Käsityöt

Vimes, jos lähdet valmiiksi siitä ajatuksesta, että pari ensimmäistä tilkkua menee muihin tarkoituksiin kuin peittoon (niillä voi harrastaa vaikka lankabombausta), se ei niin harmita. Minullakin on kaapissa pari koetilkkua, joihin kokeilin väriyhdistelmiä ja sopivaa koukun kokoa ennen kuin ryhdyin väkertämään vauvanpeittoa isäidinneliöistä.

Tai ehkä niistä voisi tehdä vaikka perinteisen tyynynpäällisen... En vain oikein pidä virkkauksesta (lapsuuden traumojen vuoksi, olin siinä ihan superhuono), niin minulla on tavoitteena vain se peiton aikaansaaminen. Pitänee keksiä joku miniprojekti siihen alkuun, jossa voisin harjoitella ilman hukkapaloja. Torkkupeitto pienelle koirallemme voisi olla hyvä aloitus. Siihen ei tarvitsisi ostaa kerralla niin paljon lankojakaan.

Nyt kun olympialaiset ovat ohi ja sitä myöten myös Ravellenicsit, voisin esitellä menneiden reilun parin viikon käsityösatoa:



Kuvassa siis virkatut Möbius-kämmekkäät, kolme itsekehrättyä lankaa, virkatut TARDIS ja weeping angel Doctor Who -faneja ilostuttamaan ja kauhistuttamaan sekä ne TARDIS-sukat. Kuvasta puuttuvat kymmenkunta isoäidinneliötä jotka väkersin ihan haasteen alkupäivinä mutta hautasin torkkupeittoajatuksen aika äkkiä.

Mutta juu. Askartelin värttinän ja opettelin kehräämään, lankaa noissa on yhteensä suunnilleen sata metriä eli ei ihan hirveästi, mutta värttinällä ja opetteluvaiheessa kuitenkin ihan hyvin (totesin että selkä ei tykkää kehruusta yhtään, pitää päästä testaamaan mitä se on mieltä rukista). Hirveän kivaa ja opettavaista se kuitenkin oli, ja olen viime päivät kuolannut ihania värjättyjä villoja netissä. Violetinkirjava lanka on myös itse elintarvikeväreillä värjättyä.

Virkkaaminen ei edelleenkään ole lempilajini mutta nuo amigurumit opettivat että se voi olla yllättävän kivaakin, ja varmaan tulen tulevaisuudessa virkkaamaan useamminkin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Ja nyt tajuan myös miten tuon möbius-nauhan virkkaaminen/neulominen tapahtuu, ensi talvena voisi kokeilla vaikka huivia.

Ja TARDIS-sukat, teknisesti ei mitään erikoisia kommervenkkejä, joten valmistuivat nopeasti, ja olen niihin hirveän tyytyväinen. Harmi vaan kun en ole yhtään villasukkaihminen, viimevuotiset ihanat kukkasukkanikin ovat jääneet tosi vähälle käytölle. Vaan silti niitä pitää aina tehdä ja aina välillä itsellekin

^Tardis

Kiitos Isilmírëlle ja Vimekselle! Nyt on se seuraavakin peitto valmis, tosin se täytyy vielä prässätä ennen esittelyä. Simppeli luonnonvalkoinen ja vihreä peitto.

Ja voikun koukku juoksisikin erityisen nopeasti Tuollaisen peiton tekemiseen kuluu kuitenkin aina 65-70 työtuntia, kun tuppaan katselemaan yleensä elokuvia/telkkaria tai kuuntelemaan äänikirjoja virkatessani ja monta kertaa ajatus katkeaa siitä työstä sitten kokonaan... Seuraavaksi käyn kuitenkin uuden tossumallin kimppuun, tarkoitus olisi tehdä neljät kivat pistokkaat ja sitten teen muutamat kirjoneuleranteenlämmittimet pukinkonttiin.

Muuten, Facebookissa olevat kontulaiset voivat seurata Do It Yourself by Kontti-sivustoa, jossa esitellään nyt elo- ja syyskuun mittaan tuunattuja huonekaluja. Yksi niistä on minun tuunaamani

TARDIS sukat on ihanat!! Onko niihin ohjetta jossain...?

Itselläni on käsityöt jääneet tosi vähälle viime aikoina (=ei ole ollut aikaa), mutta pitsikämmenenlämmittäjät ovat työn alla. Itse asiassa kyseessä on jo toinen pari, ekoista tuli aika isot (ja haluan reenata tätä nimenomaista mallia vielä, on kuitenkin aika helppo ja nätti). Pitänee tehdä vielä yksi ylimääräinen, sillä tuli tuo edellinen pääteltyä ihan liian tiukasti... Eli en tosiaan ole tässä vielä kovin hyvä!

Tilasin myös uuden neulontakirjan, eli Knits for Nerds -kirjan, joka tullee ensi viikolla. Jos sieltä löytyy jotain kivaa, niin postittelen kyllä tännekin!

Sukkien ohje löytyy Ravelrysta (mistäpä muualtakaan ) Modasin tuota mallia ihan himpun verran että sain ikkunat vastaamaan paremmin todellisuutta (siis kuuden ikkunaruudun sarjoja jatkuvan nauhan sijaan).

Upeiden TARDIS-sukkien inspiroimana aloitin elämäni ensimmäisen (no, toisen, mutta 5.luokan käsitöitä ei lasketa) sukan neulomisen! Tästä ei tule TARDIS-sukkaa, vaan kirkkaan pinkit sukat on nyt tuloillaan ja mahdollisimman helpolla mallilla. Ihan sen takia, että haluan ensin kokeilla sukan muotoilemista hieman helpommalla mallilla ja sitten vasta katsoa mihin taidot oikeasti riittäisivät (pitäisi ehkä myös kokeilla kirjoneulomista ennen tuohon ryhtymistä). Näiistä tosiaan tulee (jos saan ne ikinä valmiiksi) ihan vaan kotisukat. Yleensä tykkään neuloa mustia/tummia juttuja, mutta nyt ajattelin, että voisi olla ehkä tarpeen nähdäkin ne silmukat, ja niinpä piti valita väriksi jotain muuta kuin musta.

Nyt on kuva viimeisimmästäkin peitosta:



Tällä hetkellä teon alla on kahdeksat tossut ja vielä olisi langat kahteen lisäpariin, viime lauantaina aloitin ja nyt puuttuu päällikappaleet neljään pariin, pohjat on kyllä valmiina jo kaikkiin pareihin. Viikonloppuna olisi tarkoitus myös tehtailla sytykeruusuja ja kynttilöitä, jos ilmat, aika ja jaksaminen antavat myöten.

Kokeilinpa muuten eilen viiluttamista koululla, aika metkaa puuhaa. Tähän saakka olin tehnyt vain viilukorjauksia. Tämän päivän sitten viimeistelin viilutettua pöytälevyä ja sen jälkeen täytyisi tehdä entisöitävään pöytään vielä toinen pöytälevy (tai välipöytälevy), muut puukorjaukset + siklauksen ja hionnan sain jo alkuviikosta tehtyä. Tällaisen höylän entisöin viime viikolla kevyeksi alkutyöksi:

Tossut valmistuivat sunnuntaina ja yhteensä väkersin viikossa kymmenen paria niitä. Nyt on vähäksi aikaa lahjavarastot taas täynnä ja omaankin jalkaan sain yhdet, ei pöllömpi juttu

Kesän aikana on tullut tehtyä mukavasti käsitöitä. Olen saanut neulottua kaksi villamyssyä, sukat ja aikeissa olisi aloittaa yksi tosi hiano villatakki. Onneksi äiti on kouluttautunut ompelijaksi joten hän voi neuvoa minua tarpeen tullen.

En usko tätä: minä aloin virkkaamaan kaulaliinaa!

Jei, olen ylpeä itsestäni (-:

Mun ensimmäiset sukkakokeilutkin on valmiit. Ihan ensimmäisen kohdalla en viitsinyt turhaan miettiä sellaisia asioita kuin koko tai silmukkatiheys tai mitat yleensäkään ja niinpä sain aikaiseksi todella ruman ja todella ison sukan. Se ei saanut paria. Seuraavan sukan kohdalla pienensin puikkoja ja mittasin kantalapun tarkemmin, ja niinpä minulla on nyt pari kirkkaan pinkkejä sukkia! Ne eivät ole ihan kauhean kauniit eli en kehtaisi niitä lahjaksi antaa (etenkin kärjissä on toivomisen varaa), mutta kyllä niitä kotona kehtaa pitää.

Eilen aloitin sitten sellaiset kärjestä ylöspäin neulottavat sukat ja pääsin jo niin pitkälle, että tänään siirryn varsiin (joissa aion kokeilla raitoja). Se tuntui aluksi hieman hankalalta, mutta ainakin tässä vaiheessa ne vielä näyttävät kyllä hieman siistimmiltä kuin nuo "perinteisesti" neulotut.

Lindëalda: virkkaaminen on asia, johon en itse kyllä uskaltautuisi, joten hieno juttu!!

Ksu, imo virkkaaminen on paljon helpompaa kuin neulominen: suurimman osan aikaa työssä on vain yksi silmukka, joka voi pudota, ja senkin saa taas helposti kiinni. Ja mokan sattuessa purkaminenkin on paljon helpompaa, ottaa vain koukun pois ja kiskoo langanpäästä. Saman jos tekee neuleelle, siellä on kohta kymmeniä silmukoita karkuteillä ja ne loputkin tulee poimittua puikolle väärinpäin.

Ksu, onnea ekoista sukista! Mun pitäis kokeilla noita kärjestä neulottavia, ovat kuulemma kätevä malli erityisesti silloin jos ei ole varma langan riittävyydestä. Oon vaan vähän kantapääkonservatiivi, joten en tiiä miten osaan suhtautua siihen että pitäis tehdä kantapäät jollain muulla tavalla kuin sillä Ainoalla Oikealla

Neuloessakin voi muuten purkaa ihan langasta vetämällä, vaikkakin se tietysti vaatii ylimääräistä vaivannäköä eikä purkamista voi lopettaa samalla tavalla kätevästi ongelmakohtaan kuin virkatessa. Mutta varsinkin esim. pitsineuleissa joissa silmukka kerrallaan purkaminen on vielä tuskaisampaa kuin suht suorassa/sileässä neuleessa, se on ihan selkeästi vaivannäön arvoista. Kyse on siis elämänlankatekniikasta, eli vaikka jokaisen mallikerran jälkeen pujotetaan puikolla olevaan silmukkariviin erillinen lanka, ja siihen mahdollinen purkaminenkin sitten pysähtyy, ja siitä saa poimittua silmukat suht helposti oikein päin. Ja siitäkin on hyötyä langan riittoisuuden arvioinnissa, voi aina kokeilla että meniskö vielä yksi mallikerta ja jos ei menekään niin voi taas purkaa edellisen loppuun. (Tässä näkyy elämänlankoja viimeisimmässä neuleessani, Tilting TARDIS Cowlissa, joka oli myös eka pitsityyppinen neuleeni.)

Kiitos vinkistä Steel, tämä täytyy pitää mielessä. Jokin vastaava virtelmä olisi ilahduttanut, kun viime talvena onnistuin pudottamaan juuri sen ratkaisevan silmukan sukan kantapäätä neuloessani, jolloin koko kiilakavennus purkautui, ja purin sukkaa lopulta melkein kantalapun yläreunaan asti, kun sekosin vahvistetun kantapään silmukoissakin ja jouduin aina purkamaan vielä vähän lisää. Lopulta tungin yhden puikon "elämänlangaksi" kerrokseen, joka oli kyllin kaukana hajonneesta reunasta ollakseen selkeä, otin langasta kiinni ja kiskoin. Ja totesin jälkeenpäin, että noin puolet silmukoista oli puikolla väärinpäin ja valmiin sukan kantalapussa siksi aika hassun näköinen kohta. Onneksi sukkien saaja ei ollut sitä sorttia, joka syynää vaatteiden yksityiskohtia.

Nyt on sitten ensimmäinen pari kärjestä aloitettuja sukkia valmis ja - hieman yllättäen - tämä menetelmä oli paljon helpompi kuin "perinteinen". Etenkin kantapään kohdalla ero oli selvä: ei tarvinnut poimia mitään silmukoita mistään, vähän vain piti laskea (tein kantapään ilman mitään langan kiertelyitä silmuikoiden juurin ja ihan siisti siitä tuli). Vieläkin olisi voinut tehdä hieman kapeammat. Kaveri kommentoikin, että sukat näyttivät ihan hyviltä mutta tosi pieniltä, mutta varmaan ovat kuitenkin mulle ihan sopivat... Joo, hieman pienemmätkin menisivät. Seuraavaksi sitten magic loop - tosin pitänee hommata uutta lankaa, en välttämättä tarvitse enää kolmansia kirkkaan pinkkejä sukkia!

Virkkauksesta minulla on ihan perinteinen peruskoulutrauma, eli en osannut eikä opettaja oikein osannut opettaa (osasi kuitenkin antaa huonon arvosanan, mikä IMHO ei ole oikein paras tapa kannustaa tokaluokkalaista, joka yrittää ihan tosissaan). Eli en ole ihan valmis sitä vielä kokeilemaan.

Kohta sitä ehkä uskaltaisi neuloa sukat jo lahjaksikin. Hyvä puoli itselle neulomisessa on se että a) lopputuloksella ei ole niin väliä ja b) voi sovittaa aina matkan varrella.

Enpä minäkään koulussa virkkaamaan oppinut, mutta kun pikkuponeille piti saada tehtyä loimia, äiti opetti, miten se lanka oikein muuttuu kankaaksi koukun kautta kulkiessaan.

Kumarrus ja kunnioitus kärjistä aloitettujen sukkien johdosta. Se on asia, jota minä puolestani en vielä ole uskaltautunut kokeilemaan

Keskustelua seuranneena uskallan arvata, että täältäkin saattaisi löytyä henkilöitä, joita tällainen Kickstarter-kirjaprojekti voi kiinnostaa: http://www.kickstarter.com/projects/alextinsley/doomsday-knits-projects-for-the-apocalypse-and-aft?ref=recently_launched

Vuosien tauon jälkeen otin neulepuikot esille ja aloitin kirjoneulerannekkeiden tekemisen. Vähän jäykkää on tuo neulominen näin pitkän ajan jälkeen, mutta josko se taas siitä

Anewielh, millaista lankaa käytit tossuihin? Onko pohjassa joku vahvike? Kivan näköisiä! Parin kuukauden päästä minulla on toivottavasti läjä käsitöitä myytäväksi joulumarkkinoille, ja tossut voisikin olla hyvä myyntiartikkeli. Myssyjä tekee niin moni muukin.

En ole koskaan kokeillut kärjestä neulottuja sukkia, mutta niiden saamat kehut täällä houkuttelevat viimein kokeilemaan.