Kahvilat

Hintoja en muista enkä paljon mitään muutakaan, se sattui olemaan päivä jolloin minulla alkoi myös hermoromahdus tai vastaava

Minun isoisoäidilläni oli aikoinaan kahvila Jyväskylässä, siellä on edelleen yksi talo nimetty sen vanhan kahvilan mukaan, muistaakseni. En itse tietenkään muista niitä aikoja, toiminta loppui 50-luvulla, mutta joskus joku on aina törmännyt vanhaan tarjoilijaan tai muuhun siellä käyneeseen. Heillä oli kuulemma uskomattoman hyviä munkkirinkilöitä. Siellä kävi seminaarin opiskelijoita (kahvila sijaitsi aika lähellä sitä) ja hevoskauppiaita, jotka olivat tulleet markkinoille ja muuta väkeä. Isoisoäitini oli aika tiukka täti ja suorastaan diktaattori, hän oli leski ja kuuden lapsen yksinhuoltaja kun hän perusti kahvilan, liiketoimintaa varmasti aluksi haittasi sekin että hänen miehensä kuoli vankileirillä 1918, se ei tainnut tehdä kovin suosituksi valkoisessa Suomessa.

oma suosikkikaffela ei sijaitse suomessa, harmi sinällään. suomalaisen ketjun roberts coffeen kahvila kööpenhaminassa on melkoisen mukava paikka. kolme kerroksinen, paljon sohvia, kynttilöitä, hyvää musiikkia, rentoa meininkiä.

helsingissä on tullut aina jotenkin karsastettua noita engeliä ja ekbergiä, itse en niitä koe kovin viihtyisiksi. tai sitten se on se rahakysymys. wayne kaisaniemessä on yksi omista suosikeista, vaikka se etenkin talvisaikaan on ammuttu täyteen. java ei ole mikään hullumpi siinä lasipalatsissa, vaikka sekin on usein hyvin täynnä.

luen itseni myöskin kahvilaihmiseksi, tulee sitä käytyä noissa kuppiloissa suhteellisen usein. ulkomailla siinä touhussa on jotenkin vielä enemmän ideaa, etenkin keskieuroopassa on vähän eri tunnelmaa.

Ereine sanoi:

Heillä oli kuulemma uskomattoman hyviä munkkirinkilöitä.

Click to expand...

Uskomattoman hyvistä munkkirinkilöistä tulee aina mieleen Tampereen Pyynikin Näkötornin kahvila (tulipa ketjugenetiivi). Paikka on muutenkin ihan mukava, kun sijaitsee luonnonrauhassa, mutta kyllä sinne menee jo ihan pelkästään niiden munkkienkin takia.

Minulla oli joskus kauan sitten unelmana (ja on ehkä jollaintavalla vieläkin) perustaa kaverin kanssa oma kahvila. Sellainen herttainen pieni, jonne tullaan viihtymään ystävien kanssa. Kaverini kanssa suunniteltiin sisustus ja tarjottavat aivan viimeisen päälle ja nimeksi olisi tullut kotinurkka . Suunnittelu oli kyllä hauskaa, joskin kahvilahanke kariutui realiteetteihin viimeistään silloin, kun kaverin kanssa päätettiin leipoa suklaatorttuja :wink:

naarmu sanoi:

Uskomattoman hyvistä munkkirinkilöistä tulee aina mieleen Tampereen Pyynikin Näkötornin kahvila (tulipa ketjugenetiivi). Paikka on muutenkin ihan mukava, kun sijaitsee luonnonrauhassa, mutta kyllä sinne menee jo ihan pelkästään niiden munkkienkin takia.

Click to expand...

Oh, kuinka saatoin unohtaa Pyynikin? Nuorempana kävimme aina syömässä niitä halvempia, "eilisiä munkkeja". Nykyään voi panostaa jo hieman ja tilata ihanan tuoreen munkin. Ne ovat niiiiin lämpimiä ja makeita. Vetävät suorastaan vetoja mummoni munkeille, ja se on jo paljon sanottu!

Viimeksi kävin Pyynikillä heinäkuussa, esittelemässä paikan myös siipalle. Hyvin tuntui munkki maistuvan, vaikka sen eteen pitikin hieman kiivetä Pyynikin rinteitä.

nessa sanoi:

helsingissä on tullut aina jotenkin karsastettua noita engeliä ja ekbergiä, itse en niitä koe kovin viihtyisiksi. tai sitten se on se rahakysymys. wayne kaisaniemessä on yksi omista suosikeista, vaikka se etenkin talvisaikaan on ammuttu täyteen. java ei ole mikään hullumpi siinä lasipalatsissa, vaikka sekin on usein hyvin täynnä.
---
luen itseni myöskin kahvilaihmiseksi, tulee sitä käytyä noissa kuppiloissa suhteellisen usein. ulkomailla siinä touhussa on jotenkin vielä enemmän ideaa, etenkin keskieuroopassa on vähän eri tunnelmaa.

Click to expand...

Javassa tulee käytyä yllättävän usein, vaikka se on aika kallis paikka. Sinne on ulkopaikkakuntalaiset kaveritkin helppo neuvoa, kun on niin loistavalla paikalla. Siellä voi myös istua ylsin tai seurassa, lukemiseen soveltuu päivisin hyvin, mutta illemmalla melua on liikaa. Ja kumma kyllä, vaikka paikka olisi kuinka täynnä, aina sieltä on tilaa löytynyt. Syötäviä en ole siellä juuri koskaan hyödyntänyt niiden hävyttömien hintojen vuoksi. Niin ja sieltä saa yleensä oikein hyvää palvelua. Miten en Javaa aikaisempaa viestiä kirjoittaessani muistanut?
Javan vierestä löytyy myös Cafe Lasipalatsi, jonka terassi on kesäsin mukava istuskelu paikka.

Engelissä hinta ei mielestäni ole mitenkään ongelma, sillä juon siellä yleensä vain kahvin ja se pyörii siinä kahden euron hujakoilla niin kuin kaikkialla muuallakin. Ekbergillä, täytyy häpeäkseni myöntää, en ole koskaan käynyt. Isotätini vannoi vievänsä minut sinne, kun asiasta puhuimme, mutta se on vain venynyt ja venynyt, kun sopivaa tilaisuutta ei ole tullut. Asia täytyy korjata pikin miten.

Rakastan kahviloita, mutta harvoin pääsen niistä nauttimaan. Kunhan pääsen kaupunkiin ihan vakituisesti asumaan, en muuta teekään kuin istu kahviloissa. Harmi kun täällä takapajulassa ei ole käytettävissä kuin Shell- tai ST1-huoltoasemat kahvitarjoiluineen. Eli ei mitään kovin idyllistä.

Douv kertoi tätinsä vinkistä suosia ennemmin kirjastoja kuin kahviloita. Minä olen kyllä elämäni aikana saanut suosia kirjastoja istuskelupaikkoina niin paljon, että kunhan viimeinkin pääsen muuttamaan kaupunkiin, vaihdan kirjastot kahviloihin. Kahviloissa saa syödä ja jutella kavereiden kanssa samalla, kun lukee kirjoja tai lehtiä.

Itselleni ei ole niinkään tärkeää kahvilan tarjoilu (kunhan on hyvää teetä) vaan lähinnä juuri tunnelma ja ihmiset. Tykkään katsella ohikulkevia ihmisiä ja tehdä havaintoja toisten puuhista, mielentilasta, olemuksesta ym. Täytyykin pistää muistiin tuo kahvilapäiväkirjaidea. Kuulosti todella hauskalta.

Itselleni ei ole niinkään tärkeää kahvilan tarjoilu (kunhan on hyvää teetä) vaan lähinnä juuri tunnelma ja ihmiset.

Click to expand...

Itse olen huomannut puolestaan valaistuksen tärkeäksi kahvilaa valitessani. Ei kahvilla tai muulla myytävällä ole minullekaan niin paljon väliä, sillä olen niin pihalla kaikesta koko ajan, mutta valaistus ja kahvilan muoto saavat käytännössä aina aikaan päätöksen paikasta. En voi sietää kirkkaasti valaistuja kahviloita (kuten esim liian moni Wayne's coffee). Mennessäni kahvilaan menen sinne usein vähintään tunnin ajaksi istumaan ja juttelemaan, joten en myöskään voi sietää liian pieniä paikkoja, joissa kaikki kuulevat mistä puhun seurani kanssa. Tavallaan valaistus liittyy myös siihen, että kuvittelen hieman hämärämmässä olevani huomaamattomampi ja kuulomatkan ulkopuolella. Ja luonnollisesti parin tunnin kahvituokiot vaativat mukavat penkit eivätkä pelkkiä muovi-/puutuoleja. Olen huomannut yllättävän vaikeaksi löytää pehmeitä tuoleja Helsingin keskustan kahviloista, jotka muuten voisivatkin olla ihan viihtyisiä. Vinkkejä?

Juu, kahvilathan ovat yleensä oikein mukavia paikkoja. Olen vasta viime aikoina alkanut ymmärtää niiden päälle ja uskaltautunut ihan yksinkin ´kotikaupunkini kahviloihin. Kahviloissa on aina mukavaa lueskella kirjoja (erityisesti kirjastokahvilassa, vaikka hinnat ovatkin päätähuimaavat) tai kirjoittaa päiväkirjaa.
Nimenomaan tunnelma on se tärkein juttu kahvilassa, ei niinkään kahvi tai tee tai leivonnaiset. En pidä sellaisista kahvioista, joissa kaikki ovat ihan hiljaa ja lukevat sanomalehtiä ja jos hitusenkaan haarukka kolahtaa lautaseen niin kaikki nostavat halveksivasti katseensa. (Sellaisiakin on.) Esim. päiväkirjaa on mukavampi lukea meluisammassa kahvilassa, ketään ei varmasti kiinnosta, kirjoitanko minä sitä vai tätä vaiko tuota.
Kahvilaan on myös aivan ihanaa poiketa syksyllä kittaamaan kuumaa kaakaota. Se juttu minulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta 'kahvila'.

Aina kun käyn jossain isommassa paikassa, shoppailen tavallisesti todella paljon, seuraavan puolen vuoden varalle. Silloin rakastan sitä, että saan laskea ne tonnin ostoskassit hetkeksi jonnekin ja istuutua vähäksi aikaa mukavaan kahvilaan nauttimaan hyvää teetä ja leivoksia/pullaa. Kahviloiden tunnelma on minusta(kin) hyvin tärkeä, pienet kahvilat ovat usein kodikkaita ja todella hyviä paikkoja istuskella, katsella ihmisiä, tavata tuttuja ja lukea.
Minusta Suomessa tätä kahvilakulttuuria ei aina niin kauheasti ymmärretä kuin esim. Ranskassa. Täällä kahvilassa ei tapaa niin paljon ihmisiä, jotka lähinnä istuskelisivat, vaan kahvila on edelleenkin pikemminkin paikka saada jotain syötävää nopeasti. Olisi niin mukavaa, jos kahviloista tulisi samantapaisia tärkeitä tapaamis- ja ajanviettopaikkoja täällä Suomessa kuin Ranskassa.
Kotikaupungissani on yksi ainoa kahvila, ja se tuo mieleen sisustuksinnen ja tunnelmineen lähinnä sairaalan... Se on siitä pahimmasta päästä. Mauttomia tai melko pahanmakuisia syötäviä ja epäystävällistä henkilökuntaa. Koetan aina kaikin keinoin välttää koko paikkaa.

Loslothwen on oikeassa tuossa, että Suomessa kahvilakultturi ei ole samanlaista kuin juuri esim. vaikkapa Ranskassa. Varsinkaan maalta tai pienestä kylästä kotoisin olevat eivät usein ymmärrä kahviloiden viehätystä. Kun nyt tulin ajatelleeksi, en taida keksiä kuin pari kaveria, jotka ajattelevat kahviloita samoin kuin minä.

On jotenkin ärsyttävää, jos on kaupungilla ostoksilla ja ehdottaa kahvilaan menoa, ja toinen alkaa tuntea myötähäpeää pelkästä ehdotuksestakin. "Eihän nyt kahvilaan voi mennä." Miksei? En tosiaankaan käsitä. Tai sitten, jos saan raahattua jonkun mukaani, hän vain istuu eikä ota mitään eikä lue edes lehtiä. Koko ajan on sellainen tunne, että toinen hoputtaa lähtemään.

Turussa vakiokahviloikseni ovat muodostuneet Wiklundin kahvila sekä Roberts Coffee. Ensimmäisessä on se hyvä puoli, että sinne on vaikeaa olla löytämättä, kun kahvilaan näkee suoraan torilta. Kahvila on myös mukavan tilava, ja suhteellisen halpa. Joissain pöydissä on sohvat tuolien lisäksi, ja ne ovat ihanan pehmeät. Ja kiireessä juoksevia ihmisiä pääsee katsomaan kerrosta korkeammalta lähes kahden seinän kokoisista ikkunoista (siis yksi nurkka kahvilasta on pelkkää ikkunaa). Itse en tosin ole koskaan pitänyt ihmisten tuijottelusta kauheammin. Robertsissa on se hyvä puoli, että sieltä saa kunnollista teetä "pussilitkun" sijaan. Tai ei sekään haudutettua ole, mikä on tosin iso miinus, mutta ihan oikeaa irtoteetä lykätään sellaiseen hassuun pussiin (tosin pussit vaihtuivat ja nyt ne kastuvat kokonaan ja tiputtelevat vettä pöydälle). Kunnollista haudutettua teetä löytyy Stocmannin kahvilasta, se on muutenkin viihtyisä ja mukava, eikä edes kovin kallis. Kassalle vain joutuu sisäkautta tultaessa kävelemään kaikkien ihanien leivosten ohi. Paras paikka pelkkään oleiluun on melkeinpä Roberts Coffee, siellä yläkerrassa on mukavan rauhallista ja parista pöydästä pääsee katsomaan leffatrailereita, kun siinä on sisäikkuna, joka aukeaa Kinopalatsiin. Lempikahvilani Turussa on luultavasti Roberts.

Pari asiaa, mitä en kahviloissa ymmärrä on että miksi teetä tarjotaan pusseissa ja miksi se on useimmissa paikoissa yhtä kallista kuin kahvi. Sellainen teepussi maksaa ehkä 10 senttiä, eikä veden kuumennus nyt NIIN paljon voi maksaa. Ja olen todellakin sitä mieltä, että jos teetä tarjotaan pusseissa, niin miksei kahviakin tarjota instant-jauhepusseissa? On imo ihan sama asia. Ja minkä ihmeen takia santsikuppi kahvia on puoleenhintaan/ilmainen, mutta jos haluaa uuden teepussin teeveden kanssa, siitä joutuu maksamaan täyden hinnan? Ei vaan tajuu.

Muakin raivostuttaa tuo pussitee kahviloissa. Toisaalta myös kaupassa voi olla vaikeaa löytää kunnon irtoteetä, varsinkin jos haluaa luomua tai reilua kauppaa. Suomessa ei osata kunnon teetä ilmeisesti vaatia.

Tänään koin suuttumuksen Kluuvikadun Fazerilla, kun osoittautui, että koko eliittikahvilasta ei löytynyt minkäänlaista reilun kaupan teetä, luomusta nyt puhumattakaan, ei edes pussissa. Enpä ostanut sitten mitään, vaan join ilmaiseksi vettä, jota pöydässä oli valmiina.

Muistan hyvin, kun joskus vuosituhannen vaihteessa maahamme rantautuivat amerikkalaistyyppiset take away -kahvilat. Itsekin lukioiässä kävin kavereiden kanssa usein Tennispalatsin Modesty Coffee Shopissa, samalla kun käytiin katsomassa surkeita amerikkalaisia teinikomedioita. Jo silloin tarjolla oli kallista kahvia: muistan että suurehko mokka- tai lattelasillinen, jonka sisällöstä puolet oli maitovaahtoa ja suklaarouhetta, maksoi kymmeniä markkoja. En ylipäätään pitänyt kahvin mausta silloinkaan, mutta pitihän sitä nyt juoda, kun se oli niin kallista ja hienoa. IT-huuman aikaa vielä elettiin, ja oli varaa törsätä.

Luuttuajan viestistä tulikin mieleeni vaikea moraalinen ongelma: jos myytävänä on reilun kaupan pussiteetä ja tavan irtoteetä, niin onko okei ottaa sitä irtoteetä? Tämän kysymyksen kanssa joutuisin varmaan painiskelemaan useastikin jos kahviloissa käytiä enemmän harrastaisin. (Tosin kieltämättä sellaiset paikat joissa on sekä rk-pussiteetä että haudutettua kunnon haudutettua teetä tuntuvat olevan aika harvinaisia - samaa mieltä siis muiden kanssa Suomen teekulttuurin yhtenäisyydestä.) Anyway, ainakin Luuttuajalta haluan vastauksen tähän kysymykseen
Reilun kaupan irtoteetä löytyy kieltämättä varsin harvoista paikoista. Tampereella sitä ei myy edes maailmankauppa, joka ei tosin olekaan kovin paljon keskittynyt elintarvikkeisiin. Ruohonjuuri ja Punnitse&Säästä sitä kuitenkin täällä myynevät.
Tai joo, tarkemmin ajateltuna myyhän maailmankauppakin irtoteetä, mutta se on Clipperin ja en ainakaan ko. pussiteestä juuri välittänyt. Siksi olen ostanut Simon Leveltiä, jonka irtoteetä Tasajako ei myy. (On muuten jo ihan kokonaan offia, mutta väliäkö sillä.)

Epäreilun kaupan irtoteetä ilman muuta, sillä reilun kaupan pussitee tappaa kehitysmaiden puustoa.

Kaffiloissa harvoin käyn. Osasyynä jo mainittu kunnollisen teen puute. Miksi tyytyä juomaan haaleassa vedessä huljutettua paperipussia jossa on tomua? Kaakaota litkin mieluummin.

Tuskin ne pussit siihen puumäärään suuresti vaikuttavat (ovatko edes kehitysmaista?), ja mitä rahakasvien viemään puiden kasvualaan tulee, niin kyllä myös se epäreilu tee/kahvi kehitysmaista on ja vie siltä puustolta ihan yhtä suuren osan kasvutilaa kuin reilukin.

Nyt tulee offia:

Niin, kyllähän teepussi on hieman vähemmän ekologinen vaitoehto, koska siinä sitä paperia on. Mutta ellei nyt ihan koko ajan sitä pussiteetä litki, niin kyllähän aika pieniä ne jätepaperimäärät kuitenkin ovat. Lähden siis siitä, että reilun kaupan pussitee ei ole ekologisesti hirveän paljon huonompi vaihtoehto. Lähinnä esteettinen kysymys tuo kumminkin on. Irtonainen riistotee todennäköisesti maistuu kumminkin paremmalta kuin paperipussissa liotettava reilun kaupan teepöly. Reilun kaupan pussiteet eivät tosin ole yleensä niitä kaikkein kehnoimpia, ja toisaalta isoimpien riistofirmojen tavallisimmat irtoteetkään eivät usein ole kovin kummoisia.

Juon kyllä kaikesta huolimatta mieluummin luomua/reilun kaupan pussiteetä, kuin irto-riistoteetä. Tulee siitä ainakin parempi mieli.

Minä muuten ostan Clipperin irtoteetä, sitä saa täällä K-supermarketista vihreää ja earl greytä, Stockalta ja Sokoksesta saa lisäksi muistaakseni paria muutakin Clipperin teelaatua.

Kahvilat ovat minulle vähän vaikeita. Pidän kyllä pienten kuppiloiden tunnelmasta ja lusikoiden kilinästä, on mukavaa istahtaa alas seurailemaan ohi vipeltäviä ihmisiä ja miettiä syntyjä syviä tai jutella kaverin kanssa. Yleensä jos menen kahvilaan pistäydyn sinne juuri jonkun kaverin kanssa, sillä jos menen yksin tunnen oloni kaikin puolin tyhmäksi.
Käyn kahviloissa melko harvoin, enkä yleensä sattumalta tapaa siellä ketään tuttuja (siksi pitää olla seuraa). "Kivaa" istua jossain tee- tai kahvikupposen äärellä tekemässä ei-mitään, tirkistellä ihmisiä ja näyttää yksinäisyyden vertauskuvalta. Juoma jähtyy kuitenkin aika pian ja se on juotava, ja sitten kun juoma on loppu, tuntuu ettei kahvilassa jumittamisellani ole mitään funktiota. Mieluummin istun vaikka puistossa, mikäli sää sen sallii.

Kahvikahvikahvi <3

Heippulihei kaikki! :wink:
Olen ihan uusi täällä Vihreässä Lohikäärmeessä, joten tämä on
ensimmäinen viestini tänne. Uuups, sorry, off topic. :hups:

No mutta kahviloista. Minulla ei paljoa ole kokemusta niistä, sillä en koskaan saa ketään lähtemään mukaani, enkä yksin halua lähteä. Lähin kahvila, minne haluaisin mennä, varmaankin olisi Tampereella. Olettaisin kuitenkin, että olisi todella ihanaa juoda kahvia/tjms ihan oikein kunnon kahvilassa! Rakastan kahvia, joten varmaan myös kahviloita. Err, nyt meni vaikeaksi. Olen huono selittämään.

Anelma-Unelma sanoi:

Turusta en ole vielä löytänyt mukavaa hengailukahvilaa. Cosmic on kyllä tuttu, mutta sen valikoimat eivät ole oikein kahvilamaiset. Ennemmin miellän sen baariksi. Kaipaisin kahvilaa josta saisi kahvia ja purtavaa ja jossa voisi istuskella kirjan kanssa. Mielellään saisi olla myöhään auki ja sijaita keskustassa. Viini ja siiderikään eivät listalla haittaisi.

Click to expand...

Oletko kokeillut Kirjakahvilaa? Se on Vanhalla suurtorilla, ei ihan ydinkeskustassa, mutta aika lähellä. Mene siitä portista läpi, niin sisäpihalta löytyy. Kauhean kiva paikka mun mielestäni, siellä käy ehkä aika vähän asiakkaita, mutta mieltäisin sen silti nimenomaan istuskelukahvilaksi. Kahdeksaan asti auki ja siideriäkin löytyy toisinaan. Plus haudutettua teetä, jota moni kontulainen näkyy kaipailleen

Kouvolan kahvilat ovat vähän siinä ja tässä, että pidänkö niistä vai en.
Libriksessä kävin kerran, mutta se oli jotenkin sellainen, että siellä viihtyy vain, jos tuntee kahvilanpitäjän. Ainakin oli sellainen olo, että mua katottiin siellä kuin vierasta sikaa.
Missään ei ainakaan hinnastossa ole au lait'ta, paitsi coffee housessa. Siellä en kyllä enää käy, kun au lait'ten tilatessa sain kannun kahvia, kannun maitoa ja mukin(!!!). Ja niitä kulhoja oli kuitenkin pinossa siinä vieressä. Muissakin kahviloissa niitä kulhoja näkyy, mutta en sitten tiedä tarjotaanko niistä mitään, vai onko ne vaan koristeena kun kahvilanpitäjät ei tiedä mitä niillä pitäisi tehdä...
Tänne ollaan ilmeisesti avaamaassa argentiinalainen kahvila, joka kuulostaa aika hassulta ajatukselta, mutta pitää käydä testaamassa se sitten kun se jonnekin ilmestyy.
Missään en ole vielä saanut hyvää lattea, mutta vakipaikoiksi, ja jonkinasteisiksi suosikeiksi ovat kuitenkin nousseet Holvi ja Columbia.