Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Ereine

Kontulainen
Toivottavasti Nerwen ei kovasti pahastu jos aloitan tämän tänne uuteen paikkaan.
Säännöt ovat siis:
Kehu yhtä kirjaa kerrallaan, ei siis sarjaa tai varsinkaan toisiinsa liittymättömiä
Keskustelu on tarkoitettu lähinnä tuntemattomimmille kirjoille, ei siis Eddingsia eikä Salvatorea
Kirjaa tulee jollain tavalla kuvailla ja kertoa miksi siitä itse pitää. Takakansiteksti ei oikein aja samaa asiaa.

Kirjoista saa keskustella mutta jos keskustelua näyttää syntyvän enemmänkin kannattaa aloittaa uusi keskustelu.
Voipi olla että nyt tämä keskustelu on paremmin valvottua kuin Vanhemmassa Käärmeessä, noudattaa siis ohjeita niin kaikki pääsevät vähemmällä vaivalla :)
 
Noniin, uusi viesti uuteen aiheeseen :)

Aionpa tässä kehua sitten sellaista kirjaa kuin Kristallien Valtakunta. Se on Kartiston julkaisema teos vuodelta -96 ja kirjoittaja on Anu Holopainen. Tämä kirja on kylläkin ensimmäinen osa sarjaa.

Veikkaan että hän on kirjoittanut muitakin hyviä kirjoja, mutta tähän mennessä olen vain saanut käsiini kaksi. Kristallien Valtakunta on fantasia-aiheinen kirja, jossa seikkailee nuori nainen nimeltä Sonja. Hän on Suomesta ;D Ja tässä yksi syy miksi pidän kirjasta. En ole nähnyt kovinkaan montaa rankkaa fantasiakirjaa, joissa olisi Suomi mukana ja oli todella mukavaa löytää tällainen ja näin hyvältä kirjailijalta. Siinä pakollinen taustatieto minulta :p Tämä taisi olla pikemminkin esittely.

Sitten vähän lisää siitä itse kirjastakin. Aikamatkaseikkailuhan tuo on. Tarinassa on mielenkiintoista sen erikoiset selitykset ja se joten Holopainen käsittää Atlantiksen. Sillä Atlantiksen maahanhan se Sonja joutuu erikoisten koettelemusten kautta.

Suosittelen kaikille luettavaksi ketkä sen ikinä jostain käsiinsä löytävät.
 
Sari Peltoniemi: Hirvi

Aivan ihana kirja, jonka kuvaamiseen en löydä sanoja.
Kirjassa on kaksi osaa: Ensimmäinen osa kertoo hovista karkoitetusta prinsessasta ja tämän pojasta, Hirvestä. Toinen osa kertoo Hirvestä ja Lepakosta, joka on kehitysvammainen.
Kirja koskettaa syvästi kaikkia, joilla on sydän paikallaan.

Kirjoitan tähän loppuun vielä pätkän kirjan alusta (ulkomuistista): "Minä olen Lepakko ja minulla on korpinsulka. Se on tärkeintä mitä minulla on."
 
Mette Newth: Pimeä valo
Pimeä valo kertoo 1800-luvun alulla elävästä nuoresta Torasta, joka sairastuu spitaaliin äitinsä kuoltua siihen. Norjalaisen kirjailijan teos on koskettava ja kauniin surullinen. Se pohtii myös sitä, miksi silloin spitaalisia pidettiin Jumalan hylkääminä ja suljettiin köyhiin hospitaaleihin mätänemään. Kirjan mittaan Tora oppii nauttimaan siitä vähästä elämästä, jota hänellä on jäljellä.
Jokaisen kannattaa lukea tämä kirja. Se pistää suoraan sieluun ja kysyy silmiin katsoen: -Mitä ovatkaan omat murheeni tämän kauhistuttavan, kuolemankeskeisen ilmapiirin keskellä? Miten ihmiset saattoivat antaa tapahtua tällaista vääryyttä?
Kuitenkin kirja on hyvin lohdullinen ja lopussa Tora pääsee ikuiseen rauhaan, pois spitaalin kauhuista.
 
Zero sanoi:
Aionpa tässä kehua sitten sellaista kirjaa kuin Kristallien Valtakunta. Se on Kartiston julkaisema teos vuodelta -96 ja kirjoittaja on Anu Holopainen. Tämä kirja on kylläkin ensimmäinen osa sarjaa.

Veikkaan että hän on kirjoittanut muitakin hyviä kirjoja, mutta tähän mennessä olen vain saanut käsiini kaksi.

Anu Holopaista on käsitelty entisessä vanhassa käärmeessä ainakin aiheessa "Suomalaiset fantasiakirjailijat" (tai jotain tuonnepäin). Hän on kyllä ihan tunnettu Suomessa, eikä mitenkään uusi löytö. Ja on kirjoittanut muitakin kirjoja kuin nuo luettelemasi.
 
Siiri Magga-Miettunen: Siirin kirja

Kertoo Siirin elämästä Lapissa, Kutturan kylässä, sotien jälkeen.
Mielenkiintoinen tarina, kun autoja ei ollut ja matkat taitettiin jalan taikka veneellä. Isoa perhettä oli hankala elättää, ja elämä oli muutenkin kovaa. Novellimaisia hauskoja tarinoita, muistelmia sota-ajoista 60-luvulle asti.
Luin kirjan osaksi sikis, että kirjailija on ukille sukua, ja minulla oli lieviä ennakkoluuloja. Mutta yllätyin iloisesti. Presidentti Kekkonenkin siinä vierailee.
 
Pippuri sanoi:
Anu Holopaista on käsitelty entisessä vanhassa käärmeessä ainakin aiheessa "Suomalaiset fantasiakirjailijat" (tai jotain tuonnepäin). Hän on kyllä ihan tunnettu Suomessa, eikä mitenkään uusi löytö. Ja on kirjoittanut muitakin kirjoja kuin nuo luettelemasi.

Minä en ole ollut kovinkaan suuri suomalaisten kirjailijoiden fani viimevuosina :) joten en ole tutkinut mitä niistä hyllyistä löytyy, jotka on tehnyt suomalainen. Minulle hän on uusi löytö..
 
Diana Gabaldon - Muukalainen

Takakansi sanoo:
Toinen maailmansota on ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riivaamaa Skotlantia.
Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastaja toisella vuosisadalla.


Kirja on todellakin vakuuttava teos, ja televisiostakin taisi tulla kirjailijasta ohjelma jokin aika sitten.

Kuitenkin, kirja sopii kyllä kaikille, vaikkakin luulen että naiset pitävät siitä enemmän kuin miehet.
Se sisältää paljon rakkautta ja tunteiden käsittelemistä.
Historia on hyvin tutkittu ja pian tuntuu, kuin olisit itse kirjan tapahtumissa mukana!
 
Kirja: Luolakarhun klaani :)

Kirjan on kirjoittanut amerikkalaissuomalainen Jean M. Untinen-Auel. Se kertoo Ihmiskunnan esihistoriasta. Neandertalilaiset esi-ihmiset ottavat huostaansa pienen vierasheimoisen Ayla tytön, jonka vanhemmat olivat kuolleet maanjäristyksessä. Neandertalilaiset ihmettelevät Aylan pituutta, vaaleita hiuksia ja ihoa, hentoja jalkoja ja uimataitoa. Iza, joka oli kauan ollut lapseton, otti Aylan suojeltavakseen ja opetti tälle lääkintänaisen taidot. Lopulta Ayla ajautuu niskurointinsa tähden vaikeaan tilanteeseen ja hänet karkoitetaan heimosta määräajaksi. Ayla kuitenkin selviytyy ja palaa määräajan umpeenkuluttua takaisin heimoon. Maanjäristyksen tuhottua heimon luolan Ayla karkoitetaan uudestaan ja hän päättää lähteä Izan neuvosta Pohjoiseen etsimään omaa kansaansa.

samaan sarjaan kuuluvia kirjoja on ilmestynyt: (minun tietojeni mukaan :roll: ) Luolakarhun klaani, Hevosten laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat ja luolien suojatit.
 
Mä en nyt tiedä että onks tää kirja "tuntematon" mutta suosittelen kuitenkin: Margaret Weis & Tracy Hickman: Kuolemanportti-sarjan osa 1, Lohikäärmeen siipi. Erittäin hyvä kirja mun mielestä mutta oon kyllä nähny paljon ihmisiä jotka on haukkunu sitä. Se on jonkin näköstä fantasiakirjallisuutta. Oon lukemassa nyt sitä seuraavaa osaa ja siinä on tosi paljon samanlaisuuksia TSH:n kanssa mutta saattaahan se hyvä olla. Suosittelen tota ekaa osaa! Mä oon ainakin ihan hulluna siihen kirjan päähenkilöön Hughiin! :) Tulee hieman mieleen Aragorn vaikkei Aragorn ollutkaan palkkamurhaaja...
 
Olen kiinnostunut 1200-1800 lukuihin sijoittuvista kirjoista. Ja sain mummoltani kirjan Tyttö ja Helmikorvakoru. Se kertoo mielenkiintoisen tarinan Griet- nimisestä köyhän perheen 16- vuotiaasta tytöstä, joka rahan ja ruoan puutteessa joutuu piiaksi erään taiteilijan perheeseen. Ja renesanssi ajalla kaikki piiat olivat uhkia talon emännille, sillä heillä oli tapana vietellä isäntä.
Toivottavasti en paljasta liikaa, mutta minua jäi mietityttämään, että onko kirjan sanoma se, että kaikki eivät ole samanlaisia? Lopussa jää leijumaan tunne, että eikö se ollut vain ihastusta? Oliko isäntä rakastunut Grietiin?
Kirjan on kirjoittanut Tracy Chevalier, ja hän sai innostuksen kirjaansa maalauksesta "Turbaanipäinen tyttö". Suosittelen kirjaa, sillä minusta siinä on...jotakin. Se iskee ja se täytyy ahmia.
 
No, tämä on kyllä tunnettu kirja mutta koska se on minusta melko koominen ja kuitenkin huvittavan surullinen suosittelen tätä teille:
Bridget Jones -elämäni sinkkuna
Se on todella todentuntuinen kirja nykysinkun elämästä. Bridget vahtii kokoajan painoaan, tupakoitujen tupakkien määrää, alkoholiannoksia ja kaloreitaan. Ja tietenkin hänen työpaikkansa komistusta, Daniel Cleaveria. Bridget ja hänen tärkeimmät ystävänsä Jude, Shazzer ja Tom (joka on homo) jakavat erilaisia riemuja ja suruja keskenään, yleensä lopputuloksena on räkäkänni ja aamulla kipeä pää. Bridgetillä on ylipirteä äiti, jolla on ylipaljon itseluottamusta. Hän tuputtaa hänen perhetuttaviensa poikaa Markia Bridgetille kokoajan: "Bridget kulta, tiedäthän sinä Mark Darcyn? Elaine ja Malcolm Darcyn pojan? Hänhän on eronnut ja rikas mies..." Lopulta Bridget retkahtaa Markiin jne.
Minusta tämä oli kirjan mieleen painuvin kohta:
(tämä on ennen Markin ja Bridgetin juttua)
Bridget on Malcolm ja Elaine Darcyn en muista kuinka monivuotis hääpäiväjuhlissa Markin talossa ja Bridget oli tuonut heille lahjaksi jonkun lyhdyntapaisen. Keittiössä hän huomaa, että hänen lahjansa on laitettu alimmaiseksi lahjakasaan, tai jotain sinnepäin, ja Bridget kai sytyttää tuikun sinne (en nyt muistanutkaan tätä niin hyvin kuin luulin) ja siihen kai läikkyy maitoa (tai sitten siihen kuuluu laittaa maitoa?) no jokatapauksessa lyhty alkaa imeä maitoa ja Bridget laittaa sitä lisää (tai jotain) ja Mark ilmestyy keittiöön. Bridget sanoa töksäyttää hämmentyneelle Markille: "Lyhty, jonka ostin vanhemmillesi imee maitoa."
Se vain jäi oudosti mieleen ja tulee ekana mieleen kun muistelen kirjaa. No, suosittelen kirjaa kaikille, kuten myöskin kakkososaa. Kannattaa lukea.
 
Nyt tulee kirja, josta jokainen on varmasti kuullut.

Raamattu
Oi, kyllä, loistavaa vessalukemista. Itselläni se on ollut vessassa noin kolme kuukauden ajan, ja olen lukenut Samuelin toiseen kirjaan. Voin rehellisesti sanoa, että kyseessä on maailman tunnetuin ja eeppisin fantasiakirja, joka on koskaan kirjoitettu (jos sen siis lukee fantasiakirjana). En usko läheskään kaikkiin Raamatun sanomiin, enkä useimpiin tapahtumiin, mutta hienoa viihdettä se tarjoaa. Suosittelen niin uskovaisillekkin kuin pakanoillekkin.

Tämän viestin tarkoitus ei ollut loukata ketään. Jos joku ottaa Raamatun vakavammin kuin minä, niin kiva.
 
Itseasiassa olen samoilla linjoilla Rikun kanssa Raamatusta. Itsekin olen sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti lueskellut riparista lähtien, kai minä olen jonnekin asti jo päässytkin. Tietenkään en ota kaikkea kovinkaan tosissani, vaikka kristitty olenkin, mutta on tuo ihan viihdyttävää. Maailman ensimmäinen fantasiakirja :) (Ei sentään, eikös esim. Gilgames jne. ilmestyneet ennen Raamattua...)
 
Gilgamesh on kyllä Raamattua vanhempi ja useimmat kertomuksen osat on kirjoitettu n. 2000 eaa (12 savilaattaa), mutta kyseisen teoksen ensimmäinen kokonainen kopio ilmestyi vasta muistaakseni n. 600 eaa. kun assyyrikuningas halusi siitä yhden kokonaisen niteen Ninevehin kirjastoon.
 
Kirja: Hagakure, The Book Of The Samurai

Erittäin vanha teksti jota pitkään pidettiin tietyn klaanin samuraiden "etikettinä". Kirja koostuu mietteistä ja opettavaisista lyhyistä kertomuksista(pisin lienee pari sivua). Toki noin vanhassa kirjassa on paljon vanhentuneita juttuja(jos joku naispuolinen joskus päättää lukea tämän niin kannattaa skipata pätkät joissa kirjailija puhuu käsiyksistään naisista mikäli et osaa nauraa moisille jutuille!:D). En usko, että tätä teosta on koskaan käännetty suomeksi, mutta englanniksi sitä kyllä löytyy...ja mikäli et ole suuryrityksen johtaja niin tämä kyllä hakkaa Art Of Warin mennen tullen mitä käytännön sovellettavuuteen tulee.
 
Zero sanoi:
Noniin, uusi viesti uuteen aiheeseen :)

Aionpa tässä kehua sitten sellaista kirjaa kuin Kristallien Valtakunta. Se on Kartiston julkaisema teos vuodelta -96 ja kirjoittaja on Anu Holopainen. Tämä kirja on kylläkin ensimmäinen osa sarjaa.

Zero, olen lukenut tämän kyseisen sarjan toisen osan, Noitien Hovi, tai ainakin yritin.
Tahtoisin yleistää suomalaisfantasiakirjallisuutta, johon olen ikävän vähän tutustunut, mutta toisaalta ennakkokäsitykseni mukaan se ei ole sen arvoistakaan. Okei, ehkä tuo oli turhan kylmäkiskoisesti sanottu, mutta en pidä ollenkaan suomalaisesta fantasiakirjallisuudesta. Eli siis täytyypä ruveta korjaamaan asian laitaa jos se on näin :wink: kuten tätä korjausta olen yrittänyt jo pari vuotta tehdä, mutta urakan loppu ei edes näy.
Mutta kuitenkin, jos olen nyt totaalisen väärässä sanoessani mielipiteeni, että suomalaisessa fantasiakirjallisuudessa ei juurikaan ole hurraamista, niin oikaiskaapa ja ehdottakaa oikeasti
hyviä suomalaisia fantasiakirjoja.
Muuten, tuosta Noitien Hovista vielä jonka koetin lukea, se vaikutti aika lailla romantikkakirjalta, joka on vain rakennettu fantasiamaailman sisälle. Oikaiskaa tässäkin jos olen väärässä.
 
Tuija Lehtinen: Lumiruusu

Eka Lehtisen kirja minkä luin... (koulussa piti tehdä suomalaisesta kirjailijasta ja jonkun sen tekemästä kirjasta tutkielma ja kaverin painostamalla valitsin ton kirjan [jankutti niin kauan että oli pakko myöntyy ja lukee se ja nyt kyl aijon aina kuunnella ku kaveri suosittelee jotain kirjaa kosk sen avulla löysin myös Harryt :) ]) Mut asiaan... En tiiä mikä tossa kirjassa oikein viehätti (en lue sen tyyppisiä kirjoja) Se kertoo Rebekka nismisestä naisesta joka pääsee Lumiruusu-kylpylän palkkalistoille. Sen omistaa Rebekan vanhat luokkakaverit veljekset Kurre ja Riki. Toisen perään Rebekka haikailee eikä toinenkaan vastenmielinen ole. Kirjassa on myös Lehtisen kirjoissa esiintynyt Mirabella ja mallitoimiston Pandoran väkeä saapuu enemmänkin kylpylään. Mirabella on Kurren tyttöystävä ja Rebekka on tästä katkera tälle. Lumiruusussa alkaa tunnelma kiristyä kun Mirabella ja Heinot (Mirabellan ex pomo jos oikein muistan) kohtaavat. Rebekan sisaruksetkin päätyvät jossain vaiheessa Lumiruusun palvelukseen. Ja sisaruksilla on roolinsa loppuselvittelyissä. Kuvioita sekoittaa vielä baaritiskltä bongattu tutuksi osoittautuva mies.
Mutta siitä olen ihan varma että loppua ei voi kukaan ennalta arvata! Se oli tosi yllättävä!
 
Yksi uudehko kirja, joka on ollut markkinoilla vasta vajaat tuhat vuotta, on Edda. Suomennettu Edda jakautuu kahtia Eddan sankarirunoihin ja jumalrunoihin. Minä suosittelen erityisesti jälkimmäistä.

Aale Tynnin suomentama Eddan jumalrunot -kirja tarjoaa epätasaisen runokokoelman viikinkiajalta. Liiallista raskassoutuisuutta pelkäävät voivat tutustua keskeisiin taruihin sarjakuva-albumisarjassa Valhalla 1-5 (Peter Madsen: Valhalla 1 Susi tulee, Valhalla 2 Tor kostaa, Valhalla 3 Odin lyö vetoa, Valhalla 4 Kvark, pikku tuholainen, Valhalla 5 Matka Udgårdiin).
 
Ursula K. Le Guin: Maameri- trilogia

Sisältää kirjat Maameren velho, Atuanin Holvihaudat ja Kaukaisin ranta. Takakansiteksteissä lukee: "Nuori Varpushaukka vihitään aikuiseksi ja hänestä tulee Ged, Maameren velho. Ged joutuu suuren haasteen eteen taistellessaan irtipäästämäänsä pahan varjoa vastaan.

"Tenar, Nimettömien nuori ylipapitar, vartioi Atuanin Holvihautojen koskemattomuutta. Vain hän voi johdattaa Gedin labyrintin kolkkojen käytävien läpi Erreth-Akben renkaan luokse.

"Kun Enladin prinssi Arren tuo hälyttäviä uutisia läntisten velhojen hiipuvista taikavoimista, Maameren velhon on lähdettävä pitkälle purjehdukselle kohti Kaukaisinta rantaa.

Le Guin osaa kertoa asioista luontevasti ja käyttää hyvää tekstiä. Kaukaisimmassa rannassa on filosofiaa, ainakin jonkinlaista, mutta suosikkini on ensimmäinen kirja, Maameren velho. Varjo, joka jahtaa Gediä, on mielenkiintoinen ja pelottavakin. Suosittelen :)
 
Ylös