Mietinpä tässä kolmea keskustelussa esiintynyttä asiaa:
Millaisesta miehestä naiset pitävät?
Miksi joku harrastaa kehonrakennusta?
Lihaksikas nainen ei ole kaunis.
Nuo pistivät silmään. No, siitä miehestä ensin. Olenko mä vanha vai mitä, mutta mun mielestä tuo ulkonäkö oikeasti on sellainen, ettei voi sanoa pitävänsä vaan yhden sortin miehistä. Lihaksikas ja raamikas mies on ihan jees, samoin hoikempi. Tosin sellaisista Ville Valo -androgyyneistä en pidä, ne näyttävät naisilta ja minä tahdon miehen. Mutta en mä sinkkuna katsellut miehiä, että haa, tuossa on ulkonäköihannemies, kiinni siihen. On eri juttu katsella jotain komeaa miestä noin vaan silmäniloksi, puoliso on sitten toinen juttu. Ehkä siinä asiassa kannattaa katsoa muuhunkin kuin hauikseen, elämä hyvän hauiksen kanssa on tylsää jos loppu miehestä on silkkoa. Sitten kun lukee näitä keskusteluja ulkonäöstä ja naisten mielipiteistä, miettii, että onko tosiaan näin? Voiko olla niin pinnallista, että valitaan kenen kanssa ollaan sen ulkonäön perusteella? Mikä johtaa väistämättä ajatukseen: minkä ikäisiä nämä ihmiset ovat? Tai lähinnä: mitä he seurustelukumppaniltaan hakevat. Joo, olis sellainen komea ulkoilutettava kiva, esitellä sitä kaupungilla, mutta siihen käy myös esim. koira. Jos taas etsii ihmissuhdetta, ehkä täytyis odottaa myös, että tämä potentiaalinen puolisko avaa suunsa muutenkin kuin kysyäkseen onks tukka hyvin ja näkyyks kello.
Toinen: Miksi joku harrastaa kehonrakennusta? Tässä kohdassa on ekana pakko tehdä vastakysymys: mikä lasketaan kehonrakennukseksi? Salilla käynti, vai vapailla painoilla treenaaminen niin himputisti, että ei salin ovista mahdu kulkemaan? Itse olen ollut varsinainen anti-urheilija, käynyt kärsimässä aerobiceissä, joissa lauma pomppii epätahtiin edessä sekopäisenä hihkuvan ohjaajan komentamana, uimassa (tylsää), juoksemassa (tylsää myös), kaikkea sellaista naisille oletettavaa kuntoilua. Sillä onhan se hyvä tehdä jotain kropalleen, että jaksaa paremmin.
Kävin sitten miehen kanssa kerran salilla, ja koin välittömän valaistumisen. Tässä on mun laji. Saan tehdä just niin kovaa tai rauhallisesti kuin tahdon, kukaan ei kilju, että jaksaa jaksaa paitsi mun oman pään sisällä ääni... eikä kukaan tuijota jaksanko. Nyt on sitten salikortti ja pyrin käymään 2 kertaa viikossa, joskus 3 jos vaan lastenhoito järjestyy. Huomaan jo, miten tsempimpi olo mulla on, ja kroppakin hitusen timmimpi kuin ennen. Teen kaksijakoista ohjelmaa, eli toisella kerralla ylä- ja toisella alakroppaa... tänään onkin alakropan vuoro, jos vaan äitini iltapäivällä ehtii vauvaa hoitamaan. Eli harrastan tuota ihan siitä syystä, että kun mulla on hyvä kunto (joskus tulevaisuudessa...) ja lihakset kunnossa, jaksan paremmin, on parempi fiilis omasta kropasta ja kyllähän se vauvan kantaminen kunnossa olevalla selällä ja vahvemmilla käsivoimilla on helpompaa...
Lihaksista... mä teen just niin isoilla painoilla kuin hyvin jaksan, eli saan tehtyä puhtaasti. En pienillä sarjoilla isoja toistoja. Tai mikä sitten on iso - teen 8-12 ja kun menee kolmisen kertaa 12 ihan sujuvasti ja helposti peräkkäin, lisään painoa. Tarkoitus olisi, että sen timmiytymisen lisäksi vähän huomaisi jotain tehneenkin. Mistä pääsee kolmanteen aiheeseen:
Lihaksikas nainen ei ole kaunis. Ja taas pitää pyytää tarkennusta: mitä tarkoitatte lihaksikkaalla? Sellaista tosi raamikasta tyyliin Arnodl Swarzenegger vai muuten lihaksikasta? Tämäkin on tietysti makuasia, mistä kukin tykkää. Itse en haluaisi olla sellainen kaapin kokoinen, mutta kyllä mä tykkään, jos näkyy selvästi, että on lihasta. Mutta on sirot ja hentoiset naiset yhtä kauniita, samoin tavalliset tanttarallat. Sama kuin miehissä, ei voi määritellä yhtä ryhmää, joka on komean näköinen, ja sulkea muita pois.
Naisten lihaksista vielä se, että ne isokokoiset, siis raamikkaat, naiset ovat treenanneet niin pirskatisti. Ihan tavallisella 2-3 kerran salikäynnillä ei nainen saa itseään sellaiseksi edes vahingossa. Nimittäin töitä saa tehdä urakalla, että edes huomaisi käyneensä, saati että löytäisi kropastaan jonkun näkyvän lihaksen... Joten jos salillakäyntiä pitää epäilyttävänä siksi, että ei tahdo tulla lihaksikkaaksi eikä siksi voi treenata, niin unohtakaa se. Varsinkin jos tekee pienillä painoilla useita toistoja, sillä saa kestävyyttä mutta ne lihakset pysyvät hillittyinä.
Liikuntaharrastus se on siinä missä mikä muukin, joku käy lenkillä, joku jumpassa, joku salilla.