Käsityöt

Fanye, käytin Novitan Keloa ja pohjat on ihan pelkästään virkatut, mutta kaipa niihin voisi jonkinlaisen vahvikkeenkin laittaa

Kuitenkin nuo pysyvät näppärästi jalassa ja olen yhdet pessyt koneessakin (käsinpesuohjelmalla tosin) ja hyvin ne näyttivät senkin kestävän.

Kiitos, Anewielh. Kelo on sen verran täpäkkää tavaraa, että ei varmaan vahviketta tarvitsekaan. Ja mallissa "pääliosa" näyttää tulevan sen verran pitkälle, että sekin varmasti auttaa. Mulla on (tosin Keloa ohuempaa) lankaa, joka tuntunsa ja näkönsä puolesta sopisi tossuihin mainiosti. Mutta on tosiaan vähän turhan ohutta, joten ehkä pitää pysyä sukissa.

Kävisikö se lanka tossuihin, jos käyttäisit sitä kaksinkertaisena? Tuo Kelo on kyllä ainakin näin lyhyen kokemuksen perusteella ihan sopivaa tavaraa tossuihin ja tosiaan tuo päällikappale muodostaa jonkinsorttisen kantapään noihin tossuihin.

Minun tekisi mieli kokeilla lovikkaiden tekemistä, mutta ehkä myöhemmin talven aikana. Nyt minulla on puikoilla kirjoneulerannekkeet ja lyhyet säärystimet samalla kuviolla.

Ken keskiakaista kirjontaa haluaa harrastaa:

http://wymarc.com/asoot/asoot.php?show=germanPatterns

Tein itselleni käsivarsisuojat jousiammuntaa varten. Suojat ovat myös osa ensi-iltapukuani.

Materiaalina on mokkanahka. Onnekseni löysin kierrätyskeskuksesta eurolla mokkahameen, jossa oli riittävästi materiaalia tekeleeseeni.

Nyörit täytyy vielä värjätä samanvärisiksi mokan kanssa.

[attachment=256] [attachment=257]

Upeat!

Minä nyperrän vain proosallisia lapasia. Sain päähäni tehdä sellaiset joululahjaksi kolmelle nuorimmalle siskonlapselleni, mutta nepä eivät olekaan ihan niin nopeatekoisia kuin muistelin.

Näpertelyä Hobitin ensi-iltaan... aikaa meni ja sormet ovat kipeät.

Mulla on nyt valmista ja varsin käyttökelpoisen oloista lankaa. Kuvassa on kyllä värit päin kuusta mutta violetinkirjavaa se on.

Aika makeat värit, millä värjäsit? Makeus johtaa ainakin mun ajatukset heti mehujauhevärjäykseen, en nyt muista sitä tuotemerkin nimeä, mutta tiedät varmaan Steel mitä tarkoitan.

En saanut aikaiseksi lähteä käsityömessuille, joten jäi selvittämättä saisiko sieltä valmiin värttinän. Luotan liian vähän taitoihini muovailla tasapainoinen pyörylä, jotta alkaisin itse värttinää askartelemaan. Mutta ehkä joskus saan vielä aikaiseksi hankkia jostain, ehkä Taito Shop tilaisi sitä kun sieltäkin kävin kyselemässä. Ja sitten voin aloittaa villa-koirankarva-kokeilut! Pitääköhän heti ostaa karstausvälineetkin (karstat? karstaharjat?), jos haluan koiran karvoja sekoittaa vaikkapa valmiisiinkin hahtuvavilloihin?

Neulon Wurm-pipoa. Kirkasta keltaista pohjalla ja matoraidat tummemmalla keltaruskealla. Heräteostos-Pirkka-langat päätyivät hyvään käyttöön, kun unohdin piponi sitseille. Sen siitä saa, kun asuunkin kuuluu pipo, voi olla että oma pipo unohtuu naulakkoon. ):

Tarkoitat douv varmaan Kool-Aideja, niitäkin pitää joskus kokeilla, mutta tää on värjätty ihan tekstiilivärillä, tarkemmin ottaen tällä tökötillä. Tuo värjäilykin on kyllä sellaista mitä kovasti kiinnostaisi opetella lisää, mutta varmaan seuraavaksi ostan jotain valmiiksivärjättyä kivaa villaa!

Mun itseaskarreltu värttinä on pyörinyt ihan kiitettävästi, mutta nyt kun oon todennut että innostusta riittää, niin pistin tilaukseen Trindlen. Periaatteessa ihan kuin tavallinen värttinä mutta sen pyörylän tilalla on kolme tikkua joiden päässä on painot. Pitäis raporttien mukaan pyöriä perusvärttinää paremmin, ja ihastuttaa kovasti kun niitä painoja saa vaikka minkänäköisinä (ja niitä voi vaihtaa jolloin sekä värttinän ulkonäköä että painoa pystyy säätämään), mulle on tulossa nyt punaiset pääkallot!

En tiedä kuinka hyvin Suomesta saa värttinöitä (paitsi että Villavyyhdin valikoimissa on muutama, lähinnä tuo kevyin hi-lo voisi olla siihen suuntaan), mutta ulkomailta sitten ainakin löytyy värttinämaakareita joka lähtöön, esimerkiksi nämä ovat ymmärtääkseni aika kivoja. Ravelryn kehruuryhmistä löytyy varmasti lisää linkkejä ja vinkkejä. Sitä moni on valitellut että esim kehruukursseilla on myyty aloittelijalle ihan liian painava värttinä jolla on sitten hankala kehrätä, mulla on sellainen mielikuva että joku n. 30g painava olis alkuun hyvä, se jaksaa pyöriä mutta ei katko säiettä tai väsytä käsiä. (Tuli muuten mieleen että askartelukaupoista voisi löytää jotain lelupyöriä joita varmaan myös voisi käyttää värttinän kehränä.)

Veikkaisin että jos sekoittelee kuituja niin karstat ovat ihan hyödylliset, muuten voi käydä niin että lankaan menee vuorotellen koiraa ja lammasta, ja se voi taas hankaloittaa elämää jos/kun kuidut on niissä kovasti erimittaisia.

Kuten huomata saattaa, olen tykästynyt tuohon kehräämiseen aika paljon Oma rukki olisi tosi kiva, mutta moderniin ei ole varaa eikä perinteiselle oikein ole tilaa (kävin viime kuussa kotona testaamassa vintiltä kaivettua vanhusta enkä olisi millään malttanut lopettaa). Äiti sentään lupasi yrittää etsiä minulle viipsinpuut kun selkä ei ole oikein tykännyt vyyhtien tekemisestä erinäisten huonekalujen ympärille. Ja välillä voisi neuloakin tietysti, listalla olisi ainakin pari huivia ja ehkä joku villatakki.

Aikaisemmassa viestissäni olen maininnut kirjoneulerannekkeet ja tällaisia niistä tuli, muutamat tuli tehtyä (anteeksi suuri kuva):







Lisäksi tein vielä ikään kuin vahinkona saman sarjan säärystimet:



Syksyn aikana tuli värkättyä myös koruja ja kasa sytykeruusuja, virkattua joulupalloja ja yksi torkkupeitto sekä entisöityjä että tuunattuja huonekaluja kertyi jokunen, kuten Kontti-tavarataloketjulle tuunaamani Uni. Jouluksi ompelin keittiöön uuden verhon ja pöytäliinan.









Vertailuksi lähtökohta:



Syksyn aikana ehdin kokeilla myös kalanruotohelmien valmistamista:



Projekti jäi hieman hyllylle, mutta vihdoinkin olen päätynyt pintakäsittelemään helmet sellakalla. Projekti jatkunee kevään aikana, jolloin helmet jalostuvat toivottavasti koruiksi saakka.

^ Ihana penkin muodonmuutos! Oletko tehnyt sabloonalla kukkakuviot pintaan vai maalasitko vapaalla kädellä? Pitikö edellisestä penkistä poistaa maalit vai maalasitko suoraan päälle? Upea.
Myös kirjoneulerannekkeet näyttävät suloisen lämpimiltä.

^ Kiitos! Tuolista on poistettu maali, sillä harvoin entisen maalin päälle saa kunnollista pintaa tehtyä. Lisäksi uusi pinnankäsittelyaine on luonnonmukaisempi vaha, jota voi käyttää vaikka elintarvikekäyttöönkin tulevissa esineissä ja se on sekä ympäristöystävällisempi että turvallisempi esimerkiksi lapsi- ja eläinperheille. Myös koristekuvio on tehty vahalla. Jokaisen huonekalun yhteyteen tuli keksiä jonkin näköinen tuunaus-vinkki ja minun vinkkini liittyi koristekuvioihin. Omasta ympäristöstä voi löytää vaikka minkälaisia malleja koristeisiin ja osa toimii näppärästi myös sabloonana. Kyseisessä tuolissa on käytetty kakkupaperia sabloonana Fiksatiivilla käsittelemällä paperista saa riittävän kestävän.

Tässä vielä yksityiskohtaisempi kuva:



Lisäksi istuinosa on verhoiltu kierrätyshenkisesti vanhalla pitsikuvioisella lakanalla (mitä kyllä en ihan aina suosittele), jolloin pitsimäinen koristekuvio ja verhoilu yhdistyvät kokonaisuudeksi.

Vautsi vau Ane! Olet kyllä ihmeen taitava ja aikaansaava ihminen. Rupesi heti mietityttämään, saisikohan ulkovarastossamme kököttävästä jakkaranraadostakin vielä käyttökelpoisen. Siinä kun on tosi kivat pseudorokokoojalat, mutta istuinlevy hajosi aikoinaan täysin, jonka jäkeen vanhempani viskasivat vuosikausien käytössä kolhiintuneen ja naarmuuntuneen rungon varastoon ja unohtivat sen sinne. Törmäsin siihen vähän aikaa sitten stigaa etsiessäni ja pohdin ohimennen, vieläkö sitä voisi hyödyntää johonkin muuhun kuin takkapuiksi. Pitääkin käydä piakkoin kurkkaamassa, missä kunnossa se tarkalleen ottaen on, ts. ettei se ole lahonnut tai homehtunut tai muuten tuhoutunut.

Kiitos Isilmírë!

Melko huonokuntoisestakin huonekalusta saa vielä melko hyvän aikaiseksi, joten älä ihmeessä heitä runkoa pois, jos se on muutoin mieleinen! Tässä hyvä esimerkki, joka asustelee meillä kotona:

Kun aloitin entisöintiopinnot, otin itselleni "pienen" projektin heti alkuunsa. Äitini ja hänen miehensä luota kävin etsiskelemässä sopivaa huonekalua, mutta heillä kaikki vanhat huonekalut on heitetty ulkotiloihin 90-luvun alussa. Äitini muutettua paikalle 2006, aloitti hän massiivisen ulkorakennusten läpikäymisen & siivousprojektin ja löysi aitoista ja muista ulkotiloista varsin kivoja, joskin huonokuntoisia huonekaluja. Yksi kaappi erityisesti jäi äitini mieleen, mutta koska kaikki huonekalut olivat niin järjettömän huonossa kunnossa, jätti hän ne edelleenkin ulkotiloihin. Olin jo miettinyt vuosi rai pari aiemmin, että tahtoisin itselleni jonkin vanhan kaapin. Koulun alettua päätin sitten ottaa ihan näkemättä äitini mainitseman kaapin itselleni. Ja minkä näköinen se olikaan!!







20 vuotta ulkotiloissa eli autotallissa oli tehnyt kaapille varsin "hyvää". Päälle kaatunutta öljyä, hometta, kymmenittäin huvikseen hakattuja nauloja, kumisaappaan remmistä tehty ovenkahva ja kaiken maailman muuta tököttiä. Lisäksi kaapin toiseen laatikkoon oli murtauduttu 50- tai 60-luvulla, jalkoja oli katkottu epäsuoran lattian takia ja äitini mies oli harjoitellut 50-luvulla, alle kymmenvuotiaana puukon käyttöä yhteen pöydän kulmaukseen. Pienen pojan innolla, aina äidin silmän välttäessä

Niinpä sitten kävin työhön. Alkuunsa pelkässä puhdistamisessa kesti useita tunteja ja vettäkin kului useita litroja. Eikä kaappi ollut juurikaan puhdistunut siinä prosessissa, siltä ainakin tuntui. Lopulta ehkä noin 150-180 työtunnin jäljiltä kaappi alkoi olemaan valmiina matkaamaan kotiin. Maalinpoistoa kymmeniä tunteja (vanhat lattiamaalit ovat pirullisia poistettavia, kaappia oli maalattu yhteensä kolme kertaa ja alkuperäinen väri olikin yllättävän kaunis italianpunainen), lahojen osien poistoa ja uusien puupaikkojen tekoa, käsin hiontaa ja lopulta hidas maalausprosessi italianpunaisella öljymaalilla. Edelleenkin se on sikäli keskeneräinen, että vetimet puuttuvat. En ole löytänyt vielä sopivia vetimiä ja jollei yksikään erikoisliike vastaa toiveisiini, täytyy vetimet ehkä teettää. Mutta tällaiselta se näyttää kotona:





Sisukset maalasin valkoiseksi, sillä öljyläikät jäivät melkoisen ikävän näköisiksi puhdistuksesta huolimatta. Kaappi on alunperin 1800-luvun loppupuolelta ja se on kyllä kulkenut minun mielestäni melkoisen matkan

Joten melko huonokuntoisestakin saa vielä kelpoisan käyttötavaran! Nyt minulla on laitettavana samaisesta paikasta lähtöisin oleva vanha arkku, joka on ollut taivasalla samaiset 20 vuotta kuin kaappikin. Liitokset ovat irronneet, korjattavaa löytyy ja vanha väri ropisee pois pintaa puhdistaessa, mutta meinasin vielä yrittää pelastaa sen meille kotiin. Ihan jo senkin takia, että arkussa oleva sininen väri on äärettömän harvinainen ja niitä on ollut hirvittävän vähän tavallisen väestön keskuudessa sinisen värin ollessa niin kallista.

Kakkupaperi sabloonana, kiva idea. Näyttää kauempaa katsottuna (tai tuosta kauempaa otetusta kuvasta) ihan kukkaköynnöksiltä

Vanha kaappikin on saanut ihan uuden elämän ja kodin kunnostuksen myötä. Melkoinen muodonmuutos ja hieno sekin! Komppailen Isilmírëä, tässähän tekee mieli rueta itsekin tuunaamaan jotain kun katselee näin inspiroivia kuvia.

Toivottavasti saat arkusta maalia talteen, näytepalojen perusteella saa varmasti sekoitettua rautakaupassa samanlaisen sävyn, jos haluat arkun maalata uudelleen.

Joulunajan keskityin väkertämään edellämainitusta langasta huivia. Tänään sain sen pois pingotuksesta, ja tältä se näyttää:



Lanka voisi olla miljoonasti pehmeämpää, mutta muuten olen oikein tyytyväinen. Muihin joulukäsitöihin kuului lähinnä äidille sukat, muuten oli liian kiireistä. Sain eilen lahjoituksena pussukallisen vanhoja koruja, niistä voisi askarrella jotain. Söpöt silmukkamerkit ovat ensimmäisenä mielessä, niitä kaipailin tuon huivin kanssa.

kielo sanoi:

Toivottavasti saat arkusta maalia talteen, näytepalojen perusteella saa varmasti sekoitettua rautakaupassa samanlaisen sävyn, jos haluat arkun maalata uudelleen.

Click to expand...

Hui, ei sentään mitään uudenaikaista maalia vaan itse sekoitettu öljymaali tai tempera Sitten pääseekin tekemään testejä pigmenteillä, että millä pääsee lähimmäs oikeaa sävyä.

Minä en näe Steelsheenin huivia

Näkyiskö se nyt? Oli ehkä vahingossa sellainen osoite että pitäis olla kirjautuneena Ravelryyn tai jotain..

Näkyy. Kaunis huivi!