(Kesä)mökkeily

Samooja

Varapuheenjohtaja
Suomen Tolkien-seura
Näin kesän saavuttua monet kontulaisetkin häipyvät joko omille tai perheidensä mökeille. Tälle ajanviettotavalle täytyy siis mitä ilmeisimmin perustaa oma topikki. Tänne voi kirjoittaa kaikki hauskat tai muuten mielenkiintoiset mökkitarinat, keskustella mökkeilyn syvimmästä olemuksesta tai vaikkka pohtia mikä on parasta kesämökkiluettavaa. Miten on, pitävätkö kontulaiset mökkeilystä vai kammoksuttaako mahdollinen sähkön ja nettiyhteyden puute siinä määrin että mökkireissut jäävät väliin? Tarvitseeko mökillä ylipäätään olla sähköä/juoksevaa vettä?
Mitä yleensä teette mökillä, minkälaisia kesämökkejä tai miksei muitakin mökkejä kontulaisilta löytyy? Samantien voisitte jakaa vinkkejä siihen mitä mökillä voi tehdä, oletteko keksineet jonkin aivan ylivoimaisen ajanviettotavan kesämökille?

Minä voin aloittaa. Perheelläni on kesämökki noin tunnin automatkan päässä Helsingistä. Mökki sijaitsee järven rannalla, tarkemmin sanottuna niemen kärjessä eli vettä löytyy useammaltakin sivulta tonttia. Perheeseeni hankittiin mökki noin 10 vuotta sitten. Alussa siellä oli paljon kaikenlaista remontoitavaa ja rakenneltavaa, mutta onhan sitä kymmenessä vuodessa sen verran ehditty tehdä että nyt voi jo vähän hengähtääkin. Mielestäni mökkielämään kuitenkin kuuluu sellainen pieni puuhastelu. Aina löytyy vähintäänkin halonhakkuuta tai vaikka kalastusverkkojen paikkausta. Päivän kuumimpien tuntien aikana sitten vain kuljetaankin väliä järvi- aurinkotuoli.
Mökillä kuuluu tietysti myös saunoa. Vihta ja ehkäpä kylmä lonkero saunan jälkeen ovat ekstraa. Yleensä viihdyn mökillä hyvin muutamasta päivästä noin viikkoon. Siinä vaiheessa alkaa tehdä mieli vähintäänkin läheiseen kaupunkiin käymään.

Mökistä löytyy sähköt ja tv:kin toimii, juoksevaa vettä ei ole. Olen tosin tullutkin siihen tulokseen että jos mökillä olisi kaikki satelliitti-tv:stä sisävessaan ja astianpesukoneeseen niin oikeampi nimitys olisi ehkäpä kesähuvila eikä niinkään mökki. Mökki sanaan yhdistän kuitenkin tietyn alkeellisuuden ja normaaleiden mukavuuksien puuttumisen.
 
Minulle mökkeilyyn kuuluu ainakin juoksevan veden puute. :) Sähköjä ei mökillämme ennen ollut, vaan omistajien vaihtuessa sähkötkin sinne sitten vedettiin. "Meidän" mökkimme on ukkini rakentama, silloin kun isäni oli pieni. Mökki oli isovanhempieni omistuksessa kunnes mummini sairastui, silloin mökin ostivat tätini ja hänen miehensä. Mökki ei siis teoriassa ole koskaan ollut juuri minun perheeni omistuksessa, mutta aina se on kuitenkin ollut "meijän mökki". Eli sinne on saanut mennä kun on halunnut. Minä tykkään mökkeillä myös talvella. Joskus olisi ihanaa viettää joulukin siellä. :) Kesämökkeilyyn kuuluu toki olennaisena osana uiminen, jota en muualla käytännössä harrastakaan.

Olen Samoojan kanssa samoilla linjoilla mökkiin kuuluvista mukavuuksista. Meidänkin mökillämme on telkkari, mutta lähinnä joidenkin "elintärkeiden" urheilukisojen katsomiseen. Ennemminkin mökillä soi Radio Suomi tai vanhaa suomalaista musiikkia.

Valitettavan harvoin olen siellä viime vuosina käynyt... Hassua kuitenkin, että näin vaihdossa ollessani olen ikävöinyt mökillä oloa tosi paljon. Kuunvaihteen jälkeen pääsen taas laittamaan katiskan johonkin sellaiseen amatöörimäiseen paikkaan mistä ei varmasti kalaa saa. :heart: Yrityshän se on tärkeintä, eikö vain?
 
Kunnon kesämökissä ei tietenkään ole juoksevaa vettä eikä sähköjä kuin korkeintaan aurinkopaneelin verran. Jos sitä enemmän löytyy luksusta, se on jo huvila minulle. Meidän kesämökkimme on sellainen perus hirsimökki, kaasuhellalla ja kaasujääkaapilla, ja aurinkopaneeli toimittaa sähköä valoihin ja matkatelkkariin.

Itsellä on ollut ilo ja ahdistus saada viettää paljonkin aikaa kesämökillä nuorempana. Kesämökkimme tehtiin joskus kun olin hyvin pieni, ja siitä lähtien siellä sai (oli pakko) käydä kesällä joka viikonloppu. Kunnes jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja en enää kertakaikkiaan suostunut lähtemään mukaan, ja olin tarpeeksi vanha jäädäkseni yksin kotiin. Silloin mökkeilystä oli tullut rasittavaa ja ahdistavaa. Ei saanut olla rauhassa porukoilta eikä siellä ollut juuri mitään mielenkiintoista, aina vaan harmaata ja kylmää ja tuhottomasti itikoita. Vaikka kaupungissa oli lämmintä ja aurinkoista, mökille kun tuli niin pilvet löytyivät heti.

Nyt myöhemmällä iällä mökkeilystä voi taas nauttia kun siellä ei tule käytyä kuin ehkä kerran kesässä. Silti paljon mieluummin lähtisin sinne yksin kuin porukoiden mukana, sillä ennen kaikkea mökkeilyssä kaipaan omaa rauhaa. Tänä kesänä olisi kyllä pitkästä aikaa tahtoa ja vapaata aikaa vaikka erakoitua täysin sinne. Kuunnella iltaisin Olavi Virtaa tai jotain muuta kansallisromanttista tai muuten vaan vanhaa ja soudella pitkin järveä ja yrittää onkia sitä kuningasahventa.
 
olkaa onnellisia te joilla on mökki vieläpä hyvällä paikalla, mie olisin halunnut että meillä olisi ollut muttei porukat koskaan lämmenny ajatukselle...
 
Äiti veljineen rakensi kullekin kesämökit samaan niemeen reilu kymmenen vuotta sitten. Mökkimme on siis Päijänteen rannalla, noin viidentoista kilometrin päässä meiltä kotoa. Minua tosin harmitti varsinkin pienempänä se, ettei meidän mökissä ole kuin yksi kerros kun enon mökillä oli yläkerta ja toisenkin enon mökillä sellainen hieno makuusoppi katonrajassa.

Yleensä siis käymme mökillä kesäisin pari kertaa viikossa saunomassa ja syömässä makkaraa. Osittain karjan takia, osittain muuten vain siellä ei kuitenkaan ole yövytty kertaakaan. Sähköjä ei ole eikä tietenkään juoksevaa vettä. Se ei kuitenkaan tuollaisilla illan mittaisilla käynneillä haittaa lainkaan.

Minun on vaikea kuvitellakaan viipyväni mökillä kovinkaan pitkään, lähinnä siksi, että kavahdan kaikkia mahdollisia ötököitä, ja niitähän siellä riittää. Sähköjen puute aiheuttaa sen, ettei hämähäkkejä voi imuroida poiskaan. En varmaan pystyisi nukkumaan siellä silmällistäkään.

Niinpä tärkein ajanvietteeni mökillä on uiminen. Mökkireissut ovat oikeastaan ainoita mahdollisuuksia päästä uimaan, mikäli ei jaksa helteessä pyöräillä rannalle. Ja mökkitiellä olen myös opetellut ajamaan autoa :)
 
Yksi mikä mökkeilyssä minua inhottaa on yksityisyyyden puute. Sitä kun ollaan pienessä tilassa ja nukutaan melkolailla samoissa huoneissa alkaa vähän päässä vipata. Joskus pahimmassa murrosiässä oli aina ongelmana se, etten voinut puhua ja tekstailla keskellä yötä. Kyynel. Nykyään vaan lähden yksin kävelylle tai soutelemaan jos rentoutumistarve tulee. Viimeksi loppui kirjatkin kesken, enkä löytänyt Puumalasta kirjastoa. Toinen kyynel.

Niin, meidän vakiovuokramökkimme sijaitsee Puumalassa, kuten varmasti todella monen muunkin mökki. Vanhempani menivät Puumalassa eräällä museotilalla naimisiin muutama vuosi sitten. Sen seuraus onkin varmaan yksi mukavin mökkimuistoni: Isäni veljet saivat jotenkin vihiä asiasta ja pari päivää myöhemmin he tulivat perheineen "kyläilemään." Olivat ostaneet valtavasti ruokaa ja huh.

Voisin olla katkera siitä, että toisilla on oma mökki melko lähellä kotia ja näinollen voivat mökkeillä melkein milloin haluavat. Meille mökkeily on semmoista "kerran kesässä" -hauskaa. En siis ole katkera.

Ainiin, vielä myötäilen muita siinä, että mökini kuuluu olla tietyllä tapaa askeettinen. Kun "Puumalan mökille" tuli sähköt ja sen myötä myös telkkari, kauhistuimme. Laitoimme onneksi telkun kaappiin ja saimme taas huokaista helpotuksesta.
 
Syrjänrinne

"Meidän" mökkimme on oikeastaan äitini vanhempien mökki. Äidinisän suvulla on jo useamman sukupolven perinne lomailla Taipalsaarella päin. Yksi niemi on jopa nimetty suvun mukaan :wink: Tai siis osa ukin isän sisaruksista, ukinisä mukaan lukien, suomensi nimensä kesäpaikan nimen mukaan. Tuli sitten Voipioita.

Ukki kuitenkin halusi vähän omaa rauhaa ruuhkaisesta niemenkärjestä ja osti mökin hiukan etäämpää, muistaakseni tädeiltään. Naimattomia tätejä mökissä oli asunut kaikkiaan neljä, mutta nuorinkin oli jo vanha. Äitini oli suunnilleen 18-vuotias tuolloin. Paikan nimi, Syrjänrinne, tuttavallisemmin Syrjis vaan, kuvaa melko hyvin sijaintia. Mökki on lahden perukoilla, etelärinteessä, kirkonkylälle on kävelymatkaa pari kilometriä, soutaen vielä lyhyempi. Muita asukkeja lahden rantamilla ovat vain kaksi iäkästä sukulaisrouvaa, joita molempia sanotaan tädeiksi, vaikka vain toisen kohdella sana vastaa oikeaa merkitystään. Sopiva ympäristö siis sekä hiljentymiselle että riehumiselle. Myös nudismi on mahdollista.

Sauna ja kasvimaakin löytyy. Äitini ilmeisesti käytti kasvimaata myöskin lasten kasvatuskeinona. "Jotta meidän lapset ei luule ruuan kasvavan kaupassa". Taisi oppi mennä perille. Minä ja siskoni möyrimme kasvimaata nykyään eniten. Tänä kesänä kasvaa perunaa, hernettä, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Villiintyneiden vadelma- ja mustaherukkapensaiden lisäksi. Yksi mökin aiemmista omistaja-tädeistä oli omistautunut puutarhanhoidolle ja puolivilleiksi levinneitä istutuksia löytyy ympäriinsä.

Lapsena viihdyin loistavasti mökillä. Isossa perheessä leikkiseuraa riitti aina, myöskin serkut olivat usein yhtä aikaa mökillä. Varhaisteini-iässä minulla oli lievä mökki-inhokausi, mutten avoimesti kapinoinut koskaan. Nyt haaveilen saavani abi-kevääksi kesätöitä Taipalsaarelta tai Lappeenrannasta, jotta voisin asua mökillä omassa rauhassa tai ehkä siskon kanssa.

Matkaa meiltä kotoa on vajaat 100 kilometriä, joten päiväseltäänkin vierailu onnistuu kyllä. "Luksusta" meillä on juokseva vesi, tosin vain saunalta saa lämmintä vettä, sekä sähköt. Telkkari hankittiin viitisen vuotta sitten. Onhan se ihan kiva, muttei mitenkään välttämätön. Sähköhella ja muutamat siirreltävät lämpöpatterit, sekä tietysti valaisimet, ovat sitten loppuosa elektroniikasta. Mikroa ei koskaan tule, se on päätetty.

Mökki on ainut paikka, jossa tiskaaminenkin on ihanaa :)
 
Meidänkään mökillä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä kuten ei kunnon mökissä kuulukaan olla :). Ja sehän ollaankin taidettu jo muutamaan otteeseen mainitakkin tässä keskustelussa. Meidän mökin lailliset omistajat ovat minun isovanhempani äitini puolelta, mutta mökillä vierailee lähes koko suku pitkin kesää. Siksi nykyään pitääkin aina mummolta käydä tarkistamassa, että onko joku varannut mökkeilyvuoron, jos on halua lähteä saunomaan ettei paukauta sinne keskenkaiken toisten mukavia grilli-bileitä.

Oikeastaan tulin itse juuri tänään mökiltä. Vietin siellä viikonlopun, joka tosin tuntui ehkä hieman liian pitkältä ajalta. Tosin sekin johtui luultavasti vain siitä, ettei siellä ollut paljon mitään erikoista tekemistä kun ei oltu hoksattu ottaa mitään pelejä tai muuta sellaista mukaan.

Mökillä saunominen on parasta mitä tiedän :). Siellä löylyt tuntuvat aivan erilaiselta kuin kotisaunassa. Johtunee varmaan siitä, että välissä voi käydä auna pulahtamassa vieressä olevaan järveen ja sitten taas ottaa hikeä pintaan.

En osaa sanoa omasta mielestäni parhainta mökkikokemustani, mutta mieleen nyt kuitenkin ponnahtaa kerta, jolloin olimme siellä viettämässä erään kaverini läksijäisiä. Meitä oli viisi henkilöä siellä. Oli kuitenkin jo syyskuu eikä kukaan jaksanut lähteä saunomaan, joten se osa mökkeilystä sitten jäi taka-alalle sillä kertaa mutta muuten kyllä oli oikein mukava reissu :). Mitä nyt hirvikärpäset tahtoivat syödä pääni joka kerta kun ulos menin.

Se minua kuitenkin siinä mökkeilykerrassa kuitenkin vielä jaksaa ihmetyttää, että miksi kummassa me kaikki tuppauduimme "olohuoneeseen" nukkumaan kun siellä oli kaksi vapaata kammaria =D. Toisessa oli parisänky ja toisessa sängyksi levitettävä sohva, mutta me vain pakkauduimme kaikki samaan huoneeseen. Eräs Mira nukkui "olohuoneen" toisella sohvalla ja lattialla hänen vieressään nukkui Henna, jonka läksijäisiä silloin vietettiin. Huoneen toisella sohvalla nukkuin minä yhden Joonaksen kanssa ja viides ryhmäläisemme, Tommi valvoi lähes koko yön istuen takan edessä ja vahtien ettei tuli pääsisi sammumaan. Raukkaparka vilustui tämän yön jälkeen.

Mökillä viihtyminen riippuu sitten ihan siitä, että millaisessa seurassa siellä ollaan ja mitä viihdykkeitä mukava on. Kaikki mahdolliset seurapelit, kuten vaikka kroketti ja betangue ovat hyviä viihdykkeitä.
 
Eräs lapsuuteni tärkeä vedenjakaja on vuosi 1993, jolloin hankimme oman mökin. Sitä ennen olimme olleet vannoutuneita vuokramökistejä, meillä oli vakipaikka kaukana Savonlinnan kupeessa Enonkoskella. Sinne ajeltiin joka kesä loputtomalta tuntunut matka Kotkasta ja vietettiin aikaa pari viikkoa. Isovanhemmat ja pari tuttavaperhettä olivat vakiovieraita jotka kävivät aina ainakin jonkun päivän viipymässä luonamme.
Vielä kesä 1993 vietettiin siellä, mutta toisen mummon paheneva alzheimer pakotti hänet siirtymään ensin meidän hoiviimme ja aikanaan sitten palvelutaloonkin. Siispä meillä oli rahaa mummon rivitaloasunnon myynnistä ja kamala määrä huonekaluja, jotka piti sijoittaa jonnekin. Siispä ostimme mökin (josta mummo omisti puolet kuolemaansa saakka). Siellä sitten on sen jälkeen vietetty kesää jos toistakin, eikä varsinaista inhokautta koskaan iskenyt. Enonkosken vuokramökki on jäänyt varhaislapsuuden puolimyyttiseksi kultakaudeksi, johon liittyvät muistotkin lienevät monin tavoin värittyneitä. Sen huomasin oikeastaan jo Enonkosken aikojen kuluessa - jalkojen kasvaessa kilometrien taivallus "ylämökiltä" järven rantaan "alamökille" muuttui kesien välissä ehkä kilometrin mittaiseksi talsinnaksi. Vanhempien kertoman mukaan matkaa oli parisen sataa metriä. Enonkoski oli otollinen paikka kullatuille muistoille, koska siellä käytiin vain se kerta kesässä. Nykyinen mökkimme, Leppäniemi (paikan kutsuminen niemeksi on yksi suurimmista liioitteluista joita olen tavannut), on jokseenkin arkisempi paikka. Vaikkei sinnekään reilun sadan kilometrin päähän kovin usein ajeta perillä yöpymättä. Keväisin joskus, kun mökkeilypolte herää mutta eristämätön mökkimme ei kuitenkaan ole vielä aivan yöpymiseen soveltuvassa jamassa, ellei halua polttaa motillista puita kerralla :p

Pian mökki kokee pahanlaisen mullistuksen, kun sinne asennetaan aurinkopaneelit ja jonkun verran valoja. Tähän mennessä on selvitty puulla, kaasulla ja kotona sähkövirrasta ladatuilla akkulampuilla. Ja ne tärkeät urheiluottelut isä on katsonut ihan suoraan akusta matkatelkkariin virtaa ottaen :p
 
Köyhällä perheellämme ei ollut varaa omaan mökkiin. Myöhäisteini-iässäni pääsin parina kesänä vuokramökkiin. Kiva oli iltamyöhäsellä lähteä kaverin kanssa soutelemaan isolle järvelle ja seota täysin suunnista. Laiturinnokkaan laittamani öljylamppu sammui pian sen jälkeen kun palasimme rantaan. Olisimmekin loppuyön kiertäneet rantaa toivoen erottavamme tutun näköisen laiturin pimeässä.

Appivanhemmillani on siirtolapuutarhamökki Heinolan Vasikkasaaressa. Sairaseläkkeellä oleva appiukkoni käytännöllisesti katsoen asuu siellä tämän kesän. Mökki sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä kotinurkilta. Siirtolapuutarhaa suunniteltaessa siitä päätettiin tehdä hyvin yhdenmukainen mökkejä myöten. Ne ovat kaikki samankokoisia mustalla harjakatolla ja väritys noudattaa samaa kaavaa. "Meidän" mökkimme on punaisella tienvierusalueella eli jokainen mökki on väriltään punainen. Sävyn on itse saanut päättää ja se vaihteleekin melkein pinkistä ruskeaan. Keskialueen mökit ovat keltaisia ja järven rantamilla sijaitsevat sinisiä. Antenniviidakkoa ei ole, sillä käytössä on yhteisantenni. Myös liputus hoidetaan yhteisellä tangolla. Järvivettä pumpataan putkistoihin ja sähköä jaetaan. Vedenlämmityksestä ja viemäröinnistä jokainen huolehtii itse. Alue on vain muutaman vuoden vanha ja kovasti arvostettu jo. Myytävistä mökeistä saa maksaa monta kymmentä tuhatta euroa. Kaupunki raivaa kahdeksan uutta tonttia yhdistykselle. Ne mennevät kuin kuumille kiville.

Lapsille siirtolapuutarhaelämä sopii mainiosti. Grillistä saa makkaraa, järvellä voi kalastella, kasvimaata penkoa, kahluualtaassa pulikoida, pikkukiviä joko heitellä järveen (3-v.) tai syödä (10-kk)... paljain jaloin kirmaavat tai ryömivät pitkin nurmikkoa ja väistelevät sadettimia. Minä potkin kickbiken mökille ja teen lyhyitä lenkkejä hiekkateillä. Syssyllä potkin sen taas takaisin kaupunkiin talvivarastoon. Mökissä on suihku, sauna, sisävessa, keittiö mikroineen (mikroon ei rajaa vedä se joka joutuu lämmittämään vauvanruokia) ja televisio. Siitä ei ole yritettykään tehdä romanttisen alkeellista. Sellaista halajavien ei tarvitse poistua kotoa ollenkaan, katkaisevat vain veden ja sähkön ja pitävät ikkunat auki yötä päivää hyttysten tulla.
 
Minulle mökkeily ei ole koskaan ollut kovin tärkeää. Mökillä on kiva käydä kerran, kaksi kesässä, mutta ajatus siitä, että siellä oikeasti "asuisi" on jotenkin ahdistava.

OK, tämä varmaan johtuu siitä, että meidän perheellä ei koskaan ollut mökkiä eli en ole koskaan oikeasti "asunut" mökillä. Sekä isän vanhemmilla että äidin vanhemmilla oli, mutta ne olivat "heidän" mökkejään ja siellä käytiin vaan kylässä (ja kivaahan se oli, etenkin pienenä). Sama juttu nyt, kun isällä on mökki: sielläkin käydään vaan kylässä. (Ja tuon "toisen puoliskon" vanhempien mökillä myös). Se riittää minulle. En myöskään ole suuri saunoja, eli sitäkään en niin kaipaa (kotonakaan ei ole saunaa).

Minä kaipaan mökkielämääni sähköt. Juokseva vesi tai muut sen sellaiset mukavuudet eivät ole välttämätöntä, mutta sähköt on oltava. Haluan tehdä mökilläkin kivoja juttuja jos sataa, ja esimerkiksi lukeminen ja lautapelaaminen vaativat valot. Myös jääkaappi on minulle (ahneena ihmisenä) välttämätön.
 
Meillä on kaksi mökkiä, isän suvun mökki ja äidin suvun mökki. Äidin mökkiä olen aina inhonnut, sillä se on järvellä ja järvi on aivan väärä paikka mökille. Lisäksi siellä on aina ollut liikaa nuorempia sukulaisia riesana.

Isän mökki taas on aina ollut rakas, se on aivan meren rannalle kallion päällä. Siihen tuulee aina ja sen edestä aukeaa melkeinpä avomeri, sillä mökin edustalla ei ole saaria. Mökissä on aitoa Muumipappa ja meri-tunnelmaa. Lapsena oli mahtavaa kun sai hyppiä kallioilla ja leikkiä leikkejään. Lisäksi alueella on pieni lammikko, jossa on joka vuosi nuijpäitä. Lapsena niitä oli kiva pyydystää ja päästää takaisin. Itse en ole koskaan kokenut tällä mökillä käymistä inhottavaksi ja toivoisinkin, että olisimme siellä useammin. Se ei ikävä kyllä vain onnistu mökin muiden käyttäjien takia.

Mökki on täynnä nostalgiaa ja onnellisia muistoja ja siksi olenkin hyvin surullinen sen kovan kohtalon takia; mökki on vanha ja kun uudet jätevesisäädökset astuvat voimaan, se on pakko purkaa. Sinne ei pysty vetämään putkia. Mökkimme on siis hyvin alkeellinen, tosin sähkö meillä on "ylämökissä", lähempänä rantaa sijaitsevassa saunamökissä saa pärjätä akkulampuilla.

Mökillä ehdottomasti parasta tekemistä on vanhojen Aku Ankkojen lukeminen (60-luvulta) ja Kimblen pelaaminen (sitä ei tosin sitten muualla pelatakaan). Mökillämme ei ole lainkaan auringon ottoon sopivaa paikkaa ja veteenkin on hyvin hankala päästä, joten meri jää tunnelmoinniksi. Se ei ole silti ikinä haitannut. Kaiken kaikkiaan minusta mökkeily on maailman mahtavinta ajanviettoa kesällä, voisin vaikka muuttaa sinne koko kesäksi.
 
Meillä on mökki, ja juttu menee niin, että isovanhemmat ovat aina sanoneet jättävänsä sen perinnöksi meidän perheelle ja heidän asuntonsa taas jää äidin siskolle. Se kertookin siitä, kummassa paikassa vietämme enemmän aikaa... Ja me käymme mummolassakin usein.

Mökki on ahkerassa käytössä kaikkina vuodenaikoina, joulunkin olemme siellä viettäneet. Varsinkin kesällä se on aivan ihana, pieni talo mukavalla paikalla. Rannassa on sauna josta saa helposti myös savusaunan, ja lisäksi mökkirannassa, noin 200 metriä talolta, on pikkumökki/neitsytmökki, jossa me perheen nuoret tytöt usein nukumme.

Meidän mummolla on iso valikoima hömppäromaaneita, klassikoita, Valittuja Paloja ja National Geographyja, ja niitä tulee hänen kirpparikäynneiltään aina lisää, joten lukeminen ei lopu kesken. Lisäksi uiminen, radion kesämusiikki, äänikirjat, ruuanlaitto yhdessä (muurinpohjaletut, njam) ja poliittinen keskustelu ovat ihania ajanvietteitä.

Eikä mitään nettejä. Televisio on, mutta siinä toimii ykkönen vainen. Ja vettä ei ole juoksevana. Eikä jääkaappia, mutta viileä maakellari kyllä. Pienenä me pelättiin sitä vallan hirviästi.
 
Minä en ole oikeastaan ikinä mökkeillyt kunnolla. Olen kyllä käynyt joskus sukulaisten ja tuttavien mökeillä ja tainnut olla joskus yötäkin mutta se on aika vierasta puuhaa eikä kauheasti viehätä minua.

Meillä oli kyllä mökki siirtolapuutarhassa, sellaisesta mökkeilystä minäkin pidän. Luovuimme siitä kymmenisen vuotta sitten ja vaikka luopuminen oli yllättävän helppoa, on siitä hyvät muistot. Isovanhempani rakensivat mökin 50-luvulla ja lapsuudessani aika monet mökkinaapurit olivat heidän tuttujaan. Mökissä oli sähköt ja sinne tuli juokseva vesikin, tontin reunalle. Vessaa ei ollut vaan alueella oli useampi huussi yhteiskäytössä. Se oli yksi syy siihen miksi emme asuneet mökillä pitempiä aikoja, siskoni ja minä kuulemma kieltäydyimme käyttämästä niitä. Toinen syy oli se että asuimme ehkä kolmen kilometrin päässä mökiltä eikä vanhempieni vähän ankea avioliittokaan auttanut, en minäkään erityisesti haluaisi asua yksihuoneisessa mökissä sellaisessa tilanteessa. Tontti ei ollut mikään iso mutta meillä on muutama ihana omenapuu ja kukkapenkki ja pieni kasvimaakin. Sauna oli sekin yhteiskäytössä ja iso, minusta oli ihanaa käydä suihkussa jonka vesi tuli järvestä. Uimarantakin oli ihan hyvä. Olen kasvanut asuinyhteisössä joten tuollainen yhteisöllinen mökkeily sopi minulle ihan hyvin, varsinkaan kun silloin alue oli aavistuksen verran nuhjuinen. Nyt siirtolapuutarhat ovat kai muotia ja hinnat nousseet ja asukkaat muuttaneet mukavuudenhaluisemmiksi. Nykyään siellä on kai vesivessatkin ja joillakin yksityisiä huusseja.

Voisin kuvitella että joskus tulevaisuudessa, jos minulla olisi varaa, voisin itsekin hankkia siirtolapuutarhamökin. Se on hyvä mökkeilytapa autottomalle kaupunkilaiselle.
 
Mökkeily on varmaan kallista. :grin: Meinaan, ensin pitä se mökki hankkia jostain, sitten sinne pitää hankkia kaikkea, soutuvene ja kerrossänky ja grillikatos ja sun muuta. Siksi varmaan siitä vedestä ja sähköstäkin tingitään... :D Kyllä se kuuluu kesämokkeilyyn, että vettä haetaan jostain ja keitetään jossain ja vessana on huussi.

Meillä ei oikeastaan ole mökkiä. Hauskaa tässä nyt on se, että meidän koti on hienolla mökkialueella, järven rannalla keskellä metsää. Ja kyllä, meillä on rantasauna ja soutuvene ja grilli, kerrossänkyä ei enää. Huussiakaan ei ole. Kiva paikka viettää kesät, mutta eipä tuo paljon vaihtelua.

Oikeastaa meillä on vaihtoehtoinenkin paikka, mutta siellä käyminen on jäänyt todella vähälle viime vuosina. Viime joulu siellä oli aivan ihana. Kyseessä ei siis ole mökki, jonka määrittelisin pieneksi taloksi, vaan oikein iso kaksikerroksinen talo, joka oli mummin lapsuuden koti ja joka on jaettu kahtia mummini ja hänen veljensä jälkeläistn kesken. Siellä käydään sitten etenkin tuon veljen suvun puolelta aika usein, meidän puoli taas on usein tyhjänä. Siellä on sähkö ja kylmä kaivovesi taloon, uuteen rantasaunaan on laitettu ihan suihku ja lämminvesivaraaja. Siellä on ollut vanha sauna, mutta se lahoi ja purettiin pois. Vessaa ei ole, eli silloin joulunakin täytyi tarpoa pihan perälle huussiin.

Mikä mökkeilyssä on kivaa? No, tuollaiset arjen vaikeuttajat kuten huussi tuovat jotain tekemistä tylsyyteen, vaikka muuten minulle ei paljon tekemistä löydy. Toisaalta taas mökille lähtö edellyttää pakkaamista, mistä en pidä, saati sitten purkamisesta. Mutta se on niin kivaa päästä tonkimaan niitä vanhoja tavaroita ja soittaa sillä kammottavassa vireessä olevalla flyygelillä (jouluna piti laittaa takki ja sormikkaat päälle, koska flyygeli oli siellä toisella puolella, eikä meillä ollut syytä lämmittää kuin oma puoli).

Passenger, miksi järvi on väärä paikka mökille? Tuohan kuulostaa aivan nurinkuriselle.

Tulikin mieleen, että tässä lähellä yhdet mökkiläiset seilaavat usein laiturillaan järvellä. Söpö idea, olisipa meilläkin kelluva laituri. Ehkä järvellä on vähemmän hyttysiä! Se on varmasti maalaiselämän kauheus, hirveästi hyttysiä nimittäin.
 
Meillä on oma kesämökki, mutta se onneks on vaan n. 10 km päässä kotoa.
Mökillä on kiva käydä kesällä uimassa ja ulkoilla korvessa ja käydä isän kotipaikalla, mikä on ihan siinä lähellä ja kummitkin asuu ihan melkeinpä meidän mökin naapurissa.
Joskus ennen kävin syksyllä aina ravustamassa mökkeilyn yhteydessä isän ja siskon kanssa, kalastettiin rannassa ja ajettiin siskojen kanssa mopolla metsätiellä.
Enää ei oikein tule käytyä muuten kuin uimassa ja muuten vaan käppäilemässä. Pyöräilen useesti mökille kotoa ja takaisin, kun vanhemmat haluaa jäädä mökille yöksi ja mie en.

Meillä ei mökillä tule juoksevaa vettä, mutta sähköt on. Ja onhan siellä telkkari, että ei ihan toimettomana tarvii olla, kun ei sitä kirjaakaan jaksa ihan 24/7 lukea.
Yks mikä häiritsee mökillä on ne ötökät, kun sinne sisällekin helposti pääsee kaikenmaailman hyttysiä ja önniäisiä, niin ne on kyllä tosi ärsyttäviä.
 
Minusta mökkeilyn hauskuus nimenomaan perustuu siihen että pitää tehdä puita, kantaa vettä saunaan, kärsiä ötököistä ja ehkä jopa olla ilman sitä sähköä. Minusta se on vähän kuin koko mäkkeilyn idea. Pääsee luonnon keskelle, pakoon telkkareiden ja autojen meteliä. Saa tehdä käsillään fyysistä työtä ja nauttia sitten sen työn hedelmistä vaikkapa saunassa tai illalla nuotion ääressä. Kun on tarpeeksi tekemistä niin ei ehdi kaivata telkkaria ja tietokonetta. Ja kun nykyään monille ihmisille juuri tuollaiset työt ovat arjesta irroittautumista. Tulien teko on mukavaa puuhaa josta oikeasti nautin ja veden kannon tai puiden teon jälkeen sauna maistuu paljon paremmalta kuin jos on istunut koko illan tietokoneella tai telkkaria katsellen.
Harmi vaan että meidän perheellämme ei ole koskaan ollut kesämökkiä. Vanhemmat kun asuvat järvenrannassa missä on kesämökkejä ympärillä. Paikka on kyllä ihana, mutta se alkeellisuus puuttuu.
 
Ja taasen olen Jaamarin kanssa tismalleen samaa mieltä. Rehellisesti sanoen minusta mökki, jossa telkkari pauhaa ja vesi tulee ihan suoraan ei ole edes kunnon mökki, enemmänkin kesäasunto. Mökin piirteisiin kuuluu luonto [erityisesti vanha, ah-niin-ihana havumetsä], monet kivat pikku askareet ja pimeys tähtitaivaineen iltaisin. Minä rakastan mökkeilyä yli kaiken: omistamme Suomussalmen lähellä sijaitsevan Juntusrannan kylän lähistöllä pienen hirsimökin ja julmetusti maata. Mitään ei sinne tule, ei vettä tahi sähköä, joten pienen lähteen (jonne matkaa mökistä noin 400m) ja kynttilöiden/taskulamppujen kanssa saamme selvitä. Puuta on liiterissä kivasti ja ensimmäinen työ minkä mökille saapuessamme teemme onkin lukuisten kaminoiden ja takkojen lämmittäminen, jotta talo saataisiin mahdollisimman nopeasti lämpimäksi. Hirveästi hommaa siellä mökillä on: puutarhan kunnossapito, johon sisältyy hommaa niin paljon, että se on suurinpiirtein ikuisuusprojekti; metsän harventaminen, aitojen pystyttäminen, puiden ja veden kanto jne. Ja siinä sivussa ehtii nauttia luonnosta ja puutarhan antimista. Jotenkin mökillä kaikki sujuu, eikä ole kiirettä. Aina ehtii lukea kirjaa tai käydä kävelyllä. [off huomatuksena: kerran luin mökillä kahteen vuorokauteen koko TSH-trilogian :p] Siellä on jotenkin niin kivaa.

Ja olen aivan varma, että joku päivä pidän siellä Kontumiitin. Luulisi täältä löytyvän sen verran mökkeilystä pitäjiä, että se olisi mahdollista. :)
 
Parasta mökillä on hiljaiset kesäillat, kun järvi on ihan peilityyni ja joku kuikka huutaa jossain järvellä. Se on niin kaunista.
Mie kun asunkin niin syrjässä (en ihan korvessa), että mökillä ei niin erityistä ole muuta kuin uiminen (minkä mainitsin aikaisemmin) ja tuo ylläoleva. Aina tulee kauhean surullinen olo, kun ei oo mitään tekemistä. En vaan osaa pelkästään olla.
 
Minua harmittaa todella se että menimme myymään mökkimme. Se harmittaa todella paljon. Onhan siitä kuitenkin jo melkein neljä vuotta kun sen myimme, mutta kun siellä oli aina niin hauskaa. Sielläkään ei ollut sähköä eikä vettä. Haimme veden aina 50 metrin päässä sijaitsevasta lähteestä. Meillä oli myös oma uimaranta, pieni, mutta mukava. Ikävä mökille! :cry:
 
Ylös