Kauhuelokuvat

minä aina olen taas miettinyt, että minkä takia kauhuleffoissa kaiken pitää olla niin mysteeristä. henkilö kuulee vanhassa omakotitalossa kummia ääniä, niiden on pakko olla yliluonnollisia tai murhaajan aiheuttamia! vesiputket eivät voi kolista mistään muusta syystä, kuin että murhaaja on liikkeellä. jos minä olisin kauhuleffassa, olisin luultavasti jo menettänyt järkeni ja joku psykiatri tivaisi minulta minkä takia näen kuolleita ihmisiä nurkissa.

Divine sanoi:

Itse en laske Ringiä oikeaksi kauhuleffaksi, koska sen leffan kaikki ''kauhu'' tehdään vain ällöttävillä kohtauksilla, jotka enemmänkin oksettavat kuin pelottavat. x)

Click to expand...

Minusta taas Ringin kauhu perustuu tietynlaiseen koko ajan vallitsevaan ilkeyden ilmapiiriin. Etenkin alkuperäinen japanilainen versio oli mielestäni loppuratkaisultaa vielä ilkeämpi kuin tämä usalainen versio hevosineen...

Mindrel sanoi:

minä aina olen taas miettinyt, että minkä takia kauhuleffoissa kaiken pitää olla niin mysteeristä. henkilö kuulee vanhassa omakotitalossa kummia ääniä, niiden on pakko olla yliluonnollisia tai murhaajan aiheuttamia! vesiputket eivät voi kolista mistään muusta syystä, kuin että murhaaja on liikkeellä. .

Click to expand...

Toisaalta, juuri siksi ne ovat kauhuleffoja. Draamassa kellariin mennään tosissaan hakemaan jotakin, ei mörön saaliiksi. Mutta kyllähän kauhuleffoissa käytetään tosi paljon "vääriä hälytyksiä", eli ensin luodaan jännite vaikka juuri kolinalla ja sitten puretaan se, kun kyseessä onkin pelkät putket. Kun oikea hirviö sitten hyökkää, se on yllättävämpää. Muka. Ehkä yleisen esimerkki moisesta on perinteinen kissapeläytys. Huh helpotusta, melun aiheuttikin kissa - ja kun sankaritar sitten silittelee kissaansa, niin murhaaja jo kurkkaa nurkan takaa.

Minä en voi sietää kauhuelokuvia. The Blair witch projectin olen nähnyt ja se oli musta hyvin huono, en edes jännittänyt katsoessani. Sen sijaan "epäkauhuelokuva" Villagea katsoessani inisin kuin pelokas koira ja The ring 2:n trailerin nähtyäni tulin siihen tulokseen, etten ikinä rupea katsomaan kauhuelokuvia.

Elokuvina niissä ei varmaan ole mitään vikaa, mutta minä en todellakaan maksa siitä, että pelkään. Inhoan pelkoa tunteena ja inhoan omia reaktioitani, kun pelästyn. Ja minä pelästyn helposti. Vihaan sitä, että lyyhistyn tuolissa ja uikutan tahattomasti ja sitä, että jälkeenpäin saatan olla hirmu varuillani kun muut juttelee elokuvan lopputekstien fontista. Ei mun genre ollenkaan, vaikka jotkut kauhuleffat vaikuttaakin hyvin kiinnostavilta. Minä vaan en halua pelätä.

Kauhuelokuvat Tosin sitten on niitä elokuvia, joita myydään kauhuna, mutta ovat jotain ihan muuta, esim. Kuana. Älyttömän surkea komedia... Siinä ollut edes mitään ideaa...

Paras kauhuleffa on varmaan just paljon keskusteltu Blair Witch Projekt tai Stephen kingin Pet Semetary... Jälkimmäisen katon niin usein kun pystyn niin ettei siihen ehdi kyllästyä... Kunnon kauhuelokuva on oikeesti vaikea saada aikaiseksi, mutta niitä tulee ihan liian vähän vastaan... Valitettavastí.

Huonoja leffoja riittää vaikka jokaselle sormelle ja varpaalle kymmenen, kaunan lisäksi mm. Ihmisjahti, Jeepers Ceepers, Manaaja jne.. Yleensä amerikkalaiset leffat on ihan kakkoja...

Kauhuelokuvat. Vaikea määritellä ja tasoltaan laidasta laitaan. Itse pidän joistain kauhuelokuvista, kun taas toiset ovat surkeimpia leffoja, joita olen koskaan katsonut. Scream, Tiedän mitä teit yms. nykyjenkkiteininuorisokauhuleffat eivät koskaan ole iskeneet minun leffamakuni ytimeen. En voi edes sanoa noita kauhuleffoiksi, koska minua ne lähinnä naurattavat huonon toeutuksen, käsikirjoituksen yms. takia. Toisaalta The Ring, jota monet ovat haukkuneet, iski minuun kuin häkä keuhkoihin. Hevosen silpomisen olisin jättänyt pois, kuten myös muutamia säikäyttelykohtauksia, mutta elokuvan tunnelma vangitsi minut täysin. Ring on oikeastaan yksi harvoista elokuvista, joiden aikana olen tuntenut koko ajan jotain. Täsä tapauksessa ahdistusta.

Enemmän minuun iskeekin tunnelmaan pureutuvat kauhuleffat kuin säikyttelyyn perustuvat yritelmät. Siksi minun "kauhusuosikit" voidaankin suurimmissa määrin märitellä myös trillereiksi. Hiljainen metsämaisema on aina pelottavampi kuin kirkuvaa tyttöä takaa-ajava veitsimies. Samoin kasvonsa hiuksillaan peittänt tyttö on aina pelottavampi kuin lihakoukun kanssa heiluva mies.

Ring 2 traileri nosti kylmiä väreitä selkärankaan ja sen jälkeen olenkin aina välillä kuikuillut olkapääni yli. Mielikuvitus onkin mielestäni tärkein kriteeri ajatellen kauhuelokuvia. Oma mielikuvitus siitä, mitä voisi tapahtua, tapahtuu ja mitä jälkeenpäin, sekä elokuvan tekijöiden mielikuvitus uusien ideoiden keksimisessä ovat mielestäni asioita, jotka määrittelevät kauhuelokuvan hyvyyden. Se mitä ei tiedä, voi olla kaikkein pelottavin asia maailmassa.

Kun nyt otettiin esille Ring 2:sen traileri niin voisinpa melkein sanoa, että on odotettavissa kerrankin jotakin parempaa jatko-osaa. Olen yhden kerran nähnyt sen pisemmän version, ja sen perusteella voisin kyllä katsoa kyseisen elokuvan. Tai ehkä siihen traileriin oli vain saatu tungettua kaikki järkevä siitä elokuvasta..

Tiedän, annan trailereiden ja arvostelujen vaikuttaa liikaa siihen, mitä katson. Paha tapa.

Enemmistö ns. "kauhusta" on vain splatteria. Ehkä viivyteltyä splatteria,mutta kuitenkin. Ring oli minusta aika peloittava,kauna identtisellä hirviöllä oli taasen huvittava. Paras tietämäni kauhuelokuva on witchfinder general.
Siinä 1600-luvun puolivälin Englantilainen noidanmetsästäjä metsästää noitia provikkapalkalla,mistä luonnollisesti seuraa se että hän kaivaa tunnustuksen esiin keinolla millä hyvänsä.
Elokuva loppuu "klimaattiseen antikliimaksiin".
Lalli olisi ratkaisusta ylpeä...



Itse teen usein saman virheen ja uskon mainosmiehen sanaa.
(trailerithan on tehty nimenomaan antamaan mahdollisimman myyvä kuva.
Esim vanilla skyn trailerin kaikki kuvat on otettu siitä hahmojen esittelyjaksosta)
Trailerista saa kuitenkin aika usein ihan hyvän kuvan elokuvan tunnelmasta.
Juonestahan se ei saakkaan kertoa,muuten menee pilalle.

Pienenä tuli pelättyä tuota Alien leffaa (klassikko), mutta nykyään kun katson tuota samaa leffaa tulee suuhun
"amerikan voittamattomat kansalaiset" maku :yuck:
Muistaako kukaan 80-90 luvun Poltergeistejä?? Mukava leffa sarja, vaikka välillä (nykyään) ihan naurattaa nuo "erikois" tehosteet.
On vaikea sanoa parasta kauhu leffaa, kun en käy teattereissa usein.
Luultavasti joskus tulee vastaan tuokin "paras" leffa

Itse en ole mikään kauhun ystävä, on kyllä manaajat ja päättömät ratsumiehet katsottu (joista pidin paljon), mutta ystäväni sanoi, että elokuva The Haunting olisi pelottava. Siinä ei kuulemma ole väkivaltaa, mutta painostava tunnelma ja kaikkea muuta. Lisäksi X-Files on tosi pelottava, se tosin on trillerisarja. Sitä on kiva katsoa yksin kotona pimeässä.

Ensimmäinen kauhu(?)elokuva jonka katsoin pienenä kokonaan näkemättä painajaisia oli Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk Till Dawn). Siis muistaaksenihan näitä on useampiakin, mutta se oli se uusin kai, jossa oli pääosissa mm. George Clooney, Harvey Keitel ja Quentin Tarantino. Eli 1996 vuoden leffa. Jännä muuten nyt huomata että jo silloin penskana ihastuin välittömästi Tarantinoon. On se hieno mies.

No mutta. Kauhuelokuvia on tosiaan laidasta laitaan ja pidän yleensä kaikenlaisesta kauhusta (tai "kauhusta"). Huonoimpiin leffoihin kyllä kuuluu Kauna ja The Ring. Ei niissä ollut mitään pelottavaa. Kaverin kanssa yöllä katsottiin ja naurettiin Ringille. Mutta aasialaiset kauhuleffat on kyllä yleensä hyviä, vaihtelua länsimaalaiselle verta roiskuvalle kauhulle. Mm. The Eye ja sen jatko-osa ovat hyviä. Mutta muuten en ehkä osaa sanoa mikä olisi paras kauhuleffa.

no jaa, olen tainnut jo luovuttaa kauhuleffojen suhteen. ihan rehellisesti sanottuna en ole ollut peloissani yhtäkään leffaa katsoessani. toki kaiken maailman splatterit ällöttävät mutta muuten kauhuelokuvat eivät herätä minkäänlaisia tunteita, varsinkaan viimeisen vuosikymmenen aikaiset. mielenkiinnosta ja yleissivistyksen vuoksi niitä tulee katsottua. elokuvateatterissakin vain kavereiden reaktiot säikyttävät

Mä oon kattonu ihan pienestä lähtien kauhuleffoja (yleensä salaa äänet pienellä takkahuoneessa). Bram Stokerin Draculaan ihastuin heti ekalla kerralla nähtyäni.
Kaikentyyppiset kauhuleffat menee, riippuu ihan mielialasta mitä kattelen. Ns. roskakauhuleffat lentävine ruumiinosineen käy hyvin pään nollaukseen, taitavasti tehdyt ja pelottavat leffat taas viikonloppuna avokin kanssa.
Hassua on musta se, etten pienenä hätkähtänyt mitään kauhuleffajuttuja mutta nyt vanhempana (21) täytyy jo pistää silmät kiinni tai kääntää pää kun veri roiskuu.

Itse olen tykästynyt "kunnon" vanhanajan kauhuleffoihin. En niinkään niiden pelottavuuden takia vaan sen, että tuohon aikaan ei tuottajilla ollut käytössään miljardibudjetteja, 3D-efektejä sun muita hienouksia. Vaan jouduttiin turvautumaan keksiläisyyteen(josko se usein tarkoitti vain siiman päässä roikutettavia lentäviälautasia tai moppeja joille oli liimattu silmät esittääkseen verenhimoisia merihiviöitä http://kensforce.com/05hauntedsea6.jpg).

Jos nyt muutama lemppari täytyy nimeltä mainita niin:

Metropolis[1927], Dracula[1931](Mahtava lepakoksi muuntautuminen :wink: ) , sekä Juhon mainitsema Nosferatu[1922]. Perusteluiksi valinnoille voin sanoa vain, että kys. elokuvat olivat yllättävän vakuuttavia, sekä jaksoivat yllättää minut positiivisesti "kekseliäisyyksineen".

Divine sanoi:

Mutta eihän niitäkään välttämättä ihan kauhuun luokitella?

Click to expand...

Mikäköhän mahtaa olla kauhun määritelmä sitten? Onhan noissa mainitsemissasi elokuvissa sitä tiettyä tuntua. Itse en ole vielä nähnyt yhtään oikeasti pelottavaa elokuvaa, joten en kai voi oikein mitään luokitella kauhuelokuvaksi. Odotin, että Resident Evil olisi ollut aikojemme paras kauhumeininki (aivan kuten alkuperäiset pelit olivat säikytteleviä), mutta olivat sitten pilanneet koko elokuvan ja pistäneet vielä pääosaan jonkun übermatrixhahmon. *tsk*

En oikein kauhuleffoista tietä, koska yleensä ne ovat tylsiä katsella eikä mitään tapahdu aikoihin. Sitten joku muutama minuutti pahuutta ja taas hiljaista tutkimista. Olenkohan katsellut vääriä elokuva. Mielestäni elokuvan tunnelma tekee sen eikä välttämättä se sisältö. Mielestäni hieno tunnelma on Saw-elokuvissa. Kakkosen olen noista nähnyt, mutta tarkoitus olisi muutkin vielä kahtella. Ei sekään varsinaista kauhua, mutta piinaavaa jännitystä loukussa olevien elämän ja kuoleman kamppailusta.

Olen aina rakastanut kaikenmoisia vampyyrileffoja. Eihän nekään mitään kunnon kauhuleffoja ole, mutta lähimpänä varmaan kuitenkin. Juonen pitää olla hyvä tai muuten ei mitään kauhuleffaa jaksa katsoa. En jaksa semmoisia missä eletään vain normaalia elämää eikä mitään sen erikoisempaa koskaan tapahdu ennen kuin on tunti istuttu turhaan.. Monet kauhuleffat eivät edes tarjoa jännitystä ja se onkin todella miinusta koko elokuvalla vaikka verta lentäisikin huolella. Esim täälläkin mainittu 'The Village' oli enemmän huvittava kuin pelottava (tosin katselin vain sivusilmällä kun telkusta tuli).

Mielenkiintoisimpia tapauksia on ollut Candyman, Hohto, Piina (vai mikä sen nimi on missä se kirjailija kaapataan) ja muuta muu semmoinen kiva. Karkkimiehen peilitemppua olen kokeillut itsekkin, mutta ei koskaan kuitenkaan Candyman tullut kylään.. :/ Monesti täällä mainittu 'Blair Witch Project' oli ihan mielenkiintoinen, mutta vähäsen liian sekainen eikä oikeasti pelottava. En kyllä oikein missään elokuvassa ole pelännyt ellei sitten noita todella yököttäviä tappoelokuvia oteta mukaan. Tiedän muutamia semmoisia todella ikäviä elokuvia, mutta nimet eivät nyt tule mieleen.. Ne ovat sekä pelottavia että kauhian raakoja.

> Vegetto
Ykköstä vai mitä niistä? Mielestäni kakkonen on ehdottomasti paras kokonaisuus kaikista niistä neljästä. Ykkösessä on kyllä tunnelma aina välillä, mutta sen ajan tehosteet ja kuvaus vähän pilaa kokonaisuutta. Itselläni on kakkosen special edition - yli 30 min tavaraa mitä ei näe telkkuversioissa. Esim mistä ja miten ne alienit päätyivät sinne planeetan rakennuksille sieltä laivastaan. Tosin se kakkosen loppu on huvittava kun Ripley yksin hakee Newtin alienien pesästä vaikka samassa paikassa aiemmin kuoli huippusotilaiden joukkojen suurin osa.

> Rose
Olikos 'From Dusk Till Dawn' sinusta pelottava? Mielestäni se elokuva alkoi hyvin, mutta se vampyyriloppu pilasi sitten koko elokuvan.

> Mindrel
'The Ring' on kyl kauhuelokuva varmaan luokitukseltaan, mutta minä lähinnä tylsistyin siihenkin elokuvaan vain jo joskus 30 min kattomisen jälkeen. Heh.

> Laureloth
Onkos 'Päätön ratsumies' kauhuelokuva? Näin sen telkkarista joku aika sitten eikä se kovin pahalta vaikuttanut. Parasta elokuvassa oli ehdottomasti ihana Christina Ricci.

Ho hoo...
Kauhuelokuvien intohimoisena en-nyt-ihan-fanina-mutta-läheltä-liippaa, haluan elvyttää tämänkin ketjun. Saanhan, pliispliispliis?!
Viimeisin viesti näyttäisi olevan yli reilun vuoden takaa, jonka jälkeen on tullut kasoittain loistavia pööpöttelyleffoja! :yay:
Mielipiteitä kehiin, jooko? Ja suosituksia, ihan ehdottomasti otetaan vastaan!

Ihan kauhugenreen ei taida mahtua espanjalainen Orpokoti, mutta ei se kauas paiskaa.
Leffassa on koko ajan pelottava ja painostava, jopa epätoivoinen tunnelma, ilman sen kummempaa mässäilyä verellä. Ainoa verinen pläjäys taitaa olla se, kun Loppuratkaisu olikin ainakin itselle yllättävä, mutta oikein tyydyttävä, enkä olisi muunlaista loppua toivonutkaan!

Mie en oikeen noista kauhuleffoista tykkää, kaikki on niin ennalta-arvattavia, että ärsyttää.
Scary Moviet on tosi hyviä, vaikka en kyllä tiedä onko ne nyt kummemmin mitään kauhuleffoja.
Sleepy Hollow ja Sweeney Todd on suosikit, mutta nekään ei oo mitään kunnollisia kauhuja. Ehkä siks ne onki parhaat.

Sweeney Todd on myös minun yksi lemppareista pitkään aikaan. Kyllä siinä verellä ja rutisevilla raajoilla mässäillään ja loppu, vaikka ennalta arvattava sekin, oli kyllä surullinen. Leffat, joissa ei ole onnellista loppua ovat tavallaan hirveän piristäviä. Ei aina sitä Hollowwoodin höpöhöpöä, että elämässä käy AINA hyvin.

Kubrickin Hohto.
Mikään ei ole vielä mennyt sen ohi.
Olen katsonut sen kerran 15-vuotiaana ja pelännyt, niin paljon että puolet leffasta piti katsoa auringonpaisteessa. Toisen kerran kymmenen vuotta myöhemmin halusin tarkistaa että oliko se oikeasti niin pelottava.
Oli.

Verkkokalvoilleni on jäänyt elävänä veren kuohuaminen hissistä, pikkupoika kitisevällä pyörällä pitkin hotellin käytäviä, kaksostytöt ja Jack Nicholsonin hullu virne. Elokuvassa on vain jotain sellaista piinaavaa kauhua, joka saa ihokarvani pystyyn.