Kauniisti sanottu, vai oliko sittenkään?

T

Tinúvielia

Hobitti
Hmm..mua joskus jää vaivaa mitä mun poikaystävä sanoo mulle..:/ kerran mun bestis näytti sille sellasen kuvan sen luokkakamust joka oli iha hirveen näköne siin kuvas (siis se oli ns.pilakuva)..;P mut no sit se vaa sano et mieluummi mä oon "Tinun" kaa ku ton..tää on tullu jo pari kertaa..miten te siihe suhtautuisitte?? ja kertokaa omist kokemuksist..mitä kaunist tai vähä vähemmä kaunist teille o sanottu..
 
Toivottavasti et kysynyt viimeistä kysymystä sen takia että et itse tiedä miten siihen suhtautua ja teet niinkuin muut ajattelevat ja luulet sen olevan oikein. En tiedä asiasta mutta jos näin niin mieti ensin itse vaikka se saattaakin tuntua tuskaiselta.

Tuotaa humm. Enpä nyt tiedä miten tuohon suhtautuisin. Se on aikalailla kiinni äänensävystä ja siitä mitä se henkilö tekee sen jälkeen. Mutta mulla ainakin tulisi sellanen tunne jos se tekee sen monta kertaa että se oikeesti on sitä mieltä.
En sanoa tätä siltä kannalta että kukaan tekee koskaan minkäänlaisia päätöksiä sen perusteella mitä minä sanon seurustelemisesta!!
Onhan mullekin tuota vähän vähemmän kaunista sanottu. En vain jaksa välittää. Tyyppi ei itekkään ollu kovin häikäisevä, vaikka 'ei miestä ulkonäköön katsominen' -periaate onkin minulla aika vahva.
Ja loppujen lopuksi...se on vain sen yhden ihmisinen mielipide!
 
Pelkään kuulostavani tätimäiseltä, mutta oleellista on se, miten itse koet asian. Jos koet poikaystäväsi sanat loukkaavina, kannattaa asiasta ehdottamasti yrittää puhua. Usein on vaikea arvioida, mitä toinen ottaa huumorilla ja mistä toinen luokkaantuu. Yhteiselämä käy kuitenkin aika hankalaksi, ellei toiselle voi ilmaista tunteitaan tälläisissä asioissa. Itse olen siinä todella huono, en näytä helposti jos toinen tahattomasti loukkaa minua pahastikin, mutta en myöskään osaa oikeasti unohtaa ja olla välittämättä sellaisesta. Käytännössä sellainen johtaa helposti vain katkeroitumiseen ja turhiin riitoihin. tiedän, ettei puhuminen ole aina helppoa, usein se tuntuu lähes mahdottomalta ja pikkumaiselta, mutta se kannattaa. Ainakin jos haluaa rakentaa pysyvämpääkin suhdetta toisen kanssa.

Minä en todellakaan ole mikään parisuhdeneuvoja kuten näkyy :)
 
nii-i asia on jo kyl periaattees jo selvinny siltä osin on avaan pelottavaa ajatella mitä seuraavaksi o tulos..tai jotain vastaavaa..olihan se hiukan loukkaavaa..oon vaa tullu siihe tuloksee et toi juttu oli sen mielest iha "nätisti" sanottu tai jotai vastaavaa mut ei se sitä yrittäny sanoo loukkaavasti..
 
Tämä ei todellakaan ole kaunista mitä joskus sanoin, mutta ajattelin laittaa sen tänne koska sen jälkeen seuraava oli jotain aivan järkyttävää.

Tapasin vanhan koulutoverina ja hän kysyi, että tiedänkö mitä Marialle (nimi muutettu) kuului.
Vastasin muitta mutkitta; en tiedä toivottavasti ei ainakaan mitään hyvää en pysty mitenkään puolustelemaan sanomistani. Tämän kyseisen tytön kanssa en ole kosaan tullut toimeen, tyttö kävi jopa kerran kimppuuni (typeriä yläastelaisten touhua) joten voitte kuvitella, että välit eivät olleen lämpimät. Tämä tälläistä pohjustusta miksi sanoin näin. Mutta meni sekunti ja kaduin sanojani enemmän kuin mitään muuta mitä olen ikinä suustani päästänänyt:
-Ai, et tiedä. Hän on kuollut.

Tyttö ei eläessään ollut pyhimys, joten hänestä ei todellakaan tarvitse tehdä kuolemansa jälkeen pyhimystä, mutta ei kuolleista saa puhua pahaa.
Menin niin hirveeseen shokkiin etten voi edes kuvata sitä järkytyksen määrää.

Tuntuu niin pahalta nytkin muistella sitä asiaa.
Mutta hyvä esimerkki, miten harmiton lause voi päättyä järkytykseen.
 
Armin, aika tapaus. Elä jää suremaan tollasta, eihän sitä olis voinu tietää. Sanoit vaan, niinkun asia oli. Eikä koulutoverisikaan mitenkään pohjustanut asiaa, jos minulta kysyttäisiin että tiedänkö jonkun ihmisen kuulumisista, niin olettaisin automaattisesti että hän on elossa.

No, eniveis, minulle on monta kertaa sanottu, varmaan ihan ystävällisessä mielessä "Olet ihan kaunis omalla tavallasi." Tuohan nyt on semmoinen kommentti, että täytyy olla todella sinisilmäinen jos pitää sitä positiivisena. Suomeksi sen voi kääntää "Joku sokea varmaan pitäisi sinua kauniina, mutta minä en sattumalta löydä mitään edes suhteellisen kaunista värkistäsi, joten sanompa näin niin kenellekkään ei tule paha mieli". Sain joskus ylä-asteella kuulla tämän moneen otteeseen luokkamme kauneimpina pidetyiltä tytöiltä. Minulla ei ole aavistustakaan miksi he eivät vain voineet pitää turpiansa kiinni, koska en ollut kommentoinut heidän omaa ulkonäköään mihinkään suuntaan. Minusta on mielenkiintoista seurata, kuinka vähäiset sosiaaliset taidot omaava Suomen kansa yrittää aina silloin tällöin olla loukkaamatta toista, harvoin siinä onnistuen. Sanokaavaan suoraan, kun kuitenkin tekee mieli.
 
No niin no. Joitakuita ei sanota edes "omalla tavallaan kauniiksi", ikinä. Sikäli kun tuon huomautuksen äänensävy ei ollut ilmiselvästi pilkallinen, se on voinut jopa olla olevinaan kohteliaisuus. Minä voisin ilahtua siitä, että joku sanoisi minua persoonallisella tavalla nätiksi, mutta se ehkä johtuu siitä, että tiedän olevani aika arkisen näköinen. Oikeasti rumien ulkonäköä kohteliaisuussyistä harvemmin kommentoidaan mitenkään.
 
Noista kyseenalaisista kohteliaisuuksista puheen ollen, itse en ole koskaan pitänyt siitä, että minun ulkonäköäni kehutaan, minä kun tiedän varsin hyvin, etten ole mikään kaunotar enkä siis kaipaa tyhjiä kohteliaisuuksia. Herttaisin kohteliasuus, joka minulle on sanottu oli itse asiassa se, kun eräs tuttavani kertoi nähneensä uimahallissa pukuhuoneissa pikkutytön, joka itsepäisesti ilmoitti kampaavansa itse pitkän takkuisen tukkansa ja seisoi sitten päättäväisenä peilin edessä isän odottaessa kärsivällisenä vieressä. Kaverini sanoi, että saattoi hyvin kuvitella, että minä olin juuri samanlainen itsepäinen ja päättäväinen lapsi.
 
onhan sitä sanottu vähemmän kaunista kuten mun kaveri tuli mulla snoon et se haluu muhun ja mun kahteen kaveriin "etäisyyttä"koska ei pidä mun toisest kaverista(hän on vammautunut)!!!
must on kummallista miten ihmiset arvostelevat ulkonäön perusteella![/img]
 
Minua ärsyttää aina, jos en saa selville jotain asiaa, tai mitä joku on jollakin tarkoittanut. Saa vaivata päätänsä kauan, mutta yleensä kumminkin koitan päätellä jotain ja jätän asian sikseen.

Itse pyrinkin ilmaisemaan aina eri henkilöille selvästi, mitä mieltä heistä olen. Ja jos he eivät ole minulle kivoja, en minäkään heille, pitäisikö muka?
 
Tinúvielia; En tiiä, et minkä ikäinen jätkäkaverisi on, mutta (ANTEEKSI YLEISTÄMINEN) "nuoret" jätkät ei yleensä ajattele hirveesti et mitä ne tollasissa tilanteissa sanoo... Siis ne ei ajattele, et vastauksella olisi jotain merkitystä tytölle.

Mulla on monta omakohtaista kokemusta oman kultani suusta kuultuna, ja hän on päästellyt paljon pahempiakin sammakoita suustaan :D Mun mielestä niitä ei kannata jäädä pohtimaan, kuten ei mitään muitakaan tuollaisia pikkuasioita. Elämä on kuitenki vaan laiffii :lol:
 
Joihinkin pikku asioihin ei kannata jäädä kiinni, mutta mitä sille voi jos se jää mieltä kiusamaan...
mutta joskus kannatta miettiä vähän aikaa ennen kuin sanoo mitään, jos se saattaisi jotain luokata.
Kaikein ärsyttävintä on kun joku sanoo vainajasta pahaa. Siis henkilö tietää, että se on vainaja ja sanoo siitä pahaa ihan tahallaan.
Armin^ sinä et tienyt siitä mitään. Jotenka sinun pitää vain antaa anteeksi itelle siitä asiasta. Ei tuon takia tartee syyllisyyttä kantaa.
 
Itse kuulin kyseenalaisen lauseen piano-opettajani suusta viime viikolla. Olin saanut erään uuden kappaleen kotiin edellisellä kerralla, mutta se ei ollut vielä ns. läksynä. (hassua että kaksikymppisenäkin voi vielä saada läksyjä vaikkei olekaan koulussa :D) No, tunnilla sitten soitin sen läpi ja piano-opettajani totesi "Ihmeen paljon sinulla oli vaikeuksia tämän kanssa. Olin ajatellut että soittaisit tämän suoraan nuoteista". En vieläkään tiedä, kumpi oli oikea reaktio, loukkaantua vai ajatella että "vau, hän luuli minua paremmaksi kuin olenkaan". Minulla kyllä oli muutenkin niin huono päivä silloin että reaktioni oli noista ensimmäinen, otin itseeni.
 
Neala. sanoi:
Minua ärsyttää aina, jos en saa selville jotain asiaa, tai mitä joku on jollakin tarkoittanut. Saa vaivata päätänsä kauan, mutta yleensä kumminkin koitan päätellä jotain ja jätän asian sikseen.
Click to expand...
Mua kanssa ärsyttää äärimmäisen paljon, jos ihmiset päästelee suustaan kaksmerkityksellisiä vihjailuja. Sanosivat ihan suoraan mitä mieltä ovat tai jos ei oo sellaseen kanttia, niin pitäsivät ees päänsä kiinni.

Mä oon ite aika suora luonnoltani (se on kuulemma jousimiehille yleinen ominaisuus :roll: ) ja se on välillä aiheuttanu pieniä ongelmiakin, kun saatan kadulla tokasta melko suoraan mitä mieltä oon esim. jonkun ulkonäöstä. En mä tee sitä siks, et oisin ilkee. Se on täysin sponttaania ja jälkeenpäin hävettää. Vaikka voihan se olla hyväkin saada joskus sponttaania kritiikkiä :twisted: .

Mut mä yritän kyllä elää sellasen periaatteen mukaan, et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla sanomatta mitään.
 
Mun mielestä on parempi sanoo suoraan. On sitten oma
moka jos ei sitä pysty ottamaan vastaan.
Yleensä ne jotka ei puhu suoraan märehtii turhaan sisällään. Ei siitä mitään hyvää seuraa.
 
mun mielestä toi "jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään"- juttu ei toimi. kukaan ei anna kritiikkiä, eikä palauta maanpinnalle. (semmosta tarvii oikeasti!) mut toisaalta kannattaa ehkä miettiä mitä sanoo, kuin sanoa suoraan mitä miettii. sulla on Draco mielenkiintoinen teoria tuosta, että on ihmisen oma vika jos ei kestä sitä että asiat sanotaan suoraan... :shock: no makunsa kullakin.

no on mullekki sanottu semmosia asioita, joista en oikein tiedä kannattaisiko loukkaantua:

"kyllä sä pelaat hyvin 88:ksi"

"koulunkäynti ei taida olla sulle hirveen tärkeetä."

"en mä missään vaiheessa sanonu että mä EN OIS sun kaveri"

joo, ärsyttävää... vaikka saatan itse tehdä asioita just samalla lailla. :roll:[/b]
 
Ahdistavaa on tietysti sekin, että joku sitten loukkaantuu sanomisestasi, jolla et ole missään nimessä tarkoittanut loukata ja jonka pohjaltakaan ei löydy mitään syvempiä merkityksiä... Mutta vaikeitahan nämä on, joskus tuntuu, että olisi parempi olla vain hiljaa. :roll:

Ai niin, wanhojen tansseissa meikäläiselle sanottua (ei suora lainaus):
"Vau, vähän ihana. sä et kyllä näytä yhtään itseltäs." [miltä minä sitten normaalisti näytän? :D]
 
Terve,oletpas komistunutkin sitten viime näkemän...
Olethan sitten tosi varovainen...
Muista käyttää kondomia...
Vieläkö se poju on innostunut niistä roolileikeistä..Ai on, tässä on sinulle sellainen muovifiguuri ole hyvä...
Ensialkuun pidin sinua vain ärsyttävänä idioottina,nyt olen muuttanut mieltäni.
(Paljastui.että meillä oli yhteinen vihollinen)

Ei nyt tule muita yhtä hersyviä mieleen.
Yksikään näistä ei ole keksitty.
Osa on sanottu kavereilleni tms. niin että olen kuullut tai sitten ne on sanottu minulle itselleni.
Taitaa olla sellainen lista joita täällä vihataan,mutta kukapa trollin tappaisi.
normaali foorumilainen ei huoli ja konnavahti tietää saavansa kuitenkin..
 
Tämä ei ehkä vastaa siihen, että oliko se kauniisti sanottu vai ei, mutta kaipa se kauniisti yritettiin sanoa.
Tässä koko keskustelu:
Minä: Hei... *sensuroitu* tule tänne... miul on vähän kysyttävää... tuletule nyt vaan. Mennää vähän sivummalle...:)oops:)
Minä: Saisinko numerosi?
eräs: *vilkuilee kavereihinsa ja minuun* öö... Miksi?
Minä: ajattelin vain pyytää kahville... tai jotain muuta sellaista.
eräs: *taas vilkuilee kavereihinsa ja minuun* öö... Mä en muista sitä...
Minä: Et muista? siis ihan oikeasti?
eräs: En muista....
Minä: aha ei sitten mitään...

Eli sanoiko tämä "eräs":)roll:) -henkilö sitten niinkuin kauniisti vai rumasti? totta vai tarua? outoa vai hyvin outoa...? Entä... Okei... lopetan heti tähän... jäi mietityttämään... :( Mutta ei se mitään :p
 
Tätini: " kyllä noi sun hiukset on loppujenlopuksi ihan kivat, vaikka ne on punaiset"

"Ei sosiaaliala taida olla ihan sinuan varten, kun olet vähän sosiaalisesti rajoittunut"

"Ehkä sun kannattaisi opetalla puhumaan, ei tuosta sössötyksestä saa selvää"( anteeksi, että olen jokseenkin puhevikainen)

Ihana tätini puhuu aina kaikkea kivaa. Joskus tekisi mieli kehua sen partaa.

Minä: Saisinko numerosi?
eräs: *vilkuilee kavereihinsa ja minuun* öö... Miksi?
Click to expand...

ha ha. Tulee mieleen seuraava keskustelu Penkkaritanssiaisten alla:
"Huvittaisiko sua olla mun tanssiparini?"
"öö...mhh..missä?"
...hetken hiljaisuus...mietin itsekseni: " varmaan hei palveluopiston kansantansseissa"...vastaan kuitenkin
"Penkkareissa..."
vastauksena lisää mutinaa ja vielä enemmän mutinaa.
:roll:
 
You must log in or register to reply here.
Ylös