Kahvi

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/01/kova_kahvittelu_voi_johtaa_aistiharhoihin_478870.html

Yle kertoi eilen, että runsas kahvin nauttiminen voi (brittitutkimuksen mukaan) aiheuttaa aistiharhoja ja saada kahvittelijan kuulemaan ääniä (siis ilmeisesti sellaisia ääniä, joita ei pitäisi kuulua).

Seitsemän kupillista pikakahvia (yök) kuulemma on riskaabelimpaa kuin yksi kupillinen (!) joten taas on onnistuttu käyttämään tutkimusmäärärahoja hyödyllisellä ja uutisoinnin arvoisella tavalla.

Minä en kahvinjuontia lopeta. On niin mukavaa, kun on aamiaisella seuraa (vaaleanpunaisia elefantteja) ja saa vielä kuunnella kivaa eteeristä musiikkia (elefanttien toitotusta).

[edit: alun perin Uutisissa nyt -keskustelussa]
 
Vai niin, ja juuri kesällä nappasin muistaakseni hesarista artikkelin, jossa nimenomaan väitettiin että kahvinjuonnin tutkimisen viimeisimmät tulokset osoittavat sen olevan terveellistä. Ota nyt näistä selvää. Samaa mieltä minäkin; en aio lopettaa kahvinjuontia, ja varmasti jäisin minäkin kaipaamaan elefanttiseuralaisiani!
Sitä paitsi ihan oikeasti, nautin kahvista ihan liikaa lopettaakseni senjuomista ihan heppoisin perustein ja niin kauan kun jatkuvasti kaikki tutkimustuolkset ovat keskenään ristiriidassa, en aio ottaa enempää kantaa puoleen tai toiseen. Kohtuus kaikessa ja liika on aina liikaa, jne.
 
Nyt viimeaikoina on ollu just kauheeta juttuu muutenki kahvinjuonnista, välillä sanotaan, että on terveellistä ja hyvää sydämelle ja välillä on epäterveellistä.

Mie välillä juon paljonkin kahvia päivässä, mutta ei kyllä mitään aistiharhoja tms ole tullut.
Ainoa oire on tainnut olla käsien täriseminen ja levottomuus, mut se nyt ei oo kovin kummallista. :grin:
 
Mielenkiintoista.. Tänään minä puolestaan kuulin radiosta suomalaisten tekemästä kahvitutkimuksesta, jonka mukaan kahvin nauttiminen "estää" dementiaan ja Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä. Onhan se niin, että jokaisella asialla on hyvät ja huonot puolensa, kaikkea täytyy nauttia kohtuudella..

Aiheesta lisää esim. MediUutisten sivuilla:

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article205287.ece?s=r&wtm=mediuutiset/-15012009
 
Kahvin kofeiini voi aiheuttaa suurina määrinä levottumuutta, käsien tärinää ja jonkinlaisia näköharhojakin. Kahvia saa käsittääkseni kyllä juoda melkoiset määrät, mutta voi olla, että kofeiinille herkät ihmiset reagoivat kahviinkin herkemmin kuin muut.
Kohtuullinen määrä kahvia, enegiajuomia tms. ei taida olla haitaksi, joten kohtuus kahvin juomiseenkin...
 
Itselläni kahvin juomattomuus taas aiheuttaa päänsärkyä ja väsymystä. Kai voisi sanoa, että olen ehtinyt aikaa myöten kehittää jonkinlaisen riippuvuuden kahviin. Jossain vaiheessa join kyllä ihan liikaa kahvia ja jouduin oikeasti hiukan vähentämään.
 
Näin monta peräkkäistä kommenttia kahvista, pakko jakaa uuteen keskusteluun. Huomatkaa myös, että Kahviloista on oma keskustelunsa. Tässä puhutaan kahvista itsestään nautintoaineena. Katsotaan, josko molemmat voisivat elää erikseen.
 
Edellämainittujen lisäksi on jonkinlaista näyttöä siitä, että kahvi voisi estää Parkinsonin tautia ja diabeteksen puhkeamista. En tiedä onko eri kahvilaatujen ja valmistustapojen välillä eroa, pannukahvissa kun ainakin on kolesterolia. Vaan käyttääkö kukaan enää pannukahvia?

Pahimmat päänsärkyni ovat yleensä olleet kofeiinipäänsärkyjä, tai siis vieroitusoirepäänsärkyjä. Siihen ei auta mikään muu kuin kofeiini, ja kamalaa on jos sitä ei ole saatavissa muutamaan tuntiin. Kummallista kyllä yleensä kun lähden lomalle, en juurikaan juo kahvia, nautin kofeiinia vain kolajuomissa (ja teessä, mikä ei koskaan minulle riitä), eikä kofeiinipäänsärkyä tule. Ehkä aivoni ovat kofeiiniriippuvaiset vain työoloissa?
 
Kokeilin kahvia piristeenä viime keväänä oikikseen lukiessa, kun nukahtelin kansalliskirjaston lukusaliin jatkuvasti (unenlahjani ovat mittaamattomat ja kirjaston lukusali ihanan rauhallinen ja omat kädet pöydällä päänalusena niin mukavan pehmeät :D ). En pidä kahvin mausta joten ostin unicafesta vapun kunniaksi kahvin lisäksi (mustana, ettei sitä kamalaa myrkkyä olisi tarvinnut juoda yhtään ylimääräistä) munkin ja lasin simaa. Join kahvin nenästä kiinni pidellen ja sitten urheuspalkinnoksi nautin munkin ja siman. Ei kulunut kauaakaan kun kädet alkoivat vapista, kylmää hikeä puski otsasta ja keskittymiskyky oli tiessään koko loppupäivän. En ole taas sen jälkeen koskenut kahviin. Teestä saan aivan riittävästi kofeiinia piristämään ja kokiksesta yltäkylläisesti, joten en koe jääväni mistään paitsi varsinkin nyt, kun teetäkin saa monesti varsin laadukkaita sortteja.
 
Kahviin pitääkin totuttautua vähitellen. Alkuaikoina (muutama ensimmäinen vuosi kun en juonut kahvia säännöllisesti) sai kupillinen minunkin käteni hikoilemaan ja tärisemään. Nykyisin ensimmäisenä "kiitos ei" sanoo vatsa närästyksen kielellä.
 
Eikä kahvia tarvitse juoda, jos kofeiinia kaipaa. Kaikenmaailman energiajuomistahan sitä löytyy, ja jos ei niidenkään mausta pidä, niin vanhata kunnon kofeiinitabletit ovat aina loistava vaihtoehto. Niiden kanssa pitää vain muistaa napsia jotain energiapitoista, muuten seurauksena on pirteyden sijaan täydellinen sippaaminen, kun kofeiini polttaa elimistön energiavarastot loppuun.
 
Minä "opettelin" juomaan kahvia vasta edellisenä talvena. Ajattelin, jotta se virkistäisi. Kahvilla ei kuitenkaan näytä olevan minuun minkäänlaista piristävää vaikutusta, eikä myöskään Isilmírën mainitsemilla aineilla. Sinänsä tuo opettelu oli siis turhaa, mutta toisaalta, silloin harvoin kun sitä juo, on kahvi aivan hyvää kun siihen laittaa tarpeeksi sokeria ja maitoa.
Kaiken kukkuraksi maustetut erikoiskahvit ovat aivan nannaa :D
 
Minuakaan ei kahvi suoranaisesti piristä vasta kun neljäs kupillinen päivässä. Silloin on vähän ylienergiaa.
Kahvinjuonnin mie alotin joskus pienenä, harvoin join kyllä, säännöllisesti aloin juomaan joskus yläasteella. Ja useasti juon kyllä nykyään.
Tosiaan noi erikoiskahvit on kyllä ihania! :heart:
 
Ihanin kahvimuisto ihmiseltä, joka ei suoranaisesti fanita kahvia: Hitaat aamut Tukholmassa Wayne's Coffeen ihanan pehmeillä tuoleilla rauhallisen popin soidessa taustalla, kädessä vähintään puolen litran latte ja seurana erittäin hyvä ystävä. Tuollaisten muistojen vuoksi kannattaa elää.
 
Lukioajan tyydytin satunnaisesta unenvähyydestä johtuvaa kofeiinitarvetta energiajuomilla. Kotona vanhempien luona asuessa siihen oli kohtuullisen hyvin varaakin.

Vielä viime elokuuhun asti käytin kahvia lähinnä mausteena. Mokkapalat, kahvijäätelö, kahvisuklaa yms. ovat herkkuja edelleenkin. Olin toki pari kertaa maistanut kahvia ja kerran ainakin juonut kokonaisen kupillisenkin - väärinkäsityksen johdosta: kiinalaisessa ravintolassa tarjoilija kysyi vain seurueen mieheltä haluaisiko hän kahvia ja toi sitten minullekin. [22] En kehdannut jättää juomatta, joten join kupin. Laitoin siihen kahden hengen maidot ja sokerit ja hörpin irvistellen (selkä muuhun saliin päin) pöytäseuralaisen naureskellessa.

Jotenkin yliopiston alettua kahvinjuonnista alkoi tulla tapa, vaikka unirytmini on mielestäni edelleen suhteellisen normaali. Aluksi kaakaokahveja, cappucinoja yms. Vähitellen ensin sokerin ja sitten maidon määrä vähentyi. Nykyään maitoa on kupin tilavuudesta yleensä enää noin kolmasosa, sokeria joskus ei laisinkaan. Mummo tarjoaa kahvia melkein aina siellä käydessäni, sekin on varmasti vaikuttanut tottumiseen.

Minulle "paljon kahvia" on useampi kuin kolme kuppia päivässä. Kolmellakin on ainakin ollut lieviä nukahtamisvaikeuksia illalla.
 
Itse en ole koskaan juonut kahvia, energiajuomia kylläkin. :B Johtuu tottumattomuuden lisäksi siitä, pelkästään jos juon kokista kello 17 jälkeen, en välttämättä nuku yöllä. Pienikin määrä kofeiinia pistää koko kropan sekaisin. ^^' Isältä perittyä. Isä ei koskaan juo kahvia iltapäivän alkaessa, kun se pistää pollan sekaisin. Vaikka kofeiinin pitäisi kadota kropasta 6 tunnissa, se ei näemmä ole kaikilla niin yksiselitteistä.

Hassua kyllä, vaikken pidä kahvista, rakastan kahvisuklaata. :B Outo minä.
 
Olen juonut kahvia lähes koko ikäni. Kotona meille lapsille tehtiin maitokahvia, jossa oli paljon maitoa ja sokeria ja vain vähän kahvia antamaan makua ja väriä. Nykyään juomme aamulla ja illalla teetä ja keitämme kahvia ainoastaan viikonloppuisin. En edes arkisin kaipaa kahvia kotona, mutta heti työpaikalle päästyäni on pakko saada vähintään mukillinen. (Tuo taitaa olla klassinen esimerkki ehdollistumisesta. Pavlovkin varmaan kuolaisi innosta...) Ilman kahvia työpäivä ei käynnisty kunnolla.

Meidän lapsista kahvia on oppinut juomaan vain keskimmäinen. Esikoinen joi pienenä maitokahvia, mutta hän ei enää kahvista välitä. Nuorin on sitä maistanut, mutta hän ei pitänyt siitä ollenkaan.

Kahvi kyllä piristää muutenkin kuin työpaikalla: Olen kokeillut muutaman kerran seuraavaa lehdestä lukemaani konstia, kun on todella väsyttänyt, eikä ole ollut aikaa ottaa kunnon päiväunia. Menetellään seuraavasti:
1. Juodaan kupillinen/mukillinen kahvia
2. Nukutaan 20 minuuttia, ei yhtään enempää (herätyksestä on syytä huolehtia).
3. Herätään pirteänä (tai ainakin riittävän pirteänä)

Tuo todella toimii, koska kahvin kofeiini alkaa vaikuttaa piristävästi vasta 20 minuutin kuluttua juomisesta.
 
Tuli mieleen yks huvittava juttu!

Olin yks kerta koulun kahviossa hakemassa kahvia ja kädet tärisi ihan mahdottomasti (mistä lie johtunut [22]) ja, kun kaadoin kermaa kahviin, niin kermakannukin tärisi ihan selkeästi, onneks ei ollu kukaan vieressä kattomassa. :grin: Oli kyllä jotenkin niin koomista. Ja joskus on vaikea saada jopa sokeripalaa pois siitä paperista, jos kädet tärisee.
 
Minä en juo kahvia kuin aamuisin. Olen enemmän kaakaoihminen. Kaverini, joka juo hillittömästi kahvia, luki jostain että kahvi edistää mahahaavan syntymistä. Hän alkoi miettimään kahvin juontiaan tarkemmin sillä hän joi ennen (ja nykyäänkin) ainakin 10 kuppia päivässä.
 
Itse nautin suunnattomasti hyvän kahvin juomisesta rauhallisessa tilanteessa. Joskus kun on hetki aikaa ihan vaan itselle, keitän oikein hyvää kahvia, espressoa tai lattea, joskus suklaakahvia ja vain istun ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Kahvi tavallaan kruunaa hetken. :)
 
Ylös