Pagba
Pronominit hän/hänen
Rome, season 1, episode 1
"The Stolen Eagle"
Alkutekstit pyörivät taustallaan Rooman katunäkymiä. Seinäpiirrokset elävät.
Johdannossa kerrotaan, että 400 vuotta sitten viimeinen kuningas karkotettiin, mutta Rooman tasavallan eloa värittää aatelisten ja rahvaan ristiriidat. Vallassa ovat kaksi ystävystä, Julius Caesar ja Pompeius Magnus. Jälkimmäistä pidettiin aiemmin näistä kahdesta mahtavampana, mutta viimeiset kahdeksan vuotta hän on ollut Roomassa pitämässä rauhaa kun taas Caesar on taistellut gallialaisia vastaan pohjoisessa. Aateliset pelkäävät, että Caesar aikoo kruunauttaa itsensä kuninkaaksi armeijansa, vaurautensa ja kansan suosion turvin.
Galliassa legioonalainen Titus Pullo innostuu liikaa taistelussa ja mottaa häntä nuhdellutta sadanpäämiestä. Sankarin asema ei suojele häntä ruoskinnalta ja vangitsemiselta odottamaan menolippua sirkukseen.
Gallialaisten viimeinen kuningas, Vercingetorix, antautuu Caesarille ja joutuu suutelemaan kultaista kotkaa, roomalaisten standaaria. Pompeius Magnus lähettää suru-uutisen Caesarille: hänen vaimonsa, Caesarin tytär, on kuollut lapsivuoteeseen synnyttäessään keskosta. Magnus tarvitsee uuden vaimon.
Octavianuksen, nuoren aatelisen, äiti Atia käyttää naisellisia sulojaan upean hevosen hankkimiseen. Se on tarkoitettu lahjaksi Caesarille ja Octavianuksen täytyy lähteä Galliaan toimittamaan sitä.
Senaatti on jakautunut senaattori Caton johtamiin Caesarin vastustajiin, neutraaleihin ja Caesarin puolustajiin, joita syytetään kannatuksensa myymisestä rahasta. Cato vaatii Caesarin riisumista vallasta ja asettamista syytteeseen maanpetoksesta. Pompeius torjuu vaatimukset veto-oikeudellaan. Cicero vertaa kaunopuheisesti Caesaria petoon, jota ei pidä yrittää ärsyttää, muttei kuitenkaan tarjota sille ystävyyden kättä. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Puuhun kiipeäminen, kysyy Pompeius. Hän pitää Caesaria ystävänään eikä koskaan pettäisi tätä. Caesar on syytön maanpetokseen, kunnes toisin todistetaan.
Myöhemmin kun Pompeius seuraa huvittuneena ilveilijöiden esitystä Scipio esittelee hänelle tyttärensä Cornelian. Cato on heidän seurassaan ja haluaa keskustella kahden Pompeiuksen kanssa. Hän tuo julki pelkonsa siitä, että aateliset ja Pompeiuksen sotilaatkaan eivät voisi pysäyttää Caesaria, mutta Pompeius uskoo legioonien tukeen. Hän ei pettäisi ystäväänsä – avoimesti.
Reissu pelottaa Octavianusta, joka valitsee onnenkaluja ja saa lohdutusta isosiskoltaan. Seuraavana päivänä hän lähtee pienessä saattueessa kohti Galliaa. Pompeius saa tietää tästä ja sisällyttää Octavianuksen hoitelemisen Galliaan lähettämänsä orjan tehtäviin.
Kolmannentoista legioonan leiristä varastetaan kullattu kotka, legioonan standaari. Varkaat sulautuvat mainiosti leirin vilkkaaseen iltaelämään, sillä he ovat yltä päältä sinisen värin peitossa. Seuraavana päivänä Caesarin vieraaksi tullut Brutus saa tietää varkaudesta kun Marcus Aurelius saa Caesarilta kultaa standaarin palauttamiseksi koituvien kulujen kattamiseen. Caesar kertoo olevansa huolissaan ja neuvoton, koska hänen joukkonsa ovat kapinan partaalla ja pitävät standaarin varkautta merkkinä ylipäällikkönsä tuhosta. Brutus saa Caesarilta kirjeen vietäväksi äidilleen Servilialle Roomaan. Sillä välin Octavianuksen saattueen kimppuun hyökätään ja hän joutuu vangiksi.
Lucius Vorenus saa Marcukselta tehtäväkseen standaarin löytämisen valitsemillaan miehillä ja hän saa gallialaisia kiduttamalla tietoonsa suunnan, johon varkaat ovat menneet. Siniset hispanialaiset olivat olleet yön gallien kylässä ja lähteneet sitten caturgien maille. Vorenus ei pidä kummoisina mahdollisuuksiaan saada kotkaa takaisin, joten hän valitsee kuolemaantuomitun Pullon, jotta kolmastoista legioona menettäisi mahdollisimman vähän miehiä.
Roomassa Brutus kertoilee gallien kaameista tavoista äitinsä järjestämässä juhlassa. Pompeius juttelee hänen kanssaan kahden kesken ja saa kuulla Caesarin väsymyksestä ja voimattomuudesta. Pompeius vaikuttaa epäuskoiselta ja järkyttyneeltä kun kuulee, että Caesarin joukot ovat kapinallisia eivätkä ehkä enää taistelisi ylipäällikkönsä puolesta.
Octavianuksen äiti, Caesarin siskontytär, saa tältä tehtäväkseen etsiä uusi vaimo Pompeiukselle. Hänen tyttärensä Octavia on onnellisesti naimisissa Glabiuksen kanssa, mutta äiti manipuloi tytärtään eroamaan miehestään (Caesar mukamas tapattaisi tämän, jotta juuri Octavia voisi naida Pompeiuksen). Octavia ja Pompeius kihlautuvat.
Toivioretkeläisten hevoset varastetaan kun Pullo nukahtaa vartiossa. Kun he jatkavat matkaa, kohtaavat he oudon karavaanin niityllä: kärryjä vetävän Octavianuksen, jota ruoskitaan ja orjapiiskurin lisäksi viisi muuta tyyppiä ja hevosten vetämän kärryn. Yksi miehistä ratsastaa erittäin uljaalla hevosella. Mahdollisuus päästä takaisin ratsaille motivoi sotilaita hyökkäämään gallien karavaanin kimppuun. Octavianus vaatii heitä vapauttamaan itsensä, mutta taipuu kuitenkin pyytämään kauniisti. Hän nuijii hengiltä ruoskijansa ja sanoo isoenonsa palkitsevan vapauttajansa avokätisesti. Hänet pitäisi viedä Caesarin luokse, mutta miehillä on tehtävä kesken. Standaari täytyy löytää. Octavianus sanoo, että Caesar ei välitä kotkastaan, vaan on käskenyt etsinnän vain ollakseen herättämättä epäilyksiä. Caesar yrittää houkutella vanhan ystävänsä Pompeiuksen iskemään ensin luullessaan, että Caesar on heikoilla. Julia, Caesarin menehtynyt tytär ja Pompeiuksen vaimo, oli viimeinen side heidän välillään ja kansan suosiosta kilpailevien hallitsijoiden yhteenotto on väistämätön. Karavaanista löytyy sinistä väriä ja kärryistä orja kotkan kanssa. Caesar saa takaisin Octavianuksen, kotkan ja Pompeiuksen orjan, Porca Junolin, pään. Pompeius saa sen lähetyksenä lievästi uhkaavan kirjeen kera.
Roomassa juhlitaan Pompeiuksen häitä, mutta morsiamena ei ole Octavia, vaan Cornelia. Octavian äiti tulkitsee tämän johtuvan politiikasta: Pompeius ja Caesar ovat nyt vihollisia keskenään. Äiti ja tytär haluavat Pompeiuksen kuolevan.
**********************************************
Aloitusjakson juoni on varsinaista hedelmäsalaattia, mikä on väistämätöntä: keskeiset henkilöt on esiteltävä heti alussa, eikä se onnistu ilman että juoni hyppii sinne tänne. Pompeiuksen kömpelö petollisuus, Atian häikäilemättömyys, Brutuksen sinisilmäisyys, Pullon maanläheisyys, Voreniuksen kunniallisuus, Octavian herkkäuskoisuus, Octavianuksen orastava viisaus, Caesarin laskelmoivuus, Ciceron konflikteja kaihtava kaunopuheisuus, Caton kaukonäköisyys... kaikki ne manifestoituvat jo nyt ja vahvistuvat jatkossa. Ovatko hahmot muutenkin liian yksiulotteisia?
"The Stolen Eagle"
Alkutekstit pyörivät taustallaan Rooman katunäkymiä. Seinäpiirrokset elävät.
Johdannossa kerrotaan, että 400 vuotta sitten viimeinen kuningas karkotettiin, mutta Rooman tasavallan eloa värittää aatelisten ja rahvaan ristiriidat. Vallassa ovat kaksi ystävystä, Julius Caesar ja Pompeius Magnus. Jälkimmäistä pidettiin aiemmin näistä kahdesta mahtavampana, mutta viimeiset kahdeksan vuotta hän on ollut Roomassa pitämässä rauhaa kun taas Caesar on taistellut gallialaisia vastaan pohjoisessa. Aateliset pelkäävät, että Caesar aikoo kruunauttaa itsensä kuninkaaksi armeijansa, vaurautensa ja kansan suosion turvin.
Galliassa legioonalainen Titus Pullo innostuu liikaa taistelussa ja mottaa häntä nuhdellutta sadanpäämiestä. Sankarin asema ei suojele häntä ruoskinnalta ja vangitsemiselta odottamaan menolippua sirkukseen.
Gallialaisten viimeinen kuningas, Vercingetorix, antautuu Caesarille ja joutuu suutelemaan kultaista kotkaa, roomalaisten standaaria. Pompeius Magnus lähettää suru-uutisen Caesarille: hänen vaimonsa, Caesarin tytär, on kuollut lapsivuoteeseen synnyttäessään keskosta. Magnus tarvitsee uuden vaimon.
Octavianuksen, nuoren aatelisen, äiti Atia käyttää naisellisia sulojaan upean hevosen hankkimiseen. Se on tarkoitettu lahjaksi Caesarille ja Octavianuksen täytyy lähteä Galliaan toimittamaan sitä.
Senaatti on jakautunut senaattori Caton johtamiin Caesarin vastustajiin, neutraaleihin ja Caesarin puolustajiin, joita syytetään kannatuksensa myymisestä rahasta. Cato vaatii Caesarin riisumista vallasta ja asettamista syytteeseen maanpetoksesta. Pompeius torjuu vaatimukset veto-oikeudellaan. Cicero vertaa kaunopuheisesti Caesaria petoon, jota ei pidä yrittää ärsyttää, muttei kuitenkaan tarjota sille ystävyyden kättä. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Puuhun kiipeäminen, kysyy Pompeius. Hän pitää Caesaria ystävänään eikä koskaan pettäisi tätä. Caesar on syytön maanpetokseen, kunnes toisin todistetaan.
Myöhemmin kun Pompeius seuraa huvittuneena ilveilijöiden esitystä Scipio esittelee hänelle tyttärensä Cornelian. Cato on heidän seurassaan ja haluaa keskustella kahden Pompeiuksen kanssa. Hän tuo julki pelkonsa siitä, että aateliset ja Pompeiuksen sotilaatkaan eivät voisi pysäyttää Caesaria, mutta Pompeius uskoo legioonien tukeen. Hän ei pettäisi ystäväänsä – avoimesti.
Reissu pelottaa Octavianusta, joka valitsee onnenkaluja ja saa lohdutusta isosiskoltaan. Seuraavana päivänä hän lähtee pienessä saattueessa kohti Galliaa. Pompeius saa tietää tästä ja sisällyttää Octavianuksen hoitelemisen Galliaan lähettämänsä orjan tehtäviin.
Kolmannentoista legioonan leiristä varastetaan kullattu kotka, legioonan standaari. Varkaat sulautuvat mainiosti leirin vilkkaaseen iltaelämään, sillä he ovat yltä päältä sinisen värin peitossa. Seuraavana päivänä Caesarin vieraaksi tullut Brutus saa tietää varkaudesta kun Marcus Aurelius saa Caesarilta kultaa standaarin palauttamiseksi koituvien kulujen kattamiseen. Caesar kertoo olevansa huolissaan ja neuvoton, koska hänen joukkonsa ovat kapinan partaalla ja pitävät standaarin varkautta merkkinä ylipäällikkönsä tuhosta. Brutus saa Caesarilta kirjeen vietäväksi äidilleen Servilialle Roomaan. Sillä välin Octavianuksen saattueen kimppuun hyökätään ja hän joutuu vangiksi.
Lucius Vorenus saa Marcukselta tehtäväkseen standaarin löytämisen valitsemillaan miehillä ja hän saa gallialaisia kiduttamalla tietoonsa suunnan, johon varkaat ovat menneet. Siniset hispanialaiset olivat olleet yön gallien kylässä ja lähteneet sitten caturgien maille. Vorenus ei pidä kummoisina mahdollisuuksiaan saada kotkaa takaisin, joten hän valitsee kuolemaantuomitun Pullon, jotta kolmastoista legioona menettäisi mahdollisimman vähän miehiä.
Roomassa Brutus kertoilee gallien kaameista tavoista äitinsä järjestämässä juhlassa. Pompeius juttelee hänen kanssaan kahden kesken ja saa kuulla Caesarin väsymyksestä ja voimattomuudesta. Pompeius vaikuttaa epäuskoiselta ja järkyttyneeltä kun kuulee, että Caesarin joukot ovat kapinallisia eivätkä ehkä enää taistelisi ylipäällikkönsä puolesta.
Octavianuksen äiti, Caesarin siskontytär, saa tältä tehtäväkseen etsiä uusi vaimo Pompeiukselle. Hänen tyttärensä Octavia on onnellisesti naimisissa Glabiuksen kanssa, mutta äiti manipuloi tytärtään eroamaan miehestään (Caesar mukamas tapattaisi tämän, jotta juuri Octavia voisi naida Pompeiuksen). Octavia ja Pompeius kihlautuvat.
Toivioretkeläisten hevoset varastetaan kun Pullo nukahtaa vartiossa. Kun he jatkavat matkaa, kohtaavat he oudon karavaanin niityllä: kärryjä vetävän Octavianuksen, jota ruoskitaan ja orjapiiskurin lisäksi viisi muuta tyyppiä ja hevosten vetämän kärryn. Yksi miehistä ratsastaa erittäin uljaalla hevosella. Mahdollisuus päästä takaisin ratsaille motivoi sotilaita hyökkäämään gallien karavaanin kimppuun. Octavianus vaatii heitä vapauttamaan itsensä, mutta taipuu kuitenkin pyytämään kauniisti. Hän nuijii hengiltä ruoskijansa ja sanoo isoenonsa palkitsevan vapauttajansa avokätisesti. Hänet pitäisi viedä Caesarin luokse, mutta miehillä on tehtävä kesken. Standaari täytyy löytää. Octavianus sanoo, että Caesar ei välitä kotkastaan, vaan on käskenyt etsinnän vain ollakseen herättämättä epäilyksiä. Caesar yrittää houkutella vanhan ystävänsä Pompeiuksen iskemään ensin luullessaan, että Caesar on heikoilla. Julia, Caesarin menehtynyt tytär ja Pompeiuksen vaimo, oli viimeinen side heidän välillään ja kansan suosiosta kilpailevien hallitsijoiden yhteenotto on väistämätön. Karavaanista löytyy sinistä väriä ja kärryistä orja kotkan kanssa. Caesar saa takaisin Octavianuksen, kotkan ja Pompeiuksen orjan, Porca Junolin, pään. Pompeius saa sen lähetyksenä lievästi uhkaavan kirjeen kera.
Roomassa juhlitaan Pompeiuksen häitä, mutta morsiamena ei ole Octavia, vaan Cornelia. Octavian äiti tulkitsee tämän johtuvan politiikasta: Pompeius ja Caesar ovat nyt vihollisia keskenään. Äiti ja tytär haluavat Pompeiuksen kuolevan.
**********************************************
Aloitusjakson juoni on varsinaista hedelmäsalaattia, mikä on väistämätöntä: keskeiset henkilöt on esiteltävä heti alussa, eikä se onnistu ilman että juoni hyppii sinne tänne. Pompeiuksen kömpelö petollisuus, Atian häikäilemättömyys, Brutuksen sinisilmäisyys, Pullon maanläheisyys, Voreniuksen kunniallisuus, Octavian herkkäuskoisuus, Octavianuksen orastava viisaus, Caesarin laskelmoivuus, Ciceron konflikteja kaihtava kaunopuheisuus, Caton kaukonäköisyys... kaikki ne manifestoituvat jo nyt ja vahvistuvat jatkossa. Ovatko hahmot muutenkin liian yksiulotteisia?
Last edited: