Kävellen Mordoriin -haaste!

Pidän yllä tätä ketjua sillä että ilmoitan päässeeni pitkälle soutumatkalle anduinia pitkin. Sovellus ilmoittaa että minulla on n. 62 kilometriä Pohjois-matalaan vai mikä se suomeksi olikaan. Jatkan kellumista jonkin aikaa.

Olen harkinnut lataavani tuon sovelluksen ja aloittavani alusta. Tässä vaiheessa on harkinnan tasolla.

Aloitin kävelyn 22.9.2020 ja nyt näkyy Rivendell. Muutama kilsa enää.
Jossain vaiheessa harkitsin, että lopetan siihen, mutta kuitenkin tulee laitettua muistiin minkälaisia kävelylenkkejä tekee ja Lorieniin on suurinpiirtein sama matka, mikä on nyt takana. Hitaaksi tämän matkan on kohdallani tehnyt se, että olen merkinnyt pelkät kävelyt, enkä muita liikuntasuorituksia lainkaan (esim. pyöräily ja melonta on pois laskuista).

Kauas on pitkä matka - sanotaan.
Mielenkiintoisemmaksi sovelluksen käytön tekisi se, että edes 50 kilometrin välein olisi jokin etappi (nähtävyys) jonka voisi saavuttaa.
Olen yrittänyt aktivoitua kävelemään enemmän. En ole mitään pitkiä lenkkejä kävellyt, lähinnä muutaman kilometrin kerrallaan.

Sidhiel sanoi:

Olen harkinnut lataavani tuon sovelluksen ja aloittavani alusta. Tässä vaiheessa on harkinnan tasolla.

Click to expand...

Tuota ilmaista sovellusta ei ainakaan normilähteistä ole enää tarjolla.

Kelluessani pikkuhiljaa Anduinia pitkin olen huomannut että välillä ohi virtaa ajopuita, tänään näin yhden jolla näytti olevan kalmankelmeät silmät, mieleeni tuli Samin kertomus Klonkusta, mutta eihän Klonkkua enää ole, tuo alkujaan hobitiksi syntynyt olio jonka tuomiovuori nielaisi. Kenties hän kuoli onnellisena saatuaan vielä pitää Suursormusta hallussaan. Enteille ei tietääkseni sormuksia jaettu, ja huonoa se olisikin ollut, metallinen rengas kasvua haittaamaan, ja lisäksi pyöreä reiällinen esine tuo mieleen sisältä lahot puunrungot, oi noita ennen kauniita tammia, jalavia, salavia ja halavia joiden ytimen on tämänpuoleisten maiden pahuus syönyt, toisaalta se on osa Yavannan suurta kiertoa, jonkalaiseksi Morgoth hänen laulunsa väänsi, emme enää oikein osaa surra iäkkäiden puiden sortumista oman painonsa alla, vaan yritämme hoivata nuorempia taitomme mukaan, nykyään nuoret puut tuntuvat vain kasvavan kovalla vauhdilla eivätkä ne kenties osaa kasvattaa lujaa ydintä jolla vastustaa lopulta kuitenkin koittavaa lahoa, onnellinen se puu joka saa kasvaa metsän keskellä juuri riittävästi valoa saaden, heistä saamme kenties uusia puuvanhuksia joiden kanssa keskistelu on henkevää ja ydinpuista, juurevaa ja sopivan valoisaa, kosteutta unohtamatta. Onneksi hobitit ovat ottaneet ainakin osan avarammista maista hoitoonsa, heidän rakkautensa puutarhojen hoitoon ei tietenkään vedä vertoja muinaisille entvaimoille, mutta heidän pikainen elämänsä soveltuu varmaankin paremmin lyhytkasvuisten ja - ikäisten kasvien hoitoon, onhan totta että he pitävät myös heille hyödyttömiä kasveja arvokkaina, toisin kuin osa ihmisistä, joiden laajat viljaa kasvavat - hmm.. pellot - voivat turmiollisen sään sattuessa lakoontua tyystin ja tuhoutua jos jonkin pahuuden jälkeensä jättämän vaivan takia. Tiedän olevani matkalla etelään ja luulen olevani n. 200 kilometriä seuraavasta päivityksestä tähän ketjuun, kelluen matka sujuu, mutta kovin hitaasti.

Nyt tulivat kilometrit täyteen 3 päivää Rivendellistä. Tämä viimeinen kaksi kilometriä tarvoin täysin auraamattomalla pyörätiellä nilkkoja myöten lumessa ja koko matkan ihan työpaikan pihalle asti. Ei missään ole ehditty aurata. Meni viisi minuuttia kauemmin mitä yleensä. Tulipa aamutreeni. Ja urhelukentän kello näytti vasta 6:05 koska sitä ei oltu vielä siirretty kesäaikaan.

Mun hidas tarpominen kohti Lorienia jatkuu. Kohta mittariin tulee täyteen "12 päivää Rivendellistä" joskin maisemien puolesta olen jo selvästi Punasarven solan tienoilla. Olin Dolomiiteilla 2950 metrissä jossa oli vielä paljon lunta ja +2 astetta lämmintä, kun samaan aikaan lähellä merenpintaa lämpöä oli 30 astetta vain 50 kilometrin päässä ja 22 astetta noin tuhat metriä alempana. Dolomiiteilla kasvoi paljon tuttuja tunturikasveja ja muutama vähän vieraampikin laji. Eilisellä patikalla näkyi myös alppimurmeleita.

Anduinissa ajelehtiminen on loppu. Pääsin lähtemään Emyn Muilia kohti. Kuljin siis ensiksi suoraan kohti Raurosin putouksia, ja totesin että kuiva kesän alku oli muuttanut nuo usein ärjyvät kosket ja putoukset melko mitättömän virtaaman uomaksi, saatoin jopa nähdä muinaisten suurien putouksiin rakentamat luukut joiden kautta alajuoksun virtaamaa saatettiin säätää nykyisen Egyptin tapaan satoa turvaamaan. On aikaa siitä kun täällä Numenorista paenneet ahersivat vesirakennuksellaan. Voin vain kuvitella miten vaikeaa oli käsitellä kiviä tuolla tarkkuudella ja taidolla. Kesän lämmöstä huolimatta olen tyytyväinen tähän ihmiskäsien luomukseen joka edelleen takaa yläjuoksun rantapuille ja muillekin kasveille riittävän määrän vettä. Voi kunpa pian alkaisivat sateet, tuntuu että sateiden määrä olisi kasvanut, mutta ne tulevat aina niin kiireellä, että kasvien ja eläintenkin on hankalaa käyttää niitä hyödyksi ja huviksi. Muinaiset Gondorin viisaat päättivät että Raurosin alapuolella veden määrä tulee olla säädeltyä ja että siitä alkaa ihmisten maa. Olemme kunnioittaneet tätä toivetta ja pyrkineet pitämään Entinojan vesimäärän tasaisena. Aina se ei onnistu ja Rohanin kansalle on koitunut harmia. Heillä on kuitenkin hallussaan valkoisten vuorten vesivaroja, joten muinaisen sopimuksen rikkomisista, pyydän anteeksi näitä, ei ole seurannut mitään ikävää Fangorniin. Ymmärtäväiset Rohanin asukkaat ovat edelleen sidoksissa luonnon kiertoon, kenties toisin on Gondorissa, mutta aikaa on siitä, kun joku meistä on Anorienissa käynyt.

(alla kuva paikallisesta 'Rauros'ista)

Hmm, Rauros olikin vasta myöhemmin. Tuo kuva oli vasta ensimmäinen rakenne Anduinissa. Nyt alkaa sormuksen saattueen muiston, matkanteon seuraaminen mennä hankalaksi, sillä appin kirjoittaja on jakanut suunnat kahtia. Toinen linja seuraa reittiä Mordoriin ja toinen Rohaniin. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta aion jatkaa vaeltamista polkupyörällä ja kävellen, joskus uiden ja käyttää samaa kirjanpidon tekniikkaa. Appi saattaa seota tyystin seuraavaan merkintään tullessa. Ei voi mitään.

Kalmansuot. Pitäisi ehkä tehdä suolle reissu kun liikuntaa pitäisi kuulemma lisätä. Se vaan että sinne pitäisi mennä autolla ja vielä päästä valoisan aikaan poiskin. Suo on yksi ympäristö jossa en pimeän aikaan viihdy.

Talviseen teemaan sopivasti pääsin Punasarven solalle. Kävin katsomassa onko tuo lähipolku säädyllinen kuljettavaksi tuossa parin viikon päästä - no ei ole. Kaikki merkityt kävelypolut ovat kaikkein pahimpia luiden katkeamista ajatellen. Aivan jäisiä! Joten kuten Punasarven solan teemalle sopii niin peräännytään ja etsitään soveliaampi reitti. Vaikka Klonkun sanoin sellaista säädyllistä kulkureittiä tuskin on.

Kalmansoista olen sentään päässyt mutta Mustalle Portille on vielä sen verran matkaa että näillä keleillä pari viikkoa saattaa mennä.

Käyty Mustan Portin raunioita tsiigaamassa, nykyään siihen on rakennettu pyörätien alikulku. Siihen viereen oltiin rakennettu kirjasto, josta mukaan Herbertin Sandworms of Dune ja pari muuta kaiketi köykäisempää scifiä. Täällä nurkalla Suomea alkavat pyörätiet olla lähes ajokunnossa, ainakin päivällä. Vielä 3 päivää sitten kävely tuonne olisi ollut hyvin vaikeaa.

Jaahas no hypätääs tähän reissuun mukaan. Ajattelin, että ei ihan nollasta tarvii alottaa niin tuo 1.1. vaikutti luontevalta aloituskohdalta. Rannekello kun pitää matkaa askelista joka päivä niin helppo oli laskea askeleet yhteen ja ynnätä. Alkuvuodesta kun on tallustellut niin matkaa on taittunu 770 kilometriä joka pistää miut jonnekkin Rivendellin ja Morian välille

Minä puolestani ajattelin aloittaa oman "Ratsain Rivendelliin" -projektini uudelleen alusta, kunhan kelit ja kevyen liikenteen väylien kunto ovat taas sellaiset, että suostun pyöräilemään töihin. Edellisenkin projektin matkaseuranta kai löytyisi vielä jostain, mutta jotenkin ei nappaa yrittää ensin kartoittaa, missä päin Keski-Maata Kuukivi Rankkibuk oikeastaan olisi sen perusteella seikkailemassa, ja sitten jatkaa siitä. Kuukivi aloittaa siis reissunsa alusta joskus tämän kuun lopulla tai ensi kuun alkupuolella.

Vuosi sitten kirjoitin että olen lähtenyt Rivendellistä. Nyt vasta oli susien hyökkäys ja nyt kohti Morian porttia. On tämä hidasta näin pelkillä kävellyillä kilometreillä. Syksyllä tulee neljä vuotta täyteen tällä virtuaalisella matkalla.

Ithilienin pohjoisrajoille saavuin pisimmän talvisen-keväisen kävelypäivämatkan 4.45km jälkeen tänään klo 10:40, tuuli on varsin vankka ja enteilee huonoa säätä seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Täällä kasvit eivät vielä ole lehdessä, vain lämpimimmillä paikoilla silmut ovat hieman turvonneet. Kun matka jatkuu etelää kohti alkaa luultavasti vehreyttäkin näkyä. Laittaisin kuvan Ithilienin rajoilta mutta vielä täällä ei ole paljoakaan keväistä tunnelmaa. Ellei keväiseksi sitten katsota tuota vuodenaikaan nähden epätyypillistä ukkosmyräkkää joka hetkeksi eilen peitti maan kevääntuoksuiseen sateeseen liki jatkuvan jyrinän saattelemana. Vain muutama salama iski maahan näillä seuduin, ja tottakai osa paikallisista asukkaista kauhistelee Manwen voimaa. Räkyttäviä rastaita toki jo näkyy mutta mustan laulajan lisäksi varsinainen lintukonsertti antaa odottaa aamuista valvojaa.

Vohobitti asensi kans mobiililaitteeseensa Fantasy hiking -sovelluksen. Se ilmeisesti antaa aika tarkan tuloksen missä vaiheessa matkalla Mordoriin on. Mutta TSH:ta ei sovelluksessa suoraan mainita, lienee tekijänoikeuskysymys.