Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Conn Igguldenin kaikki kirjat

Conn Iggulden: Keisari-sarja

Sarja kertoo fiktiivisesti Julius Caesarin elämästä 10-vuotiaasta kuolemaan. Sarja sisältää 4 teosta Rooman Portit/Gates Of Rome, Kuninkaiden kuolema/Death of Kings, Miekkojen Kenttä/Field of Swords ja Sodan Jumalat/Gods of War. Suosittelen sarjaa vähänkin Rooman historiasta kiinnostuneille ja kaikille joita kiinnostaa lukea hyviä romaaneita.

Ja sitten vielä Conn Igguldenin Valloittaja/Genghis: Tasankojen Susi/Wolf of the Plains. Erinomainen kirja Tsingis-kaanin nuoruudesta(tietenkin fiktiivinen :wink: ) Luin kirjan kahdessa päivässä ja olen odottanut seuraavaa suomennetuna jo pitkän aikaa. Suosittelen kaikille.

PS. /-merkki tarkoittaa Suomenkielinen nimi/englannin kielinen nimi. Vain epäselvyyksien takia
 
Nyt minä päästän ilmoille kaikki kehut. Melkein kaikki.

Othmar Franz Lang: Uni antaa askeleet. Melko lyhyt ja yksinkertainen kirja, joka kertoo 15-vuotiaasta Ingridistä, joka halvaantuu alaraajoistaan onnettomuudessa. Kirjassa kerrotaan kolmen vuoden ajalta Ingridin elämästä, tottutautumisesta kohtaloonsa raajarikkona ja kaikesta mitä nuorella tuleekaan mieleen. Kirja kestää useamman lukukerran.

Libba Bay: Kauhun ja kauneuden valtakunta. "Jos kuuntelet, kerron tarinan, jonka kummituksia takkatulen kotoisa rätinä ei karkoita. Kerron miten me päädyimme valtakuntaan, joissa unet syntyvät ja kohtalot valitaan, ja taika on yhtä luonnollista kuin kämmenenjälki lumessa. Me kajosimme sisäisiin Pandoran lippaisiimme... mitä seuraavaksi tapahtuu, sitä en tiedä". Kirja kertoo 16-vuotiaasta Gemma Doylestä, joka muuttaa äitinsä kuoleman jälkeen Intiasta Englantiin ja aloittaa siellä sisäoppilaitoksessa, jossa kasvatetaan nuorista naisista yhteiskunta- ja avioliittokelpoisia naisia. Gemmalle tällainen kahlitseminen ei oikein sovi ja hän kapinoi tiukkoja sääntöjä vastaan alusta asti. Hän löytää itsestään pelottavia kykyjä, sillä eräänlaisten kohtauksien kautta hän pääsee "valtakuntiin". Muutaman ystävänsä kanssa hän tämän transsin kautta vierailee valtakunnissa. Näihin valtakuntiin liittyy eräs vuosia vanha salaseura, Neitokunta, johon ilmeisesti Gemman äitikin kuului. Mukana on myös Mary Dowdin päiväkirja sekä eräs mustalaispoika, jolla on selvästi jotain Neitokuntaa ja valtakuntia vastaan. Kirja oli mielenkiintoinen, koska se sijoittui viktoriaaniseen Lontooseen, aikaan jolloin naiset ahdettiin kureliiveihin. kerronta tapahtui myös preesensissä, mistä pidän tyylinä itse erityisen paljon. Kirjan juonessa oli joitain kummallisia ratkaisuja, mutta silti jännitystä on viimeiseen asti.

Tony DiTerlizzi & Holly Black: Spiderwickin kronikat. Itseäni nuoremmille suunnattu, isolla fontilla ja monilla kuvilla varustettu sarja, mutta joka oli todella ylllättävän loistava. Kerronta oli mielenkiintoista ja helppoa, juoni oli jännä, henkilöt rakastettavia... Voi sentään, menetätte paljon, jos ette lue ja antakaa ihmeessä joululahjaksi lapsillenne kun nämä ovat kymmenenvanhoja. gracen lapset muuttavat äitinsä kanssa erääseen vanhaan rötisköön/taloon, jossa alkaa heti tapahtua kummia. Lapset tutkivat asiaa, ja löytävät herra Spiderwickin salaisen työhuoneen ja hänen Luonto-oppaansa, joka kertoo haltijoista ja muista fantasiaolennoista, joita tavalliset ihmiset eivät näe. Siitä alkaakin aikamoinen seikkailu.

S.E Hinton: Vampyyrin palvelija. Ei mikään suuri, monimutkainen, taiteellinen romaani, mutta jollain oudolla tavalla melkein addiktoiva kertomus mielisairaalan potilaasta, jolla on hämärä historia lordi Grenville Hawken töissä. Kirjassa kerrotaan tästä potilaasta, Jamiesta, eli mitä hänen elämässään on likipitäen ehtinyt tapahtua, mitä tapahtui Grenvillen luona ja mitä tappahtuu, kun hän on mielisairaalassa ja pääsee lopulta sieltä pois. Tarina on ladottu niin, että se vuoroin kertoo menneestä, vuoroin nykyisyydestä. Kun kirja loppui, en voinut laskea sitä käsistäni vaan luin lempikohtiani uudelleen. Etenkin, jos pitää vampyyreista (Vampirelady...) kannattaa ehdottomasti lukea, muiden tapauksessa suosittelen sitä lämpimästi.

Andrew Miller: Kivun mestari. Se sijoittuu 1700-luvulle ja kertoo pojasta/miehestä, joka ei itke tai puhu lapsena lainkaan ja kaikkein tärkeinnä - hän ei tunne lainkaan kipua. Hän on kylmä ja älykäs lapsi, josta tulee lopulta lääkäri, yhä kylmä ja tunteeton. Kaikki muuttuu, kun hän lähtee kilpailumaiselle matkalle Neuvostolittoon rokottamaan keisarinna Katariinaa, kun hän tapaa erään noitanaisen, joka herättää hänessä kyvyn tuntea kipua. Tämäkin kirja on koottu ei-aikajärjestykseen, ja on kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen. Jos olet kovin arka joidenkin asioiden suhteen, kuten veren ja raakuuden, en välttämättä suosittele tätä, mutta muille, lukekaa se! Päähenkilö on kovin mielenkiintoinen hahmo, josta ei valiettavasti kerrota ihan riittävästi.

No niin. Siinä on muutamia niistä kirjoista, joihin olen tykästynyt viime aikoina. En kuitenkaan lukenut mitään noista kuukauden sisällä, joten älkää ampuko minua, jos joku nimi tai yksityiskohta on kerrottu väärin.
 
Oma?

Saako tarjota omaa.... täyttää kriteerit eli ei mitään tunnetuinta... soisi jopa sanoa että melkein tuntemattominta ainakin vielä pari viikkoa ja sitten ilmestyy UK kauppojen hyllyille :D

Eli WSS Gathering on esikoiskirjani jolle tulee jatkoa. Genre on scifin ja seikkailun välimaastosta.

Voi olla että siinä on vielä pieniä lapsen tauteja tarinan kerronna osalta koska olen tehnyt aikaisemmin lehti juttua yms Suomeksi ja Englanniksi. Palaute jota olen saanut Proof readerilta ja tarkastajalta ja niiltä muutamalta jotka ovat jo kommenttia antaneet on ollut positiivista ja kannustaneet myös jatkoon ja muihin projekteihin joita on tulossa.

Kirja kertoo kahdesta periaatteessa Suomalaisesta pojasta joiden nimet ovat Walter ja Saul(markkinoinnin takia eng). Pojat menevät kesäksi Scotlantiin äitinsä ja isäuolensa luokse jossa alkaa tapahtumaan kun he sekaantuvat isäpuolen projektiin.

Matkalle mahtuu mm paikallisen tytön Saran tapaaminen ja muuta mukavaa.

Jos sen verran saa kehua että joissan paikoissa kun kirjoitin en malttanut lopettaa kun en tiennyt mitä tapahtuu... pakko oli jatkaa seuraavalle ja taas seuraavalle sivulle että tietää mitä tapahtuu. Nauratti välillä itseänikin kun ajattelin asiaa. *hölmö on hölmä vaikka voissa paistais
 
Dracaena sanoi:
Andrew Miller: Kivun mestari. Se sijoittuu 1700-luvulle -- Kaikki muuttuu, kun hän lähtee kilpailumaiselle matkalle Neuvostolittoon

-- joten älkää ampuko minua, jos joku nimi tai yksityiskohta on kerrottu väärin.

Juu ei, mutta korjaamaan piti tulla kuitenkin. Että Neuvostoliittoa ei ollut tsaarien aikaan sentään vielä olemassa. :)
 
Niin, huomasin kyllä viestin jälkeen että pitikin kirjoittaa Venäjä, mutta en ollut enää netissä eli en voinut tulla korjaamaan. Tuo ei kuitenkaan ollut muistivirhe vaan ajatuskatkos.
 
E.M.Forster: Maurice

Postuumisti julkaistu, vuonna 1879 syntyneen kirjailijan kertomus Mauricesta, joka käy sisäoppilaitosta ja tutustuu siellä opiskelijatoveriinsa Cliveen. Kirja oli mun mielestä aihepiiriltään mielenkiintoinen, koska siinä oli jonkin verran sisäoppilaitoselämää ja koska oli kiva lukea näinkin vanha kirja, joka käsittelee homoseksuaalisuutta. Siihen suhtauduttiin kuitenkin niin eri lailla silloin muinoin kuin nykyään. Kirjassa olleet Kreikka-viittaukset lämmittivät myös sydäntäni. Henkilöt olivat mielestäni varsin dramaattisia, mutta se sopi kyllä tarinaan hyvin.
 
Onkos tuosta kirjasta tehty filmatisointikin? Muistan kohtauksen, jossa luetaan ääneen antiikin Kreikan tekstejä homoeroottisuudesta ja yhden lukijan on vaikeaa päästää kirjaa käsistään. Hän löysi omat tunteensa ikivanhasta tekstistä.
 
On kyllä, ja se on kuulemma hyvä, mutta en ole nähnyt sitä itse. Se on ilmeisesti aika vanha tai ainakaan sitä ei löydy mistään.
 
Näin siitä vain tuon kohtauksen. Sisäoppilaitoskuvauksissa pysyäksemme suosittelen Delderfieldin kirjaa Päivien kultainen ketju. Sekin on filmatisoitu. Kirja kertoo englantilaisesta poikien sisäoppilaitoksesta nuoren opettajan näkökulmasta maailmansotien välisenä aikana. Hän on vähällä saada lempinimekseen Bolshevikki vasemmistolaisten mielipiteidensä vuoksi, mutta onneksi hänen epätavalliset opetusmetodinsa ansaitsevat hänelle lempeämmän vaihtoehdon liikanimeksi: Poppamies.
 
Suosittelemisen arvoinen lienee <b>Jean P. Sasson</b>in <b>Princess - Life Behind the Veil in Saudi Arabia</b>, suomeksi ilmestynyt kaiketi nimellä Prinsessa: elämä hunnun takana Al-Saudin palatsissa.
Kirja on Sultana-nimisen saudiprinsessan elämänkerta. Lukija pääsee Sultanan silmin näkemään ja tuntemaan aavistuksen elämästä maassa, jossa oikeudenmukaisuuden toteutumista voi pitää vähintäänkin kyseenalaisena. Paikoin kirja on oksettavaa luettavaa. Sultanan elämä punoutuu lukemattomista musliminaisten kärsimistä epäkohdista - varhaislapsuudesta avioliittoon saakka. Jossakin vaiheessa kirjaa pysähdyin, ja mietin josko lukemani on puhdasta propagandaa. En ole asunut puolta elämääni Saudi-Arabiassa (ja toivottavasti en koskaan tule asumaankaan..), joten mistäpä tietäisin...
 
Tuolle Prinsessallehan on myös jatko-osa, Prinsessan tyttäret.

Henkilökohtaisesti suosittelisin naisen asemaa islamilaisissa maissa kriittisesti käsitteleväksi lukupaketiksi vaikkapa kirjoja Nainen nollapisteessä (Nawal al-Sa'dawi), Islamin naisten salattu elämä (Geraldine Brooks) ja Myyty (Zana Muhsen).
 
Carlos Ruiz Safón : Tuulen varjo

Takakansi:

"...Olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään.
~
Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina."

Oma mielipide. :heart: Aivan fantastinen, kauhea, ihana, ihon kanalihalle nostattava lukukokemus, jota en voinut jättää hetkeksikään käsistäni vaan luin sen yhdessä yössä muutamassa tunnissa ahmien!
Ei ihan nuorille suositeltava.
 
Uusi suositus:

Tim Burtonin omaelämänkerta

"Burton on Burton"

Englanninkielinen, ihana kirja Tim Burtonista, hänen lapsuudestaan, siitä, mitä hän oli ennen kuuluisuuttaan, kuinka hänestä tuli se, mitä hän on nyt.
Tarinat hänen tarinoidensa takana, kuvia, valokuvia, haastatteluja...

Must for fans!

Samalla suosittelen Tim Burtonin mustalla huumorilla kyllästettyä kirjaa "The Melancholy Death Of Oyster Boy & Other Stories"

Tim Burtonin lyhyitä, mustan surullisia mutta silti tavallaan hilpeitä runoja, tarinoita ja satuja Burtonin itsensä kuvittamina.
 
Ken Follet: World Without End

Jatko-osa Taivaan pilareille, sijoittuu aikaan noin 200 vuotta edellisen kirjan jälkeen. Pitkästä aikaa opus, joka on saanut minut niin koukkuun, että valvon iltaisin ihan liian myöhään lukien ja mietin töissäkin lähinnä vain sitä, mitä kirjassa seuraavaksi mahtaa tapahtua.
 
Pakkohan oli tarttua Päivi Honkapään fantasiaromaaniin Viides tuuli - onhan se voittanut hiljattain Kuvastaja-palkinnonkin.

Arvoisa palkintoraati totesi kirjasta osuvasti mm. näin: "Maailma oli selkeästi olemassa, mutta siitä kerrottiin vain tarvittava." - ja tämä on mielestäni ansaittu ja suuri kehu, sillä ah niin moni spekulatiivinen kaunokirjailija sortuu tarinoimaan ummet & lammet luomansa maailman ihmeistä, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa. Hirmuiseksi virhe muodostuu, jos kirjassa on minäkertoja. Viidennen tuulen minä ei moiseen juuri sorru, ja siksi hän vie tarinaa eteenpäin uskottavan tuntuisesti.

Raati toteaa myös: "Kirjan tunnelma toi mieleen usein Maameren tarinat, mikä ei ole lainkaan huono saavutus." Näin voi hyvinkin olla, ja jotenkin minusta tuntuu, että kirjoittaja on Le Guininsa lisäksi lukenut myös R. Hobbia - tai sitten Tik vain näkee Altheoita kaikkialla, missä laivat (etenkin komealla keulakuvalla varustetut) seuraavat. Mutta en minä pidä pahana, vaikka Honkapää olisi vaikutteita Hobbilta (siis ennen kaikkea Liveship traders -sarjasta) saanut; eivät ne ainakaan ole liian suoria, ehkä jossakin tunnelman tasolla ovat näkyvinään.

No, kaiken kaikkiaan suosittelen. JOs kerta fantasian lukemiseen aikansa tuhlaa mieluummin kuin Kauppalehden selaamiseen, miksi ei lukisi myös kotimaista, kun sitä näinkin hyvin kirjoitetaan? Johan tätä kelpaisi esitellä ulkomaillakin, jos niikseen tulee.
 
Haelvae sanoi:
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Mahdollisimman erilainen kirja, kuin mitä minä yleensä luen. Kirja kertoo naisesta, joka tykkää kirjoittaa elämänkertoja, mutta vain kuolleista kirjailijoista. Hän saa töitä eräältä erikoislaatuiselat, kirjailijalta, joka myöskin uumoilee kuolevansa pian. Kirjailijalta on vuosien varrella kuultu mitä oudoimpia selityksiä menneestään, mutta nyt viimein hän aikoo kertoa totuuden. Kirjailija johdattaa nuoren elämänkertakirjailijan mitä ihmeellisempiin juttuihin lapsuudestaan.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja myös minun kaltaisilleni luenpelkkääfantasiaa -tyypeille!

Allekirjoitan. Luin tuon englanniksi tässä hetki sitten (no siinä kyllä meni aika pitkään johuten omasta aikataulustani, mutta päätin sen hetki sitten) enkä tosiaan ole vähään aikaan lukenut niin hyvää kirjaa. Jo puolessa välissä kirjaa juonessa oli paljon käänteitä ja jännittäviä ominaisuuksia muutenkin, mutta niitä oli tulossa vielä vain lisää eikä vielä oltu ehditty kovinkaan pitkälle ajallisesti! Tässä ei myöskään ollut kuvattu tylsäti sellaista perus kävelyllä- tai suihkussakäynti kohtauksia, vaan niissäkin oli hohtoa, tunnetta ja mielenkiintoa. Setterfield kirjoittaa tarttuvalla tyylillä ja juoni on kertakaikkiaan hieno. Sekä tuon bestseller-kirjailijan lapsuus, josta siis päähenkilö tekee omaelämäkertaa, sekä päähenkilön oma elämä joka sotkeutuu mukaan omalla hieman traagisellakin tavallaan. Myös muiden henkilöiden tarinaa selvitellään tässä, ja sanoisimpa juuri, että nimenomaan opetus on,, että kaikilla on tarina. Koska luin englanniksi, jokun en pikkujuttu saattoi mennä ohi, eli näitä hienoja juonen mysteereitä oli todennäköisesti vieläkin enemmän. Lukekaa se!
 
Gregory Maguire: Wicked: The Life and Times of the Wicked Witch of the West

Kaikkihan me kai tiedämme, että Dorothyn seikkaillessa L. Frank Baumin luomassa Ozin ihmemaassa hänen kiusanaan oli lännen ilkeä noita, ja tiedämme myös, miten kyseiselle noidalle lopulta kävi. Mutta kuka noita oikeastaan oli ja miksi hän päätyi mittelemään voimiaan Dorothyn kanssa? Ja oliko Oz oikeasti niin onnellinen ja harmoninen paikka kuin Ozin velho -kirja antaa ymmärtää? Ei ainakaan jos on uskomista tähän Maguiren teokseen, joka kertoo vihreäihoisen Elphaban tarinan.

Kirjalle on myös jatko-osa, Son of a Witch, mutta siitä en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata. Wickediä kuitenkin suosittelen erittäin lämpimästi.

Muoks Ja kirjahan on tosiaan myös suomennettu nimellä Noita.
 
Oi niin, se on häiritsevä. Maiskikset ja rotusorto on hämmentävää luettavaa samassa lauseessa ja voi! Elfaba ja Linnunpelätti :,( <3<3

Suosittelen sekä Tunnit-kirjaa, että Mrs Dallowayta ja lisäksi Tunnit-elokuvaa. Itse koin ihan väärässä järjestyksessä ensin leffa, sitten Tunnit ja lopuksi mrs Dalloway, mutta käy se niinkin. Tunnit (sekä leffa että kirja) ohjaavat kivasti mrs Dallowayhin, joka on ehkä vähän rskassoutuinen teos (ja vertailu esim Sallyn hahmon eri esiintymisiin piristää) mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, kaunis kirja.
 
Aaa, lankesin taas loveen (<3<3) kun katsoin trailerin elokuvasta Atonement-Sovitus ja siitä päätyi ajatukset kirjaan, jonka kokemisesta on ehkä kaksi tuntia pidempi aika kuin leffan kokemisesta. Pakko lainata Sovitus ja lukea uudelleen.

Sovitus siis on Ian McEwanin, tähänastisen kokemuksen perusteella erityisesti lopetuksien mestarin, viimeisimpiä, ellei viimeisin kirja. Kirja kertoo kenties eniten siitä miten nuoren tytön, Brionyn, väärinkäsitys, mustasukkaisuus ja lapsellisuus muuttaa traagisesti hänen ja kahden muun ihmisen elämän, ja miten Briony aikuistuessaan joutuu kohtaamaan rikoksensa uudelleen, nyt aikuisen ymmärryksellä, ja miten hän yrittää yrittää sovittaa tekonsa.
Itse sovitus on kenties lukuhistoriani oudoimpia ja häiritsivimpiä.
Teemoina ovat lisäksi toinen maailmansota ja siinä erityisesti nuoret sairaanhoitajat. McEwan tuo upeasti esille vähän käsitellyn puolen sodasta, mikä raikastaa kovasti kuvausta ja saa lukijan janoamaan puhdasta ajankuvaa. Tähän kaikkeen liittyy Brionyn sisaren, Cecilian ja perheen puutarhurin, Robbien välille syttyvä rakkaus ja tunteenpurkaukset, jotka Briony tulkitsee väärin, mikä muuttaa kaikkien kolmen elämän täysin.
 
Lisää Gregory Maguirea: Mirror Mirror on Lumikki uudelleenkerrottuna. Tarina on tällä kertaa sijoitettu renessanssiaikaiseen Italiaan, ja mukana on myös historiallisia henkilöitä kuten Cesare ja Lucrezia Borgia. Minun mielestäni tämä on kerrassaan mainio versio vanhasta sadusta, hahmot uskottavia, miljöö huolella kirjoitettu, juoni raadollisuudessaan looginen. Magian osuus on rajoitettu ja toimii mielestäni sellaisena mainiosti, ja käpiöt ovat huomattavasti mielenkiintoisempia olentoja kuin mitä Grimmin satukirjasta tai Disneyn piirretystä elokuvasta - tai mistään muustakaan näkemästäni Lumikki-filmatisoinnista - löytyy. Ainoa mikä vähän tökkii on aivan loppu, siinä on imo vähän hoppuilun ja siitä seuranneen suurpiirteisyyden ja epämääräisyyden makua.

Ah niin ja se Son of a Witch. Pidin siitä enemmän kuin Wickedistä ja suosittelen ehdottomasti siihen tarttumista heti Wickedin jälkeen. Ei sekään Ozin tarinaa mihinkään ikuiseen happy endiin vie, mutta Liirin kasvutarina on vähintäänkin mielenkiintoista (tosin paikoin vähän ahdistavaakin) luettavaa, ja ainakin minulle jäi tämän kirjan lopusta paljon parempi maku suuhun kuin synkästä Wickedistä.
 
Ylös