Karhunkierros (ja muut vaellusreitit)

Luvailin

Kontulainen
mikä olisi koiralle hyvä nukkumapaikka?
Minulla on omaa kokemusta vain lapsuudesta: muistaakseni koiramme halusi useimmiten telttaan mutta viihtyi joskus myös ulkona - ja sisälle päästyään toi telttaan aikamoisen kasan roskaa. Hyttysiä ja paarmoja se jahtasi joskus, mutta eivät ne tuntuneet pahemmin häiritsevän. Emme tosin retkeilleet Lapissa...

Mutta muistelen, että Norjan TV:lle paljon ohjelmia tehnyt eräretkeilijä ja koiravaljakkoajaja Lars Monsen kertoi jossain ohjelmassaan, että osa koirista tykkää olla sisällä teltassa ja osa viihtyy paremmin ulkona. Niissä ohjelmissa ainakin näkyy molempia tapoja. Kirjassaan 101 erätaitoa (hauskaa ja hyödyllistä luettavaa, etsi esim. kirjastosta) hän kertoo, että koira kannattaa kiinnittää sellaiseen paikkaan, että se näkyy aina teltan oviaukosta. (Sivuhuomio: hän ehdottaa koiralle liikkuessa myös satulalaukkua, mutta koiran luuston pitää olla täysin kehittynyt, eli koiran pitää olla vähintään puolitoistavuotias. Älä siis harkitse sellaista vielä...)

Kuvittelisin, että koira viihtyy hyvin ulkona varsinkin jos itsekin on näkyvissä eikä piilossa teltan sisällä. Eihän koirankopeissakaan ole hyttysverkkoja...
 

Isilmírë

Kuukivi
Lapsuudenkotini münsterinseisoja nukkui Lapissa ulkona, mutta eipä se olisi täyteen ahdettuun telttaamme edes mahtunut. Sillä oli jopa satulalaukut omien nappuloidensa kantamista varten, mutta ne olivat äidin ompelemat eivätkä mitkään hienot kaupasta ostetut. En tiedä, olsiko silloin 70 - 80-lukujen vaihteessa edes saanut ostettua mistään koiralle tarkoitettuja satulalaukkuja. Isäkin kantoi minua osan vaelluksesta ihan äidin itse ompelemassa "naperorepussa", koska ei sellaisiakaan missään myyty siihen aikaan. Ei varmasti ollut ergonomisin vaihtoehto sen paremmin isälle kuin minullekaan, mutta auttoi kuitenkin saamaan nelivuotiaan useamman kilometrin poluttoman taipaleen verran lähimmän metsäautotien varresta leiripaikalle ;)
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
hän ehdottaa koiralle liikkuessa myös satulalaukkua, mutta koiran luuston pitää olla täysin kehittynyt, eli koiran pitää olla vähintään puolitoistavuotias. Älä siis harkitse sellaista vielä...)
Kosti kulki jo kasvuiässä tyhjät kevyen reput selässä että tottui niihin. Mutta ei tietenkään pitkiä vaelluksia ja lastia kasvavalle koiralle :)
 

eowynofmay

Kontulainen
Viime yön ukkonen pisti miettimään tätä riippumattoilua. Tehtiin pikainen leirin purkuharjoitus (oikein hyödyllinen muutekseen) ja tultiin mökkiin sisälle nukkumaan. Aamulla selailin jenkkien riippissivustoja ja löysin seuraavia aika itsestään selviäkin ohjeita:
1) älä lähde, jos lupaa ukkosta
2) pyri sisätiloihin, mountain hut tms.
3) vältä korkeita paikkoja ja älä valitse korkeimpia puita
4) ennemmin vähän tiheämpi metsä kuin harva puusto
5) katso ympärillesi esim. kuivien oksien/puiden varalta, voivat tulla päälle

Mietin myös tarppia ja kovaa tuulta. Telttaillessakin piti kiiloja tiukata ja välillä laittaa kiviäkin liepeiden päälle, ettei tuuli pääse repimään irti. Tarppihan on kuin purje, kovan tuulen voima repii sen kyllä irti. Hmmm.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Viime yön ukkonen pisti miettimään tätä riippumattoilua. Tehtiin pikainen leirin purkuharjoitus (oikein hyödyllinen muutekseen) ja tultiin mökkiin sisälle nukkumaan. Aamulla selailin jenkkien riippissivustoja ja löysin seuraavia aika itsestään selviäkin ohjeita:
1) älä lähde, jos lupaa ukkosta
2) pyri sisätiloihin, mountain hut tms.
3) vältä korkeita paikkoja ja älä valitse korkeimpia puita
4) ennemmin vähän tiheämpi metsä kuin harva puusto
5) katso ympärillesi esim. kuivien oksien/puiden varalta, voivat tulla päälle
Tähän lisäys, että jollei pääse mihinkään suojaan, niin menee ainakin kyykkyyn niin että jalat ovat yhdessä. Tällöin jos lähelle osuu salama virta ei pääse kulkemaan maasta yhden jalan läpi kehoon ja toisen jalan kautta takaisin maahan kuten tapahtuu jos jalat ovat erillään. Jos on pakko liikkua, se pitäisi tehdä tasajalkahypyin. Suojautuessa paras etäisyys lähimmästä puusta on ko. puun korkeutta vastaava matka
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Ja avaa suu jotta paine ei räjäytä päätä, (tässäpä oiva syy miksi pelkään ukkosta), ja tuki korvat käsillä koska ääni on tietysti todella kova.
Hiusten nouseminen pystyyn on merkki siitä että kyykkyyn on mentävä äkkiä, koska salama iskee todella, todella pian.
 

eowynofmay

Kontulainen
Minullakin on kivat traumat ukkosesta. Lapsuudenkoti syttyi palamaan salamaniskusta. Muutenkin asuimme sellaisessa paikassa, jota kautta ukkoset menivät, vesistöt ajoivat ne meille. Olen nähnyt monesti salaman pirstovan puun kappaleiksi ja pistorasioiden kipinöivän. Ja lapsena oli myös sellainen superukkonen, joka pisti kokonaiset metsät matalaksi. Sellainen oli myös 2010, mutta onneksi en ollut lapsuuden kodissa silloin.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Vuosi takaperin olin jussina Repovedellä, ja leiriydyttyäni ja syötyäni siellä alkoi lyhyt mutta rajuhko ukkoskuuro. Ensimmäisen jyrähdyksen jälkeen kaikki muut telttailualueella olevat singahtivat telttoihinsa ja jäin tulipaikalle yksin juomaan punaviiniä (mulla oli sellainen hassu parin desin litteä tötsä testissä - en oo nähnyt niitä Alkossa enää) ja seuraamaan tilannetta. Ukkonen oli vielä kaukana. Meni puolisen tuntia ennen kuin ukkonen saapui lähelle, ihan päälle se ei koskaan tullutkaan. Arvatkaa huviksenne noudatinko yhtäkään toimintaohjetta? No en. Menin seisoskelemaan sadesuojaan puiden väliin riipparin viereen tarppini alle 😂
 
Last edited:

eowynofmay

Kontulainen
Tämähän etenee. Alku- ja loppupään majoitus on varattu Rukalta. Tähän asti on suunnittelua tehty kansallispuiston pikkukartalla, mutta nyt olen tilannut kunnon vaelluskartan alueesta. Vaikka reitti on ilmeisestikin niin selkeä, ettei varsinaisia suunnistustaitoja tarvita. Luin kokemuksia Karhukierroksesta ja emme me ainakaan kokemattomimmasta päästä lähtijöitä ole, vaikka ei olla tehty kuin parin päivän reissuja. Ja vähän ahdistavastikin reitti on ruuhkaksi asti suosittu ja välillä on kaikenlaista ravintolasta ja erämaahotellista lähtien.

Vähän huolta aiheuttaa oudosti kipeytynyt nilkka, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen lähtöä :( Olisin kyllä halunnut vielä testata kunnon kestävyyttä parilla pidemmällä päivämatkalla, mutta se nyt jäänee.

Odotan loppuviikon viileämpiä kelejä ja laitan kasvikuivurin pörisemään. Kuivaan pussimuonien piristeeksi ainakin omenaa, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Selaan vielä "Herkutellen luonnossa" -kirjaani ideoita varten!

Muuten varustus alkaa olla kasassa. Tilasin parit sulkurenkaat helpottamaan riippumaton kiinnitystä ja muutamat ohuet merinovillaiset alussukat. Ja yksi mahdollinen turhakekin tuli ostettua: Thermacell hyttyskarkotin. Retkikaveri ilmoitti heti, että hän ei sitä kanna! No, jos painaa liikaa, niin menee mökkikäyttöön.

Hyviä vaellushousuja olen etsiskellyt jo jonkin aikaa. Yhdet ovat oudosti kutistuneet :grin: ja toiset katosivat ilmeisesti puolalaiseen retkeilymajaan, kun pakenimme sinne kuivattelemaan nopeasti nousseen vuoriukkosen seurauksia. Viime vuonna nettiin lävähti mainos Revolution race-housujen alesta ja kehuvista kommenteista innostuneena tilasin parit housut kokoa, jota käytän lähestulkoon kaikessa ja jonka piti kokotaulukonkin mukaan sopia. Toisia en saanut edes päälle (onneksi on hoikempaa jälkikasvua, joten eivät hukkaan menneet). Toiset olivat reidestä oudon tiukat, vyötärö sopiva, mutta pituutta riittäisi vaikka 15 cm pidemmälle (käytin jonkin aikaa, kunnes -> jälkikasvulle). Olen siis edelleen housuton, puolialasti täytyy reitti vetää :p
 

Fairy tale

Lapinorava
Hyviä vaellushousuja olen etsiskellyt jo jonkin aikaa. Yhdet ovat oudosti kutistuneet :grin:
Olen siis edelleen housuton, puolialasti täytyy reitti vetää :p
Haha. Tuota housuttomuutta on liikkeellä. Patikoin viime vuonna Hetta-Pallaksen ikivanhoissa sinisissä verkkareissa, kun muut housut olivat kummasti kutistuneet, enkä ole vieläkään saanut hommattua uusia housuja. Odotan kovasti että mahdun uudelleen pinkkeihin pöksyihini, mutta en ole niitä vähään aikaan koettanut.

Kun Qohelet eilen mursi lapaluunsa, päässäni alkoi uusi laskuri pyöriä uusilla numeroilla. Kun Repovesi jääkin nyt väliin, tähtään syyskuun alkuviikon lomaani, jonka olen ottanut lomaksi sillä ajatuksella että pääsisin näkemään Lapin ruskaa. Pyysin eilen jo äitiäni kaveriksi tuonne, tai muuten menen yksin. Ajatuksena oli mennä Muotkalle, mutta äitini kanssa tai yksin ajattelin että Kevon kanjonia voisi käydä katsomassa. Äidillä kun on välillä noita jalkavaivoja enkä omien varpaittenikaan kanssa tiedä miten kävely sujuu. Voimme siis patikoida rauhassa ilman suuria kilometrimääriä tavoitteena nähdä syksyinen kanjoni. Tuohon on vielä 10 viikkoa! Tämä laskuri alkoi siis ruksuttaa eilen.
 
Last edited:

eowynofmay

Kontulainen
Millaisia pakkauslistoja teillä on? Just käyn läpi omaani ja tsekkailen muiden listoja inspiraation toivossa.

Ennen kuorivaatteita kuljin sadeviitan kanssa. Alan kallistua uudelleen Savottani puoleen, koska hikoilen aivan törkeän paljon. Oli sitten millainen gore-ventilaatio tahansa. Viime marraskuun sateettoman reissun kuljin pelkässä ulkoiluvillapaidassa ja vaellushousuissa.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Millaisia pakkauslistoja teillä on?
Mulla on koneella kolme-neljä erilaista peruslistaa riippuen esim. siitä onko kyseessä päiväretki vai onko tarkoitus yöpyä. Se peruslista sitten aina elää metsäreissusta toiseen. Oon jaotellut listan osioihin esim. majoittuminen, ruoka ja vesi, vaatteet, tulenteko ja keittovehkeet, muut. Aloitan siitä että printtaan listan ja ensimmäiseksi vedän yli ne mitä en katso tällä kertaa tarvitsevani. Esim. kiikareita ei raahata mukana joka kerta. Sitten alan miettiä mitä listalle lisätään. Hyvät pohjat on löytyneet aikoinaan esim. Partioaitan sivuilta ja joistain retkeilyblogeista.
 

Fairy tale

Lapinorava
Mulla on koneella joku peruslista joka toimii keväästä syksyyn. Mulla sama, että olen kategorioinut listaan yöpymiseen, vaatetukseen ja syömiseen liittyvät tavarat + mitä niiden ulkopuolelle jää (EA-tavarat, kävelysauvat, korjaukseen liittyvät tms.) Melkein sama lista pätee rinkkavaelluksilla ja melonnassa, joskin melonnassa rinkka jää pois ja tavarat ovat kaikki vedenpitävissä pusseissa ja muuta jotain pientä tulee huomioida (kengät ovat erit ja melonnassa pidän pyöräilyhansikkaita).

Talvivaellusta varten minulla on koululta saatu lista, koska siinä on joitakin tarvikkeita, jotka varmasti jäisivät pois jos alkaisi omasta ulkomuistista koota listaa. Talvella tarvitsee enemmän tavaraa, mutta onneksi ahkioon myös menee enemmän tavaraa mitä rinkkaan.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Ensi vkl edessä siintää Pieksämäki ja Vedenjakajareitistö. Sinne pääsee Hesasta kivasti junalla, Pieksämäen asemalta on pari km reitille. Vr:n säästölipulla ei tule edes kalliiksi. Reitti ei ole mikään megapitkä eikä kai kovin vaativakaan, mutta sinne mä nyt suuntaan perjantaina heti töiden jälkeen ja palaan sunnuntaina. Tartteeko sitä nyt sitä paitsi aina kävellä miljoona kilsaa että saa tuntea itsensä kunnon eräjormaksi? Onpahan aikaa nauttia maisemista. Onko kukaan ollut tuolla, onko miten ruuhkaista? Tuskin ainakaan niin paljon porukkaa kuin jossain Nuuksiossa tai Repovedellä... 😀 Tämä reitti on ollut mulla suunnitelmissa jo pitemmän aikaa ja nyt päätin sinne lähteä. Kyselin taannoin reitistön ylläpidosta lisäinfoa, tykkäsivät kovasti siitä että reitti kiinnostaa stadissa asti, ja kivaa on mm. se, että leiriytyä saa jokamiehenoikeudella mihin haluaa.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Näitä hiljaisia reittejä missä saa leiriytyä minne mielii minäkin kaipaisin.
Olisikohan liian työlästä kasata aloitusviestiin listaa erilaisista reiteistä? Ei sen tarvitsisi olla mitenkään kaiken kattava, mutta huomioisi pituuden, leiriytymismahdollisuudet/rajoitukset ja ruuhkaisuuden.
 

Fairy tale

Lapinorava
Merkitytkään paikat eivät silloin ole huonoja, kun sillä ei ole sitä ruuhkaa. Ehkä kun tämä luontopoluista tänä keväänä riemastuneet ja kesän aikana luontokohteissa vaeltaneet ovatkin saaneet mittansa täyteen(?) niin joskos joka paikkaan tulee tilaa? Jos retkeilyvasrusteita onkin myyty ennätysmäisesti, niin väitän etteivät kaikki intoudu asiasta ehkä kovin pitkäksi aikaa. Joitakin on ehkä vasta nyt purrut retkikärpänen ja jotkut ovat nyt tehneet juttuja jotka ovat olleet "to do" listalla tehtävänä kun siihen sopiva aika tulee.

Minä saan syksyn vaelluskaveriksi äitini, joka on myös lapinkävijä ja päätimme mennä UK-puistoon, koska siellä on vielä polkuja, joita emme ole patikoineet. Ne polut ovat niitä puiston "turistiosan" polkuja ja ruuhkaa pelkään minäkin, mutta täytynee sitten asennoitua sen mukaan, että muitakin (ehkä) on liikkeellä.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Minua hieman ahdistaa ajatus siitä, että yöpyä saa vain merkityillä paikoilla.
Kansallispuistoissahan saa pääosin yöpyä ainoastaan merkityillä paikoilla, erämaa-alueilla sitten eri säännöt. Tuo vaatimus leirin "taukopaikan läheisyydestä" on toki vähän tulkinnanvarainen. Jos ketään ei näy, pystyttäisin leirin jopa tulipaikan välittömään läheisyyteen. Porkkalassa (ei toki kansallispuisto - enää) yövyin kerran kymmenen metrin päässä tulipaikasta. Mutta jos porukkaa on kuin pipoa, niin musta joku 150 m on vielä hyvinkin ns. lähellä, kunhan katsoo mihin ja miten majoitteensa rakentelee.
 

Fairy tale

Lapinorava
Tänään juuri uutisoidaan tuota pienen Karhuhkierroksen ruuhkaisuutta. Voi veljet, oliko se vuosi 2014 kun olin työpaikan porukalla ruskaretkellä kiertämässä tuota pientä Karhunkierrosta, enkä meinannut käsittää noita jonoja riippusilloille ja sitä väenpaljoutta siellä. Kun on tottunut ettei päivän aikana näe välttämättä ketään ehkä sen pari ihmistä, niin tuli kyllä tusinaturistifiilis. Sitä fiilistä ei halua itselleen uudelleen.

May, kun menette kiertämään tuonne, niin nyt osaat ajoittaa kävelyn pienen Karhunkierroksen kohdalta niin että on suht varhainen aamu, keskiyö tai oikein myöhäinen ilta. Joskos silloin ei näkisi tuota muuta väkeä tuolla.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Näitä hiljaisia reittejä missä saa leiriytyä minne mielii minäkin kaipaisin.
Olisikohan liian työlästä kasata aloitusviestiin listaa erilaisista reiteistä? Ei sen tarvitsisi olla mitenkään kaiken kattava, mutta huomioisi pituuden, leiriytymismahdollisuudet/rajoitukset ja ruuhkaisuuden.
Ei kai se ole työlästä, jos reitillä käyneet ihmiset vaikka naputtelee valmiiksi pienen briiffin ko. reitistä 🙂 helppohan se on sinne aloitukseen lisätä.

Ite palasin äsken kahden yön reissulta Pieksämäen Vedenjakajareitistöltä. Ruuhkaisuudesta sen verran, että tässä on paras lomasesonki meneillään ja siellä ei ollut liikkeellä oikeastaan ketään. Ihan sai rauhassa tallustella. Toki ilma oli epävakainen, mutta se ei yksin riitä syyksi. Ja leiriytyä tuolla saa jokamiehenoikeudella mihin vaan. Kirjoittelen tästä myöhemmin pitemmin kunhan jaksan, kyseessä on vierailemisen arvoinen ja hyvin merkitty ja hoidettu reitti.
 
Ylös