Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Robin Cook Myrkky

Kirja on melko ajattelemaan pistävä (mikä ilmaisutapa). Niinkuin Cookin kirjat yleensäkin (ainakin mitä itse olen lukenu) kirja menee lääketieteellisen maailman. Lähestulkoon kyyneliäkin nostattava.
Kirjan juoni lähtee, kun tyttö käy isänsä kanssa hampurilaisella. Tyttö sairastuu, ja isä alkaa (lääkärinä) itse selvittelemään asiaa, ja ajaa miehen jopa epätoivoisiin tekoihin.. (olen huono tässä..)

Toinen kirja

Nicky Cruz Juokse poika juokse
joo, olen nähtävästi huono.. mutta sanotaan vaikka näin, että hyvin koskettava kirja ja minä kyynelihidin. Tarina Pojasta, joka elää kadulla ja yrittää selviytyä Amerikan nuorisojengien (hyvin väkivaltaista) maailmassa (käsittääkseni /muistaakseni Yhdysvaltojen sisälissotien jälkeen)


(OMG.. miun eka viesti..., rohkaistuminen on tapahtunut)
 
Jan Guilloun Pahuus on kirja jota suosittelen. Se on aika rankka kertomus Erik -nimisestä pojasta, joka kotonaan joutuu jatkuvan pahoinpitelyn kohteeksi ja ratkoo koulussa ongelmiaan väkivallalla. Lopulta hän joutuu sisäoppilaitokseen ja päättää lopettaa väkivallan käytön, mutta siitäkin seuraa ongelmia. Todella koskettava kirja, jonka pohjalta tehty elokuva tulee teattereihin ensi perjantaina 14.11.
 
hupsunen sanoi:
joka elää kadulla ja yrittää selviytyä Amerikan nuorisojengien (hyvin väkivaltaista) maailmassa (käsittääkseni /muistaakseni Yhdysvaltojen sisälissotien jälkeen)

Käsittääkseni kirja sijoittuu aika lähimenneisyyteen koska kyseessä on omaelämänkerrallinen teos. Mutta toisaalta luin sen noin kymmenen vuotta sitten ja en ehkä muista sitä oikein. Meillä päin se kuului pakolliseen teinilukemiseen, samoin kuin Nancy ja Untinen-Auelin kirjat. Muistaakseni Juokse, poika juokse oli jollain tavalla liian uskonnollinen ja realistien minulle, mutta monet siitä pitivät.

Tervetuloa Kontuun, toivottavasti uskallat kirjoittaa viestejä jatkossakin :)
 
Fëanor sanoi:
Hyvä kirja. Kertoi välillä leiristä ja välillä sadan vuoden välisistä tapahtumista. Suosittelen. Eikä ole edes paksu.

Olen kanssasi samaa mieltä.
Paahde on yllättävän mielenkiintoinen kirja ja plussana mielestäni oli hyvä kuvaus ihmisistä.

mordeth sanoi:
niille jotka ovat kyllästyneet värikkäisiin satu maailmoihin ja kestävät pieniä kliseitä on pelimaailmaan sijoittuva gootti fantasia, (niin siinä takakannessa luki) ihan hyvä välipala (toinen osa: Skaveninsurma)

Ja lukekaapas W.Kingin isäpapan kirjoja...! :p
(Nyt kyllä poikkesin aiheesta...pahoitteluni. :) )
Ne ovat kunnollista kauhukirjallisuutta...

Zero sanoi:
Aionpa tässä kehua sitten sellaista kirjaa kuin Kristallien Valtakunta. Se on Kartiston julkaisema teos vuodelta -96 ja kirjoittaja on Anu Holopainen. Tämä kirja on kylläkin ensimmäinen osa sarjaa.

Veikkaan että hän on kirjoittanut muitakin hyviä kirjoja, mutta tähän mennessä olen vain saanut käsiini kaksi.

Ja Zero, olet oikeassa, Holopaisen Anulta löytyy kirjoja lisääkin...
Sonjan ja Zadarin "saaga" jatkuu vielä kirjoissa Noitien hovi, Gae Bolga ja Welman tytöt..
Myös A.H.lta löytyy seuraavia kirjoja: Boreaksen lapset, Musta liekki ja Sinisilmä...
Holopaisen tuotanto on ainakin minun mielestäni erinomaista...!
Yllätyin, kun huomasin, että suomalaisetkin osaavat kirjoittaa hienoja kirjoja ja kirjasarjoja...![/list][/list]
 
Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
Intialaisten kaksosten sekä heidän värikkään perheensä(symppiksiä ja ymmärrettävistä syistä inhoja, molempia löytyy. Yksikään ei ole samanlainen.) elämää kumotun kastilaitoksen varjossa.
Kielellisesti kutkuttava ja runsas, nautinnollinen lukea. Kerronta pomppii ajassa ja näkökulmissa jatkuvalla syötöllä heittäen väliin ihastuttavaa toistoa. Hauska ja ajatuksia herättävä. Lukekaa.
 
Michael Cunningham, Tunnit

Kauniisti kerrottu hieno kirja kuolemasta ja yksinjäämisestä. Tässäpä siis takakansi, jotta en spoilaisi liikaa.

"Tunnit on romaani kolmesta naisesta jotka janoavat elämää ja kaipaavat jotakin muuta. Se myös elvyttää uudelleen henkiin Virginia Woolfin romaanin Mrs.Dalloway kolmeen aikakauteen ja paikkaan sijoittuvana kertomuksena. Kirjallisuus ja elämän yllättävät käänteet liittävät kolmen naisen kohtalot yhteen.

On kaunis kesäkuun päivä vuonna 1923, ja Virginia Woolf kirjoittaa kiivaasti ensimmäistä merkittävää romaaniaan Mrs.Dalloway. Kirjan työnimi on Tunnit.

Mrs.Dallowayta muistuttava Clarissa valmistelee meidän aikamme New Yorkissa juhlia aidsiin sairastuneelle runoilijaystävälleen.

Turhautunut kotiäiti Laura Brown karkaa Los Angelesissa vuonna 1949 hotellihuoneeseen lukemaan Mrs.Dallowayta."
 
Ereine sanoi:
hupsunen sanoi:
joka elää kadulla ja yrittää selviytyä Amerikan nuorisojengien (hyvin väkivaltaista) maailmassa (käsittääkseni /muistaakseni Yhdysvaltojen sisälissotien jälkeen)

Käsittääkseni kirja sijoittuu aika lähimenneisyyteen koska kyseessä on omaelämänkerrallinen teos. --Muistaakseni Juokse, poika juokse oli jollain tavalla liian uskonnollinen ja realistien minulle, mutta monet siitä pitivät.

Luin äskettäin David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsen, joka sekin on jossain määrin klassikko. Mielenkiintoinen, etenkin omaelämäkerrallisuutensa vuoksi. Kirjoitustyylikin on tavallaan dokumenttimainen, mutta ei kirja ole ollenkaan raskas lukea. Kristitylle hieno kertomus siitä miten Jumala toimii, ei-kristitylle eräänlainen tirkistysaukko "uskisten" maailmaan, ja ainakin yhden kysymyksen herättävä: Onko nämä jutut täysin keksittyä ihmisten vedätystä vai uskooko kirjoittajakin tämän tapahtuneen? Onko kirjoittaja siis järjiltään? Jos nämä asiat on kuitenkin tapahtuneet, miten ne selitetään? No tuossahan olikin jo useampikin kysymys... :wink:

Nämä kaksi kirjaa liittyvät toisiinsa siten, että Wilkersonin kirjassa kerrotaan myös Nickystä, kohtaavat toisensa New Yorkissa. Eli samaan jengimaailmaan sijoittuvat. Niin ja ainakin Risti ja linkkuveitsi 50-60-lukujen vaihteeseen.
 
Luen niin älyttömän vähän, että tuntuu vähän typerältä varsinaisesti suositella mitään. Mutta yritetään.

Michael Crichton: Aikamatka
---
Yllättävän mukaansatempaavasti kirjoitettu (pitkä) tarina - yllättävää kyllä - matkasta menneisyyteen, Tarkemmin sanottuna keskiajalle. Minua kun kiehtoo muutenkin aikamatkailu teoriana, niin olin kyllä ihan täpinöissäni tätä lukiessani. Ahmin koko kirjan melkein yhteen putkeen parissa päivässä. Sama on tapahtunut vain parin Kingin ja Remeksen kirjojen kanssa. Oli siis todella imevästi kirjoitettu. Suositellaan keskiaika- ja aikamatkailufriikeille. Kelpo viihdettä. Ei todellakaan mitään syvällistä, mutta hyvää ajanvietettä.
 
Lúthien sanoi:
Johanna Sinisalon(en ole ihan varma kirjoittajasta) Ennen päivänlaskua ei voi on ihan mahtava kirja.

Kirja kertoo Helsinkiläisestä miehestä, joka löytää pihaltaan peikon.

Olen samaa mieltä. Se on varmastikin paras suomalainen fantasiaromaani tähän mennessä. Jos ihan tarkkoja ollaan, tapahtumat taisivat kuitenkin sijoittua Tampereelle eikä Helsinkiin :)

Itse pidin aikoinani kovasti Mihail Bulgakovin romaanista "Saatana saapuu Moskovaan". Kyseessä on villi fantasia siitä miten Pimeyden Ruhtinas itse saapuu 1930-luvun ateistiseen Neuvostoliittoon! Romaanin Saatana on häikäilemätön, muttei paha vaan pikemminkin järkkymättömän oikeudenmukainen. Hän tekee uskomattomia temppuja huijareille, teeskentelijöille ja valehtelijoille. Mutta rakastavaisten puolta hän pitää.

Suosikkikirjailijoihini lukeutuu myös Joseph Conrad. "Nostromo" (tunnetaan myös nimellä Hopealaiva) on hänen ehkä kuuluisin romaaninsa. Hidasliikkeinen mutta uskomattoman kauniisti kirjoitettu tarina kertoo ihmisistä, jotka joutuvat pienessä eteläamerikkalaisessa maassa tapahtuvan vallankaappauksen jalkoihin. Päähenkilö on Nostromo, italialainen merimies, joka saa vastuulleen valtavan hopealastin.

Kurt Vonnegutin "Äiti Yö" tuli luettua taannoin. Loistava satiiri, jonka luettuaan viimeistään ymmärtää miten järjetöntä aikaa 1900-luku oli - ja miten järkevää rakkaus kaikesta huolimatta on.

Ja vielä yksi fantasiaromaani: Vilhelm Mobergin "Morsianten lähde". Vai oliko se "Neitojen lähde"? Kirja kertoo neljä tarinaa ruotsalaisella maaseudulla sijaitsevasta lähteestä, jonka luokse ihmiset ovat vuosisatojen ajan tulleet juhlimaan juhannusta...ja aina silloin tällöin tapahtuu jotain kamalaa! Ensimmäinen tarina kertoo 1930-luvusta, toinen 1700-luvun alusta, kolmas 1500-luvun alusta ja viimeinen sijoituu jonnekin pakanalliseen esihistoriaan. Aika sykähdyttävä lukuelämys se oli.
 
Minua on aina kiinnostanut Suomen historia ja ennenkaikkea meidän vanha pakanauskontomme.

Niinpä suosittelemani kirja on Juhani Ahon Panu.

Aivan mahtava kertomus ajasta muutama vuosisata sitten kun kristinusko tapaa vanhan suomalaisen pakanauskonnon ja miten yhteisön noita, Panu, yrittää pelastaa heidät tuolta kauhealta Jeesukselta.

Vähän fantasiatyylinen kertomus, nimittäin kirjassa esiintyy magiaa ja noituutta. Muuten todella uskottava ja todentuntuinen tarina. Ehkä jopa vähän surullinen, mielestäni...
Ja kirjahan on kirjoitettu vuonna 1897 kun suomalaisuus nosti tanakasti päätään :)
 
Vielä ehdit lainata jouluksi Tom Wolfen kirjoittaman kirjan Täysi mies. Kirjassa kerrotaan miljonääristä ja tavallisesta duunarista ja kummalla tavalla heidän tarinansa kietoutuvat lopussa yhteen. V-mäistä kielenkäyttöä kuvattaessa vankilaympäristöä. (Onnistunutta tässä tapauksessa!) Muutaman skandaalin seuraamista jne. Tapahtumavaltiona nykypäivän Yhdysvallat.

Ja John Grishamin lakimies-oikeus-kiemurakirjat niistä pitäville. Kirjat ovat hyvinkin eri tempoisia. Kammio on hidaskulkuinen, mutta luettava siinä missä nopeampitempoinen Testamentti tai Valamiehet. Jos rahanahneus vaivaa, kannattaa lukea Petos. Tapahtumat alkavat vyöryä heti ensimmäisellä sivulla. Tosin kirjan suomennettu nimi Petos, ei ole tälle kirjalle kovin oikeutettu. Alkuperäinen nimi Streetloyer, kuvaa kirjaa paremmin (Katulakimies).
 
Suosittelisin kaikille konnulaisille, joita kiinnostaa vähäänkään historia ja erityisesti toinen maailman sota, kirjaa nimeltä Kolmannen valtakunnan salaisuus. Sen on kirjottanut Robert Harris. Se on vähän niinkuin sellanen dekkari, jossa tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan tapahtumiin.Kirja on fiktiivinen, mutta siitä löytyy myös paljon toiseen maailmansotaan liittyvää faktaa.

Pidin itse kirjasta tosi paljon. Se oli mielestäni jännittävä.Loppu on ehkä hieman ankea, mutta se ei tee kirjaa yhtään huonommaksi...
 
Ok, minä suosittelen Jostein Gaardenin kirjoja. Enkelimysteerio, Pasianssimysteerio ja Joulumysteerio. Jumalatonta filosofiaa ihan pienistä ajatuksista ja jutuista. Varsinkin Pasianssimysteerio iski suoraan sydämeeni oudolla tarinallaan, joka sisältää lisää tarinoita. Kertoo pojasta joka etsii isänsä kanssa äitiään ja löytää pullakirjan ja tapaa uusia ihmisiä...
Enkelimysteerio kertoo taas sairaasta tytöstä. Se on oiekasti aika surullinen ja minäkin joka en ole kauhean herkkä kirjoja lukiessani, itkin.
Joulumysteerio on ehkä omituisen, mutta aivan upea Joulutarina ja täynnä erikoisia asiota.

Suosittelen oikeasti kaikille!

PS. Sofian maailmaa en ole itse lukenut, mutta uskon senkin olevan hyvä.

PPS. Myös kakkossivulla mainostettu Noitavaellus on loistava.
 
Neil Gaiman: Neverwhere - maanalainen Lontoo

Kertomus tavallisesta lontoolaisesta nuoresta miehestä, Richard Mayhewstä, jonka maailma kääntyy ylösalaisin, kun hän pelastaa Door-nimisen tytön. Richardille valkenee totuus Alapuolisesta Lontoosta, joka on maailma Lontoon hylätyissä ja unohdetuissa kolkissa, minne ihmiset ovat pudonneet ylemmän maailman raoista. Richard joutuu Doorin mukana moniin vaarallisiin tilanteisiin tytön selvittäessä perheensä murhaa.

Tämä teos on mahtava! Alapuolisen Lontoon mielettömyys ja omituiset olennot ja paikat ovat hurmaavia. Tarina on jännittävä ja mielestäni myös yllätyksellinen (vaikkakin eräs ystäväni sanoi tietäneensä kirjan lopun täsmälleen oikein puolivälissä, mutta hän onkin pessimisti:) ).

Yksi kaiken kirjallisuuden lempikohdistani on juuri tässä teoksessa: Herra Croup raivostuu työnantajalleen ja puhelun loputtua hän hakkaa puhelimen järjestelmällisen tyynesti hajalle vasten betoniseinää. (Jopa plagioin tuota tekoa eräässä roolipelissä.)
Vivahteikas ja hyvin erilainen fantasiaromaani, jota suosittelen lämpimästi.
 
Jonas Gardell: Kummajainen astuu esiin

Opettaja antoi kirjan minulle ja sanoi sen olevan hirveä, eli minun kannattaisi lukea se.. No, minä suosittelen tätä lämpimästi!

Päähenkilö on Suomalainen Juha, joka asuu ruotsissa n. 60-70 luvulla (en muista kunnolla) Hänen elämänsä "tärkein" asia on olla suosittu tai edes hyväksytty. Henkilöllä on monta alamäkeä juuri tämän takia, mutta ei se ole vain tällaista teini hommaa.. " Voi, kaikki vihaavat minua! Miksi, voi miksi?" :roll: Vaan, oikeasti kiinnostavasti kerrottu kirja eikä Juhakaan ole mitenkään yksi puolinen hahmo. Mutten halua paljastaa juonta..
 
Pari viikkoa sitten ilmestynyt George R.R. Martin: Valtaistuinpeli on ehdottomasti suositeltava lukukokemus. Kyseessä on näillä näkymin kuusiosaiseksi suunnitellun sarjan 1. osa. Muita osia ei vielä ole suomennettu, mutta englanniksi ovat saatavilla osat 2-3.

Kirja kertoo monipuolisesti ja ihmisläheisesti alhaisfantasiamaailman hovi- & valtakiemuroista. Uskottavia henkilöhahmoja, hyvää juonenkuljetusta. Tosin kirja on selkeästi osa sarjaa: tapahtumat vasta pääsevät alkuun ja jäävät tietenkin cliffhangeriin...

Martinin kirjoitustyyli ja aihevalinnat muistuttavat hieman Kayn tyyliä, mutta ovat mielestäni terävämpiä ja aidommanoloisia. Vaikka käsitellään yhteiskunnan hyväosaisten tuntoja ja elämää, kerronta ei äidy ylieeppiseksi, ja luvassa on myös rankkoja käänteitä.

Kirjaa pitäisi saada hyvinvarsutetuista kirjakauposta, tai ainakin tilaamalla kustannusosakeyhtiö Kirjavalta. (Hankkimalla kirjan voi myös tukea suomalaista fantasiapienkustantamoa :wink: )
 
Danyan sanoi:
Jeff Long - Helvetin piirit
Kirja on pelottava, jännä, mielenkiintoinen, ja kaikenkaikkiaan hyvä.

Oujee, kannattaa ehdottomasti lukea jos scifi kiinnostaa, vähän erilaista scifiä :roll:
Saman kirjailijan kirjoittama Vuosi Nolla on kyllä vielä parempi. Kertoo ihmiskunnan tuhoksi koituvasta 2000 vuotta vanhasta rutosta joka puhkeaa uudelleen. Mukaan mahtuu ihmiskloonausta, Raamatun ennustuksia ja tietenkin myös rakkaustarina.

-Ville
 
S.E. Hinton - Me kolme ja jengi

Alkuperäinen Amerikkalainen teos on nimeltään The Outsiders joka on julkaistu 1967 ja suomenkielinen versio sitten pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1969 [kääntäjänä Marja Leskinen].

Yksi niistä kirjoista jonka voi lukea todella monta kertaa ja itkeä silti aina lopussa.
Rakastuin tähän kirjaan ja sen upeisiin hahmoihin jo ensimmäisellä lukukerralla.

"Ponyboy, kirjan 14-vuotias minä, on rasvaletti, amerikkalaisen suurkaupungin itäosan kasvatti, joka on aina jäänyt toiseksi. Heitä on monta: Sodapop, iloinen veikko - ainakin näennäisesti, Johnny, isosilmäinen, säikky poika, kaikkien lemmikki, Dally, hurjapää, joka tuntee systeemit: kun opettelee kovanaamaksi, mikään ei pysty satuttamaan. Heitä kaikkia sitoo toisaalta luja keskinäinen ystävyys, toisaalta pelko ja viha snobbareita, länsiosan rikkaita kundeja kohtaan, joille kaikki aina onnistuu."

Mielettömän upea kirja, ystävyydestä, rakkaudesta, pelosta sekä vihasta ja kahdesta täysin erilaisesta maailmasta.

Tietääkseni kirjasta on tehty myös elokuva [The Outsiders] jota en kuitenkaan itse kirjan lukemisen jälkeen haluaisi nähdä. Niin vahva kuva itselläni on kirjan hahmoista ja paikoista.
 
Eoin Colfer: Toivomuslista
Artemis Fowlin kirjoittajan helvetistä ja taivaasta kertova kirja. Päähenkilönä tyttö Meg joka on puoliksi hyvä ja puoliksi paha.Miten Megin käy kun hän joutuu uudestaan maan päälle selvittelemään tekosiaan jotta pääsisi taivaaseen? Minusta kirja oli sellainen ivallista huumoria ja mielenkiintoisia ajatuksia siltävä opus...Hyvä kirja.

Lukossa

Kirja kertoo tytöstä jolla on synkkä salaisuus. Totuus urkenee pikkuhiljaa kirjaa lukemalla ja lopulta tyttö puhuu...Kirjassa kuvataan loistavasti tytön tuntemaa henkistä tuskaa ja sitä kuinka jotain on pitänyt sisällään ja sitten ei enää vain pysty...On pakko puhua jollekulle. Hieno kirja!
 
Ylös