Eräs viime aikoina minut pahiten koukuttaneista peleistä ja parhaita pelejä koskaan on
Crusader Kings. Paradox Interactiven vuoden 2004 strategiapeli on toimivin feodaalijärjestelmän pelimallinnus, johon olen törmännyt. Peli kestää 1060-luvulta vuoden 1452 joulukuun 30. päivään (historiaan perehtyneet ymmärtävät välittömästi ajankohdan merkityksen). Yksi vuoro on yksi päivä, joten tekemistä todellakin löytyy.
Pelin perusyksikkö, jonka hallinnasta kamppaillaan, on provinssi. Omistajuuden merkki on titteli: Brandenburgin kreivi päättää, mitä Brandenburgissa rakennetaan, ja voi mobilisoida joukkoja. Titteleitä on kolmenlaisia: kreivit ovat ravintoketjun alapäässä eivätkä voi pitää vasalleja, herttuat (ortodokseilla prinssit) voivat pitää vasalleinaan kreivejä ja kuninkaat voivat pitää alamaisinaan prinssejä ja vasalleja. Kuningas voi toki pitää samanaikaisesti myös prinssien ja kreivien titteleitä sekä hallinnoida siten joitain provinsseja suoraan. Yleensä kuninkaan alaisuudessa olevat provinssit voivat parhaiten, koska koko valtakunnasta kerätyillä veroilla on varaa rakentaa kalleimpia rakennuksia. Esimerkiksi pelin kallein linna, joka lisää miesvahvuutta 10 000:lla, maksaa 3 000 kultarahaa. Helppo nakki minulle, jonka tulot kuninkaana ovat yli 500 kultarahaa kuukaudessa. Yksinäistä provinssia hallinnoiva kreivi - ja ylivoimaisesti suurin osa pelihahmoista on tällaisia - on kuitenkin onnekas, jos saa palstastaan viisikin kultarahaa kuukaudessa.
Pelaaja ei astu valtion vaan dynastian saappaisiin. Crusader Kings on sekoitus strategiaa ja The Simsiä, koska kaikki hahmot ovat erilaisia persoonallisuuksia (niiden käytöksen määräävät elämän varrella saadut traitit, jotka kuvaavat luonteenpiirteitä). Peli on täynnä poliittista kieroilua. Tärkeintä on varmistaa dynastiansa jatkuvuus, koska jos jonkun muun suvun vesa änkeää kruununperijäksi ja hallitsija kuolee, peli on menetetty. Samalla lailla sitä ei ole kahlehdittu yhden valtion hallitsemiseen. Aloitin pelini Novgorodin ruhtinaskunnalla, laajennuin nopeasti Kingdom of Finlandiksi (uusia titteleitä voi luoda, kunhan hallitsee riittävästi provinsseja) ja tämänhetkisen pelini 1230-luvun vaihtoehtotodellisuudessa Suomen kuningaskunta on Euroopan mahtavin valta, jonka hallitsijalla on yli kymmenen kuningastitteliä (mm. Ruotsi, Norja, Saksa ja Puola lakkasivat olemasta, kun valloitin ne ja tein hallitsijastani niiden hallitsijan).
Pelin varsinainen sydän ovat ruudulle tulevat eventit. Niiden ilmestymisen todennäköisyys perustuu valtakunnan ja hahmojen tilaan, ja ytimekkäästi ilmaistuna ne kuvaavat jonkun tapahtuman ja antavat valintavaihtoehtoja, jos voi tehdä muutakin kuin kuitata tapahtuman todetuksi.
Muutamia pelikuvia:
Valtakuntani ajalta, kun Suomi on jo syntynyt (Novgorodin ajalta ei ole screenshotteja). Harmaa on Suomea. Huomioikaa, kuinka Uusimaa ja Pohjanmaa ovat itsenäisiä kreivikuntia.
Eivät ole kauaa, haha!
Tuo sympaattinen partaveikko on muuten tuonhetkinen kuninkaani. Hän oli hyvä hallitsija, joka laajensi Suomen kuningaskuntaa aivan pirusti ja hallitsi yli 40 vuotta. Ikävä kyllä hänellä oli traittina "Stressed", jolloin yhdessä vaiheessa minulle tuli eventti "There are voices in my head!" Sen vaikutus oli "King Volodar has lost trait 'stressed' ja king Volodar has gained trait 'schizophrenia'". Paranoidi ja harhoja näkevä 67-vuotias kuninkaani hallitsi jonkin aikaa kunnes tuli eventti "Enemies everywhere!" Sen seurauksena oli "Marshal Fedor dies!" Koska marsalkka oli yksi kuninkaan pojista, Volodar sai traitin "Kinslayer", jota ei katsottu hyvällä. Melkein heti seuraavana päivänä ilmestyi eventiksi "You have been assassinated by your treacherous spymaster", ja se oli tuon kuninkaan loppu.
Peli seuraa historiaa sen verran, että jotkut historialliset tapahtumat toteutuvat oikealla vuosisadalla. 1300-luvulla tulee rutto. Vuosisataa aiemmin
Eurooppa saa vieraita.
Murskasin mongolit, koska toimin nopeasti. Toisinaan valloitetuista vihollisista joku haluaa liittyä hoviini. Historiaa lukeneet ymmärtävät, miksi
tämän hoviini haluavan henkilön nimi sai minut repeämään naurusta.
1200-luku oli hyvin edistyksellistä aikaa. Lapsetkin sai lähetettyä toisten aatelisten luo kasvatettaviksi, pois jaloista pyörimästä. Tämä jätti huushollin emännälle
aikaa keskittyä oleellisiin asioihin.
Pelikenttänä on Eurooppa, jota rajaa idässä Ural-vuoret ja etelässä Saharan aavikko. Yksi kaukaisimmasta valloittamistani provinsseista on Mekka, jonka yritän käännyttää ortodoksiseen uskoon. Olen myös valloittanut Rooman - en sentään käymällä sotaa paavia vastaan vaan Egyptin sulttaania, joka voitti sen paavilta. Pelata voi ainoastaan kristityillä (pelin nimihän on Crusader Kings), mutta valinnanvaraa on katolisten ja ortodoksisten verran. Suoraan hallitsemiensa provinssien uskontoa ja kulttuuria voi muuttaa, jos ne ovat erilaiset kuin omat. Ortodoksiset Mekka ja Rooma ovat tämänhetkiset tavoitteeni (Mekan olen jo rakennuttanut kirkkoja täyteen).
Ksu edit: Jaoin Crusader Kings -keskustelun omakseen. Jatkakaa, olkaa hyvät!
Minun ja monien muiden mielestä se on onnistunein osa. Huomaa, että vuonna 2008 ilmestynyt 'Prince of Persia' ei kuulu trilogiaan nimestään huolimatta.
Noh, aina silloin tällöin. Siihen peliin jäin koukkuun kun katselin veljen koneelta jotakin hupaisaa tekemistä. noh löysin codin ja ei kun pelaamaan 
