Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Viehättävä ja riemastuttava kotimainen runo-kuvakirjauutuus
Emilia Lehtinen & Laura Valojärvi: Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille.
Lehtisen riimit ovat hilpeitä ja paikoin vähän kauhistuttavia tarinoita, ohjeita, lohikäärmeiden kasvattamisesta pienestä siemenestä lähtien, isoista ja pienistä lohikäärmeistä, niiden ruokavaliosta ja voiko ne kouluttaa lentäviksi ratsuiksi.
Valojärven kuvitus on herkullisia akvarelleja. Kuvissa on runsaasti pieniä hauskoja yksityiskohtia, irroneita kenkiä ja hämmentyneitä ihmisiä. Lohikäärmeet ovat pääasiassa kauniin sinivihreänharmaita. Suosittelen lämpimästi kaikille vauvasta vaariin.

Toivottavasti tämä nyt kelpaa, vaikka kovin tunnettu kirjailija onkin, niin suosittelisin Karl Mayn Aavikon halki.

Kirja kertoo Kara ben Nemsi-nimisestä kirjailijasta ja hänen palvelijastaan Halefista. Lyhyesti laitettuna kirja kertoo siitä, miten Kara ben Nemsi pelastaa ryöstetyn naisen ja auttaa haddekinien seikkiä torjumaan naapuriheimojen hyökkäykset.

Kerrassaan hieno seikkailuromaani, tarina on melko suoraviivaista kerrontaa (kuten Mayn kirjoissa yleensä). Pidän onnellisista lopuista, kunnon sankareista ja ovelista ja yllätävistä käänteistä tarinassa. Tässä kirjassa kaikkea tuota löytyy.

Suosittelin näemmä samaa kirjaa runsaan vuoden välein. Toistan samaa kuin rikkinäinen gramofoni. Toistan samaa kuin rikkinäinen gramofoni. Tois-- (räks!)

Tatu ja Patu -lasten kuvakirjoja suosittelen kenelle hyvänsä. Niitä ei ole montaa, mutta yhdessäkin on tutkittavaa valtavasti. Täällä kirjojen tekijäkaksikko kuvailee työprosessiaan ja on helppo uskoa, että yhden kirjan tekemiseen menee kokonainen vuosi nykytekniikankin avulla.

Taidanpa ottaa ainakin yhden kirjan mukaan konkarimiittiin.

Jaana Kapari-Jatta, Pollomuhku & Posityyhtynen

Kirjassa Jaana Kapari-Jatta kertoo, millaista Harry Pottereiden suomentaminen on ollut, miten mikäkin suomennettu sana on syntynyt, vastaa fanien esittämiin kysymyksiin ja kertoo muutenkin suomentajan työstä.
Tosi mielenkiintoinen kirja, muillekin kuin Pottereiden ystäville.

Pagba sanoi:

Tatu ja Patu -lasten kuvakirjoja suosittelen kenelle hyvänsä. Niitä ei ole montaa, mutta yhdessäkin on tutkittavaa valtavasti.

Click to expand...

Eikä saa unohtaa Veera-kirjoja (Veera lääkärissä, Veera ja menopelit, Veera ja maatalon eläimet sekä Veeran keittiöpuuhat), joissa Tatu ja Patu seikkailevat myös. Tai joissa Tatu ja Patu itseasiassa aloittivat seikkailunsa järkevän Veeran vastapainona, ennen kuin vuonna 2003 saivat ensimmäisen ihan oman kirjansa.

Markus Zusak: Kirjavaras

Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, jossa pieni tyttö Liesel Meminger joutuu kasvatettavaksi saksalaisperheeseen.
Tarinan kertoja, Kuolema, kohtaa Lieselin ensimmäistä kertaa hakiessa tämän pienen veljen sielua junassa matkalla Saksaan.
Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle.

Minä rakastan tapaa jolla Kirjavaras kerrotaan: se on jotain niin erikoista ja upeaa. Kuoleman näkökulmat asiasta ovat erikoisia, ja jo ensimmäisestä sivusta huomaa, että tämä ei ole välttämättä aivan tavallinen kirja.

Mielestäni kirja sopii lähestulkoon kaikenikäisille, ja kovin on tätä teosta kehuttu muuallakin maailmassa, ja ilmeisesti kirja on ollut melkoinen myyntimenestys.

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
Takakansi
"Opin pian kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä – hän kiitti minua aina ihastuttavan kohteliaasti. Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen."

Nuori, akateemisesti koulutettu belgialainen Amélie on saanut työpaikan suuryrityksestä Japanissa, varhaislapsuutensa idyllissä. Hän hallitsee täydellisesti japanin kielen, mutta kulttuurien kuilu on ylittämätön. Väärinkäsitykset takaavat, että ura on jyrkästi laskujohteinen…

Suomen Kuvalehdestä joskus vähän aikaa sitten bongasin Nothombista tehdyn artikkelin, kiinnostuin ja päätin lainata kirjan. Ja oli kyllä todella hyvä kirja. Teksti on sujuvaa ja kirjoittajalla on jotenkin miellyttävän ironinen suhtautuminen tapahtumiin. Lisäksi kertomus toi ainakin minulle uutta näkökulmaa japanilaiseen kulttuuriin, tosin siitä nyt en hirmuisesti ole aikaisemmin tiennytkään.
Muutkin Nothombin kirjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.

//Ainiin, ei tosiaan ole minkäänlaista käsitystä, kuinka kuuluisa kirjailija Suomessa, mutta jospa täältä löytyy ainakin jokunen joka ei ole kuullut tai lukenut .

Minä olen lukenut Nothombilta kirjan nimeltä Anti-Krista (vai Christa?), joka oli aika loistava ja kauhean ahdistava, se osui joihinkin omiin teini-iän traumoihini.

Gene Wolfe näyttää olevan joissakin spefipiireissä arvostettu kirjailija. Olen nyt aloittanut Wolfeen tutustumisen melko tuoreesta teoksesta (vuodelta 2004) The Wizard Knight. Minä pidin kirjasta kovasti, tosin jälkimmäinen osa ("The Wizard") ei ollut minusta yhtä hyvä kuin ensimmäinen ("The Knight"), tai sanotaan että jälkimmäinen osa ei täysin pysty lunastamaan ensimmäisen osan erittäin korkealle virittämiä odotuksia, esimerkiksi "velho" -tematiikan käsittely jää hiukan epäselväksi. "The Wizard Knight" ei ole kieleltään eikä rakenteeltaan aivan simppeli ja vaatii ehkä jonkinverran ritariromaanien ja keskiaikaistyyppisen fantasian tuntemusta. T. H. Whiten "The Once and Future King" tuli minulle jotenkin mieleen, ehkä tunnelman takia. Aion varmasti lukea lisää Wolfea. (Wolfea on jossain syytetty naisvihasta tai naisten halveksunnasta, mutta sellainen ei kiinnittänyt huomiotani ainakaan tässä kirjassa. Ja onhan joka tapauksessa kiinnostavaa lukea kirjailijaa joka aiemman työuransa aikana suunnitteli Pringles-perunalastujen muotin.)

Vilhelm Moberg: Maastamuuttajat

Tämä on 50-luvun lopulla kirjoitettu kirjasarja ruotsalaisista siirtolaisista, jotka lähtivät Amerikkaan 1800-luvun puolivälissä. Päähenkilöinä seikkailee perhe, joka pykää uuden kodin Minnesotaan, ja muitakin Ruotsista lähteneitä kovaonnisia, kuten huoria ja lahkolaisia. Mielestäni sarja on todella kiinnostava, koska siinä on paljon uskottavan tuntuista ajankuvausta. Kirjoissa tulee myös hyvin esille syitä, joiden takia siirtolaiset ehkä halusivat lähteä Ruotsista, ja myös kuvataan kaikenlaisia vaikeuksia ja (hauskojakin) tilanteita, joita uudessa maassa tulee esiin. Sarja siis alkaa jo Ruotsin puolelta, meren ylityskin oli minusta mielenkiintoinen kaikkine ällöttävine yksityiskohtineen. Henkilöhahmot ovat sympaattisia ja ainakin itse olen kovastikin liikuttunut välillä, vaikka kirjat ovatkin aika vanhahtavia ja jollain lailla arkisia.

Sarja on suomennettu seitsemään osaan, mutta kirjat ovat todella ohuita ja nopealukuisia, parissa illassa lukee yhden. Ekan osan nimi on Vanhassa maassa 1.Suosittelen, jos kiinnostaa talonpoikaisrahvaan elämä 1800-luvun Ruotsissa ja Amerikassa!

Viime Vesilahtimiitissä Qohelet mainitsi joitain lukemisen arvoisia kirjoja. Eivät vaan jääneet nimet mieleen... Jos olet Qohelet kuulolla, niin mitä kaikkia niitä olikaan?

Ihana kirja jota tällä hetkellä luen on Cecelia Ahernin P.S rakastan sinua. Koskettava ja surullinen alussa mutta silti aivan ihana, voi että kun itkin kun 3,4 ensimmäistä kappaletta luin. Aivan mielettömän toddentuntuinen henkäys rakkautta ja surua. Mielettömän ihana, olen rakstunut

Peter Englund, Hiljaisuuden historia. Äitienpäivänä annoin tämän lahjaksi joitakin vuosia sitten. Pidän itsekin kovasti. Englund on kirjoittanut paljon sotahistoriaa, mikä on mielenkiintoista sekin, mutta tämä on jotain aivan toisenlaista.

Kerjään suosituksia (toivottavasti sekin on sallittua tässä topikissa). Tulisikohan kenellekään mieleen mitään hyvää ja historiallisesti suurin piirtein luotettavaa romaania (englanniksi tai suomeksi), joka käsittelisi Yhdysvaltoja 1700-1800-luvulla, mieluiten ihan valtion alkuaikoja? Ei ole niinkään väliä mitä romaani käsittelee, politiikka ja tavallinen elo ja mikä tahansa käy, kunhan jotenkin olisi mukana jotain ajankuvaa.

Ainoa joka tähän hätään tulee mieleeni on Jokilaakson ainoa tyttö.

Sarjakuvan puolelta tulee mieleen Hugo Prattin Fort Wheeling. Netistä löytämäni kuvaus: "Vuoden 1774 paikkeilla Ohio-joella ei ole rauhallista. Valkoiset ja intiaanit ovat tehneet rauhansopimuksia, mutta molemmilla on vanhoja haavoja, kostettavia vainajia, sukulaisten päänahkoja toisen osapuolen voitonmerkkeinä. Ja kuten muistamme, “asiat eivät suju hyvin täkäläisten pitkäpuukkojen ja heidän suuren suolaisen veden takana olevien heimolaistensa kesken” ja pian Yhdysvaltain vapaussota onkin täydessä käynnissä ja entiset aseveljet ja ystävät huomaavat olevansa taistelukentällä vastatusten."

Enpä tiedä, miten raskaaksi käy lukeminen ja miten paljon esteettistä nautintoa sivuilta tihkuu, josko ollenkaan, mutta ellet ole vielä lukenut, onhan Harriet Beecher-Stowen Setä Tuomon tupa (1852) tavallaan pakko joskus kahlata läpi aikansa kuvastimena ellei kaunokirjallisena teoksena. Kun ajatellaan vielä , että Abe L. totesi kerran kirjailijattarelle itselleen, että tämä sytytti sisällissodan tuolla teoksellaan...

Kiitos kovasti teille! En ole lukenut em. teoksista ainoatakaan, joten lukuun menevät

Nostan hattua itselleni (jos sallinette moisen itsekkyyden), sillä olin ahkera (tai hullu) ja luin tämän topikin kaikki viestit läpi.

Suosittelen myöskin joitain aiemmin mainittuja kirjoja, kuten Orjattaresi, Avalonin Usvat, Tiikerin lapsi, Geishan muistelmat ja mitä muita nyt tuolla olikaan mainittu.

Mutta jotten nyt aivan poikkea aiheesta, tungen tähän jotain ihan uuttakin:

Suzanne Collins: Nälkäpeli
Kirjastohaulla löytyi tällaisia 'tageja' kirjalle, kuin "pelit - henkiinjääminen", "tappo", "televisio-ohjelmat - tosi-tv", "nälkä", "luonnononnettomuudet - seuraukset - P-Amerikka", "diktatuuri - valtiot - Panem", "tulevaisuus"

Kirjaston sivuilta löytynyt takakansiteksti:
Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 10-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa... Suzanne Collins kertoo Th eseuksen tarun ja gladiaattorielokuvien inspiroineen häntä omalaatuisen yhteiskunnan luomisessa. Nälkäpeli on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa.

(näin yhtäkkiä alkoi muuten arveluttamaan, sillä mielestäni Katniss oli kyllä vanhempi kuin 10-vuotias.. Mutta ehkä muistini tekee minulle nyt tepposiaan.)

Mutta siis, luin tämän kirjan tässä nyt vajaat kaksi vuotta sitten (kai), ja se teki minuun vaikutuksen ensinnäkin ideallaan sekä juonellaan ja toiseksi mielenkiintoisella, hyvällä ja koskettavalla kerronnallaan. Mitään sen suurempia yksityiskohtia en kirjasta enää muista, paitsi että kuvaukset elämästä ala-arvoisimmalla Panemin sektorilla olivat mieleenpainuvia, samoin kuin Katnissin ja 12:n sektorin poikakokelaan(en muista nimeä) kokemat seikkailut Nälkäpelissä. Loppuratkaisu oli osaksi varsin yllättävä, ja kirja kokonaisuudessaan erittäin mukaansatempaava.

Huomasin, että kyseiselle kirjalle on ilmestynyt nyt ihan äskettäin kakkososa, jonka pistin tässä yökukkujana varaukseen netin kautta.

Fânwen sanoi:

(näin yhtäkkiä alkoi muuten arveluttamaan, sillä mielestäni Katniss oli kyllä vanhempi kuin 10-vuotias.. Mutta ehkä muistini tekee minulle nyt tepposiaan.)

Click to expand...

Tosiaan, Katniss on kirjassa jo 16-vuotias, virhe on tuossa tekstissä. Itse olen lukenut molemmat osat, voin suositella! Odotan mielenkiinnolla kolmosta...