Keski-Maa -aiheisen taiteen merkitys mielikuviin kirjoista

En löytänyt aiheesta topikkia mutta pyydän anteeksi jos sellainen jo on.
Niin,LOTR-elokuvista on puhuttu paljon ja siitä kuinka ne ovat vastanneet tai muokanneet(myös pilanneet) mielikuvia Tolkienin kirjoista.Mitenkäs Tolkien-aiheisen taiteen merkitys?Elokuvissahan on käytetty paljon myös näiden kuuluisien Tolkien-taiteilijoiden näkemyksiä.Omalla kohdalla olen huomannut että ne maisemat,lavasteet,puvut yms. jotka hyväksyn "oikeiksi" vastaavat aika paljon aiemmin näkemiäni maalauksia/piirroksia Keski-maasta.Esim.John Howen taide.
Muistan jo lapsena nähneeni Keki-Maa aiheista taidetta ja ihmettelin että mistä nuo maagiset kuvat tulevat?
Kun joskus myöhemmin kuulin Tolkienista ja tartuin kirjoihin minulla oli jo aika vahvat mielikuvat valmiina.
Olisi mukava kuulla miten teillä muilla taide on vaikuttanut kuvaan Keski-Maasta?

 

Huomaan kuinka paljon varsinkin John Howen ja Alan Leen Tolkien kuvitukset ovat muokanneet omia mielikuviani kirjojen maailmoista. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä, millainen näkemykseni (elokuvien maisemista puhumattakaan) Keski-Maasta olisi ilman heidän töitään. Huomaan jopa usein täysin erityylisiä kuvia tarkastellessani miettiväni juurikin kyseisten herrojen Keski-Maa kuvausten olevan juurikin niitä joida pidän "ainoina oikeina" Tolkien kuvauksina... Tai ainakin ajattelen niiden olevan lähimpänä Tolkienin omaa visiota. Tietenkin Tolkienin omat sadunomaiset kuvitukset ovat vaikuttaneet myös jonkin verran. En tiedä ovatko muut täällä kiinnittäneet huomiota, mutta Tolkienin lohikäärmeet varsinkin ovat melko sympaattisia.

Elokuvat eivät nyt varsinaisesti liity tähän mutta en koe elokuvien henkilökuvausten jne. vaikuttaneen mielikuviini hahmoista. Jotenkin tuntuisi hassulta kuvitella vaikkapa kirjojen Bilbo Martin Freemanin näköiseksi, vaikka hän olikin mielestäni sopiva elokuvien rooliin. Vaikka kirjoja ensi kertaa lukiessa minulla oli jo taju siitä miltä elokuvien verisot näyttivät, niin en silti osannut kuvitella heitä kirjoihin. Kirjat ja elokuvat ovat kuitenkin keskenään niin eri maailmoissa.

 

Howe ja Lee ovat vaikuttaneet todella paljon omaan kuvaan kirjoista.Ne vaikutti jo ennen kuin tiesin Sormusten Herrasta mitään.Kuten jo tuossa aiemmin kerroin,näin lapsena joitakin kuvia ainakin Howelta ja ne kiehtoi valtavasti.Muistan aina ihmetelleeni mistä nämä kuvat tulevat ja onko niiden taustalla joku suurempikin tarina?Ja olihan siellä "joku suurempikin" tarina.
Kyllä tähän elokuvat liittyy ainakin sillä tavalla että eikös ainakin Howe ollut suunnittelemassa lavasteita?Henkilöhahmothan mulle ei kelpaa elokuvassa mitenkään mutta lavasteissa,puvuissa ja maisemissa mä huomaan paljon yhtymäkohtia Howen ja Leen maalauksiin.
Katsoin eilen Sormuksen Ritarit-elokuvaa ja sitä katsoessa tämä ajatus tulikin.

 

Molemmat olivat tosiaan mukana lavastussuunnittelussa, joten ei mikään ihme että yhtäläisyyksiä löytyy. Tuskin olisivat elokuvantekijät löytäneet parempia taiteilijoita sunnittelutyöhön, varsinkin kun molemmat olivat jo entuudestaan niin Tolkienin maailmalle omistautuneita ja lukijoiden tunnistamia. Kirjoittelin taannoin esittely viestissäni James Cautyn Sormusten herra julisteesta joka koristi sisareni seinää ollessani pieni ja tietämätön Tolkienista. Jokin mystinen aura sitä silloin tuntui ympäröivän, pienen lapsen silmissä tuo uskomattoman yksityiskohtainen ja hiukan synkkäkin kuva herätti uteliaisuutta ja ihailua. Sen vain tiesi kätkevän taaksensa tuntemattomia tarinoita.

 

Niinpä,nuo kaksi ovat mulle juuri ne oikeat ja viralliset Tolkien-taiteilijat.Mielikuviin vaikuttaa varmasti paljon myös vuosikymmen jolloin on kirjoihin tutustunut.En tiedä millainen se olisi nyt internetin ja videopelien aikana.Ne harvat Howen ja Leen maalaukset piti kaivaa kirjastosta parista englanninkielisestä
kirjasta.Se oikeastaan lisäsi sitä mystiikkaa ja niistä parista kuvasta imi jokaisen yksityiskohdan minkä irti sai.Kiteytit hyvin tuon mystisen tunteen.Muista myös lapsena ajatelleeni että saankohan mä edes katsoa näitä kuvia?Onko tässä salaperäisessä maailmassa jotain kiellettyä ja onko se vaarallista?
Nyt tuli muuten mieleen todella vanha muisto.Onko Sormusten Herrasta joskus julkaistu sarjakuva-albumeita?
Edit:no onhan siitä!Olin unohtanut kokonaan.

 

Kun aloitin fanittaa Tarua, ei juurikaan ollut mitään taidetta vielä saatavilla (ei internettiä ). Siksipä loin omat mielikuvani muualta. Minulle esim. musta ratsastaja on Molly Hatchetin albumin kansikuva, Frank Fracettan Death Dealer. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/b/b7/DeathDealer.jpg/220px-DeathDealer.jpg

 

Minulle Angus McBriden roolipelitaide on ollut lähinnä "sitä oikeaa" Keski-Maa -kuvitusta. Johtunee siitä, että se oli ensimmäistä näkemääni realistista Tolkien-taidetta, kun Matti Louhen kansikuvat lähinnä hämäsivät, Lohikäärmevuoren kuvitus oli kaikkine ansioineen Tove Janssonia ja David Dayn Tolkienin maailman kuvitus oli turhan koristeltua.

 

Molly Hatchetin levynkannet ovat upeita.Mä olen omaksunut niistä myös paljon vaikutteita mielikuviini vaikka ne enemmänkin sopisivat Conan Barbaarin maailmaan.
Piti ihan googlettaa tuo Angus McBride.Jotain tuon näköistä se minunkin Keski-Maa on.Värikästä mutta realistista ja synkkää.

 

Mayn tavoin ei minunkaan kätösieni ulottuvilla ollut oikein mitään kuvallista materiaalia muinaisella 80-luvulla, mutta se ei estänyt piirtämästä kasoittain omaa Tolkien-taidetta. Kun Ryhmäteatteri sitten esitti oman versionsa keski-Maasta, se kävi melko hyvin yksiin mielikuvieni kanssa (olkoonkin, että mm. Voivalvatti, Galadriel, Boromir ja Denethor olivat ryhmisläisten esittäminä hyvin erilaisia kuin korvieni välissä) ja toisaalta vaikutti niihin. Yksi sivuvaikutus oli se, että löydän edelleen Keski-Maan Suomenlinnasta, mikä on todella ihana asia.

"Virallisten" Tolkien-taiteilijoidenkin näkemykset ovat sittemmin päässeet kalenteritaiteen ja erilaisten kuvitettujen kirjojen kautta vaikuttamaan näkemyksiini, mutta kaiken pohjana ovat kuitenkin ensimmäisillä lukukerroilla saadut vaikutelmat. Niihin vain tulee lisää yksityiskohtia ja terävyyttä, kun joku jossain onnistuu saamaan jonkin yksityiskohdan visuaalisesti niin kohdalleen, että se sulautuu saumattomasti entisiin mielikuviini.

 

Joskus melkein toivon että eläisin taas siellä myyttisessä ajassa jolloin TV:ssä oli kaksi kanavaa ja radiosta kuuli kerran viikossa rokkia.Karpon ja lauantaitanssien maailmassa oli hyvä omata vähän mielikuvitustakin.

 

Omiin mielikuviini Tarusta ovat vaikuttaneet esimerkiksi deviantartista löytyvät Jenny Dolfenin ja Anna Leen piirrokset. Tietenkin silloin netistä löytyivät myös leffojen kuvat, vaikka katsoinkin leffat vasta täytettyäni 12 vuotta (koska ikärajatietoiset vanhemmat). Luin Tarun ehkä yhdeksänvuotiaana, jolloin minulle ei annettu pääsyä koneelle, jolloin googlettelin kuvia Silman haltioista salaa kaverin koneella. Ja muutenkin en viihtynyt koneen ääressä, koska aina oli joko pakko päästä ulos riehumaan tai lukea jotakin kirjaa.
Eniten kuitenkin mielikuviini ovat vaikuttaneet äitini kirjat Botticellin ja Gallen-Kallelan teoksista. Mukana myös Danten Helvetin kuvitus (Mordor), kotoa löytyvät ikonit (Arwen näyttää Marialta), joku ihmeen tonttukirja ( kääpiöt + Tom Bombadil). Lueskelin niitä opuksia paljon pienenä, tai ennemminkin selailin lukutaidon puuttuessa, jolloin hyvin monet niistä kuvista jäivät takaraivoon elämään. Sitten Tarua lukiessa oli helppo yhdistää Galadriel ja Venus vaaleassa mekossaan, jolloin Catella oli automaattisesti aivan liian vähän tukkaa...

 

Piti tuossa jo aiemmin mainita noista sarjakuvista jotka muistin ihan yllättäen.Joskus lapsena olin äidin kanssa Helsingissä käymässä ja muistan jossain kaupassa selanneeni Sormusten Herra-albumia.Hobitit ihmetytti kovasti.Mietin oliko ne lapsia joilla oli aikuisten jalat vai mitä ihmettä?Sain jostain syystä sellaisen käsityksen että joku ilkeä noita oli taikonut niille sellaiset jalat joten luulin että Tauru Sormusten Herrasta kertoi siitä kuinka nämä pienet kaverit etsivät parannusta taikaan.Loogista!
Topikin aiheesta vielä sen verran että mua kiinnostaa kuinka paljon vuosikymmenet vaikuttaa mielikuviin?Millainen Keski-Maa oli 70-luvulla?Tai millaiseksi se muodostuu nykyään internetin ja videopelien aikakaudella?Nuoremmatkin voivat siis rohkeasti tuoda näkemyksiään tähän.

 

Katsoin noita Dolfenin ja Leen piiroksia ja kyllähän ne sormusten herraa oli mutta ei sitä "minun sormusten herraa".Mä en ole koskaan osannut kuvittella TSH:n hahmoja noin persoonallisen ja elävän näköisiksi.Mulle ne on aina niitä ilmeettömiä synkän näköisiä hahmoja joiden silmät tapittaa hupun alta.

 

Hauska yhteensattuma: lukion kuviksessa taidehistorian kurssilla tein ikoniin pohjautuvan maalauksen Arwenista sylissään pieni Eldarion, jonka pään ympärille taustalla olevan Valkoisen Puun latvus muodostaa sädekehämäisen ympyrän.

Catella ON aivan liian vähän tukkaa Galadrielin rooliin. Kirjassa Galadriel avaa yhden palmikoistaan - mikä antaa olettaa, että niitä on monta, eli hänellä on melkoisen runsaat kutrit - antaakseen Gimlille kolme hiustaan, ja Silmassakin puhutaan siitä, miten ihmeelliset hänen hiuksensa ovat.

 

Angus McBride: NAM!!! RuleMonsteria tuli pelattua Keksi-Maassa aikoinaan ja ne kuvat...

Minulle ainoa oikea musta ratsastaja on kuitenkin siinä tarinaltaan karmean lyhennetyssä sarjakuvassa, jota ilmestyi pari osaa kun olin pieni niin kuin sieni. Onkohan se maailmalla tehty loppuun?

 

Täällä on kertoiltukin jo aika monesta taiteellisesta lähteestä ja usean niistä tunnistan itsekin.

Siellä meikäläisen innostuksen alkuaikana 80-luvulla kuvia Keskimaasta taisin nähdä ensi kertaa juuri noissa Ralph Bakshin animaatioon pohjautuvissa sarjakuvissa (joista minulla itselläni on osat 1 ja 2 ja animaatiokin tuli katseltua silloin aikanaan). Eivät ne omia mielikuvia hirveästi vastanneet tai niihin vaikuttaneet. Ankeuttajan tavoin mustat ratsastajat (tai siis niiden kaavulliset versiot) kumminkin jäivät mieleen ja jostain syystä myös Aragornin piirteet.

Seuraavat taisivatkin sitten olla KERP:in kautta Angus McBride ja David Day "Tolkienin Maailmallaan". Angusin töistä pidin (ja pidän) edelleen. Minusta ne kuvastavat hyvin omaa mielikuvaani. Dayn kokoomateoksen taiteilijoiden töistä en sitten niinkään pitänyt joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. 90-luvulla mukaan astui mm. John Howe Tolkien kalentereillaan. Howella on hienoja töitä mutta jokin niissä ei aivan täsmää minun kuvaani. Alan Leen töitä näin vasta myöhemmin, lähempänä leffoja.

Deviantartin taitelijat ovat myös tuttuja. Edellä mainittu Jenny Dolfen ja vaikkapa mm. Peter Xavier Price. Molempia on tullut seurailtua mutta ei heidänkään näkemyksensä yleensä ole aivan sitä minun omaani. Muitakin sieltä toki löytyy.

Jaa, niin ja jos miniatyyrit lasketaan taiteeksi niin 90-luvulla Mithril miniatures teki Keskimaa figuureja, joita tuli kerättyä jos vain jostain sattui löytämään. Ei niitä Savossa juuri ollut.

 

Ankeuttaja kyseli noista Sormusten Herra -sarjakuvista. Kuten edellisessä viestissä mainitsin, niin ne perustuivat Ralph Bakshin LOTR -animaation lisenssiin. Ko. animaatio ei kattanut koko tarua vaan loppui Helmin Syvänteen taisteluun. Jatkoa ei koskaan tehty. Sarjakuva käsitti kolme albumia ja loppui (käsittääkseni)samaan kohtaan. Enempää ei siis tehty sarjakuvaakaan . Kaikki kolme albumia on suomennettu.
Rankin Bass studio teki sitten erikseen animaatiot Hobitti -kirjasta ja Kuninkaan Paluusta, joka on joissakin piireissä saanut jonkunlaisen epävirallisen jatko-osan leiman Bakshin leffalle. Tyyli on kuitenkin aivan erilainen. Näitä en ole nähnyt kumpaakaan.

Niistä vaikutteista vielä. Julkaistiinhan nimittäin jo aikanaan (1989) Hobitti -kirjasta tehty sarjakuva. Se käsitti kolme osaa. Piirtäjä taisi olla David Wenzel. Muistan ainakin itse lainanneeni ne kirjastosta tuolloin. Piirrosjälki on minusta hienoa ja mielelläänhän ne luki mutta ei se tyyli ja hahmojen ulkonäkö läheskään vastaa omaa näkemystä.

Deviantartista vielä. Sieltä löytyy mm. suomalainen "Tulikoura", joka on piirtänyt todella paljon kääpiöihin ja heidän historiaansa perustuvia kuvia. Minusta hänen tyylinsä muistuttaa Ian Milleriä. Ainakin lohikäärmeissä ja varusteissa on minusta paljon samaa ja muistaakseni hän itsekin kommentoi joskus, että ko. herra on ollut yksi innoittajista. (Ian Millerin töitä löytyy mm. juuri David Dayn "Tolkienin Maailmasta") Kannattaa minusta käydä vilkaisemassa. Vaikka tyyli ei ehkä iskisikään, niin kääpiöihin liittyvää taidetta ei löydy läheskään niin paljoa kuin muista aiheista tehtyä. Itse rengashaarniska -fanina ainakin pidän monista hänen töistään.

 

Jatko-osan kohokohtiin kuuluu mm. tämä laulu:

 

Taitaa mennä off-topiciksi mutta ihan vaan selventämään asiaa.
Eli tuo yllä oleva Ares B: lisäämä animaatiopätkä on siis siitä Rankin-Bass studioporukan tekemästä Kuninkaan Paluu -animaatiosta. Ainakin wikipedian mukaan (ei aina se kaikkein luotettavin lähde kylläkään), se tehtiin paremminkin heidän oman studionsa Hobitti -leffan jatko-osaksi, eikä Bakshin leffan jatkoksi. Samalla se tosin jatkoi tarinaa periaatteessa siitä mihin Bakshin leffa oli jäänyt.

Bakshin porukallahan oli alun perin tarkoitus tehdä kaksi leffaa ja hän olisi halunnut nimetä tuon valmistuneen leffan nimellä "The Lord of the Rings Part I" mutta levittäjänä toiminut United Artists päätti toisin ja pudotti osanumeron pois. Siksi monet aikalaiset olivat käärmeissään kun luulivat näkevänsä koko tarinan ja leffa sitten loppuikin Helmin Syvänteeseen. Joka tapauksessa toisen osan tekeminen peruttiin ja Baksh ei siis koskaan tehnyt jatkoa omaan leffaansa.

Ilmeisesti Warner Brothersin mainonnan vuoksi tuota Kuninkaan Paluuta alettiin jossain määrin pitämään Bakshin leffan epävirallisena jatkona. Koska leffat on kuitenkin tehty täysin eri studioilla, niiden samojen päähenkilöiden ulkonäkö eroaa toisistaan ja koska leffojen tyylikin on ihan erilainen niin itse ainakin näen tuon Rankin-Bass leffan omana itsenäisenä tulkintanaan Kuninkaan Paluusta enkä niinkään Bakshin leffan jatko-osana.

Kun en ole tuota leffaa kuitenkaan koskaan kokonaan nähnyt niin ihan hauska nähdä tuo "ruoska-laulu"-pätkä. Kiitti linkistä Ares B.

 

Netin harmaammilta sivuilta tuo leffa löytyy pienellä googlauksella, mutta te - kröhm, me rehelliset voimme tilata DVD:n Amazonin tai Ebayn kautta.

Mutta ettei tyystin livetä otsikosta, niin pikaisen vilkaisun perusteella Bakshin RotK:ssa näyttäisi pysyvän yllä Hobitin tyylinen lämmin tarinankerrontatunnelma, kun kehyskertomuksena on tapahtumien läpikäynti Bilbon 129. syntymäpäivillä. Vanhalle hobittiherralle kerrotaan kakkukahvien ja piipullisten äärellä, minne hänen sormuksensa joutui ja mitä Frodon sormelle tapahtui.