Karhunkierros (ja muut vaellusreitit)

Husky

Ilmaanhaukkuja
Joo se on ihan varta vasten tavaroille tarkoitettu riippumatto, DD Hammocksin Gear Sling. En osaa sanoa onko muilla valmistajilla vastaavaa, mutta koko laitos ja sen ripustus on niin yksinkertainen että toiminee minkä maton kanssa vaan. Omani ostin varuste.netistä, mutta niiden sivu ei nyt halua aueta. Täällä näyttää myös olevan: https://www.mavaja.fi/hammocks-gear-sling-p-742.html
 

eowynofmay

Kontulainen
Tämä hankintaan! Millaisella nukkumavarustuksella nukutte riipparissa? Muistanko jonkun (Husky?) puhuneen riippumatosta, jossa on tehty erillinen väli lisäeristeelle? Minulla on ollut ohut solumuovi kesällä ja talvella underblanket + untuvamakuualusta. Ja tietysti sään mukainen makuupussi.
Pitäisiköhän vaellusvarusteille tehdä oma ketju?

Muoks. Piti lisäämäni, että minulla pelkkää riipparia vasten olevat raajat ovat usein viileät kylmemmillä keleillä. Liittyen tähän ja ym. eristeeseen löysin googlaamalla tämän siivellisen lisäosan: https://www.amazon.com/ENO-Outfitters-HotSpot-Sleeping-Accessory/dp/B007MS6KWU?psc=1&SubscriptionId=AKIAJ5D3JAXJBKMXQPHQ&tag=orush-20&linkCode=xm2&camp=2025&creative=165953&creativeASIN=B007MS6KWU

Muoks 2. Erillinen siivellinen lisäeriste (ikäänkuin puhuttaisiin kuukautissiteistä :lol:): https://www.amazon.com/Klymit-Hammock-Sleeping-Pad-Insulated/dp/B01N6ZAC2V?psc=1&SubscriptionId=AKIAJ5D3JAXJBKMXQPHQ&tag=orush-20&linkCode=xm2&camp=2025&creative=165953&creativeASIN=B01N6ZAC2V
 
Last edited:

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mulla on aluspeitto. Riipparissa (DD Frontline) on myös tuplapohja jonka väliin voi laittaa makuualustan. En ole vielä kokeillut mutta testilistalla on. Vois ehkä myös pidentää riipparikautta, jos käyttäisi sekä makuualustaa että aluspeittoa.

Mutta kertokaas nyt kokeneemmat riippumattoilijat että miten te pääsette riipparissa järkevästi makuupussiin??? Aivan järkyttävän hankalaa kiemurtelua ollut joka kerta. Pitääkö vaan sujahtaa pussiin maton ulkopuolella ja sitten istahtaa mattoon ja heittää jalat sisään?

(Inhoan makuupusseja muutenkin, kaikki järkevän painoiset pussit ovat nykyään muumiomallia, jossa ei ole mahdolista nukkua toinen jalka suorana ja toinen koukussa.)

Muoks. Tuo tavarariippari on kyllä tosi kätevä, kamat pysyy irti maasta ja jos tietää yöllä tarvitsevansa vaikka vesipulloa tai lamppua niin niihin yltää kivasti ilman että tarvii nousta ylös.
 
Last edited:

eowynofmay

Kontulainen
Vois ehkä myös pidentää riipparikautta, jos käyttäisi sekä makuualustaa että aluspeittoa.
Mutta kertokaas nyt kokeneemmat riippumattoilijat että miten te pääsette riipparissa järkevästi makuupussiin???
-15 on kylmin riippumattokokemus, eikä ollut edes aluspeittoa vielä silloin. Siitä seuraava oli nollan tienoilla, silloin oli sekä aluspeitto että untuvamakuualusta. Loput kerrat onkin ollut kesäkeleissä.
Jos joku keksii tavan päästä helposti makuupussiin, niin minullekin voisi kertoa :p

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta varuste.netissä on 10% alennus majoitteista 16.6 asti...
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minä menen yleensä niin että levytän pussin auki maton pohjalle, kömmin itse päälle ja suljen vetoketjun. Oma ähräämisensä siinäkin on.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Minä menen yleensä niin että levytän pussin auki maton pohjalle, kömmin itse päälle ja suljen vetoketjun. Oma ähräämisensä siinäkin on.
Tätä mä olen yrittänyt, mutta kamalan hankalaa se on jostain syystä joka kerta :D Etenkin jos (ja yleensä kun) joutuu yöllä käymään pissalla ja sitten selviytymään sinne pussiin takaisin.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Ja pussin varastoima lämpö karkaa ja pissareissun jälkeen joutuu kömpimään kylmään pussiin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Olin juhannuksena kaksi päivää vaeltamassa Repovedellä. Kiersin Kaakkurin kierroksen, mutta johtuen mm. riippusillan puuttumisesta matkaa kertyi yhteensä n. 30 km.

Lähdin kotoa aikaisin juhannusaaton aamuna ja olin parkkipaikalla puoli yhdeksän. Siinä vaiheessa paikalla ei ollut ketään muuta, parkkipaikallakin seisoi vain muutama auto. Jo siinä vaiheessa oli kuuma, ja mittari lähenteli päivän aikana kolmeakymppiä. Eka etappi oli Ketunlossi. Sen kiskomimen yksin vastarannalta oli paljon rankempaa kuin sen vetäminen toiselle puolelle kyydissä seisten. Keskellä salmea pysähdyin ottamaan kuvia ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Järvikin oli aivan tyyni.

Salmen ylitettyäni kävelin Kaakkurinkierroksen lähtöpaikalle. Myöhemmin yli olisi päässyt myös ilmaisella yhdysveneellä, mutta sitten olisi jäänyt Ketunlenkin upeat kalliot näkemättä. Hyvä näin siis. Eka haaste tuli jo alkumatkasta, kun saavuin Katajavuoren portaille. Jessus mitkä rappuset, mutta näköala palkitsi. Katajajärveä kiertäessäni kuulin aivan selvän hirven pärskähdyksen. Se ei voinut olla mikään muu! Sen jälkeen hetken aikaa viheltelin ja taputtelin käsiäni... Päivään mahtui monenmoista maastoa aina tylsistä metsäautoteistä vaativiin runkojen ylityksiin. Tulin suunnitellusti Sukeltajaniemen tulipaikalle n. 17.30. Matkaa oli taitettu 16 km ihan hullussa helteessä. Onneksi tuolla on kaivoja tasaisin väliajoin, jotta vesipullot voi täyttää. Pystytin leirin, tein iltaruoan ja kaaduin riippumattoon klo 20.30. Pieni ukkos- ja sadekuuro puhdistivat vielä illalla ilmaa.

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran n. klo 4, kun kaakkuri, laulujoutsen ja peippo (suoraan pään päällä) alkoivat metelöidä. Nukuin kuitenkin puoli seiskaan. Olin yllättynyt siitä, että alue oli niin rauhallinen juhannusaatosta huolimatta. Yksi ulkomaalaisporukka kyllä melskasi aivan mahdottomasti jonnekin iltayhteentoista, mutta eihän se toisaalta ole vielä edes mitenkään myöhä. Kun muut paikalle leiriytyneet alkoivat aamulla suoriutua teltoistaan ulos puoli yhdeksän maissa, mä olin jo syönyt, purkanut leirin ja heittänyt rinkan selkään. Toisen päivän reitti oli mielestäni vähän helpompi (joskin siihen kuului mm. Kirnukankaan portaat) ja ilmakaan ei ollut ihan niin kuuma kuin edellispäivänä. Välillä ripsautti jopa muutaman tipan vettä. Tosin nestettä kului ihan yhtä paljon, oisko vähän nestehukkaa ollut sitten kuitenkin.

Palasin autolle puoli kolmen maissa iltapäivällä, 30 tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt reitille. Kun siitä lepoaikaa leirissä oli 15 tuntia, niin olen kulkenut keskimäärin 2 km/h, mikä on oikein sopiva vauhti silloin jos haluaa vähän katsella ympärilleenkin.

Yksi hienoimmista juhannuksista koskaan! Välillä toki kaipasin seuraa, toisaalta itsekseen saa vapaasti määrätä vauhdin. Ensimmäinen kerta myös kun kuljin kartta kädessä ihan harjoitusmielessä. Reittimerkinnät ovat niin hyvät, että karttaa ei välttämättä tarvitse, mutta on se vaan kiva seurata kartasta missä suunnilleen on menossa, missä on seuraava lepopaikka jne. Pari kertaa oli reittimerkinnöistä huolimatta myös vähän epäselvää mihin tästä nyt pitäisi mennä. Oli ihan mahtavaa pystyä selvittämään se kartasta! On myös mukavaa, kun muut vaeltajat vastaantullessaan hymyilevät ja tervehtivät keskellä metsää. Myös tulipaikoilla tervehdittiin ja välillä vaihdettiin muutama sana. Kiva reissu!
 
Ylös