Kasvikunnan tuotteet (villit, kaupasta ostetut jne.) ja jalosteet

Kerkkäsiirappi on edelleen ikkunalaudalla. Alaosa ruokosokerista on siirapoitunut (onko tuo joku sana :D ) hyvin, yläosaa aloin jokunen päivä sitten sekoitella kun näytti lähinnä karamellisoituvan. Pikkuhiljaa se tekeytyy. Viikko tai kaksi ja sitten voipi siivilöidä.

Muutama päivä sitten keräilin lähirannasta villiintyneiden ruusujen terälehtiä ja laitoin ne purkkiin hunajan ja brandyn kanssa. Äsken kun sekoitin (varmuuden vuoksi, ettei terälehtiin vaan vahingossakaan tule hometta) niin maistoin hieman ja aika hieno aromaattinen maku oli nyt jo. Sekin saa tekeytyä vielä viikon, pari ennen siivilöintiä.

Tänä aamuna kävin keräilemässä mesiangervoa (se on nyt parhaimmillaan kun kukinnot ovat aukeamassa) ja sain tosissani hätistellä kukkakärpäsiä ja ampiaisia pois keräämästäni kimpusta ennen rappukäytävään astumistani. Ne ruojat kuvittelivat että heillä olisi joku oikeus MINUN mesiangervoihini, jotka olivat kädessäni :D Katosta roikkuu nyt vihdallinen mesiangervonkukkia kuivumassa (jessus mikä tuoksu niistä irtoaa) ja aina35asteisessa saunassani on hiostumassa mesiangervon lehtiä. Ne on tarkoitus kuivattaa ja keittää flunssan iskiessä teeksi. (Mesiangervo sisältää sitten salisylaatin tapaista ainetta, joten aspiriiniallergisille ei suositella.) Huomenna kun Alko on auki ajattelin vielä uuttaa mesiangervoa viinaan.

Hiostamisesta puheen ollen pitäis kerätä myös ainakin vadelman ja mustaherukan lehtiä hiostettavaksi ja kuivattavaksi.

Tammenlehtiäkin katselin jo vähän sillä silmällä, että kohta on kurkkujen säilönnän aika. Perinteisestihän niihin laitetaan mustaherukan lehtiä, vaan aiemmin kun itselläni ei herukkaa ollut niin bongasin hyvän ohjeen: tammenlehdissä on tanniinia, joka pitää säilötyt kurkut napakoina. (Onko mitään kauheampaa kuin lötköt säilötyt kurkut? On varmaan, mut kiitos ei silti.) Nyt olenkin sitten laittanut niin tammea, herukkaa kuin vadelmaakin kurkkusäilykkeisiin ja hyvin toimii!

Horsmankukatkin tässä alkaa jo puhjeta, ja pihasaunio. Kantarellejakin on kuulemma jo jossain näkynyt viime viikon sateiden jäljiltä. Ja ai niin, nokkosen siementen keruuaika on alkanut. Tarkoitus on tänään palstalle mennessä 1) kerätä nokkosista siemenet, 2) kerätä nokkosista ruoanlaittoon soveltuvat lehdet, 3) kitkeä ne pirulaiset juurineen.
 
Last edited:
Kantarelleja en vielä ole nähnyt, mutta metsämansikat kypsyvät vanhempien tontilla täyttä häkää ja näin jopa kypsiä mustikoita metsässä! Suurimmassa osassa mustikkamättäissä ei näkynyt marjoja lainkaan, joten en osannut odottaa niitä vielä ollenkaan, mutta yllättäen yhdestä pusikosta sai kielensä kunnolla siniseksi. :)

Mikä nokkosten siemenillä muuten pääasiassa tehdään?
 
Mikä nokkosten siemenillä muuten pääasiassa tehdään?

Voi laittaa vaikka viilin tai puuron päälle, tai ruoan sekaan. Väittävät superfoodiksi ja että niiden käyttö piristää. En ole ennen kerännyt, mutta nyt ajattelin kerätä talvea varten kun ne nyt kerääntyvät vähän niin kuin tuossa muun kasvihöperehdinnän sivussa ja keruukausikin jatkuu syyskuulle, eli ei tarvitse kerätä hirveästi kerralla.

Edit. On muuten hyvän hintaisia noi nokkosensiemenet kaupassa...
 
Onko kaikkien puidenlehdissä tanniineja? Ainakin kaikkien puiden kuorissa ilmeisesti on, koska nahkaa voi parkita periaatteessa minkä vain puun kuorella, joten niissä täytyy olla parkkihappoja. Itse kuitenkin kiskoin viime keväänä perinteistä pajunkuorta, mutta en ole saanut parkituksi nahkaa, vaan kuoret ovat yhä säkissä. Pitäisi varmaan siihenkin joskus paneutua.
 
^En ole niin perehtynyt tanniineihin että osaisin tuohon vastata. Monissa puissa sitä on suojaamassa lehtiä syömiseltä (lehdet eivät maistu hyviltä). Mutta esim. koivunlehdet eivät mielestäni maistu kesälläkään järin pahalta, ovat vaan puisevia.

Ruusuviinan lisäksi innostuin viikko takaperin keittämään ruusuhilloa. Ruusun terälehtiä löytyy vielä, jos joku haluaa kokeilla. Ohje alla. (Kaupasta ostettujen ruusujen terälehtiä ei sitten pidä käyttämän ruoaksi!)

  • (väljä) litra (punaisen) ruusun terälehtiä
  • raastettua sitruunankuorta
  • 3 dl vettä
  • 5 dl hillosokeria
  • maustamiseen sitruunamehua
Keitä terälehtiä ja sitruunankuorta kymmenisen minuuttia. Lisä hillosokeri. Tässä vaiheessa valjuhkon näköinen massa muuttaa rubiininpunaiseksi. Keittele vielä toisen 10 minuuttia sekoitellen. Ota pois hellalta, lisää sitruunamehu, sekoita ja purkita.

Jossain lukemassani ohjeessa kehotettiin ottamaan terälehdistä pois se valkoinen "kärki" jolla se on kukassa kiinni, mutta ottaen huomioon montako terälehteä litraan mahtuu en moiseen ruvennut.
 
Jaaha. Syksy saa ja ketju on ollut hiljainen kuin kylätie. Oonpas mä lyyrinen tänään... [22]

Olen käynyt muutaman kerran sienessä viimeisen parin viikon aikana. Hobittityyliin olen sitä mieltä, että sieniä ei voi koskaan olla säilössä liikaa. Suolasieniä on talven varalle kohta nelisen kiloa. Suppiksia täältä ei ole vielä löytynyt, kunhan löytyy niin osa menee pakkaseen ja osasta tulee suppishilloa. Kantarelleja en ole nähnyt täällä lainkaan. Tänään poimin muutaman siistin näköisen nuoren tatin. Koska tattien maku miellyttää mutta suutuntuma taas ei ihan niin paljon, ajattelin kuivata ne (levittelen viipaloidut tatit tuon aina35asteisen kerrostalosaunani lauteille) ja tehdä tattijauhetta. En ole ennen tehnyt, mutta ei kai se rakettitiedettä ole. Luulisin että ohje menee kutakuinkin näin: 1) kuivaa tatit, 2) jauha ne.
 
Syksy saa myös mieheni lähtemään metsään ja tänään reissun tuloksena oli kaksi ämpärillistä puolukoita. Laitan seuraavaksi pari kuukautta poissa käytöstä olleen vanhemman pakastinkaapin käyntiin ja survon huomenna marjat soseeksi ja säilön pakkaseen. Meillä on liian lämmin kellari, joten se ei kelpaa soseen säilytyspaikaksi. Mies lupasi tehdä huomenna uuden puolukoidenkeruureissun.
 
Löysin äsken metsästä läjän hienoja nuoria känsätuhkeloita. Siis näitä mitä pienenä aina polkaistiin niin että itiöt lentelivät. (Possautin kyllä tänäänkin pari vanhaa yksilöä, ihan possautuksen ilosta.) Tämä löytö ilahdutti minua suuresti, sillä opin jokunen päivä sitten että noita voi syödä niin kauan kuin malto on valkoista ja toivoinkin löytäväni niitä jotta voisin kokeilla. Ohjeen etsiminen olikin hankalampaa. Lopulta yhdessä blogissa neuvottiin siivuttamaan ne ja paistamaan kuumalla pannulla. Menee kokeiluun tänään.
 
No niin - nyt puolukkasurvosta on kotona kymmenen litraa pakastimessa ja yhdeksän litraa Torpan jääkaapissa odottamassa kotiin / pakastimeen viemistä. Mies on ollut koko viikon Torpalla viettämässä ylityövapaita, ja hän on syystöiden ohella kerännyt pari ämpärillistä puolukoita ja myös perannut ne. Pari ämpärillistä olisi hyvä käydä vielä keräämässä, koska syömme puolukkasurvosta melkein kaikkien ruokien lisukkeena.

Kymmenkunta vuotta sitten mies oli vuorotteluvapaalla ja sinä syksynä oli hyvä puolukkavuosi, joten mies keräsi 110 litraa marjoja. Sain sullottua kaikki 50 litraa puolukkasurvosta pakastimeen, eikä sinne paljon muuta mahtunutkaan. Ajattelin, että määrä riittää yli vuoden ajaksi, jos vaikka seuraava vuosi olisi marjojen osalta katovuosi. Ei se survossatsi riittänyt seuraavaa kevättä pidemmälle.
 
Tämän otsikon alle menee varmaan myös satokausituotteet? Ihan vaikka ulkomailtakin tuodut sellaiset? Pohdin hetken että tekisin ihan oman satokausitopikin, mutta ajattelin että se saattaisi liipata turhan läheltä tätä.
Jäin nimittäin pohtimaan kuinka laajalti kontulaisiin on juurtunut satokausikalnterin käyttö ja miten ihmiset sitä käyttävät?
Meillä se oli viime vuonna aika ahkerassakin käytössä (ainakin jossain vaiheessa) ja ostettiin paljon smoothieihin meneviä hedelmiä sen mukaan. Sitten se alkoi vuoden loppua kohden vähän hiipumaan ja nyt vaikka meillä onkin uusi kalenteri niin surullisen harvoin siitä tulee vinkkejä katsottua. Mutta passiohedelmän satokautta en kyllä voinut ohittaa <3 Pieni ja kallis hedelmä jossa suuri osa on siementä, mutta miten se voikin olla niiiiiiiiiin hyvää. Lisäksi siitä on hyvä vähän seurata myös milloin on mansikkakausi kun se meinaa välillä mennä ihan ohi.
 
Ostin täynnä hyviä aikeita meille satokausioppaan, mutta ei sen ohjeita ole tullut seurattua. Meidän kahdelle kranttulantullemme eivät kelpaa kuin ihan tietyt hedelmät ja vihannekset, ja jos niitä ei ole pöydässä tarjolla, muksut eivät sitten vain syö mitään hedelmää tai vihannesta. Niin ympäristöystävällistä ja vaihtelevuudessaan terveellistä kuin satokausisyöminen olisikin, se nyt vain ei toistaiseksi ole meidän perheessämme relevantti vaihtoehto.
 
Ostin täynnä hyviä aikeita meille satokausioppaan, mutta ei sen ohjeita ole tullut seurattua. Meidän kahdelle kranttulantullemme eivät kelpaa kuin ihan tietyt hedelmät ja vihannekset, ja jos niitä ei ole pöydässä tarjolla, muksut eivät sitten vain syö mitään hedelmää tai vihannesta. Niin ympäristöystävällistä ja vaihtelevuudessaan terveellistä kuin satokausisyöminen olisikin, se nyt vain ei toistaiseksi ole meidän perheessämme relevantti vaihtoehto.
Tykkääkö ne juoda smoothieita tms.? Siinä on hyvä mahdollisuus tunkea sekaan kaikenlaista jännittävää. Oma suosikki tällä hetkellä on mustikka-kuusenkerkkä-jogurtti-siemen-jokumehu-smoothie. Kivan metsäinen. Ja sitten kasvien kuivaus ja niiden lisääminen jauhettuna ruokiin on hyvä vaihtoehto ja menee alas ihan huomaamatta. Jauhetut kasvikset käyvät monesti samalla suurusteesta.

Äidilläni oli joskus ongelma miehensä lasten kansaa siitä että olivat aika valikoivia. Laittoi sitten esim. soijarouhetta pizzaan eikä kertonut siitä. Meni ihan täydestä.

Tietty on ihan eri asia jos joku ei ideologisista syistä syö jotain. Silloin ei ole tarpeen pelleillä.
 
Eivät juo smoothieta ja ovat muutenkin tosi valikoivia ruokansa suhteen. Nyhtis ja härkis kyllä uppoavat osana esim. tortillatäytettä, ja varmaan kasvispuolellakin voisi ujuttaa jotain "ylimääräistä" sekaan, kunhan perussetti on tuttua ja turvallista. Raakojen hedelmien ja vihannesten kanssa ei kuitenkaan voi pelleillä: niiden on oltava banaania, golden-omenoita, kurkkua ja kuopukselle joskus porkkanaa, muu ei kelpaa.
 
Villikasvikausi on taas alkanut :heart: Vielä ei ole aivan mahdottomasti löytynyt (reilu viikko sitten tuli Helsingissäkin vielä lunta), mutta kaupan salaatit eivät enää juurikaan kiinnostele. Vuohenputkea toki on löytynyt jo huhtikuun puolivälistä alkaen ja eilen löysin ensimmäiset horsmanversot. Tänä keväänä aion testata kotkansiipiä (saniaislaji) jahka versot nousevat. Viime vuonna ihmettelin niitä (olivat samassa paikassa kuin horsma-apajani) kun olivat niin hauskan näköisiä, mutta siinä vaiheessa kun kuulin että niitä voi syödäkin, oli versoaika jo mennyt.

Äitini viestitteli eilen valutelleensa pihakoivustaan mahlaa ja pakastaneensa sitä litratolkulla. Uhkasi laittaa sitä mulle mukaan seuraavan kerran kun käyn. Kelpaa!
 
Kävin työkeikan sivussa äidin luona ja sain mukaani jonkun 6-7 litraa pakastettua koivun mahlaa. Keräsin myös pihakuusesta viitisen litraa kerkkiä pakkaseen.

Viime viikolla keittelin voikukkasiirappia. Lopputulos oli todellinen yllätys: tuotos sekä tuoksuu, maistuu että näyttää juoksevalta hunajalta. Jollei tietäisi ettei se ole hunajaa, niin menisi kyllä vipuun. Eka erä on vaan hieman nestemäinen, seuraavalla kerralla osaan laittaa sokeria enemmän. Tämä ei paksuunnu keitettäessä kuten kinuski, vaan sokeria pitää olla paljon tai sitten sitä pitää jaksaa keittää pitemmän aikaa kasaan. Tällä litkuversiollakin kelpaa kyllä maustaa ruokia ja teetä tai kaataa vaikka jätskin päälle.
 
Villiyrttikausi! Sekin on alkanut!

Pääsiäisenä pääsin mahlan makuun. Valutettiin äitini pihakoivusta muutamassa tunnissa kymmenisen litraa mahlaa pakkaseen ja lisäksi pari litraa viikonlopun aikana tuoreeltaan juotavaksi + kahvinkeittoon. (Mahlasta keitetty kahvi on tosi hyvää, pehmeää.) Kokeiltiin valuttaa myös vaahterasta, aika kitsaasti valui mutta litran verran saatiin sitäkin maistiaisiksi. Vaahteran mahla oli kyllä huomattavasti koivun vastaavaa makeampaa. Koivun mahlahan ei maistu paljon miltään. Koitettiin villikasvejakin etsiä, mutta hajanaisia vuohenputkia lukuunottamatta ei vielä oikein löytynyt (äiti asuu Lahden kupeessa ja heidän pihallaan oli vielä joitakin lumilämpäreitä).

Muutama lämmin päivä on räjäyttänyt ainakin täällä etelärannikolla hennon vihreän esiin. Eilen tein vuoden ensimmäisen villikasvisalaatin: vuohenputkea, suolaheinää, mustikan ja koivun lehtiä sekä litulaukkaa. Mausteeksi heittelin palstalta karsituista mustaherukan oksista riivittyjä pieniä lehtiä. Ja löysin ensimmäiset horsmanversotkin pannulle, oi tätä onnea!
 
Vastaan Kointähdelle parhaaksi katsomassani topikissa, @Kointähti kirjoitti ärsyttää-topikkiin näin "Onko parempi että syömme kotimaista lihaa joka päivä, vai että tuomme kasviksia ulkomailla lentokoneilla? Koska muita vaihtoehtoja ei ole.". On hyvä huomata, että kaiken ruuan kuljetus kauppoihin on vain pieni osa koko tuotteen hiilijalanjäljestä.
Eli vastauksena, itse asiassa on. Tässä artikkeleita aiheesta:

Tietenkin tässä on muutamia poikkeuksia, kuten esimerkiksi avokadot, jotka useasti todellakin tuodaan lentorahtina, sekä banaanit, ja näitä kumpaakin tuotetaan epäekologisesti lähestulkoon monotaloutena.
Mutta suurin osa esimerkiksi pavuista ja linsseistä, "tavallisista" hedelmistä miinus tietenkin banaanit ja muut oikeasti etelän kasvit, tuodaan joko rekkalastina tai laivalla Euroopasta. Lisäksi esimerkiksi kaurasta jalostettuja tuotteita tehdään täällä Suomessa, samoin kuin erilaisia hernejalosteita, kuten herneproteiinivalmisteita. Lisäksi ulkomailta tuotua soijaa syötetään esimerkiksi juurikin niille kotimaisille sioille ja kanoille, ja yleensä tämä soija on "huonolaatuisempaa" ja tuodaan kauempaa, kuten esimerkiksi Etelä-Amerikasta tai Kiinasta, kun taas "ihmisruuaksi" soijaa tuodaan pääosin Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Varmasti parempia lähteitä on olemassa, mutta voin hakea esimerkiksi kaikkien merkittävien yliopistojen tietokannasta "oikeita" artikkeleita, ja lähettää ne yksällä, mikäli tahdotte lisädataa. :)
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Käsitin Kointähden kommentin MTK:hon kohdistuvana sarkasmina, eräänlaisena "lainauksena" heidän ja ylipäätään hyvin monien nykyisenkaltaista eläinteollisuutta puolustavien retoriikasta. Nämä tahothan jaksavat sitkeästi väittää, että lihan syöminen on täysin neutraali ja jopa hyvä asia, kunhan liha on kotimaista, ja manata kasvispohjaisen ravinnon tuonnin ulkomailta alimpaan helvettiin ympäristön, ilmaston ja suomalaisen maatalouden tuhoajana - täysin päinvastaisista faktoista piittaamatta.
 
Isil ymmärsi aiemman viestini oikein. Kaikki ovat nähneet varmaan kaupassa merkinnän "viljaporsasta"; onko vilja sitten ihmisravinnoksi kelpaamatonta? Ja jos proteiinia kaipaa, niin kasvaa härkäpapukin Suomessa. Toki tietyissä Pohjois-Suomen osissa karjan rehun viljely onnistuu mutta viljan ei, mutta silloinkin lihaa pitäisi viedä paljon ulkomaille sellaisiin paikkoihin, joissa kasvisravinnon tuottaminen on mahdollista kaikkialla. Toki eläimiä tulisi syödä edelleen, mutta kotieläinten määrää tulisi vähentää ja niiden elinoloja parantaa. Karja kuuluu laitumelle ja siat metsiin juuria tonkimaan! Lihalle kunnianpalautus juhlaruokana arkiruoan sijaan.
 
Ylös