Vohobitti
Murhoppeli
Mitäs Vihreän Lohikäärmeen hoppelit on mieltä Juvan uusimmasta?
Meitsin mielestä se on aika lailla odotetun kaltainen. Ei sisällä mitään radikaalia uutta Kontuwikin käyttäjille. Päinvastoin, Juva myöntää hyödyntäneensä Kontuwikiä kirjaa tehdessä.
Reilu 200-sivuinen kirja jakautuu neljään osaan: (1) lyhyesti siitä kuinka Kersti päätyi suomentamaan Tolkienia; (2) vertailua hänen, Eila Pennisen ja Alice Martinin käännösratkaisuista koskien TSH:n ensimmäistä kirjaa; (3) hobittien ja Keski-Maan muiden olioiden puhunnan kääntämisestä ja Tolkienin tavasta kertoa / kuvailla; (4) sanasto ja perusteluita Juvan käännösratkaisuista.
Kirja on taitettu kauniisti, mutta sisältää noloja kirjoitusvirheitä mm. heti takakannessa.
Mielestäni kirjan 1. ja 3. osa olisivat voineet olla laajemmat. Ymmärrän, että kirjoittaja on nyt yli 70 vuotta ja tapahtumista on kohta 50 vuotta, mutta vähän enemmän olisi voinut muistella ja taustoittaa, tehdä enemmän taustatyötä. Niinikään esimerkiksi jo TSH:n liitteissä on puhetta siitä, kuinka hobitit puhuvat yhteiskuntaluokan mukaan ja mitä ongelmia tämä aiheutti kääntämiselle. Enemmän olisi voinut olla myös vaikkapa luontokuvausten kääntämisestä, ja kasveista ja kukista jne. Nyt tätä problematiikkaa sivutaan puolentoista sivun verran.
Luvut 2 ja 4 ovat täyteläisemmät. Kakkosluvussa Juva siis vertailee käännöksiä ainoan itselleen säilyneen käsikirjoitukseen nojaten. Luvusta on jopa iloa kun miettii kääntämistyötä noin yleensä. Viimeiset sata sivua eli sanasto perusteluineen on ok., tosin vastaavaa sanojen etymologista ruodintaa löytyy – kuten sanottua – nykyään Kontuwikistä.
Meitsin mielestä se on aika lailla odotetun kaltainen. Ei sisällä mitään radikaalia uutta Kontuwikin käyttäjille. Päinvastoin, Juva myöntää hyödyntäneensä Kontuwikiä kirjaa tehdessä.
Reilu 200-sivuinen kirja jakautuu neljään osaan: (1) lyhyesti siitä kuinka Kersti päätyi suomentamaan Tolkienia; (2) vertailua hänen, Eila Pennisen ja Alice Martinin käännösratkaisuista koskien TSH:n ensimmäistä kirjaa; (3) hobittien ja Keski-Maan muiden olioiden puhunnan kääntämisestä ja Tolkienin tavasta kertoa / kuvailla; (4) sanasto ja perusteluita Juvan käännösratkaisuista.
Kirja on taitettu kauniisti, mutta sisältää noloja kirjoitusvirheitä mm. heti takakannessa.
Mielestäni kirjan 1. ja 3. osa olisivat voineet olla laajemmat. Ymmärrän, että kirjoittaja on nyt yli 70 vuotta ja tapahtumista on kohta 50 vuotta, mutta vähän enemmän olisi voinut muistella ja taustoittaa, tehdä enemmän taustatyötä. Niinikään esimerkiksi jo TSH:n liitteissä on puhetta siitä, kuinka hobitit puhuvat yhteiskuntaluokan mukaan ja mitä ongelmia tämä aiheutti kääntämiselle. Enemmän olisi voinut olla myös vaikkapa luontokuvausten kääntämisestä, ja kasveista ja kukista jne. Nyt tätä problematiikkaa sivutaan puolentoista sivun verran.
Luvut 2 ja 4 ovat täyteläisemmät. Kakkosluvussa Juva siis vertailee käännöksiä ainoan itselleen säilyneen käsikirjoitukseen nojaten. Luvusta on jopa iloa kun miettii kääntämistyötä noin yleensä. Viimeiset sata sivua eli sanasto perusteluineen on ok., tosin vastaavaa sanojen etymologista ruodintaa löytyy – kuten sanottua – nykyään Kontuwikistä.