Kehu kirjaa / löydä luettavaa
- Keskustelun aloittaja Ereine
- Aloitettu
B
BlueBerry
Vieras
Suosittelen..
Jos jollain kiinnostaa amerikkalsiten alkuperäisihmisten elämästä kertovat kirjat, voin suositella Sue Harrisonin kirjoja.. Itse pidän eniten "Ensimmäiset ihmiset" trilogia sekä "Jokien laulu"
Kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa..
mrgreen
Jos jollain kiinnostaa amerikkalsiten alkuperäisihmisten elämästä kertovat kirjat, voin suositella Sue Harrisonin kirjoja.. Itse pidän eniten "Ensimmäiset ihmiset" trilogia sekä "Jokien laulu"
Kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa..
mrgreen
Lilith Evoly
Kontulainen
Omasta kirjahyllystä löytyy kirja nimeltä Koira joka pelastaa kissoja, Philip Gonzalesin kirjoittama kirja omasta koirastaan. Tämä kirja on totta!
Se kertoo koirasta, snautserin ja olikohan se huskyn sekoitus, Ginnystä, hurmaavasta narttu koirasta joka pelastaa kissoja. Kyllä! Luit aivan oikein!
Takakansi:
Ginnyllä oli vetovoimaiset kasvot mitkä koskaan olin nähnyt, iloiset ja älykkäät ja uteliaat ja kiltit, kaikkia noita yhtä aikaa. Ja jotakin muutakin loisti sen naamasta, jotakin mille minulla ei vielä silloin ollut sanoja, mutta jonka tulisin tuntemaan syvänä viisautena, valtavana ystävällisyytenä ja anteliaisuutena. Haituvaisten valkoisten kulmakarvojen alla koiralla oli silmäpari, joka sulattaisi kallionkin, silmät, jotka olivat sympaattiset, iloiset ja tietäväiset. Tein ratkaisuni vain tuon yhden katseen perusteella. Sinusta tulee minun koirani, ajattelin.
Kirjasta Koira joka pelastaa kissoja
"Ensimmäisestä kappaleesta tietää, että koira joka pelastaa kissoja on tositarina. Opin rakastamaan Ginnyä sivu sivulta yhä enemmän. Tarina on todella erikoinen - Ginnyä ja sen hyviä tekoja ohjaa henki toisesta maailmasta. En yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen alusta loppuun yhdellä kertaa."
Brooke Astor
Kirja on todella hellyyttävä. Se on surullinen ja välillä hauskakin. Ginny on jotakin mitä ei voi sanoin kuvata. Se lumoaa heti. Herra Gonzales on itse sanonut että luule Ginnyn olevan enkeli. Ja varmasti tämä pitää paikkansa. Suosittelen aivan kaikille vaikka ette olisikaan innostunut koirasta ja kissoista kertovaan kirjaan.
Kirjasta on myös toinen osa Ginny suurkaupungissa joka myös löytyy kirjahyllystäni *hymy*
En ole lukenut kirjaa moneen monituiseen vuoteen joten en osaa sano siitä muuta. Pitäisi varmaan aloittaa alusta *hymy*
Se kertoo koirasta, snautserin ja olikohan se huskyn sekoitus, Ginnystä, hurmaavasta narttu koirasta joka pelastaa kissoja. Kyllä! Luit aivan oikein!
Takakansi:
Ginnyllä oli vetovoimaiset kasvot mitkä koskaan olin nähnyt, iloiset ja älykkäät ja uteliaat ja kiltit, kaikkia noita yhtä aikaa. Ja jotakin muutakin loisti sen naamasta, jotakin mille minulla ei vielä silloin ollut sanoja, mutta jonka tulisin tuntemaan syvänä viisautena, valtavana ystävällisyytenä ja anteliaisuutena. Haituvaisten valkoisten kulmakarvojen alla koiralla oli silmäpari, joka sulattaisi kallionkin, silmät, jotka olivat sympaattiset, iloiset ja tietäväiset. Tein ratkaisuni vain tuon yhden katseen perusteella. Sinusta tulee minun koirani, ajattelin.
Kirjasta Koira joka pelastaa kissoja
"Ensimmäisestä kappaleesta tietää, että koira joka pelastaa kissoja on tositarina. Opin rakastamaan Ginnyä sivu sivulta yhä enemmän. Tarina on todella erikoinen - Ginnyä ja sen hyviä tekoja ohjaa henki toisesta maailmasta. En yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen alusta loppuun yhdellä kertaa."
Brooke Astor
Kirja on todella hellyyttävä. Se on surullinen ja välillä hauskakin. Ginny on jotakin mitä ei voi sanoin kuvata. Se lumoaa heti. Herra Gonzales on itse sanonut että luule Ginnyn olevan enkeli. Ja varmasti tämä pitää paikkansa. Suosittelen aivan kaikille vaikka ette olisikaan innostunut koirasta ja kissoista kertovaan kirjaan.
Kirjasta on myös toinen osa Ginny suurkaupungissa joka myös löytyy kirjahyllystäni *hymy*
En ole lukenut kirjaa moneen monituiseen vuoteen joten en osaa sano siitä muuta. Pitäisi varmaan aloittaa alusta *hymy*
A
Alwen
Vieras
Kerr Katharine:Hopeatikari
Kerr Katharine:Hopeatikari
Tämä kyseinen kirja on loistavaa fantasiaa!! :wink: samaiseen kirjaan on jatkoa kirjassa: Lumottu sormus... kannattaa lukea!!
Kirjan nimen voisi kyllä mainita viestissäkin. Tämän kaltaisten viestien kirjoittaminen tähän keskusteluun ei myöskään ole suotavaa. Miksi kirja on niin loistava? Miksi se kannattaa lukea? Mistä se ylipäätään kertoo? Jätän viestin henkiin kuitenkin varoittavana esimerkkinä. Perustelkaa, hyvät ihmiset! Ereine
Kerr Katharine:Hopeatikari
Tämä kyseinen kirja on loistavaa fantasiaa!! :wink: samaiseen kirjaan on jatkoa kirjassa: Lumottu sormus... kannattaa lukea!!
Kirjan nimen voisi kyllä mainita viestissäkin. Tämän kaltaisten viestien kirjoittaminen tähän keskusteluun ei myöskään ole suotavaa. Miksi kirja on niin loistava? Miksi se kannattaa lukea? Mistä se ylipäätään kertoo? Jätän viestin henkiin kuitenkin varoittavana esimerkkinä. Perustelkaa, hyvät ihmiset! Ereine
Ruby
Hobitti
Lauri Meri- Pentti Siimes näyttämöllä, kotonaan
Minulle pakkomyytiin Pentti Siimeksen elämänkerta ja täytyy myöntää, että yllätyin todella positiivisesti. Kyseessä on mielenkiintoisen ihmisen ja hyvän näyttelijän rento kertomus elämästään. Luin todella mielenkiinnolla koko kirjan supervauhtia läpi, kun halusin tietää enemmän. Aikaisemmin tiesin vain hänet muutamasta mustavalkoisesta elokuvasta ja vanhoista sketsiohjelmista. En todellakaan tiennyt hänen olevan näin monipuolinen ja lahjakas näyttelijä sekä mielenkiintoinen ja huumorintajuinen ihminen.
Olen aina ollut kiinnostunut teatterimaailmasta, joten tämä sinällään toi sen maailman näyttelijän silmin eteeni. Samalla kun välillä mainitaan tunnettuja nimiä kuten Elina Pohjanpää (vaimo),Tauno Palo, Edvin Laine yms. Eniten minua kutkuttivat esimerkit näyttelijöiden kepposista toisilleen ja haamukertomukset Kansallisteatterista.
Muutama luku löytyi myös, jotka eivät kiinnostaneet niin paljoa. Lähinnä kyse oli näytelmistä ja ohjaajista, joista en tiennyt yhtään mitään. Yksi mielenkiintoisimmista elämänkerroista, jota olen pitkiin aikoihin lukenut. Kirjaa ei ole kirjoitettu analyyttisesti tai tylsästi (niinkuin taannoin lukemani Charlie Chaplinin elämänkerta), vaan tuntuu aivan kuin Pentti olisi itse kertomassa elämästään ja kokemuksistaan. Suosittelen.
Minulle pakkomyytiin Pentti Siimeksen elämänkerta ja täytyy myöntää, että yllätyin todella positiivisesti. Kyseessä on mielenkiintoisen ihmisen ja hyvän näyttelijän rento kertomus elämästään. Luin todella mielenkiinnolla koko kirjan supervauhtia läpi, kun halusin tietää enemmän. Aikaisemmin tiesin vain hänet muutamasta mustavalkoisesta elokuvasta ja vanhoista sketsiohjelmista. En todellakaan tiennyt hänen olevan näin monipuolinen ja lahjakas näyttelijä sekä mielenkiintoinen ja huumorintajuinen ihminen.
Olen aina ollut kiinnostunut teatterimaailmasta, joten tämä sinällään toi sen maailman näyttelijän silmin eteeni. Samalla kun välillä mainitaan tunnettuja nimiä kuten Elina Pohjanpää (vaimo),Tauno Palo, Edvin Laine yms. Eniten minua kutkuttivat esimerkit näyttelijöiden kepposista toisilleen ja haamukertomukset Kansallisteatterista.
Muutama luku löytyi myös, jotka eivät kiinnostaneet niin paljoa. Lähinnä kyse oli näytelmistä ja ohjaajista, joista en tiennyt yhtään mitään. Yksi mielenkiintoisimmista elämänkerroista, jota olen pitkiin aikoihin lukenut. Kirjaa ei ole kirjoitettu analyyttisesti tai tylsästi (niinkuin taannoin lukemani Charlie Chaplinin elämänkerta), vaan tuntuu aivan kuin Pentti olisi itse kertomassa elämästään ja kokemuksistaan. Suosittelen.
Mika Waltari - Sinuhe, egyptiläinen
Ihana kirja. Itse päädyin tämän lukemaan kirjallisuuskansion kautta. Ajattelin että tämän lukemalla saisi äikänopettajalta kovat pisteet ja niinhän siitä saikin. Säikähdin aluksi kirjan kokoa ja sivumäärää, sillä en ole tottunut paljoakaan lukemaan. Lähdin lukemaan sitä kuitenkin vailla minkäänlaisia odotuksia ja yllätyin erittäin positiivisesti. Egyptiin sijoittuva, kuten ehkä arvata saattaa, ja välistä ihan hauskakin. Sinuhe kohtaa elämänsä aikana monia ihmisiä ja vastoinkäymisiä ja käy niitä läpi. Yllätyksiä tulee kaiken aikaa ja kirja kaiken kaikkiaan on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen. Ajattelin lukea sen uudelleen, kunhan on aikaa tarpeeksi. Ihana.
Ihana kirja. Itse päädyin tämän lukemaan kirjallisuuskansion kautta. Ajattelin että tämän lukemalla saisi äikänopettajalta kovat pisteet ja niinhän siitä saikin. Säikähdin aluksi kirjan kokoa ja sivumäärää, sillä en ole tottunut paljoakaan lukemaan. Lähdin lukemaan sitä kuitenkin vailla minkäänlaisia odotuksia ja yllätyin erittäin positiivisesti. Egyptiin sijoittuva, kuten ehkä arvata saattaa, ja välistä ihan hauskakin. Sinuhe kohtaa elämänsä aikana monia ihmisiä ja vastoinkäymisiä ja käy niitä läpi. Yllätyksiä tulee kaiken aikaa ja kirja kaiken kaikkiaan on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen. Ajattelin lukea sen uudelleen, kunhan on aikaa tarpeeksi. Ihana.
Jos jotakuta muutakin kiinnostaa ruotsinkielinen retoriikka, niin suosittelen luettavaksi Willy Kyrklundin Mästaren Ma:ta. Kyrklund on tunnettu nimenomaisesti tuosta ruotsinkieltä mainiosti tanssittavasta kynästään. Ja on teos sisällöltäänkin filosofisen kiinnostava, eli jos ei tunne ruotsia vahvimmaksi lajikseen, niin sama teos löytyy varmaankin suomennettuna, epäilisin että nimikkeellä Mestari Ma.
Mästaren Ma käsittelee itämaista filosofiaa hajamielisen valaistuneen käppänän, mestari Man näkökulmasta. Lisäksi saadaan naisen ihmettelyä, kun mestari Man oppilas ja rakastajatar Yao, kertoo omia maanläheisiä mielipiteitään. Kolmas puheenvuoro on tutkija Lillä, joka tuntuu olevan Yaon ja Man ajan ulkopuolella, siis samanlainen havainnoija kuin lukijakin. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja hiukan erilainen lukukokemus. Jostain syystä teksti tuo mieleen jatkuvasti hiukan dadaistisia piirteitä. Mutta älkää kysykö miksi.
Filosofiassa on eksistentialismi varmaankin suurimmalla sijalla. Ja sitten on ihan tosi brutaaleja pätkiä, kuten tarina heimosta, jonka jäsenten ruumiinosat lähtevät aina öisin liitelemään ja muodostavat omia yhtymiään.
Kannattaa kokeilla. Eikä ole edes mitenkään älyttömän paksu tämä, vaatii vain lukijalta hiukan kärsivällisyyttä auetakseen.
Mästaren Ma käsittelee itämaista filosofiaa hajamielisen valaistuneen käppänän, mestari Man näkökulmasta. Lisäksi saadaan naisen ihmettelyä, kun mestari Man oppilas ja rakastajatar Yao, kertoo omia maanläheisiä mielipiteitään. Kolmas puheenvuoro on tutkija Lillä, joka tuntuu olevan Yaon ja Man ajan ulkopuolella, siis samanlainen havainnoija kuin lukijakin. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja hiukan erilainen lukukokemus. Jostain syystä teksti tuo mieleen jatkuvasti hiukan dadaistisia piirteitä. Mutta älkää kysykö miksi.
Filosofiassa on eksistentialismi varmaankin suurimmalla sijalla. Ja sitten on ihan tosi brutaaleja pätkiä, kuten tarina heimosta, jonka jäsenten ruumiinosat lähtevät aina öisin liitelemään ja muodostavat omia yhtymiään.
Kannattaa kokeilla. Eikä ole edes mitenkään älyttömän paksu tämä, vaatii vain lukijalta hiukan kärsivällisyyttä auetakseen.
HUMISEVA HARJU
Ehdottomasti ihanin kirja on Emily Brontën(1818-1848) Humiseva Harju!
Kirjaan on hyvin saatu paikan synkkä ja ankea tunnelma..
Kirja ei ollut yhdessäkään kohti tylsä ja monessa kohtaa tuli ihan tippa linssiin...*nauraa*
Se on aivan mahtava tarina (suuresta
)rakkaudesta,epäoikeudenmukaisuudesta ja kostosta...
(Pätkä kirjan lopusta: )
"Kotimatkallani poikkesin kirkkomaalla. Saavuttuani kirkon luokse huomasin siinä uusia rappeutumisen merkkejä, vaikka viime käynnistäni oli kulunut vain seitsemän kuukautta. Monessa ikkunassa ammotti mustia aukkoja särkyneiden ruutujen paikalla, ja katon pinnasta työntyi siellä täällä esiin liuskakiviä, jotka syysmyrskyt vähitellen riuhtaisivat kokonaan pois.
Hetken etsittyäni löysin kolme hautakiveä rinteeltä, läheltä nummea. Keskimmäinen oli harmaa ja puoliksi kanervien peitossa; Edgar Lintonin hautakivi oli sopusoinnussa turpeen ja sammalen kanssa, jotka kiipeili sen jalustaa pitkin ylöspäin; Heathcliffin kivi oli vielä paljas.
Viivyin tuokion kumpujen ääressä, ympärilläni illan tyyneys. Katselin kuinka yöperhoset liihottelivat kanervankukissa ja sinikelloissa, kuuntelin, miten lauhkea tuuli henkäisi ruohikossa, ja kummeksin, miten kukaan saattoi kuvitella noiden rauhan majoissa uinailevien nukkuvan rauhattomasti"
Minä suosittelen kirjaa lämpimästi niille jotka tykkäävät 1800-luvun rakkaus ja ihmissuhde koukeroista!!!
(Ei tullu mitään järkevää...sori kaikille...
ops: )
Ehdottomasti ihanin kirja on Emily Brontën(1818-1848) Humiseva Harju!
Kirjaan on hyvin saatu paikan synkkä ja ankea tunnelma..
Kirja ei ollut yhdessäkään kohti tylsä ja monessa kohtaa tuli ihan tippa linssiin...*nauraa*
Se on aivan mahtava tarina (suuresta
)rakkaudesta,epäoikeudenmukaisuudesta ja kostosta...(Pätkä kirjan lopusta: )
"Kotimatkallani poikkesin kirkkomaalla. Saavuttuani kirkon luokse huomasin siinä uusia rappeutumisen merkkejä, vaikka viime käynnistäni oli kulunut vain seitsemän kuukautta. Monessa ikkunassa ammotti mustia aukkoja särkyneiden ruutujen paikalla, ja katon pinnasta työntyi siellä täällä esiin liuskakiviä, jotka syysmyrskyt vähitellen riuhtaisivat kokonaan pois.
Hetken etsittyäni löysin kolme hautakiveä rinteeltä, läheltä nummea. Keskimmäinen oli harmaa ja puoliksi kanervien peitossa; Edgar Lintonin hautakivi oli sopusoinnussa turpeen ja sammalen kanssa, jotka kiipeili sen jalustaa pitkin ylöspäin; Heathcliffin kivi oli vielä paljas.
Viivyin tuokion kumpujen ääressä, ympärilläni illan tyyneys. Katselin kuinka yöperhoset liihottelivat kanervankukissa ja sinikelloissa, kuuntelin, miten lauhkea tuuli henkäisi ruohikossa, ja kummeksin, miten kukaan saattoi kuvitella noiden rauhan majoissa uinailevien nukkuvan rauhattomasti"
Minä suosittelen kirjaa lämpimästi niille jotka tykkäävät 1800-luvun rakkaus ja ihmissuhde koukeroista!!!
(Ei tullu mitään järkevää...sori kaikille...
ops: )Huomasin topicin ja oli pakko tulla lukemaan olisiko täällä mitään hyviä uusia(ennen lukemattomia) kirjoja. No olihan tuossa pari ihan hyvän kuuloista ja sitten päätin itsekin mainostaa yhtä kirjaa. Johanna Sinisalon(en ole ihan varma kirjoittajasta) Ennen päivänlaskua ei voi on ihan mahtava kirja. Avasin sen vähän epäluuloisena ja varauksin, mutta kaksi sivua luettuani olin auttamattomasti koukussa. Tulin, luin ja rakastuin.
Kirja kertoo Helsinkiläisestä miehestä, joka löytää pihaltaan peikon. Aivan niin: ihka oikean peikon. Kirja kertoo miehen ja paikon suhteesta, siitä kuinka miehessä syntyy rakkaus eläintä kohtaan. Okei kuulostaa ehkä sairaalta ja kenties sitä onkin, mutta jostain syystä se on kirjassa lähinnä kaunista... tai jotain... Johanna Sinisalo onnistuu täydellisesti yhdistämään faktan ja fiktion, välillä kirjaa lukiessa miettii että onkohan peikkoja sittenkin olemassa.
Anteeksi menee offtopiciksi, mutta on ihan pakko sanoa, että älkää lukeko Humisevaa harjua ellette ole 100%:sen varmoja että jaksatte keskittyä siihen kunnolla. Luin sen viime keväänä puolipakkolukemisena ja koko kirja oli yhtä tuskaa. En ole ikinä kokenut niin tuskaista lukukokemusta. Tuntui ettei kirja etene ja että masennun ihan täysin ja kaikkea muuta. Kahlasin kuitenkin loppuun, mutten tiedä oliko sen arvoista. Ehkä tykkäisin siitä nyt enemmän...
Kirja kertoo Helsinkiläisestä miehestä, joka löytää pihaltaan peikon. Aivan niin: ihka oikean peikon. Kirja kertoo miehen ja paikon suhteesta, siitä kuinka miehessä syntyy rakkaus eläintä kohtaan. Okei kuulostaa ehkä sairaalta ja kenties sitä onkin, mutta jostain syystä se on kirjassa lähinnä kaunista... tai jotain... Johanna Sinisalo onnistuu täydellisesti yhdistämään faktan ja fiktion, välillä kirjaa lukiessa miettii että onkohan peikkoja sittenkin olemassa.
Anteeksi menee offtopiciksi, mutta on ihan pakko sanoa, että älkää lukeko Humisevaa harjua ellette ole 100%:sen varmoja että jaksatte keskittyä siihen kunnolla. Luin sen viime keväänä puolipakkolukemisena ja koko kirja oli yhtä tuskaa. En ole ikinä kokenut niin tuskaista lukukokemusta. Tuntui ettei kirja etene ja että masennun ihan täysin ja kaikkea muuta. Kahlasin kuitenkin loppuun, mutten tiedä oliko sen arvoista. Ehkä tykkäisin siitä nyt enemmän...
carolineale
Hobitti
siipienkansa (yhteen tai erikseen en muista)
hyvä en muista kirjailijaa outoja näkökohtia (enkeleistä)
-Katso tuohon minä tipahdin, hän sanoi ja osoitti poliisi renkaan sisällä olevaa tummaa kohtaa.
(tai jotain hyvin sen suuntaista :roll: jo jonkin aikaa sen lukemisesta)
hyvä en muista kirjailijaa outoja näkökohtia (enkeleistä)
-Katso tuohon minä tipahdin, hän sanoi ja osoitti poliisi renkaan sisällä olevaa tummaa kohtaa.
(tai jotain hyvin sen suuntaista :roll: jo jonkin aikaa sen lukemisesta)
Ereine
Kontulainen
Edellisen kaltaisia viestejä kannattaa välttää. Mtä hyötyä siitä on kenellekään. Et muista kirjan nimeä tai kirjailijan tai edes sitä mistä kirja kertoo. Olkoon varoittavana esimerkkinä, seuraava poistuu.
Oli minulla aiheeseen liittyvääkin sanottavaa. Turun kirjamessuilta lähti mukaan Colin Greenwayn kirjoittama Harmin tiellä. Ostin sen lähinnä hinnan takia (5 euroa ei ole paha hinta uudesta kovakantisesta) ja koska muistelin kuulleeni siitä jotain hyvää. Kirja olikin aivan loistava. Kirjan markkinointiteksti kysyy: Entä jos Dickens olisi kirjoittanut avaruusoopperan? Ja paremmin kirjaa ei oikein voi kuvailla. Viktoriaaninen yhteiskunta, joka tuntee avaruusmatkailun (tietysti purjelaivoilla), Lontoon köyhien osien kuvausta (katupojat ja pienet siniset miehet kilpailevat kerjuulla) ja vauhtia ja jännitystä ja huumoria ja vähän romantiikkaakin. Kirja kertoo puoli-orvosta Sophiesta, joka saa kuulla hämmentäviä asioita kuolleesta äidistään ja matkustaa ympäri aurinkokuntaa etsimässä totuutta. Maailma on todentuntuinen, Sophie uskottava ja kirjan outous ihanaa. Sivuhenkilöt ovat tarpeeksi kummallisia, mutta eivät liioiteltuja (esim. hädin tuskin älyllisiä enkeleitä, oopperalaulajatar faunimanagerinsa kanssa aurinkokunnan laajuisella kiertueella, hämmentynyt salamurhaaja). Kirja hyppii iloisesti luonnonlakien yli (missään ei selitetä miten purjelaivat itse asiassa purjehtivat avaruudessa), sen kuva avaruudesta on hyvin antiikkinen (tarkoittaen että kyseessä voisi olla 1800-luvun sci-fi) vaikka kirja on 1990-luvulta ja vaikka se käsittelee osittain vakaviakin aiheita ja on hieman synkkä on se todella hauska. Tulee mieleen Jasper Fforden outo vaihtoehtotodellisuus (tuo ei varmaan sano mitään useimmille). Hauskaa ja kevyttä sci-fin tapaista. Lukekaa
Oli minulla aiheeseen liittyvääkin sanottavaa. Turun kirjamessuilta lähti mukaan Colin Greenwayn kirjoittama Harmin tiellä. Ostin sen lähinnä hinnan takia (5 euroa ei ole paha hinta uudesta kovakantisesta) ja koska muistelin kuulleeni siitä jotain hyvää. Kirja olikin aivan loistava. Kirjan markkinointiteksti kysyy: Entä jos Dickens olisi kirjoittanut avaruusoopperan? Ja paremmin kirjaa ei oikein voi kuvailla. Viktoriaaninen yhteiskunta, joka tuntee avaruusmatkailun (tietysti purjelaivoilla), Lontoon köyhien osien kuvausta (katupojat ja pienet siniset miehet kilpailevat kerjuulla) ja vauhtia ja jännitystä ja huumoria ja vähän romantiikkaakin. Kirja kertoo puoli-orvosta Sophiesta, joka saa kuulla hämmentäviä asioita kuolleesta äidistään ja matkustaa ympäri aurinkokuntaa etsimässä totuutta. Maailma on todentuntuinen, Sophie uskottava ja kirjan outous ihanaa. Sivuhenkilöt ovat tarpeeksi kummallisia, mutta eivät liioiteltuja (esim. hädin tuskin älyllisiä enkeleitä, oopperalaulajatar faunimanagerinsa kanssa aurinkokunnan laajuisella kiertueella, hämmentynyt salamurhaaja). Kirja hyppii iloisesti luonnonlakien yli (missään ei selitetä miten purjelaivat itse asiassa purjehtivat avaruudessa), sen kuva avaruudesta on hyvin antiikkinen (tarkoittaen että kyseessä voisi olla 1800-luvun sci-fi) vaikka kirja on 1990-luvulta ja vaikka se käsittelee osittain vakaviakin aiheita ja on hieman synkkä on se todella hauska. Tulee mieleen Jasper Fforden outo vaihtoehtotodellisuus (tuo ei varmaan sano mitään useimmille
). Hauskaa ja kevyttä sci-fin tapaista. Lukekaa Colin Greenlandin Harmin tiellä, josta Ereine puhui, on mainio kirja. Itse luin sen oikeastaan vahingossa, sillä minun piti lukea ihan jotain muuta...
Suosittelen myös Charlez Berlitzin Bermudan Kolmio -kirjaa. Sen löytää takuulla lähes jokaiselta kirpparilta parilla eurolla (todettu omakohtaisesti pari kertaa, löytyy jokaisesta kuolinpesästä!). 1970-luvun teoriaa Bermudan kolmiosta, Atlantiksesta ja kaiken maailman muista hämäristä jutuista. Aika uskomattomia esimerkkejä.
Suosittelen myös Charlez Berlitzin Bermudan Kolmio -kirjaa. Sen löytää takuulla lähes jokaiselta kirpparilta parilla eurolla (todettu omakohtaisesti pari kertaa, löytyy jokaisesta kuolinpesästä!). 1970-luvun teoriaa Bermudan kolmiosta, Atlantiksesta ja kaiken maailman muista hämäristä jutuista. Aika uskomattomia esimerkkejä.
G
Guest
Vieras
kirja: Peikon surma, William King
niille jotka ovat kyllästyneet värikkäisiin satu maailmoihin ja kestävät pieniä kliseitä on pelimaailmaan sijoittuva gootti fantasia, (niin siinä takakannessa luki) ihan hyvä välipala (toinen osa: Skaveninsurma)
niille jotka ovat kyllästyneet värikkäisiin satu maailmoihin ja kestävät pieniä kliseitä on pelimaailmaan sijoittuva gootti fantasia, (niin siinä takakannessa luki) ihan hyvä välipala (toinen osa: Skaveninsurma)
R
_rothinzil_
Vieras
Diana Wynne Jonesilta on ilmestynyt myös Tuli ja myrkkykatko, Deep secret ja Sudden wild magic, en kuitenkaan tiedä onko niitä suomeksi.DWJ osaa kirjoittaa ja on keksinyt monia ovelia ja toimivia fantasiamaailmoja.
Louis Sachar
Louis Sachar : Paahde
Oli hyvä kirja. Poika joutuu Greenjärven leirille.
Leirillä selviää että mitään järveä ei ole, vaan jokaisin pojan täytyy kaivaa joka päivä uusi kuoppa.
Stanley (poika) on epätoivoinen ja haluaa karata. Valvoja on varoittanut. Leiriltä saa karata, mutta se ei kannata, sillä parin päivän päästä voi olla haaskalinnun muonaa.
Hyvä kirja. Kertoi välillä leiristä ja välillä sadan vuoden välisistä tapahtumista. Suosittelen. Eikä ole edes paksu.
Louis Sachar : Paahde
Oli hyvä kirja. Poika joutuu Greenjärven leirille.
Leirillä selviää että mitään järveä ei ole, vaan jokaisin pojan täytyy kaivaa joka päivä uusi kuoppa.
Stanley (poika) on epätoivoinen ja haluaa karata. Valvoja on varoittanut. Leiriltä saa karata, mutta se ei kannata, sillä parin päivän päästä voi olla haaskalinnun muonaa.
Hyvä kirja. Kertoi välillä leiristä ja välillä sadan vuoden välisistä tapahtumista. Suosittelen. Eikä ole edes paksu.
Hyviä kirja ehdotuksia teillä onkin ollut
ja varsin monet niistä ovatkin eksyneet minun käsiini
ja minä päätin ehdottaa teille erästä kirjaa jonka on kirjoittanut Sara Hylton
ja kirjan nimi on Prinsessa Tuian amuletti.
Minusta hyvin hieno kirja ja suosittelen lukemaan. :wink:
Ja vaikka nytten menenkin ehdottamaan toistakin kirjaa vaikka pitäisi vain yhtä, mutta jotenkin tämäkin kirja on kolahtanut minuun ja eksyy käsiini vähä väliä.
Sen on kirjoittanut Victoria Holt
ja kirjan nimi on Kohtalokas kutsumus.
Minun mielestäni hyvin jännittävä ja romanttinen kirjanen,
jota myös suosittelen.
ja varsin monet niistä ovatkin eksyneet minun käsiini
ja minä päätin ehdottaa teille erästä kirjaa jonka on kirjoittanut Sara Hylton
ja kirjan nimi on Prinsessa Tuian amuletti.
Minusta hyvin hieno kirja ja suosittelen lukemaan. :wink:
Ja vaikka nytten menenkin ehdottamaan toistakin kirjaa vaikka pitäisi vain yhtä, mutta jotenkin tämäkin kirja on kolahtanut minuun ja eksyy käsiini vähä väliä.
Sen on kirjoittanut Victoria Holt
ja kirjan nimi on Kohtalokas kutsumus.
Minun mielestäni hyvin jännittävä ja romanttinen kirjanen,
jota myös suosittelen.
Aivan äskettäin -kovin hassua, että vasta äskettäin- törmäsin ensimmäiseen Leena Krohniini. Johtunee lähinnä siitä, että minulla on pieni asennevamma suomalaista proosaa kohtaan. Tai oli ainakin ennen. Mutta kukaan ei kertonutkaan minulle, että suomalaisista kirjailijoista löytyy sellaisiakin kuin Krohn. Mainittakoon, että nyt olen lukenut hänen tuotantonsa suurinpiirtein läpi.
Krohn kirjoittaa pääasiassa realismia, fantasiaa, scifiä, metafysiikkaa ja kognitiotiedettä yhdisteleviä esseenovelleja, novelliesseitä, riemastuttavia artikkeleita ja yhdistelmäromaaneja. Hänellä on hyvinkin sarkastisia ja puhtaasti hauskoja mielipiteitä yhteiskunnan ja olemassaolon useammastakin osa-alueesta.
Krohnin tekstit ovat kuin kiehtova meri. Ne ovat riittävän yleistajuisia ja melkoisen helppolukuisia, jotta lukija pystyy tulkitsemaan niitä ilman erityistä kokemusta, mutta silti ne vaativat kykyä ymmärtää, ottaa vastaan ja syventyä.
Krohnin lukeminen kannattaa aloittaa esimerkiksi tähän topikkiin nimeltäänkin hyvin soveltuvasta novellikokoelmasta Älä lue tätä kirjaa. Tämä vähän muuta tuotantoa helpompi teos sisältää kuusi filosofista, ihmettelevää, lapsekasta, syvällistä ja hauskaa tekstiä Krohnille ominaiseen tapaan kirjoitettuna.
Ehdottomasti parasta suomalaista, jota olen lukenut. Pieni kukkakimppu lumihiutaleista kiitokseksi.
Krohn kirjoittaa pääasiassa realismia, fantasiaa, scifiä, metafysiikkaa ja kognitiotiedettä yhdisteleviä esseenovelleja, novelliesseitä, riemastuttavia artikkeleita ja yhdistelmäromaaneja. Hänellä on hyvinkin sarkastisia ja puhtaasti hauskoja mielipiteitä yhteiskunnan ja olemassaolon useammastakin osa-alueesta.
Krohnin tekstit ovat kuin kiehtova meri. Ne ovat riittävän yleistajuisia ja melkoisen helppolukuisia, jotta lukija pystyy tulkitsemaan niitä ilman erityistä kokemusta, mutta silti ne vaativat kykyä ymmärtää, ottaa vastaan ja syventyä.
Krohnin lukeminen kannattaa aloittaa esimerkiksi tähän topikkiin nimeltäänkin hyvin soveltuvasta novellikokoelmasta Älä lue tätä kirjaa. Tämä vähän muuta tuotantoa helpompi teos sisältää kuusi filosofista, ihmettelevää, lapsekasta, syvällistä ja hauskaa tekstiä Krohnille ominaiseen tapaan kirjoitettuna.
Ehdottomasti parasta suomalaista, jota olen lukenut. Pieni kukkakimppu lumihiutaleista kiitokseksi.
Hegland, Jean: Suojaan metsän siimekseen, törmäsin kirjaan sattumalta, ja suosittelen!
Takakannesta: "Pohjois-Amerikan yhteiskuntarakenne on hajoamassa. Sähköä ei enää ole, bensa on lopussa, kaupat on ryöstetty tyhjiksi ja virustaudit tappavat ihmisiä." Kirjassa 17- ja 18-vuotiaat siskokset joutuvat vanhempiensa kuoltua selviytymään syrjäisessä kotitalossaan yhä enemmän luonnon varassa, vaikka esim. äiti on aina sanonut ettei metsästä saa syödä mitään, koska voi saada myrkytyksen tai vastaavaa :roll: Varsin uskottava visio lähitulevaisuudesta...
Tarinaa kertoo sisaruksista nuorempi, Nell, ja se on kirjoitettu päiväkirjan tyyliin. Virkistävä poikkeus viime aikoina lukemiini kirjoihin!
Takakannesta: "Pohjois-Amerikan yhteiskuntarakenne on hajoamassa. Sähköä ei enää ole, bensa on lopussa, kaupat on ryöstetty tyhjiksi ja virustaudit tappavat ihmisiä." Kirjassa 17- ja 18-vuotiaat siskokset joutuvat vanhempiensa kuoltua selviytymään syrjäisessä kotitalossaan yhä enemmän luonnon varassa, vaikka esim. äiti on aina sanonut ettei metsästä saa syödä mitään, koska voi saada myrkytyksen tai vastaavaa :roll: Varsin uskottava visio lähitulevaisuudesta...
Tarinaa kertoo sisaruksista nuorempi, Nell, ja se on kirjoitettu päiväkirjan tyyliin. Virkistävä poikkeus viime aikoina lukemiini kirjoihin!
Jeff Long - Helvetin piirit
"Himalajan vuorilta, Kalaharin autiomaasta, Bosniasta sodan keskeltä ja Galapagossaarilta löytyy yllättäen kuiluja. Ne johtavat ennennäkemättömän syviin maanalaisiin käytäviin, joita kansoittavat julmat villit.
Retkikunta lähtee selvittämään, onko Jules Vernen kuvittelema maanalainen maailma sittenkin olemassa - vai onko tämä painajaismainen verkosto enemmän sukua uskontojen helvetille? Ja jos on, missä piilottelee itse Saatana?"
Tuossa pätkä takakannesta. Kirja on pelottava, jännä, mielenkiintoinen, ja kaikenkaikkiaan hyvä.
"Himalajan vuorilta, Kalaharin autiomaasta, Bosniasta sodan keskeltä ja Galapagossaarilta löytyy yllättäen kuiluja. Ne johtavat ennennäkemättömän syviin maanalaisiin käytäviin, joita kansoittavat julmat villit.
Retkikunta lähtee selvittämään, onko Jules Vernen kuvittelema maanalainen maailma sittenkin olemassa - vai onko tämä painajaismainen verkosto enemmän sukua uskontojen helvetille? Ja jos on, missä piilottelee itse Saatana?"
Tuossa pätkä takakannesta. Kirja on pelottava, jännä, mielenkiintoinen, ja kaikenkaikkiaan hyvä.
