Tietääkö kukaan, kenen piirtämä tämä kartta on? Löytyykö mistään kirjasta?
Karttoja!
- Keskustelun aloittaja Varda
- Aloitettu
Farian
Nutturatäti
Selasin tätä topicia vain pikaisesti, mutta muiden kuin nettikarttojen osalta kirjoittamani juttu Keski-Maan kartat (Legolas 1/03) vastannee aika moniin kysymyksiin. Karttojen julkaisua ja printtaamista netissä taas en oikein hyväksy, ellei julkaisuun todella ole kartan piirtäjän (tai oikeudenomistajien) lupaa.
Laitan Keski-Maan kartat myös tähän. Kuvat tietysti puuttuvat, mutta sille en voi paljoakaan. Ja vastaus on: ei, tätä juttua kuvineen ei ole julkaistu eikä tulla julkaisemaan netissä.
Harvoin enää näkee fantasiakirjaa, jossa ei olisi karttaa. Jos kartta puuttuu, sitä huomaa kaipaavansa. Kuten Vesa Sisättö toteaa artikkelissaan Pelon maantiede (Nyt-liite, 47/01), tapa liittää fantasiakirjaan kartta sai alkunsa J.R.R. Tolkienilta. Hänen kirjojensa kartat ovat varmasti vaikuttaneet fantasiakirjojen karttoihin yhtä paljon, elleivät enemmänkin, kuin hänen kirjoittamansa tarina fantasiakirjallisuuteen.
Useimmiten kartan tarkoituksena on helpottaa kirjassa tehtävän matkan seuraamista, mutta kartta auttaa myös jäsentämään kirjan maailmaa: sen vuorovaikutussuhteita, etäisyyksiä ja oloja.
Kartalla on tärkeä osuus myös kirjan maailman luomisessa ja esittämisessä. Tom Shippey pohtii Road to Middle-Earth –kirjan luvussa "Cartographic Plot", että Sormusten herrassa käytetään paljon enemmän oikeita nimiä kuin Hobitissa ja sen kartassa on paljon sellaisia paikkoja, joita ei edes käytetä tarinassa. Hänen mukaansa nimet tekevät Keski-Maan todellisemman tuntuiseksi ja antavat sille "yksilöllisyyttä ja laajuutta, joka useista sitä seuranneista teoksista puuttuu". Viehätys on ehkä siinä, että kartta näyttää Keski-Maan lukijalle laajemmin kuin teksti, joka tarjoaa vain ne näkymät, jotka päähenkilöiden silmien kautta nähdään. Toisaalta kartta tarjoaa vain yleisnäkymän ja nimiä jättäen lukijan uteliaaksi, kaipaamaan lisätietoja ja yksityiskohtia.
Tolkien oli hyvin kiinnostunut kartoista, ja hänellä oli jatkuvasti kirjoittaessaan käsillä karttaluonnos. Hän sanoikin, että jos aikoo kirjoittaa monimutkaisen tarinan, on työskenneltävä kartan kanssa tai muutoin kartta jää lopulta kokonaan tekemättä. Yllättävää kyllä, kirjojen ohessa julkaistuista kartoista vain Hobitin kartat ovat hänen itsensä piirtämiä. Kaikki muut ovat hänen poikansa Christopher Tolkienin käsialaa.
Myös Tolkienin hahmot ovat kiinnostuneita kartoista ja perillä maantieteestä. Hobitissa kerrotaan, että "[Bilbo] piti kovasti kartoista ja hänen eteisessään roikkui iso lähitienoita esittävä kartta, johon oli punaisella musteella merkitty hänen rakkaimmat kävelyreittinsä." Välillä Aragornkin puhuu kuin näkisi kartan edessään: "Emme taida olla kuin kolmisenkymmentä peninkulmaa etelämpänä kuin Eteläneljännys teidän kaukaisessa Konnussanne." Kääpiöt näkevät karttojensa eteen niin paljon vaivaa, että tekevät niihin näkymättömiä riimuja, ja kaikesta päätellen Rivendellin karttakokoelmat ovat varsin kattavat.
Pajukedoilla Tasarinanin
Ensimmäisen kartan (I s. 81. Tässä ja tuonnempana roomalaiset numerot viittaavat History of Middle-Earth –sarjan osiin) Tolkien piirsi varhaiseen Silmarillion-tarinaan The Thefth of Melko and the Darkening of Valinor. Ensimmäinen Beleriandin kartta (IV s. 219) puolestaan liittyi tekstiin Lay of the Children of Húrin. Se oli piirretty koepaperille hyvin luonnosmaisesti (mm. sekaisin korkeuskäyriä ja vuoria kuvaavaa sahaviivaa) ja oli ilmeisesti tarkoitettu vain tilapäiseksi luonnokseksi, mutta jäikin käyttöön työskentelyn tueksi. Tolkien korjasi ja muutteli, jopa laajensi sitä kahdella lisäarkilla, kunnes hän 1930-luvulla piirsi toisen Beleriandin kartan. Sen alkuperäinen versio on julkaistu uudelleenpiirrettynä (V s. 407). Siihen liittyi myös List of Names, aakkosellinen paikannimiluettelo, jota Tolkien laati tuohon aikaan. Myös tähän karttaan Tolkien teki lisäyksiä ja korjauksia, (jotka esittävä versio kartasta on julkaistu XI s. 180) mutta ei piirtänyt enää uutta versiota, joten Christopher Tolkien käytti sitä Silmarillionin julkaisua varten piirtämänsä kartan pohjana.
Keskeneräisten tarujen esipuheessa Christopher Tolkien kertoo piirtäneensä Númenorin kartan isänsä tekemän luonnoksen pohjalta. Luonnos on hänen mukaansa ainoa Númenorista piirretty kartta, enkä ole löytänyt sitä julkaistuna.
Tässä on portti Pitkäjärveen
Hobitti sisältää kaksi karttaa: Throrin kartan ja Erämaan kartan. Jälkimmäisen Tolkien piirsi kirjan julkaisuvaiheessa, mutta Throrin kartta syntyi jo tarinan ollessa aluillaan. Kuvailtuaan kartan, jonka Gandalf antaa Thorinille, Tolkien päätti, että tuo kartta pitäisi myös piirtää. Niin ollen Throrin kartta oli käsikirjoituksen mukana, kun Hobitin ensimmäinen, vielä keskeneräinen, versio lähti kustantajalle.
Throrin kartta, joka toimii yhtenä tarinan liikkeelle panevista elementeistä, onkin yksi mielenkiintoisimmista Tolkienin piirtämistä kartoista. Siinä pohjoinen on vasemmalla eikä ylhäällä kuten omissa kartoissamme. Se on myös ainoa kartta, joka on sellaisenaan olemassa myös itse tarinassa, mikä selittänee muita karttoja karumman piirrostyylin sekä riimukirjoituksen ja kartan ulkopuolelle viittaavat huomautukset kuten "Idässä ovat Rautavuoret, joissa Dain asuu", jollaisia muissa kartoissa ei esiinny. Thorin kartan riimut ovatkin luoneet mielikuvan, että kääpiöt olisivat riimujen keksijöitä ja niiden pääasiallisia käyttäjiä, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa. (VII s. 452)
Tolkien olisi alunperin halunnut sijoittaa Throrin kartan ensimmäiseen lukuun siihen kohtaan, jossa se tarinassa mainintaan. Hän myös toivoi, että se olisi painettu läpikuultavalle paperille ja kuuriimut toteutettu vesileimoina, jolloin ne olisivat olleet näkymättömiä paitsi valoa vasten katsottuina. Näin kartta olisi muistuttanut enemmän ”oikeaa” Throrin karttaa. Ehdotus hylättiin kuitenkin liian kalliina ja Throrin kartta painettiin sisäkanteen. Kumma, että vaikka jopa Father Christmas Letters on saatu julkaistuksi faksimilenä oikeissa kirjekuorissa, tämä idea on edelleen toteuttamatta.
Katsotte nyt lounaaseen Riddermarkin tasankojen yli
Taru sormusten herrasta sisältää kaikkiaan kolme karttaa: Keski-maan luoteisosien kartan (jota kutsutaan tästä lähtien Isoksi kartaksi), Sormuksen ritarien yhteydessä julkaistun Konnun kartan ja Kuninkaan paluun ohessa olevan Gondorin kartan.
Konnun kartasta on olemassa useita versioita, osa Tolkienin itsensä, osa Christopherin piirtämiä (VI s. 106). Viimeisimmän Christopher piirsi Sormuksen ritarien julkaisua varten. Varhaisin yhä olemassa oleva versio puolestaan on julkaistu The Return of the Shadow:n kansilehtenä. Sen taakse on kirjoitettu eräs TSH:n varhaisista juoniluonnoksista.
Ison kartan ensimmäisen version (VII s. 295) piirtämisajankohta ei ole selvillä, mutta se periytyy Hobittia varten piirretystä Erämaan kartasta. Ilmeisesti Tolkien aloitti ensimmäisen Ison kartan piirtämisen 1930- ja 1940-lukujen taitteessa, koska nimistä ja tarinan versioista päätellen se sijoittuu vaiheeseen, jolloin Saattue taivalsi Rivendellistä Lórieniin. Toisaalta Christopher kertoo, että hänellä oli se mallinaan vuonna 1943, kun hän piirsi siitä värillistä ja suurennettua kopiota.
Vuosien kuluessa ja tarinan muotoutuessa Tolkien korjasi ja muutteli Isoa karttaa runsaasti. Suuremmat muutokset on tehty liimaamalla vanhan päälle uusi pala, ja varsinkin aluetta, joka kattaa Rohanin, pohjois-Gondorin ja Kalmansuot, on tällä tavoin muutettu monta kertaa tarinan edetessä.
TSH:aan painettu kartta ei kuitenkaan ole Tolkien omaa käsialaa vaan Christopherin piirtämä kopio. Myöhemmin Christopher on harmitellut tätä, sillä korjauksista ja muutoksista huolimatta Tolkienin itsensä piirtämä kartta ei suinkaan ollut luonnos vaan taidokasta ja huolellista työtä. Alkuperäistä Tolkienin piirtämää Isoa karttaa ei kuitenkaan ole julkaistu, mutta The Treason of Isengard –kirjasta löytyy Christopherin sen eri vaiheista piirtämiä kopioita, joiden avulla hän valottaa kartan kehitysvaiheita. Ilmeisesti huonon kunnon ja sotkuisten, korjausten päälle tehtyjen korjausten vuoksi alkuperäisen kartan julkaiseminen sellaisenaan ei olisi mielekästä.
Alunperin TSH:ssa julkaistusta Isosta kartasta myös puuttui muutamia nimiä, jotka lisättiin Keskeneräisten tarujen ohessa julkaistuun versioon. Ainakin suomalaisissa painoksissa näyttäisi sittemmin käytetyn tätä korjattua versiota.
Myöhemmin kirjoittaessaan Sormusten herran viidettä kirjaa Tolkien piirsi toisen kartan (VIII s. 433) selventääkseen varsinkin Gondoria ja Mordoria. Tämän kartan Christopher piirsi puhtaaksi Kuninkaan paluussa julkaistavaksi.
Edellä mainittujen lisäksi Tolkien ilmeisesti piirsi kartoista muitakin versioita kirjoittamisen eri vaiheissa, mutta niistä on julkaistu vain yksi, (VIII s. 267) eikä Christopher kuvaile niitä tarkemmin kirjoissaan.
Karttojen lisäksi Tolkien piirsi TSH:ta kirjoittaessaan runsaasti kuva- ja karttaluonnoksia, joita on julkaistu History of Middle-Earth –sarjassa: Briin karttaluonnos (VI s. 335), Erämaan kartan laajennus (VI s. 439), Orthanc (VII kansilehti), Minas Morgulin portti (VII, s. 342), Lukitarin luola (VIII kansilehti), Dunharg (VIII kansilehti), Orthancin luonnoksia (VIII s. 33-34), Frodon matkareitti Raurosilta Morannonin edustalle (VIII s. 117), Minas Morgul ja tienristeys (VIII s. 181), Lukitarin luolan pohjapiirros (VIII s. 201 ja 225), Cirith Ungol (VIII s. 204), Dunharg (VIII s. 239), Hargin laakso (VIII s. 258), Minas Tirithin luonnoksia (VIII s. 261, 280, 290), Väkisarvi, Kammonvuori ja Irensaga (VIII s. 314), Cirith Ungolin torni (IX s. 19), Tuomiovuori (IX s. 42), Orthancin luonnoksia (IX s. 138-139) ja Dunhargin luonnoksia (IX s. 140-141).
Valkoisetkin vuoret ovat mustia
Monet ovat luultavasti kiinnittäneet huomiota siihen, että toisin kuin muissa Tolkienin kartoissa Gondorin kartassa korkeuserot on merkitty korkeuskäyrillä. Näin oli kuitenkin myös Gondorin kartan alkuperäisessä versiossa, ja muutenkin Tolkien käytti karttamerkkejä ja värejä hyvin vaihtelevasti. Nimien merkitsemiseen hän käytti yleensä mustaa ja punaista mustetta kun taas joet hän usein piirsi sinisellä kynällä ja metsät vihreällä.
Alkuperäiseen Isoon karttaan vuoret on merkitty viivojen muodostamina kuvioina kun taas Erämaan kartassa vuoret on kuvattu keskiaikaiseen tyyliin pienillä vuorten kuvilla. Christopher kuitenkin huomauttaa isänsä korkeuskäyrien olleen varsin suuntaa-antavia ja niin ovat hänen omansakin. Gondorin kartassa paitsi Gondor myös Ithilien ja jopa Rohanin tasangot ovat käyrien mukaan samalla, vain hieman merenpintaa ylempänä olevalla tasolla. Tämä huomioonottaen on aika hämmästyttävää, että Anduin todella virtaa mereen eikä Litiluhta ole levinnyt laajemmalle.
Toisin kuin monet jäljitelmät, Christopherin kartat ovat selkeitä ja kauniita. Eräänä hyvän kartografisen laadun tunnusmerkkinä pidetään kartan kuvioiden katkaisemista niin, etteivät ne mene päällekkäin tekstin kanssa, ja näin onkin tehty moni paikoin Christopherin kartoissa, esim. Isossa kartassa Synkmetsän puiden keskelle on jätetty tilaa Rhovanionin kirjaimille ja Minas Morgulia varten vuorijonossa on aukko. Gondorin kartassa muutamien korkeuskäyrien keskellä olevien nimien ympärille on lisätty vielä laatikko, jotta ne varmasti erottuvat, esim. Mindolluin ja Minas Morgul. Tosin Christopher luottaa erottuvuudessa myös kahden värin käyttämiseen, esim. Gondorin kartan isot, punaiset nimet on surutta painettu korkeuskäyrien päälle.
Karttakirjat
Keski-Maasta on julkaistu kaksi karttateosta: Barbara Stracheyn Journeys of Frodo ja Karen Wynn Fonstadin The Atlas of Middle-Earth. Nimensä mukaisesti Journeys of Frodo keskittyy Frodon ja muiden sormuksen ritarien kulkemiin matkoihin. Kulkureittiä osoittava punainen viiva kulkee 51 kartan kautta ja sen oheen on merkitty kuka kulki ja minä päivänä, yöpymispaikat, kuun vaiheet, merkittävät kohtaamiset sekä muut pysähdykset. Karttojen mittakaava vaihtelee suuresti mutta se on merkitty selvästi joka karttaan. Tyyliltään kartat ovat selkeitä ja ne muistuttavat Gondorin karttaa. Jokaiseen karttaan liittyy myös selityksiä ja kommentteja.
Atlas of Middle Earth taas on nimensä mukaan perinteisempi kartta- ja tietokirja, joka käy läpi kaikki Tolkienin pääteokset karttojen, pohjapiirrosten ja kaavioiden muodossa alkaen maailman luomisesta aina Virranvarren taisteluun asti. Lisäksi tarjolla on TSH:n henkilöiden kulkemia reittejä samaan tapaan kuin Journeys of Frodo –kirjassa sekä lopuksi teemakarttoja mm. geologiasta, ilmastovyöhykkeistä, kasvillisuudesta, kansoista ja kielistä. Tyyliltään Atlas of Middle-Earthin kartat yhdistävät karttaa ja kuvaa, sillä korkeuskäyrien sijasta korkeussuhteet on havainnollistettu piirrosmaisesti varjostusten avulla. Mustan lisäksi värinä käytetään pronssinruskeaa. Atlas on myös tietokirja, jossa maantiedettä ja karttoihin liittyviä tekstejä käsitellään laajemmin kuin Journeys of Frodossa.
Christopherin kommenttien mukaan molemmat karttakirjat ovat varsin uskollisia Tolkienin teksteille.
Vihreä on kaunista
Erämaan kartta, Iso kartta ja Beleriandin kartta on julkaistu myös John Howen kuvittamina julisteina, joihin kuhunkin kuuluu Brian Sibleyn laatima opasvihkonen. Näistä Iso kartta (Map of Tolkien's Middle-Earth) ja Beleriandin kartta (The Map of Tolkien's Beleriand) muistuttavat eniten alkuperäisiä. Howe on lisännyt niihin ainoastaan kauniin vihertävän värityksen ja reunoja kiertävät kuvat ja ornamentit. Erämaan kartta (There and Back Again: the Map of The Hobbit) sen sijaan on värikäs juliste, jossa Odottamatonta juhlaa esittävän maalauksen yläpuolella kauniin punakultainen Smaug on kiertynyt kuin ikkunana avautuvan, vihreäsävyisen, viistosta perspektiivistä kuvatun Erämaan kartan ympärille.
Hieman projektio-oppia
Tosielämässä kartat ovat muutakin kuin kauniita piirroksia. Sijainnin tarkkaa määrittämistä varten karttoihin merkitään leveys- ja pituuspiirit. Voisiko ne piirtää myös Keski-Maan karttaan? Kolmannella ajallahan Keski-Maa ei enää ollut laakea pinta vaan planeetta kuten meidän maailmammekin. Fonstadin mukaan karttaprojektion määrittäminen on mahdotonta, mutta asiaa on selvitellyt muun muassa Andreas Moehn nettisivuillaan osoitteessa http://people.wiesbaden.netsurf.de/~lalaith/Tolkien/Grid.html.
TSH:n Isoon karttaan on merkitty sekä suuntaruusu että mittakaavajana. Jos Iso kartta olisi todellinen pallopinnan projektio, tämä ei olisi mahdollista, koska geometrian lainalaisuuksien vuoksi projektiossa joko suunta tai mittakaava väistämättä vääristyy joten joko mittakaavajana tai suuntaruusu ei pidä paikkaansa koko kartan alueella. (lisätietoja esim. Torge: Geodesy tai Vanicek: Geodesy, the concepts).
Koska suuntaruusua ei ole alkuperäisessä Tolkienin itsensä piirtämässä kartassa, Moehn päätteli sen olevan Christopherin tekemä virhe ja päätti jättää sen huomiotta. Sen sijaan hän nojasi Tolkienin kirjeeseen (The Letters of J.R.R. Tolkien, Letter #294) jonka mukaan Hobittila ja Rivendell ovat suunnilleen samalla leveyspiirillä kuin Oxford ja 600 mailia etelämpänä oleva Minas Tirith samalla leveyspiirillä kuin Firenze. Tuloksena on projektio, jossa Keski-Maan luoteisosat sijoittuivat suunnilleen 35:n ja 55:n leveyspiirin väliin. Jos Keski-Maan kartta asetettaisiin Euroopan kartan päälle, Harmaat satamat olisivat Irlannin länsirannikolla, Yksinäinen vuori pohjois-Puolassa, Minas Tirith Kroatiassa ja Barad-Dûr lähellä Belgradia. Karttaprojektio ja vertailu Euroopan karttaan löytyvät Moehnin nettisivulta.
Kartat elokuvassa
Myös Peter Jackson on oivaltanut karttojen tärkeyden ja ottanut ne mukaan Taru sormusten herrasta –elokuvaan. Heti alussa kartan avulla havainnollistetaan Sauronin pahuuden levittäytymistä, ja kartta on vahvasti mukana markkinoinnissa ja oheistuotteissa: Soundtrackeissa, Extended versionin sisäkansissa, korteissa, elokuvajulisteissa jne. Näin katsojien on helppo saada kartta myöhemmin käsiinsä ja hahmottaa saattueen matka. Ja siltä varalta, että tarvitaan lisää rautalankaa, Extended Dvd Versioniin lisätyssä Atlas of Middle-Earth –osiossa katsoja johdatetaan kartan ja videoleikkeiden avulla Frodon tai Gandalfin jalanjäljissä elokuvan tapahtumien läpi, niin että matkan vaiheet varmasti selviävät. Ikävä kyllä tässä karttaversiossa on virhe: Brii on jostain kummallisesta syystä siirtynyt Vanhan metsän eteläpuolelle.
Kartat ovat mukana myös itse elokuvassa. Throrin kartta löytyy Bilbon papereiden joukosta, Konnun kartta vilahtaa Bilbon kirjoittaman kirjan kuvituksena ja Isoa karttaa käyttää Faramir suunnitellessaan sotatoimia. Myös hänen kartassaan on harmittava virhe: Dagorlad on muuttunut Dagorlandiksi.
Päivi Vinni
Laitan Keski-Maan kartat myös tähän. Kuvat tietysti puuttuvat, mutta sille en voi paljoakaan. Ja vastaus on: ei, tätä juttua kuvineen ei ole julkaistu eikä tulla julkaisemaan netissä.
Harvoin enää näkee fantasiakirjaa, jossa ei olisi karttaa. Jos kartta puuttuu, sitä huomaa kaipaavansa. Kuten Vesa Sisättö toteaa artikkelissaan Pelon maantiede (Nyt-liite, 47/01), tapa liittää fantasiakirjaan kartta sai alkunsa J.R.R. Tolkienilta. Hänen kirjojensa kartat ovat varmasti vaikuttaneet fantasiakirjojen karttoihin yhtä paljon, elleivät enemmänkin, kuin hänen kirjoittamansa tarina fantasiakirjallisuuteen.
Useimmiten kartan tarkoituksena on helpottaa kirjassa tehtävän matkan seuraamista, mutta kartta auttaa myös jäsentämään kirjan maailmaa: sen vuorovaikutussuhteita, etäisyyksiä ja oloja.
Kartalla on tärkeä osuus myös kirjan maailman luomisessa ja esittämisessä. Tom Shippey pohtii Road to Middle-Earth –kirjan luvussa "Cartographic Plot", että Sormusten herrassa käytetään paljon enemmän oikeita nimiä kuin Hobitissa ja sen kartassa on paljon sellaisia paikkoja, joita ei edes käytetä tarinassa. Hänen mukaansa nimet tekevät Keski-Maan todellisemman tuntuiseksi ja antavat sille "yksilöllisyyttä ja laajuutta, joka useista sitä seuranneista teoksista puuttuu". Viehätys on ehkä siinä, että kartta näyttää Keski-Maan lukijalle laajemmin kuin teksti, joka tarjoaa vain ne näkymät, jotka päähenkilöiden silmien kautta nähdään. Toisaalta kartta tarjoaa vain yleisnäkymän ja nimiä jättäen lukijan uteliaaksi, kaipaamaan lisätietoja ja yksityiskohtia.
Tolkien oli hyvin kiinnostunut kartoista, ja hänellä oli jatkuvasti kirjoittaessaan käsillä karttaluonnos. Hän sanoikin, että jos aikoo kirjoittaa monimutkaisen tarinan, on työskenneltävä kartan kanssa tai muutoin kartta jää lopulta kokonaan tekemättä. Yllättävää kyllä, kirjojen ohessa julkaistuista kartoista vain Hobitin kartat ovat hänen itsensä piirtämiä. Kaikki muut ovat hänen poikansa Christopher Tolkienin käsialaa.
Myös Tolkienin hahmot ovat kiinnostuneita kartoista ja perillä maantieteestä. Hobitissa kerrotaan, että "[Bilbo] piti kovasti kartoista ja hänen eteisessään roikkui iso lähitienoita esittävä kartta, johon oli punaisella musteella merkitty hänen rakkaimmat kävelyreittinsä." Välillä Aragornkin puhuu kuin näkisi kartan edessään: "Emme taida olla kuin kolmisenkymmentä peninkulmaa etelämpänä kuin Eteläneljännys teidän kaukaisessa Konnussanne." Kääpiöt näkevät karttojensa eteen niin paljon vaivaa, että tekevät niihin näkymättömiä riimuja, ja kaikesta päätellen Rivendellin karttakokoelmat ovat varsin kattavat.
Pajukedoilla Tasarinanin
Ensimmäisen kartan (I s. 81. Tässä ja tuonnempana roomalaiset numerot viittaavat History of Middle-Earth –sarjan osiin) Tolkien piirsi varhaiseen Silmarillion-tarinaan The Thefth of Melko and the Darkening of Valinor. Ensimmäinen Beleriandin kartta (IV s. 219) puolestaan liittyi tekstiin Lay of the Children of Húrin. Se oli piirretty koepaperille hyvin luonnosmaisesti (mm. sekaisin korkeuskäyriä ja vuoria kuvaavaa sahaviivaa) ja oli ilmeisesti tarkoitettu vain tilapäiseksi luonnokseksi, mutta jäikin käyttöön työskentelyn tueksi. Tolkien korjasi ja muutteli, jopa laajensi sitä kahdella lisäarkilla, kunnes hän 1930-luvulla piirsi toisen Beleriandin kartan. Sen alkuperäinen versio on julkaistu uudelleenpiirrettynä (V s. 407). Siihen liittyi myös List of Names, aakkosellinen paikannimiluettelo, jota Tolkien laati tuohon aikaan. Myös tähän karttaan Tolkien teki lisäyksiä ja korjauksia, (jotka esittävä versio kartasta on julkaistu XI s. 180) mutta ei piirtänyt enää uutta versiota, joten Christopher Tolkien käytti sitä Silmarillionin julkaisua varten piirtämänsä kartan pohjana.
Keskeneräisten tarujen esipuheessa Christopher Tolkien kertoo piirtäneensä Númenorin kartan isänsä tekemän luonnoksen pohjalta. Luonnos on hänen mukaansa ainoa Númenorista piirretty kartta, enkä ole löytänyt sitä julkaistuna.
Tässä on portti Pitkäjärveen
Hobitti sisältää kaksi karttaa: Throrin kartan ja Erämaan kartan. Jälkimmäisen Tolkien piirsi kirjan julkaisuvaiheessa, mutta Throrin kartta syntyi jo tarinan ollessa aluillaan. Kuvailtuaan kartan, jonka Gandalf antaa Thorinille, Tolkien päätti, että tuo kartta pitäisi myös piirtää. Niin ollen Throrin kartta oli käsikirjoituksen mukana, kun Hobitin ensimmäinen, vielä keskeneräinen, versio lähti kustantajalle.
Throrin kartta, joka toimii yhtenä tarinan liikkeelle panevista elementeistä, onkin yksi mielenkiintoisimmista Tolkienin piirtämistä kartoista. Siinä pohjoinen on vasemmalla eikä ylhäällä kuten omissa kartoissamme. Se on myös ainoa kartta, joka on sellaisenaan olemassa myös itse tarinassa, mikä selittänee muita karttoja karumman piirrostyylin sekä riimukirjoituksen ja kartan ulkopuolelle viittaavat huomautukset kuten "Idässä ovat Rautavuoret, joissa Dain asuu", jollaisia muissa kartoissa ei esiinny. Thorin kartan riimut ovatkin luoneet mielikuvan, että kääpiöt olisivat riimujen keksijöitä ja niiden pääasiallisia käyttäjiä, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa. (VII s. 452)
Tolkien olisi alunperin halunnut sijoittaa Throrin kartan ensimmäiseen lukuun siihen kohtaan, jossa se tarinassa mainintaan. Hän myös toivoi, että se olisi painettu läpikuultavalle paperille ja kuuriimut toteutettu vesileimoina, jolloin ne olisivat olleet näkymättömiä paitsi valoa vasten katsottuina. Näin kartta olisi muistuttanut enemmän ”oikeaa” Throrin karttaa. Ehdotus hylättiin kuitenkin liian kalliina ja Throrin kartta painettiin sisäkanteen. Kumma, että vaikka jopa Father Christmas Letters on saatu julkaistuksi faksimilenä oikeissa kirjekuorissa, tämä idea on edelleen toteuttamatta.
Katsotte nyt lounaaseen Riddermarkin tasankojen yli
Taru sormusten herrasta sisältää kaikkiaan kolme karttaa: Keski-maan luoteisosien kartan (jota kutsutaan tästä lähtien Isoksi kartaksi), Sormuksen ritarien yhteydessä julkaistun Konnun kartan ja Kuninkaan paluun ohessa olevan Gondorin kartan.
Konnun kartasta on olemassa useita versioita, osa Tolkienin itsensä, osa Christopherin piirtämiä (VI s. 106). Viimeisimmän Christopher piirsi Sormuksen ritarien julkaisua varten. Varhaisin yhä olemassa oleva versio puolestaan on julkaistu The Return of the Shadow:n kansilehtenä. Sen taakse on kirjoitettu eräs TSH:n varhaisista juoniluonnoksista.
Ison kartan ensimmäisen version (VII s. 295) piirtämisajankohta ei ole selvillä, mutta se periytyy Hobittia varten piirretystä Erämaan kartasta. Ilmeisesti Tolkien aloitti ensimmäisen Ison kartan piirtämisen 1930- ja 1940-lukujen taitteessa, koska nimistä ja tarinan versioista päätellen se sijoittuu vaiheeseen, jolloin Saattue taivalsi Rivendellistä Lórieniin. Toisaalta Christopher kertoo, että hänellä oli se mallinaan vuonna 1943, kun hän piirsi siitä värillistä ja suurennettua kopiota.
Vuosien kuluessa ja tarinan muotoutuessa Tolkien korjasi ja muutteli Isoa karttaa runsaasti. Suuremmat muutokset on tehty liimaamalla vanhan päälle uusi pala, ja varsinkin aluetta, joka kattaa Rohanin, pohjois-Gondorin ja Kalmansuot, on tällä tavoin muutettu monta kertaa tarinan edetessä.
TSH:aan painettu kartta ei kuitenkaan ole Tolkien omaa käsialaa vaan Christopherin piirtämä kopio. Myöhemmin Christopher on harmitellut tätä, sillä korjauksista ja muutoksista huolimatta Tolkienin itsensä piirtämä kartta ei suinkaan ollut luonnos vaan taidokasta ja huolellista työtä. Alkuperäistä Tolkienin piirtämää Isoa karttaa ei kuitenkaan ole julkaistu, mutta The Treason of Isengard –kirjasta löytyy Christopherin sen eri vaiheista piirtämiä kopioita, joiden avulla hän valottaa kartan kehitysvaiheita. Ilmeisesti huonon kunnon ja sotkuisten, korjausten päälle tehtyjen korjausten vuoksi alkuperäisen kartan julkaiseminen sellaisenaan ei olisi mielekästä.
Alunperin TSH:ssa julkaistusta Isosta kartasta myös puuttui muutamia nimiä, jotka lisättiin Keskeneräisten tarujen ohessa julkaistuun versioon. Ainakin suomalaisissa painoksissa näyttäisi sittemmin käytetyn tätä korjattua versiota.
Myöhemmin kirjoittaessaan Sormusten herran viidettä kirjaa Tolkien piirsi toisen kartan (VIII s. 433) selventääkseen varsinkin Gondoria ja Mordoria. Tämän kartan Christopher piirsi puhtaaksi Kuninkaan paluussa julkaistavaksi.
Edellä mainittujen lisäksi Tolkien ilmeisesti piirsi kartoista muitakin versioita kirjoittamisen eri vaiheissa, mutta niistä on julkaistu vain yksi, (VIII s. 267) eikä Christopher kuvaile niitä tarkemmin kirjoissaan.
Karttojen lisäksi Tolkien piirsi TSH:ta kirjoittaessaan runsaasti kuva- ja karttaluonnoksia, joita on julkaistu History of Middle-Earth –sarjassa: Briin karttaluonnos (VI s. 335), Erämaan kartan laajennus (VI s. 439), Orthanc (VII kansilehti), Minas Morgulin portti (VII, s. 342), Lukitarin luola (VIII kansilehti), Dunharg (VIII kansilehti), Orthancin luonnoksia (VIII s. 33-34), Frodon matkareitti Raurosilta Morannonin edustalle (VIII s. 117), Minas Morgul ja tienristeys (VIII s. 181), Lukitarin luolan pohjapiirros (VIII s. 201 ja 225), Cirith Ungol (VIII s. 204), Dunharg (VIII s. 239), Hargin laakso (VIII s. 258), Minas Tirithin luonnoksia (VIII s. 261, 280, 290), Väkisarvi, Kammonvuori ja Irensaga (VIII s. 314), Cirith Ungolin torni (IX s. 19), Tuomiovuori (IX s. 42), Orthancin luonnoksia (IX s. 138-139) ja Dunhargin luonnoksia (IX s. 140-141).
Valkoisetkin vuoret ovat mustia
Monet ovat luultavasti kiinnittäneet huomiota siihen, että toisin kuin muissa Tolkienin kartoissa Gondorin kartassa korkeuserot on merkitty korkeuskäyrillä. Näin oli kuitenkin myös Gondorin kartan alkuperäisessä versiossa, ja muutenkin Tolkien käytti karttamerkkejä ja värejä hyvin vaihtelevasti. Nimien merkitsemiseen hän käytti yleensä mustaa ja punaista mustetta kun taas joet hän usein piirsi sinisellä kynällä ja metsät vihreällä.
Alkuperäiseen Isoon karttaan vuoret on merkitty viivojen muodostamina kuvioina kun taas Erämaan kartassa vuoret on kuvattu keskiaikaiseen tyyliin pienillä vuorten kuvilla. Christopher kuitenkin huomauttaa isänsä korkeuskäyrien olleen varsin suuntaa-antavia ja niin ovat hänen omansakin. Gondorin kartassa paitsi Gondor myös Ithilien ja jopa Rohanin tasangot ovat käyrien mukaan samalla, vain hieman merenpintaa ylempänä olevalla tasolla. Tämä huomioonottaen on aika hämmästyttävää, että Anduin todella virtaa mereen eikä Litiluhta ole levinnyt laajemmalle.
Toisin kuin monet jäljitelmät, Christopherin kartat ovat selkeitä ja kauniita. Eräänä hyvän kartografisen laadun tunnusmerkkinä pidetään kartan kuvioiden katkaisemista niin, etteivät ne mene päällekkäin tekstin kanssa, ja näin onkin tehty moni paikoin Christopherin kartoissa, esim. Isossa kartassa Synkmetsän puiden keskelle on jätetty tilaa Rhovanionin kirjaimille ja Minas Morgulia varten vuorijonossa on aukko. Gondorin kartassa muutamien korkeuskäyrien keskellä olevien nimien ympärille on lisätty vielä laatikko, jotta ne varmasti erottuvat, esim. Mindolluin ja Minas Morgul. Tosin Christopher luottaa erottuvuudessa myös kahden värin käyttämiseen, esim. Gondorin kartan isot, punaiset nimet on surutta painettu korkeuskäyrien päälle.
Karttakirjat
Keski-Maasta on julkaistu kaksi karttateosta: Barbara Stracheyn Journeys of Frodo ja Karen Wynn Fonstadin The Atlas of Middle-Earth. Nimensä mukaisesti Journeys of Frodo keskittyy Frodon ja muiden sormuksen ritarien kulkemiin matkoihin. Kulkureittiä osoittava punainen viiva kulkee 51 kartan kautta ja sen oheen on merkitty kuka kulki ja minä päivänä, yöpymispaikat, kuun vaiheet, merkittävät kohtaamiset sekä muut pysähdykset. Karttojen mittakaava vaihtelee suuresti mutta se on merkitty selvästi joka karttaan. Tyyliltään kartat ovat selkeitä ja ne muistuttavat Gondorin karttaa. Jokaiseen karttaan liittyy myös selityksiä ja kommentteja.
Atlas of Middle Earth taas on nimensä mukaan perinteisempi kartta- ja tietokirja, joka käy läpi kaikki Tolkienin pääteokset karttojen, pohjapiirrosten ja kaavioiden muodossa alkaen maailman luomisesta aina Virranvarren taisteluun asti. Lisäksi tarjolla on TSH:n henkilöiden kulkemia reittejä samaan tapaan kuin Journeys of Frodo –kirjassa sekä lopuksi teemakarttoja mm. geologiasta, ilmastovyöhykkeistä, kasvillisuudesta, kansoista ja kielistä. Tyyliltään Atlas of Middle-Earthin kartat yhdistävät karttaa ja kuvaa, sillä korkeuskäyrien sijasta korkeussuhteet on havainnollistettu piirrosmaisesti varjostusten avulla. Mustan lisäksi värinä käytetään pronssinruskeaa. Atlas on myös tietokirja, jossa maantiedettä ja karttoihin liittyviä tekstejä käsitellään laajemmin kuin Journeys of Frodossa.
Christopherin kommenttien mukaan molemmat karttakirjat ovat varsin uskollisia Tolkienin teksteille.
Vihreä on kaunista
Erämaan kartta, Iso kartta ja Beleriandin kartta on julkaistu myös John Howen kuvittamina julisteina, joihin kuhunkin kuuluu Brian Sibleyn laatima opasvihkonen. Näistä Iso kartta (Map of Tolkien's Middle-Earth) ja Beleriandin kartta (The Map of Tolkien's Beleriand) muistuttavat eniten alkuperäisiä. Howe on lisännyt niihin ainoastaan kauniin vihertävän värityksen ja reunoja kiertävät kuvat ja ornamentit. Erämaan kartta (There and Back Again: the Map of The Hobbit) sen sijaan on värikäs juliste, jossa Odottamatonta juhlaa esittävän maalauksen yläpuolella kauniin punakultainen Smaug on kiertynyt kuin ikkunana avautuvan, vihreäsävyisen, viistosta perspektiivistä kuvatun Erämaan kartan ympärille.
Hieman projektio-oppia
Tosielämässä kartat ovat muutakin kuin kauniita piirroksia. Sijainnin tarkkaa määrittämistä varten karttoihin merkitään leveys- ja pituuspiirit. Voisiko ne piirtää myös Keski-Maan karttaan? Kolmannella ajallahan Keski-Maa ei enää ollut laakea pinta vaan planeetta kuten meidän maailmammekin. Fonstadin mukaan karttaprojektion määrittäminen on mahdotonta, mutta asiaa on selvitellyt muun muassa Andreas Moehn nettisivuillaan osoitteessa http://people.wiesbaden.netsurf.de/~lalaith/Tolkien/Grid.html.
TSH:n Isoon karttaan on merkitty sekä suuntaruusu että mittakaavajana. Jos Iso kartta olisi todellinen pallopinnan projektio, tämä ei olisi mahdollista, koska geometrian lainalaisuuksien vuoksi projektiossa joko suunta tai mittakaava väistämättä vääristyy joten joko mittakaavajana tai suuntaruusu ei pidä paikkaansa koko kartan alueella. (lisätietoja esim. Torge: Geodesy tai Vanicek: Geodesy, the concepts).
Koska suuntaruusua ei ole alkuperäisessä Tolkienin itsensä piirtämässä kartassa, Moehn päätteli sen olevan Christopherin tekemä virhe ja päätti jättää sen huomiotta. Sen sijaan hän nojasi Tolkienin kirjeeseen (The Letters of J.R.R. Tolkien, Letter #294) jonka mukaan Hobittila ja Rivendell ovat suunnilleen samalla leveyspiirillä kuin Oxford ja 600 mailia etelämpänä oleva Minas Tirith samalla leveyspiirillä kuin Firenze. Tuloksena on projektio, jossa Keski-Maan luoteisosat sijoittuivat suunnilleen 35:n ja 55:n leveyspiirin väliin. Jos Keski-Maan kartta asetettaisiin Euroopan kartan päälle, Harmaat satamat olisivat Irlannin länsirannikolla, Yksinäinen vuori pohjois-Puolassa, Minas Tirith Kroatiassa ja Barad-Dûr lähellä Belgradia. Karttaprojektio ja vertailu Euroopan karttaan löytyvät Moehnin nettisivulta.
Kartat elokuvassa
Myös Peter Jackson on oivaltanut karttojen tärkeyden ja ottanut ne mukaan Taru sormusten herrasta –elokuvaan. Heti alussa kartan avulla havainnollistetaan Sauronin pahuuden levittäytymistä, ja kartta on vahvasti mukana markkinoinnissa ja oheistuotteissa: Soundtrackeissa, Extended versionin sisäkansissa, korteissa, elokuvajulisteissa jne. Näin katsojien on helppo saada kartta myöhemmin käsiinsä ja hahmottaa saattueen matka. Ja siltä varalta, että tarvitaan lisää rautalankaa, Extended Dvd Versioniin lisätyssä Atlas of Middle-Earth –osiossa katsoja johdatetaan kartan ja videoleikkeiden avulla Frodon tai Gandalfin jalanjäljissä elokuvan tapahtumien läpi, niin että matkan vaiheet varmasti selviävät. Ikävä kyllä tässä karttaversiossa on virhe: Brii on jostain kummallisesta syystä siirtynyt Vanhan metsän eteläpuolelle.
Kartat ovat mukana myös itse elokuvassa. Throrin kartta löytyy Bilbon papereiden joukosta, Konnun kartta vilahtaa Bilbon kirjoittaman kirjan kuvituksena ja Isoa karttaa käyttää Faramir suunnitellessaan sotatoimia. Myös hänen kartassaan on harmittava virhe: Dagorlad on muuttunut Dagorlandiksi.
Päivi Vinni
Haltiamieli
Kontulainen
Beleriandin iso kartta (ja tiedostonakin aika julmetun iso, vie melkolailla aikaa ladata), Pienempi kartta josta selvemmin näkyy kuka asui missäkin. Varsinaista CJRT:n Númenorin karttaa en nyt jaksanut etsiä, mutta tämäkin ajaa melkolailla saman asian.
Yleensäkin paljon karttoja löytyy täältä, joskin sinne on aika lähdekritiikittä poimittu kaikenlaista töherrystä, joten kaikkiin karttojen tarjoamiin outoihin paikannimiin ei kannata luottaa.
Yleensäkin paljon karttoja löytyy täältä, joskin sinne on aika lähdekritiikittä poimittu kaikenlaista töherrystä, joten kaikkiin karttojen tarjoamiin outoihin paikannimiin ei kannata luottaa.
Tästä taisi joku jo mainita, mutta kerronpa silti että etsitte mitä tahansa
Keski-Maahan liittyvää karttaa sen luulisi löytyvän sivulta http://lotrmaps.middle-earth.us
(tämä linkki muuten toimii toisin kuin nuo pari muuta :wink: )
Kannattaako muuten hankkia The atlas of Middle-Earth tai Journeys of Frodo vaiko kenties molemmat?
Joku mainitsi että kirjakaupassa on joskus ollut iso Beleriandin kartta.
Onko sillä varsinaista nimeä jolla sen voisi tilata?
Keski-Maahan liittyvää karttaa sen luulisi löytyvän sivulta http://lotrmaps.middle-earth.us
(tämä linkki muuten toimii toisin kuin nuo pari muuta :wink: )
Kannattaako muuten hankkia The atlas of Middle-Earth tai Journeys of Frodo vaiko kenties molemmat?
Joku mainitsi että kirjakaupassa on joskus ollut iso Beleriandin kartta.
Onko sillä varsinaista nimeä jolla sen voisi tilata?
Tar-Palantír
Hobitti
Itselläni on The Atlas of Middle-earth(Arda) ja se on erinoimainen teos. Suosittelen lämpimästi tämän teoksen hankkimista, koska se on pullollaan mielenkiintoisia yksityiskohtia ja myöskin laajoja kokonaisuuksia. Loistava teos, ei voi muuta sanoa! 8)
Täällä on kaks KTK:ta, mutta molemmista on kartta hävinny about 10 vuotta sitten! Surullista... Pitää kai ostaa omaksi kyseinen kirja Karttoja
Kartat saa KTK:n ja Silmarillionin välisä. Jos haluat vain kartat, kysy jos ystävilläsi on kirjoja (KTK ja Silmarillion) ja ottakaa kopio.
Oon itte piirtänyt kirjojen karttojen lisäksi uudet kartat. Nyt mul on karttoja vaikka muille jakaa.. Mut en kyl anna niit kenellekään, ne on sen verran hienoja!!!
Mut onne karttojen metästykseen :wink:
Kartat saa KTK:n ja Silmarillionin välisä. Jos haluat vain kartat, kysy jos ystävilläsi on kirjoja (KTK ja Silmarillion) ja ottakaa kopio.Oon itte piirtänyt kirjojen karttojen lisäksi uudet kartat. Nyt mul on karttoja vaikka muille jakaa.. Mut en kyl anna niit kenellekään, ne on sen verran hienoja!!!
Mut onne karttojen metästykseen :wink:
Farian
Nutturatäti
Olinkin näköjään lisännyt tänne Legolasiin kirjoittamani jutun. Päivitetään sitä hieman.
HarperCollinsilta on tullut laatikkoon pakattu John Howen karttojen setti, joka The Map of Tolkien's Middle-Earth:n, There and Back Again: The Map of The Hobbit:n ja The Map of Tolkien's Beleriand:n lisäksi näyttäisi sisältävän myös Númenorin kartan.
Kirjakaupassa näyttää olevan saatavilla myös Robert Fosterin Complete Guide to Middle-Earth, jonka sisäkannessa on sama kartta kuin Sormusten herrassa. Tosin piirtäjänä on Shelly Shapiro, sama joka on piirtänyt Belgarionin tarussa olevat kartat, joten lopputulos ei miellytä ainakaan minua: täyteen ahdettu ja levottoman oloinen kartta, joka ei muistuta vähääkään kirjojen alkuperäisiä karttoja.
En muutenkaan suosittelisi Fosterin kirjan ostamista, koska siinä hakusanojen viitteeksi annetaan sivunumeroita, joiden kohdalta kirjoista kyseinen asia löytyy, mutta ellei satu omistamaan Tarusta juuri sitä painosta, johon ne viittaavat (muistaakseni jokin jenkkipainos), viitteet ovat hyödyttömiä, eivätkä hakusanat itsessään tarjoa kovinkaan paljon tietoa.
Lord of the Rings Roleplaying Gamesiin taas ilmestyi jokin vuosi sitten Decipherin julkaisema laatikko nimeltä Maps of Middle-Earth, joka sisältää Konnun, Länsi-Gondorin, Itä-Gondorin, Rohanin, Eregionin ja Mordorin kartat painettuina tukevalle ja laadukkaalle paperille. Kartat on piirtänyt Daniel Reeve, sama joka piirsi leffassa näkyvät kartat (!), ja jälki on kieltämättä upeaa. Taustaväri on teellä värjätyn oloinen ja pergamenttia imitoiva vaaleanruskea ja muste mustaa tai punaista ja piirrosjälki käsinpiirretyn näköistä, selvästi kirjojen karttoja muistuttavaa ja aivan kuin suoraan Keski-Maasta. Yksinkertaisesti kaunista. Mukana on myös selitysvihkonen ja hakemistontapainen.
(Tätä ei ehkä kannata kysellä kirjakaupoista. Oma kappaleeni ainakin kotoisin Fantasiapelit-liikkeestä.
Muoks: Bongasin tällaisen jopa Joensuun Fantasiapeleistä, joten kyse ei ole vain pääkaupunkiseudun harvinaisista herkuista.)
Minäkö kiinnostunut kartoista? kysyy maanmittaustekniikan ylioppilas.
HarperCollinsilta on tullut laatikkoon pakattu John Howen karttojen setti, joka The Map of Tolkien's Middle-Earth:n, There and Back Again: The Map of The Hobbit:n ja The Map of Tolkien's Beleriand:n lisäksi näyttäisi sisältävän myös Númenorin kartan.
Kirjakaupassa näyttää olevan saatavilla myös Robert Fosterin Complete Guide to Middle-Earth, jonka sisäkannessa on sama kartta kuin Sormusten herrassa. Tosin piirtäjänä on Shelly Shapiro, sama joka on piirtänyt Belgarionin tarussa olevat kartat, joten lopputulos ei miellytä ainakaan minua: täyteen ahdettu ja levottoman oloinen kartta, joka ei muistuta vähääkään kirjojen alkuperäisiä karttoja.
En muutenkaan suosittelisi Fosterin kirjan ostamista, koska siinä hakusanojen viitteeksi annetaan sivunumeroita, joiden kohdalta kirjoista kyseinen asia löytyy, mutta ellei satu omistamaan Tarusta juuri sitä painosta, johon ne viittaavat (muistaakseni jokin jenkkipainos), viitteet ovat hyödyttömiä, eivätkä hakusanat itsessään tarjoa kovinkaan paljon tietoa.
Lord of the Rings Roleplaying Gamesiin taas ilmestyi jokin vuosi sitten Decipherin julkaisema laatikko nimeltä Maps of Middle-Earth, joka sisältää Konnun, Länsi-Gondorin, Itä-Gondorin, Rohanin, Eregionin ja Mordorin kartat painettuina tukevalle ja laadukkaalle paperille. Kartat on piirtänyt Daniel Reeve, sama joka piirsi leffassa näkyvät kartat (!), ja jälki on kieltämättä upeaa. Taustaväri on teellä värjätyn oloinen ja pergamenttia imitoiva vaaleanruskea ja muste mustaa tai punaista ja piirrosjälki käsinpiirretyn näköistä, selvästi kirjojen karttoja muistuttavaa ja aivan kuin suoraan Keski-Maasta. Yksinkertaisesti kaunista. Mukana on myös selitysvihkonen ja hakemistontapainen.
(Tätä ei ehkä kannata kysellä kirjakaupoista. Oma kappaleeni ainakin kotoisin Fantasiapelit-liikkeestä.
Muoks: Bongasin tällaisen jopa Joensuun Fantasiapeleistä, joten kyse ei ole vain pääkaupunkiseudun harvinaisista herkuista.)
Minäkö kiinnostunut kartoista? kysyy maanmittaustekniikan ylioppilas.
Icegorn
Kontulainen
Lestat, empä minäkään noita karttoja löytänyt vaikka kävin oikein kirjakaupassa etsimässä, että et taida olla ainoa.
Oli muuten mielenkiintoista, että kun kävin yhdestä kirjakaupasta kysymässä tuota Karen Wynn Fonstadin (kirjotettiinkos se nyt noin, en muista mut olkoot) karttakirjaa, niin he eivät olleet kuulleetkaan eikä mitään tietoa löytynyt koneelta. Mutta kaippa sitten Suomalaisesta ja Akateemisestä löytyisikin jos olis rahaa pistää se 30 taas meneen.
Oli muuten mielenkiintoista, että kun kävin yhdestä kirjakaupasta kysymässä tuota Karen Wynn Fonstadin (kirjotettiinkos se nyt noin, en muista mut olkoot) karttakirjaa, niin he eivät olleet kuulleetkaan eikä mitään tietoa löytynyt koneelta. Mutta kaippa sitten Suomalaisesta ja Akateemisestä löytyisikin jos olis rahaa pistää se 30 taas meneen.
