Kalenterit

No niin. En tiedä, idea ei ole erityisen omaperäinen, mutta ajattelin kysellä, millaisia kalentereja teillä on. Ihan seinäkalenterista tai taskuvastaavasta, oletteko joskus koettaneet tehdä sellaista itse vai päätyneet käyttämänä vuosi vuoden jälkeen samaa mallia? Odottatteko alamanakkanne olevan monipuolinen ja mieltä piristävä, vai suositteko kenties asiallista tyyliä? Onko jokin kalenteri jäänyt erityisesti mieleen?

Entäpä kalenterin käyttönne? Riippuuko se kenties seinällä vain muistuttaakseen tietä nimipäivistä, vai ovatko ruudut täynnä pientä käsialaa milloin mistäkin? Ympyröittekö tai alleviivaatteko, onko teillä jokin erikoinen tapa käyttää kalenteria? Kertokaahan muillekin.

Itselläni ei ole seinällä "kalenteria", mutta omatekoinen ruutupaperiläpyskä kylläkin. Siinä on aina yhden kuukauden päivänmäärät ja tärkeät asiat, yleensä alareunassa lista luettavista kirjoista (jokaiselle päivälle varattu yksi, suurinpiirtein) ja kokeista, partioilloista, tapahtumista, ystävien ja sukulaisten nimppareista ja synttäreistä... Oman värikoodinkin olen kehitellyt, eli lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät vihreällä, kouluun punaisella, juhlat oranssilla ja muu sinisellä.

Lisäksi minulla Lukiolaisten kalenteri, vaikka en sen ulkonäköä korkealle arvostakaan. Kansi on aika mitäänsanomaton ja tylsä, lisäksi liian nuorisomainen minulle. Ajattelin ostaa jonkun almanakan, mutta haluaisin sellaisen missä riittäisi jotakin luettavaa lisäksi, enkä ole toistaiseksi keksinyt mitään kiinnostavaa. Osaisiko joku ehdottaa jotain? Lisäksi on tyhmää, että viime vuonna tilaa oli enemmän muistiinpanoille, nyt pitää söhertää kaikki pienellä käsialalla eikä myöhemmin saa selvää.

Kalenteri täyttyy aika nopeasti, ja välillä saan toppuutella itseäni liiasta tekemisen tulvasta. Siksipä olenkin ottanut vaarin hyvästä neuvosta: tulee varata kalenteriin jo etukäteen aika kaikelle pienelle mukavalle, vaikka kirjotitaa, että tuon illan varaan katsoakseni jonkun lempielokuvani ja tuolloin nukun pitkään yms. Kun ne on merkitty kalenteriin, päätös on jotenkin pysyvämpi, eikä stressiäkään tule niin paljon.

Sinällään kuvista minusta on mukava katsella luontokuvia tai sitten jotain maalauksia. Ne ovat rauhoittavia, joskin suosikkini lienee siskoni bongaama Star Wars kalenteri, josta olen hänelle yhä, vuosien jälkeen, kateellinen. Mokoma osti sen vain minua ärsyttääkseen. :roll:

No niin, teidän vuoronne.

Sattuikin sopiva aihe, kun olen nyt viikon ajan kärvistellyt uuden kalenterini kanssa. Kalenterissa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä se on samanlainen yliopistolta ilmaiseksi saatu peruskalenteri kuin ennenkin. Viikko yhdellä aukeamalla, pari sivua tilaa muistiinpanoille lopussa, sponsorimainoksia ja yliopiston yhteystietoja.

Mutta se on ihan littana! Tyhjä! Yllätyin taas, kuinka vaikea on luopua vuoden vanhasta kalenterista, jonka välissä on ties mitä lippuja ja lappuja, muistoksi napattuja kortteja, uusien ihmisten puhelinnumeroita ja sen sellaista. Uusi kalenteri on siihen verrattuna tylsän puhdas ja litteä. Onneksi sentään ne ensimmäisenä yliopistovuonna ostetut muovikannet ovat yhä ehjät. Kansiin olen liimaillut lehdistä napattuja tekstipätkiä ja bänditarran, jotta mustat kannet olisivat vähän pirteämmät.

Kalenteri on muodostunut minulle melkoiseksi henkireiäksi, kun siirryin tutuista työrutiineista opiskelijaksi, jolla on harrastuksia, tapaamisia, tenttejä, kurssi-ilmottautumisia ja satunnaisia työkeikkoja. Joskus listaan maanantain kohdalle, mitä kaikkea pikkusälää täytyy muistaa tehdä sen viikon aikana. En millään muistaisi kaikkea.

Lisäksi on mukavaa kirjoittaa silloin tällöin erilaisten tapahtumien jälkeen kalenterimerkinnän perään lyhyesti, oliko hauskaa, mitä tapahtui ja ketä tapasin. En tee noin välttämättä jokaisen merkinnän kohdalla, mutta kalenterista muodostuu myös eräänlainen päiväkirja, tärkeiden asioiden lista. Siksi en raaski heittää vanhoja kalentereita pois, vaan kiepautan kuminauhan vanhan kalenterin ympärille ja laitan talteen edellisten sekaan.

Mitään värikoodia tai muuta erikoisjärjestelmää en käytä. Irtokannen ja kalenterin väliin mahtuu kuulakärkikynä, se riittää merkintöjen tekemiseen.

Mitä kaikkea sitä saa yhdestä kalenterista kirjoitettua.

No minä käytän lähinnä ilmaiseksi saamiani kalentereita sekä välillä omatekoisia. Vanhemmilta saan joka vuosi seinäkalenterin, jossa on eläintenpoikasia ja sellainen säilytystasku. Siihen merkkailen isot jutut, kuten paikasta toiseen matkustamiset. Siihen myös ympyröin syntymäpäivät.

Viimevuosina olen saanut lukiolaiskalenterin, joka on aina ollut täynnä kaikenlaisia kouluun liittyviä asioita: koepäivät, esseiden ja muiden tehtävien palautukset, ryhmätyöskentelyyn varatut ajat jne. Lisäksi tämä kalenteri sisältää kirjaston palautuspäivät. Erityisen tärkeät asiat kirjoitan huomiota herättävällä värillä. Kuinkakohan tulen toimeen tästä lähtien ilman lukiolaiskalenteria? Yliopistoista ei taida saada vastaavanlaista, vai kuinka?

Lisäksi teen välillä erinäisiä lyhyen ajan ajankäyttösuunnitelmia. Esim. tutkielmaa varten tarvitsee suunnitella kirjastossa käymiset, ruuanlaitot ja muihin tehtäviin käytettävät ajanjaksot. Erityisen hyödyllisä nämä ovat siksi, että ilman tunnitettua aikataulua laiskistun ja jään vain löhöämään ison urakan odottaessa. Ovat siis 7-päiväisiä ja niissä on tunnit 8-22. Voivat olla useamman perättäisen viikon käytössä projektien sattuessa päälle.

Se lukiolaiskalenterin viimevuotinen runsaampi tila oli vain väliaikainen häiriö. Lv. 2003 - 2004 oli ainakin hyvin vähän ylimääräistä tilaa.

Mikään kalenteri ei ole erityisemmin kerennyt jäämään mieleen, olen nähnyt niitä kai liikaa. Jotkut kaupassa näkemäni ovat kuitenkin olleet niin ihania, että on ollut surku jättää niitä muiden ostettaviksi. En ole kummiskaan viitsinyt jo valmiina olevien tilalle käydä uutta hankkimaan.

ghâsh sanoi:

Kuinkakohan tulen toimeen tästä lähtien ilman lukiolaiskalenteria? Yliopistoista ei taida saada vastaavanlaista, vai kuinka?

Click to expand...

No, kuten tuossa edellä totesin, ainakin Turun yliopistosta saa ilmaiseksi sellaisen peruskalenterin jokaisen lukuvuoden alussa. Silmämääräisesti arvioituna näyttäisi olevan kooltaan noin yhdeksän senttiä leveä ja viitisentoista senttiä korkea.

On vissiin yliopistoissa kalenterit ihan normaalikäytäntö, myös Jyväskylässä ja Tampereella moisia jaellaan. Veikkaisin että ihan yleistä koko maassa. Käteviä ovat moiset olleet, eivätkä läheskään niin rassaavia kuin lukion vastaavat versiot. Lukiolaiskalentereissa hermostuin aina siihen, että kalenterista lähti heti kärkeen puolet sivuista pois, koko paketti kun oli täynnä kaikenlaista merkillistä höttöä lähtien rakkaushoroskoopeista ja päätyen yliampuviin mainoksiin.

Harvoin itse ostan kalentereita, omat ovat lähinnä lahjoituksia tai jostakin saatuja yksilöitä. Minulle kalenterin ulkonäöllä ei olekaan yleensä ihmeemmin väliä. Kirjoitustilaa kyllä kaipaisin usein enemmänkin, nykyisin iso osa kalentereista on käytännöllisyyden vuoksi kamalan pieniä ja niihin saa juuri ja juuri menonsa raapusteltua ylös.

Minulle kalenteri on kauhean tärkeä asia. Sen pitää olla juuri tietynlainen ja koko elämäni organisoituu kalenterin ympärille. Pahimpina vuosina olen joutunut ostamaan kesken vuotta uuden kalenteri kun vanha ei ole toiminut halutulla tavalla. Vaikken enää opiskelekaan päätoimisesti olen töissä paikassa, joka noudattaa opintovuoden rytmiä ja siksi hankin yhä ns.koululaiskalenterin (enkä siis vuoden alusta alkavaa).

Kalenterin on siis oltava A5 kokoa (jotta taitettu A4 paperi mahtuu sen väliin: yksi syy siihen, miksi en käytä kännykkäkalenteria!). Siinä pitää olla kovat kannet. Kalenterinäkymän on oltava 1 viikko/aukeama siten, että joka päivälle on paljon kirjoitustilaa. Kierreselkä ei ole välttämätön, mutta - kantapään kautta opittua - kalenterissa on oltava näkyvissä suurimmat suomalaiset juhlapyhät, kuten pääsiäinen. Se helpottaa vuoden suunnittelua olennaisesti. Kalenterin on myös oltava kivan näköinen. 2 vuotta sitten en löytänyt mitään hauskaa ja jouduin hankkimaan Marimekon Kaivo-kalenterin (=Sauronin silmä). Siihenkin tottui... Nyt kalenterini on hauska vaaleansininen jossa on norsuja kannessa!

Parhaat ja hauskimmat kalenterit ovat toistaiseksi olleet Discworld-kalentereita, mutta niissäkin on huonoja puolia (kallis, ei saa Suomesta joka vuosi, ovat kalenterivuosikalentereita).

Seinäkalenterina minulla on ollut jo vuosikaudet Suomen Tolkien-seuran kalenteri. Viime vuosi oli ankea kun STSltä ei kalenteria tullutkaan ja piti ostaa "perinteinen" Hobitti-kalenteri. Onneksi ensi vuodelle taas STS:n kalenteri on, pitäisi vaan ostaa se.

Seinäkalentereita minulla ei ole ollut Sormusten herran leffakalenterien jälkeen, ja ne kun olivat niin upeita, niin eihän niihin mitään merkattu. Olen siis muutaman vuoden ollut riippuvainen kirjamallisista lukuvuosikalenteriviritelmistä. Viimeiset kaksi vuotta käytin Demin kalenteria, mutta tänä vuonna ajattelin olla säästäväinen ja käyttää sitä Lukiokalenteria (joita tosin meille jaettiin jo yläasteella), jonka ulkonäöstä olen samaa mieltä Vehkan kanssa btw, mutta ajattelin kustomoida siitä sitten vähän hienomman. Ei vaan ole siitäkään viel mitään tullut, kun kontaktimuovi meni loppumaan.

Itse merkkaan kalenteriin kaikki menot ja tapahtumat, ja vaikka pidän päiväkirjaa, kirjoitan yleensä myös kalenteriin mitä tuli päivällä tehtyä. Mitään erityistä systeemiä ei minun kalenterikäyttööni liity. Mutta olen jonkin sortin kalenteriaddikti, viimevuotinen kun loppui heinäkuun alkuun ja ilman piti kärvistellä elokuun puoleenväliin. Ei sillä, että olisin hukkunut menojeni tulvaan, vaan siksi, että tykkään merkata asioita ylös.

Mulla on jo kolmen vuoden ajan ollut käytössä Helsingin yliopiston Ylioppilaskalenteri. Olen tosin vasta aika viime aikoina oppinut kunnolla kalenteria käyttämään, on ollut pakko, kun menoni ovat niin paljon lisääntyneet.

Kalenteriin merkitsen lukukauden alussa koulun lukujärjestyksen. Ajan mittaan kirjoitan siihen myös muut menot, kuten soittotunnit, mielenkiintoiset konsertit, kokoukset, muut tapahtumat jne. Mulle tuottaa edelleen vähän vaikeuksia muistaa kirjoittaa ylös menot ja pitää kalenteria aina mukana, vaikka siihen pyrin. Niinpä kalenterinikaan ei ole aina ihan ajan tasalla, vaan menoja pitää vielä tarkistaa esim. netistä.

Yläasteen ajan käytin Karvinen kalentereita, mutta kun kuviskerhossa kokeiltiin kirjansidontaa, ja kun olin värkännyt kaverille lahjaksi erittäin kömpelön kalenterin (miksi aina tyrkytän hänelle ensimmäistä tekemääni versiota ) tein itselleni oman.
Eli, otin kasan a4sia, viivoitin ne niin että aukeamalle mahtuu viikko, viikonloppu omalla sivulla. Viikonloppujen yläpuolella on tyhjää tilaa, ja siihen liimailin sitten rock/metalliyhtyeiden jäseniä. Pidin siitä. Seuraavana vuonna liimailin tyhjiin kohtiin fantasia-aiheisia kuvia, joita löysin elfwood nimiseltä nettisivulta. Tämän vuoden kalenterissa on Sinfest strippejä.
Tässä vaiheessa kaikkien pitäisi olla jo karvat pystyssä, kun kopioin luvatta toisten piirustuksia, mutta en ole tehnyt niillä kerrassaan minkäänlaista voittoa, tappiota pikemminkin Enkä myöskään ole väittänyt niitä omikseni.
Kalenteri täyttyy nopeasti koulujutuista, ja silloin tällöin jopa koulun ulkopuolisista jutuista.
En tulisi toimeen ilman.
Ai niin, yksi kalenterin ominaispiirteistä on koko. Sen on pakko olla puoli a4, vähintään, jotta saan vietyä tärkeitä papereita kotiin vain yhdella taittamisella. Muuten paperit olisivat pitkin repun pohjaa epämääräisenä myttynä.

Minä olen niitä kerettiläisiä jotka turvautuvat lukiolaisten kalenteriin JA kännykän kalenteriin. Käytännössä paperit, muistiin kirjoitetut asiat, epämääräiset söhryt sun muut ovat paperisen välissä ja kännykkä puolestaan herjaa kun pitää muistaa jotain. Jotenkin meikäläiselle kännykalenteri on pelastus, aiemman kännyn kanssa jouduin turvautumaan simppeliin muistutus-toimintoon mutta tämä kalenteriversio on ihan loistava! Ei tarvitse stressata mistään kunhan muistaa pistää sen kokouksena niin että känny alkaa aina huutaa ennen tärkeää tapahtumaa. Ihanaa!
Nyt semmoinen harmin/ilonaihe on abikalenteri. Se kehveli on A6 ja kaiken lisäksi sivut irtoilee mutta sen sisään on ahdettu niin jumalaisen tärkeitä asioita kirjoituksista etten minä ilmankaan pärjäisi (niin, voisihan harkita kopioimista...). Nyt kaikki paperit pitää siirtää erilliseen kansioon
Hajautetaan, niin sitä pitää! Kyllä sitä tällä tavalla kuka tahansa hulluksi tulee x)

Tehy-kalenterilla olen saanut uusia tuttavuuksiakin Oslon Finnairin toimistossa asioidessani, mutta nykyään kalenterin käyttö jää minimiin. Sukulaisten synttäreistä minua muistuttaa kännykän kalenteri ja laskut laitan taskulliseen seinäkalenteriin kotona. Viimeksi nettilaskua päivän myöhässä maksaessani mietin että senkin päivämäärän olisi voinut laittaa kännyn muistutettavaksi. Harmi ettei maksupäivämäärää voi muuttaa edelliseksi päiväksi.

Paras pöytäkalenteri oli Far Siden paperipino: joka päivälle oma Far Side -pilapiirros. Suosikkina autoileva Godzilla rekkarilla I 8 NY

Ksu sanoi:

Seinäkalenterina minulla on ollut jo vuosikaudet Suomen Tolkien-seuran kalenteri. Viime vuosi oli ankea kun STSltä ei kalenteria tullutkaan ja piti ostaa "perinteinen" Hobitti-kalenteri.

Click to expand...

Mietinkin mitä sille tapahtui, kun lopetin kalenterin kokoajana minulle taidettiin sanoa että taitaakin olla aika miettiä jotain uutta.
Minulle kalenterit tuovat tosiaan mieleen työt, tai paremminkin menneisyyden tuskalliset projektit. Tolkien-seuran kalenteria en tainnut taittaa ja koota kuin kolme vuotta (tai kaksi), mutta se jäi mieleen aika ahdistavana projektina, ihan hauskanakin tietysti ja opin siinä aika paljon työstäni. Sen lisäksi kuvitin osaksi ja taitoin useampana vuotena perhepiirissä tehtyä runokalenteria, modernia runoutta ja hämmentäviä kuvia. Se jää tekemättä tänä vuonna, jostain syystä se ei ikinä ollut suuri myyntimenestys... Taitoin myös viime vuonna erään koirakerhon kalenterin. Mitään noista en ole kalenterina käyttänyt, jostain syystä.

En kyllä muutenkaan kauheasti käytä kalentereita. Seinälläni on Muumi-kalenteri Tove Janssonin kuvituksilla, siitä tarkistan lähinnä kuinka monta päivää on seuraavaan opintotukeen. Olen yrittänyt käyttää erilaisia mukana kannettavia kalentereita, mutta niiden käyttö jää aina ja lukuvuoden lopussa huomaan että kalenteri jäi puolityhjäksi. Kännykkä muistuttaa tärkeistä asioista ja muut ovat paperilapuilla. Ostin kerran hienon ja kiinnostavan kalenterin, jossa oli joka päivälle joku outo juttu mutta sitäkään en saanut käytettyä, saati luettua kaikkia niitä outoja juttuja. Koulujutut merkkaan lukujärjestykseen, meillä amk:ssa harrastetaan sellaisiakin.

Olen kokeillut kaikenlaisia erilaisia kalenterisysteemeitä, eikä toistaiseksi mikään ole ollut sopiva. Lukiolaiskalenteri on ruma ja aivan liian nuorisomainen, kuten Vehkakin sanoi. Täytyy väliaikaisesti käyttää matkapuhelimen kalenteria siihen saakka kunnes löytyy parempi. Minulla on myös sellainen, johon ostetaan joka vuosi lisää sivuja ja vanhat voi halutessaan heittää pois ja lisäksi voi hankkia kaikkia lisäosia, kuten puhelinmuistioita, muistiinpanosivuja, luonnoslehtiä tai Ruotsin kartan. En ikävä kyllä ole sitäkään jaksanut täytellä. Tuossa sekin nyt vain lojuu, mutta en ole avannut sitä muutamaan kuukauteen. Täytyy joskus hankkia joku kalenteri, jota olisi hyvä käyttää.

Tänä vuonna sattuikin niin harvinainen tapaus, että jouduin ostamaan ensimmäistä kertaa kalenterin. Ylä-asteella saatiin semmoset onnettomat kalenterit, mutta niihin sai kyllä ihan hyvin mahtumaan kokeiden päivämäärät sun muut.

Niin, meille ei tosiaan ole annettu tänä vuonna lukiossa minkäänlaisia kalentereita, joten turvauduin Suomalaisesta (kanta-asiakaskortilla halvemmalla ) ostettuun kalenteriin. Se on melko pieni, mutta ei kuitenkaan ihan pienimmästä päästä. Minun kirjoituksilleni on päivien kohdalla juuri sopivasti tilaa ja mikä tärkeintä nimipäivät näkyvät! Yläasteella ihan ahdisti, kun nimipäiväfriikkinä en voinut katsoa siitä kököstä kalenterista kellä on nimpparit.
Seinäkalenteria ei omalta seinältä löydy, ainoastaan pöydältä pieni pöytäkalenteri. Siellä Suomalaisessa tosin näin aika hienolta näyttävän Tolkien-kalenterin, olisiko ollut Alan Leen kuvittama, ja se voisi olla upea tuossa seinällä riippumassa Ehkä köyhän lukiolaisen on turvauduttava siinä asiassa joululahjatoiveisiin...

Tänä vuonna käytän ensimmäistä kertaa mukana kulkevaa kalenteria. Viimeinen vuosi lukiossa ja liian paljon muistettavaa pakottivat minut siihen. Ennen olen pärjännyt vallan mainiosti tavallisella seinäkalenterilla, joten olen sivuuttanut kaikenmoiset laukussa kulkevat härpäkkeet halveksuvasti tuhahdellen. Nyt oli kuitenkin nöyrryttävä ja otettava lukiolaiskalenteri käyttöön. En halunnut itse kustantaa kalenteriani ja jos kerran ilmaiseksi tyrkytetään, niin mikä jottei Rukkasin tosin sen ulkomuotoa hieman. Askartelin siihen hienot uudet kannet postikorteista ja poistin kansien välistä kaiken ylimääräisen krääsän. Käteen jäi vain 1/2 siitä, mitä alkuperäinen "kalenteri" oli

Aika jännää sinänsä, että minun oli tosiaan opeteltava käyttämään kalenteria. Muilla se tuntuu tulevan niin luontevasti otettua esiin, kun jotain muistiinmerkittävää ilmaantuu, minä puolestani joudun miettimään kahdesti ennen kuin kirjoitan muistettavan asian kämmenselän sijasta kalenteriin. Minulla oli nimittäin ennen tapana kirjoittaa muistettava asia käteeni ja jäljentää se siitä sitten seinäkalenteriini Nykyään olisivat kädet kuitenkin vähän turhan täynnä tussitöhryjä ilman kalenteria.

pikku myy sanoi:

Nyt semmoinen harmin/ilonaihe on abikalenteri. Se kehveli on A6 ja kaiken lisäksi sivut irtoilee mutta sen sisään on ahdettu niin jumalaisen tärkeitä asioita kirjoituksista etten minä ilmankaan pärjäisi (niin, voisihan harkita kopioimista...). Nyt kaikki paperit pitää siirtää erilliseen kansioon

Click to expand...

Koko abikalenteri oli niin ärsyttävä, että tuskastuin siihen ja heitin pois. Se oli täysin käyttökelvoton. Informoin kyseisen tuotteen valmistajaa asiasta. Kalenterin koossa ei minusta mitään vikaa ollut, mutta lehdet tosiaan irtosivat ja kokoonpano oli muutenkin äärimmäisen rasittava käyttää. Kierrevihko ratkaisu olisi toiminut paremmin pienessä kirjasessa, jota tulee plärättyä paljon.

Kalenteri on ihan ehdoton.
Minulla on niin paljon virallisia menoja, koulutuksia ja vaikka mitä etten miusta niitä millään muuten. Merkkipäivien suhteen olen aika onneton (unohdan ne aina), mutta yritän parantaa tapani. Kalenterista löytyy myös vaihtelevat työvuoroni.
Seinältä löytyy Rudolf Koivun kalenteri. Se on tuossa lähellä tietokonetta, joten sitä ei voi olla huomaamatta. Tarkoittaen pakostakin näen muistettavat nimi-ja syntymäpäivät. Kannettavasta kalenterista taas löytyvät työvuorot ja muut nippelitiedot, kuten milloin suolakurkut ovat valmiitä. Muuten en kirjoita tapahtumia siihen, päiväkirja on erikseen.
Minulle kalenterien visuaalinen asu on tärkeä, sen pitää olla nätti. En voisi kuvitella itselläni ihan vain musta-valkeaa. Pieni kalenteri on tällä kertaa Sooda. En tykkää sen kansista ollenkaan, mutta sisältä ne ovat kivan värikkäät. Siksi sen ostinkin ja koska siinä on viikko kerrallaan. Kaipa niille kansille voisi tehdä jotain..

Kävi niin ihmetyttämään tuo abikalenteri, että oli pakko tutustua aiheeseen. Meille sitä ei viime vuonna jaettu, vaikka sivuilla väitetäänkin, että jakoivat sen kaikille abeille. Onko lakkautuksen alla oleva lukio niin vähäpätöinen, ettei sen oppilaita voida mieltää abeiksi? Vai veikö joku vain meidän kalenterit itselleen harmailla markkinoilla myytäviksi? Enhän minä sitä olisi tarvinnut, mutta kuitenkin...

En mäkään muista aikoinaan saaneeni mitään abikalenteria, mutta siitä nyt onkin jo ikuisuus kun olin abina, joten juttu on multa voinut unohtuakin.

Meillä roikkuu seinällä Mauri Kunnaksen kalenteri jo kolmatta vuotta. Se on siitä mukava, että näyttää kivalta, muttei kumminkaan ole niin upea, etteikö siihen hennoisi tehdä merkintöjä. Sukulaisten synttärit, larpit, tärkeät tapahtumat (esim. Ropecon =)) ja maanpuolustuskurssit kun on syytä kirjoittaa muistiin näkyvälle paikalle, tai saatan unohtaa ne.

Taskussa taas kulkee intin "iltalomakansio", jonka lehtiön loppusivuille olen tuhertanut minikokoisen kalenterin ja johon on helppo merkitä muistiin kaikki tärkeät asiat ostettavista nuoteista luettaviin kirjoihin ja opettajien sähköpostiosoitteista kauppalistoihin. Tykkään erityisesti sen pienistä muovitaskuista, joihin on hyvä säilöä lappusia pitkäaikaisempaa säilytystä varten.

Lisäksi taloudesta löytyy tätä nykyä kalenterisauva, joka tarttui mukaan Ropeconin Kaubamajasta. Sitäkin tulee toisinaan pällisteltyä ja tutkittua, mitä ne eri merkit taas tarkoittivatkaan ja mitä tärkeää on tapahtumassa vanhakantaisessa vuodenkierrossa.

Ensi vuodelle pitää kai vaivautua hankkimaan Tolkien-seuran kalenterikin, siinä kun on kymmenen vuoden tauon jälkeen pari omaakin tuherrustani ja "tekijänkappaleita" ei ilmeisesti enää ole tapana piirtäjille lähettää.

Itselle kalenterin käytöstä on tullut pikku hiljaa tapa, en mitenkään koe olevani riippuvainen siitä ja usein se jääkin kotiin. Usein menot tmv ovatkin kirjoitettuna johonkin vihon takakanteen tai pienille paperilappusille ja illalla sitten kirjoittelen niitä kalenteriin ja katson kuinka paljon juttuja on tullut sovittua päällekkäin. Kalenteri auttaa hahmottamaan juuri tuota lappusten sekamelskaa.

Yläasteella muistelisin, että olisimme saanneet jonkinlaisen kalenterin, mutta se taisi lentää suoraan roskiin karmean ulkonäkönsä ja kauhean mainosmääränsä vuoksi. Lukiossa kalenterille kävi samalla tavalla. Monta vuotta siis ostin itse kalenterini yleensä lahjaksi saamillani lahjakorteilla. Mukaan on mahtunut niin Tinttiä(paras itse ostamani) kuin Mikkiäkin vaihtelevalla menestyksellä.

Tänä syksynä sain toisen Helsingin yliopiston kalenterin. Viime vuoden kalenteri toimi todella hyvin. Sivut eivät irtoile, väliin mahtuu tunkemaan lappuja, takaa löytyy kartta ja tilaa muistiinpanoille. Yhdellä aukeamalla on yksi viikko ja päivän kohdalle mahtuu yleensä kirjoittamaan juuri sen verran kuin tarvitsee. Viime vuoden kansien väri oli aika laimea, mutta se ei vaikuttanut kalenterin käyttöön mitenkään. Niin ja kansia (jotka ovat kovat!) kiinnipitävien rinkuloiden väliin mahtuu juuri hyvin kuulakärkikynäkin, mikä on erittäin iso plussa. Ja kalenteri on vielä ihan täydellisen kokoinen. Menipä suitsutukseksi..