Keräily

Anewielh

Kissaneiti
Konnavahti
Meillä on keskustelua Tolkien-kokoelmista ja Tolkieniin liittyvästä keräilystä, muttei muusta keräilystä.

Keräillä voi oikeastaan mitä vain, alkaen ilmaisista jutuista aina tuhansia euroja maksaviin kohteisiin. Useille keräilijöille hinnalla ei tosin ole väliä, vaan keräilykohde hankitaan ja sitten karsitaan muusta. Keräily on useimmiten rakas harrastus ja jopa elämäntapa, eikä kerätyistä esineistä raski juurikaan luopua.

Harrastatko sinä keräilyä, ja jos harrastat, niin mitä keräät ja millainen kokoelma sinulla on? Mistä keräilyintosi juontaa, ja miksi aloit kerätä juuri sitä jotakin?

Kaikenmoista keskustelua koskien kaikkea muuta kuin Tolkien-keräilyä.


Oma keräilyni on ollut perin kausiluontoista. Lapsena keräilin esimerkiksi pinssejä ja heijastimia, ja äitini kanssa ulkomaisia rahoja. Minulla oli myös jonkinmoinen kilpikonnia koskeva kokoelma, koska olin kiinnostunut kilpikonnista ylipäätään. Lapsuudessani minulla ehti olla kaksi maakilpikonnaa. Ja julkkisten nimmarit meinasivat unohtua verran kokonaan!

Vanhemmiten siirryin keräilemään esimerkiksi elokuvalippuja, mutta toisaalta, olen aina säästänyt jotakuinkin kaikki pääsyliput mitä olen saanut. Tolkien-keräilykin ilmestyi kuvaan, mutta siitä ei tässä sen enempää. Tätä nykyä keräilen muutamia asioita Tolkienin ohella. Näitä ovat mm. Tähtiporttiin liittyvät asiat, elokuvat, sarjaboxit, kirjat, muutama astiasarja ja kolikot. Kokoelmien koko vaihtelee, mm. elokuvia on n. 450 kpl, sarjaboxeja muutamia kymmeniä ja kirjoja en ole edes laskenut. Sama pätee myös kolikoiden kanssa, ja astioita minun on toivotonta ruveta tähän listaamaan (eikä moinen listailu olisi edes täällä sallittuakaan). Tähtiportti-aiheisten asioiden keräilyyn olen alkanut keskittyä enemmän vasta viime aikoina, joten se kokoelmani kattaa tällä hetkellä vain elokuvia, sarjaboxeja, kirjoja, audio-draamaa ja cd:tä. Toivottavasti joskus jotain muutakin!

Keräily on minulle melkolailla luontainen asia. Pelkään kuitenkin, että se voisi riistäytyä käsistä. Pelkoa aiheuttaa isotätini, hän kun on oikea keräilijän perikuva (huomautan, ettei hän ole ainoa keräilijä suvussamme). Hänen asuntonsa on tupaten täynnä. Sohvaryhmä on hautautunut tavarameren alle, ja ruokapöydän tuoleista enää yksi on istumakäytössä. Saunaa hän tyhjentää tavaroista lähemmäs tunnin, jos hän aikoo saunoa. Sänkyyn johtaa tavaroiden välistä ura, että hän saa edes nukkua. Oma keräilyni ei ole aivan tuossa pisteessä, ja varovaisesti uskoltaisin toivoa, ettei se siihen menekään. Kolmioni on vielä kuitenkin sellaisessa kunnossa, että sinne kehtaa vieraitakin kutsua, ja saunan voi lämmittää juuri kun haluaa, ilman suunnitteluja :grin:
 
Minä olen ennemmin hamsteriluonne kuin järjestelmällinen keräilijä. Haalin yleensä hauskoja tavaroita, erityisesti vanhoja ja erityisesti 50-lukua vanhemmat ja kaikista mieluiten 1910-30-lukulaiset. Vähän erityisemmin kerään vanhoja kirjoja (yleensä askartelutarkoituksiin, mutta en yleensä raaski tehdä niille mitään, kaikki hauskat kelpaavat mutta erityisesti käytösoppaat, tyttökirjat, koulukirjat ja käsityökirjat), vanhoja valokuvia (1960-lukua vanhempia, mitä vanhempia sitä parempia ja kelpuutan lähinnä amatööriotokset ja tilannekuvat, plussaa kummallisuudesta ja teknisistä virheistä, aiheena pidän eniten naisista), vanhoja käsityötarvikkeita ja käsitöitä (erityisesti viime aikoina nimikoimismalleja, nenäliinoja ja puisia lankarullia, mutta myös nappeja ja nauhoja ja kirjontalankoja, ne pääsevät kyllä käyttöönkin), vanhaa paperisälää (lehtiä mutta myös esitteitä, postikortteja, kirjeitä, kaikenlaisia lippuja ja lappuja) ja vanhaa kirjapainovälineistöä ja kaikkea kirjaimiin ja kirjoittamiseen liittyvää (se kokoelma lähinnä rajoittuu joihinkin irtokirjasimiin ja mustekyniin, valitettavasti) ja Arabian piippuleimaisia siniraidallisia lautasia (jotka ovat minulla arkikäytössä, pidän niistä koska sota-aikana savimassa ei ollut kovin hyvää ja ne ovat yksilöllisiä). Olen aika lailla nostalgikko kuten näkyy ja keräilyni ei ole lainkaan järjestelmällistä vaan enemmän tunnepitoista haalimista, ostan hauskoja asioita ja ne joutuvat aika usein käyttöönkin. Poikkeuksen tekee eräs kirjailija, jonka tuotantoa olen kerännyt hyvin järjestelmällisesti, tällä hetkellä minulla on noin satakunta kirjaa häneltä mutta hänen tuotantonsa on sen verran laaja että ainakin saman verran puuttuu vielä. Ne ovat sen verran vaikeita löytääkin osin että voi olla ettei kokoelmastani tule ikinä täydellistä. Eikä se haittaa minua :) Kirjailija on sen verran tuntematon Suomessa että minulla on hyvin todennäköisesti suurin kokoelma hänen kirjojaan täällä ja se on minusta hauska ajatus :)
 
Olen tykännyt kierrellä kirppiksillä ja divareissa jo lapsesta saakka, joten samaten erilaisten tavaroiden keräilyä on tullut harrastettua vähintään 20 vuoden ajan.

Keräilen pääasiassa kuitenkin sarjakuvia sekä kirjoja ja niitä tulee hankittua melkein aiheesta kuin aiheesta, mutta erityisesti tieteiskirjallisuuteen, fantasiaan, kauhuun ja historiaan liittyviä julkaisuja.
Minulla on myös yli 50 000 netistä otetun kuvan arkisto koneellani, joten ehkäpä sitäkin voisi pitää keräilyharrastuksena. (Lähinnä taiteeseen, arkkitehtuuriin, luonnon ihmeellisyyksiin ja ajoneuvoihin/koneisiin liittyviä kuvia)

Vähemmän aktiivisesti keräilen myös CD-levyjä, leffoja, vanhoja kolikoita, julisteita, sytkäreitä, tuhkakuppeja, avaimenperiä, pullonavaajia, minikokoisia alkoholipulloja, kinderleluja (varsinkin metallifiguurit), kauhu/fantasiateemaisia actionfiguureita, taskumatteja, peltirasioita, kaikista kuuluisista rakennuksista tehtyjä matkamuistoja, kiviä/fossiileita/simpukankuoria/luita, vyönsolkia, viewmaster -kiekkoja sekä kaikenlaisia teräaseita. (Niitä valmistan myös itse)

Olen aina ollut keräilijäluonne ja otin lapsena talteen myös kaikki käyttämäni pullonkorkit, jäätelö/tikkarintikut, karkkipaperien ja jugurttipurkkien foliot, kauppa/kirjasto/bussikuitit sekä monenlaisia eri tuotepakkauksia mihin oli hauska säilöä kaikkea pikkutavaraa. Pahin pakkomielle on toki jo laimentunut, mutta en vieläkään heitä mielelläni tavaroita roskiin ja haluan säästää usein kaikkea turhaakin rojua "pahan päivän varalle" :)

Onneksi on iso talo ja paljon kaikkea muutakin säilytystilaa aitoissa ja muissa ulkorakennuksissa..
 
Kuten Tolkien -kokoelmissa totesinkin itse on tullut keräiltyä jos minkämoista tavaraa, kun kerran keräilyn makuun pääsee, niin ei siitä pääse irti.

Ennen kouluikää muistan aloittaneeni ihan ensimmäiset keräilyni. Sain niihin aikoihin isältä sen vanha postimerkkikansiot ja pussillisen postimerkkejä, joita ei ollut vielä höyrystetty irti korteista ja kaksi isoa peltikopallista vanhoja ja ulkomaisia rahoja. Niitä tuli keräiltyä (kun kaveripiireissäkin samoja juttuja silloin keräiltiin ja vaihdeltiinkin, siinä hommassa meni muutama arvokaskin raha johonkin hienoon kolikkoon vaihdossa, auts.), kunnes vähän vanhempana (n. yhdeksän ikävuoden paikkeilla) aloin keskittyä sarjakuvien ja erityisesti Disneyn sarjakuvien keräilyyn. Pitkään se oli semmoista "mahdollisimman paljon Disneytä hyllyyn, millään muulla ei ole väliä", mutta vähitellen tyydyin keräämään Don Rosaa, Carl Barksia ja Floyd Gottfredsonia. Suurin osa muusta Disney sarjakuvan -kokoelmasta on nykyisin jo myyty, ehkä vähän typerästikin, mutta vei liikaa tilaa, joten pakko mikä pakko.

Yhdessä välissä aktivoiduin taas rahan keräilyyn, mutta se harrastus on jäänyt, vaikka sukupolvelta toiselle periytynyt rahakokoelma on yhä tallessa (kokoelman on aloittanut isoisoisoisäni ja keräily mielessä sitä on laajentanut ensimmäiseksi isoisoisäni) ja ei kyllä mene myyntiin missään tapauksessa, kun on näin pitkälle päässyt.

Nykyisin on tullut keräiltyä sarjakuvia, kirjoja ja Tolkienin kirjoja (kyllä, pitäähän ne nyt erotella toisistaa :)). Vähän ailahtelevasti on tullut keräiltyä myös vanhoja valokuvia (skannaan niitä koneelle, niin ne nyt ei vie niin paljoa tilaa).
 
Minäpä väittäisin, että keräilystä pääsee kyllä irti ihan helposti. Joskus, kuten omassa tapauksessani, jopa itsestään, sen enempää asiaa miettimättä.

Minäkin keräilin pienempänä kaikenlaista: kiiltokuvia, purkkapakkausten tarroja, hienoja kiviä, karkkipapereita, postimerkkejä, hopeanvärisiä kymmenpennisiä, junalippuja, tuoksuvia pyyhekumeja ja ties mitä muuta silppua. Iän karttuessa keräilykohteet muuttuivat mutta myös vähenivät, teini-iässä aktiivisen keräilyn kohteena olivat enää MtG:n Ice Age -sarjan kortit, vaikka kaikenlaista muutakin kuten leffa-, ooppera- yms. lippuja tuli laitettua talteen. Nykyään en enää jaksa keräillä keräilyn vuoksi, vaan hankin ja/tai laitan talteen vain sellaisia tavaroita, joita katson oikeasti tarvitsevani (siis myös siinä mielessä kuin kirjan voi tarvita voidakseen lukea sen aina kun haluaa) tai joilla on vahvaa tunnearvoa. Vanhat "kokoelmatkin" ovat pitkälti päätyneet roskikseen tai myyntiin.

Jossain määrin tekopyhäksi julistukseni tekee kuitenkin se, että pikku-ukkoni keräilee sekä postimerkkejä että pokémon-kortteja. Tavallaan siis voin kanavoida oman keräilyvimmani näihin kohteisiin (meillä on mm. diili, että aina palkkapäivänä ostan joko uuden pokémon-aloituspakan tai kolme boosteria, ja pikku-ukko puhuu aina "meidän" korteistamme). Tosin pikemminkin karmii selkäpiitä kuin innostaa, kun pikku-ukko tutkii korttilistojaan ja selittää, miten hänen tavoitteenaan on saada kasaan koko Majestic Dawn -sarja - olkoonkin, että itselläni on edelleen tallessa se koko 383 kortin Ice Age -pahviläjä ;b
 
Voihan se keräilystä irroittautuminen joillekkin helppoa olla, toki johonkin aiheeseen into voi laantua ja sen aiheen keräily jää siihen, itsellä vaan tuntuu aina tilalle tulevan (ihan itsestään pahempia ajattelematta) jokin uusi mielenkiintoinen aihe. Tosin kiinnostuksen kohteet tuntuvat kiertävän ikuisuuskehää, jossa aina vanha innostuksen aihe palaa vähäksi aikaa pinnalle, kunnes painuu upoksiin niiden useiden asioiden kanssa, joita olen fanittanut ja tulen fanittamaan (ja toden totta, se luku ei ole pieni). Kai se keräilystä irroittautuminen on vaan ihmisestä kiinni, mutta edelleen uskallan väittää, että kerran himokeräilijä, aina himokeräilijä, vaikka sitten vain hengessä mukana siinä keräilyssä.
 
En ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen keräilijäluonne. Tästä huolimatta minulla on olemassa varsin mittava Aku Ankan taskukirjojen kokoelma, josta muistini mukaan puuttuu vain noin 80 kirjaa, näistä suurin osa numeron 285 jälkeen. Pääosin tästä voi kiittää äitiäni, joka tämän tästä osti kirjan. Nyttemmin parin muuton jälkeen olen hankkinut taskarikokoelmani takaisin itselleni ja keräily on hiljoksiin jatkunut, osin kiitos uuden innokkaan lukijan. Oma lukuinnostukseni on tällä hetkellä pitkälti rajautunut mm. Tuulen laakson Nausicaähan ja Yotsubaan, jotka myöskin ovat keräilyssä, tosin Nausicaäta tulee enää yksi kirja.

Keräilymalttini johtunee pitkälti rahankäyttötavastani: minimoin kulujani hyvin paljon, saan esimerkiksi vähiten laskuja tässä nykyisessä kolmen kontulaisen taloudessa. Toisaalta kuluni painottuvat tekniikan puolelle, nytkin ostin kesällä uuden tietokoneen vaikkei sille ollut äärimmäistä tarvetta. Tällä tavoin sain vain varmistettua, että velholla on ns. Kunnon Kone. Ja tämä on minulla vaikea mieltää varsinaiseksi keräilyksi.
 
Tosiaan, unohdin sarjakuva-albumit. Tosin ne kuuluvat kyllä imo osaltaan sarjaan "tarpeelliset tavarat", ainakin mangan osalta. On kiva lukea sarjoja uudelleen, ja silloin on tärkeää, että kaikki osat ovat käden ulottuvilla silloin kun niitä kaivataan.

Aku Ankan taskukirjojahan tämä ei kyllä koske, ne kun ovat tarinoiden puolesta täysin toisistaan riippumattomia. Mutta niitäkin kerää tässä perheessä vain pikku-ukko. Me vanhemmat lähinnä käytämme pienen pojan akkarihimoa lahjonta- ja kiristyskeinona: jos sirkuskoulussa ei tule yhtään jäähyä, saa divarista yhden taskukirjan (onneksi ne ovat siellä hyvin halpoja ;)), ja jos jalkapallon tanoke-treenitkin sujuvat asiallisesti, saa toisen. Päinvastaisessa tapauksessa akkareita ei tipu ja viikkorahakin jää saamatta. Ja ennen kuin kukaan älähtää lapsen pakottamisesta vastenmielisiin treeneihin, tarkennettakoon, että siitä ei ole kyse. Pikku-ukko pitää sirkuskoulusta ja rakastaa jalkapalloa, ylienergisen tohottajan kärsivällisyys ei vain aina tahdo riittää siihen, että keskittyy kuuntelemaan mitä valmentaja/sirkusope sanoo, odottaa rauhassa omaa vuoroaan eikä häiritse muiden suorituksia riehumisella ja metelöinnillä. Akkarit ovat siis palkintoja itsehillinnän jalon taidon harjoittamisesta.
 
Tolkienin ohella toinen pääkeräilykohteistani on Metal Gear-pelisarjaan liittyvät tuotteet. Melko lailla pieni kokoelma se tässä vaiheessa vielä on, peleistäkin puuttuu vielä pari, mutta pienin askelin edetään :) Hyllystä löytyy pelien lisäksi mm. sarjakuvia, soundtrackejä ja läpipeluuoppaita.

Aku Ankkoja olen tavallaan kerännyt jo vuosien ajan, vuodesta -92 olen ollut Akkarin tilaaja ja melkein jokainen lehti on vielä tallessakin. Olen lukenut 90-luvun numerot lähestulkoon puhki, usein tuli nuorempana manattua kun ei ollut yhtään lukemista, kaikki tarinat olivat jääneet liian hyvin mieleen kymmenien lukukertojen ansiosta ettei niitä huvittanut enää selailla. Mutta kyllä se niin on että ruokailuhetki ei ole mitään ilman Aku Ankkaa :D

Eurokolikoita tulee myös kerättyä, aina silloin kun niitä vastaan tulee. Alkuperäisistä 12 euromaasta puuttuu enää 4 kolikkoa, mutta näitä uudempia en ole saanut kerättyä oikeastaan yhtään... Suomalaisista eurokolikoista olen yrittänyt kerätä joka vuodelta kaikki, mutta joitakin kolikoita painetaan niin älyttömän vähän tiettyinä vuosina ettei niitä tahdo kierrosta löytyä... Ja 2 euron erikoiskolikoista löytyy kaikki kotimaiset + joitakin ulkomaalaisia. Ja kierrosta olen tosiaan kaikki kolikkoni kerännyt (lukuunottamatta Suomen 1&2 senttisiä). Vanhoja markkoja on kanssa jonkin verran tallessa ehkä jostain 60-luvulta lähtien.

Ja kaippa voisi sanoa että keräilen myös satunnaisesti videopelejä. Jos mukaan lasketaan myös LotR-pelit kaikille alustoille niin pelieni lukumäärä on ehkä 80-100 kappaletta. Eli ei mitenkään hirveästi kun ottaa huomioon että tuossa on kaikki alustat laskettuna mukaan, mutta kiva alku se ainakin on :)

Lapsena tuli keräiltyä jonkun verran pinssejä ja kaikenlaisia keräilykortteja.

Niin ja aloinpa nyt keräämään myös Peter Jacksonin leffoja oikein kunnolla :) Tarkoituksena olisi saada hyllyyn elokuvien kaikki versiot suomijulkaisuina, ihan VHS-kaseteista lähtien.

FreakyMike sanoi:
Vähemmän aktiivisesti keräilen myös CD-levyjä, leffoja, vanhoja kolikoita, julisteita, sytkäreitä, tuhkakuppeja, avaimenperiä, pullonavaajia, minikokoisia alkoholipulloja, kinderleluja (varsinkin metallifiguurit), kauhu/fantasiateemaisia actionfiguureita, taskumatteja, peltirasioita, kaikista kuuluisista rakennuksista tehtyjä matkamuistoja, kiviä/fossiileita/simpukankuoria/luita, vyönsolkia, viewmaster -kiekkoja sekä kaikenlaisia teräaseita. (Niitä valmistan myös itse)
Sun kämppäs on varmaan oikea virikkeiden ihmemaa :D
Tollasia kamoja olisi hauska tutkia ja hypistellä. Pakko sanoa noista Kindereistä, multakin löytyy pahvilaatikollinen Kinder-leluja 90-luvulta. Muistelisin etten silloin oikein pitänyt noista metallifiguista, mutta näin vanhemmiten on arvostus kyllä lisääntynyt, ne on todella siistejä :)

FreakyMike sanoi:
Pahin pakkomielle on toki jo laimentunut, mutta en vieläkään heitä mielelläni tavaroita roskiin ja haluan säästää usein kaikkea turhaakin rojua "pahan päivän varalle" :)
Mullakin on vähän tätä vikaa, tulee säästettyä kaikkea roinaa koska sitä voi vielä tarvita jossain. Savitöitä silmällä pitäen on tullut pistettyä talteen mm. kaikenlaisia rautalankojen ja johtojen pätkiä...

Isilmírë sanoi:
Minäpä väittäisin, että keräilystä pääsee kyllä irti ihan helposti. Joskus, kuten omassa tapauksessani, jopa itsestään, sen enempää asiaa miettimättä.
Kyllä se mulle ainakin olisi kauhean vaikeaa... Onhan tässä vuosien varrella jäänyt monia kiinnostuksen kohteita pois, mutta siihen on lähinnä vaikuttanut ympäristön painostus, ei oma tahto. Varsinkin koulussa ylemmille luokille siirryttäessä oli pakko jättää monta kiinnostuksen kohdetta pois, ihan vaan siksi ettei halunnut näyttää ikätovereittensa seurassa lapselliselta nössöltä :(
En mä ole menettänyt vielä tänäkään päivänä kiinnostusta niihin juttuihin mistä lapsena tykkäsin... Onneksi nyt on tullut jo siihen ikään ettei välitä siitä mitä muut ihmiset ajattelee, vaan harrastaa ja on kiinnostunut siitä mistä ite tahtoo :D

Komppaan Sinilakkia; kerran keräilijä, aina keräilijä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri...
 
UntenMuovaaja sanoi:
Sun kämppäs on varmaan oikea virikkeiden ihmemaa :D
Tollasia kamoja olisi hauska tutkia ja hypistellä.

Keräilyharrastuksesta tekemälläni sivulla on muutama kuvakollaasi yhden harrastehuoneen sisällöstä kolmen vuoden takaa. http://koti.mbnet.fi/zuge/comixfreak/kuva/kokoelma02.jpg - http://koti.mbnet.fi/zuge/comixfreak/kuva/kokoelma03.jpg
Tässä myös valikoituja kappaleita teollisesti valmistettujen aseiden ja vyönsolkien kokoelmasta: http://koti.mbnet.fi/wfan/kuvat/v-kokoelma01.jpg - http://koti.mbnet.fi/wfan/kuvat/v-kokoelma02.jpg (Omatekoisia on kertynyt tähän mennessä kuitenkin jo moninkertaiset määrät)

Talossa on paljon rojua ja kirjahyllyjä muissakin huoneissa, mutta tuo ensimmäisissä linkeissä näkynyt on pääasiassa juuri keräilyharrastukselle omistettu.

Pitäisi ottaa joskus uudempiakin kuvia, koska tällä hetkellä iso osa varsinkin pokkareista ja lehdistä on siirretty muualle ja niiden tilalle on tullut kirjoja ja esineitä. (Lelujen tapaiset pikkutavarat ovat pääasiassa muovipusseissa tai kirjoituspöytien vetolaatikoissa, joten niitä ei kukaan vieras edes näe koskaan.)
 
Minäkin keräilen eri maiden euroja. Tarkoituksena saada mahdollisimman hyvä kokoelma ja myydä se sitten joskus pois, mikäli sille nousee tarpeeksi arvoa. ;)

Vanhoja postimerkkejä löytyy myös aikamoinen kasa. Niidenkin arvo olisi joskus tarkoitus kartoittaa ja myydä sitten pois merkkejä enemmän himoitseville. Jos jollakin on vinkkejä merkkien arvon selvittämiseen (muita kun 'ihanat' postimerkkiluettelot, joita selaamalla tulee lopulta hulluksi..), niin otan vinkkejä ilomielin vastaan. :D

Tällä hetkellä ainoat keräys kohteet, mitä ei ole (ainakaan vielä) tarkoitus myydä pois, ovat leluponit ja Tolkieniin (tai no lähinnä jollakin tapaa LOTR:iin) liittyvät jutut. Jälkimmäisiä tuskin myyn koskaan, mutta kaikista leluponeista en mene takuuseen. ;)

Pidän siis keräilystä, mutta lopettaminen / keräys kohteista luopuminen ajan saatossa ei ole itselleni kovinkaan vaikeaa. Ellei kohteisiin sitten liity muita tunnesiteitä kuin pelkkä keräilyn ilo.
 
Pienempänä minäkin keräilin todella paljon kaikennäköistä pientä tilpehööriä, joka nyt tuntuu lähinnä roskalta, mutta silloin nappulana ne kaikki tuntuivat suurilta aarteilta. Keräilin hyvin ahkerasti tarroja(vihkoja kertyi muistaakseni ainakin kaksi kappaletta, ovat vieläkin tallessa), kiiltokuvia, kirjepapereita ja -kuoria, eläinten kuvia joita leikkelin lehdistä ja pieniä eläinkoriste- esineitä. Hevoset ja koirat olivat kyllä se minun ykkösjuttuni. Jossain vaiheessa ostelimme yhdessä siskoni kanssa Aku Ankan Taskukirjoja, johtuu varmaan siitä kun isoveljemme keräsi niitä myös aikoinaan(niitä piti käydä lukemassa aina salaa ja kohdella kuin kukkaa kämmenellä ettei veli vain huomannut ja olisi suuttunut).

Myöhemmin aloin keräilemään myös kaikkea Harry Potteriin liittyvää, kun innostuin kyseisistä kirjoista. Lähinnä ostelin niitä hväyttömän kalliita tarrapaketteja ja samaan aikaan aloin innostua myös muiden fantasiakirjojen ostamisesta.
Potter-kauden jälkeen (tai varmaan samoihin akoihin) tuli myös mukaan Sormusten Herra. Kirjastahan se lähti. Sitten hieman jälkeenpäin, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi, tuli mukaan kaikennäköinen elokuvien oheiskrääsä. Esimerkiksi niihin elokuvakortteihin sain uppoamaan monta monituista euroa. Korttien määrää en ole laskenut, mutta oikein komea nivaska niitä vieläkin on tallessa. Lisäksi aloin leikellä lehtileikkeleitä ja kuvia. Löytyypä itseltäni myös THS-pelikortitkin.

Nykyään keräilyni rajautuu kirjoihin, satunnaisiin sisustustavaroihin, vanhoihin valokuviin ja postikortteihin. Sekä joihinkin vanhoihin tavaroihin. En tiedä voiko ihan antiikista puhua, sillä minulla ei ole varaa ostaa hintavia tavaroita. Kirpputoreilta yleensä teen löytöni tai ostan joltain tutultani. Tosin olen myös melko valikoiva tavaroiden suhteen, joita haluan/keräilen. Esimerkiksi hieno venäläinen maatuska minulta löytyy, arabilainen vesipiippu, venetsialaisia naamioita jne.

Hyvä puoli tässä "keräilyssä" on oikeastaan se, että niitä tavaroita ja asioita oikeasti arvostaa eikä se ole mitään sellaista epämääräistä tavarapaljouden haalimista sekä hamstraamista. Lisäksi niistä osaa pitää huolta ja asiat kunnolla järjestyksessä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kai sitten minussakin on jonkilaista materialistin vikaa ;)

Ai niin, Mehtiksen tapaan myös isoveljeni kerää eri maiden euroja ja muitakin rahoja. Taitaapi meilläkin olla tallessa iso sikarirasiallinen isoveljen ulkomailta saamia rahoja, jotka eivät hänelle kelpaa :)
 
No kyllä asuu tässäkin tytössä pieni, ellei vähän suurempikin keräilijä. Kirpparireissut varsinkin ovat yhtä itsehillinnän harjoittamista, ettei mukaan tartu ihan mitä tahansa roinaa. Miten te ihmiset pidätte tavaranne järjestyksessä? Minä meinaan tulla hulluksi kun tavarat vaeltelee pitkin tasoja ja ryhmittyy esteradoiksi lattialle. Joskus sitten vain myyn kaiken ylimääräisen pois, kun haluan tilaa ja järjestystä ;)

Eniten minulle kertyy varmaan kirjoja, joita eivät edes siisteyspuuskani kykene viemään mennessään. En tiedä keräilenkö niitä varsinaisesti, koska minulla ei ole koskaan ollut tarvetta saada jonkun tietyn kirjailijan kaikkia teoksia tms. Sarjakuvista keräilen kuitenkin Tinttejä, joista minulta puuttuu muistaakseni kolme. Carl Barksin alkuperäiset olisi hauska omistaa, sillä ne ovat jopa hauskoja, toisin kuin suurin osa nykyajan massa-akuista.
 
Aion aloittaa J.R Tolkienin kirjojen ja Leffojen keräilyä.

[color=blue:72d6e08b64]Yhden lauseen viestejä pyrimme Konnussa välttämään. Voisit täydentää viestiäsi ja kertoa, oletko keräillyt mitään aiemmin. Ystävällisin terveisin konnavahti Lehtokuusama.[/color]
 
Olin penkomassa suvulle kuuluvaa vanhaa (ja hyvin hyvin pölyistä) aittaa ja sieltä löytyi mm. iso pino kristillisiä kirjoja, pohdintoja ja muita tekstejä + laulukirjoja ja virsikirjoja. Kaikki vanhempia kuin 1925 (vanhimmat vuodelta 1818). Joten mieleeni kohosi, liekö tämmöisille asioille keräilijöitä? Suku niitä ei mihinkään saa mahtumaan ja olisi sääli hävittää vanhoja kirjoja. Joukossa oli mm. Sioonin kannel -laulukirja vuodelta 1867, kristillisiä pohdintoja (kaikki iältään väliltä 1886-1924), sekä perus katekismuksia (joilla ei kai liene isompaa keräilyarvoakaan?), vanhimpana noista katekismus vuodelta 1826. Sen lisäksi oli muutama Iso Katekismus (eikös se ole tämä pappisversio katekismuksesta?). Tuohon vielä lisää epämääräinen määrä kaikenmoisia rukouskirjoja tms. tms.

Että onko näillä minkäänlaista keräilyarvoa (ei sillä, en halua hyötyä rahallisesti, kunhan vaan saisin kirjat säästöön).

Muuta mitä löytyi, oli pieni rasiallinen vanhoja sodanaikaisia muistomitaleita ja kunniamerkkejä (+ yksi palvelusormus). Näille tiedän olevan keräilyä, mutten oikein tiedä onko näitä järkevää lähteä kauppaamaan?
 
Aina kannattaa kysyä (jos vaikka joukossa olisi joku harvinaisuus), mutta sellainen käsitys on minulle syntynyt, että "vanhaa" kristillistä kirjallisuutta on tarjolla enemmän kuin edes siihen erikoistuneita antikvariaatteja kiinnostaa. Ellei sitten ole oikeasti <i>todella</i> vanhaa. Useimmille antikvariaateille ei tällä hetkellä tunnu kelpaavan <i>yhtään mikään</i> kirjallisuus, tai ainakaan eivät maksa siitä puolta puupenniä enempää. Olen huomannut että esim. huutonetkin vetää ajan kanssa paremmin, ainakin Tampereen antikvariaatit jopa kieltäytyvät vastaanottamasta tiettyjä kirjoja ilmaiseksikaan, tunkua on niin paljon. (Vanhat koulukirjat muuten kelpaavat jos ovat hyväkuntoisia, niillä on ilmeisesti nyt juuri menekkiä. Ja vanhoilla tarkoitan tässä jopa jotain 40/50-luvun juttuja.)

Mitäköhän tarkoitat sillä onko järkevää lähteä kauppaamaan mitaleita? Siis että saako niistä riittävästi rahaa vai että harmittaako sitten myöhemmin?
 
Siskoni oli nähnyt keräilymessuilla samanlaisen Raamatun kuin hänellä oli, jolloin useammalla kympillä mutta se saattoi olla joku erikoiskappalekin. Yleensä kokemukseni on samanlainen kuin Nerwenillä, vanhalla uskonnollisella kirjallisuudella ei ole juurikaan markkinoita tai hintaa. Mutta kannattaa varmaan kokeilla kuitenkin. Luther-divari on varmaan paras paikka aloittaa, he ovat erikoistuneet uskonnolliseen kirjallisuuteen (ja jotkut raamatut esim. näyttävät olevan aika kalliitakin).

Vanhat koulukirjat ovat tosi suosittuja. Minulla on käynyt hyvä tuuri, yksi kirpputori täällä myi niitä tosi halvalla ja olen ostanut useampia, samoin sain kasan 30-luvun oppikirjoja isältäni, joka oli pelastanut ne roskalaatikosta. Käytän niitä askarteluihin ja täytyy tunnustaa että kun luin vanhoista uskonnollisista kirjoista niin ajattelin ensin niiden kansia jotka ovat hyviä askarteluun :roll:
 
Nerwende sanoi:
Mitäköhän tarkoitat sillä onko järkevää lähteä kauppaamaan mitaleita? Siis että saako niistä riittävästi rahaa vai että harmittaako sitten myöhemmin?

Meinaan nimenomaan sitä, että itsellä kun kumminkin on laatikot täynnä kaikkea pientä tavaraa ja ehkä vähän roinaakin, niin että kannattavuudella taisin meinata sitä, että saisiko niistä kuparilanttia enempää?

Noista uskonnollisista kirjoista fiilikset oli kyllä vähän samat, kuin teidän vastauksetkin. Kun niitä tuntuu olevan joka toisella perheellä (vaikka harvemmin kai näin laajaa kokoelmaa) ja Raamattu on justiinsa se, jota on lähes turha alkaa kauputtelemaan. Kaipa ne kirjat voisi lahjoittaa vaikka seurakunnalle, ne kun huolii yleensä vanhat Raamatutkin. Vaan vanhimmat kyllä nappaan talteen, ei niinkään vaikka ne nuoremmat olisi arvokkaampia, vaan ihan siksi, että ainakin on jotakin hyvin hyvin vanhaa tallessa, joka on kuulunut jollekin esi-isälle/äidille.
 
Joo, minulla on kanssa tallessa <i>Kolme kehottawaa kirjaista : Kristittyin warustuksesta ja sota-aseista, joilla heidän tulee sotia Saatanaa wastaan; Totisten kristittyin autuaallisesta toiwosta; Neuwo ja lohdutus kuolemaa wastaan</i> (joka on siis yksi teos) 1800-luvun puolivälistä, ihan vain siksi että tiedän sen siirtyneen suoraan äidiltä tyttärelle suvussa niin, että olen nyt sen viides omistaja. Ja vaikka se on aika hajoamispistessä, ja osa sivuista puuttuu niin jotain kummaa tunnearvoa syntyy siitä että menneisiin sukupolviin tulee sen kautta suora yhteys.

Kun kavereiden kanssa on jutellut keräilystä niin aika moni tuntuu lapsuudessa käyneen läpi jonkinlaisen keräilybuumin jossa aivan kaikkea mahdollista ja mahdotonta keräiltiin (ja vaihdeltiin). Tarrat, kiiltokuvat ja kortit olivat sitä peruskauraa, mutta myös pullonkorkit, värikynien terät, tammenterhot, hedelmien tarrat ja pyyhekumin purut kasautuivat nurkkiin. (Kyllä, viimeisin oli meidän luokalla ala-asteella tosi kova juttu jonkin aikaa.) Mikä on pöntöin juttu mitä te muut olette keräilleet?
 
No niin, tunnustetaanpa: minä, joka julistin keräilystä irtautumisen helppoutta, olen jälleen langennut haalimaan kokoelmaa. Nyt ei nimittäin enää riitä pokémonien ostelu pikku-ukolle, vaan kerään myös omaa pakkaa, johon tulee pelkästään eeveetä ja sen eri evoluutiomuotoja. Ja koska pakassa, joka käyttää kahdeksaa eri energiaa, ei imo ole mitään järkeä, kortteja pitää tietysti olla niin paljon, että millä tahansa kahden tai kolmen energian kombinaatiolla saa kasaan täyden 60 kortin pelipakan. Ja yksitoikkoisuuden välttämiseksi mitään korttia ei tietenkään saa olla kahta samanlaista =)

Toisaalta vastapainoksi olen yhä enenevässä määrin hankkiutumassa eroon pikkuponeistani, joita olen säilyttänyt lapsuusvuosiltani suurena aarteena ja joiden määrää on aikuisiälläkin tullut muutamaan otteeseen lisättyä.
 
Ylös