Nyt kun näitä sorsmuksia setvitään, niin tuli mieleen sellanen kysymys, että Keille annettiin yhdeksän sormusta? Ihmisilleppä tietenkin, mutta olivatko nämä yhdeksän kuninkaita, niin kuin joostain lähteistä voi päätellä? Silmarillionissa muistaakseni (korjatkaa jos väärässä) viitattiin Keski-Maahan muuttaneisiin Numenorilaisiin sotaurhoihin tai vastaaviin. Tämä selitys vaikuttaa minusta järkevimmältä. Vielä sekin, että mistä Sauron olisi löytänyt yhdeksän mahtavaa ihmiskuningasta? Ei ne minusta Keski-Maahan mahdu.(Ellei Sauron penkonut jostain Taka-Haradin takaa) Jossain taidettiin jopa mainita Noitakuninkaan oikea nimi, mutta ei semmosia muista. Valaiskaa vähän, kiitos.
Keski-Maan sormukset
- Keskustelun aloittaja Päivis
- Aloitettu
Ne joille Yhdeksän Sormusta annettiin, olivat ihmisten kuninkaita ja suuria ruhtinaita. Jotkut olivat entisiä númenorilaisia ruhtinaita ja jotkut Haradin kuninkaita (?) Ainakin yhden nimi on tiedossa: Khamûl, ja hän oli toiseksi suurimmassa arvossa Noitakuninkaan jälkeen. Se mitä nyt kirjoitin, ei ole niinkään varmaa tietoa, mutta kai asia suurin piirtein noin on. :roll:
Valië Nienna
Hobitti
Ehkä "kuningas" on hieman suurentelua, voihan olla heidän olleen (ainakin osan) suuria ruhtinaita tai kuningasperheen jäseniä. Olisihan ollut aika huolestuttavaa, jos Keski-Maan kuninkaat olisivat alkaneet sillai kadota, tai mitä ihmiselle tapahtuukaan kun hänestä tulee sormusaave...
Eh, eikös Khamul ole nimenomaan itäläinen, eli Haradista? Sehän oli sen nimi. Kai.
Eh, eikös Khamul ole nimenomaan itäläinen, eli Haradista? Sehän oli sen nimi. Kai.
Harad on etelässä 
Mutta tuskinpa kansalla oli mitään sanomista siihen, kun heidän hallitsijansa vähitellen "häipyy pois". Tämä vaihe kesti varmasti hyvin kauan ja oletettavasti sisälsi hyvin paljon skitsofrenisiä ja vastaavia mentaaleja ongelmia sormuksien kantajissa, kun Sauron korruptoi näiden mieliä taukoamatta.
Mutta tuskinpa kansalla oli mitään sanomista siihen, kun heidän hallitsijansa vähitellen "häipyy pois". Tämä vaihe kesti varmasti hyvin kauan ja oletettavasti sisälsi hyvin paljon skitsofrenisiä ja vastaavia mentaaleja ongelmia sormuksien kantajissa, kun Sauron korruptoi näiden mieliä taukoamatta.
Curunír sanoi:
Kun Mahtisormukset ja Kolmas Aika sanoo, että "Yhdeksän Sormuksen käyttäjistä tuli aikanaan mahtavia miehiä, kuninkaita, noitia, entisaikojen sotaurhoja" (Silm. 360), voisiko tämä viitata siihen, että he alun perin saattoivat olla keitä tahansa Sauronin tielle sattuneita kunnianhimoisia korpraaleja? Missä oikeastaan sanotaan, että Sauron jakoi Yhdeksän ruhtinaille ja kuninkaille?
Niihin aikoihin, kun hänellä oli Yhdeksän hallussaan ja jaettavana (ennen 2251 TA, jolloin Nazgûl ilmestyvät ja n. 1701 TA jälkeen, jolloin suuri sota päättyi, hänellä tosin oli tilaisuus lähestyä sekä númenorilaisia (jotka alkoivat perustaa siirtokuntiaan n. 1800 TA) että itäläisiä (S. laajensi mahtiaan itän 1800 jälkeen).
Jospa Noitakuningas onkin Tar-Ciryatan tai Tar-Atanamir Suuri, joka aikanaan lavasti kuolemansa ja leijaili Noirinanista uuden isäntänsä luo...
ex oriente nox
Yksi sormusaaveista (ainoa jonka nimi varsinaisesti tunnetaan) ainakin lienee ollut itäläisiä, Khamûl, jonka lempinimiä ovat "Musta Itäläinen" ja "Idän Varjo". Nimikin vaikuttaa jokseenkin ei-númenorilaiselta. Tuskin on toivoa saada tietoa sen merkityksestä?
Yksi sormusaaveista (ainoa jonka nimi varsinaisesti tunnetaan) ainakin lienee ollut itäläisiä, Khamûl, jonka lempinimiä ovat "Musta Itäläinen" ja "Idän Varjo". Nimikin vaikuttaa jokseenkin ei-númenorilaiselta. Tuskin on toivoa saada tietoa sen merkityksestä?
Tik sanoi:
Erittäin mielenkiintoinen havainto ja tähän liittynee myös kysymys siitä mikä perimmiltään oli Mahtisormusten perimmäinen voima.
Tehdä kantajansa näkymättömäksi?
Mitä ilmeisimmin. Tämä ei lienee ollut kuitenkaan yksinomaan näihin 19+1 mahtisormukseen liittyvä ominaisuus, muutenhan Gandalfille olisi alusta asti ollut selvää mikä Bilbon taikasormus oli luontojaan, sen sijaan että hän olisi pohtinut asiaa liki 80 vuotta. Näkymättömyys ei siis lienee ole Mahtisormusten perimmäinen käyttötarkoitus, pikemminkin lisäominaisuus.
Pitkäikäisyys?
Gandalf mainitsee epäilleensä Bilbon nuorekkuuden johtuvan Sormuksesta, vaikka hän toivoikin sen johtuneen siitä että B. oli syntyjään pitkäikäisestä suvusta. Hän kuitenkin mainitsee että ainoastaan mahtisormukset kykenivät "venyttämään" käyttäjiensä ikää.
Taikasormukset olivat kuitenkin alkujaan haltiaseppojen tuotoksia Keski-Maan haltiathan ovat jo valmiiksi kuolemattomia. Miksi ihmeessä he vaivautuisivat tekemään suurimmista taiksormuksistaan "elämän pidentäjiä"? Näin ollen pitkäikäisyys on pikemminkin kuolevaisissa ilmenevä sivuvaikutus, ei varsinainen käyttötarkoitus.
Toisaalta mainitaan Celebrimborin takomien kolmen suurimman (Valtasormusta lukuunottamatta) mahtisormuksen voimana olleen se että "niitä ei oltu sodan tahi valloituksen aseeksi, niiden tekijät eivät halajanneet sotajoukkoja, vallankäyttöä tai rikkauksia vaan ymmärtämystä, parantamista ja luovuutta säilyttääkseen kaiken tahrattomana".
Tiedetään että a) mahtisormuksen saaneista ihmisistä tuli suuria kuninkaita ja sotapäälliköitä sekä b) kääpiöt käyttivät omia sormuksiaan rikkauksiensa kasvattamiseen. Näkisin että tämä on Mahtisormusten todellinen voima; siinä missä Celebrimborin kolme sormusta voimistivat haltijansa "ymmärtämystä ja luovuutta" ja omasivat säilyttämisen ja parantamisen lahjoja, soivat Yhdeksän ja Seitsemän kantajilleen maallista hyvää, tehden heistä menestykseitä johtajia ja hallitsijoita tai kääpiöiden osalta kasvattaen heidän vaurauttaan.
Valtiassormuksella lienee samankaltaisia voimia koskapa niin Boromir kuin Denethorkin toivoivat voivansa sen avulla saavuttavansa voiton Sarumanista... pelkkä näkymättömyys ja pitkä ikä tuohon tuskin olisi riittänyt
Lisäksi Valtiassormuksen "ylimääräisenä porkkanana" oli kyky hallita muiden somusten kantajia, neuvonpidossa mainitaan miten The Sormuksen avulla Sauronille paljastuisivat muiden sormusten haltijoiden mieli ja hän ilmeisesti sitä kautta kykenisi myös ennemmin tai myöhemmin vaikuttamaan näihin... Suursormushan itsessään kykeni vaikuttamaan lähistöillä olevien mieleen, katsoisin että sen kantaja omatessaan itse tarpeeksi voimaa Sormuksen hallitsemiseen kykenisi käyttämään tuota voimaa omaksi edukseen. Tämä valta muiden sormusten ylihän toimii jossain määrin myös Frodolla joka kykenee näkemään Galadrielin mahtisormuksen.
Telimektar
Fundamentalisti
Korppis sanoi:
Ehkäpä niin. Mutta haltioiden ympärillä maailma muuttui (Meren itäpuolella) liian nopeasti ja huonoon suuntaan. Niinpä he halusivat sormuksia jotka pysäyttivät ajan rappeuttavat vaikutukset, ei tosin omassa elimistössä niinkuin kuolevaisilla vaan ympäristössä (esim. Rivendellissä tai Kultaisessa metsässä). (Vrt. Haltiamielen aiempi viesti.)
Siis että vanhenemisen pysäyttäminen (ihmisillä ja hobiteilla) oli erikoistapaus tästä yleisemmästä ajan pysäyttämisestä.
Bruce Charlton esittää blogissaan mielenkiintoisen pointin Sormuksen viejistä. Hän toteaa, että Isildurin (2 ka.) ja Déagolin (2463 ka.) välissä Sormuksen viejänä toimi yli 2000 vuoden ajan itse Anduinjoki.
Onhan merkillepantavaa, että hyvin pitkä aika kului ja Sauron vahvistui, mutta ei silti löytänyt Sormusta. Anduin pystyi pitämään sen täysin tutkan alla. Ja tähänhän voi olla syynä se, että vesi oli Keski-Maassa aivan erityinen elementti. Sormusaaveet erityisesti kammosivat sitä, Morgoth ei koskaan hyökännyt meritse Beleriandiin ja Sauronkin menetti hahmonsa Númenorin tuhoutuessa, kun upposi Mereen.
Ja tietysti pohjimmainen syy lienee Ulmo, Vesien valtias, joka saattoi hyvinkin vielä Kolmannella ajalla käyttää voimiaan pitääkseen Anduinin salaisuuden turvassa Viholliselta. Vai tiesikö hän sittenkään Sormuksesta? Ei hän ainakaan varoittanut siitä ketään, vai olisiko ollut niin, että hän katsoi ajan olevan kypsä, kun Déagol plumpsahti veteen, ja antoi tämän löytää/ pakotti tämän löytämään Sormuksen? Mene ja tiedä.
Onhan merkillepantavaa, että hyvin pitkä aika kului ja Sauron vahvistui, mutta ei silti löytänyt Sormusta. Anduin pystyi pitämään sen täysin tutkan alla. Ja tähänhän voi olla syynä se, että vesi oli Keski-Maassa aivan erityinen elementti. Sormusaaveet erityisesti kammosivat sitä, Morgoth ei koskaan hyökännyt meritse Beleriandiin ja Sauronkin menetti hahmonsa Númenorin tuhoutuessa, kun upposi Mereen.
Ja tietysti pohjimmainen syy lienee Ulmo, Vesien valtias, joka saattoi hyvinkin vielä Kolmannella ajalla käyttää voimiaan pitääkseen Anduinin salaisuuden turvassa Viholliselta. Vai tiesikö hän sittenkään Sormuksesta? Ei hän ainakaan varoittanut siitä ketään, vai olisiko ollut niin, että hän katsoi ajan olevan kypsä, kun Déagol plumpsahti veteen, ja antoi tämän löytää/ pakotti tämän löytämään Sormuksen? Mene ja tiedä.
Isilmírë
Kuukivi
Sormuksella oli kuitenkin myös oma tahto, sehän saattoi vaihdella kokoaankin jos en ihan väärin muista. Ainakin Isilldurin sormesta sen muistaakseni sanottiin pudonneen nimenomaan omasta tahdostaan "pettäen" hänet. Ehkä se kaipasi lomaa ja pysytteli siksi hissuksiin Anduinin pohjamudissa kunnes totesi haluavansa taas ihmisten ilmoille ja valitsi ensimmäisen kohdalleen osuneen humanoidin uudeksi kantajakseen?
Luvailin
Kontulainen
Mitä Sormus olisi voinut veden alta tehdä? Tuskinpa juuri sillä kohtaa Anduinia uiskenteli kovin montaa kaksijalkaista koko parin tuhannen vuoden aikana. Minusta Sormuksen oma tahto tuntui vaikuttavan lähinnä kantajiinsa: eihän se esimerkiksi kertonut olemassaolostaan Sauronille tai örkeille edes silloin kun Frodo kulki Mordorissa. Ehkä se olisi voinut houkutella jonkin kalan syömään itsensä ja päätyä sitä kautta ihmisten ilmoille vaikkapa Osgiliathiin tai jonkun gondorilaisen kalastajan verkkoon?
Toisaalta minuakin kyllä kiehtoo ajatus, että Vesien valtias olisi vaikuttanut Anduinissa samaan tapaan kuin monta kertaa Beleriandissa...
Elrondin neuvonpidossa tosin epäiltiin, että Sormus lopulta löytyisi, vaikka se pudotettaisiin Suureen mereen. Ehkä sillä sitten kuitenkin oli keinonsa? Mitenhän Ulmo olisi suhtautunut meren pohjalla lojuvaan Sormukseen?
Toisaalta minuakin kyllä kiehtoo ajatus, että Vesien valtias olisi vaikuttanut Anduinissa samaan tapaan kuin monta kertaa Beleriandissa...
Elrondin neuvonpidossa tosin epäiltiin, että Sormus lopulta löytyisi, vaikka se pudotettaisiin Suureen mereen. Ehkä sillä sitten kuitenkin oli keinonsa? Mitenhän Ulmo olisi suhtautunut meren pohjalla lojuvaan Sormukseen?
Ulmon kannalta parempi aika olisi varmaankin ollut aiemmin, kun Sauron ei vielä ollut heräilemässä? Ellei sitten ollut olennaista, että Sormus päätyy nimen omaan hobitille, joka voisi vastustaa sen vaikutusta paremmin kuin jos Ulmo olisi houkutellut vaikka haltian Lothlórienista uintireissulle Sormuksen lähelle.
Lagrangian
Kontulainen
Tässä mahdollisesti virheitä (ja varmasti puutteita) sisältäviä ajatuksiani Sormusten Sormuksen voimista. Jos ei muuta, niin selkiyttääkseni itse ajatuksiani itselleni. Kirjan sivut kaapuhemmopainoksesta.
Gandalfin kertoessa Sormuksesta sen luovutuksen yhteydessä liki 50-vuotiaalle Frodolle, hän aloittaa sanomalla:
Mahtisormus pitää huolen itsestään, Frodo.
Hän myös kertoo Frodolle Sauronin saaneen ilmeisesti tietää sormuksen nykytilanteesta, ja Isildurin tarkasta kuolinpaikasta, vasta Klonkun käytyä Mordorissa.
...sen (Klonkun) kautta Vihollinen sai tietää että Sormusten Sormus on jälleen löytynyt! Hän tietää nyt missä Isildur kaatui. [TSH s.64]
Mutta sormuksen hukkumispaikasta hänellä nähtävästi on ollut jonkinlaista tietoa jo ennen Klonkun tapaamista, sillä liitteet kertovat Sauronin palvelijoiden etsineen sormusta Kurjenmiekkakenttien läheisyydestä Sarumanin tietojen mukaan jo ainakin 60 vuotta ennen kuin Klonkku meni Mordoriin. Ja mahdollisesti siis paljon pidempäänkin. Mutta varmaankin tämä tieto on voinut päätyä Sauronin haltuun jotakin muuta kautta, kuin Sormukselta itseltään, joten varsinaisesti ei ehkä voida sanoa tämän puhuvan sitä vastaan, että Sormuksella olisi Sauronista riippumaton tahto (?). Nämä etsinnät Sauron saattoi nyt sitten kuitenkin ilmeisesti lopettaa, koska Klonkku oli sivistänyt häntä uusilla tiedoilla.
2939 - Saruman saa tietää, että Sauronin palvelijat etsivät Sormusta Kurjenmiekkakenttien läheisyydessä. [TSH liitteet]
3009 - ...seuraavan kahdeksan vuoden aikana, ... . Jossakin vaiheessa näiden vuosien aikana Klonkku uskaltautui itse Mordoriin ja joutui Sauronin vangiksi. [TSH liitteet]
Gandalf kuitenkin kertoo samaisessa tilaisuudessa Frodolle myös, että Sormus hylkäsi Klonkun pian sen jälkeen, kun Sauron säteili mustia tuumiaan, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan, jos mitään. Gandalfin esillepanosta voisi saada ajatuksen, että Sauron on tehnyt jotakin, joka säteilyn tavoin on saavuttanut Sormuksen ja saanut sen luopumaan isännästään.
Nyt kun Sormuksen Herra oli taas kerran hereillä, ja säteili mustia tuumiaan Synkmetsästä, Sormus hylkäsi Klonkun. [TSH s.61]
Miten tätä tulkitsisi? Yksi vaihtoehto voisi kait olla, että synkkien tuumien säteily tulkittaisiin vain ilmaisuksi Sauronin vahvistuneisuudesta ilman kausaalista yhteyttä siihen, että Klonkku hylkäsi Sormuksen.. Kyse oli siis sattumasta, vaikka Gandalf hämäävästi ilmaisi asian vähän toisia aatoksia (ainakin itselleni) tuottavalla tavalla.
Toinen vaihtoehto olisi, että Sauronin 'säteily' voisi vaikuttaa Sormukseen, mutta ehkäpä ainoastaan isännän jättämiseen, ei uuden löytymiseen, sillä heti perään Gandalf toteaa:
...Bilbon oli tarkoitus löytää sormus, ja että tarkoitus ei ollut lähtöisin Sormuksen tekijästä. [TSH s.61]
Tämä kävisi sikäli mielestäni järkeen myös sen kanssa, miksi Isildur menetti Sormuksen niin huonossa paikassa Sauronin kannalta. Sauron olisi lähettänyt tätä 'säteilyään', tai jotain muuta, saadakseen sormuksen pois Isildurilta, mutta koska Sormus oli uuden isännän osalta sokea Sauronin tahdolle, se vain luiskahti kädestä täysin satunnaisessa tilanteessa, eikä esimerkiksi jonkun sopivan örkin läheisyydessä. Kaikki ajankohdat hylätä Isildur olivat Sauronin tahtoa tietyssä mielessä noudattavalle sormukselle saman arvoisia. Ja muistanenko oikein vai väärin, että sormus luiskahti Hobitissa myös Bilbon sormesta jossakin? Lieneekö satunnaiseksi luettava hylkäämisen ajankohta silloinkin? Tämä tulkinta jotenkin tuntuisi mielestäni miellyttävän yhteensopivalta sanavalinnan ollessa Nyt kun eikä esimerkiksi Sillä aikaa kun tms.
Kolmas vaihtoehto sitten olisi, että Gandalfin mainitsemat mustat tuumat olisivatkin suunnatut Sormusta kantaneen henkilön ohjaamiseen Sauronin luokse, eivätkä niinkään Sormukselle itselleen. Tällöin ne samaistuisivat siihen voimaan, jolla Mordor ja Sauron ylipäätään vetävät puoleensa pahuutta, ja olisivat sitten ilmeisesti sama vetovoima, joka veti Klonkun Mordoriin. Gandalfhan sanoi näet myös:
Mordor vetää puoleensa kaikkea pahaa ja Musta Voima keskitti kaiken tahtonsa kootakseen sitä sinne. Vihollisen sormus oli myös jättänyt jälkensä, tehnyt Klonkun alttiiksi kutsulle. [TSH s.64]
Mutta mustat tuumat säteiltiin Synkmetsästä, ei Mordorista. Voisiko siis tässä tilanteessa olla esimerkiksi, että Synkmetsässä Sauron ei ollut vielä riittävän vahva toteuttamaan esimerkiksi Klonkun varmasti luokseen vetävää kutsua, tämä tulisi vasta Mordorissa? Eli aikoihin jolloin Bilbo löysi Sormuksen, niin Sauron ehkäpä joutui vielä aktiivisesti tuottamaan kutsuaan, ennen kuin se ehkä jollakin tavalla sulautui osaksi Mordorin luonnetta myöhemmin?
Toisaalta Klonkku lähti vastaamaan kutsuun vasta menetettyään sormuksen. Mahtisormuksenhan Gandalf sanoi pitävän huolen itsestään, niin ehkä tämä heikennetty Sauronin kutsuun vastaaminen olisi sormuksen 'oman' tahdon mukaista, vai olisiko? Mitä oman tahdon omaava sormus haluaisi? Tai ehkä tällaista 'omaa' tahtoa ei tosiaan ole ja kutsuun vastaamattomuus sitten olisikin tuon, uuden isännän löytymistä ohjaavan ja hyvää maailmaa edistävän, voiman (kohtalon?) aikaansaannosta, joka ei ehkä sitten samalla tavalla vastustanut Frodon vastaamista kutsuun, koska hänet pitikin saada Mordoriin myös tästä näkökulmasta?
Tässä kolmannessa skenaariossa sitten Sormuksen luiskahtaminen pois sormesta ja vanhan isännän hylkääminen pitäisi ehkä ainakin osin lukea Sormuksen oman tahdon piikkiin? Tällöin Sauron olisi kait siis tehnyt Sormuksen, johonka ainoa häntä palveleva kyky olisi saastuttaa käyttäjä tulevia pahan kutsumisia varten. Eikö Sauron ollut siis vain kyllin voimakas luomaan mitään, joka peittoaisi kohtalon voiman? Samaan tapaan kuin joissakin, varsinkin roomalaisissa, antiikin myyteissä ylijumala Juppiter vaikuttaa saavan ainoastaan päättää asioden toteuttamistavan, mutta hänenkin on noudatettava Kohtalotarten julistuksia. Toisin sanoen, sormus ei luiskahtanut Isildurilta sattumalta muualla kuin örkkien läheisyydessä, vaan juuri siellä joessa sen pitikin luiskahtaa..
No, tuossa nuo epämääräiset ajatukseni. Eipä siitä tullut auki kirjoittamallakaan oikein selkeää. Palaan ehkä asiaan myöhemmin.
Gandalfin kertoessa Sormuksesta sen luovutuksen yhteydessä liki 50-vuotiaalle Frodolle, hän aloittaa sanomalla:
Mahtisormus pitää huolen itsestään, Frodo.
Hän myös kertoo Frodolle Sauronin saaneen ilmeisesti tietää sormuksen nykytilanteesta, ja Isildurin tarkasta kuolinpaikasta, vasta Klonkun käytyä Mordorissa.
...sen (Klonkun) kautta Vihollinen sai tietää että Sormusten Sormus on jälleen löytynyt! Hän tietää nyt missä Isildur kaatui. [TSH s.64]
Mutta sormuksen hukkumispaikasta hänellä nähtävästi on ollut jonkinlaista tietoa jo ennen Klonkun tapaamista, sillä liitteet kertovat Sauronin palvelijoiden etsineen sormusta Kurjenmiekkakenttien läheisyydestä Sarumanin tietojen mukaan jo ainakin 60 vuotta ennen kuin Klonkku meni Mordoriin. Ja mahdollisesti siis paljon pidempäänkin. Mutta varmaankin tämä tieto on voinut päätyä Sauronin haltuun jotakin muuta kautta, kuin Sormukselta itseltään, joten varsinaisesti ei ehkä voida sanoa tämän puhuvan sitä vastaan, että Sormuksella olisi Sauronista riippumaton tahto (?). Nämä etsinnät Sauron saattoi nyt sitten kuitenkin ilmeisesti lopettaa, koska Klonkku oli sivistänyt häntä uusilla tiedoilla.
2939 - Saruman saa tietää, että Sauronin palvelijat etsivät Sormusta Kurjenmiekkakenttien läheisyydessä. [TSH liitteet]
3009 - ...seuraavan kahdeksan vuoden aikana, ... . Jossakin vaiheessa näiden vuosien aikana Klonkku uskaltautui itse Mordoriin ja joutui Sauronin vangiksi. [TSH liitteet]
Gandalf kuitenkin kertoo samaisessa tilaisuudessa Frodolle myös, että Sormus hylkäsi Klonkun pian sen jälkeen, kun Sauron säteili mustia tuumiaan, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan, jos mitään. Gandalfin esillepanosta voisi saada ajatuksen, että Sauron on tehnyt jotakin, joka säteilyn tavoin on saavuttanut Sormuksen ja saanut sen luopumaan isännästään.
Nyt kun Sormuksen Herra oli taas kerran hereillä, ja säteili mustia tuumiaan Synkmetsästä, Sormus hylkäsi Klonkun. [TSH s.61]
Miten tätä tulkitsisi? Yksi vaihtoehto voisi kait olla, että synkkien tuumien säteily tulkittaisiin vain ilmaisuksi Sauronin vahvistuneisuudesta ilman kausaalista yhteyttä siihen, että Klonkku hylkäsi Sormuksen.. Kyse oli siis sattumasta, vaikka Gandalf hämäävästi ilmaisi asian vähän toisia aatoksia (ainakin itselleni) tuottavalla tavalla.
Toinen vaihtoehto olisi, että Sauronin 'säteily' voisi vaikuttaa Sormukseen, mutta ehkäpä ainoastaan isännän jättämiseen, ei uuden löytymiseen, sillä heti perään Gandalf toteaa:
...Bilbon oli tarkoitus löytää sormus, ja että tarkoitus ei ollut lähtöisin Sormuksen tekijästä. [TSH s.61]
Tämä kävisi sikäli mielestäni järkeen myös sen kanssa, miksi Isildur menetti Sormuksen niin huonossa paikassa Sauronin kannalta. Sauron olisi lähettänyt tätä 'säteilyään', tai jotain muuta, saadakseen sormuksen pois Isildurilta, mutta koska Sormus oli uuden isännän osalta sokea Sauronin tahdolle, se vain luiskahti kädestä täysin satunnaisessa tilanteessa, eikä esimerkiksi jonkun sopivan örkin läheisyydessä. Kaikki ajankohdat hylätä Isildur olivat Sauronin tahtoa tietyssä mielessä noudattavalle sormukselle saman arvoisia. Ja muistanenko oikein vai väärin, että sormus luiskahti Hobitissa myös Bilbon sormesta jossakin? Lieneekö satunnaiseksi luettava hylkäämisen ajankohta silloinkin? Tämä tulkinta jotenkin tuntuisi mielestäni miellyttävän yhteensopivalta sanavalinnan ollessa Nyt kun eikä esimerkiksi Sillä aikaa kun tms.
Kolmas vaihtoehto sitten olisi, että Gandalfin mainitsemat mustat tuumat olisivatkin suunnatut Sormusta kantaneen henkilön ohjaamiseen Sauronin luokse, eivätkä niinkään Sormukselle itselleen. Tällöin ne samaistuisivat siihen voimaan, jolla Mordor ja Sauron ylipäätään vetävät puoleensa pahuutta, ja olisivat sitten ilmeisesti sama vetovoima, joka veti Klonkun Mordoriin. Gandalfhan sanoi näet myös:
Mordor vetää puoleensa kaikkea pahaa ja Musta Voima keskitti kaiken tahtonsa kootakseen sitä sinne. Vihollisen sormus oli myös jättänyt jälkensä, tehnyt Klonkun alttiiksi kutsulle. [TSH s.64]
Mutta mustat tuumat säteiltiin Synkmetsästä, ei Mordorista. Voisiko siis tässä tilanteessa olla esimerkiksi, että Synkmetsässä Sauron ei ollut vielä riittävän vahva toteuttamaan esimerkiksi Klonkun varmasti luokseen vetävää kutsua, tämä tulisi vasta Mordorissa? Eli aikoihin jolloin Bilbo löysi Sormuksen, niin Sauron ehkäpä joutui vielä aktiivisesti tuottamaan kutsuaan, ennen kuin se ehkä jollakin tavalla sulautui osaksi Mordorin luonnetta myöhemmin?
Toisaalta Klonkku lähti vastaamaan kutsuun vasta menetettyään sormuksen. Mahtisormuksenhan Gandalf sanoi pitävän huolen itsestään, niin ehkä tämä heikennetty Sauronin kutsuun vastaaminen olisi sormuksen 'oman' tahdon mukaista, vai olisiko? Mitä oman tahdon omaava sormus haluaisi? Tai ehkä tällaista 'omaa' tahtoa ei tosiaan ole ja kutsuun vastaamattomuus sitten olisikin tuon, uuden isännän löytymistä ohjaavan ja hyvää maailmaa edistävän, voiman (kohtalon?) aikaansaannosta, joka ei ehkä sitten samalla tavalla vastustanut Frodon vastaamista kutsuun, koska hänet pitikin saada Mordoriin myös tästä näkökulmasta?
Tässä kolmannessa skenaariossa sitten Sormuksen luiskahtaminen pois sormesta ja vanhan isännän hylkääminen pitäisi ehkä ainakin osin lukea Sormuksen oman tahdon piikkiin? Tällöin Sauron olisi kait siis tehnyt Sormuksen, johonka ainoa häntä palveleva kyky olisi saastuttaa käyttäjä tulevia pahan kutsumisia varten. Eikö Sauron ollut siis vain kyllin voimakas luomaan mitään, joka peittoaisi kohtalon voiman? Samaan tapaan kuin joissakin, varsinkin roomalaisissa, antiikin myyteissä ylijumala Juppiter vaikuttaa saavan ainoastaan päättää asioden toteuttamistavan, mutta hänenkin on noudatettava Kohtalotarten julistuksia. Toisin sanoen, sormus ei luiskahtanut Isildurilta sattumalta muualla kuin örkkien läheisyydessä, vaan juuri siellä joessa sen pitikin luiskahtaa..
No, tuossa nuo epämääräiset ajatukseni. Eipä siitä tullut auki kirjoittamallakaan oikein selkeää. Palaan ehkä asiaan myöhemmin.
Last edited:
Telimektar
Fundamentalisti
Tämä tapahtui miltei heti Bilbon saatua sormuksen, hänen yrittäessään hiipiä huomaamatta ulos hiisien vuoristolinnakkeen itäportista. Risto Pitkäsen käännöksestä:
Kyllä, ne näkivät hänet. Joko onnettomuuden kauppaa tai sormuksen viimeisenä temppuna ennen kuin se omaksui uuden omistajan sormus ei ollut Kalvan sormessa. Päästäen mielihyvän karjauksia peikot ryntäsivät hänen kimppuunsa.
Mitä tulee ajatukseen Sormuksen jonkinasteisesta omasta tahdosta ja itsenäisestä toiminnasta, niin olettaisin että kyse olisi joka tapauksessa ollut tiiviisti Sauronin tarkoitusperiin sulautuneesta "tahdosta" ja "persoonallisuudesta", kuten monilla Sauronin kaksijalkaisillakin palvelijoilla. Yksi idea voisi olla sellainen, että Sauron olisi antanut sormukselleen jonkinlaista itsenäistä toimintakykyä juuri sen varalta, että jotenkin kadottaisi Aarteensa. Tällöin sormus pyrkisi vastustamaan käskijäkseen pyrkivää uutta haltijaansa tai jopa johtamaan tämän jotenkin ovelasti ansaan.
Jos ajatellaan että Sormus pyrkisi vain edistämään maailman yleistä yöhönsyöksemistä ja pimeyteen kahlitsemista, niin silloin sillä ei olisi ollut mitään syytä pettää Isilduria. Tämähän oli Sauronin kukistumisen jälkeen epäilemättä Keski-Maan mahtavin hallitsija, josta olisi (myös normaaleja ihmispäälliköitä suurempien henkisten voimiensa ansiosta) tullut voimallinen Musta Ruhtinas. Kenties jopa Isildurin päätös marssia sodan jälkeen kotiinsa pienen seurueen kanssa Synkmetsän laitaa pitkin olikin syntynyt sormuksen petollisen kuiskailun seurauksena?
Kun sormus tämän jälkeen upposi yli pariksituhanneksi vuodeksi Anduiniin, niin tämä ei välttämättä ollut Sauronin kannalta huono juttu. Tämä esti ketään muuta saamasta sormusta haltuunsa sinä aikana, kun Sauron oli tappionsa jälkeen voimattomassa ja ruumiittomassa tilassa. Mutta se, että Klonkku sormuksen saatuaan pakeni vuorille länteen, kauemmas Dol Guldurista, johon Sauron oli juuri palannut kasvamassa olevin voimin, viittaa siihen että Sauronin kutsusignaali ei vielä tuolloinkaan ollut kovin voimakas.
Lagrangian
Kontulainen
Aivan, eli jos käsitin jotakuinkin oikein, niin Sormuksella olisi tässä Sauronin antama vaillinainen oma tahto, ja uuden omistajan hylkiminen olisi tämän heikon itsenäisen (mutta Sauronilta peräisin olevan) toimijuuden ansiota ainakin silloin, kun kutsua Sauronilta ei ole tarjolla. Eli vissiin Isildurin ja ehkä vielä Deagolin menetys voitaisiin lukea (?) Sormuksen 'itsenäisen' toiminnan ansioksi, kun taas Klonkun menetyksen aikaan voisi olla Sauronin kutsu tullut vahvistukseksi/ ottanut vallan mustien tuumien tiettävästi säteillessä jo Synkmetsästä.
Tämä kyllä vaikuttaisi koherentimmalta ajatukselta, kuin yösydännä pohtimani epämääräiset vaihtoehdot. Lienisiköhän tässä sitten tuo tarkoitus, että Bilbo löytää Sormuksen (joka ei ollut peräisin Sormuksen tekijältä), vaikkapa kuitenkin sitten kohtalon sanelemaa? Vai voisiko ajatella Gandalfin lausahduksen tarkoittavan, ettei se ollut suoraan Sormuksen tekijältä, vaan olisi esimerkiksi vielä tuon heikon itsenäisen toimijuuden ansiota sekin (vaikka Sauronin kutsu ilmeisesti siinä kohtaa on jo mukana projektissa palauttaa Sormus takaisin), mikäli nyt Gandalf siis oli ylipäätään oikeassa..
Ja tuo olikin hyvä huomio myös, että sormuksen makuuttaminen joen pohjassa voisi olla myös Sauronin etu, en jotenkin tullut sitä ajatelleeksi. Mikäli valittaisiin ylläolevasta kappaleesta jälkimmäinen vaihtoehto, niin tämä vaihtoehto tämä Sauronin etu (sattuman sijaan) tuntuisi varsin järkeenkäyvältä Sormuksen jokeen putoamisessa, ja kohtalon ylimääräisen puuttumisen asioihin voisi kai sitten siirtää aikalailla taka-alalle.
Enpäs tätä vaihtoehtoa huomannut tullakaan ajatelleeksi, mutta tosiaan tuossa tapauksessa Isildurin tahtominen hallitsijaksi tuntuisi kyllä varsin järkevältä ajatukselta kyseisenlaisen Sormuksen päämäärän kannalta.
-----
Itse olin ajatellut tuon Gandalfin mainitseman, Sormuksen löytymistä edistävän ja Sauronin ulkopuolisen, voiman lähinnä pahuutta vastustavaksi (tai jonkin sortin neutraaliutta tavoittelevaksi tms). Niin että se sitten ikään kuin kamppailisi Sormuksen löytämistä sopiville henkilöille edistävine voiminensa vastaan Sauronin voimia, jotka taas pyrkivät saamaan Sormusta takaisin tavalla tai toisella. Tällöin kokonaisuutta ajattelevan suuremman voiman etu ja Sauronin väliaikainen etu eivät ehkä välttämättä olisi ristiriidassa, vaan esimerkiksi molemmille kelpasi Sormuksen makuuttaminen joen pohjassa.
Mutta tämä tuo ehkä, tässä kohtaa asiaa miettiessäni, mukaan hieman turhan ylimääräisen idean (?), joten Occamin partaterän nojalla tätä lienee järkevintä olla pitämättä kovin vahvana vaihtoehtona.
-----
No, sitten jos toisaalta mietin vielä tämän Sormuksen 'oman' tahdon konseptin hylkäämistä kokonaan, niin mitäpä tarkoittaisi tuo Gandalfin ensimmäinen toteamus siitä, että Sormus pitää huolta itsestään? Ehkä sen voisi tulkita niin, että Frodon kannalta Sormus toimii osin itsenäisesti, eli hänen toimistaan riippumatta, vaikkakin tuo toiminta on koko ajan lähtöisin suoraan Sauronilta. Tämä skenaario minun mielessäni sitten nostaisi muita paremmin mahdolliseksi, että Sormuksen 'tahdon' ollessa suoraan osa Sauronin tahtoa, se olisi voinut tuottaa summittaisen tiedon katoamispaikastaan Sauronille (mahdollisesti yhtenä monien lähteiden joukossa), johtaen etsintöihin Kurjenmiekkakentillä jo ennen Klonkun saamista Mordoriin.
Lisäksi tässä vaihtoehdossa sitten nousee mielestäni kysymykseksi, mitä tarkoittaa Gandalfin mainitsema tarkoitus joka ei ole peräisin Sormuksen tekijästä? Ehkä tässä skenaariossa sitten tarvitsisi ottaa mukaan se kohtalo tai sattuma. Mieleeni tuli sellainen, että nyt sitten Sormuksen putoaminen Isildurilta voisi ehkä olla ainakin osin sattuman kauppaa ja Gandalfin lause tarkoittaisi vaikkapa, että Bilbon tuleminen Sormuksen löytäjäksi olisi viimeisiä sattuman tekoja, ennen kuin Sauron saa voimistuessaan täyden hallinnan...
Last edited:
