Kävellen Mordoriin -haaste!

Voisin minäkin osallistua tähän, kun kerran tuli toinenkin motivaattori. Garminin älykelloni heitti kesäkuulle haasteen kävellä/juosta sata mailia (kun eivät ymmärrä kilometrejä) ja otin sen tavoitteeksi. Sen lisäksi siellä on muitakin tavoitteita viikonpäiville ja viikonlopuille. Yhteensä matkaa tulisi kesäkuun aikana lähemmäs 300 kilometriä. Se olisi toteutuessaan ihan hyvä lähtölaukaus tälle taipaleelle.
 
Minä arvoin eilen että voidaanko matkaan laskea mukaan koiran kanssa pyöräily kun tuon meidän hurtan kanssa mennään koiramoottorilla hyvinkin 3/4 matkasta, mutta sitten rinnastan taas poniin joka tekee ratsastaessa kuitenkin ison työn. Ja veneilläkin menivät hyvän matkaa. Ja kyllä kroppa pyörän selässä varmaan tekee vähintään saman työn kuin rauhallisessa ratsastuksessa? Vaikka siis polkisin vain murto-osan matkaa. Eikös?
 
Tuohan on hyvä idea ja rupesin nyt itsekin merkitsemään kilometrit muistiin.
Ja hieman aihetta sivuten, aion nyt viimeinkin tänä kesänä lähteä vaeltamaan samaan tyyliin kuin hobitit, eli en ottaisi mukaan telttaa, rinkkaa tms. varusteita, vaan ainoastaan pienen repun ja kaikkein välttämättömimmät tavarat sekä itse tekemäni kaavun.
 
Voi että kun joskus olisi aikaa ja mahdollisuus toteuttaa oikeasti pitkä kävely. Esimerkiksi niin että tulisi junalla kouvolaan ja kävelisi siitä sellaisen 47 km kävely (jos kulkee tietä pitkin) suvun kesäpaikkaan. Ehkä tuo tosin olisi järkevämpää toteuttaa polkupyöräretkenä niin että yöpyy matkalla. Mutta jotenkin kevytretkeilyn asenteella ja niin että nukutaan kun nukutaan ja katsotaan miten pitkään matkaan menee.
 
47 kilsaa on pyörällä semmoinen 4-5 tunnin homma, eikä tartte ees kovaa mennä, vaan tottumusta satulaan tuo jo vaatii. Loppukesästä jaksaa varmaan taas tuommoisia matkoja, ainakin myötätuuleen ;-) . Vielä en tänä kesänä oo ees 25 kilsaa päivässä mennyt että kyllä tuo hieman kuntoa vaatii.
 
No minulla ennätys moniin vuosiin on 7 km kerralla :D Että sanoisin että ihan en tuota matkaa muutamaan tuntiin ajaisi :D Ja nimenomaan haluaisin yöpyä matkalla ainakin kerran.
 
Saattaa olla ehkä vähän offia, mutta tämän haasteen takia olen jotenkin alkanut odottamaan päivittäisiä pikkukävelyretkiä joko järvenrantaan tai paikallisen pikku hiihtokeskuksen ympäristöön. Jotenkin ei tunnu enää pakkopullalta että nääh pakko mennä ulos saamaan ilmaa, vaan koko tepastelusta on tullut pikkuinen seikkailu kun ihmettelen näkemiäni koiria ja kukkia ja lintuja ja kaikkea muuta jännää. Ja tämä kaikki tietenkin auttaa masentuneeseen oloon. Matkallisesti seuraava etappi on Viimapää, mutta en jaksa sitäkään niin pingottaa että tällöin ja tällöin on oltava siellä ja siellä, koska muuten alkaa tulla liika "urheilun" maku tähän.
 
Bukinmaahan asti olen minäkin jo sentään päässyt. Tämän päivän kauppareissulla pääsin lautalla Rankkivuon yli. Kyllä niitä kilometrejä kertyy vaikkakin pikku hiljaa menee. Fillarista hajosi kumi joten huomiselle tulee ainakin kilsa kävelyä pyöräkauppaan.
 
Saavuin tänään helteiseen Peikkokorpeen. Työpaikan vaihdoksen myötä etenemiseni tullee pian hidastumaan, sillä vaikka työmatkani pitenee, niin lihasvoimin kuljettava matka lyhenee.
 
Kesätyöt pääsivät jo loppumaan, ja samalla väheni huomattavasti päivittäisten kilometrien määrä, mutta ylpeänä ilmoitan saapuneeni Viimapäälle ja ohittaneeni sen samantien. Olen nazguleita paossa muutaman kilometrin päässä Viimapäästä.
 
Tässä dataa omista suorituksista.
Vuoden alusta tähän päivään asti kulkemani matkat ovat oikeasti jo reippaasti yli tuhat kilometriä, koska en muista/viitsi/halua käyttää aina urheilukelloa. Osa matkoista on myös todella pieniä. Esimerkiksi ennen koronaa pyöräilin koulupäivinä 5km (ees-taas-matka junapysäkille). Mutta kelloon merkittyjen suoritusten yhteenlaskettu pituus on 967 km, josta pyöräilyä on 331,8 km ja kävelyä/juoksua loput. Ymmärrän etteivät kaikki sulata pyöräilyä, mutta se toimii itselläni hellempänä liikuntamuotona kroonisen lantiojumin ja siitä aiheutuvien polvikipujen takia. Tiedä sitten, mihin olisin noilla lukemilla tähän mennessä ehtinyt.
Jos laskut aloitetaan vasta korona-ajasta, lähtee mittarista parisataa kilometriä pois. Mutta nämä on kyllä hankalia, koska itse en ainakaan jaksa liikkua statistiikan takia, vaan siksi että se on mukavaa. En yhtään ihmettelisi, jos luku olisi melkein tuplat - minulle kun tulee välillä niitä laiskoja kausia mittaamisen suhteen, ja sellainen on osunut juuri korona-ajan alkuun, jolloin yritin vain räpiköidä pinnalla koulujuttujen suhteen, enkä siksi halunnut suorittaa luontoilua.
 
Kun nyt piiitkästä aikaa aloin taas pyöräillä töhin, ajattelin lähteä samaan syssyyn sitten Keski-Maan reissullekin. En tosin aio punnertaa reippaan hobittijoukon lailla pitkin sivupolkuja, pusikoita ja peltoja vaan matkustaa mukavasti tietä pitkin, enkä myöskään ole kiinnostunut tutustumaan Mordoriin vaan pistäydyn ensin Briissä, jatkan sieltä Rivendelliin ja sitten ehkä vielä Eregioniin nähtävyyksiä katselemaan jos siltä tuntuu. Viimeistään sieltä käännyn kuitenkin takaisin kotia kohti. Koska olen omatoimimatkailija, joutunen itse selvittämään karttojen avulla, missä olen milloinkin menossa, mutta eipä se haittaa. Kunnon Brandagambana eli Rankkibukina lähden tietysti liikkeelle Bukinmaasta, mikä hiukan lyhentää matkaa.

Muoks: Tätä projektia voisi ehkä kutsua nimellä "Ratsain Rivendelliin".
 
Last edited:
Alter egoni Kuukivi Rankkibuk on parhaillaan leiriytyneenä Idäntien varteen noin puolimatkassa Bukinmaan risteyksestä Briihin. Hän suunnistaa kirjan Journeys of Frodo erinomaisen yksityiskohtaisten ja mittakaavoilla varustettujen karttojen mukaan, joten hänen etenemisensä ei ehkä vastaa täysin Mordoriin kävelijöiden vaellusvauhtia.
 
Mietin just tänään että olisi hirmu hauskaa seurata Frodon taivalta Konnusta Tuomiovuorelle niin että kävelisi just oikeana päivänä just oikean määrän kilometrejä.

Hitto kun työnantaja ei varmaan arvostaisi tällaista ajankäyttöä. Tai sitten nukkumisen saisi jättää väliin. Ihme niuhoja!
 
Ylös