Käsityöt

Minullakin on yksi joululahjakäsityö vasta suunnitteilla, tosin sen saaja eli äitini häipyy isoveikan luo jenkkeihin joulua viettämään jo pari viikkoa ennen aattoa ja palaa vasta tammikuun alussa, joten aikaa on. Toisin sanottuna: jos pääsen vuosijuhlamiitiin, minulla on todennäköisesti mukana pahasti keskeneräinen neule, jota yritän epätoivoisesti saada valmiiksi =D

Miehen lahjaksi tarkoitettu Mass Effect -kaulaliina ei sekään ole hirveästi edistynyt, kun tilaisuuksia sen salaa neulomiseen on vähän ja Pichu torppaa nekin aika tehokkaasti. Ehkä siihen kuitenkin ehtii vielä tarpeeksi paneutua ennen joulua, ja joka tapauksessa työ helpottuu, kunhan saan aloituspään tarkkaa silmukoiden laskemista vaativan kirjoneulekuvion valmiiksi ja pääsen huristelemaan pelkkää raidoitusta.

Steelin tavoin olen kerran neulonut lahjoja vielä aattona, kun vanhemmilleni itse suunnittelemiini pipoihin menikin vähän kuvittelemaani enemmän aikaa ;)
 
Onpas täällä taas kauheasti kaikkea hienoa!

Itse olen neulonut syksyn aikana kaikenlaista. Tämän talven suuri tavoite on/oli opetella neulomaan kaksi sukkaa yhtä aikaa, kärjistä alkaen (siis yhdellä pöyröpuikolla). Yhden parin olenkin jo tehnyt ja toisessa ollaan alussa (kärjet jo valmiina). En tosiaan osaa tehdä niitä ilman tosi tarkkoja ohjeita, mutta ainakin ensimmäisestä parista tuli ihan siisti. Tykkäsin systeemistä, jossa molemmat sukat ovat valmiina samaan aikaan...
 
Nyt vastaan omaan viestiini, koska ihan eri asiaan liittyvä kysymys:
onko kukaan kokeillut hama-helmeilyä? Vinkkejä/mitä merkkejä kannattaa ostaa/välttää jne?
 
Hama-helmistä tiedän vain, että kaverilla on hieno hama-Balin jääkaappinsa ovessa. Ksuta (vai Ksua?) en osaa siis auttaa. Sen sijaan tulin kertomaan ja näyttämään Merida-asuni, jonka tein viime viikolla. Puhallinorkesterini on esittänyt viime ja tänä vuonna Disney-painotteista lastenmusiikkia, ja keikoille meidän on pitänyt pukeutua teeman mukaisesti. Valitsin hahmoni miettimällä naishahmoja, joilla on paljon punaista tukkaa. Ariel tuli ensimmäisenä mieleen, mutta bikineissä on vähän vilpoisaa esiintyä ja pyrstö tuntui työläältä tehdä, joten päädyin Disneyn Urhean Meridaan. Siinä vaiheessa en ollut edes nähnyt elokuvaa, mutta tiesin, että siinä on ihan siisti prinsessa ja asu vaikutti helpolta toteuttaa.

Aiemmilla keikoilla kokosin pukua omista vaatteistani, eikä se ollut kovin hyvä, mutta nyt halusin tehdä sen ihan kunnolla. Niinpä sitten ostin kankaat ja hätäisesti ompelin mekon jotenkuten kasaan alle viikossa (asioitahan ei voi aloittaa ajoissa). Keikalla hihat olivat kiinni hakaneuloilla. :p Aikaa olisi säästynyt, jos olisin ajatellut työvaiheita vähän etukäteen; nyt kokosin hihat todella epäkäytännöllisessä järjestyksessä. Kaiken lisäksi, kuten ärsytystopikissa mainitsin, olin niin ajattelematon, että leikkasin kankaan ennen pesua, ja se kutistui niin, että minun piti ommella helmaan vähän tökerön näköisesti lisäkappale. Mekon vartalon olisi voinut tehdä kahdesta kappaleesta, mutta tein sitten viidestä... Varsinainen takakappalekin piti tehdä kahdesta palasta, koska kankaassa oli keskellä reikiä, jotka piti kiertää (sain onneksi alennusta kankaasta).

Pukua oli ihan hauska tehdä. En ole ennen tehnyt mitään erityisiä asuja tai cossannut koskaan. Olen niin perfektionisti, että tätäkin oli välillä ahdistavaa tehdä (murehdin mm. siitä, että hihapalojen pituudet eivät ole tismalleen oikeassa suhteessa, hiukseni ovat liian tummat ja silmät väärän väriset), mutta onnistuin mielestäni tekemään ihan uskottavan Meridan itsestäni. Kuvassa minulla ei ole massiivista Merida-tukkaa, koska en jaksanut tätä kuvaa varten niille mitään tehdä (oikeasti keikalla ne olivat kyllä muhkea kiharapilvi). Puku on nyt aika ryppyinen ja oikeassa elämässä sävyltään vähän vihertävämpi. Ja lattialla on sitten läksylukemistoni.

16a4k0o.jpg
2xad.jpg


Jos muuten mietitte, kuinka pitkässä villamekossa tarkenee esiintyä lavalla, niin vastaus on: erittäin hyvin. Kun tämän nyt kerran on tehnyt, niin olisihan sitä kiva käyttää muuallakin, mutta esimerkiksi Finnconeihin taitaa olla ihan liian kuuma. :D
 
^Huikean ihana mekko, tykkään kovasti! :)

Joku aiemmin mainitsi jotain minusta ja joululahjoista, niin tänä vuonna ei ole ollut kauheasti paukkuja lahjapajalle. Joten onni on, että aloitin tämän vuoden lahjakäsityöt viime vuonna ja siten sain tehtyä tärkeimmät [22] Jotain saatan tehdä vielä lähempänä joulua, jos kädet antaa myöten... Jos ei, niin ne löytyy sitten ensi vuoden paketeista!
 
Upea mekko, Dracaena! Olisi kiva nähdä kuva sinusta esityställingissä, Merida kun on ihan lemppariprinsessani Disneyn valikoimasta.
 
Muistinkin, että Merida on Isilmírën suosikki. :) Valitettavasti kukaan ei ottanut kuvaa (ainakaan pelkästään) minusta esityställingissä, enkä viitsisi pelkästään paria kuvaa varten tälläytyä uudestaan. Ehkä sitten seuraavalla keikalla. (Vai pitäisikö saman tien järjestää kuvaukset jouskarin ja valtavan hepan kanssa? Kellä olisi clydesdalenhevosia?)
 
Mekko on kaunis :) Pohdin tuossa että toimiiko tuollainen mekko kuten kansallispuvun villahame+liivi. Se on talvella lämmin, mutta kesällä miellyttävän viileä. Tietysti jos on hirmuinen helle niin pukipa päälleen mitä tahansa niin on liian kuuma, mutta selaisessa normaalissa suomalaisessa toukokuun lämpimässä auringossa olen pitänyt kansallispukua ilman läkähtymistuntemuksia.
 
Enpä usko, koska tuossa mekossa on pitkät hihathin samaa villaa. Jos kesän ulkolämpötila on kylmempi kuin talven sisälämpötila ja on viilentävää tuulta, niin ehkä sitten mekkoon ei paistuisi, mutta muuten liian lämpimät vaatteet ovat liian lämpimät vaatteet vuodenajasta riippumatta.
 
Oi, löytyypäs täältä kaikenlaista upeaa! Olette hirmu taitavia!

Käsityöt ovat itsellekin rakkaita. Minulla vain on paha tapa suunnitella kaikenlaisia eeppisiä projekteja, joista suurin osa jää toteutumatta tai ainakin kesken. Suunnittelu (mallien ja värien miettiminen, erilaisten tarvittavien laskelmien teko, kokeilut ym.) oikeastaan kyllä onkin melkein hauskinta.

Toinen juttu mikä on projektieni valmistumisen esteenä on armoton perfektionismi. Minähän puran ja teen uudestaan niin monta kertaa, että olen tyytyväinen - tai todennäköisemmin kyllästyn koko touhuun ja hautaan sen syvälle kaapin perälle (sieltä muuten löytyy kaikenlaista jännittävää :grin:).

Mutta eikös monet ole sitä mieltä, että prosessi, ei niinkään lopputulos, on tärkein!

Pitkään olen ollut täysin erossa käsitöistä kun mieli on askarrellut muiden ikävämpien asioiden parissa. Nyt olen ilokseni huomannut, että ajatuksiin on taas alkanut putkahdella ideoita uusista projekteista. Aika näyttää kehittyykö niistä tällä kertaa mitään valmista ;)
 
Viime syksynä sain lopulta laitetuksi vuorikankaat ensimmäisen keskiaikapukuni hihoihin. Ne hihat (pitkät maahan saakka olevat) olivat häirinneet minua jo yli 13 vuotta, kun aikanaan puvun tein kiireessä ompelukoneella ja tietenkin ne saumat näkyivät hihoissa. Onneksi tajusin jo silloin hankkia villakangasta. Vuoret ompelin käsin. Pitäisi vielä laittaa puvun helmaan jatkopala, kun kankaanketale on päässyt kutistumaan vuosien mittaan. Mahdollisesti samasta villakankaasta kuin vuoret, mutta katsotaan.

Nyt on menossa taas yksi keskiaikapukuprojekti, 1300-luvun loppupuolelta oleva pukukokonaisuus. Päällipuku on valmis (joskin saatan muuttaa paria juttua jos joskus on aikaa). Aluspaita on valmis, mutta luultavasti teen useamman, jotta voin vaihtaa. Birgittalaismyssy on valmis. Neulakinnassukat ovat valmiit, joskin saatan tehdä hoset joskus, kun on aikaa ja inspiraatiota. Aluspuku on ompelua vailla valmis eli palat leikattu ja sovitettu. Jalkinenahat ovat olemassa, mutta en ole päättänyt edes mallia vielä. Mahdollisesti jotain Lontoon tai Turun keskiaikaisten jalkinelöytöjen mukaan, kun niistä miulla on kirjat. Huntupellava on olemassa, mutta pesua ja ompelua vailla. Essukin pitäisi joskus tehdä...

Ompelen siis käsin kaikki nykyään ja aluspuvussa olisi tarkoitus kokeilla ajanmukaisesti villalangalla ompelua. Vanhat jalkineeni alkavat olla puhkikävellyt, mutta en usko kerkeäväni tälle kesälle ommella uusia, kun pienellekkin pitäisi jotain tehdä. Tällä hetkellä siis on meneillään tuo aluspuvun teko ja suunnitelmissa rautakauden vaatetusta lapselle. Sivussa olen tehnyt erinäisiä neulakinnas- ja virkkausprojekteja eli sukkia, myssyjä ja lapasia.
 
@Satekai, kuulostaa todella hienolta! Oletko ollut jossain kurssilla vai ihan itse opetellut mallit, kaavoituksen ja tekniikat?
Täytyy sanoa, että lähestymistapasi käsitöihin on sangen tolkienilainen (vrt. Silmarillion). :)
Heh, totta! Mutta pahoin pelkään, että minun tuleva perikuntani ei tule olemaan kovin innoissaan arkistoistani :grin:

Olen minä viime aikoina saanut jotain valmiiksikin. Ompelin vihdoin verhot olohuoneeseemme. Ikkunaseinää on aika paljon ja verhot ovat katosta lattiaan, joten urakka ei ollut ihan pieni.

Erityisen iloinen olen siitä, että sain vihdoin valmiiksi lapasPARIN. Aloitan aina kovalla tohinalla neulomaan lapsia ja sukkia, ja ensimmäinen yleensä valmistuukin sukkelaan. Mutta kun pitäisi tehdä se toinenkin! Se tuntuu aina tosi tylsältä. Turha kai sanoakaan, että varastoon kertyy vähän liikaa parittomia lapasia ja sukkia.

Tiedän, että on olemassa menetelmä jolla voi neuloa kaksi lapasta tai sukkaa samaan aikaan pyöröpuikolla. Tämä voisi olla ratkaisu ongelmaan.
 
@Hanna Kullanväärtti , jos vain lapaset ja sukat ovat suunnilleen samankokoisia, niin niitähän voi käyttää hilpeinä eriparikombinaatioina ;) Luin myös jokin aika sitten jostain muistaakseni pääkaupunkiseudulla toimivasta käsityöpajasta, jonne voi halutessaan lahjoittaa keskeneräiset käsityöt viimeisteltävksi - en vain nyt ainakaan googlen avulla löydä siitä mitään mainintaa.

Kuopukseni on kunnostautunut käsitöiden saralla niin, että pitää mainita siitä tännekin. Hän on mukana koulunsa käsityökerhossa, ja kerhon tämän kevään projektina jokainen lapsi sai suunnitella ja toteuttaa itselleen pehmolelun. Minun pieni pirpanaiseni ompeli itselleen illuminatin: vihreän vanutäytteisen kolmion, johon on liimattu huovasta leikattu mollottava silmä.
 
@Hanna Kullanväärtti hiukan käsityöjuttuja oli ammattikouluissa, mutta enimmäkseen itsekseni kokeillen, netistä ja kirjoista tietoa etsien, mutta myös vanhempien ja kavereiden avulla.

Tuo aluspukuprojekti on siirtynyt ja siirtynyt ja hiukan pelottanutkin, ensimmäinen yritys laittaa vuorikangasta mihinkään (jos ei lasketa niitä hihoja viime vuodelta). Sain sovitukseen apua useammaltakin immeiseltä ja ilman heitä en olisi näinkään pitkällä. Sitten ompelun jälkeen vielä tiedossa nyörinreikien tekoa, jota en ole myöskään koskaan kokeillut. Puikuria en omaa, mutta kuulemma sukkapuikkokin käy. Tilasin eilen oikeamman väristä villalankaa ompeluun, kun tajusin, että vääränvärinen näkyisi turhan selvästi päällispuolella. Saa nähdä milloin posti tuo.
 
Minä olen pitkästä aikaa innostunut kirjomisesta. Olen muuten yleensä enemmän kiinnostunut lopputuloksesta kuin prosessista mutta kirjonta on siihen poikkeus. Pidän siitä ettei minun tarvitse tehdä mitään käytännöllistä eikä välittää oikeasta mitoituksesta tai muusta sellaisesta. Tietysti neuloenkin voi tehdä koriste-esineitä tai taidetta mutta minulle tuntuu sopivan paremmin kaksiulotteisen pinnan koristelu. Tein äidilleni syntymäpäivälahjaksi tällaisen kuvan ja nyt olen tekemässä jonkinlaista seinävaatetta. Siitä piti alunperin tulla tyyny, mutta se on vähän liian huonosti kestävä siihen.
 
Olisipa hauska kokeilla kirjomista, vaikkapa joku hupaisa mietelause kodin tai työhuoneen seinää koristamaan. Pitää etsiä välineitä joskus käsityöliikkeissä liikkuessani. Jotain ei-villalankoja voisi ehkä käyttää pois kirjomisessa, en jotenkin ole saanut itseäni mieltymään bambu- tai puuvillalankoihin neuletöissä.
 
Ylös