Kävellen Mordoriin -haaste!

Kuukivi Rankkibuk on viettänyt viikonlopun leiriytyneenä tuulensuojaiseen paikkaan kahden kukkulan väliin pari mailia Bruinenin kahlaamolta länteen päin. Rivendell häämöttää siis jo aivan lähellä, ja ellei pyöräilykeli muutu minun mittapuullani liian huonoksi, hän saapunee perille viimeistään ylihuomenna ellei jo huomenissa.
 
Tosi kiva idea! Täällä on valitettavasti sen verran lunta, ettei käveleminen oikein maita eikä hiihtäminen tai lumikenkäily vielä onnistu. Lähden kyllä itsekin matkaan, mutta pitää varmaan odottaa hetki ennen kuin pääsen kunnolla vauhtiin.
 
Viikon pyöräilyt on pyöräilty, ja laskujeni mukaan Kuukivi Rankkibuk tosiaan saapui Rivendelliin nippa nappa jo maanantaisen matkanteon päätteeksi. Karttakirjassani tie Rivendelliin tosin mutkittelee serpentiininä melkein koko matkan Bruinenilta, mutta uskon kuitenkin mitanneeni sen pituuden oikein. Hän siis jäi sinne haltiailoon talvea viettämään, mutta minä poljen kilometrejä varastoon vielä sen aikaa kuin keli pysyy kelvollisena, eli niin kauan kuin ei tule pakkasta eikä kovaa sadetta tai tuulta. Pääseepähän Kuukivi ekstramailien turvin sitten keväällä matkan tekoon jo ennen kuin minä taas hyppään pyörän satulaan.
 
Pyhäinpäivän aattona saavuin Briihin. Johtuneeko kohtaamisesta haudanhaamun kanssa, mutta paikka tuntuu kuhisevan kummituksia, lepakoita ja hämähäkkejä. Onneksi löytyy myös kurpitsoja, suklaata, kahvia ja kuohuviiniä. Mustia ratsastajia ei ole näkynyt, joten en taida tänään jatkaa matkaa, vaan vietän viikonlopun mukavasti Pomppivassa Ponissa. Sieltä löytyy myös etätyöpiste, kun laittoivat sunnuntaiksi töihin.
Tuleva taival vähän mietityttää, kun tätä vauhtia vietän joulun jossain suolla keskellä ei mitään, enkä ole edes löytänyt Aragornia heittelemään omenilla. ??
 
Olen kävelyissäni tosiaan vasta niin alussa, että lauantaina tuli ensimmäinen musta ratsastaja vastaan. Minä tosin kävelin pitkospuita (Harjureitin Isosuon pitkospuut) ja hevonen ratsastajineen pysytteli kivenheiton päässä leveällä tiellä, joten ohitus kävi kivuttomasti. Saan pitää kiirettä jos haluan jouluksi säädyllisiin paikkoihin. Täytyy laittaa kinttua toisen eteen (mutta ei tänään kun sataa ja tulee).
 
Vielä kahdeksan ja puoli kilometriä haudanhaamuille. Matka edistyy täälläkin aika verkkaiseen tahtiin. Töissä tosin tulee käveltyä, mutta en ole nyt muistanut merkata reippaasti kävelyä sisältäviltä työpäiviltä matkaa. Pyöristän sitten joskus ylöspäin muita kävelyitä kompensoimaan tätä.
Nyt kun koronan takia on suositus pitää lapset pois hoidosta aina kun mahdollista ei ole näitä omia aamupäiviä yksin kotona jolloin saattoi tehdä pidempiä lenkkejä. Ehkä jos jaksaisi virittää taas askelmittarin niin voisi sen perusteella laittaa matkoja, mutta se on niin iso möhkö eikä nyt ole ajatusta hankkia uutta. Mutta hätäkös tässä on. Kyllä sinne perille pääsee vähän hitaampikin tallustaja.

Missäs päin mahtavat matkata he jotka tähtäävät jouluksi Tuomiovuorelle?
 
Pyörä pääsi vuosihuoltoon sitten vasta nyt. Matka on Viimapään jälkeen edennyt hyvin hitaasti. Rivendelliin asti jahka pääsee joskus, tulee kyllä tenkkapåå sen suhteen lähteekö Ereborin suuntaan vai jatkaako kohti Mordoria. Jouluksi en ehdi Haltialaaksoon, se alkaa olla varmaa.
 
Walk to Mordor -sovelluksen mukaan puolimatkan krouvi olisi ohitettu. Takana on 1483 km ja Sormuksen tuhoamiseen vaaditusta matkasta on takana 51,65%. Aikaa on mennyt puolisen vuotta.

500 km kaupunkipyörällä tuli nipin napin täyteen ennen kauden loppua. Kevääseen asti matkaa taitetaankin sitten kokonaan jalkapatikassa. Eteneminen hidastunee reilusti. Uskoisin kyllä saavuttavani Tuomiovuoren toukokuun loppuun mennessä. Walk to Mordor jatkuu jotenkin ihmeellisesti Tuomiovuoren jälkeen vielä Druadanin metsään asti, mutta itse aion lopettaa kilsojen laskemisen siihen kun sormus on tuhottu. Tämähän ei ole mikään Walk to Druadan forest via Mount Doom.
 
Itsellä on eteneminen pysähtynyt tykkänään. Tai ei tarkalleen ottaen eteneminen, kilometrejä kyllä tulee joka päivä, mutta en ole pariin viikkoon muistanut merkitä mitään ylös. Olen siis autuaan tietämätön siitä, missä ihmeessä etenen tällä hetkellä. Ehkä hiukan kummallista, mutta tekisi mieli aloittaa koko haaste alusta?. Syksyn aikana on tullut kaikenlaista hämminkiä, ei ainoastaan muistiinmerkitsemisen kanssa, mikä on hidastanut menoani niin, etten ole päässyt juurikaan Rivendelliä pidemmälle. Olisi houkuttelevaa aloittaa tammikuussa uudestaan Hobittilasta ja asettaa sellainen lisävaikeus, että koulumatkapyöräilyjä ei lasketa ollenkaan mukaan. Siinä häviäisi joka arkipäivältä se automaattisesti tuleva kymmenen kilometrin matka, ja sellainen vaje varmasti houkuttelisi lähtemään useammin lenkille. Ja sehän tämän haasteen tarkoitus juuri omalla kohdallani olikin,saada lenkkeilyharrastus pysyväksi osaksi arkea.
Tammikuussa nähdään jälleen, silloin olen takaisin tien päällä!
 
Nyt tulevat nämä pitkät päivämatkat oikeastaan ekan kerran kunnolla kehiin. Saavuin Lothlorieniin (1376 km) 17.10. Tällä hetkellä olen vielä 37 kilsan päässä kohteesta 2 days after Lothlorien (1588 km) 😂 Noiden paikkojen väli on 212 km ja minä olen paarustanut sitä kohta kuukauden, kun Sormuksen ritarit kiirehtivät sen kahdessa päivässä.
 
2 days after Lothlorien (1588 km) 😂 Noiden paikkojen väli on 212 km
Tämä soutureissu pitkin Anduinia on kyllä melkoinen. Vrt . Kolarista Tornioon Tornionjokea pitkin. Mutta hobitit taisivat nukkua yön aikana muiden liikuttamissa veneissä.
 
Mutta Tornionjokikin auttaa melojaa virtaamalla 4 km/h, joten sadan kilometrin päivämatkasta puolet menee helposti joen avulla eli meloja taittaa kaksinkertaisen päivämakan. Saattueella ei ollut enempää tavaraa kuin jaksoivat kantaa, ja lórienilaiset veneet tunnnetusti kevyitä. Ei siis minusta kaikkein raskaimpia päivämatkoja saattueelta.
 
No nyt on vajaa kilometri enää haamusiulle. Tästä saa hyvin käsityksen siitä millaista tahtia matkani etenee. Toki käveltiin varmaan töissä eilen se kilometrin verran tai ehkä vähän vajaa, mutta en nyt merkannut sitä. Todellisen kävelyn perusteella saattaisin hyvin olla jo haamuilla. En ole myöskään varma merkkasinko viime viikonlopun pyöräilyä josta olisi myös tullut ehkä 1,5 km.
 
Viime viikonlopun Liesjärven-reissu siivitti sen verran hyvin taas eteenpäin, että seuraava etappi on Celebrantin kenttä, joka häämöttää 34 kilsan päässä. Ensi viikon vietän töiden takia pitkälti autossa, joten kovin hätäistä etenemistä ei hetkeen tapahtune.
 
Pääsin viikonloppuna viimein Viimapäälle. Juhlan kunniaksi kipusin neljä kertaa Malminkartanon huipulle, joka on Helsingin korkein kohta, noin 90 metriä merenpinnasta. Laskeskelin, että kun Viimapää kohoaa ympäristöstään noin 300 metrin korkeuteen, niin tuo on ehkä suunnilleen sopiva kiipeäminen. Huipulle vie kuntoportaat, mutta niitä en noussut kuin normilenkkiin kuuluvan yhden kerran, kun portaat olivat jo hieman jäiset. Portaissa saa edelleen sykkeen kyllä nousemaan, mutta muuten yllättävän helposti huipulle lopulta pääsi. Kaksi kertaa tosin menin sitä loivinta, joskin pisintä reittiä. Nazguleita ei näkynyt, luultavasti taivaalta vihmova räntäsade piti siitä huolta.
EECEC3A3-ED8E-40E8-AE4F-7E23BC957C39.jpeg
 
Joo tuota tilannehan on nyt se, että olen unohtanut ihan täysin merkitä lenkkien kilometrimäärät. Päätänkin siis testata ensi vuonna, kuinka pitkälle pääsen vuodessa. Eräänlainen uudenvuodenlupaus siis (koska nehän onnistuvat tunnetusti niin hyvin :lol:).
 
Joo tuota tilannehan on nyt se, että olen unohtanut ihan täysin merkitä lenkkien kilometrimäärät. Päätänkin siis testata ensi vuonna, kuinka pitkälle pääsen vuodessa. Eräänlainen uudenvuodenlupaus siis (koska nehän onnistuvat tunnetusti niin hyvin :lol:).
Vähän sama tilanne siis kuin minulla... Mutta ei se mitään, yritetään ensi vuonna paremmalla menestyksellä :D
 
Hoidettavana ollut koira avusti liikkumisessa ja sain täyteen kokonaista 5 kilometriä kahdessa päivässä. Kyllä tämä alkaa vaikuttaa siltä, että ilman säännöllistä fillarointia matka sujuu niin hitaasti että mahtaako lainkaan onnistua ennen lakisääteistä eläkeikää tämä reissu. Onneksi kyseessä oli vanhahko karvakaveri joka kerran jopa halusi ennen minua takaisin kotiin päin. Täytyy kehittää jotain ulkona tehtävää puuhaa talveksi, yksi kaveri ja vaimonsa käyvät kaksi-kolme kertaa viikossa _säästä riippumatta_ 4-5 kilsan kävelylenkin ja hoitavat kaikki muutkin asiansa pääasiassa kävellen. Jos vaikka pari kilometriä kerrallaan menisi.
 
Minulla on vielä reilu 26 kilometriä Briihin. Tavoitteeni on päästä sinne tämän vuoden puolella. Ihan realistista, mutta ei mitenkään itsestäänselvää. Noita töissä käveltyjä kilometrejä en ole muistanut aikoihin merkata.
 
Ylös