Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Ilkka Remes - Piraatit

Takakansi kertoo että on "kirjailijan ensimmäinen nuorille suunnattu jännitysromaani". En ole vielä kerennyt vasta kuin noin puoliväliin, mutta tähän asti vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. En ole muita Remeksen kirjoja lukenut, mutta ehkä tämän jälkeen luen. Kirja kertoo 14 vuotiaasta Aarosta joka joutuu vangiksi loistoristeilijälle jonka terroristit kaappaavat. Jännää, eikös vain? :wink:

elfi sanoi:

Sari Peltoniemi: Hirvi

Aivan ihana kirja, jonka kuvaamiseen en löydä sanoja.
Kirjassa on kaksi osaa: Ensimmäinen osa kertoo hovista karkoitetusta prinsessasta ja tämän pojasta, Hirvestä. Toinen osa kertoo Hirvestä ja Lepakosta, joka on kehitysvammainen.
Kirja koskettaa syvästi kaikkia, joilla on sydän paikallaan.

Kirjoitan tähän loppuun vielä pätkän kirjan alusta (ulkomuistista): "Minä olen Lepakko ja minulla on korpinsulka. Se on tärkeintä mitä minulla on."

Click to expand...

aivan, ihana kirja. todella koskettava ja varsinkin suomalaiseksi hyvä. viimeiset ja ensimmäiset sanat menivät prikulleen oikein, muistan ne itsekkin, pidin niistä kovasti.


Sata Salattua Aistia, Amy Tan on sen kirjoittanut.

Tan on kiinalainen nainen, ja hän kuvaa kiinalaista kulttuuria, sen uskomuksia, sekä kahden sisaruksen suhdetta kauniisti. Heillä on sama isä, mutta eri äiti, ja toinen tulee kiinasta, toinen on ollut koko elämänsä Amerikassa. Kirjan päähenkilö on ottamassa eroa miehestään, jota hänen puolisikonsa Kwan ei siedä, ja kaikessa ystävällisyydessään ja mahdottoman suuressa sisarusrakkaudessaan yrittää sitä estään. Sattuman kautta kaikki kolme palaavat Kiinaan, Kwanin kotikylään. Traina koskettaa ja riipaisee. Tulet itkemään, jos olet hiukankin herkkä. Kirja kertoo samalla Kwanin edellisen elämän tarinaa, mitä hän tapaa aina siskolleen kertoa, ja lopussa sekä edellisten elämien, että nykyisten, kohtalot selkenevät.
Kirja on loistava. Tanilta löytyy muutama muukin, esim. Keittiöjumalan vaimo, joka on myös loistava.

elfi sanoi:

Sari Peltoniemi: Hirvi

Aivan ihana kirja, jonka kuvaamiseen en löydä sanoja.
Kirjassa on kaksi osaa: Ensimmäinen osa kertoo hovista karkoitetusta prinsessasta ja tämän pojasta, Hirvestä. Toinen osa kertoo Hirvestä ja Lepakosta, joka on kehitysvammainen.
Kirja koskettaa syvästi kaikkia, joilla on sydän paikallaan.

Kirjoitan tähän loppuun vielä pätkän kirjan alusta (ulkomuistista): "Minä olen Lepakko ja minulla on korpinsulka. Se on tärkeintä mitä minulla on."

Click to expand...

Joo, mä oon lukenut sditä kanssa, aivan ihana kirja, saan sen kohta loppuun. Todella kauniisti kirjoitettu, ehkä lempikirjani, aivan upea.

Orjattaresi

En tiedä, onko tämä liian tunnettu, mutta luin sen juuri, ja se teki minuun suuren vaikutuksen.

Margaret Atwood: Orjattaresi

Feministisen scifin klassikko, huikea visio maailmasta, jossa naiset on alistettu pelkiksi vaimoiksi, tädeiksi ja synnytyskoneiksi. Edelleen vavahduttava, terävä ja ajankohtainen kirja.

nappa sanoi:

Suosittelisin Nick Hornbyn kirjaa Poika, About a Boy. Ihana kirja se, kyllä.

Click to expand...

Yhdyn suosittelijoihin. Luin kirjan juuri, ja ihana se oli. Sellaista semikevyttä - ei rankkaa tekstiä, mutta ei aiheeltaankin ajateltuna hömppäpömppää suorastaan. Sellainen symppis kirja.

Jotenkin hassulta kuulostaa selitettynä - mies, joka elää isänsä kirjoittaman joululaulun tuloilla eikä ole ikinä tehnyt töitä, ja keksii itselleen pojan tavatakseen yksinhuoltajaäitejä. Ja niin edelleen.

Mutta siis, tätä suosittelen kovasti. Tykkäsin.

Liza Marklund: Sprängaren (Uutispommi)

Tuli luettua ruotsinkielen treeniksi tuo kirja kesällä. Täytyy sanoa, että kannatti, ehdottomasti. Jos tykkää jännäreistä, suosittelen tuota.

Kirja ei kerro salapoliiseista ym. joista dekkarit yleensä, vaan toimittajasta, joka liittyy tapahtumiin. Jo aihe kiinnosti, eli tapahtumat liittyivät kuviteltuihin olympiakisajärjestelyihin Tukholmassa. Tykkäsin myös - ei mitenkään yllättäen - siitä, kun päähenkilö oli kahden lapsen äiti, joka sumpli elämäänsä työn ja perheen sekamelskassa.

Nyt käyn lukemaan toista Marklundia, eli uusi tuttavuus tämä kirjailija, vasta yhden kirjan verran. Joten saa nähdä, pidänkö siitäkin, vai oliko tuo kirja mm. aiheensa takia niin kiinnostava.

Yhdistin kaksi viestiä. Ereine

Nappa ja Titi, kannattaa lukea myös Hornbyn esikoisromaani, Uskollinen äänentoisto. Pidin kovasti Pojasta, mutta tuo oli mielestäni vielä parempi. Aika osuvaa, hauskaa ja välillä jopa viiltävän todellista tekstiä. Tyyli on sama, sellainen semikevyt (loistava adjektiivi, Titi!), mutta ei liian höpönöpöä.

Kertojana on 35-vuotias kurjan levykaupan omistaja, jonka nainen lähtee toisen matkaan. Sitä sitten puidaan koko kirjan ajan. Ja listataan parhaita biisejä, levyjä, leffoja... Ei ehkä kuulosta hauskalta tai kiinnostavalta, mutta Hornby osaa kyllä kirjoittaa.

Liza Marklund on kyllä loistava. Jossain lukion ruotsin kirjassa oli sellainen spesiaalipätkä Paradisetista ja kun siitä sai aika kivasti selvän ja aihe kuulosti mielenkiintoiselta, niin kokeilin yrittää koko teosta. Minä en ole koskaan dekkareista hirveästi perustanut, mutta Marklundin teokset ovat sen verran eheitä ja iskeviä, että niihin ihastuin.

Marklundin kautta törmäsin myöskin Sujata Masseyhin, joka kirjoittaa saman tapaisia dekkareita nuoresta Rei Shimurasta, joka puolijapanilaisena selvittelee antiikkikauppoja ja neitietsivärikoksia japanilaisessa ympäristössä. Samantyyppistä, vähän feministiseen suuntaan kallistuvaa kerrontaa.

Frans G. Bengtsson: Orm Punainen (+ jatko-osa)


Näin tämän päivän Hesarissa lyhyen maininnan Ormista, jolloinka muistuikin mieleen, että kirjahan olikin varsin hauska. Se sijoittuu viikinkiajalle ja kertoo Ormin seikkailuista ympäri Eurooppaa. Itseäni viehättivät eniten henkilöiden suurpiirteinen elämänasenne, vinkeät tapahtumat ja kirjan vanhahtava kirjoitustyyli. Arvelisin, että etenkin Mika Waltaria lukevat voisivat tykästyä myös Bengtssoniin.

Oroch sanoi:

Saman kirjailijan kirjoittama Vuosi Nolla on kyllä vielä parempi. Kertoo ihmiskunnan tuhoksi koituvasta 2000 vuotta vanhasta rutosta joka puhkeaa uudelleen. Mukaan mahtuu ihmiskloonausta, Raamatun ennustuksia ja tietenkin myös rakkaustarina.

Click to expand...

Vuosi Nollaa olen lukenut vasta ihan muutaman kymmenen sivua, ja vaikuttaa pirun hyvältä sekin. Tätäkin kirjaa on kehuttu paljon, mutta itse olen kuullut Helvetin piirien olevan parempi. :>

R.A Salvatore: Lähimetsässä

Todella hienosti kerrottu, tosin melko lyhyt (ei mikään paksu opus) :roll: , mutta se on juuri sopiva tuollaisenaan. Hienosti kuvattu henkilöt. Sujuva juoni, taistelut on kuvattu selkeästi.


Takakansi:
Gary Leger luuli, että elämä todella alkaisi collegen jälkeen mutta toisin kävi. Kaikki on harmaata ja tylsää. Mutta kun hän kerran kävelee läheiseen metsään, hän huomaa olevansa fantasiamaailmassa, jossa haltiat, kääpiöt, noidat ja lohikäärmeet asuvat...

Gary huomaa, että hän on ainoa, joka voi kantaa maan kadonneen sankarin sotisopaa ja käyttää hänen legendaarista peistään. Garysta tulee Keihäänkantaja. Jos hän ei käytä peistään, hän ei voi koskaan enää palata kotiin....

Tämä kirja on taatusti kaikkien tuntema, mutta pelkäänpä, että harva on tullut sitä lukeneeksi, joten uskallaudun kirjoittamaan tänne kaikesta huolimatta

Goethe: Faust

Tuskin spoilaan keneltäkään mitään, jos sanon muutaman sanan kirjan juonesta. Itse paholainen, herra Mefistofeles lyö Faustin kanssa vetoa tämän sielusta ja lupaa täyttää tämän kaikki toiveet tässä elämässä. Ja niin alkaa seikkailu, joka vie lukijan niin noidan mökkiin, nuoren neidon ikkunan alle kuin antiikin Kreikan mytologiaankin. Faustin ensimmäinen osa on hauskaa ja helppoa lukemista, ja varsinkin herra Mefistofeleen purevan ivalliset ja nokkelat repliikit saavat minut joka lukukerralle hihittelemään itsekseni. Faustin toinen osa on melko raskasta lukemista, sillä siinä liikutaan sen verran syvällä antiikin tarustossa, mutta senkin läpi kahlaaminen kannattaa, sillä toisen osan lopussa tulee tietenkin koko tarinan loppuratkaisu, eli kuka periikään loppulta Faustin sielun tämän kuoltua. Mutta kyllä ensimmäinenkin osa toimii itsenäisenä kokonaisuutena.

Jostain syystä en muuten ole itse kovinkaan ihastunut muihin Goethen teoksiin. Itse asiassa olin suorastaan pettynyt Nuoren Wrtherin kärsimyksistä, se kirja kun on kuulemma aikoinaan aiheuttanut pienen itsemurhabuumin keskieurooppalaisten nuorten keskuudessa, eli olisi siltä voinut odottaa vähän enemmän. Mutta oli miten oli, Faust on kerrassaan loistava. Itse epäröin pitkään, ennen kuin tartuin siihen, sillä runomuotoinen teksti ja näytelmät ovat aina olleet minulle vähän hankalia lukea. Mutta kuten jo mainostin, Mefostofeleen loistavat kommentit ja terävän pilkalliset huomautukset jo yksin tekevät kirjasta lukemisen arvoisen.

Olisin esitellyt Muukalaisen, mutta se esiteltiin jo, joten esittelen teille Nora Robertsin teoksen Rakkauden kuu, joka kertoo Torysta, naisesta, joka palaa kotikaupunkiinsa monen vuoden jälkeen selvittääkseen Hopen, ystävänsä, murhan, joka tapahtui kun he olivat pieniä.

Kirja oli älyttömän hyvä ja mielenkiintoinen ^^ Kannattaa lukea! Siinä oli aika paljon romantiikkaa, mutta myös jännitystä

Yksi kirja lisää, josta on tehty elokuva.

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

En ole elokuvaa nähnyt, mutta kirja on aivan ihana. Siinä on suklaisen herkullinen ja taianomainen tunnelma.
Kirja kertoo vanhasta ranskalaisesta kylästä, jonne asettuu asumaan elämäniloinen Vianne Rocher pienen tyttärensä kanssa ja perustaa suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Kylän pappi kauhistuu kun Suklaataivas on avoinna jopa sunnuntaisin ja maailmaa nähnyt nainen saa monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Samaan aikaan joelle värikkäinen veneineen saapuu ryhmä mustalaisia.
Harris kutoo värikkäässä tarinassaan yhteen historiaa ja nykyisyyttä, myyttejä ja noituutta. Loppujen lopuksi kaikessa on kysymyksessä ystävyydestä, rakkaudesta ja elämänilosta sekä myöskin suvaitsevaisuudesta.
Odotin enemmän romantiikkaa, sellaista tahmaisen äklöttävää mutta sitä ei oikeastaan ollut. Tarina oli vain raikkaan erilainen ja pidin siitä.

Muoks/sitä typojen määrää

J.R.R. Tolkien Maamies ja lohikäärme

Uskon, että kaikki kunnolliset Tolkien-fanit ovat tietysti lukeneet jo tämän, mutta haluan silti muistuttaa kuinka ihana kirja tämä on. Muistattehan lukea! :roll:

Pikku noitaluuta

Jo "Mistä kirjasta" -keskustelussa mainitsin tämän, mutta pitää suositella erikseen. Siispä: <B>Mary Stewart: Pikku noitaluuta.</B> Noitakoulu ja lentäviä luutia jo 20 vuotta ennen Harry Potteria. Mitä ihastuttavin lastenkirja.

Hmm... Jos noituuden tielle lähdetään, niin suosittelisin itse kyllä Eva Ibbotsonin kirjaa "Voi noita noitia". Luin sen joskus nuoruudessani silloin kun en ollut vielä muumioikäinen. Vielä vuosi sitten lainasin ja luin sen ja tuumin, että luen sen tyttärelleni, kunhan hän vähän kasvaa.

Kirjassa mahtava pimeyden velho Arriman Hirmuinen etsii itselleen vaimoa ja päättää järjestää kilpailun lähiseudun noidille löytääkseen heistä mustimman ja pahimman. Myös kaunis Belladonna päättää osallistua. Hänellä tosin on yksi ongelma - hän on hyvä noita.

Ja jos Eva Ibbotsonista puhutaan, niin pitää mainita myös <B>Pelastakaa kummitukset</B>, jossa on todella herttainen (ei huonolla tavalla) kummitusperhe, joka joutuu lähtemään kotoaan. Pääosassa on perheen "musta lammas" Hubert Hirveä, joka - toisin kuin sisarensa - ei onnistu olemaan kovin hirveä. Muutenkin Ibbotsonin kirjoihin kannattaa tutustua, ne ovat hauskoja ja lämminhenkisiä olematta liian tavanomaisia kuitenkaan. Ehkä nämäkin on tarkoitettu "hieman" nuoremmille lukijoille kuin minä, mutta kyllä ne yhä uppoavat.

Re: Orjattaresi

Juho sanoi:

Margaret Atwood: Orjattaresi
Feministisen scifin klassikko, huikea visio maailmasta, jossa naiset on alistettu pelkiksi vaimoiksi, tädeiksi ja synnytyskoneiksi. Edelleen vavahduttava, terävä ja ajankohtainen kirja.

Click to expand...

Ehdottoman samaa mieltä. Suosittelen naisille, miehille, dystopioiden ystäville (vaikka kyseessä on ehkä ennemminkin dystopia-utopia yhdistelmä) ja kaikille muille. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että Orjattaresi (The Handmaids Tale) on feministinen versio 1984:stä, vaikkei se teekään teokselle oikeutta, sillä kyseessä ei ole mikään kopio, vaan itsenäinen nerokas teos.

Teos, kuten kaikki scifikirjallisuus(kin), kertoo ehkä enemmän kirjoitusajankohdastaa kuin tulevaisuudesta. Tai vain ja ainostaan kirjoitusajankohdastaan, jos tarkkoja ollaan. Herättää paljon pohdittavaa kun ajatuksella lukee.

Aiheesta saisi varmaan oman keskustelunkin, jos läsnä on riittävästi kirjan lukeneita.

En lue hevoskirjoja, mutta silti se yksi on ylitse muiden. Thowra, Hopeaharja, joka on Elyne Mitchellin kirjoittama. Niin hyvä kirja se on, että on tullut luettua se useammin kuin TSH! Kirja kertoo Thowrasta, valkeasta hevosesta, josta tulee "hevosten kuningas" ja jota ihmiset jahtaavat koko ajan sen värin takia. Suosittelen kirjaa aikas nuorille immeisille, jotka pitävät hepoista. Kirja ei ole "liian paksu" ja sen kieli on hyvää.

Feministinen scifi

Etsinpä Atwoodin käsiini. Siitä tuli mieleeni toinen "feministisen scifin" luokkaan mitä ilmeisimmin lukeutuva tekijä, nimittäin Sheri S. Tepper, jolta on suomennettu (valitettavasti vain) kaksi kirjaa: Portti naisten maahan sekä Ruohojen maa. Suosittelen kumpaakin!