Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Stephen King: Eksyneiden jumala

Takakannessa lukee: "Se on erikoinen olento, Trisha. Se odottaa eksyneitä. Se antaa heidän harhailla, kunnes he ovat kunnolla peloissaan - pelko saa heidät maistumaan mehevämmiltä, se mureuttaa lihaa - ja sitten se nappaa heidät. Sinä näet sen vielä. Se voi tulla metsästä esiin minä hetkenä hyvänsä. Oikeastaan jo muutaman silmänräpäyksen päästä. Ja kun sinä näet sen kasvot, sinä tulet hulluksi. Jos joku olisi paikalla kuulemassa, hän luulisi sinun kirkuvan, mutta oikeasti sinä naurat, niinhän? Hulluthan nauravat, kun heidän elämänsä päättyy, he nauravat... ja nauravat... ja nauravat." Yhdeksänvuotias Trisha eksyy metsään ja katoaa viikoiksi. Pelko maalaa kauhukuvia hänen silmiensä eteen, eksyneiden jumalan, joka liikkuu lähistöllä, jättää itsestään merkkejä - katkottuja puita, raadeltuja eläimiä - piirittää Trishaa osottaen, milloin pelko on kypsyttänyt hänet kyllin mureaksi...
Ensimmäinen lukemani King. Hyvähän se oli, taattua kauhua. King kuvaa hyvin, kuinka Trisha alkaa hämärtyä, aivot tottuvat metsään päivästä toiseen, tutut hahmot kulkevat hänen kanssaan, vaikka oikeasti ovat satojen kilometrien päässä. Suosittelen.
 
Eoin Colfer: Toivomuslista

Kirja kertoo nuoresta Megistä, joka on kuollessaan sekä hyvä, että paha. Siis kumpaakin puoliksi. Taivaan portilla Pyhä Pietari käännyttää Megin takaisin maan pinnalle korjaamaan virheitään, jotta hän pääsisi taivaaseen. Mutta Megin entinen tuttu, joka joutui helvettiin lähetetään tuhoamaan Megin yritykset korjata virheitään. Onnistuuko Meg pääsemään taivaaseen vai vedetäänkö hänet helvettiin...?

Hervotonta fantasiaa taivaan ja helvetin väliltä. Huumoria, nopeita käänteitä ja puikkelehtimista maailmasta toiseen.
Eoin Colfer onnistuu kuvailemaan Megin taistelua taivaan ja helvetin välillä erittäin mielikuvitusrikkaasti.
 
Tracy Chevalier - Tyttö ja helmikorvakoru

Kirja kertoo Grietistä, joka asuu renesanssin aikaisessa Hollannissa Delfin pikkukaupungissa. Kun perheen isä sokeutuu eikä voi enää mennä töihin, joutuvat Griet ja hänen isoveljensä menemääntöihin. Griet joutuu piiaksi eräälle "rikkaalle" perheelle. Perheen isä on taidemaalari, ja Grietillä on pääsy hänen ateljeehensa, jonne edes miehen vaimolla ei ole asiaa.
Vääjäämättä koittaa päivä, jolloin nuori Griet istuu taiteilijan malliksi. Mutta järjestely ei miellytä kaikkia - eikä piikatytön pitäisi koskaan unohtaa asemaansa. (lainaus kirjan takakannesta).
Kirjan kannessa on kuva turbaanipäisestä tytöstä, josta kirjailija on saanut innoituksensa.
 
Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin (The Secret History)

(koska kirjaa ei nyt ole käsillä, etsin pienen juoniselostuspätkän täältä: http://www.melankolia.net/kirjavinkit/)
"Kirjan päähenkilö Richard Papen aloittaa opiskelun Hampdenin syrjäcollegessa Vermontissa. Onni potkii Richardia: hän pääsee mukaan pieneen muinaiskreikkaa opiskelevien sisäpiiriin. Ystävystyttyään viiden omalaatuisen opiskelijatoverinsa kanssa hän saa kuulla heidän oudoista puuhistaan ja veriteosta, johon he eräänä yönä syyllistyivät. Toinenkin on vaarassa tapahtua: yksi ystävyksistä uhkaa paljastaa muut. Sanomattakin lienee selvää, että Richard joutuu vedetyksi mukaan soppaan, joka huonoin metaforin ilmaistuna kiehuu yli.

Kirja kuvaa taitavasti paitsi surmatyön kaltaiseen äärimmäiseen ratkaisuun johtavia tapahtumia, myös teon jälkeistä aikaa. Syyllisyys, kiinnijäämisen pelko ja ryhmän sisäinen hajoaminen tuodaan uskottavalla ja kiinnostavalla tavalla esiin. Myös henkilöt ovat persoonallisia ja eläviä, joskin paikoin hieman alleviivatun erikoisia."

Kirjan henkilöt ovat todella mielenkiintoisia, ja heistä paljastuu yllättäviä seikkoja tarinan edetessä. Itseäni kiinnostivat erityisesti Francis ja 'albiinokaksoset', Charles ja Camilla. Kaikki ei tosiaan ole sitä, miltä näyttää...

Tartt käyttää hyvin kuvailevaa kieltä, ja tarinaa on helppo seurata. Loppuratkaisu ei ole ennalta-arvattavissa, mutta mielestäni turhan moni lanka jäi roikkumaan irtonaisena viimeiselle sivulle saavuttaessa.

Kaikenkaikkiaan nautittava kirja. Suosittelen.
 
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Wilde kyllä on tunnettu, mutta tämä pitää suositella.

Yritin jo reilua vkoa aiemmin suositella kirjaa, mutta silloin yhteys pätki ja en saanut kirjoitusta perille. Harmittelen sitä siksi, että olen lukenut sen jälkeen muutaman kirjan jolloin juoni ei ole tuoreessa muistissa.

Dorian on hyvin kaunis turmeltumaton nuorukainen, josta hänen taiteilija-ystävänsä, Basil maalaa upean muotokuvan. Basilin ystävä Lordi Henry on hieman moraaliton nuori ylimys, joka omaa sopivia filosofisia ilmauksia tapaukseen kuin tapaukseen. Henry tutustuu myös Dorianiin, ja saa hänet hieman paheiden teille. Muotokuvan valmistuessa Dorian huudahtaa toiveen/rukouksen, ettei hän itse ikinä vanhentuisi tai etteivät synnit paistaisi hänen kasvoiltaan, vaan taulun muotokuva ottaisi ne piirteisiinsä

Kirja on todella mielenkiintoinen seurata, kun Dorianin toivomus käy toteen. Hänen moraalin laiminlyönti ja Lordi Henryn nerokkaan huomautukset tekevät luku-kokemuksesta erittäin miellyttävän mielenkiintoisen.

Wilden tyyli on jotain ennenlukematonta minulle, ihastuin siihen parin sivun jälkeen! :)
 
Frank W. Abagnale: Ota kiinni jos saat.

Suurin osa on ehkä katsonut kirjasta tehdyn leffan(pääosissa Leo DiCaprio, Tom Hanks), jota itse en ole tehnyt, vielä.

Kirja kertoo huijareiden Houdinista! Nuori Frank tekee ensimmäisen kavalluksensa 15(vai 16)-vuotiaana isälleen. Tästä alkaakin tapahtuma-sarja, joita ei voi vieläkään uskoa todeksi. Kirja on siis elämänkerta.

Hän keinottelee itselleen lentoyhtiön perämiehen ammatin, vaikkei ole ikinä kyseisiä kouluja käynytkään! Hän toimii lastenlääkärinä sairaalassa melkein vuoden, eikä hän työtä vastaanottaessa ollut lukenut yhtään lääketiedettä! Nämä ja muut yhä uskomattomat huijaukset tehdään rahan takia, alunperin vain naisia viihdyttääkseen.

Kirjasta ei voi paljoa kertoa, ettei pilaa yllätyksiä, ja kirja näin suositeltuna ei kuulosta kummoisalta, mutta on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Poikaystäväni suositteli sitä minulle, ja enemmänkin kohteliaisuudesta alotin sitä lukemaan. Ei tartte kummemin kehoittaa, loistava uskomattomuudessaan! Frank selviää kiperistä tilanteista nokkelalla älyllään, joissa tavan maallikoilla ei olisi ollut mahdollisuuksiakaan. :)
 
Douglas Adams - Sielun pitkä pimeä teehetki

Tässä kirja, jota minä suosittelisin. En vain oikein tiedä, mitä siitä sanoisin. Noh. Ensinnäkin tyyliltään toi mieleen William Gibsonin, eikä tämä johdu pelkästään siitä, että molemmat kirjoittavat scifiä. Tai paremminkin Gibson kirjoittaa cyberpunkkia. Siis. Mitähän olen oikein sanomassa. Ai niin, kutkuttavan hilpeää tummansävyistä huumoria ja tilannekomiikkaa, siinä oli tämän kirjan suurin viehätys, samoin kuin skandinaavisen mytologian käytössä. Loppu tosin vähän hämmästytti, siis siinä mielessä, että sitä huipennusta ei oikein ollut. Pitäisi varmaan lukea viimeinen luku uusiksi. Voisin myös tarttua Adamsin muihin romaaneihin.
 
Toivottavasti tänne kelpaa muutkin kuin vain fantasiakirjat. :)

Itse suosittelisin kirjailijaa nimeltä Albert Camus ja hänen teostaan "Sivullinen". Ranskalaisessa kirjallisuudessa hän edustaa virtausta, jota nimitetään metafyysiseksi naturalismiksi.

Löysin tällaisen linkin

http://koti.netplaza.fi/~khakala/esseet/essee4.html

ja se tyhjensi pääni totaalisesti.
 
Sainpa luettua täydellisen hämmentävän kirjan, joka poikkesi niin paljon siitä mistä yleensä nautin että olen vieläkin shokissa.
Kirjan nimi on Gimme more, kirjoittaja Liza Cody. Kirja osui sattumalta käteen kirjastossa, selailin sitä vähän mutta jo ensimmäisissä sivuissa oli jotain niin maagista että kirja oli pakko lainata. Olin varma etten saisi sitä kuitenkaan luettua.
"I'm the bitch who puts her bags on the empty seat beside her. If you want to sit next to me you have to ask my permission. Even when I'm travelling scuzz-class. Especially when I'm travelling scuzz-class."

Ensi silmäyksellä kirja tuntuu kertovan ikääntyneestä rockpimusta (kamala sana mutta miten muutenkaan voisi kääntää rock chickin), joka ei ikinä maksa mitään itse jos vain voi välttää. 25 vuotta sitten hän oli nuori, kaunis ja hänen poikaystävänsä oli myyttinen rock tähti, Jim Morrison tyyliin. Birdie oli itsestäänselvä osa rockjumalan elämää, tyhmä blondi, jonka tarkoitus elämässä on olla kaunis ja palvella rocktähteään. Kirja kertoo myyteistä ja totuudesta niiden takana, rockista, rockbisneksestä, musiikin voimasta, lahjakkuudesta. Se rakentaa uskottavaa kuvaa monimutkaisesta naisesta, joka on jotain aivan muuta kuin mitä ihmiset odottavat hänen olevan. Birdie on paitsi kaunis myös älykäs ja lahjakas, joten totta kai häntä vihataan. Hän on ahne, kateellinen, vainoharhainen. Todellisuus saattaa olla kuitenkin jotakin muuta.
Birdien hahmo sotii niin täydellisesti käsitystäni hyvästä elämästä vastaan etten tiedä miksi aloin pitämään hänestä. Jollain tavalla se liittyy tyyliin, Birdie on rock. Eikä hän ole yksioikoisen moraaliton. Hän vain elää eri maailmassa kuin kuolevaiset. Kai se on hyvän kirjan merkki että sen henkilöt tulevat eläviksi (Birdien lisäksi esimerkiksi hänen uhrautuva sisarensa Robin). Elävien hahmojen taustalla häämöttää kokoajan Jack (ei sukunimeä), Birdien rakastaja ja suuri tähti.
Minun piti jotain fiksua mutta en keksi mitään sanottavaa. Kai kirja oli jotenkin niin vaikuttava etten saa mitään sanotuksi. Uskottava tarina elämän epäreiluudesta ja yllätyksellisyydestä ja siitä että ottaa irti mitä saa. Ja rockin taiasta. Ja, hämmästyttävää kyllä, myös aitoudesta ja luovuudesta. Hauska, tuskastuttava, raivostuttava ja koskettava.

Kirjan sanoma, jos sillä sellainen on, on kai tämä:
"Live music, live performance, existing one time and one time only. God bless 'em all, Junior thought, anything else is like pinning butterflies to corkboards – you got a dead butterfly, but you ain't got what moves you."

(tämä ei todellakaan ole se mitä halusin sanoa mutten parempaankaan pysty :))
 
Suosittelisin Nick Hornbyn kirjaa Poika, About a Boy. Ihana kirja se, kyllä. Erityisesti se sopii niille jotka eivät tykkää lukea kovin raskasta tekstiä, tai paksuja kirjoja. Ja jos mahdollisuu/taitoa riittää, kannattaa lukea englannkielinen kirja. Kirja on välistä melko hupaisa, ja minun mielestäni se kuvaa arkielämää jotenkin kivalla tavalla. Lukekoop.
 
Sain juuri loppuun Michael Swanwickin Rautalohikäärmeen tyttären.

Kirja kertoo Janesta, joka pakenee lohikäärmetehtaan orjuudesta ja varttuu omin nokkineen lukiossa, yliopistossa ja liike-elämässä. Kirjan maailma on mielenkiintoinen sekoitus nykyaikaa ja fantasiaa, eli nykyajan maailmanmeno ja ilmiöt ja samalla huikea kirjo fantasiaolentoja, taikuutta ja mystiikkaa.

Rautalohikäärmeen tytär tarjoaa aika raadollisen kuvan mm. teinikulttuurista ja kritisoi kertakäyttöisyyteen ja kuluttamiseen perustuvaa elämäntapaa. Se on myös voimakkaan eroottinen ja paikoitellen aika julma, mutta toisaalta sen asenne seksiin on ilahduttavan tervejärkinen. Joten en suosittelisi kirjaa aivan nuorille lukijoille mutta muille kylläkin lämpimästi.
 
Signal-sarjan kirjat. Parhaimpia:
Peter Pohl: Valonarkaa
Melvin Burgess: Hepo
Christina Nord Wahldén: Liian lyhyt hame?
Walter Dean Myers: Peto

Valonarkaa kertoo pojasta jonka pikkusisko on tapettu ja raiskattu.Tytön kaverit tietävät asiasta jotain mitä eivät tohdi kertoa joten veli yrittää saada selville mitä hänen sisarelleen tapahtui.Tosi hyvä kirja.

Niinkuin nimestä voi päätellä, Hepo kertoo huumeista.Lukemisen arvoinen!![enpä kerro siitä sen enempää.. :mrgreen: ]
"Se oli rakkautta ensi hetkestä: mä + Gemma + heroiini.
Kaikki oli mahdollista: kamaa, kavereita ja bileitä riitti. Mutta loputtomiin ei voi lentää.
Jonakin päivänä on ihan pakko laskeutua maan pinnalle"

Liian lyhyt hame? kertoo Myranista jonka koulukaverit raiskaavat. Myran syyttää kaikesta itseään ja joutuu käymään kaiken läpi oikeudessa mikä tuottaa koko ajan vain lisää tuskaa.Suosittelen.

Peto on kirja Stevestä jota syytetään murhasta. "Etäännyttääkseen itsensä epätodellisista tapahtumista: avunhuudoista, raiskauksen uhasta ja vankilan väkivallasta Steve ryhtyy tallentamaan todellisuutta muistikirjaansa. Hän kirjoittaa ajatuksiaan ylös sellissä ja kirjaa oikeudenkäynnin keskustelut tarkoituksenaan saada aikaan elokuvakäsikirjoitus. Selviytyäkseen Steve rakentaa todellisuudesta fiktiota. Hän toivoo, että kaikki olisikin vain elokuvaa, jonka hän olisi itse ohjannut." Tosi mielenkiintoinen kerrontatapa, kannattaa lukea.

Siiten vielä sellainen kirja kuin
Anderson, Laurie Halse: Lukossa

"Melindan sielu on lukossa, eräänä iltana eräs tapahtuma iski voimalla siiihen ja laittoi lukon jämerästi kiinni jättäen sielun yksin. Melinda ei puhu, se koskisi liikaa. Entiset ystävät ovat entisiä, mutta he eivät tiedäkään totuutta. Onneksi High schoolista löytyy vanha varastohuone lepopaikaksi, siellä Melinda voi lintsata tunneilta ja olla rauhassa puhumaton. Vuosi vierähtää, vuodenajat vaihtuvat ja samaan aikaan uusien puunlehtien kanssa Melinda on valmis puhumaan. Tämä kirja on viime vuosien palkituimpia ja menestyneimpiä nuortenkirjoja Yhdysvalloissa." Juonen olisi ehkä voinut selittää HIEMAN paremminkin..[tuossa nyt ei ollut mitään tolkkua] mutta en jaksanut itse kirjoittaa joten koioin netistä. Lukekaa ihmeessä. Se on oikeasti hyvä.
 
Rebecca Wells
Jumalaiset Jajasiskot
Kertoo tyttären ja äidin suhteesta ja kuinka se uhkaa kariutua lopullisesti.Siddalee Walker on vihdoin noussut kuuluisaksi näytelmän Naisia Käännekohdassa ohjauksesta, hänellä on rakastava mies ja niinpä hän antaa New York Timesille kohtalokkaan haastattelun.Kuten journalistit tunnetaan haastattelusta tulee kertomus Siddalee Walkerin "hirveästä" lapsuudesta ja se saa pyörät pyörimään hänen äitinsä Viviane Abbott Walkerin päässä.Asiat menee jopa niin pitkälle että Vivi ei enää edes tunnusta Siddaa tyttärekseen.Mutta silloin astuu taas kuvaan Vivin ikuiset lapsuuden ystävät; jajat(Caro, Teensy ja Necie). Ja kun jajat haluavat tehdä jotain niin sehän tapahtuu.Niin he yrittävät saada äidin ja tyttären takaisin yhteen.

:Kirja on todella hyvä ja siinä on onnellisuutta ja traagisuutta ja se sukeltaa syvälle muistoihin niin hyviin kuin pahoihinkin.Elävä kerronta ja runsaasti ripoteltu huumori saavat kirjan heräämään henkiin.(taidan rönsytä vähän liikaa ...)Pidin todella paljon ja suosittelen kaikenikäisille..naisille.
 
Tony Parsons: Mand And Boy (Lienee tuo jo suomennettukin)

Man And Boyn päähenkilö, Harry Silver on kolmekymmenvuotispäivänään pilannut totaalisesti täydellisen elämänsä: mm. työ meni ja vaimo lähti. Harrystä tulee yhtäkkiä yksinhuoltaja. Pääasiassa kirja kertoo Harryn arjesta uudessa elämäntilanteessa ja hänen suhteestaan poikaansa ja muihinkin läheisiin sellaisella todenmaulla ja lämmöllä, että moista en ole missään tätä ennen kokenut. Saattaisi olla liiankin tunteellinen, ellei olisi niin todenoloinen. Lienee ainoa lukemani kirja, jossa päähenkilönä on <i>tavallinen</i> aikuinen mies. Kirja on myös täynnä huumoria, mutta hiljaista sellaista.

Tässä pätkä:
A bit of a panic attack in the supermarket.
Nothing serious, nothing serious. Just the sudden realisation that a man like me, whose little family had broken into tiny pieces. was daring to do his shopping at the feedin trough of the happy family. I felt like an impostor.
Being surrounded by all the grotesque of aisle eight should have made me feel better - the women with tattoos, the men with earrings, the little children dressed like adults, the adults dressed like adolescents - but they didn't.


Ainiin. Minun painoksessani (HarperCollins paperback) on myös maailman upeimmat kannet.
 
Diana Wynne Jones: Kyylän kyydissä. Todella hauska ja myös aika omituinen kirja, jonka idea paljastui aika lopussa. Päähenkilö oli semmoinen nuori poika, myös hänen perheensä on aika suuressa osassa. Muistaakseni. Se juoni on niin ihmeellinen etten osaa sitä referoida, mutta ainakin loppuratkaisu oli todella hauska ja moraalisesti vähän epäilyttävä (näin lastenkirjaksi). Kannattaa lukea. Vaikka ette saisikaan tästä mitään selvää. Äh.
 
Kyylän kyydissä on kyllä hauska kirja. Luin sen taas uudestaan vähän aikaa sitten ja edelleen pidin siitä vaikka muistin juonen ja kyseessä oli periaatteessa nuoremmille suunnattu kirja. Perheen vanhemmat ovat aika hauskat.

Itse taidan suositella hieman poikkeavampaa kirjaa (siis minun suosittelemakseni). Kyseessä ei ole fantasia ja kirja on suomenkielinen. Kirjan nimi on Karhuvuoren varjo ja sen on kirjoittanut Deborah Smith. Kirja osui käteeni kirjaston uutuushyllystä ja uteliaisuudesta lainasin sen. Kuvittelin sen olevan osa Hiljaisten siltojen ja Hevoskuiskaajan genreä, niin se kai tavallaan onkin. Kaksi vahingoittunutta/varautunutta ihmistä kohtaa Amerikan syrjäseudulla, kirjan teemana on anteeksiantaminen ja henkinen parantuminen. Kirja oli kuitenkin oikeasti mukaansatempaava, helpoimpia ratkaisuja kaihtava ja jopa hauska. Amerikkalaiseksi kirjaksi se oli harvinainen koska siinä sivistystä ei väheksytty eikä rinnastettu erityisesti oikeaan ja aitoon ruumiilliseen maalaiselämään. Harvoin moderni kuvanveistokaan on saanut tämän tyyppisessä kirjallisuudessa näin suurta kuvaa. Henkilöt tuntuivat aidoilta, jotkut ehkä hieman kärjistetyiltä mutta se sopii komediaan. Kirjan kuvaama seutu vaikuttaa kiinnostavalta (Georgian vuoristoseutu ja sen eristyneet asukkaat), pikkukaupungin ihanuuden ja kamaluuden kuvaus tuntuu aidolta. Ja on se oikealla tavalla romanttinenkin :)
 
Dave Pelzer - Pimeän poika

Tilattiin SSKK:sta. Omaelämänkerta äitinsä jumasti nöyryyttämän pojan kipeästä kasvusta ehjäksi aikuiseksi. Kirjassa on yhdistetty kolme alkuperäisteosta. Ensimmäisessä kerrotaan miehen lapsuudessa, ja mitä kaikkea kauheaa hänen äitinsä tälle teki. Kerron nyt mm. nälässä pitäminen, hullujen sääntöjen laatiminen, pakottaminen mitä kamalampiin tekoihin (rullaluistelu alusvaatteissa pakkasessa, kylmää vettä täynnä olevassa ammeessa tunteja lojuminen), tämä kerran jopa pakotti pitämään kättä kaasuhellalla. David ei saanut edes vaihtaa vaatteitaan. Kirjassa kuvataanmyös miten Davidin veljetkin alkoivat osallistua hakkaamiseen, kuinka häntä koulussa kiusattiin ja miten hänen isänsä alkoholisoitui. Toisessa osassa kerrotaan Davidin pelastumisesta ja sen jälkeisestä elämästä eri sijaiskodeissa. Kolmannesta osasta en vielä paljoa voi kertoa, kun olen vasta lukemassa sitä. Siinä kohtaa missä David palaa armeijaan (oli sairaalassa kuolevaa tekevän isänsä kanssa).

Mahtava kirja, kannattaa ehdottomasti lukea!
 
Dave Pelzer oli joskus haastateltavana BBC Worldin Hardtalkissa, aika järkyttävä tarina. Mutta normaalin ja järkevän oloinen tuntui olevan aikuisena. Onko kirjan (jonkun niistä) alkuperäinen nimi jotain tyyliin Boy Called Nobody? Vai olenko taas vaihteeksi aivan väärässä :)
 
Ereine sanoi:
Onko kirjan (jonkun niistä) alkuperäinen nimi jotain tyyliin Boy Called Nobody? Vai olenko taas vaihteeksi aivan väärässä :)

Tarkoittanet A Child Called "It"? :)
 
Ylös