Keskimaalaiset hallitusneuvottelut

Raimo Ilaskiven ehdottaman hätätilahallituksen dream teamin (kts. Politiikkaketju) innoittamana pohdiskelin, millaisella kokoonpanolla Suomi pelastuisi, jos myös suuret keskimaalaiset hahmot olisivat käytettävissä. Päädyin seuraavaan listaan:

Pääministeri: Sauron
Ulkoasiainministeri: Sauronin Suu
Oikeusministeri: Bil Imarre
Sisäasiainministeri: Noitakuningas
Puolustusministeri: Portti-Harri
Valtiovarainministeri: Smaug
Opetus- ja kulttuuriministeri: Saruman
Maa- ja metsätalousministeri: Ungoliant
Liikenne- ja viestintäministeri: Gríma Kärmekieli
Sosiaali- ja terveysministeri: Klonkku
Työ- ja elinkeinoministeri: Lotho Säkinheimo-Reppuli
Ympäristöministeri: Ted Hiesuli

Tässä ketjussa voi esittää toki muitakin näkemyksiä keskimaalaisesta politiikasta. Miten olisi esimerkiksi käynyt, jos Sormuksen Sodan sijaan Keski-Maan kohtalosta olisikin päätetty parlamentaarisen demokratian keinoin? Entäpä jos Gandalf olisi ottanut Sormuksen ja päätynyt Keski-Maan hallitsijaksi - olisiko hän nimittänyt Hallavaharjan senaattoriksi? Olisiko Tom Bombadillista Keski-Maan vihreän liikkeen moottoriksi, ja pystyisikö hän pitämään Vanhan Halavaukon kaltaiset radikaalit aisoissa? Miten puolestaan olisi ollut Keski-Maan feministisen liikehdinnän laita; kenties Lobelia, Galadriel, Éowyn ja Lukitari olisivat vaatineet naiskiintiöitä seikkailijajoukkioihin ja arkkitehtuurissa siirtymää pois fallosentrisestä tornirakentamisesta?

Hyvin, hyvin ilkeä hallitus olisi tuo. Haluaisiko Kointähti asua tuon hallituksen alaisessa Suomessa??
Ennemmin vaikka tämä:

Pääministeri: Aragorn
Ulkoasiainministeri: Frodo
Oikeusministeri: Gandalf
Sisäasiainministeri: Faramir
Puolustusministeri: Éomer
Valtiovarainministeri: Thranduil
Opetus- ja kulttuuriministeri: Elrond
Maa- ja metsätalousministeri: Galadriel
Liikenne- ja viestintäministeri: Gimli
Sosiaali- ja terveysministeri: Éowyn
Työ- ja elinkeinoministeri: Bard
Ympäristöministeri: Arwen

Onhan niiden tornien ympärillä sellaisia pyöreitä kehiä. Tehdäänkö jatkossa pelkkiä kehiä?

Ehkäpä ulkoasianministeriksi mieluummin Merri tai Pippin.
Voisi olla hyvin mielenkiintoista jos maa- ja metsätalousministerinä häärisikin entti. Hyvä jos kauden aikana saisi yhden päätöksen aikaan ja se olisi varmasti hyvin luontolähtöinen päätös, mutta ainakin tarkkaan harkittu.

Pitäisikö olla rotukiintiöt? Örkit sorrettuna vähemmistönä ja saattaisivat haluta oman edustajansa.

Entti Puuparta voisi olla hyvä ympäristöministeri, vaikka haittaa voi olla päätöksenteon hitaudesta. Toisaalta, jos Puuparta hirmustuu esim. Talvivaaran kaivostoiminnasta aiheutuviin ympäristöhaittoihin, niin hän voisi enttikavereineen marssia kaivokselle ja hukuttaa sen.

Jos rekrytään Quickbeam/Äkkipää hommaan, niin on arvot kohdillaan, ja päätöksiäkin tulis? Puuparta + Talvivaara olisi kyllä varsin sovelias yhdistelmä sekin! Problem solved, ja kaveri sais kaiken lisäksi varman äänivyöryn sen jälkeen.

...nyt mä jäin miettimään Puupartaa Winterfell-Talvivaarassa. Next target: Puuparta, Puolustusministeriö ja White Walkers?

Parlamentaarisessa Keski-Maassa enttiedustajat saattaisivat olla pelättyjä jarrutuspuheiden pitäjiä. Örkit puolestaan olisivat jakautuneet lukuisiin keskenään vihamielisiin pienpuolueisiin, jotka pyrkisivät ennen kaikkea varmistamaan sen, ettei ainakaan kilpailevista puolueista yksikään pääsisi hallitukseen. Luultavasti örkkiedustajat muodostaisivatkin parlamentissa äänekkään ja huonotapaisen opposition, jota edes valveutuneet örkit eivät viitsisi äänestää: näiden äänitorvena toimisi joko Sauronin ja Noitakuninkaan luotsaama valtapuolue Yhtenäinen Keski-Maa tai Sarumanin Edistyspuolue.

Kansalliskonservatiivit olisivat vahvoilla ihmisten valtakunnissa: Perusnúmenorilaiset Gondorissa ja pohjoisempana "hallavaharja-aholaisiksi" pilkattu Rohanin Roti. Pohjoisen haja-asutusalueilla Harmaista Satamista Yksinäiselle Vuorelle valtapuolue olisi niin ihmisiä, haltioita, kääpiöitä kuin hobittejakin puhutteleva Pohjoisen Liitto.

Entin johtaman hallitusneuvottelut saisivat varmaankin Belgian hallituskriisin kalpenemaan pituudellaan...

Yhdysvalloissahan nähtiin jo 60-luvulla Gandalf for President -rintanappeja. Jos nyt Gandalf sattumalta valittaisiin Obaman seuraajaksi, hän voisi nimittää ainakin FBI:n pääjohtajaksi kuningatar Berúthielin, joka potkisi pois koko agenttikunnan Muldereita ja Scullyja myöten ja ottaisi tilalle kissansa. Jo vain kaikki salaisuudet valtakunnassa kantautuisivat byroon tietoon tuota oitis.

CIA:n johtajaksi täytyisi tietysti hankkia (hieman savunhajuinen) Denethor, joka myös erottaisi välittömästi kaikki vakoojansa. Hän hoitaisi homman mainiosti yksin istuen Langleyssa palantír kourassaan kurkkimassa Putinin ja muiden salaisimpiakin puuhia.

Kokoan selvyyden vuoksi Suomen unelmahallituksen pelkästään Sormuksen sodan aikuisista sankareista. Pääpaino on ministereiden pätevyydellä ja yhteistyökyvyllä, ei Keski-Maan kansojen tasapuolisella edustuksella.

Minua houkuttaisi nähdä pääministerinä Celeborn Viisas (mies, jonka lisänimen alkuperää kukaan ei ole kyennyt selittämään). Näen hänet ronaldreaganmaisen laiskanpulskeana johtohahmona. Selvempää on kuitenkin panna Galadriel suoraan pääministeriksi. Tämä korvaa myös naisten muuten vähäiseksi jäävää osuutta.

Ulkoministeriksi sopii väsymätön maankiertäjä Gandalf.
Emmekö liene sinusta kuulleet silloin tällöin, ja matkoistasi, ainaisista juonista ja ilkipuuhista turvallisen välimatkan päästä?

Oikeusministeriksi tulee Faramir.

Denethor olisi pelottavan tehokas valtiovarainministeri, mutta pelkään että hän ei suostuisi noudattamaan muiden kanssa sovittua politiikkaa. Mikään mukava kaveri ei valtiovarainministerin kuitenkaan pitäisi olla. Valintani on siis Lobelia Piukkapaula, ei Denethorin veroinen johtaja tai älykkö, mutta lannistumattoman sitkeä, realistinen, rahan - ja hopealusikoiden - arvon ymmärtävä poliitikko (ilmeinen Margaret Thatcher).

Sisäasiainministeriksi Éomer (Imrahil olisi älykkäämpi ja kosmopoliittisempi, mutta Éomerille epäilyttävien maahanpyrkijöiden tsekkaaminen on todellinen sydämenasia). Puolustusministeriksi Éomeria ei ole järkevää päästää.

Tähän sopii paremmin Meriadoc Mahtava, joka on osoittanut johtajankykynsä Suomen puolustuksen organisoinnin kannalta relevantimmissa olosuhteissa.

Saruman olisi houkutteleva valinta kauppa- ja teollisuusministeriksi. Hän, jos kuka, voisi vielä saada savupiipputeollisuuden uuteen nousuun. Sarumanin heikkoutena on kuitenkin opportunismi ja epälojaalisuus. Siksipä kauppa- ja teollisuusministeriksi tulee Gimli.

Maa- ja metsätalousministeriksi tulee Éowyn. Valinta voi tuntua yllättävältä, mutta:
Enää en ole aseneito [ ... ] Nyt [ ... ] minä rakastan kaikkea mikä kasvaa eikä ole hedelmätön...
eläkäämme kauniissa Ithilienissä ja tehkäämme sinne puutarha

Liikenneministeriksi pohjoisen ihmisten (ja karhujen) edustaja Grimbeorn, jolla on näyttöä liikenteen ylläpitämisestä puoliarktisissa oloissa:
[Beorningit]...pitävät auki Ylä-Solaa ja Otavankalteen kahlaamoa

Sosiaali- ja terveysministeriksi tulee Elrond, kansansa kuuluisin parantaja, jolla on myös erittäin pitkä diplomaattinen ja hallinnollinen kokemus.

Pääministeriksikin kaavailtu, charmikkaasti harmaantunut Celeborn saa paikan ympäristöministerinä, hänhän johti Dol Guldurin ja Eteläisen Synkmetsän saastuneiden alueiden kunnostusta Sormuksen sodan jälkeen.

Aragorn olisi pätevä mies monellekin paikalle, taruntietonsa ansiosta nimitän hänet opetus- ja kulttuuriministeriksi. Kulttuuriala ansaitsee edustajakseen kuninkaallisen hahmon, jonka nenälle ei hypitä budjettineuvotteluissa.

Örkit ansaitsevat mahdollisuuden integroitua muuhun yhteiskuntaan. Ministeriksi pätevimmältä örkiltä vaikuttaa Uglúk, synnynnäinen johtaja ja organisaattori, joka on myös lojaali ylempää asetetuille päämäärille. Uglúkille räätälöidään työ-, urheilu- ja nuorisoministerin salkku:
Minä juoksen teidän takana ja te juoksette myös!

Lopuksi, kuten Matti Virkkunen kampanjassaan vuonna 1968 totesi: "Suomi tarvitsee presidentin."
Nykyisellään presidentti on nimenomaan ulkopoliittinen edustushahmo, ja minulla on tähän tehtävään todella suvereeni hahmo:
Kuolleiden Kuningas.

K.K. ei olisi mikään keskusteleva ja kokoava arvojohtaja, itse asiassa hän esiintymisensä kotimaassa rajoitettaisiin minimiin. Mutta karskeimmatkin supervaltajohtajat taipuisivat tuota pikaa yllättävän suuriin myönnytyksiin Suomen Tasavallan Herra Presidentin kanssa rupateltuaan (tai edes kuullessaan, että tämä lupaa muuten tulla vierailulle).

Telimektarin kokoonpano Suomen unelmahallitukselle on toki ansiokas ja hyvin perusteltu, mutta se sopii kenties paremmin suotuisten aikojen hallitukseksi kuin kriisiaikoihin, ja sama pätee mielestäni myös Rohanin ratsastajan ehdotukseen. Kuitenkin Suomen hätätilahallituksen tulee nähdäkseni muodostua vahvan johtajan ja tälle lojaalin ydinryhmän ympärille, muihin tehtäviin sopivat parhaiten mahdin edessä matelevat pikkunilkit. Kriisiajat vaativat epämieluisten päätösten läpimenoa, ja päätöksenteko halvaantuu ministeriöiden väliseksi kinasteluksi erityisesti silloin, kun saavutetuista eduista joudutaan leikkaamaan.

Pitänee kuitenkin ajan kanssa päivittää tuohon omaan kokoonpanooni hiukan perusteluita, ja kenties selventää hätätilahallinnon toimintaa noin laajemminkin.