Stephen King: Eksyneiden jumala
Takakannessa lukee: "Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat, kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat." Yhdeksänvuotias Trisha eksyy metsään ja katoaa viikoiksi. Pelko maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen, eksyneiden jumalan, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä - katkottuja puita, raadeltuja eläimiä - piirittää Trishaa osottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi...
Ensimmäinen lukemani King. Hyvähän se oli, taattua kauhua. King kuvaa hyvin, kuinka Trisha alkaa hämärtyä, aivot tottuvat metsään päivästä toiseen, tutut hahmot kulkevat hänen kanssaan, vaikka oikeasti ovat satojen kilometrien päässä. Suosittelen.
Takakannessa lukee: "Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat, kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat." Yhdeksänvuotias Trisha eksyy metsään ja katoaa viikoiksi. Pelko maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen, eksyneiden jumalan, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä - katkottuja puita, raadeltuja eläimiä - piirittää Trishaa osottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi...
Ensimmäinen lukemani King. Hyvähän se oli, taattua kauhua. King kuvaa hyvin, kuinka Trisha alkaa hämärtyä, aivot tottuvat metsään päivästä toiseen, tutut hahmot kulkevat hänen kanssaan, vaikka oikeasti ovat satojen kilometrien päässä. Suosittelen.