Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Fânwen sanoi:
Suzanne Collins: Nälkäpeli

Kirjaston sivuilta löytynyt takakansiteksti:
Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma.
Click to expand...

Jos muistini ei petä, tästä on tehty saman tyylinen elokuvakin. Leffa on tosin hieman erilainen ja ei ole kirjan niminen.

Lyhyesti: Japanissa järjestettävä turnaus, joka kymmenes vuosi-> osallistujina jokin koululuokka. Annetaan 24h aikaa ja jos on enemmän kuin yksi elossa, jäljellä olevat kuolevat. Oppilaille annetaan aseita ja muita tarvikkeita (GPS jne.) selviytymiseen. Oppilailla on kaulassaan kaulukset-> räjähtävät singaalista tai pelialueelta poistuttaessa (paetessa), pelialueena toimii saari.
Asiaan liittyy tietysti vedonlyönti voittajasta-> raharikkaiden peli.

Leffan nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Kai sallitte mahdolliset virheet, on näet aikaa kun katsoin kyseisen leffan.

P.S. Jos liian pitkä lainaus-> konnavahti lyhentäköön.
 
[Off]Madidas, kyseinen leffa on Battle Royale, jonka olen myös nähnyt. Aivan loistavaa japanilaista gorea.:p[/Off]
 
Kiitos muistuttamisesta. Olen kaavaillut elokuvasta foorumipeliä, mutta en ole vielä keksinyt, miten siitä saisi tarpeeksi kiinnostavan. Itse ideahan on karmeudessaan loistava.

Kehun John Christopherin Tripodien aika -trilogian kirjoja. Kevyttä nuorisoscifiä. Nöösipoikana tykkäsin siitä kovasti, vaikka harmittelinkin tarinan aukkoja. Willin koulutuksesta vastarintaliikkeessä olisin halunnut lukea enemmänkin.
 
[Off topic] Kiitokset sinulle Vampirelady. Täytyypä katsoa taas-> Subtitlesource:ssa on 2 osakin Battle Royle II: Requiem.

Ja jottei luisuisi täysin offtopic, niin itse suosittelen Brian Jacques: Haaksirikkoiset Lentävä Hollantilainen. Kirja kertoo mykästä pojasta, joka joutuu Lentävälle Hollantilaiselle töihin-> ainoa ystävä on musta labradorinnoutaja. Laiva haaksirikkoutuu ja...
 
Lisättäköön Pagban viestiin, että tripodien aika on nimenomaan poikakirjallisuutta. Kaikki aktiiviset roolit on kirjaimellisesti miehitetty, tytöt ovat täysin sivurooleissa silloin kun heitä ylipäätään mainitaan.
 
Maggie Stiefwater: Väristys (Shiver) WSOY 2010
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Grace-nimisestä tytöstä, jonka ollessa pieni (ihmis)sudet ovat kaapanneet hänet ja purreet tätä. Grace on kiinnostunut lähistöllä liikkuvista susita ja tuntuu, kuin heillä olisi yhteys keskenään. Varsinkin yhden tietyn suden kanssa. Sam on taas kesäisin poika ja talvisin susi. Sam ei saa mielestään tämän kiehtovan tytön tuoksua ja haluaakin nähdä tätä aina kuin mahdollista, muusta laumasta huolimatta.
Tuossa todella tiivistetysti kirjan juoni.

Kirja on hieman samantapainen kuin Twilight-kirjat, mutta mielestäni taidokkaammin kirjoitettu. Löysin kirjan alennusmyynnistä ja alun epäilyksien jälkeen ihastuin siihen. Kirja on hyvä sekoitus fantasiaa sekä rakkausromaania. Vaikka kirja onkin ikäänkuin kahden ihmisen näkökulmasta kirjoitettu, niin silti siinä pysyy hyvin juonessa mukana. Kirjan hahmoihin ei välttämättä samaistu eivätkä tapahtumat välttämättä uskottavia. Mutta suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat fantasiasta kiinnostuneet :)

Kirjasta on tulossa jatko-osa 2011 toukokussa, Linger. Stiefvaterin muukin tuotanto, jota ei ole vielä julkaistu suomeksi, olisi ihan mukava lukea.
 
Suosittelen:

Karamellikengät (Joanne Harris)
Jatkoa ihanalle Pienelle suklaapuodille. :)
Tällä kertaa Vianne ja Anouk asuvat Pariisissa ja yrittävät sulautua massaan ja olla ihan tavallisia ihmisiä. He kuitenkin tapaavat erikoisen Zozie l'Alban, joka ei ole ihan sitä miltä näyttää.
Kertoja vaihtuu välillä Viannen, Anoukin ja Zozien välillä ja on mielenkiintoista lukea eri ihmisten näkökulmista. Kirjassa on arvoituksia ja on kiva lukea, kun arvoitukset alkavat pikkuhiljaa ratketa loppua kohden. Hahmoihin on omasta mielestäni helppo samaistua.
 
Satuin ostamaan Pariisin lentokentältä Colum McCannin kirjoittaman <b>Let The Great World Spin </b>-pokkarin, joka on voittanut National Book Award -palkinnon ja kerännyt ison kasan ylistyslauseita etenkin rapakon toisella puolella. Olin jo alun jälkeen aivan myyty. Lyhyesti sanottuna kirja kertoo syyskuun 11. päivän tapahtumista ja niiden jälkipuinnista. Tosin vertauskuvallisesti, sillä itse tarina sijoittuu 70-luvulle. Mosaiikkimaisessa tarinassa on mukana niin huoria, munkkeja kuin kotiäitejäkin.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Suomennosta ei ole ainakaan vielä ilmestynyt, mutta tosin alkuperäisteoskin julkaistiin vasta viime vuonna.
 
Tässä ketjussa on näköjään aiemminkin kysytty suosituksia, niin uskallan minäkin kun en löytänyt parempaa paikkaa...

Ihan hirveä lukuplääh, mikään viime aikoina lukemani ei kosketa ja haluaisin nyt just lukea jotakin, mikä tuntuu edes joltakin! Mikä tahansa genre käy paitsi kauhu hui, mutta en halua lukea mitään liian rankkaa, vaan jotakin mikä koskettaa tai sykähdyttää positiivisella tavalla. Lupaan olla avoimin mielin, please pelastakaa :)
 
Minua kosketti (ja sykähdytti positiivisesti) Ellen Kushnerin kirja Swordspoint, jota valitettavasti ei ole suomennettu. Myös sen jatko-osa Priviledge of the Sword iski aika hirmuisen lujaa. Mielenkiintoisia hahmoja, jännittävä maailma ja yhteiskunnallisia asioita (muttei mitenkään liian raskaasti).
 
Kokeile tuota Ereinioniakin koskettanutta Päivien kultainen ketju -kirjaa. Nimestään huolimatta siinä ei käsitellä Räsäsen kaimoja, vaan pienen englantilaisen sisäoppilaitoksen arkea maailmansotien välillä. Kaiken kaikkiaan viehättävä kirja.
 
Minua on sykähdyttänyt ja koskettanut parhaillaan (melkein loppuun) lukemani Joyce Carol Oatesin romaani Haudankaivajan tytär. Kirja kertoo Rebecca Schwartista ja hänen elämästään ja odysseiastaan Amerikassa.
 
Ah kiitos ja kumarrus! Päivien kultainen ketju noukittu kirjastosta, Haudankaivajan tytär varattu kirjastosta ja Swordspoint tilattu Bookdepositorysta. Swordspointin lukeminen onkin ollut mielessä Finnconista asti, mutta oli päässyt unohtumaan.

Ehkä elämä nyt on pelastettu :)
 
Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita. Tykästyin tähän kirjailijaan vuosi tai kaksi sitten ja olen kaikista tähän asti lukemistani kirjoista (enemmän tai vähemmän) pitänyt. Herrasmiehiä ja huijareita on mielestäni kirjailijan parhaita tuotoksia, yllätyksellinen ja mielenkiintoinen loppuun asti. Jännityskertomuksen tapahtumapaikkana on englantilainen yksityiskoulu ja tarinan etenee kahden päähenkilön näkökulmista.
 
Anna Godbersenin kirjat ovat mahtavaa luettavaa, ainakin jos sattuu olemaan kiinnostunut historiasta ja romantiikasta. Tähän mennessä ilmestyneet teokset sijoittuvat 1899-1900 vuosien vaihteen Manhattanille. Itse tykästyin kirjoihin ja odottelen jo innolla seuraavan ilmestymistä.
 
Yhdysvaltalaisen Patrick Rothfussin vuonna 2007 ilmestynyt ja 2010 suomennettu teos Tuulen nimi (suomentaja Satu Hlinovsky) on mielenkiintoinen, tyylikäs ja kiehtova seikkailufantasia, jota lukee mielikseen. Ainoa puute on, että 649-sivuinen kirja on aivan liian lyhyt. Onneksi tarinalle on tulossa jatkoa, sillä teos on tulevan Kuninkaansurmaajan kronikan (trilogia) ensimmäinen osa. Toinen osa The Wise Man's Fearin ilmestyy tänä vuonna, mutta suomennosta saadaan varmaan odottaa jokin aika.

Kertomuksen alussa majatalonpitäjä Koten luokse saapuu saapuu Kronikoitsija. Hän on saanut selville kuka Kote todellisuudessa on ja haluaa kuulla ja kirjoittaa muistiin tämän elämätarinan.

Rothfussin romaanin päähenkilö on mielenkiintoinen sekoitus sankaria, konnaa ja nuorta ääliötä. Kirjailija on luonut kirjan maailman huolellisesti ja se on mielenkiintoinen ja uskottava. Tässä maailmassa magialla on oma monimutkainen järjestelmänsä, joka muistuttaa hieman Le Guinin Maameren tarinoiden sanamagiaa. Myös musiikilla on tärkeä osa päähenkilön tarinassa.
 
Osaakos kukaan suositella jotain filosofista romaania?

Viimeksi luin Veronika päättää kuolla joka oli muuten todella hyvä kirja.
Toisaalta myös kiinnostaisi Olemisen sietämätön keveys, mutta olen kuullut hyvin molemmanpuoleista kritiikkiä tutuilta.
 
Erlend Loen Supernaiivi voisi olla yksi ehdokas Caranthirille. Se on kirjoitettu aika kevyeen tyyliin ja se on hauskaa luettavaa, mutta kirjassa käsitellään vakavia kysymyksiä, kuten elämän tarkoitusta. Päähenkilö, yliopistossa opiskeleva nuori mies, saa syntymäpäivänään kriisin ja alkaa miettiä, mitä järkeä elämässä on, jättäytyy pois yliopistolta ja yrittää löytää jotain merkitystä elämäänsä.

Olemisen sietämätön keveys oli minusta aikanaan hyvä kirja kun sen luin, vaikka suhtauduinkin siihen pienellä skeptisyydellä ennen lukemista.

Monessa kirjassa on kyllä jotain filosofisia piirteitä, vaikka ne eivät varsinaisesti filosofisia romaaneja olisikaan. Omasta mielestäni ajatuksia herättäviä romaaneja ovat mm. Vernor Vingen Rauhansota ja Aikaloukku (scifikirjoja, jotka saavat pohtimaan ajan olemusta ja yksinäisyyttä). Mieleen tulee myös vaikkapa Edda. Leena Krohnin Unelmakuolema on myös oikein hyvä kirja. Siinä päähenkilönä on nainen, joka työskentelee laadukkaita eutanasioita markkinoivassa firmassa ja samaan aikaan kuolemattomuutta tarjoavassa toisessa työpaikassa.
 
Tekisipä mieleni suositella Caranthirille Kurt Vonnegutin koko tuotantoa. Teurastamo n:o 5, Mestarien aamiainen, Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle, Sähköpiano - ja kaikki muut. Ne lukee kaikki jos ensimmäisestä pitää. Ovat hauskoja ja laittavat lukijan myös ajattelemaan.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös