Käsityöt

fanye

Hobitti
Olen aivan varmasti lukenut käsityö-topikkia Käärmeessä aiemmin, mutta nyt (mittavista) etsintäyrityksistäni huolimatta en sitä löytänyt. Siksipä aloitan uuden, mutta mikäli vanha keskustelu on yksinkertaisesti livahtanut silmieni ohi, pahoittelen.

Mutta jos taas Käärmeestä on muuton jälkeen käsityöaiheinen keskustelu puuttunut, on hyvä aika aloittaa sellainen uudelleen! Iltojen pimetessä ja viilentyessä, kaivaessani sormikkaita ensi kertaa kaapin perukoilta jälleen aikaisia ja myöhäisiä pyöräilyjä varten, puraisee minua vuosittain pieni tai isompi neulontakärpänen. Tiedän etten ole ainut syyspainotteinen neuloja, onkohan kontulaisia muita?

Omasta mielestäni neulominen on mukavinta ja, no, vaivattominta käsityötä, ja siksi suosin sitä virkkauksenkin edelle. Repertuaariani olen vihdoin laajentanut sukista, lapasista ja kaulahuiveista lähinnä virkkaukseen, mutta viimein myös hattujen ja myssyjen neulomiseen viimeisen vuoden aikana, kun on ollut tavattoman paljon aikaa.

Löysin myös "käsityöpiirin", jonka kanssa viimeksi eilen olin neulomassa myssyjä syöpähoitokeskukselle, joka tarvitsee sata (100!) myssyä viikossa potilailleen - ei ehkä vielä näillä keleillä tosin. Seura on inspiroinut tekemään lisää ja enemmän. Minkälaisessa seurassa, vaiko lähinnä yksikseen, kontulaiset harrastavat käsitöitä?

Entä nettiyhteisöt? Laitatteko käsitöitänne blogiin, fb:hen tai muualle? Mistä haette ohjeita? Itse löysin erään käsityötutun vinkkaamana ravelry.com -sivuston, joka tosin vaatii rekisteröitymisen ihan ensimmäisenä, mutta josta tuntuu löytyvän rajaton määrä ohjeita mihin tahansa, mitä langan ja puikkojen/koukun kanssa voisi kohtuuden rajoissa ajatella tekevänsä.

Minun vakimateriaalini on Novitan Seitsemän veljestä, mutta Suomesta muutettuani on tietenkin sitä vähän hankalampi saada. Nyt minulla on sitä kolme kerää, jee! mutta vähitellen alan hyväksyä paikalliset, usein akryylista "kehrätyt" langat.

Bambulankaa en ole kokeillut, mutta haluaisin kokeilla. Ja vihdoin pääsenkin kysymykseen, joka sai minut käsityö-topikkia alunperin etsimään. Muistan kuulleeni jokunen vuosi sitten uutuusmuodista, bambulangasta virkatuista tai neulotuista tiskiräteistä. Mikä tekee bambusta hyvän materiaalin siihen tarkoitukseen, ja onko jollain kontulaisella suosikkiohjetta sellaisten tekemiseen?

Ugh, olen puhunut, ja pitkästi. Toivottavasti nyt kaikki Käärmeen käsityöihmiset, käsityön alalajiin (puu, metalli, kangas, paju, lanka et cetera!) katsomatta tarttuvat näppäimistöihinsä ja jakavat kokemuksiaan ja viisauttaan!
 
Syysneuloja ilmoittautuu! OK, periaatteessa "neuloja", olen nimittäin aika huono tässä hommassa. Minulle koulun käsityöt jättivät lähes ikuisen trauman (esim. virkkaaminen ei luonnistunut 1-2 luokilla, opettaja dissasi, joten en halua vieläkään virkata), mutta nyt olen yrittänyt alkaa neuloa.

Teinkin jo yhdet "hihat", ts. takin alle laitettavat käsivarsiin tulevat jutut, joissa on "pitsiset" reunat jotka pilkottavat hihoista. Oikein nätit, hieman isot vaan, eli pitäisi lisätä niihin kuminauhaa (ks. kohta edellä "aika huono tässä hommassa.")

Olen jo etsiskellyt uusia, helppoja ohjeita, ja seuraavaksi aion kokeilla sellaista kaulaliinaa, johon tulee neljä päätä perinteisen kahden sijaan. Haluaisin kokeilla myös ranteenlämmittäjiä, jotta oppisin peukalokiilan tekemisen ja ehkä myös palmikoiden neulomista. Tähänkin minulla on helpohkolta vaikuttava ohje.

Koska olen tässä hommassa vielä aika aloittelija, en halua hankkia kalliita lankoja. Perus 7-veljestä ei ihoni oikein kestä, mutta onneksi pehmeitäkin lankoja on saatavilla. Bambua haluaisin kokeilla, mutta ei vielä näillä taidoilla...

Julkisesti saatan tekeleitäni käyttää (esim. kissankorvapiponi on ollut aktiivikäytössä), mutta nettiin en niistä kuvia laita. Suosin tummia värejä (no, muutenkin) osittain myös siksi, että niissä ei virheet näy aivan niin helposti... :)
 
Minä tein juuri smial-tapaamisessamme lingon, joka on aivan mahtava väline. Pala nahkaa ja pari pidempää hamppunarun pätkää. Tuloksena taantuma lapseksi ja huomio, ettei kivien nakkeleminen ole ikinä ennen ollut näin kivaa. Seuraavassa The Miitissä voisin pitää linko-workshopin halukkaille ja tämän jälkeen meillä olisi joukkueellinen linkomiehiä ja -naisia. Joutuvat roomalaiset suojautumaan kilpiensä alle, jos meidän miittiin koittavat tunkeutua!
 
Minullakin alkaa syksyllä usein käsityöinto. Juuri aloittelen säärystimien tekoa, koska kotini on kovin kylmä talvisin ja jalkojani palelee talvi-iltaisin inhottavasti. Ranteenlämmittimet, joista Ksu mainitsi, kuulostaisivat myös hauskalta projektilta. Ostin mielestäni kauniin värisiä lankoja (violettia ja tummanvihreää, ja varastossa on valmiiksi vaaleankeltaista) ja nyt olen kutonut jo ainakin viisi senttiä säärystimiä tylsinä hetkinä. Olen hidas kutomaan ja työn jälki on vähintäänkin epätasaista, mutta ei se minua haittaa. Käsitöitä on kiva tehdä sellaisina hetkinä, jolloin joutuu odottelemaan jotain tai olemaan yksin jossain vähän aikaa, aika harvoin varaan erillistä aikaa kutomiselle tai muulle vastaavalle.

Vaikeinta minusta kutomisessa on hyvä kutomisasento. En osaa vielä kutoa hartiat rentoina ja siksi kudon usein vain lyhyitä aikoja kerrallaan, koska muuten tulee selkä kipeäksi.
 
Linko-workshop olisi kiva. Nöösipoikana leikimme vanhoilla, ruosteisilla nyrkin kokoisilla pulteilla, joita löysimme Kangasvuoren tunnelin muinaiselta rakennustyömaalta. Joku keksi sitoa taipuisan muoviputken pulttiin ja joku taas toisen pultin putken toiseen päähän. Heittoase "guatemala" oli keksitty. Muoviputki vaihtui aikanaan kettinkiin ja solmut muttereihin ja ruuveihin. Bolamaisella, raskaalla heittoaseella oli kiva teloa puita metsässä.
 
Olen virkannut tiskirätin bambulangasta, ja tähän mennessä (viime talvena tein) käyttökokemukset ovat olleet positiivisia. Bambu ei nukkaa, ei haise märkänäkään ja kuulemma pöpöt eivät siinä viihdy (ainakaan jos viileällä vedellä huuhtelee, lähdettä en tietenkään muista...). Pylväillä olen sen virkannut, kahta eriväristä lankaa samanaikaisesti käyttäen. Seuraavaksi ajattelin tehdä samasta langasta yksivärisen tai raidallisen, ehkä jollain pylväitä jännemmällä tekniikalla. Myös pitsireunainen voisi olla ihan hauska. :D
 
Minun satunnainen käsityöharrastukseni koki jälleen kerran totaalisen stopin, kun Pichu syntyi. Sitä ennen olin juuri alkanut hyödyntää Huutonetistä parilla eurolla ostamani kirjan Pitsinvirkkaus ohjeita ja saanutkin jo metrin verran ihan kelvollista reunapitsiä aikaan. Siellä se nyt odottaa jatkajaansa muiden toistaiseksi hylättyjen lankakerien seassa käsityölaatikossani.

Minä inhosin käsitöitä koulussa: tylsiä projekteja kamalan näköisistä kankaista ja langoista. Ja opettajina naisia, jotka tuntuivat ajattelevan, että tytössä jolle täytyy todella opettaa käsitöitä on jotain vikaa. Kun olihan luokalla riittämiin niitä, jolle äiti oli jo kotona opettanut virkkaamisen, neulomisen ja koneompelun alkeet. Puhumattakaan kässäryhmän tähtioppilaasta, joka toi kouluun näytille mm. ristipistoluomuksiaan =D

Kyllähän minunkin äitini sitten opetti minulle virkaamista, mutta vasta kun olin itse halukas ja kiinnostunut oppimaan. Ja näytti myös, miten hänen sangen vanhaa ompelukonettaan käytetään, vaikka kotona tapahtuvan ompelupuuhan kyllä jätin pitkäksi aikaa väsättyäni vähemmän onnistuneen mollan äidin kaapista löytyneistä jämäkankaista.

Koulun kaameista kässäntunneista oli kuitenkin se hyöty, että opin - vaikkakin hyvin vastentahtoisesti - perusasiat virkkaamisesta, neulomisesta, koneompelusta ja - kirjonnasta! Kirjonta oli ihana yllätys käsityökurjuuden keskellä, lankavalikoima kun oli ihan toista kuin neulonnassa ja kuviot sai päättää itse.

Ja sitten, 19-vuotiaana, päädyin yllättäen hakemieni yliopisto-opintojen sijaan aloittamaan vihoviimeisessä varavaihtoehdossani, ammattikoulun peruskoulupohjaisen ompelijalinjan YO-kiintiössä. Vihasin sitäkin puolivuotista, jonka koulussa jaksoin sinnitellä, mutta opinpa myös paljon: kaavoituksen perusteet, paljon hyödyllisiä ompeluniksejä ja ennen kaikkea sen, miten hauskaa neulominen on, kun saa tehdä mitä haluaa ja mistä langoista haluaa. Meillä oli kokonainen viikko, jonka aikana ei tehty muuta kuin neulottiin kahdeksan tuntia päivässä: opeteltiin erilaisia kuvioita ja kirjoneuleita, suunniteltiin koulun myyjäisiin neulottavia tuotteita, valikoitiin lankoja koulun kaupasta ja laitettiin omat projektimme alulle. Siihen puuhaan haihtui kaikki kauhu ja vastenmielisyys, jota olin aiemmin tuntenut puikkoja ja lankoja kohtaan.

Sittemmin olen neulonut, virkannut, ommellut ja kirjonut vähän kaikenlaista, useimmiten itse suunnittelemiani malleja käyttäen. Erityisen ylpeä olin aikoinaan kirjoneuleisesta perulaispiposta, jonka väsäsin joululahjaksi poikaystävälleni (nykyiselle miehelleni), olkoonkin, että hänen mielestään se oli liian paksu ;) Myös mm. meidän molempien hääpuvut sekä lastemme kastemekko ovat minun käsialaani, samoin useampi kaapeissamme lojuva pseudokeskiaikainen pukuluomus, villakaulaliina, sukkapari ja naamiaispuku.

Tällä hetkellä elän kuitenkin tosiaan käsityöttömässä tilassa. Kaapeissa on kyllä kankaita ja lankoja odottamassa muuntumista mm. kiinalaismalliseksi jakuksi, villasukkapariksi, renessanssitunikaksi, useammaksi metriksi pitsiä ja fantsuhtavaksi kaavuksi. Aika ei vain juuri nyt riitä mihinkään niistä tarttumiseen, mutta kyllä se tästä kunhan Pichu kasvaa =)
 
Vanha keskustelu taisi jäädä muutossa pois kun se oli vähän liian vanha, joten uusi on vallan tervetullut.

Minulla ei ole koskaan ollut tätä käsityökammoa, kaipa siksi että oppeja on tarttunut kotoa, äitini on näppärä käsityöihminen kuten myös edesmennyt mummu joten vähän kaikenlaista tuli heidän kanssaan opiskeltua. Olen myös ollut nopea oppimaan ja koulussakin rättikässä oli mieleinen aine (puukässässä en kyllä viihtynyt yhtään, ärsytti kun edellisellä viikolla mitatut ja sahatut puupalikat olivat viikon aikana eläneet niin etteivät ne enää seuraavalla viikolla käyneetkään kunnolla yhteen, ja muutenkin puu oli minulle liian jäykkää materiaalia). Tosin ärsytti kun koulussa piti aina välillä tehdä jotain "taiteellista" kun minä olisin mieluummin tehnyt enemmän vaatteita. Okei, neulahuovutus oli ihan hauska tekniikka mutta eipä siitä sittemmin ole mitään iloa minulle ollut.

Pääasiassa pidän itseäni ompelijana vaikka muutaman viime vuoden aikana olen myös kiinnostunut neulomisesta vähän enemmän kuin ennen. En ehkä ole tarpeeksi kärsivällinen tekemään isoja ja haastavia neuleita ja tavalliset sukat ovat vähän liian yksinkertaiset oikeasti kiinnostaviksi, kun taas ommellessa ei tarvitse miettiä käsialaa ja langan riittävyyttä tai sitä, jaksaako ylipäänsä väkertää koko vaatteen valmiiksi. Parhaat aikaansaannokseni ovatkin vanhojentanssipuku sekä viime talvena ompelemani iltapuku. (Ja morsiussatiini on ihana materiaali ommella, se ei luista eikä veny ja se on mukavan tukevaa.)

Neulonut olen lähinnä lapasia ja sukkia, viime syksynä aloittamani ensimmäinen villapaita on vieläkin työn alla koska ohjeestani puuttui joku silmukkaluku jota en ole vielä jaksanut alkaa laskea. Kivahan sekin olisi joskus saada valmiiksi vaikka siitä todennäköisesti tuleekin vähän pieni. Neulomisessa on kieltämättä se etu ompeluun nähden että sitä voi tehdä luennoilla tai telkkaria katsoessa, parit lapaset pitäisi tänäkin syksynä väsätä ja luultavasti ne lähinnä koulussa lorviessani teenkin.

Omat ohjeeni ovat peräisin pääasiassa Suuresta Käsityölehdestä vaikka varmaan muitakin lähteitä sietäisi tutkia. SK vaan on niin kätevä kun sitä löytyy kotoa jo ties kuinka monelta vuosikymmeneltä :p

Paljon olisi kyllä vielä opittavaa, mm. kangaspuilla haluaisin osata tehdä muutakin kuin tavallista raidallista räsymattoa/poppanaa (eli siis kutoa jonkinlaisia kuvioita) ja langan kehrääminen olisi kiva taito jos sen opetteluun vielä joskus tulisi tilaisuus. Mummu piti aikoinaan kehruukursseja mutta itse alle kymmenkesäisenä en ihan jaksanut ja ymmärtänyt syventyä opettelemaan. Villan karstaaminen varmaan vielä sujuisi. Olisi myös ihan hauska osata kaavoittaa vaatteita kun niin harvoin löydän mieleisiäni kaavoja valmiina.
 
Villaa saattaisin minäkin vielä osata karstata, vanhemman kälyni äiti kun opetti minulle aikoinaan kehräämisen alkeita, kun 15-kesäisenä innostuin ns. perinteisistä käsitöistä. Kunnollista lankaa en vain koskaan saanut aikaan, hirveitä möykkyjä ja jatkuvaa katkeilua vain. Mutta karstaamiani villalepereitä vanha rouva jopa kehui =)

Samalta ajalta ovat peräisin myös pirta- ja lautanauhojen kutomiseen tarvittavat perusopit. Opettelin perusteet kirjasta ja kävin sitten vielä käsityöasemalla saamassa oppia poimintakuviollisten pirtanauhojen kutomiseen, mutta mihinkään kovin monimutkaiseen taitoni eivät parhaimmillaankaan riittäneet. Ei puhettakaan esim. vironvöistä. Mutta kivoimmat nauhat syntyivätkin yleensä kauniista langasta yksivärisenä kutoen. Viimeinen kutomani nauha taisi olla vyö ensimmäiselle yhteiselle kummilapsellemme joululahjaksi väsäämääni pseudokeskiaikaiseen asuun, jonka villaisen huppukauluksen ja viitan reunaan ja samettisen "asetakin" etumukseen jaksoin vielä väkertää kirjomuksetkin. Oi niitä aikoja ennen omien lapsien syntymää, kun oikeasti oli aikaa monimutkaisiin ja aikaavieviin projekteihin =)

Sommelo ry on muuten ainakin joskus järjestänyt kursseja "muinaiskäsitöistä" kiinnostuneille, kehräyksestä kudontaan, keramiikasta taontaan ja jousentekoon.
 
Jostain syystä ei ompeleminen koskaan innostanut minua samalla tavalla kuin neulominen, vaikka niin koulusta kuin kotoa siitä jäi ihan hyviä kokemuksia. Sen jälkeen kun ompelin villakangasviitan Kuninkaan Paluun syksynä, olen tehnyt vain suoraa, eli verhoa, peittoa ja tyynyliinaa. Nyt kun asiaa mietin, ehkä ratkaiseva on juuri se, että neulomisen ohella voi tehdä jotain muutakin. Taidan olla tyytyväisimmilläni silloin, kun teen ainakin kahta asiaa yhtä aikaa. ;)

Ksu, hatunnosto palmikkoneulesuunnitelmillesi! Muutama vuosi sitten tein harjoitustilkulle palmikkoa, mutta harjoitukseen se jäi. Viime syksynä löysin ohjeen "valepalmikkoon", ja vaikkei se näytä ihan yhtä kivalta kuin oikea palmikko, sitä on kiva neuloa.

IMG_6467.JPG


Tänä syksynä ajattelin vähän parannella (netistä löytämääni, jo unohtamaani) mallia, vain yksi tai kaksi palmikkoa selkämyksessä näyttäisi todennäköisesti paremmalta, ja varsi voisi olla pidempi.
 
Oi, noi on nätit Fanye! Itse olen kokeilemassa ihan "oikeita" palmikoita, tosin vain lyhyitä ja muutamia (eli siis ei edes koko matkalta).

Itsekin muuten käytän nettiä pääasiallisesti ohjeiden löytämiseen. Yleensä tulee sellainen "haluan neuloa asian X", jonka jälkeen surffataan netissä ja mennään ostaman langat (mistä seuraa se, että langat on usein niitä, mitä Anttilan valikoimista sillä hetkellä löytyy). On minulla pari käsityökirjaakin: yksi islantilainen (Islannista, siitä olen jo yhden huivin tehnytkin), yksi super-monimutkainen-luxus-neule-kirja (jonka sain lahjaksi) ja AntiCraft-"alakulttuuri" käsityökirja, joka on varsin hauska. AntiCraft löytyy netistäkin. Sieltä löytyy ohjeet mm. kaksipäisen elefantin virkkaukseen...!
 
Minun neulontaprojekteissani suurena apuna on ollut Hanna Jaacksin kirja Nyt neulomaan. Siitä löytyy selkeät perusohjeet aloitusssilmukasta lähtien aina sukkiin, kuvioneuleisiin ja myös virkkaukseen. Niitä soveltamalla saa aikaan jo vaikka mitä - tosin täytyy myöntää, että vaikka yritin uskollisesti seurata kirjan ohjetta, patenttineuleestani tuli lievästi sanottuna omituisen näköistä. Päädyinkin loppujen lopuksi neulomaan Korpinkynsi-tupakaulaliinani ihan perinteisenä yksi oikein - yksi nurin -joustinneuleena, enkä enää muista, miksi alun perin edes sain päähäni, että patenttineule olisi parempi vaihtoehto.

Minun neuleprojektini saavat yleensä alkunsa joko tarpeesta kehittää jollekulle hyvä joululahja tai siitä, että näen sattumalta kaupassa niin hauskaa lankaa, että minun pitää keksiä jotain neulottavaa saadakseni syyn ostaa sitä. Muutama kerä kirjavaa Nalle Marjaretki -sarjaan kuuluvaa Mustikka-lankaa onkin odottanut jo pari vuotta lankalaatikossa muuttumista sukkapariksi isäni ainaisesti paleleviin jalkoihin. Saas nähdä, milloin ehdin vihdoin tarttua puikkoihin.

Fanye, löytyykö valepalmikon ohje netistä? Se näyttää kivalle.
 
Minä tykkäsin koulun käsityötunneista, vaikka kotona oli lähinnä näytetty miten lanka pujotetaan neulansilmään. Ikuisuusketjusilmukkaa muistan virkkailleeni äidille lahjapakettien naruiksi jo ennen käsityötunteja. Osa töistä oli kyllä meilläkin turhan "taiteellisia", vieläkin teen mieluiten käyttötavaraa. Ehkä joskus vanhempana riittää intoa tehdä jotain "vaan" seinälle roikkumaan.

Neulominen on suosikkityömuotoni ja muistaakseni ollut sitä alusta asti. Koulussa opetettiin alkeet ja jatkossa kotona äiti toki auttoi ongelmissa. Samoin kuten Fanye, teen mielelläni useampaa asiaa yhtä aikaa ja tuntuisi oudolta katsoa telkkaria ilman neuletta - nykyään ajanvietteeksi kelpaa myös virkkaus. Molempia voi tehdä myös luennoilla - välillä pienryhmissä yli puolet läsnäolijoista neuloo tai virkkaa. Onko se jo ompelupiiri? :p

Olen vasenkätinen, mutta neulon oikeakätisesti - virkkaan puolestani vasenkätisesti, mistä saattaa johtua hidas innostumiseni virkkaukseen. Vasta pari-kolme vuotta sitten opettelin ketju- ja kiinteäsilmukkapannulappuja ja -myssyjä monimutkaisempaa. Isoäidinneliö-kuume on vallinnut jo jonkin aikaa ja se nieleekin mukavasti langanloppuja. En mielelläni heitä mitään pois (=olen toivoton hamsteri) ja kun molemmilta isoäideiltäkin on hellinnyt keränloppuja, on jämiä kertynyt yhden hengen torkkupeiton verran. Yhdistely on vielä työn alla. Haluaisin tehdä seuraavaksi bambutiskirättejä ja pitsiliinoja. Erilaiset sukat, säärystimet, lapaset ja kämmekkäät jaksavat innostaa, kun kuvioneuleet, palmikot ja minulle vielä täysin vieraat tekniikat tarjoavat loputtomasti muuntelumahdollisuuksia. Jonkinlaisen boleron haluaisin tehdä myös, mutta villapaidat eivät enää jaksa kiinnostaa - ainakaan omaan käyttöön, suurimman osan vuodesta olisivat kuitenkin minulle liian kuumia.

Toivon kovasti, että koiran turkki pitenee hiukan, jotta irtiharjatun karvan pituus olisi ainakin 30mm. Sitten siitä voisi kehrätä/kehrätyttää yhdessä villan kanssa lankaa. Lapaset omasta koirasta! Koirankarvalanka kun on kuulemma todella lämmintä ja vettähylkivää.

Olen joskus vähän ommellutkin ja äidin vanha ompelukone asustaa nykyään meillä, mutta lähinnä käyttämättömänä. On niin paljon helpompaa tarttua puikkoihin tai koukkuun kuin nostaa kone esille, tarkistaa langankireydet yms. Ompelupuolella olen täysin riippuvainen kaavoista, neuloessa en enää täysin. Haluaisin tilata jonkin käsityölehden vuodeksi, että saisin hiukan peruskaavavarastoa kotiin. Taisin tottua liian hyvään yläasteen käsityöluokassa, kun siellä käytössä oli uudet, hienot ompelukoneet, runsaasti pöytätilaa ja kansioittain käsityölehtiä.

Valepalmikon ohje kiinnostaa täälläkin. :)
 
Löysin valepalmikon ohjeen. Mimmun neuleblogissa kerrotaan, miten valepalmikkolapaset syntyvät, ja sieltähän palmikko-ohje on helppo napata sovellettavaksi vaikka mihin hauskuuksiin. Pitäisiköhän tuleviin Mustikka-sukkiinkin tehdä itse asiassa palmikkovarret...
 
Eilen illalla oli sitten pakko tarttua tuohon keskeneräiseen villapaitaan ja kutoa se loppuun :D Vielä tosin pitää ommella osat yhteen ja päätellä kaikki langanpäät. Sitten voin spämmätä kuvia. Yleensä käsityöni päätyvät livejournal-päiväkirjaani kaiken muun elämän sekaan, osa on nähtävillä myös Facebookissa. Erillinen käsityöblogi olisi kyllä kiva mutta toisaalta en ole kuitenkaan niin ahkera tekijä että sellaista tulisi kovinkaan usein päivitettyä.

Minulta muuten löytyy melkein samanlaiset kämmekkäät(?) kuin Fanyelta. Neuloin ne pari vuotta sitten kevättalvella kun olin menossa töihin paikkaan jossa piti käsitellä rahaa ulkotiloissa, eli sormikkaat eivät käyneet mutta jotain lämmikettä halusin kuitenkin varmuuden varalle. Malli on kyllä täysin päästäni :p Keskellä on kuuden silmukan palmikko, reunoilla kahdella silmukalla tehdyt.
 

Liitetiedostot

  • Kuva otettu 30.08.2011 klo 13.16.jpg
    Kuva otettu 30.08.2011 klo 13.16.jpg
    116,2 KB · Katseluja: 10
douv sanoi:
Ehkä joskus vanhempana riittää intoa tehdä jotain "vaan" seinälle roikkumaan.

Äitini on tästä hyvä esimerkki. Hän innostui kuulemma käsitösitä vasta minun synnyttyäni eli kolmekymppisenä, mutta sen jälkeen hänen käsistään onkin lähtenyt loputon virta toinen toistaan hienompia luomuksia, varsinkin neuleita. Vasta eläkkeellä hän kuitenkin innostui kirjonnasta ja on vaatteiden koristelun lisäksi tehnyt jo useamman taulun, joista uusin on aina vähän hienompi ja monimutkaisempi kuin edellinen. Nyt hänellä on työn alla isokokoinen kopio pätkästä Bayeux Tapestrya, joskin isäni heikon terveydentilan ja jatkuvan hoivantarpeen takia projekti on jäänyt lepäämään.

Minua ei toistaiseksi innosta ajatus taulujen tekemisestä, mutta kun olen vierestä katsonut, miten hidasta ja tarkkaa puuhaa villalangoilla tapahtuva crewell-kirjonta on, ymmärrän hyvin, ettei valmiita teoksia mielellään käytä tyynynpäällisinä tms. hyötytarvikkeina. Ehkä siis minäkin muutaman vuosikymmenen päästä väsäilen jo tauluja ihan innolla. Tai sitten aloitan sellaisen suurprojektin kuin vanhin kälyni aikoinaan ja käytän reilun vuoden verran kaikki vapaahetkeni kirjoakseni kokonaisen seinävaatteen. Se olisi ainakin viehättävän keskiaikaista ;)
 
Ha, meillä on Steelsheenin kanssa kulkenut ajatukset aika lailla samoja ratoja kämmekkäiden kanssa - kun värikin täsmää. :p

Isilmírë löysikin jo meille valepalmikon ohjeen, tack! Tuo on muistaakseni vielä selkeämpi kuin se mitä minä käytin. Netistä sekin oli. Jokusen käsityökirjan, lähinnä virkkaukseen itseäni innostaakseni, olen ostanut, mutta nekin ovat vähän summamutikkaisia "ostan koska saan sen vitosella" -ostoksia, ja lopulta vain pari ohjetta on kiinnostavia.

Lankojakin tulee ostettua vähän samaan tyyliin, mikä ei tietenkään ole järkevää. Päätän säännöllisin väliajoin parantaa tapani, ja nyt olen langanostokiellossa (paitsi ehkä sitä bambulankaa tiskirätteihin!) ennen kuin olen käyttänyt paksun heräteostos-pörrölangan.
 
Minulla on vähän sama juttu. Muuttaessamme viimeksi kierrätin eteenpäin melkein kaikki varastoimani langat, kun en niistä kuitenkaan mitään ollut ihan lähiaikoina tekemässä. Sen jälkeen päätin, etten osta enää lankaa "varastoon". Olenkin hankkinut sittemmin vain kaksi kerää puuvillalankaa pitsinvirkkaukseen sekä aiemmin mainitsemani sukkalangat, mutta tämä topsu innoitti minut surffailemaan Novitan sivuilla ja tottahan toki nyt pitäisi saada vähän sitä sun tätä mainiota lankaa. Esimerkiksi Polku-langasta saisi tosi kivat sukat ja Puro-langasta taas ihanan puseron, kunhan vain kehittelisi ensin jonkin hyvän mallin. Puhumattakaan siitä, että sivuilta löytyi ohje hauskan kanalaukun tekemiseen Huopasesta ja Hahtuvaisesta, ja äitini tykkäisi sellaisesta laukusta ihan varmasti (kyllä vain, uskokaa pois, kyllä ne langat pitäisi siis oikeasti hankkia). Mutta jospa nyt ensin kuitenkin koittaisin löytää aikaa niiden Mustikka-sukkien väkertämiseen ;)
 
Katsooko kukaan muuten käsityöaiheisia videoita netistä? Minulle niistä on ollut ihan korvaamaton apu; kuva vs. liikkuva kuva ovat aivan eri viivalla tässä asiassa!

(Tästä voisinkin aloittaa keskustelun verkko-opiskelusta ja siitä, kuinka n.10 vuotta sitten uhottiin, että ainakaan mitään konkreettista, kuten nimenomaan kädentaitoja, ei voi tietokoneen ja verkon avulla opettaa, kyllä siinä pitää olla vieressä tai mielummin kirjasta! Jooei.)
 
Varsinaisia käsitöitä en ole vielä tullut esim. youtuben kautta opetelleeksi, mutta olen kyllä moneen kertaan todennut videotutoriaalien käyttökelpoisuuden uusia origamimalleja opetellessa. Erityisesti kolmiulotteisten mallien kanssa pähkäillessä on hyvä nähdä jonkun osaavan ihmisen omin käsin taittelevan, liu'uttavan ja limittävän paperia uusiin muotoihin ennen kuin yrittää itse saada kaiken kohdalleen.

Sukkaprojektini sai juuri vauhtia. Olin suunnitellut, että saisin sukat ehkä väkerrettyä ajoissa isän joululahjaksi, vaan nytpä isä ei välttämättä eläkään jouluun asti. Niinpä sukat täytyy saada valmiiksi asap. Langat on jo kaivettu esille ja puikot ja ohjekirja paikannettu ja tänä iltana olisi tarkoitus aloittaa ensimmäinen sukka. Tässä tilanteessa myös toimeksiantaja sopeutunee siihen seikkaan, että aulavastaanottohenkilö neuloo joutohetkinään, vaikkei käsitöiden tekemistä työajalla periaatteessa katsotakaan kauhean hyvällä.
 
Ylös