Käsityöt

Höyryttäminen on minusta prässäystä, siis märkä liina työn päälle ja silitysraudalla yli. Höyrysilitysrauta ajaa varmaan saman asian. Riippuu langan laadusta miten se kannattaa tehdä, tekokuitulangalle ei ole siitä mitään hyötyä mutta villa tulee litteäksi, se lienee tarkoitus.

Ostolaukkuni näyttää hajoavan parissa viikossa joten aloin hankkimaan materiaaleja uuteen olkalaukkuun. Se näyttää tulevan aika kalliiksi (laukkuun tarvitaan aika paljon tavaraa, 1m kangasta päällykseen ja vuoriin, metallirenkaita hihnan kiinnitykseen, hihna, jäykkää tukikangasta, kolme tai neljä vetoketjua, kanttinauhaa reunojen huolitteluun, tarranauhaa, lankaa ja magneettikiinnitys läppään) mutta olen optimistinen sen suhteen että laukusta tulisi tällä kertaa kestävä. Löysin nimittäin verkkokaupan joka myy ulkoiluvaatteisiin sopivia kankaita, suunnattuna hyvin vakavahenkisille harrastajille (jotka ompelevat itse telttansa ja makuupussinsa). Sieltä löytyi erikoisvahvaa lankaa ja vedenkestäviä vetoketjuja (saman tien siitä voisi tehdä vettä pitävän) ja jotain erikoiskestävää kangasta (jossa on päällä teflon-pinnoitus). Toisesta kaupasta löytyi vuoriksi shokkipinkkiä nylonia, sellaista jota käytetään esim. laskuvarjoissa. Luulisi tulevan kestävä laukku noilla aineilla. Ja tarpeisiini sopiva, jos se onnistuu siihen tulee ulkopuolelle kaksi vetoketjutaskua, eteen kolme taskua ja sisäpuolelle yksi vetoketjullinen tasku ja pari avointa ja lenkki, johon voi kiinnittää avaimet.
 
Höyryttäminen ei ole ihan prässäystä, koska prässäyksessä kangasta painetaan silitysraudalla kostean kankaan läpi, tarkoituksena saada litteä kangas, esim. housuihin terävät taitteet. Höryttäessä, esim. neuletta ei ole tarkoitus kovin paljoa litistää, vaan varovaisesti esim. kostean liinan läpi saada neule oikeaan muotoon, ja kurttuilevat reunat tai kulmat suoristettua. Höyryttäessä siis ei kannata painaa silitysrautaa kovasti, jos ei välttämättä halua kankaasta litteää ihan. Höyryttäessä voi samalla venytellä neuleen oikean muotoiseksi ja kokoiseksi, ja jättää sitten tarvittaessa neule vaikka nuppineuloilla alustaan kiinnitettynä kuivahtamaan.
 
Kiitos vinkeistä. Törmäsin itse jo sellaiseenkin ohjeeseen, että höyryttämisen voi halutessaan korvata pingottamalla villaneuleen/virkkauksen haluttuun muotoon, kostuttamalla sen sitten suihkepullon kanssa ja jättämällä kuivumaan. Taidan kuitenkin itse kokeilla hellästi höyrysilitysraudalla, kun joskus ensi keväänä toivottavasti pääsen niin pitkälle, että peittoa pitäisi alkaa koota.
 
Isilmírë, mietimme että esim. Euran puvun malli olisi ollut hyvä, mutta sisaremme Cultasilmä tuumasi, ettei mekolle ole käyttöä, joten sitä ei tehdä. Hänen menetyksensä.
 
No, eipä se Euran puvun mallikaan niin supisuomalainen ole. Ainakin alusmekko on käsittääkseni kopioitu jostain skandinaavisista/varhaiskeskiaikaisista lähteistä, koska siitä ei haudassa ollut säilynyt kuin hitusia. Ja pohjautuvathan nuo muinaispuvut muutenkin pitkälti vain veikkauksiin siitä, mitä pronssikoristeiden alla säilyneiden pienten kangaspalasten välimaastossa alkujaan on ollut. Väritkin ovat aikalailla arvauspeliä. Mutta silti kirjat Ancient Finnish Costumes ja Sinihameet, kultavyöt ovat hyvinkin lukemisen arvoisia.

Lisäys 13.10.2011

Isän sukat ovat valmiit! Ja niistä tuli hienot, kiitos kauniin langan. Valmistuivatkin juuri ajoissa, isosisarukseni kun päättivät, että isänpäivää vietetään jo tulevana lauantaina, kun USA:ssa asuastava isoveikkani on Suomessa käymässä.

Ja koska käsityövimma on päässyt nyt iskemään pahemman kerran, olen jo pari viikkoa sitten aloittanut siskonpojatyttären tilkkupeitonkin. Virkkausta kun uskaltaa harrastaa kotonakin eli taaperon läsnäollessa toisin kuin neulontaa, joka tapahtuu työpaikalla (se, että virkkuukoukku kiskotaan irti kesken työn on vain pieni harmi, kun taas neulepuikon irti kiskominen johtaa pienimuotoiseen katastrofiin). Sekin edistyy ainakin näin aluksi hyvin hitaasti, koska minun pitää kokeilla kaikenlaisia juttuja - en ole vielä hahmottanut esim. sitä, miten langanpäät oikein virkataan seuraavien pylväiden sisään väriä vaihtaessa, ja lisäksi taidan tarvita isomman koukun, kun tilkuista tuntuu tulevan turhan pieniä ja jäykkiä ohjeen mukaista koukkua käyttäen - mutta kunhan vauhtiin pääsen, niin eiköhän peitto valmistu jo joululahjaksi.

Muoks

Ravelry koituu vielä kohtalokseni. Kuka voi vastustaa ilmaista ohjetta näin hienoon Pimeänpiirto-illusiokaulaliinaan?

Muoks muoks

No en ainakaan minä, varsinkaan kun ohje on HP-fanien toimesta suomennetukin. Tilasin ohjeen mukaiset Cascade-langat Lankakauppa Kujeesta ja pysähdyin vasta sen jälkeen miettimään sitä tosiasiaa, ettei minun todellakaan pitänyt haalia lankoja varastoon. Onneksi on vielä viisi päivää aikaa pohtia, maksanko langat vai perunko tilauksen ;)

Lisäys 16.10.

Apua, Ravelrysta löytyy ohje myös Cthulhu-pipoon. Onneksi tuttavapiiriin ei taida kuulua ketään, joka tuollaista suostuisi käyttämään. Muuten kiusaus kokeilla tämänkin väsäämistä voisi käydä ylivoimaiseksi.
 
Aivan, neulominen on erittäin mukavaa ajanvietettä. Itse neulon yleensä syksyisin ja talvisin, kesäisin tuppaa olemaan niin kuuma ja keväällä katson neulomisen turhaksi kun kesäkin edessä päin. (neulominen kannattaa aina!)

Jostain syystä nyt tänä vuonna innostuin neulomaan. Koulussa käsityötunneilla vihasin neulomista ja kaikki luokallani olleet kyllä muistavat katastrofaaliset sukkani. Joten kun sanoin äidille että ostaa minulle lankaa ja neulepuikot, hän repesi hieman pelottavaan nauruun. Kaikki jotenkin kuvittelevat etten ole mikään käsityöihminen mutta pidän itsetekemistäni huiveista sun muista. Niillä on enemmän tunnearvoa kuin kaupasta ostetuilta. Vaikken edes ole mikään lahjakas kutomaan niin silti yritän :D Kyllä perus nurjat silmukat ja ehkä oikeat silmukatkin onnistuvat. Tällä hetkellä kudon Rohkelikon tupahuivia cossiin, sitä on noin 40cm tehty ja siitä pitäisi tulla 100cm. Pitkä matka mutta Desuconiin mennessä se kyllä valmistuu. Eihän se mikään taidonnäyte ole mutta olen harvinaisen ylpeä siitä että olen saanut aikaan sellaisen (epämääräisen möykyn) kaulahuivin alun. Lisäksi on tullut muutamia muita kaulahuiveja neulottua, ne ovat yksinkertaisia toisinkuin vaikkapa sukat tai lapaset. Inhoan lapasten ja sukkien neulomista >< Koulussa kun sukkia tehtiin niin sukkieni kanssa meni se reilu 2 vuotta ja toinen sukanvarsi oli pitkä (lähes polveen asti) ja toinen oli erittäin lyhyt vartinen ja epämuodostunut :'D Ne olivat äitini mukaan niin 'persoonalliset' että hän olisi kehystänyt ne tauluun mutta hävitin ne kapistukset ennen sitä. Lapaset olivat liian pienet ja muutenkin niukat.

Työn alla on nyt Rohkelikon tupakaapu. Tilasin punanaamiosta valmiin umpikaavun ja nyt siitä pitäisi muokata kaapu. Punainen kangas hankittu tupaväriä varten ja ompelukone kaivettu komeron syvyyksistä.(äiti ei meinannut millään uskoa että aion ommella) Olen aika surkea käsitöissä mutta pienellä opastamisella osaan kyllä. Kartan usein kaavoja, niiden tekeminen on vain inhottavaa :D En tiedä miksi..

~Ihmissusi~
 
Sai toteutettua monivuotisen aikomukseni ja ostin värttinän kun olin markkinoilla joilla eräs puolituttu myi niitä. Hän näytti minulle sen käytönkin mutta en opi katsomalla miten muut tekevät (mikä on vähän hankalaa kun YouTube on täynnä kehräysvideoita), täytyy yrittää oppia jotenkin muuten. Sain kyllä aikaan "lankaa" ja luulen että ymmärrän suunnilleen miten sen pitäisi toimia mutta yksityiskohdat ovat vielä vähän hämäriä. Onneksi minulla ei ole mitään erityistä kunnianhimoa tai tavoitteita kehräyksen suhteen, ajattelin että se voisi toimia vähän niin kuin meditaationa ja rentouttaa kun muissa käsitöissä ajattelen liikaa lopputulosta (neuleporukoissa puhutaan projekti- ja prosessineulojista. Jälkimmäisille neulomisen prosessi on se kiinnostava asia, he kokeilevat erilaisia silmukoita vain neulomisen ilosta, tai niin olen käsittänyt. Itse olen täysin projektineuloja/ompelija/askartelija, minulla on joku tarve ja täytän sen, esim. neulomalla hatun syksyllä tai askartelemalla onnittelukortin kaverille).

Muista käsitöistä tekeillä on edelleen kaksi-sukkaa-yhdellä-kertaa-sukat (tosin neulon niitä vain kerran kuussa neuletapaamisissa) ja uutena. Aloitin pari viikkoa sitten pipon neulomisen mutta se ei taida valmistua ikinä kiireideni takia. Toinen ikuisuusprojekti on paita jota ompelen ompelukurssilla, olen käyttänyt siihen koko syksyn ja nyt näyttää siltä ettei siitä edes tule hyvää. Sitten pitäisi ajatella joulukorttien tekemistä mutta ensimmäinen ideani kaatui siihen etten onnistunut löytämään sopivanlaisia tarvikkeita. Haaveilen paksusta tweed-hameesta mutta siihen ei taida löytyä aikaa ennen joulua. Yhden työn olen onnistunut saamaan syksyllä valmiiksi, laukun, josta kirjoitin aikaisemmin. Siitä löytyy kuvia blogistani.
 
En ole tehnyt mitään käsitöitä pitkään aikaan ja viimeisin työnikin on aika pahasti kesken: Löysin viime joulun alla lähi-Prismasta kivan näköisiä lankoja ja päätin tehdä esikoiselle joululahjaksi piiiitkän kaulahuivin (hänellä on käytössä lyhyt ja huonokuntoinen). Ehdin viime jouluun mennessä kutoa 20 cm:n pätkän. Joulu tuli ja meni ja unohdin koko kutimeni. Löysin sen viime viikolla kaappia penkoessani ja ajattelin tehdä huivin tänä vuonna joululahjaksi. Nyt näyttää siltä, että aikaa neulomiselle ei ole yhtään enempää kuin ennenkään, ja ehkä saan tällä neulomisvauhdilla kaulahuvin valmiiksi siihen mennessä, kun esikoiseni siirtyy arviolta 30 vuoden päästä eläkkeelle . Viisain vaihtoehto olisi varmaan purkaa koko neule ja antaa langat ja puikot joululahjaksi.
 
Centaurea, voithan antaa aloittamasi kaulauhuivin, langat ja puikot sellaisenaan. Että siinä, minä jo aloitin, saat pian valmiiksi! ;)

Ereinen värttinäostos kiehtoo. Mistä ja millaista villaa/muuta materiaalia hankit kehräämiseen? Komea laukku, muuten, ammattilaisen näköistä jälkeä!

Omista käsitöistäni voisin mainita, että olen tänä syksynä tehnyt kaksi kertaa tehnyt kaksi oikean käden lapasta/kämmekästä peräkkäin. Että mokaaminen kerran ei sitten riittänyt! No, kun teen niitä myyjäisiin, ratkaisin asian tekemällä sitten seuraavaksi kaksi vasemman käden lapasta... Jos niitä ei kukaan myyjäisistä osta, olen kyllä vähän helisemässä niiden kanssa.
 
Ajattelin käyttää aiemmin hankkimaani huovutusvillaa kehräyskokeiluihini, jos pääsen niin pitkälle. Se ei ole aivan optimaalista mutta olen ostanut sen aiemmin tuolta samalta naiselta (on muuten entinen Amerikan siirtolainen) ja se on tarkoitettu myös kehräykseen. Käsittääkseni kehräysvillaa myydään myös pitkinä suikaleina, joista on helpompi kehrätä kuin huovutusvillamöykystä joka täytyy tehdä itse sellaisiksi suikaleiksi. Myös hahtuvalankaa voi kehrätä, se on ehkä helpoin tapa saada aikaan tasapaksuista lankaa, luulen (minun "lankani" on hyvin möykkyistä). Käsittääkseni kehräys on teilläkin päin aika suosittua ja esim. Ravelry on täynnä kauppoja ja yksityishenkilöitä joilta voi ostaa kehräysvillaa (roving on muistaakseni sellainen pitkä suikale). Merino on kai hyvä laatu aloitukseen ja suomenlammas, kuvittelen joskus kuulleeni.
 
Huovutin kynsikkäät, virkkasin pari koria ja kerättiin nokkoskuitua tarkoituksena tehdä siitä lankaa. Menossa on koulun kädentaitokurssi ja seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä puutöitä, jos vain keksisi että mitä tekisi. Puusorvia ei ole käytössä mikä harmittaa kun olisin halunnut kokeilla kulhon tai lautasen tekemistä. Värttinän voisi tietysti tehdä mutta ei siihen kauheasti aikaa mene, jotain muutakin hyödyllistä haluaisin saada aikaiseksi.
Karstaamista odottaa kotona säkillinen lampaan villoja, joita olin keritsemässä vuosi sitten. Lankaa on tarkoitus niistä tehdä. Keskiaikapukuunkin hommasin kankaat, jahka löytäisin aikaa alkaa ommella, kokonaan käsin tällä kertaa. Neulomaankin haluaisin opetella.
 
Kehräystä voi harjoitella myös kertaamalla jo valmiita lankoja yhteen, uusiksi monisäikeisiksi langoiksi. Valmiit langat eivät koko ajan katkeile ja niillä on helpompi opetella otteita alussa. En ole kylläkään kokeillut tätä värttinällä, vain rukilla kehrätessä.
 
Kiitos vinkistä amtjoska, vaikkei se varsinaisesti minulle ollutkaan osoitettu. Täytyykin kokeilla tuota, jos joskus vielä innostun kehräämään. Teini-ikäisenä viimeksi langantekoa kokeillessani pyrki puuhassa ärsyttämään nimenomaan se, että lankani jatkuvasti joko möykkyyntyi tai sitten katkesi. Uudelleen ja uudelleen. Kertaamisen opettelu ensin kuulostaa siksi enemmän kuin mainiolta tavalta hankkia vähän tuntumaa rukkiin tai värttinään.
 
Minäkin liityn näihin muinoin möykkyistä ja katkeilevaa lankaa kehränneihin. Mitähän sille rukille on tapahtunut, onkohan se vanhassa mummolassa edelleen? Onkin ollut kiehtovaa katsoa kaverini kehräämistä, jossa lankaa syntyy kuin itsestään... Värttinä kuulostaa hauskalta idealta.
 
Minua innostaisi kehrätä koirankarva-villa-seosta. Toki netistä löytyy erilaisia kehruupalveluja, mutta postittamisessa on vaivaa, eivätkä ne mitenkään kovin edullisesti palveluitaan tarjoa. Sadan gramman kehruusta veloitti yksikin muistaakseni yli 40 euroa. Tokihan siihen kuluu aikaa, en varmaan taitoa hallitsemattamona aavistakaan kuinka paljon, mutta itse hankituista materiaaleista sata grammaa lankaa - tai vähemmänkin, ei muuntosuhde taida olla aivan yksi yhteen - on kovin kallista.

Ravelrysta löytyy mahtavasti ohjeita! Olen tekemässä parhaillani mustavalkoisia kukonaskel-lapasia, joissa on se hyvä puoli, että niissä molemmat lapaset ovat identtiset, koska molempia voi pitää molemmin päin. :) Ei pääse siis käymään vastaavaa vahinkoa kuin Fanyella. Viime vuonna olisin halunnut neuloa tonttulakkeja sukulaislapsille, mutta en saanut aikaiseksi - osittain ohjeen löytämisen hitauden vuoksi. Nyt on ohje löydettynä ja lapasten jälkeen puikolle pääsee punaista lankaa. Reunukseen saa toivottavasti juuri sopivasti upotettua valkoiset jämä-mohairit, niin ettei lisää kuitenkaan tarvitsisi ostaa. Minun ei pitäisi ostaa lisää lankaa.

Huomenna menen "ompeluseuraan" opiskelukaverin kotiin. Odotan innolla teetä ja höpötystäkin, mutta hauskaa päästä ihan luvan kanssa puhumaan neuleista.
 
Olenpa muuten ehtinyt saada tässä välissä virkattua kaikki 24 tilkkua vauvanpeittoon ja jopa pääteltyäkin niistä osan (värinvaihto jokaisen kerroksen alussa = paljon langanpäitä). Nyt peittoprojekti on kuitenkin tauolla, koska minulla on kiire saada kaksi joulukalenteria valmiiksi. Ja sitten onkin jo korkea aika väkertää vaihtarijoulukortit valmiiksi. Mutta jos sitten oikein tsemppaan, peitto ehtii ehkä vielä valmistua joululahjaksi.
 
Toimiiko mallissasi sellainen että virkkaa langanpäät piiloon? Joskus sillä saa vähän nopeutettua työtä.
 
Miten langanpäät virkataan piiloon? Tein kyllä tilkkuja väsätessäni niin kuin ohje kehotti ja virkkasin langanvaihdosta jäneet päät seuraavan kerroksen pylväiden sisään aina tilaisuuden salliessa, mutta pääteltävää piisaa silti. Vaan niinpä piisaa toimettomia päivystystuntejakin puhelinvaihteen äärellä...
 
Juuri sillä tavalla, virkataan seuraava kerros niiden päälle niin että langanpäät jäävät piiloon. Langanpäiden päätteleminen on kyllä virkkaamisessa tympeintä, huomasin sen kun virkkasin paloista huivin ja jokaisessa palassa oli ainakin pari väriä ja ne olivat vielä sen verran reikäisiäkin ettei mitään voinut virkata piiloon. Muuten se oli aika hauska ohje (tässä minun versioni, tuo ohje on saatavilla ilmaiseksi ja suomeksikin, samoin kuin paljon muita lankavalmistaja Dropsin sivuilla. Lankansakin ovat kyllä kivoja, erityisesti Alpaca).
 
Peitto valmistui ajallaan ja siitä tuli minun taitotasoni huomioonottaen ihan hieno. Nyt on puikoilla uusi pari sukkia, tällä kertaa Novitan Linnut-sarjan sävystä Pöllö. Olisin halunnut Sinisorsaa, mutta sitä ei ilmeisesti enää valmisteta (ei ainakaan löydy Novitan sivuilta eikä myöskään niistä kolmesta kaupasta, joista kävin etsimässä), joten valitsin sitten seuraavaksi kivoimmalta näyttävän sävyn. Vähän kyllä harmittaa, kun ne siniset ja vihreät sävytkin olisi ollut kiva saada mukaan. Mutta on tämä ruskea -harmaa - valkoinen -skaalakin ihan mainio ja passaa hyvin hillityistä väreistä ja erityisesti harmaasta pitävälle isälleni, jolle nämäkin sukat tulevat. Hän kun pitää kotona ollessaan jatkuvasti jaloissaan isänpäiväksi neulomaani sukkaparia, joka olisi kuitenkin hyvä välillä pestäkin. Siispä neulon vaihtosukat.
 
Ylös