Kahvilat

naarmu

Hobitti
Nyt on pakko kyllä puhua kahviloista, koska noista pienistä ihanista keitaista arjen keskellä on tullut minulle henkireikä.

Olen kahvila ihminen. Olen, olen. Rakastan sitä tunnelmaa, joka vallitsee pienessä idyllisessä kahvilassa pienine pöytineen ja kahvia hiljaa siemailevine asiakkaineen. Meninpä sitten minne vain, minun on ehdottomasti koettava paikan kahvila. Muilla nähtävyyksillä ei niin väliä, kunhan kaikkein idyllisimmät kahvilat tulee koluttua. :grin:

Palasin juuri äsken tampereelta mukanani mukava kahvilamuisto. (piilo mainostan:) Vietin ihanan tee-hetken ystäväni kanssa pienessä Kahvisalonki-nimisessä paikassa. Kerrankin kahvilassa saa aitoa, haudutettua teetä, ei mähmäistä pussilitkua. Herttainen pikku paikka, jossa kaikki pöydät ja kupit ovat erilaisia ja mutakakku aivan ihanaa. Rakkaus.

Onko täällä muita kahvila ihmisiä? Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kahviloista :D Taidan ryhtyä pitämään kahvilapäiväkirjaa:)
 
Voiko sanoa käyneensä kahvilassa, vaikka olisikin juonut teetä? :p

Haudutettu tee on kyllä luksusta. Ärsyttää pussiteemöhmöt. Miksei kahvinjuojille tarjota kupillista kuumaa vettä ja kahvijauhetta "kahvikupin" nimellä?

Itse en paljoa kahviloissa istuskele. Kun menin kaupunkilukioon, täti antoi vinkin istua kirjastossa kahvilan sijaan. "Säästyy rahaa eikä tule lisäkiloja kahvileivistä." Olisihan se joskus leppoisaa istahtaa juoruamaan.
 
Tampereella voisin suositella Vohvelikahvilaa, vaikka se tuntuukin olevan aina täynnä tällaisia ulkopaikkakuntalaisia. Mutta vohvelit (erityisesti mokkavohveli) ovat tolkuttoman hyviä ja tunnelma söötti, jos pitää pienistä kahviloista.

Kokkolassa on myös Vohvelikahvila, sellainen pieni ja sievä, jossa myydään kahvin ja pullan lisäksi paikallisten taitelijoiden ja käsityöläisten tuotteita. Söötti paikka ja aina tarttuu jotain mukaan.

Turussa pidän Café Artista. Hieman ehkä sisustukseen voisi panostaa, mutta jos haluaa syödä Aurajoen rannalla leivoksia (sellaisia joita syödään kolmipiikkisellä haarukalla, ei lusikalla), niin Café Art on sopiva paikka.

En kuitenkaan käy missään muussa kahvilassa niin usein kuin Turun Cosmic Comic Caféssa. Tämä paikka ei ole yhtä sievistelevä kuin esimerkiksi Vohvelikahvilat, mutta rento, halpa ja lähes aina sieltä löytyy joku tuttava. Ennen iltavuoroja on rentouttavaa käydä teellä ja lukea päivän muut lehdet.

Prahassa taas ihastuin Café Arcoon, vaikka se onkin hieman liian "iso". Ehdoton ykköspaikka on silti Prahassa Charleston, pieni kahvila josta sai myös iltaisin syötävää.

Eli juu, minäkin olen kahvilaihmisiä. Pidän niistä ihmisten ja persoonallisuuden vuoksi. Nämä Robertsit sun muut kliiniset ketjukahvilat eivät niinkään viehätä. Vähän sama kuin vaate- tai hampurilaisketjut: miksi käydä vieraassa kaupungissa Lindexillä tai Hesellä, kun tietää että samaa settiä saa kotikaupungissaankin.
 
naarmu sanoi:
Taidan ryhtyä pitämään kahvilapäiväkirjaa:)

Sisareni on pitänyt kahvilapäiväkirjaa jo muutamia vuosia ja täysiä kirjoja onkin kertynyt lähemmäs kymmenen. Ne ovat hauskaa luettavaa, mm. julkkisbongailuja ja erikoisia piirustuksia sekä terveisiä kahvitteluseuralta.

Kahvilat ovat kivoja, mutta harvemmin on tullut niissä käytyä viime aikoina.. En ole löytänyt Jyväskylästä oikein minkäänlaista kahvilaa, joten olen viettänyt istuskeluaikaa pubeissa. Kohta muutan Poriin ja sielläkin ne parhaat hengailupaikat on enemmälti pubeja kuin kahviloita.

Helsingissä suosikkini on Hakaniemessä sijaitseva Rytmi, joka sekin on kyllä baari, mutta jotenkin tunnelmaltaan kahvilamainen. Ehkä päivällä kahvila, illalla baari -tyylinen. :)

Thalin mainitsema Charleston Prahassa on aivan ihastuttava. Sellaisia Suomeenkin..
 
Eräs Vohiksen kaveri on töissä yhdessä tamperelaisessa kahvilassa, joka tuo myös erikoisempia kahvilajeja maahan. Nähtävästi kyseiselle tyypille opiskelun ohella tehdystä työstä saattaa tulla valmistumisen jälkeinenkin työpaikka. Hän nimittäin siirtyy ensivuoden puolella myyntihommista kahvintuontiin Afrikasta ja kahvin maistamiseen.

Joka tapauksessa, hän on järkyttynyt siitä, että kahviloiksi kutsutuissa liikkeissä jopa ns. erikoiskahvit valmistetaan automaateilla. Aito expressokeitin on aina aito. Sitten on liikkeitä, joissa on kyllä oikeat laitteet, mutta henkilökunta ei osaa niitä käyttää niin, että kahvi maistuisi hyvälle. Tosin 99% asiakkaista ei välitä tai edes huomaa eroa.
 
Hmm, ketjun ensimmäisesä viestissä mainittu idyllinen, hiljainen tunnelma liittyy ehkä enemmän pieniin kuin suuriin kaupunkeihin. Helsingin tapaisessa metropolissa parhaat kahvilat ovat usein ruuhkaisia :grin:

Helsingin klassisista klassisin kahvila on tietysti Ekberg Bulevardilla. En tiedä idyllistä, mutta ainakin sieltä voi katsella raitiovaunuja ja kadunvarren lehmuksia. Paha kyllä, Ekbergin klassinen leivosvalikoima on ehkä vähän liian makea nuorempien ihmisten makuun (tai jopa minun makuuni). Ottaisin ehkä itse Ekbergillä tavallisen kahvin ja perunaleivoksen. Runebergintorttujen ja laskiaispullien syömiseen se on tietenkin myös se oikeaoppisin paikka. Ekberg on toiminut suurinpiirtein nykyisellä paikallaan pitkältä 1800-luvulta asti.

Ikkunasta avautuvalta näköalaltaan Helsingin vaikuttavin kahvila on mielestäni Cafe Engel Senaatintorilla. Suosittelen talon teetä ja banaanisuklaakakkua.

Lähinnä "idylliä" tuntemistani Helsingin kahviloista on ehkä Tamminiementien kahvila Seurasaareen mentäessä. Se on vanhoilla huonekaluilla sisustetussa vanhassa puuhuvilassa, joidenkin mielestä ilmeisesti tunnelmaltaan "slaavilainen". Ehkä enemmän tee- kuin kahvipaikka.

Edellisiä uudempi on kreikkalaisen omistajan pitämä kahvila ja take-away-paikka Gran Delicato Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa. Paikan espressojuomia kehutaan yleisesti, samoin täytettyjä patonkeja ja chapattoja.

Lohjalla voisin suositella konditoria-kahvila St. Honoréta Laurinkadulla. Paikan omistaja on aiemmin työskennellyt sokerileipurina Tukholmassa, Ruotsin hovin käyttämässä konditoriassa.
 
Kahviloissa tulee istuskeltua ehkä vähän liikaakin. Tampereella pidän eniten Aamuruskosta Tammelassa. Paitsi että se on mukavan lähellä, se on mutkaton peruskahvila mutta mukavilla valikoimilla. Erityisesti pidän siitä että asiakaskunta on hyvinkin laaja: lapsiperheitä, nuoria aikuisia, mummuja, setiä ja niin edelleen.

Ketjukahviloitakin voi olla erilaisia: Melkeinpä saman kadun eri päissä sijaitsevat Tampereen Waynesit eivät juuri muuta jaa kuin nimen. Tai no... joka tapauksessa Aleksis Kivenkadulla on vähemmän meteliä, vanhempia ihmisiä ja kodikkaampi tunnelma.
 
Käyn silloin tällöin kahviloissa. Vaasassa on yksi tai kaksi kahvilaa, joissa voi käydä yksin. Anttilassa oleva kahvila ja Café de Paris. Paris on ehdottomasti paras paikka vaasassa. Sieltä saa vohveleita ja patonkeja ja muuta pientä purtavaa, mutta myös leivoksia. Teestä en tiedä, kun en sitä juo, mutta kaakota ja kahveja saa erilaisia. Myös terästettyinä jos mieli tekee. Tunnelma siellä on mukava, yleensä käymme ystävän kanssa siellä syömässä aamiaista, jos hän tulee viikonlopuksi käymään.

Anttilan kahvila on aika kolkko, ja siksi siellä voi käydä yksin koulun jälkeen äkkiä juomassa kupillisen ja vähän rentoutua pitkän päivän jälkeen, mutta sitten pitääkin rientää kotiin tekemään oikeaa ruokaa ja läksyjä.

Göranilla ei voi käydä yksin. Vaikka pöydät on pieniä, se on aina niin täynnä, että sitten tuntee syyllisyyttä kun valtaa yksin koko pöydän. Se on aika ahdas ja ahistava paikka, nimenomaan sen ahtauden ja Rewell Centerin takia.
Sitten on tietysti jotain pienempiä konditorian tapasia, joissa en oo hirveesti käyny. On myös se niin snobilta näyttävä paikka, etten tohdi mennä sinne. Ja Wayne's tietysti. Kallista, harvemmin käyn, kun sielläkään ei voi istua yksin. Hyviä muffinsseja kylläkin :p
 
Kävisin kahvilla kahvilassa vaikka joka päivä, jos voisin, mutta kaksi euroa kahviin joka päivä ei oikein irtoa. Helsingissä sitä tulee kyllä melkein kerran viikossa siti käytyä kahvilassa. Tuo jo Telimektarin mainitsema Cafe Engle on ehdottomasti suositeltava paikka Helsingissä. Siellä tarjoillaan pöytiin (en pidä yhtään siitä, kun maksan kaksi euroa kupista ja saan kaataakin kahvin itse...) ja kahvi on hyvää. Esteetikolle vielä sekin lisä, että kupit ovat kauniita..

Unionin kadulla Kaivipuistoon päin mentäessä melkein heti Espan jälkeen oikealla on myös eräs todella pieni ja äärimmäisen suloinen paikka; olisiko Cafe Vanilja tai jotain sellaista. Kaikki kahvikupit ovat erilaisia, kahvi hyvää, syötävät hyviä eikä erityisen kalliita. Kahvila on hyvällä paikalla ja täynnä ihania pieniä yksityiskohtia. Sieltä saa myös halutessa aamupuuroa:) Siellä voi käydä yksin tai seuran kanssa. Sopii myös hyvin lukemiseen.

Hangossa kävijöille suosittelen Cafe Amosia. Se on vanhassa puutalossa meren rannalla. Samassa talossa toimii myös käsityökauppa(hävyttömän kallis, mutta tavaroita on hauska hiplailla) ja antikvariaatti. Kahvi on täälläkin hyvää ja piirakat todella hyviä ja paikan päällä leivottuja.

Budapestissa ollessani kävin vähintään sen kerran päivässä kahvilla. Gerbaud on hieman turistipaikka, mutta kuitenkin Unkarin vanhin kahvila, missä suosittelen ainakin kerran käymään. Leivokset ovat suussasulavia. Nuorten ihmisten suosima todella persoonallisesti sisustettu paikka Szóda aivan keskustan tuntumassa Wesselényi utcalla kannattaa käydä katsomassa. Ja jos jotain nuorten paikkoja haluaa nähdä, kannattaa käydä Kis- ja Nagy WestBalkanilla ja Szódan vieressä olevassa samantyyppisessä Szóda kertissä. Nämä kulkevat yleisnimityksellä kertmozi eli puutarhaleffateatteri. Ne ovat rakennettu vanhojen talojen sisäpihalle ja pöydät ovat suurien puiden alla. Turistille ongelmallista on vain se, ettei paikkojen nimiä lue missään ulkopuolella... On vain tiedettävä, mihin menee tai kyseltävä ohikulkijoilta. Yleisesti Budapest on oikea kahvilakaupunki...
 
moi... raision keskustassa on erinomainen kahvila... nimeltään naantalin aurinkoinen, herkkusuiden paratiisi.
nam. erinomaista kahvia, suussasulavia leivoksia, ja siltikin siellä on aina tilaa ja sopivan rauhallinen tunnelma...
suosittelen lämpimästi<3

---------

Omaa viestiään voi vielä muokata lähettämisen jälkeen, kun klikkaa viestin oikeassa yläreunassa olevaa pientä paperiarkin näköistä kuvaa. Silloin ei tarvitse lähettää kahta viestiä peräkkäin. :)

t. Konnavahti Thali
 
Rakastan kahviloita, mutta en juo kahvia (paitsi mocchacinoa hyvin harvoin) enkä teetä. Joten tunnen itseni aina hieman hankalaksi asiakkaaksi.
Imatralta löytyy yksi minunnäköiseni kahvila, Cafe Prego. Vaikka se ei ole pääkadun varrella, vaan hieman hiljaisen torin kupeessa niin pidän siitä. Sen tunnelma vain on rento ja siellä tuntee itsensä tervetulleeksi. Parhaimmasta päästä se ei ehkä ole syömisten suhteen (valikoima on aika rajallinen), mutten sen vuoksi siellä käykkään.
 
Erityisen perinteikkäiden, huipputason leivonnaisia tarjoilevien kahviloiden ohella myös vaatimattomammista "kahviloista", vaikkapa huoltoasemien baareista, voi olla paljon iloa.

Sellaisille Helsingin asukkaille, joilla ei ole varhain jokaisena arkiaamuna alkavaa työtä tai opintoja, suosittelen menemistä jonain arkiaamuna ihmisten kiireisimpään töihinmenoaikaan jonkin metroaseman portaiden yläpäässä sijaitsevaan kahvilapahaseen, ja asettumista hyvälle näköalapaikalle. Parilla eurolla voi saada munkin ja (yleensä kieltämättä melko huonon) kahvin, ja nauttia edessä avautuvasta näystä: Ihmiset ryntäävät kiireisinä ja vakavan keskittyneinä eteenpäin, erilaisilla hullunkurisen reuhtovilla kävelytyyleillä.

Tällöin voi mieleen tulla roomalaisen filosofin Titus Lucretius Caruksen kuvaus siitä ilosta, joka ihmisen mieleen viriää tämän katsellessa jostain hyvästä, turvallisesta näköalapaikasta myrskyisällä merellä kamppailevia laivoja. (De rerum natura, II, 1-3.)
- Tämä huomautus kertoo myös ehkä jotakin muinaisten roomalaisten mielenlaadusta :grin: )
 
Ei kahvilassa tartte olla hyvää kahvia, ei siellä tartte olla tunnelmaa. Pääasia on, että ihmisiä kulkee kuin karjaa. Niiden toilailuita on hauskaa seurata.

Kaikki asemakahvilat ovat erittäin hyviä: yleensä muutkin paikat, joista näkee paikkoihin, joissa ihmiset olettavat että näitä ei katsella. Asemalla on lisäksi tylsää venailla, joten ihmiset -jotka luulevat olevansa seurannan ulkopuolella- puuhaavat kaikkea kummallista.
Ja asemoilla niitä ihmisiä(jotka luulevat olevansa yksin) on jopa yllättävän paljon.
 
Jyväskylässä ei tosiaan niin hirveästi ole kahviloita. Vanhalla rautatieasemalla oleva Karoliinan kahvimylly on ihan mukava joskis aika kallis. Tosin tarjoomukset ovat kyllä hirmu hyviä, kakut eritoten ja palat valtavia. Auki van päiväsaikaan.
Paras istuskelupaikka pubien lisäksi on Soppabaari Väinön keskuksessa (väinönkadun ja kävelykadun kulman liepeillä).
Sopasta saa edullista lounasta ja iltaisin se on kahvilan ja baarin viihtyisä välimuoto. Tapastyyppistä pikkupurtavaa ja viiniä hanasta. Tietenkin löytyy myös olutta ja pelejä. Keittiö on auki puoli kahteen asti. Suosittelen.

Turusta en ole vielä löytänyt mukavaa hengailukahvilaa. Cosmic on kyllä tuttu, mutta sen valikoimat eivät ole oikein kahvilamaiset. Ennemmin miellän sen baariksi. Kaipaisin kahvilaa josta saisi kahvia ja purtavaa ja jossa voisi istuskella kirjan kanssa. Mielellään saisi olla myöhään auki ja sijaita keskustassa. Viini ja siiderikään eivät listalla haittaisi.
 
squirrel sanoi:
Kaikki asemakahvilat ovat erittäin hyviä: yleensä muutkin paikat, joista näkee paikkoihin, joissa ihmiset olettavat että näitä ei katsella.

En tiedä asemakahviloista, mutta asemaravintolat ovat melkein yhtä loistavia paikkoja kuin junien ravintolavaunut. Suosikkiasemaravintoloita ovat Helsingin Pullman Bar ja Riihimäen asemaravintola. Viimeinen on oikea lähiöravintola juna-asemalla! Myös Tampereen Semafori oli hauska paikka ennen remonttia. Nyt se on pintaliitopaikka, ainakin viikonloppuisin.
 
Oletko Anelma-Unelma kokeillut Turussa uutta Villa Tapasta Kauppiaskadulla? Itse olen tosin kurkannut vain sisälle, mutta vaikuttaisi juuri tuollaiselta paikalta, mitä hait.
 
Omia suosikkejani on Helsingin asematunnelin "Roberts Coffee", eli "Iso R":joskin nyt, kun Helsingissä tulee harvemmin käytyä, joutuu jopa ERIKSEEN TILAAMAAN mitä haluaa, kauheaa vaivannäköä molemmin puolin on se saman tilaamisen vaiva joka kerta...

Järvenpäässä on kulmakonditoria, joskin on menettänyt monta pistettä silmissäni syystä että vanha "konuhenki" on osin kadonnut. Se nousi kunniaan hervottomilla pullilla, mutta nykyisin ei tahdo saada istumapaikkaa, eikä kehtaa vakoilla immeisiä tuntikaupalla vain sen yhden megapullan kanssa.(niitäkään ei aina saa nykyisin,syönevätkö liikaa ihmiset...)
Ei kehtaa vain istua, vaan "kohteliaisuus" pakottaa antamaan paikkaansa seuraavalle maksavalle asiakkaalle.

Järvenpäässä oli myös mainio kahvila mairea, jossa maksamalla "könttisumman" sai juoda kahvia niin paljon kuin jaksoi,(ja maidot ja sokerit kanssa). Tämä kahvila on menettänyt monta pistettä silmissäni syystä että se lopetti toimintansa. Ei se ollut "halvimmasta päästä", ja hieman syrjäinen sijainti oli huono vakoilun kannalta -bonuksena tosin oli se, että aseman läheinen pusikko rinteineen oli sen ikkunoiden ääressä. Tapahtui harvoin (käytännössä ei koskaan) mitään, mutta ehdotonta potentiaalia kaikelle *todella kummalliselle* aktiviteetille oli. Toiveikkuutta?

Sitten on tietysti kaikki esson baarit ja muut huoltamokahvilat, joissa näkee kaikkea kiitettävästi. Ei kannata kuitenkaan jäädä "kantapeikoksi" -kaikki tilaavat joka tapauksessa samaa, jolloin "vakioudesta" ei saa samanlaisia etuja, kuin "Isolla R:llä". Imago sen sijaan voi kolhiintua, jos ihmiset käsittävät, että "ai, se on se ihminen, joka aina on huoltoaseman baarissa", siinä missä kahviloissa saa "intellektuellin nyhjääjän" nuhjuisen leiman(joka siis on hyvä asia), ei samaa etua saa huoltoasemalla(olisiko "hampuusi" tai vastaava parempi 3550 -sana, sitä en tiedä)
 
squirrel sanoi:
Järvenpäässä on kulmakonditoria, joskin on menettänyt monta pistettä silmissäni syystä että vanha "konuhenki" on osin kadonnut. Se nousi kunniaan hervottomilla pullilla, mutta nykyisin ei tahdo saada istumapaikkaa, eikä kehtaa vakoilla immeisiä tuntikaupalla vain sen yhden megapullan kanssa.(niitäkään ei aina saa nykyisin,syönevätkö liikaa ihmiset...)

Taisin käydä tuolla joskus muinoin kun olin Järvenpäässä pääsykokeissa (taisi olla kuusi vuotta sitten). Muistan käyneeni jossain kahvilassa jossa myytiin valtavia korvapuusteja. Ostin yhden mukaan ja petyin, se oli aika mauton.

Oulussa on kahvila Bisketti, jossa myydään vastaavia pullia (jotka ovat ilmeisesti ihan hyviä). Se on mielestäni Oulun paras kahvila, vaikka jossain paikassa saattaakin olla paremmat leivonnaiset ja miellyttävämpi ympäristö on Bisketti kokonaisuutena paras. Se on aivan keskustassa, Rotuaarin palloa vastapäätä, se on savuton, siellä on laaja valikoima, se on edullinen, siellä ei ole musiikkia, sieltä saa mielenkiintoisia alkoholittomia juomia, mutta myös alkoholia jos haluaa ja se on auki puoleen yöhön. Ainoa huono puoli on se että muutkin ovat perillä sen hyvyydestä ja se on usein aivan täynnä (kesällä sillä on pieni terassikin, se helpottaa). Kaiken kätevyytensä takia siitä on muodostunut erään nettiporukkani vakiomiittipaikka, kukaan ei tule ajamaan pois vaikka istuisikin kuutisen tuntia.
 
Tapiolassa on myös kahvila, josta saa jättimäisiä korvapuusteja ja ainakin minusta ne ovat oikein hyvän makuisia. Paikka on nimeltään Kaisan Café ja leivonnaiset tehdään paikan päällä. Jättikorvapuusteilla on hintaa 1,5e/kpl ja jos sitä vertaa esim. Esson dallaspullan 1,4e hintaan, niin melkoisen halpa pulla ollakseen kahvilasta ostettu.

Muutenkin hiukan ihmetyttää nämä kahviloiden hinnoittelut nykyään. Maksoiko kukaan koskaan markka-aikana kahvistaan 12 markkaa? Tai sen puoleen siitä kakunpalasta parhaimmillaan noin 30mk? Ja sitten on toki nämä erikoiskahvit joista saa pulittaa kahtakymmentä markkaa. Melkoisia hintoja, sanoisin.
 
Ereine sanoi:
Taisin käydä tuolla joskus muinoin kun olin Järvenpäässä pääsykokeissa (taisi olla kuusi vuotta sitten). Muistan käyneeni jossain kahvilassa jossa myytiin valtavia korvapuusteja. Ostin yhden mukaan ja petyin, se oli aika mauton.
Sama paikka. :ouch: Muistanet mainita vielä niistä hinnoista :eyepop:
Mutta näkökantani kahviloihin ei ole "ateriaelämyksellinen" eikä edes "rahakysymys".. Tälläisissä mielessä en vielä ole törmännyt hyviin kahviloihin, poikkeuksena kondotorian kylkeen ympätyt "sivuelinkeinokahvilat"(joissa päätulo ei tule kahvilan kautta) Niissä ei myöskään ole sitä kuuluisaa "taustamusiikkia"
(menet kiinalaiseen, niin kiinalaista musiikkia tulee: tähän on niin tottunut ja ehdollistunut, että jos menisi kiinalaiseen, jossa soisi "meksikaanimusiikki", niin aivan varmasti rupeaisi kaikki maistumaan tacoilta ja chililtä ja kaktusviinalta.)
 
Ylös