Karhunkierros (ja muut vaellusreitit)

Husky

Ilmaanhaukkuja
Joo se on ihan varta vasten tavaroille tarkoitettu riippumatto, DD Hammocksin Gear Sling. En osaa sanoa onko muilla valmistajilla vastaavaa, mutta koko laitos ja sen ripustus on niin yksinkertainen että toiminee minkä maton kanssa vaan. Omani ostin varuste.netistä, mutta niiden sivu ei nyt halua aueta. Täällä näyttää myös olevan: https://www.mavaja.fi/hammocks-gear-sling-p-742.html
 

eowynofmay

Kontulainen
Tämä hankintaan! Millaisella nukkumavarustuksella nukutte riipparissa? Muistanko jonkun (Husky?) puhuneen riippumatosta, jossa on tehty erillinen väli lisäeristeelle? Minulla on ollut ohut solumuovi kesällä ja talvella underblanket + untuvamakuualusta. Ja tietysti sään mukainen makuupussi.
Pitäisiköhän vaellusvarusteille tehdä oma ketju?

Muoks. Piti lisäämäni, että minulla pelkkää riipparia vasten olevat raajat ovat usein viileät kylmemmillä keleillä. Liittyen tähän ja ym. eristeeseen löysin googlaamalla tämän siivellisen lisäosan: https://www.amazon.com/ENO-Outfitters-HotSpot-Sleeping-Accessory/dp/B007MS6KWU?psc=1&SubscriptionId=AKIAJ5D3JAXJBKMXQPHQ&tag=orush-20&linkCode=xm2&camp=2025&creative=165953&creativeASIN=B007MS6KWU

Muoks 2. Erillinen siivellinen lisäeriste (ikäänkuin puhuttaisiin kuukautissiteistä :lol:): https://www.amazon.com/Klymit-Hammock-Sleeping-Pad-Insulated/dp/B01N6ZAC2V?psc=1&SubscriptionId=AKIAJ5D3JAXJBKMXQPHQ&tag=orush-20&linkCode=xm2&camp=2025&creative=165953&creativeASIN=B01N6ZAC2V
 
Last edited:

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mulla on aluspeitto. Riipparissa (DD Frontline) on myös tuplapohja jonka väliin voi laittaa makuualustan. En ole vielä kokeillut mutta testilistalla on. Vois ehkä myös pidentää riipparikautta, jos käyttäisi sekä makuualustaa että aluspeittoa.

Mutta kertokaas nyt kokeneemmat riippumattoilijat että miten te pääsette riipparissa järkevästi makuupussiin??? Aivan järkyttävän hankalaa kiemurtelua ollut joka kerta. Pitääkö vaan sujahtaa pussiin maton ulkopuolella ja sitten istahtaa mattoon ja heittää jalat sisään?

(Inhoan makuupusseja muutenkin, kaikki järkevän painoiset pussit ovat nykyään muumiomallia, jossa ei ole mahdolista nukkua toinen jalka suorana ja toinen koukussa.)

Muoks. Tuo tavarariippari on kyllä tosi kätevä, kamat pysyy irti maasta ja jos tietää yöllä tarvitsevansa vaikka vesipulloa tai lamppua niin niihin yltää kivasti ilman että tarvii nousta ylös.
 
Last edited:

eowynofmay

Kontulainen
Vois ehkä myös pidentää riipparikautta, jos käyttäisi sekä makuualustaa että aluspeittoa.
Mutta kertokaas nyt kokeneemmat riippumattoilijat että miten te pääsette riipparissa järkevästi makuupussiin???
-15 on kylmin riippumattokokemus, eikä ollut edes aluspeittoa vielä silloin. Siitä seuraava oli nollan tienoilla, silloin oli sekä aluspeitto että untuvamakuualusta. Loput kerrat onkin ollut kesäkeleissä.
Jos joku keksii tavan päästä helposti makuupussiin, niin minullekin voisi kertoa :p

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta varuste.netissä on 10% alennus majoitteista 16.6 asti...
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minä menen yleensä niin että levytän pussin auki maton pohjalle, kömmin itse päälle ja suljen vetoketjun. Oma ähräämisensä siinäkin on.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Minä menen yleensä niin että levytän pussin auki maton pohjalle, kömmin itse päälle ja suljen vetoketjun. Oma ähräämisensä siinäkin on.
Tätä mä olen yrittänyt, mutta kamalan hankalaa se on jostain syystä joka kerta :D Etenkin jos (ja yleensä kun) joutuu yöllä käymään pissalla ja sitten selviytymään sinne pussiin takaisin.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Ja pussin varastoima lämpö karkaa ja pissareissun jälkeen joutuu kömpimään kylmään pussiin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Olin juhannuksena kaksi päivää vaeltamassa Repovedellä. Kiersin Kaakkurin kierroksen, mutta johtuen mm. riippusillan puuttumisesta matkaa kertyi yhteensä n. 30 km.

Lähdin kotoa aikaisin juhannusaaton aamuna ja olin parkkipaikalla puoli yhdeksän. Siinä vaiheessa paikalla ei ollut ketään muuta, parkkipaikallakin seisoi vain muutama auto. Jo siinä vaiheessa oli kuuma, ja mittari lähenteli päivän aikana kolmeakymppiä. Eka etappi oli Ketunlossi. Sen kiskomimen yksin vastarannalta oli paljon rankempaa kuin sen vetäminen toiselle puolelle kyydissä seisten. Keskellä salmea pysähdyin ottamaan kuvia ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Järvikin oli aivan tyyni.

Salmen ylitettyäni kävelin Kaakkurinkierroksen lähtöpaikalle. Myöhemmin yli olisi päässyt myös ilmaisella yhdysveneellä, mutta sitten olisi jäänyt Ketunlenkin upeat kalliot näkemättä. Hyvä näin siis. Eka haaste tuli jo alkumatkasta, kun saavuin Katajavuoren portaille. Jessus mitkä rappuset, mutta näköala palkitsi. Katajajärveä kiertäessäni kuulin aivan selvän hirven pärskähdyksen. Se ei voinut olla mikään muu! Sen jälkeen hetken aikaa viheltelin ja taputtelin käsiäni... Päivään mahtui monenmoista maastoa aina tylsistä metsäautoteistä vaativiin runkojen ylityksiin. Tulin suunnitellusti Sukeltajaniemen tulipaikalle n. 17.30. Matkaa oli taitettu 16 km ihan hullussa helteessä. Onneksi tuolla on kaivoja tasaisin väliajoin, jotta vesipullot voi täyttää. Pystytin leirin, tein iltaruoan ja kaaduin riippumattoon klo 20.30. Pieni ukkos- ja sadekuuro puhdistivat vielä illalla ilmaa.

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran n. klo 4, kun kaakkuri, laulujoutsen ja peippo (suoraan pään päällä) alkoivat metelöidä. Nukuin kuitenkin puoli seiskaan. Olin yllättynyt siitä, että alue oli niin rauhallinen juhannusaatosta huolimatta. Yksi ulkomaalaisporukka kyllä melskasi aivan mahdottomasti jonnekin iltayhteentoista, mutta eihän se toisaalta ole vielä edes mitenkään myöhä. Kun muut paikalle leiriytyneet alkoivat aamulla suoriutua teltoistaan ulos puoli yhdeksän maissa, mä olin jo syönyt, purkanut leirin ja heittänyt rinkan selkään. Toisen päivän reitti oli mielestäni vähän helpompi (joskin siihen kuului mm. Kirnukankaan portaat) ja ilmakaan ei ollut ihan niin kuuma kuin edellispäivänä. Välillä ripsautti jopa muutaman tipan vettä. Tosin nestettä kului ihan yhtä paljon, oisko vähän nestehukkaa ollut sitten kuitenkin.

Palasin autolle puoli kolmen maissa iltapäivällä, 30 tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt reitille. Kun siitä lepoaikaa leirissä oli 15 tuntia, niin olen kulkenut keskimäärin 2 km/h, mikä on oikein sopiva vauhti silloin jos haluaa vähän katsella ympärilleenkin.

Yksi hienoimmista juhannuksista koskaan! Välillä toki kaipasin seuraa, toisaalta itsekseen saa vapaasti määrätä vauhdin. Ensimmäinen kerta myös kun kuljin kartta kädessä ihan harjoitusmielessä. Reittimerkinnät ovat niin hyvät, että karttaa ei välttämättä tarvitse, mutta on se vaan kiva seurata kartasta missä suunnilleen on menossa, missä on seuraava lepopaikka jne. Pari kertaa oli reittimerkinnöistä huolimatta myös vähän epäselvää mihin tästä nyt pitäisi mennä. Oli ihan mahtavaa pystyä selvittämään se kartasta! On myös mukavaa, kun muut vaeltajat vastaantullessaan hymyilevät ja tervehtivät keskellä metsää. Myös tulipaikoilla tervehdittiin ja välillä vaihdettiin muutama sana. Kiva reissu!
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Karhunkierros siintää edelleen jossain tulevaisuudessa, mutta sitä ennenkin on (erä)elämää.

Mun kesän aloitukseeni on jo muutamana vuonna kuulunut Kirkkonummen Meikolla talsittu työväenopiston yöpatikka, jonka piti olla ensi yönä, mutta se peruttiin koska korona. No minähän päätin sitten lähteä ihan issessee yöretkelle samaan paikkaan, ja se oli kyllä hienoa! Joskin illalla kotoa lähtiessäni epäilin omaa mielenterveyttäni.

Koska olen luopunut autosta, reiteille pääseminen vaatii vähän enemmän viitseliäisyyttä kuin ennen. Nyt matkustin Hesasta Kirkkonummelle puoliltaöin junalla ja kävelin 5 km asemalta Meikolle. Sitten kävelin Meikonkierroksen (8 km) ja sitten aamulla takaisin junalle. Eli tulihan tossa käveltyä, mutta hyväksihän se vaan on.

Yöllä metsä on erilainen. Tuoksut ovat voimakkaampia ja hiljaisuus hiljaisempaa. Täysin pimeää ei ollut missään vaiheessa, mutta otsalamppu oli kyllä tarpeen. Oli myös täysin tyyntä. Hyttysiä ei ollut. Kiersin järveä vastapäivään. Jossain kohtaa, kun oli vielä pimeähköä, jostain ihan läheltä rannasta kuului VALTAVA MOLSKAHDUS. En jäänyt ottamaan selvää mikä elukka sinne järveen pulahti vaan otin äkkiä etäisyyttä. Noin muuten ei pelottanut olla yksin pimeässä metsässä.

Ehdin näköalapaikalle juuri ennen auringonnousua. Söin siellä eväitä, odottelin että aurinko kipuaisi metsänreunan yli ja fiilistelin. Juuri ennen auringonnousua tuuli aivan älyttömän kylmästi ja tyyntyi sitten uudelleen. Jatkoin matkaa tulipaikalle, missä keittelin aamukahvit, söin hobittimaisesti toisen aamiaisen ja katselin järvenselällä sukeltelevaa kuikkaa ennen kuin sovittelin askeleet kohti rautatieasemaa. Kotiin päästyäni (n. klo 9 aamulla) kaaduin jalat suorana petiin. Tiedän olevani seuraavat pari päivää ihan pihalla täysin epäsiveelliseen ajankohtaan ajoitetun retkeni vuoksi, mutta oli se sen arvoista!
 

Fairy tale

Lapinorava
Yöllä metsä on erilainen. Tuoksut ovat voimakkaampia ja hiljaisuus hiljaisempaa.

Ehdin näköalapaikalle juuri ennen auringonnousua.

Tiedän olevani seuraavat pari päivää ihan pihalla täysin epäsiveelliseen ajankohtaan ajoitetun retkeni vuoksi, mutta oli se sen arvoista!
Kuulostaa sellaiselta, jonka haluaisin itsekin toteuttaa. :)
Olen tässä kevään mittaan pohtinut, kuinka voisi rikkoa omia arkitottumuksiaa vaikka edes niin, että tekeekin jotain aivan toisena vuorokaudenaikana mitä tavallisesti. Keskiyön pyörälenkki tai vaikka tuollainen usean tunnin patikka tai jotain muuta. Tällä hetkellä en halua sotkea unirytmiäni, sillä nukun muutenkin kovin heikosti. Olen sen sijaan päässyt muutaman kerran pyöränselkään kesken työpäivän, koska se on nyt mahdollista ja saanut vähän erilaista rytmiä päivääni.

Tuo viimeviikonloppu, kun oli helatorstai ja lomapäivä siinä perjantaina, toteutimme ukon kanssa pienen pyöräilyvaelluksen. Olimme jo ostaneet toisen pyörän taakse vedettävän kärryn. Mun pyörässäni on takateline, joten pyörälaukut täyteen ja siihen vielä makuupussikin päälle. Oli kivat kelit polkea täältä Raisiosta Säkylään, vaikka vastatuulta oli mennessä ja tullessa, mikä ei ollut kovin reilua. Menomatkalla yövyimme Kurjenrahkan kansallispuistolla telttailualueella. Siihen oli isolta tieltä vain 700 metrin matka pikkutietä. Toisen yön nukuimme Köyliössä mökin pihassa, mutta teltassa kuten vaelluksen luonteeseen kuuluu. Ja kolmantena yönä nukuimme Paattisilla eräässä pöpelikössä, jossa ei ollut asutusta heti vieressä. Ja hei, nyt voin sanoa telttailleeni Turussa! Paattinen on Turun pohjoiskärjen kylä, ollut joskus oma kuntansa. Tuli tuosta 172 kilsaa polkemista. Olenko hävytön jos mainostan reissun kuvia tässä: instagramista löytyy #lapinoravankäyntikortti.

*

Mun pitäisi varmaan jo hommata tuo Repoveden kartta. Heinäkuun alussa olisi tarkoitus mennä sinne patikoimaan ehkä 4-5 päiväksi ja sen jälkeen vielä melomaan lähiseudulle (Mäntyharjulle) 3 päiväksi.
 
Last edited:

Husky

Ilmaanhaukkuja
Riippumaton alle on pitänyt jo pitkään hankkia joku alusta, jonka päälle mattoon mennessä/siitä poistuessa jalkansa voisi asettaa vapaasti johonkin niin ettei sukat ole heti täynnä roskia. Ja nyt löysin kympillä Varustelekasta tämän maavaatteen:


Hyvä ostos! Just sopiva riipparin alle ja vahvaa matskua. Eikä hirveän painava tai tilaavievä. Aiemmin katselin minitarppeja, mutta ovat mielestäni liian kalliita tähän tarkoitukseen (yksikin alle jäänyt terävä oksa riittää puhkomaan sen). Kevytpeitteet taas ovat kyllä halpoja, mutta pieninkin on toivottoman iso (ja sama rikkoutumispotentiaali). Tälle on varmasti käyttöä myös muuten.

Nyt mietin löisikö tuon maavaatteen reunoihin jokusen purjerenkaan, joista voisi laittaa vaarnat pitämään vaatteen paikoillaan. Toki kivilläkin pärjää.
 

eowynofmay

Kontulainen
Suunnitelmissa on lähteä tyttären kanssa Karhunkierrokselle kuukauden päästä. Tai osalle siitä, koska kesätyöläisen aikataulu ei anna periksi, enkä halua pistellä reittiä läpi puolijuoksua. Vieläkö Husky harkitsee tätä?

Sitten viime kirjoittelun hankin itselleni Hennessy hammockin, jossa nukutaan hieman poikittain = suoremmassa. Ja makuualustan saa välipohjaan = kestää paikoillaan sisään kömpiessä. Olen ollut erittäin tyytyväinen! Ikää on jo sen verran, että tarvitsen kunnon unet.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Suunnitelmissa on lähteä tyttären kanssa Karhunkierrokselle kuukauden päästä. Tai osalle siitä, koska kesätyöläisen aikataulu ei anna periksi, enkä halua pistellä reittiä läpi puolijuoksua. Vieläkö Husky harkitsee tätä?
Kyllä se edelleen haaveissa on! Tänä vuonna vaan koronalomautus aiheutti henkkoht talouskriisin ja lisäksi reilun viikon päässä siintävä työpaikan vaihto poltti vielä suurimman osan lomapäivistä, joten tänä vuonna lähinnä budjettiretkeilen lähialueilla. Pieksämäen vedenjakajareitistöä olen harkinnut, sinne pääsisi junalla helposti (niin, luovuin vielä autostakin, eli retkeily vaatii vähän enemmän suunnittelua myös ja erityisesti paikallepääsyn osalta).
 

eowynofmay

Kontulainen
... ja aamuisen kirjoittelun jälkeen posti toi tyttären syntymäpäivälahjan:

Riippumatot on nyt viritetty ja odotellaan ilman hieman viilenevän ennen nukkumaan kömpimistä. Hurjasti ollaan ihan oman rantamökin pihalla retkeilemässä :grin: Huomenna saatte raporttia Amok Draumrista!
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Odotan innolla kokemuksia, koska minulla on tuo sama riippumatti ja yhden yön kokemus oli positiivinen. Kiva päästä vertailemaan kokemuksia.
 

Dracaena

Raseena
Minulla ei ole riippumattoa enkä ole koskaan edes sellaisessa yötä viettänyt, mutta tuo näyttää kivalta! En tosin tiedä, olisiko tuo minulle se ensimmäinen riippumatto.

Muuten te, jotka mahdollisesti retkeilette tai vaellatte koiran kanssa: mikä olisi koiralle hyvä nukkumapaikka? Jos on teltta, niin varmaan koira tulee telttaan ihmis(t)ensä kanssa. Mutta jos nukun riippumatossa, voiko koira pötkötellä maassa lähellä? Vai tekeekö ötökät sen hulluksi?

(Kyllä, koiran hankkiminen oli all-around-ratkaisuni yksinäisyyteen – en ole käynyt vaeltamassa, koska minulla ei ole ollut sellaista seuraa, jonka kanssa voisin tai haluaisin lähteä, ja yksin on tuntunut ikävältä. Nyt on paras ystävä, joka lähtee aina kaikkialle kanssani!)
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Meillä koirat on maanneet kytkettynä niin että pääsevät tarvittaessa riippumaton alle tai muualle suojaan.
 

eowynofmay

Kontulainen
Yhden yön kokemuksia Amok Draumrista... Plussat:
Vaaka makuuasento, voi olla kyljellään ja mahallaan
Helppo ja nopea pystyttää
Hyvin piensäilytystilaa
Integroitu hyttysverkko
Saa myös istuma-asentoon

Miinukset:
Kiikkerän oloinen, tosin tähän tottuu. Kuvaaminen ensimmäisestä sisäänkömpimisestä oli pakko lopettaa, että sai vedettyä henkeä nauramiselta.
Pää- ja jalkopäähän voi laittaa tukemaan lyhyet kepit. Tarkoitus on varmaan käyttää oksia, mutta elävien puiden katkominen ei kuulu meillä jokamiehen oikeuksiin.

Ja makuualustan kennojen täytyy olla pitkittäisiä. Meillä oli olemassa tähän sopiva Exped-makuualusta, mutta yön aikana kävi ilmi, että venttiilit ovat alkaneet vuotaa. Sen verran vanha, ettei takuutakaan enää ole :(
 
Last edited:

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tuon kyytiin kiipeämisen oppii kyllä nopeesti. Minä taitan jalkopään maton sisälle ja kiipeän ja sitten vapautan jalkoään. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Kiikkerä se ei lopulta myöskään ole kun vähän totuttelee :) Mutta tuo keppien puute on kyllä minusta kumma juttu. Olisivat voineet laittaa pakettiin mukaan kepit ihan tätä tarkoitusta varten.
 
Ylös