Keski-Maa Roolipeli

Vohobitti sanoi:

en valitsisi Kerppiä tai Merppiä pelisysteemiksi. Se liian rakas taulukkoineen, eikä ole sen uskollisempi Tolkienin (meta)fysiikalle kuin muutakaan pelisysteemit, päinvastoin. Jos haluaisin high-fantastyä ja keskittyä tarinankerrontaan sääntöjen sijaan, niin valitsisin helpoimman D&D:n eli B/X:n (siis ne puna- ja siniboksiset, jotka on suomennettiin 1980-luvun lopulla), ja jos low-fantasy ja realismi kiinnostaa niin Basic roleplayn eli tuttavallisemmin RuneQuestin mekaniikan.

Click to expand...

Kun en ole itse pelannut mitään näistä, niin nämä (ja Vohiksen seuraavan viestin) huomiot valottivat minulle hienosti kyseisten pelisysteemien luonnetta. Jo pelkästään tällaisten yllättävien tiedonjyvien takia näillä foorumeilla kannattaa viettää aikaansa.

Tuostapa taisin höpöttää muutamille Miitissä ja pelinjohtajamme sovitus aiheesta on ainakin tähän asti sopinut ikähaitarille 30-75. Sopii varmaan nuoremmillekin ja ainakin meidän käyttämämme pelisysteemi on tarpeeksi yksinkertainen vähään aikaan pelaamattomalle tai kokonaan uudelle roolipelaajalle.

Toinen mistä selitti Pagballe oli yritys laatia 7. aikaan sijoittuva RPG jossa olisi elementtejä Keski-Maasta, mutta kenestä poliitikostq pitäisi tehdä minor, mid level tai bog bossin kätyri, oli varsin hankalaa sopia. Big boss battle taisi olla sovittuna railroadaukseksi, mutta siihen se sitten jäi, se laadinta. Paljon miellyttävämpää kulkea Konnussa ja ratkoa hobittiongelmia.

Conan-, Star Trek-, Dyyni-, Fallout- ym. roolipeleistä tunnettu Modiphius on näköjään seuraava puhemies Keski-maan ja Dungeons&Dragonsin naimakaupoille. Firma on onnistunut sovittamaan nuo lisenssit omaan 2d20-systeemiinsä vallan mainiosti, mikä lupaa hyvää myös Sormusten herran suhteen.

Ensimmäiset tuotteet ovat jo putkessa.

Onko tuo varmasti 2d20-muotoinen? Myös ruotsalainen Fria Ligan myy noita nettikaupassaan, heillä on vissiin jonkinlainen diili Modiphiuksen kanssa myös esimerkiksi Mutant: Year Zeron kanssa. Minä olen ymmärtänyt, että myös tässä uudessa Lord of the Rings Roleplayingissa kaiken alkupiste olisi One Ring -peli, joka taipui sittemmin D&D 5e -muotoon Adventures in Middle-earth. One Ringista on nyt myynnissä toinen laitos ja LotR-roleplaying olisi sen D&D 5e -käännös eli parannettu Adventures in Middle-earth?

Ei, vaan sääntösysteeminä on D&D 5E. 2d20 voisi olla sopivampi, mutta dunskun käyttöön on kai jokin sopimustekninen syy. Tarkoitin yllä, että Modiphius on tähän asti kohdellut lisenssejään hyvin, kaanonien kanssa ei ole sooloiltu liikaa.

Tuo LotR Roleplaying oli aikoinaan Kicktarterissa, jota Fria Ligan mainosti... Tuotantokuviot ovat hämäriä. Tuossa mainitaan Sophisticated Games joka oli minusta läsnä jo silloin, kun One Ringia julkaisi Cubicle 7. Uskoisin että Sophisticated Games on se varsinainen ropenyrkki, joka tekee pelin ytimen ja nykyään Fria Ligan/ Modiphius organisoi tuotantotouhua ja levittää ilosanomaa kuluttajille.

En ole koskaan itse omistanut mitään KERP/MERP-aineistoa, mutta pelillä on minulle vahva muistoarvo.

Kaikkein ensimmäinen kosketukseni pöytäroolipeleihin oli se, että koulukaverini oli käynyt serkkuaan tapaamassa ja siellä oli pelattu Keski-Maata. Suurena Silmarillionin ja Sormusten herran ystävänä kuuntelin kuvausta ahmien.

Useita vuosia myöhemmin, kun olin ollut tekemisissä vähintään kolmen muun pöytäroolipelin kanssa, ostellutkin pariin liittyvää aineistoa ja lukenut pinon alan lehtiä, päädyin mukaan uusien koulukaverien KERP-kampanjaan. Se oli yksi hyvin harvoista koskaan pelaamistani pitkistä (lue: yli neljän session mittaisista) pelikampanjoista, luultavasti parhaiten johdettu ja ainoa, josta pidettiin »päiväkirjaa». Luulen, että muistiinpanot ovat vieläkin tallella jossakin. Muistaakseni niitä oli hyvin tunnelmallista selailla, kun viimeksi löysin ne.

KERP:n kartta ja sormusaavetulkinnat tekivät minuun hyvin voimakkaan joskin ristiriitaisen vaikutuksen. Koska Jacksonin elokuvia ei vielä ollut, arvailin mielessäni, miten suuri osa fanikunnasta hyväksyisi peliaineiston osaksi kaanoninsa ulkolaitaa. Enpä silloin osannut arvata, miten sidoksissa pöytäroolipelien tunnettuus olisi niitten vuosittaisiin myyntilukuihin. Kuvittelin, että roolipelikirjat jäisivät ihmisten kirjahyllyihin hyvin saataville, monissa tapauksissa ehkä siirtyen nuorempien sukulaisten aktiiviseen käyttöön, ja vaikuttaisivat jatkuvasti fanien mielikuviin, vaikka pelaaminen vähenisikin.