Kauhuelokuvat

En löytänyt yleistä topicia kauhuelokuvista, joten ajattelin tehdä uuden. Mikä on paras näkemäsi kauhuelokuva? Entä mikä huonoin? Tehdäänkö nykyään mielestäsi kunnon kauhuelokuvia, vai onko kaikki ideat jo kulutettu?

Täällä kirjoittelee siis tyttö, joka rakastaa kauhuelokuvia, mutta ei uskalla katsoa niitä. Ehkä vähän ristiriitaista.. Omasta mielestäni huonoin näkemäni kauhuelokuva on Ring. Tai ehkä sitä ei voida laskea mukaan, koska omasta mielestäni se ei ole edes kauhua. Parhaan näkemäni kauhun nimeä en muista.. (yhyy!) Hyviä on myös Tiedän mitä teit viime kesänä-leffat. Mutta eihän niitäkään välttämättä ihan kauhuun luokitella?

En itseasiassa ole koskaan ollut mikään mieletön kauhuleffojen ystävä, ja siksi niitä olenkin nähnyt vain muutaman. The Village oli yksi, en edes tiedä lasketaanko sitä, koska se ei sitten niin pelottava ollutkaan, ja Salaisen ikkunankin olen nähnyt, mutta sekin taisi olla trilleri. No, minua pelotti ainakin.

Joskus olen aloittanut Halloweenin, mutta lopetin jo siinä kohdassa kun se poika löytyi luistin naamassa. Ja se oli aika alussa, muistaakseni.

Eli kauhuleffakokemukseni ovat kovin huonoja. Ei niin, että pelkäisin mielettömästi, mutta kun en koskaan tule lähteneeksi katsomaan, ja vuokratessanikin tykkään enemmän laffoista joista jää hyvä mieli. Semmoiset psykologiset, ahdistavat elokuvat ovat mielestäni pelottavampia kuin joku kauhuörvellys missä hirviöt juoksee eestaas.

Eivätkä scifi-kauhu-yhdistelmät pelota niin paljoa, jos pahiksena on joku taruolento, mörkö tms. hirviö, mutta perinteisiin "Murhaampa ihmisen voiveitsellä buahhahhaa"-elokuviin, jossa pelon aihe on tavallinen ihminen, niihin samaistuu ja samalla pelkää enemmän.

Mutta minähän rakastan kauhua Ikävää vain, että nykyään tehdään etupäässä sitä jenkki-kauhua, jonka keskeinen ideologia on kääntää katsojan popparit masun kautta edessä istujan niskaan... :yuck:
Paras kauhuleffaa... Varmaankin The Blair Witch Project 1. Pidin sen ideasta, toteutuksesta, kaikesta. Se on jonkinlainen raikas luomutuote kaiken tekoveren ja plastisten vammojen keskellä. Jatko-osa ei ole lainkaan niin hyvä, ja koko idea on mennyt poskelleen kun se on kuvattu perinteisellä tavalla

miksei Ringiä lasketa kauhu-elokuvaksi? minä ainakin olin kauhuissani, myönnän. ja Tiedän mitä teit silloin joskus - leffat laskisin huonohuumorijännityskikatus-osastolle täysin. luultavasti kauhuelokuvaksi luokittelu riippuu täysin katsojasta, kuka pitää kauheana mitäkin asiaa. miksi skeptisyys tulee aina öisin kuvioihin..

minä tykkään kauhuelokuvista tiettyn mielentilan aikaan, mutta jos joku muu leffa on tarjolla niin mieluummin minä sen toisen vaihtoehdon kauhun sijaan valitsen. eli kauhufaniksi en tunnustautuisi, tosin tietysti se riippuu täysin elokuvasta itsestään. luultavasti pitämättömyyteni johtuu siitä että vaikka kuinka huono kauhuelokuva olisikaan kyseessä, aina se tulee pimeällä mieleen. kai se pahin vihollinen on mielikuvitus itse. jos uskallan nyt kauhuelokuviksi ne mieltää, niin ehdottomasti parhaina pidän elokuvia : The Ring, The Eye ja The Village.

Minä en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja. Tykkäisin kyllä katsoa niitä jos vain uskaltaisin...
Ensimmäinen näkemäni kauhuleffa oli Päätön ratsumies. Vaikka nyt kun miettii, se taitaa olla enemmänkin fantasiaa kuin kauhua.
Rakastan sitä leffaa. Samoin kuin monia muitakin Tim Burtonin elokuvia.
Kun näin sen ensimmäisen kerran, se oli NIIIN pelottava että olin aivan kauhuissani vielä monta tuntia sen jälkeen ja näin yöllä kamalia painajaisia. Nyt sitä voi katsoa jo ihan ilman pelkäämistä kun osaa kyseisen leffan jo ulkoa...
Teatterissa olen käynyt katsomassa vain yhden kauhuleffan, Gothikan. Se oli oikeasti PELOTTAVA. Näin siitäkin painajaisia varmaan viikon ajan.
Paras näkemäni kauhuleffa on Kuudes aisti. Se on minulle juuri sopivan pelottava. Sitä on kiva katsoa yksin pimeässä huoneessa. Olen senkin jo nähnyt niin monta kertaa että osaan jo valmistautua kaikkiin säikäyttäviin kohtiin...

Täälläkin yksi henkilö, joka pitää kauhusta mutta ei uskalla katsoa sitä ilman peittoa Juu-u, on tullut katsottua kaikennäköisiä kauhuelokuvia, harmi vain että suurimman osan nimistä olen unohtanut lahopääni takia.

Eniten olen pelännyt varmaankin The Ringiä. En tiedä miksi, mutta siitä jäi traumoja! Oli muuten hyvä elokuva, ei vain pelottava. Ensimmäisellä kerralla alkuperäiset japanilaiset Ringut oli myös pelottavia. Olen nähnyt aika paljon aasialaisia kauhuleffoja (Ju-on: The Grudge, The Eye, The Phone, Otogiriso...), mutta suurin osa niistä ei ole ollut mitään hyperpelottavia. Pidän niistä aika lailla.

Jo aiemmin mainitut verellä läträämis-leffat eivät ole pelottavia. Screamit, Tiedät mitä teit viime kesänä, jne ovat mielestäni joko a) tylsiä tai b) hauskoja.

Valië Nienna sanoi:

Paras kauhuleffaa... Varmaankin The Blair Witch Project 1. Pidin sen ideasta, toteutuksesta, kaikesta. Se on jonkinlainen raikas luomutuote kaiken tekoveren ja plastisten vammojen keskellä.

Click to expand...

Minäkin pidin kyseisestä leffasta, se oli erilainen ja mielenkiintoinen. Kakkososaa en tosin ole nähnyt.

Muistan, että joskus kauan sitten näin leffan nimeltä Sokea kauhu ja se oli ainakin silloin tosi karmaiseva. No Manaaja on useimpien mielestä lähinnä huvittava tai pelkästään huono, mutta kyllä se minut saa välillä tiirailemaan sormien välistä kun en muuten uskalla katsoa minusta The Ring oli ahdistava...
Niin... ja Salaisuus pinnan alla-leffan takia en uskaltanut käydä kylvyssä, suihkussa, uimassa tai katsoa peiliin vähään aikaan

Laureloth sanoi:

Ensimmäinen näkemäni kauhuleffa oli Päätön ratsumies. Vaikka nyt kun miettii, se taitaa olla enemmänkin fantasiaa kuin kauhua.
Rakastan sitä leffaa.

Click to expand...

Mii tuu! Aivan ihana leffa, ja John Depp on Ihcabodina loistava! En kyllä sanoisi sitä kauhuksi, se on päinvastoin aikas hauska. Etenskin kun Ichabod heittää Ratsumiehelle hänen päänsä! Ota koppi

Minä pidän sellaisista kauhuleffoista, joissa keskitytään pelkoon ja sen tuottamiseen eri keinoin, väkivaltaan. Esim. Villagesta ja Ringistä tykkäsin tosi paljon, vaikkeivat ne kai perinteistä kauhua olekaan. Hohto on myös hyvä ja Manaajakin omalla tavallaan.

En katso kauhua koskaan yksin enkä koskaan mielelläni. Jostain syystä vain aina suostun katsomaan kauhua ja sitten jälkeenpäin pelottaa. Pelottaa mennä yksin kotiin ja muuta ja voin nähdä painajaisia, mutta sitten yleensä jonkin ajan kuluttua toivun. Kauna jostain syystä aiheutti pahat traumat.

Olen siinä määrin säälittävä, etten koskaan katso leffoissa väkivaltaisia kohtauksia, vaan kyselen sitten jälkeenpäin, mitä tapahtui. Silmitön ja verinen väkivalta aiheuttaa minussa vain pahaa oloa. En ymmärrä, miksi joku tekee sellaista (siis edes käsikirjoittaa moista). Miksi joku saa mielihyvää silpomisen katselusta? En myöskään pidä siitä, miten ihmisiin yleensä suhtaudutaan kauhuleffoissa: joku menettää koko perheensä tai ystävänsä, mutta toipuu heidän murhastaan silti ja pystyy jatkamaan normaalia elämää. Ihmisiä kuolee massoittain, mutta se kuitataan leffoissa muutaman sekunnin pätkällä. Minusta kauhuleffoissakin pitäisi kunnioittaa ihmisyyttä. Se tuo elokuviinkin aitouden tunteen: kun ihminen pystyy samaistumaan toiseen, niin elokuvan vaikutus on tehokkaampi. Itse olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka itki Sevenin lopussa..

Mutta en tosiaan tiedä, että onko se jotenkin sairasta katsoa kauhua. Yliluonnollinen jotenkin viehättää minua, mutta en tiedä, kertooko se ihmisestä jotain syvempää, jos haluaa katsella murhien tekoa tai vastaavaa.

embla sanoi:

ja Salaisuus pinnan alla-leffan takia en uskaltanut käydä kylvyssä, suihkussa, uimassa tai katsoa peiliin vähään aikaan

Click to expand...

itseasiassa minulle kävi aika lailla samoin :wink: unohdin tuosta aiemmasta listastani tietenkin Hohdon uudemman version (vanhempaa Hohtoa en jostain syystä ole saanut katsotuksi vaikka tuolla hyllyssähän se videolla olisi), jonka jälkeen ammeiden näkeminen on aina tuonut jonkunlaisia muistoja mieleen, sekä pannuhuoneessa iskee joskus paniikki. kauhuleffoja olisi mielekkäämpää katsella jos tietäisi etteivät ne jäisi kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa vaikka televisio on jo aikoja sitten suljettu.

Peili on aika yleinen kauhuelokuvissa käytetty pelon herättäjä(välikappaleena). Ja se toimii... Kun on sitten vihdoin laittautumassa leffan jälkeen yöpuulle ja pesee hampaitaan kaikessa rauhassa, ihaillen itseään samalla peilistä, niin eikös yhtäkkiä siellä taustalla tunnu näkyvän jotain epämääräistä, aivan vain hetken ajan. Tämä riittää, syöksyn mahdollisimman nopeasti sänkyyn peiton alle ja kääriydyn toukaksi! Joskus katson kevennykseksi jotain typerää telkkarista, ihan mitä vaan, vaikka ostostv:tä :b

Viime vuosina en ole oikein ehtinyt elokuvateatteriin, ja TV-ruutu on aika surkea väline useimpien elokuvien esittämiseen . Klassikon aseman saavuttaneita filmejähän voi onneksi käydä katsomassa elokuva-arkistossa (jos sattuu asumaan Helsingissä). Toisaalta TV:stä (videolta, DVD:ltä) voi katsoa kauhuelokuvia, jos sattuu olemaan yksin kotona, mikä tietysti luo oman tunnelmansa

Suosikkikauhuelokuvani on ehkä Dario Argenton ohjaama "Suspiria" (1977). Tyylilajina unenomaisuutta ja klassista pelottelua pimeän ikkunan takaa...Myös Brian de Palman "Carrie" (1976) upposi tehokkaasti. Paljon uskonnollista ja seksuaalista ahdistusta, kohtuullisesti verta ja pyrotekniikkaa (elokuvan tuotantobudjetti ei onneksi ollut liian suuri). Kauhuelokuvaparodioista mainittakoon Polanskin "Vampire Killers" (myös jostain 70-luvulta). Uusista kauhunsävyisistä elokuvista minua miellytti Alejandro Amenabarin "Others" (pääosassa Nicole Kidman :wink: ). Siinä ei tainnut olla lainkaan verta.

Blair Witch Project oli katselukokemuksena lähinnä "mielenkiintoinen", vaikka kyllä minua jossain kohtaa taisi pelottaa oikeastikin. "Päätön ratsumies" oli hauska, mutta nimenomaan kauhuparodiana. Eräs klassikko, josta en pidä, on Kubrickin "Hohto". Mielestäni Nicholson ylinäyttelee ikävästi. Miksei hän voi jahdata perhettään rauhallisen ja ystävällisen näköisenä?

Valië Nienna sanoi:

Varmaankin The Blair Witch Project 1. Pidin sen ideasta, toteutuksesta, kaikesta. Se on jonkinlainen raikas luomutuote kaiken tekoveren ja plastisten vammojen keskellä. Jatko-osa ei ole lainkaan niin hyvä, ja koko idea on mennyt poskelleen kun se on kuvattu perinteisellä tavalla

Click to expand...

Ai mää en tiennytkään että sillä on jatko-osa? Vai onko se eka osa missä ne nuoret menee sinne metsään ja koko elokuva on sillä niitten kameralla kuvattu? Niin ja meinaako tuo "kuvattu perinteisellä tavalla" että niin kuin että on oma kuvausryhmänsä?
Olihan se ihan hyvä se eka osa. Mutta eräs piirre ärsytti siinä, mutta en viiti kertoa sitä täällä jos joku ei ole kattonut. Haluaisin ehdottomasti nähdä Ringin! Kun monet ovat katsoneet ja pelänneet.. Voiko se olla niin pelottava?

ghan sanoi:

Haluaisin ehdottomasti nähdä Ringin! Kun monet ovat katsoneet ja pelänneet.. Voiko se olla niin pelottava?

Click to expand...

Mie haluisin kans nähdä sen Ringin. Senkin takia, että en älyä mikä tekee siitä niin pelottavan Siis. Video tappaa. Hui. En mie nää mitään pelottavaa. Tuttu kyllä sanoi, että kun oli katsonut sen, niin ei uskaltanut etes kännykkään vastata kun se soi. Jee.
(oun nyt vähän sekavalla päällä, joten viestikin voi olla sekava)

En tiedä, oletteko tarkoittaneet Ringillä sitä jenkkiversiota, mutta jos olette, suosittelen japanilaista esikuvaa/esikuvia kaikille kauhun ystäville. Ringu on jakanut mielipiteitä aika kiitettävästi, toisien mielestä se on tylsä ja naurettava. Minuun se upposi kuin häkä. Japanilainen mielenmaisema on vaan niin toisenlainen, että siitä syntyy jotain aivan muuta kuin ennalta-arvattavaa Hollywood-kauhua.

Ennen sitä osattiin. Makarin mainitsema Suspiria on tosiaan hieno, mutta itse pidän myös Hohdosta. Ne psykedeeliset käytävät, joita pitkin pikkupoika ajelee polkuautollaan kummittelevat vieläkin mielessä aika kiitettävästi. Myös Polanskin Rosemary's Baby oli sekä hyvä että pelotti. Pidän noin yleensäkin enemmän psykologisesta kauhusta, jonka tapahtumat voi tulkita joko todeksi tai mahdollisesti vain henkilöiden mielikuvituksen tuotteeksi. Yleensä jännite katkeaa silloin, kun näytetään, mistä todella on kyse.

Sitten huvittava tunnustus. En tiedä, onko kukaan täällä nähnyt sellaista b-luokan sci-fi-kauhutekelettä kuin Event Horizon. Kökköhän kyseinen leffa on, mutta pelkäsin silti aivan älyttömästi. Elokuvassa (muistaakseni) henkilöt yrittävät tulkita avaruusaluksen äänitallenteelle jäänyttä viestiä, joka ainakin aluksi näyttää kuuluvan "liberate me ex inferis" tjs. Jostain syystä tästä lähtien suunnilleen piileskelin sohvan takana. Kaikenlaisten mantrojen/taikasanojen hokeminen on minusta todella pelottavaa (ja kauhuleffoista päätellen niin on monesta muustakin) ja jos jollain kielellä on mielessäni suhde mahdolliseen henkimaailmaan, se on kyllä juuri latina. Huh.

Olen kauhuleffojen suhteen varsin valikoiva, koska kauhu ei ylipäänsäkään kuulu lempigenreihini. Hyvän kauhuleffan pitää päästä pelkän pelottavuuden yläpuolelle ja onnistua sanomaankin jotain, tai vaihtoehtoisesti olla kuvallisesti tai tunnelmallisesti ainutlaatuisen hieno.

Useissa paikoissa hehkuttamani F.W. Murnaun Nosferatu (1922) lienee edelleen lempikauhuleffani, ja muutenkin lempielokuviani. Tämä mykkä ja mustavalkoinen vampyyrielokuva onnistuu olemaan paljon vaikuttavampi kuin useimmat sen jälkeen tehdyt kauhuelokuvat, eikä vähiten Max Schreckin hyytävän pääosasuorituksen vuoksi.

Stanley Kubrickin Hohto (1980) ei kenties ole suosikkini Kubrickin leffoista, mutta erittäin hyvä silti. Jack Nicholson on loistava, musiikkia on käytetty hienosti. Kohtaus, jossa Jack löytää naisen ammeesta on ehkä pelottavin kohtaus ikinä. Myös kuva, jossa verimassat vyöryvät käytävän läpi lienee yksi elokuvahistorian mieleenpainuvimmista yksittäisistä kuvista.

Alfred Hitchcockin Psyko (1960) tehoaa edelleen. Sekä ohjaajansa että kauhuleffojen parhaita. Uranuurtaja. Juoni on älykäs ja yllättävä, Janet Leigh ja Anthony Perkins loistavat, ja Bernard Herrmanin musiikki kruunaa tunnelman. Lattealla uusintaversiolla (Gus van Santin Psycho 1998) ei kannata itseään rasittaa, kun alkuperäinen on näin loistelias.

Viime vuosien kauhuleffoista parhaita ovat olleet Alejandro Amenabarin The Others ja Tim Burtonin Päätön ratsumies. The Others on äärimmäisen taitavasti rakennettu, Päätön ratsumies taas on visuaalisesti hienoimpia elokuvia, mitä olen nähnyt. Se alun kuva on parhaita elokuvan aloituksia ikinä.

The Ring (jenkkiversio siis) oli kyllä outo! Elokuvan loputtua tuli ihan tyhmä olo: loppuiko se nyt siihen? Mikä tämän idea oikein oli? Mutta kyllä se on tehokkaan pelottavakin! Vieläkin, jos odottelee unen tuloa pimeässä huoneessaan ja sattuu elokuvan muistamaan, kylmät väreet alkavat kulkea eikä ole varma pitäisikö sulkea silmät vai pitää ne auki! Onneksi huoneessani ei ole tv:tä!

Muutenkin olen aika herkkä pelkäämään kaikkea tuollaista. Katsottuani tai luettuani kauhua tärisen monta yötä, joten en ole kovin montaa kauhuelokuvaa nähnyt. Uniin ne eivät yleensä tule, mutta vaikeuttavat nukahtamista! Kuitenkin pelkääminen "turvallisesti" on ihan kivaakin välillä. Psykologiset jutu ovat parhaimpia. En ole niinkään innostunut mistään verta pursuavasta väkivallasta.

Itse olen enemmän vanhojen kauhuleffojen ystävä. Esimerkiksi Boris Karloffin elokuvista kuten Frankenstein tykkään kuin hullu puurosta. Mielestäni paras kauhuleffa ikinä on legendaarinen Ruumiinsieppaajat (The Body snatcher). Ensinnäkin Karloff ja Lugosi samassa elokuvassa, muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hienosti, tunnelma on sopivan "piinaava" ja loppu suorastaan kauhistuttava

Itse en laske Ringiä oikeaksi kauhuleffaksi, koska sen leffan kaikki ''kauhu'' tehdään vain ällöttävillä kohtauksilla, jotka enemmänkin oksettavat kuin pelottavat. x)

Mitä tapahtui salaisuus pinnan alla- elokuvassa? En muista olenko nähnyt, mutta nimi kuullostaisi tutulta..

Kuka katsoi Amerikan Psykon joka tuli tässä viime viikolla? Josain lehdessä sekin luokiteltiin kauhuelokuvaksi? Tosin itse en jaksanut katsoa sitä loppuun asti, mutta voin hyvin kuvitella sen lopunkin.

Salaisuus pinnan alla -leffassa Harrison Ford ja Michelle Pfeiffer näyttelevät avioparia, joka jää kahden vaimon tyttären lennettyä pesästä. Yksin talossa aikaansa kuluttava vaimo alkaa pian kokea kummia. Perinteinen kummitteluelokuva loppu-twisteineen.

Raina oli mielestäni ihan kiitettävän pelottava, kauhu ei perustunut splatteriin vaan enimmäkseen juuri sellaisiin pieniin, arjen ympäristöön liittyviin kummallisuuksiin joita voi sitten yksin ollessaan säpsähdellä: putoileviin esineisiin, outoihin ääniin. Olen tosin joskus pohtinut, että eihän kummituksilla ole sijaa nykyajan asunnoissa: asun kerrostalossa, ja kämppääni kantautuu jatkuvasti mitä oudoimpia ääniä, jotka luonnollisesti kuittaan ihmisten tai tuulen tms. aiheuttamiksi. Entäpä jos asialla olisikin epätoivoinen haamuparka, jonka kummittelua kukaan ei noteeraa?