Keski-Maa -aiheisen taiteen merkitys mielikuviin kirjoista

Aldarian sanoi:
Täällä on kertoiltukin jo aika monesta taiteellisesta lähteestä ja usean niistä tunnistan itsekin.
Jaa, niin ja jos miniatyyrit lasketaan taiteeksi niin 90-luvulla Mithril miniatures teki Keskimaa figuureja, joita tuli kerättyä jos vain jostain sattui löytämään. Ei niitä Savossa juuri ollut. :cry:
Click to expand...

Mithril on olemassa edelleen, todella hienoja figuja tekevät. http://www.mithril.ie/
 
Ankeuttaja sanoi:
Mithril on olemassa edelleen, todella hienoja figuja tekevät. http://www.mithril.ie/
Click to expand...

No niin näkyy vanha kunnon Mithril vielä olevan elossa. Eipä vain ole tullut mieleen tarkistaa tuota itse, joten kiitos vaivannäöstä. ;)

Pienoismallien tekeminen se aikanaan "rohkaisi" noita figuureja ostamaan ja maalailemaan, eikä asiaa tietenkään haitannut se, että ne olivat Keskimaasta. Kun nyt selailin noita heidän sivujaan niin tuli sieltä tuttuja hahmoja vastaan ja nostalgisia tunnelmia myös nähdessäni noita 90-luvun aikaisia figuuripakkauksia. Kyllä noiden figuureiden voisi sanoa olleen "taiteellinen vaikuttaja", sen verran niiden perässä juostiin ja kieli pitkällä ihailtiin niitä harvoja joita löydettiin tai, herranen aika, saatiin ihan omiksi. Kuopiossa niitä myi vain yksi liike ja sekin vain yhtenä kesänä. Joensuussa ehkä olisi ollut, onhan siellä tuo Fantasiapelit (vaan oliko se jo 90-luvulla?) mutta eipä sinne ollut muuta asiaa. Helsinki oli siis se "ihmemaa", josta sukulaisvierailuilla näitä hankittiin ja Helsinkiläisserkkuja tietty kadehdittiin. :grin:
 
Mithril oli aikoinaan figujen Rolls Royce ja hienoa jälkeä tekevät edelleen. Se, että figujen mittasuhteet olivat jotakuinkin realistiset ja ne olivat valmiiksi pohjamaalattuja oli jotain ennennäkemätöntä.
 
Ah, Mithril Miniatures! Ne tuotokset elävöittivät kummasti 90-luvun Rolemaster-seikkailuja.

Keskimaa-aiheisten pelifigujen johtosijan on tällä vuosituhannella vienyt Games Workshop, jonka tuotteet ovat yksityiskohdiltaan aivan eri sfääreissä, menemättä silti niin rankasti överiksi niin kuin saman firman Warhammer-figuissa. Esikuvina ovat olleet pääasiassa elokuvahahmot, joiden lisäksi heillä on joitakin omaperäisempiäkin tuotoksia.

The One Ring on joviaali foorumi, loistosaitti keskimaisen figuilun ystäville.
 
Palaan vielä tähän taiteen merkitykseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, niin Angus McBride:n taiteella oli minun Keskimaa -mielikuviini suuri vaikutus 90-luvulla. Ja varsinkin kahden hahmon kohdalla kävi niin, että hänen näkemyksensä osui niin hyvin omiin mieltymyksiini ja mielikuvaani, että nuo kuvat ovat siitä pitäen aina edustaneet minulle ko. hahmoja. Kyseessä ovat KERP -ohjekirjasta löytyneet Galadrielin ja Arwenin kuvat (kts. alla). Ei edes Cate Blanchett pystynyt "korvaamaan" tätä Galadrielin kuvaa mielessäni, vaikka hän rooliin varsin hyvin sopikin.

221a65a43f3165f3ad80db095a1e0593.jpg
365fb5facbd9149ad10b9b00ab512a2e.jpg


Taide on tietysti myös vahva mielikuvien luoja silloin kun itse piirtää, maalaa, tms. Tällöin se, että saa hahmoteltua oman mielikuvansa paperille, vahvistaa ja selkeyttää hyvin paljon sitä omaa näkemystä hahmosta. Tällöin se oma käsitys ei myöskään korvaudu niin helposti jostain toisesta lähteestä saadulla näkemyksellä.
Tietysti kaikki omatkin mielikuvamme sisältävät ainakin jossain määrin toisista lähteistä otettuja ja saatuja vaikutteita. Voisin ottaa esimerkiksi vaikka oman Smaug-näkemykseni (alla). Se on piirretty ennen leffoja mutta vaikutteita siihen olen toki saanut ja ottanut esimerkiksi omista Hobitti -lukukokemuksistani, yleisistä lohikäärmeen hahmon ja muodon käsityksistä sekä lukuisten eri ihmisten lohikäärmekuvista joita olen nähnyt. Näistä kaikista olen sitten koonnut sen hahmon, joka omassa mielessäni vastaa Smaugia.

smaug_the_golden_small.jpg
 
Varmaan useimmille meille "vanhemman polven" Tolkien faneille ehti muotoutua ainakin jonkinlainen mielikuva pelkästään kirjojen perusteella. Luimmehan ne kauan ennen leffoja ja ennen kuin internetin ihmemaan käyttö yleistyi Suomessa. Mielikuviimme mahdollisesti vaikuttavia kuvia oli tuolloin harvassa ja vaikka niitä olisi etsinytkin, ne olivat usein ns. "kiven alla". Kyllä minullakin oli pelkästään kirjaan perustuvat mielikuvani mutta vilkkaasta mielikuvituksestani huolimatta en ole koskaan lukiessani muodostanut tarkkoja kuvia kirjojen hahmoista, heidän ulkonäöstään yms. Siksi kuvallisen Tolkien materiaalin yleistymisellä ja sen saatavuuden helpottumisella oli varsin "ylipyyhkivä" vaikutus alkuperäisiin mielikuviini. Ei aivan täysin, sillä tuskin kukaan koskaan ottaa vaikutteita sellaisista kuvista, jotka eivät itseään miellytä, vaan vain sellaisista jotka miellyttävät omaa tyylitajua ja tukevat vanhaa mielikuvaa yms. Mutta kyllä ainakin omalla kohdallani ne "alkuperäiset" mielikuvat ovat kadonneet muistojen hämäriin paria poikkeusta lukuun ottamatta, joista Smaug on yksi. Eikä vähiten siksi, että olen sen piirtänyt varta vasten muistelemalla noita varhaisia mielikuvia. Joskus vähän harmittaakin etten tuolloin 80 ja 90 lukujen taitteessa raapustellut niitä enemmän paperille. Eihän minulla tuolloin ollut vielä paljoa taitoa mutta olisi niistä varmasti jotain saanut myöhemmin irti.
 
Yksi hahmo jota minusta kukaan taiseilija tai harrastelija ei ole vielä onnistunut tekemään oikein (joku pääsi melko lähelle) on Kultamarja. Vaikka kuinka kirjoissa ylistetään Lúthienin, Galadrielin ja Arwenin kauneutta niin omissa mielikuvissani Kultamarja on se jonka ikuistaminen taiteeseen on mahdoton tehtävä eikä yksikään työ ole onnistunut muuttamaan mielikuviani.
Valitettavasti Gandalf on varsin taiteen muiden tekemän kuvituksen muovaama. Gandalfista on aika hyvä kirjallinen kuvaus olemassa, mutta en silti näe hahmoa täysin kuvauksen mukaisena vaan enemmän näkemieni kuvien mukaisena. Tähän voi toki vaikuttaa se että Gandalfista on todella paljon hyviä kuvia jotka on helppo ottaa omakseen. Kumma kyllä hobittien ulkonäköön taide ei ole juurikaan vaikuttanut. tai muukaan ulkopuolinen kuvitus. He ovat mielikuvissani sellaisia kuin ovat. Toki vaatetukseen sekä konnun ja kolojen ulkomuotoon taide ja muutkin ulkopuolelta tulevat vaikutteet ovat vaikuttaneet ihan hurjasti, mutta itse hobitit ovat säästyneet tältä yllättävän hyvin.
 
Olenko ainoa, jolle aikanaan Ted Nasmith oli se "oikea" Keski-Maa-taiteilija? Jostain syystä lapsuuden mielikuvani ovat Nasmithilta ja osin Howelta, mutta aika vähän Leeltä - en ole varma, mutta ehkä pidin lapsena enemmän Nasmithin valokuvamaisemmasta tyylistä ja laajoista maisemista. (En osaa sanoa, mistä pitäisin nykyään eniten, jos näkisin ne kaikki nyt ensimmäistä kertaa.)

Eikä tietysti sovi unohtaa Tolkienin omaa kuvitusta, joka ainakin Hobitissa on minulla kaikkein vahvin mielikuva (ja tietysti muutkin kuvittajat ja elokuvat ovat yleensä pysyneet lähellä sitä).

Joskus olen myös miettinyt, tuleekohan Tolkienin tarinoista joskus samantapainen taiteilijoiden innoituksen lähde kuin vaikka Kalevalasta tai Seitsemästä veljeksestä Suomessa.
 
Täytyy sanoa, että Nasmith ei ole minuun niin "iskenyt" ja hän on jäänyt vieraammaksikin kuin muutamat muut tunnetut Tolkien -kuvittajat. Toki internetin käytön yleistymisestä lähtien (omalla kohdallani se tapahtui tuolla 90-luvun jälkipuoliskolla) on hänenkin töitään silloin tällöin vastaan tullut, joten eivät ne ole aivan tuntemattomiksikaan jääneet. Ehkäpä se on osaksi tuo valokuvamaisempi tyyli jota hiukan vierastan. Vaikka pidänkin hyvin paljon realistisesta ja yksityiskohtaisesta taiteesta, niin valokuvamaisuus nimenomaan piirustuksissa tai maalauksissa yms. ei ole minun juttuni. Oma lyijykynäpiirtämistausta vaikuttaa myös varmasti tähän.

Eipä silti, että voisin sanoa yhdenkään tunnetun Tolkien taiteilijan näkemyksen vastaavan täysin 100%:sti omaa mielikuvaani. Aina on jotain eroja tai asioita, joita pitää hiukan oudon näköisinä kun niitä vertaa omiin mielikuviin ja mieltymyksiin. Muutama pääsee kyllä varsin lähelle ja usein kaikilta taiteilijoilta löytyy ainakin joku teos tai aihe josta pidän.

Olen myös pähkäillyt sitä, että voisiko asiaan vaikuttaa se kenen taiteeseen tutustuu ensin? Jos nuorena näkee jonkun töitä, joista pitää ja joihin hiukan "fiksautuu" niin voi olla vaikeampi myöhemmin muuttaa makuaan vastaamaan uudempien taitelijoiden tyyliä vaikka heillä hienoja töitä olisikin. Heitetään ajatus ilmaan, jos joku haluaa kommentoida.

Omana mielipiteenäni sanoisin, että Tolkienin Keskimaa on jo nyt erittäin suuri innoituksen lähde lukemattomille taiteilijoille ympäri maailmaa. Ainakin mitä tulee taiteeseen harrastusmielessä. Se kuinka monta "Gallen-Kallelaa" maailmassa saa innostuksensa (ja elantonsa) Tolkienin kautta, ei ole minulla tiedossa. ;)
 
Hmm, voi tosiaan olla, että se vaikuttaa, kenen taiteeseen on törmännyt ensin. Näin kai lapsena paljon juuri Nasmithia (ja Tolkienin Hobitin).

Onkohan maisemat helpompi hyväksyä "oikeiksi" kuin esim. henkilökuvat? Minusta tuntuu, että tunnetuimman Keski-Maa-kuvataiteen (ja elokuvien) maisemista suuri osa vastaa melko lähelle omaa mielikuvaani, mutta henkilöissä on useimmiten ainakin jotain "väärin" - mutta voi olla, että se johtuu vain siitä, että tutustuin ensin ja eniten juuri Nasmithin ja Howen maisemiin.
 
Pientä nostoa tällekin topikille nyt kun olen taas aktivoitunut.Varokaa,kohta puolet topikeista on täynnä Homppapomppaa!
Niin,Jaamar toi esiin hyvän pointin.Kultamarja!Mulle Kultamarjan kauneus on jotain niin ylimaallista että kaikki yritykset kuvittaa sitä on pelkkää pyhäin häväistystä.Mä oon jotenkin ymmärtänyt että Kultamarja edustaa luontoa ja hänen ulkonäkönsä kuvitteleminen on kuin yritys muistaa kaunista,unohtunutta unta.Kultamarja on enemmän kuin kaunis.Kultamarja on. :)
 
Kultamarjasta näkyy olevan oma keskustelunsakin ja nämä ajatukseni sopisivat ehkä paremmin sinne. Kun ne kuitenkin jossain määrin liittyvät Jaamarin ja Homppapompan viesteihin tässä ketjussa niin sen vuoksi lienee selkeämpi pulista täällä.

Kultamarjan kauneudesta ja sen kuvituksesta oli puhe. Minulla on Homppapompan kanssa hiukan erilainen mielikuva siitä. Itselleni juuri Arwen edustaa sitä ylimaallista kauneutta, viimeistä hohdetta Lúthienin kauneudesta, joka oli kaunein kaikista Ilúvatarin Lapsista.
Jopa Frodo, joka oli jo nähnyt Kultamarjan, ajatteli Arwenista seuraavasti:
"Frodo ei ollut koskaan nähnyt eikä edes mielessään kuvitellut sellaista ihanuutta elävässä olennossa..."

Kuitenkin tämä haltioiden kauneus on ihanuutensa ja ylimaallisuutensa lisäksi mielestäni jotain sellaista, joka aiheutti katselijoissa myös haikeuden ja menetyksen tunteita. Jotain joka Kolmannella ajalla oli jo melkein iäksi kadonnut Keskimaasta, ja jota kuolevaiset eivät pian enää koskaan saisi nähdä. Siitä jäisi vain katkeransuloinen muisto. Tähän samaan Gimlikin viittaa sanoillaan Galadrielista: "Muistoa ei sydän kaipaa. Se on vain peili, vaikka olisi yhtä kirkas kuin Kheled-zâram."

Sitä vastoin Kultamarjan kauneuden olen aina käsittänyt enemmän maanpäälliseksi kauneudeksi tai siis sellaiseksi kauneudeksi joka oli enemmän todentuntuinen, edelleen läsnä maailmassa ja helpommin ymmärrettävissä (joskaan ei ehkä kuvattavissa). Se ei aiheuttanut katselijassaan haikeutta vaan pelkästään pulppuilevaa iloa. Kultamarja on siis kauneudessaan mielestäni enemmän todellinen kun taas Lúthien, Arwen ja Galadriel ovat enemmänkin sitä unohdettua unta. Homppapompan viimeinen lause, Kultamarja on, vastaakin tätä mielikuvaa hyvin.

Siinä olen täysin samaa mieltä, että Kultamarjaa on ehkä vaikeampi kuvittaa onnistuneesti kuin muita edellä mainittuja.
 
Angus McBriden hahmo'lomakkeet', eli ainakin Arwen, Galadriel, Bilbo ja Frodo, Aragorn, Goldberry, Gandalf, Treebeard... Arwen ja Galadriel ovat suoraan se, mitä päässäni näen, ja lähinnä sitä, mitä kuvittelin ensikertaa TSH'sta lukiessani liki 30 vuotta sitten.
Bakshi on toinen; aina kun Galadrielin Peili mainitaan, välähtää päässäni Bakshin versio kohtauksesta. Hänen Galadrielinsa nauraa kuin kirjan vastineensa; luonne, asenne oikein, mutta visuaalisuus meni (väärään) metsään.

Jacksonin leffoista sanon vain sen, että oli ilo nähdä Konkari. Aragornia hänestä ei kuoriutunut.
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Tässä ketjussa mainittiinkin jo edellisellä sivulla psykedeelisen mainio ohjaajanero Bakshi (jonka ulottuvuuspyörteinen Taru-näkemys on ymmärrettävästi puhutellut monia 70- ja 80-luvun ihmelapsia ja mahdollisesti muutamia sitäkin vanhempia..). Häneen liittyen löysin tämän erinomaisen elokuvansa esittelysivun (loistavan filmin vai sivun?) pari päivää sitten, enkä etenkään näin joulun yllä aio epäkohteliaasti omia sitä itselleni.

BakshiLOTR-01.jpg


Ah.. Tuo jo muinaisten sumerialaisten tarinoinnissaan käyttämä varjoteatteri ei kyllä katoa yleisön mieliin luottajien muodista koskaan!

P.S!
 
Last edited:
  • Like
Reaktiot: Tik
You must log in or register to reply here.
Ylös