Ihanat porot! Vaikka itse en oikein tykkää monien pienten osien yhteen kiinnittämisestä, niin virkattujen lelujen söpöys saattaa lähiaikoina ylittää yhdistämisompelun kammoilun.
Kun on kesätöissä saarella, jossa 500 metriä bussiasemalta löytää lampaita laiduntamassa, on vaikeaa olla innostumatta paikallisesta villasta, varsinkin lankamuodossa.
Marskogens lammin lankoja myy useampikin paikka (puoti, isompi myymälä tai käsityökahvila) Maarianhaminassa. Paksusta langasta, johon törmäsin ensimmäisenä, neuloin sormettomat hansikkaat tuhdilla palmikkokuviolla. Ne ovat
självständiga torgvantar , koska langan paksuudesta ja ehkä hiukan liian pienistä puikoista (otin Saarelle mukaan kotoa vain 3,0- ja 4,0-pyöröpuikot) johtuen hanskat oikeasti pysyvät pystyssä melko hyvin ilman mitään tukea.
Suunnitelmissa on ostaa hiukan ohuempaa lankaa samalta valmistajalta eri ruskean ja valkoisen sävyissä ja suunnitella kolmi- tai nelivärinen kirjoneulekuvio villapaitaan tai -takkiin. Jännää.
Käsityökauppa, johon ehtii sopivasti töistä lounastunnilla myy kauppiaan itsevärjäämää silkki-villasekoitetta. Siinä villa ei kyllä varmastikaan ole paikallista, mutta sympatiasyistä ja langan ihanasta värivaihtelusta johtuen ostin yhden vyyhdin vihreän ja keltaisen kirjavaa lankaa. Nyt siitä on syntymässä ensimmäiset varpaista aloittaen neulotut sukkani. Hauskaa, kun huomaa ettei jokin uusi ollutkaan niin kovin vaikeaa.