Keskustelu keskustelusta

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Tulipahan noteerattua vihdoin sekin, että on tullut jo useampaan kuin yhteen kertaan tästä tullut kirjoitettua jotakin. Kun ei ole hyötyä kirjoittaa aiheesta tutkielmaa tai tutkia sitä entistäkin syvällisemmin, on parempi heittää palloa muille.

Luonnollisesti keskustelualueen ylläpitäjänä on pohtinut keskustelutapoja monelta eri kantilta. Omaakin tapaa ilmaista asioita on tullut seurattua. Aiempi heikkouteni oli yrittää kirjoittaa "täydellinen viesti", eli kirjoittaa viesti jota ei voinut kumota (näitä kuitenkin huomattavasti vähemmän Käärmeessä). Se kuitenkin joko hiljensi keskustelun tai sitten joku innostui etsimään pieniä vikoja, virheitä ja aukkoja viestistä, joka vei keskustelun ties minne muualle kuin keskustelun aiheeseen. Sittemmin totesin, että on parempi vain joko kyseenalaistaa toisten väitteitä tai tuoda jokin uusi näkökulma asiaan. Tosin kaikkien viestieni sisältöä en ala kauhean tarkasti miettimään. Menisi ikä ja terveys. Kiinnitän asiaan kuitenkin huomiota, mikä lienee hyvä asia.

Miksi kannattaa keskustella? Mitä kannattaa välttää? Miten huolehtia siitä, että keskustelu jatkaa kulkuaan? Milloin keskustelu tyrehtyy? Seikkoja, joihin monet eivät tietääkseni edes yritä etsiä vastausta, eikä sillä ole niin väliksikään.

Itsetunto on myös mielenkiintoinen tekijä. Silloin kun se ei ole kunnossa, ei kirjoita joko ollenkaan tai sitten viestit ovat hyvin varovaisia. Ja ties mitä muuta vielä lisäksi.
 
Tuo "täydellinen viesti" (Jatkossa "tv") on aina mielenkiintoinen tapaus. Jos oikeasti onnistuu siinä, ettei siitä löydy mitään kumottavaa, niin aihe todellakin kuolee. (Itse harrastanut vastaavaa kun ollut tavoitteena tappaa joitain boardeja.) "Tv" on toisinaan ihan ideallinen käytettävä, jos haluaa todella tuoda pointtinsa esiin. Silloin pitää vain miettiä kahta asiaa: Haluaako varmasti tappaa topicin vain oman mielipiteensä takia, ja kannattaako sitä omaa mielipidettä välttämättä niin korostaa. Toisaalta kannattaa myös harkita, että tehdäkö "tv" vai ei, eli pitäisikö ajatus jättää ennemmin vajavaiseksi.

Tuosta kumpuaa toinen ongelma. Joillakin (kuten minulla) on ongelma siinä, että oma mielipide on se ainoa oikea joissain aiheissa. Eli jos ei tee "tv":ä, niin joku saattaa oikeasti kumota sieltä palasia, ja se ottaa sitten aivoon, jolloin pitää taas vastineeksi kirjoittaa "tv". Oravanpyörä.

Lopulta, jos aihe on kovin lähellä itseä ja omatuntoa, ainakin minä jätän usein kirjoittamatta, etten suotta nostata mitään kansannousua tai rintamaa vastaväitteille. Ei sillä, etteikö sellainen herättäisi keskustelua, mutta se menee usein niin kauas aiheesta.
 
Niin, minua harmittaa kovasti, jos omaa avaa on runsaasti näkyvillä keskustelujen viimeisenä viestinä, ja sitä enemmän harmittaa mitä suurempi sivun numero on kyseessä. Sen vuoksi yleensä yritän laittaa viestiini mukaan niin paljon uusia kysymyksiä kuin mahdollista, jotta keskustelu jatkuisi. Tässä kuitenkaan läheskään aina onnistumatta.

Milloin keskustelu sitten tyrehtyy? Usein se tyrehtyy mielestäni juuri uusien kysymysten puutteeseen, kun alkuperäinen aihe on kaluttu loppuun eikä uusia näkökulmia enää löydy.

Mutta miksi kannattaa keskustella? Siinä onkin laaja kysymys, enkä missään nimessä aio vastata siihen. Joku muu saa sen tehdä (kunhan ei anna tyhjentävää vastausta).
 
Hassua että syyllisyyttä voi potea siitäkin, että vastaa keskusteluun jo näin pikaiseen. Aluksi ajattelin jättää vastaamasta, koska se olisi tähän väliin "epäsopivaa": mutta koska tämä koskee juuri tätä keskustelun aihetta, otin takapakkia ja palasin sittenkin vastaamaan tähän. Erittäin mielenkiintoista.

Olen minäkin huomannut "tv":n ongelman juuri noissa tapauksissa. Joku ei usko vajaalla viestillä, joten ei jää oikein muuta ratkaisua kuin tehdä "tv"; toisaalta olen myös huomannut, että joku toinen kykenee ilmaisemaan asian toisella tavalla paremmin ja napakammin, jos jättääkin vastaamatta. Tuolloin keskustelu on voinut myös jatkua. Tämä on sattunut pari kertaa omalle kohdalle, mutta en voi kaivaa mistään esille esimerkkiä tai kirjoittaa sellaista, kun en sellaisia asioita päähäni talleta.

Muuan toinen asia joka nousi, on "keskustelun voittaminen". Yleensä väittelytyylisissä keskusteluissa törmää sellaiseen tilanteeseen, joissa väittelyn osapuolet yrittävät voittaa toisensa. Tavallisella keskustelutavalla tulisi vähemmän viestejä, mutta toisaalta keskustelu taas katkeaisi jälleen varsin nopeaan, ellei keskustelulla ole mahdollisuutta jatkaa jollakin muulla linjalla.

Joissakin keskusteluissa on kieltämättä vaikeaa, jos aihe on lähellä omaa sydäntään. Täytyy yrittää olla neutraali, mutta silti vakuuttaa toiselle jokin seikka. Aina yhtä inhottava tilanne. Välillä myös eri keskustelijatyypit ovat ärsyttäviä: ehkä ärsyttävimpiä ovat ne, jotka "luulevat tietävänsä kaiken".

En tiedä omaa keskustelutyyppiäni, siitähän oli joskus se hieno englanninkielinen pila netissä. Tulipahan mieleen että sellainenkin voisi olla hieno tajuttava, koska omia viestejään kuitenkin käsittelee eri tavalla kuin toisten viestejä.
 
Itse olen huomannut, että olen nykyisin todella laiska kirjoittamaan viestejä tänne tai muillekaan foorumeille. En tiedä mistä se johtuu, tuo tuntuu kyllä menevän aika kausittain itselläni. Toisinaan jaksaa seurata ja kirjoitella paljonkin ja toisinaan hyvä kun käy edes vilkaisemassa uusia viestejä. Osittain tosin saattaa johtua siitä, että olen reissannut viimeaikoina aika paljon enkä ole ollut koneella. Muutaman päivän tauko foorumeilta saa aikaan sen, että pitää lukea niin monta uutta viestiä, ettei enää välttämättä ehdi tai jaksa...

Minä pidän kyllä keskusteluista ihan jo senkin takia, että niistä voi saada uusia näkökulmia omiin mielipiteisiinsä. Olen kai aina ollut sellainen, että tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja pystyn jollain tavalla katsomaan asioita aika pitkäänkin toisten näkökulmasta (tietysti poikkeuksia on). Toisten mielipiteiden kautta jotenkin ymmärtää toisia ihmisiä paremmin ja samalla saattaa keksiä uuden jutun miksi on itse jotain mieltä.

Itse en juurikaan kirjoita "täydellisiä viestejä". Osittain se johtuu siitä, että olen jollain tavalla aina niin diplomaattinen, että pelkään loukkaavani jotakuta. Toisinaan tulee kyllä provosoitua suhteellisen tahallaan (ei tällä foorumilla juurikaan, mielestäni) mutta sekin on harvemmin kovin vakavaa. Niissäkin tilanteissa toinen on ehkä provosoinut minua tai hyökännyt jotenkin kimppuuni. Tuollaisessa tilanteessa yleensä se toinen keskustelija on hyökannyt minun kimppuuni mielipiteideni sijasta ja siitä en pidä. Yleisesti ottaen yritän kuitenkin esittää omat mielipiteeni selkeästi niin, että muutkin ymmärtävät että kyseessä on oma mielipiteeni. Lähtökohtani tosin usein on, että mielipiteeni on melko varmasti virheellinen, vaikken sitä tahtoisi muuttaakaan... Eri asia tietysti, jos kyseessä on aihe, josta oikeasti tiedän paljon ja puhutaan faktoista, ei mielipiteistä.

Teen muuten hirveän usein sitä, että alan kirjoittaa viestiä, mutten kirjoitakaan sitä loppuun. Jollain tavalla mietin, että viestissäni pitää olla joku pointti, jota ei ole jo sataa kertaa sanottu keskustelussa. Osittain tämän takia en pidä foorumeista, joilla viestimäärä ratkaisee "sijoituksen" foorumin hierarkiassa tms. Onneksi täällä ei ole sellaista. :)
 
Puhutaanko tässä nyt nettikeskustelusta vai keskustelusta yleensä? Olen nimittäin nyt syksyn opiskellut puheviestintää, joten muustakin kuin nettikeskustelusta vois olla sanottavaa.

Jos oletetaan tässä nyt että täydellinen viesti on sellainen, mitä ei voi kumota, niin sellaiset tyrehdyttävät keskusteluita usein. Sellaiset ovat myös monesti tylsiä. Täydellinen viesti on enemmänkin sellainen, joka tuo uutta näkökulmaa keskusteluun ja hyvän maun rajoissa myös provosoi.
Nettikeskustelussa täytyy olla jollain tavalla paljon korrektimpi kuin IRL-keskustelussa, ihmiset tuntuvat olevan paljon herkkänahkaisempia netissä. Tosin se voi johtua ihan siitäkin, että väärinkäsityksiä syntyy netissä paljon iisimmin kun ei voi reaaliaikaisesti perustella kaikkia sanomisiaan.

Netissä keskustelu on välillä haastavampaa kuin IRL, varsinkin tällaisella isolla foorumilla missä näkökulmia on paljon. Mulla on ollu viime aikoina pieni motivaation puute puuttua mihinkään keskusteluun millään foorumilla, mutta tuntuu, että asia on taas kääntymässä hieman.

Tik kysyi miksi kannattaa keskustella. En oikein tiedä osaanko vastata tuohon, mutta ainakin se on kivaa ja mukavaa. Sanoin juuri tänään siellä puheviestinnän tunneilla, että ihminen tarvitsee virikkeitä, (älyllinen) keskustelu on yksi sellainen. Onko ihmisellä tarve keskustella asioista?
 
Ainakaan minua ei haittaa keskustelusta keskusteleminen ihan yleisesti, eikä vain netin puolelta. Minulla on kuitenkin vähemmän kokemusta puhekeskustelusta, koska olen aina se, joka on hiljaa ja kuuntelee. Netissä taas kukaan ei voi estää kenenkään "puheenvuoroa", joten se tarjoaa mahdollisuuden ottaa paremmin osaa keskusteluun kenelle tahansa.

Itse aloin miettiä myös hyvän viestin rakennetta: mitä kaikkea kuuluu hyvään viestiin? Satuin tässä muutamia päiviä sitten näkemään Teemalta ohjelman, jossa käytiin lävitse tarinan eri osia: tarinalla ja hyvällä keskusteluviestillä lienee joitakin yhteisiä piirteitä. Tarinaan kuului muistin varaisesti seuraavanlaiset osat: pohjustus, ongelma, ongelman ratkaisu, loppu (oli todennäköisesti enemmänkin, mutta muistini kun ei toimi tarkasti, vaan yleisellä tasolla). Keskusteluviesteissä on näiden eri osia; yleisimmin taitaa löytyä "ongelma" ja "ongelman ratkaisu". Jätän asian avoimeksi, jos joku toinen haluaa jatkaa pohtimista edemmäs: itselleni tuli jotain muuta juuri mieleen.

Ongelma keskusteluviesteissä on siinä, että sanat luetaan korrektimmin. Eli jos käytän vaikka sanaa "väittely", se tarkoittaa nimenomaan väittelyä sen tiukimmassa mahdollisessa merkityksessä. Puhekeskustelussa sanoja voi, käsittääkseni, käyttää myös löyhemmässä merkityksessä. Ikään kuin kuvaannollisena tai vertailevana, tietyllä tapaa myös selventävänä. Oma tapani välillä käyttää myös keskustelualueella tätä löyhempää muotoa aiheuttaa kieltämättä pahoja ongelmia, kun yllättäen toinen on kimpussa täyttä häkää jonkin sanan vuoksi. On vaikea huomioida mistä sanasta tai sanamuodosta tulistuminen johtuu, jollei toinen sitä mainitse.

Mielikuvien luominen ja epämääräisempi tapa ilmaista asioita ei voi kovin hyvin netissä.
 
Täydellinen viesti = viesti, jota ei kumota? Miksi ihmeessä pitäisi yleensäkään pyrkiä kumoamaan kenenkään viestejä? Ehkäpä tällainen on tarpeen tapauksissa, joissa kyse on jonkun esittämistä typeriltä kuulostavista väitteistä jossain elämää suurempaa aihetta käsittelevässä topikissa, mutta itse en näe mitään syytä missään muussa tapauksessa ryhtyä kumoamaan mitään. Parhaimmillaan keskustelu on mielipiteiden vaihtoa leppoisassa hengessä, eikä mitään väittelyä, joka pitäisi voittaa.

Eikä hyvässä keskusteluviestissä tarvitse olla mitään tiettyä rakennetta, esim. ongelmaa ja sen ratkaisua, vaan minusta riittää, että se tuo ehkä jotain uutta keskusteluun ja on ennen kaikkea "viihdyttävä". Ei mitään totista vääntämistä, vaan rentoa jutustelua, jossa tuo esiin omat ajatuksensa.

Lisäksi hyvälle viestille pitäisi olla oikeasti henkilökohtainen tarve. Toivottavasti kukaan ei kirjoittele tänne Käärmeeseenkään vain sen takia, että jokin keskustelu tarvitsee uuden viestin, vaan kaikki kirjoittelu lähtisi siitä, että "juuri minun on kirjoitettava tämä viesti".

Huomatkaa myös Keskustelun asiallisuus ja epäasiallisuus -topikki Pyöreässä Pöydässä.
 
Sellainen kevyempi jutustelu, keskustelu, passaa nettifoorumille ehkä paremmin kuin tulikivenkatkuinen henkilökohtaisuuksiin menevä väittely, jollaisia Pyöreässä Pöydässäkin välillä näkee. Pyöreää Pöytää en muutenkaan jaksa yleensä juuri sen takia seurata, että ne viestit ovat ihan tuhottoman pitkiä. Jos sattuu olemaan parikin päivää poissa koneelta, niin on tippunut jo aivan täysin kärryiltä. Enkä pidä kärryiltä tippumisesta.

Enpä usko, että kukaan täällä kirjoittaa viestiä keskusteluun, koska keskustelu tarvitsee uuden viestin.. Aika persoonallisia viestejä täällä kuitenkin näkee. :)

Millä tavalla nettikeskustelu eroaa tavallisesta keskustelusta? Onko jompi kumpi haasteellisempaa kuin toinen?
 
Minä en erityisemmin pidä edes puhelinkeskusteluista, saati sitten netissä käydyistä. Keskustelen kyllä mielelläni tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa vakavistakin aiheista, mutta netissä minua häiritsee etten oikein osaa tulkita ihmisten reaktioita viesteihin. Tulkitsen kaikki nettikeskustelut helposti hyvin kiivaiksi väittelyiksi ja en halua lisätä omaa viestiäni, kun sen joku kuitenki heti kumoaisi, ja minulle tulisi vain paha mieli (kuulostan tässä viisivuotiaalta, anteeksi). Oikeassa keskustelussa minua ei tietenkään haittaa jos toinen on aivan eri mieltä. Silloin pystyn paremmin puolustautumaan, ja tajuan jotenkin selvemmin, ettei hän halua minua henkilökohtaisesti loukata, jos ei ymmärräkkään ajatuksiani.
Olen pohtinut, johtuisiko tämä siitä etten keskustellessani välttämättä niinkään välitä keskustelun aiheesta. Keskustelen, koska se on hauskaa, opin lisää toisista ihmisistä ja keskusteleminen luo jonkinlaista yhteenkuulumisen tunnetta heihin. Netissä tuntuu, että nimenomaan asia on tärkeä, eikä se, että minä olen siitä jotakin tiettyä mieltä.
Onneksi netissäkin voi osallistua keskusteluihin aktiivisena kuuntelijana. (tässä ei kai vain saa sitä boonusta, kuin joskus tosi elämässä, että näyttäisi fiksulta ja salaperäiseltä kun ei puhu liikaa...)
 
KRO sanoi:
Teen muuten hirveän usein sitä, että alan kirjoittaa viestiä, mutten kirjoitakaan sitä loppuun. Jollain tavalla mietin, että viestissäni pitää olla joku pointti, jota ei ole jo sataa kertaa sanottu keskustelussa. Osittain tämän takia en pidä foorumeista, joilla viestimäärä ratkaisee "sijoituksen" foorumin hierarkiassa tms. Onneksi täällä ei ole sellaista. :)

Meitä on siis kaksi tällaista... :) Minulla on ihan sama juttu, ja tälläkin viikolla monta ihan "asiallista" viestiä on jäänyt kesken sen takia, etten ole ollut aivan varma siitä onko pointtini tarpeeksi tärkeä kerrottavaksi. Aloitin Kirjastoon useampaakin vastausta, mutta sitten tuntui siltä, etten tuo keskusteluun mitään uutta, ja niinpä viesti jäi lähettämättä. Ehkä joskus palaan niiden kimppuun (usein niin käy), ehkä en. Toisaalta kirjoittelen aika paljon Aamutopikkiin, eikä niissä viesteissä ole juurikaan "sisältöä." Selkeästi minulla on siis erikseen "jutustelumoodi" ja "syvällinen keskustelumoodi." Toisaalta, ne Aamutopikin viestitkin ovat usein jääneet lähettämättä... :roll:

Konnussa on usein niin hyviä ja monipuolisia viestejä, että kynnys osallistua saattaa nousta aika korkeaksi. Toisaalta se on tietenkin huono asia, mutta on siinä hyvätkin puolensa: Konnussa on paljon enemmän sisällöllistä keskustelua kuin monessa muussa paikassa ja se (IMHO) on hyvän keskustelualueen merkki. Ei tätä jaksaisi lukea, jos se olisi täynnä pelkkää "sukkienvärikeskustelua."

Onko tässä viestissä sitten jotain järkeä, tuoko se lisää keskusteluun? En tiedä (ei ihan kamalasti, itse asiassa), mutta ehkä voisin olla hieman vähemmän kriittinen viestien sisällön suhteen... Ehkä juuri tämän takia mielummin luen kuin kirjoitan keskustelupalstoille. Viestien määrään perustuvaa "sijoitusta" en myöskään voi sietää, sillä minusta on todella ärsyttävää lukijana lukea niitä "olen samaa mieltä edellisten kanssa" tai "en tiedä aiheesta yhtään mitään" -viestejä joilla jotkut kasvattavat viestimääräänsä. Onneksi ei Konnussa!
 
Minusta TV tappaa aivotoiminnan. Kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Minulla on kaikesta huolimatta taipumus pyrkiä nimenomaan näihin "killereihin" -jopa asteella johon viittaamalla vähemmän ystävällinen tai kriittisempi ihminen saattaisi provosoida sanomalla sitä "trollaamiseksi".
Kertonee lähinnä taipumuksestani brassailuun ja besserwisseröintiin.

Toisaalta olen vakaasti sitä mieltä,että jos ei ole perusteltua sanottavaa, voi olla samantien hiljaa(Ihana ohjenuora,jota en itse noudata läheskään aina. Kertonee samasta kuin ylempi kappale.)

Kaikessa pitäisi kait löytää "keskitie". Sopivasti kaaosta ja sopivasti järjestystä. Taipumus ääripäihin,normaalia.

Mutta ei sen väliä -sanojeni merkitykset ovat muuttuneet mielessäni jo kun olen kirjoittanut ne, merkitykskenttämme ovat ainoastaan samansuuntaiset(esim:Ajattelen koiraa, yleensä koira=venäjänvinttikoira, joskus myös "jero"=se liikennemerkkien musta koira;viite "Elimäen kootut tarkoitukset";Eläimet, koirat, skotlanninterrierit, yliraksitut
Väitän,että Sinun koirasi on omastani poikkeava, eikä sekään vakio.)
Et voi edes teoriassa ymmärtää mitä sanon,ja sama toisinpäin :)
 
Ksu sanoi:
...tälläkin viikolla monta ihan "asiallista" viestiä on jäänyt kesken sen takia, etten ole ollut aivan varma siitä onko pointtini tarpeeksi tärkeä kerrottavaksi. Aloitin Kirjastoon useampaakin vastausta, mutta sitten tuntui siltä, etten tuo keskusteluun mitään uutta, ja niinpä viesti jäi lähettämättä. Ehkä joskus palaan niiden kimppuun (usein niin käy), ehkä en.

Minulle tämä ilmiö on viime aikoina tullut varsin tutuksi. Varsinkin isoilla foorumeilla, kuten Käärmeessä, keskustelut ovat usein niin pitkiä, että oman lusikan työntäminen soppaan ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. Toisaalta minua on viime aikoina vaivannut myös laiskuus kaikenlaista kirjoittamista kohtaan. En saa viestejä kirjoitetuksi loppuun, tai ainakaan en jaksa muokata niitä sellaiseen muotoon, että kehtaisin painaa Lähetä-painiketta. Siinä vaiheessa, kun viestinkirjoitusikkuna on ollut auki monta tuntia käydessäni välillä syömässä ja pelattuani Settlersiä ja surffailtuani ympäri nettiä, päädyn yleensä siihen lopputulokseen, että keskustelu luultavimmin pärjää ilman sitä viestiänikin.

Siksi pienemmät foorumit sopivat minulle paremmin, ja olenkin viihtynyt pääasiassa niillä kahden viime vuoden ajan, omalla foorumillani ja muutamalla muulla. Pienillä foorumeilla keskustelut eivät ole ehtineet paisua sivutolkulla, joten useammin on mahdollisuus tuoda keskusteluun uusia näkökulmia. Monia pieniä foorumeita vaivaa tietenkin keskustelun vähäisyys. Käärme on mielestäni edelleen mallifoorumi, mitä keskustelun tasoon tulee, mutta myös pienistä foorumeista olen onnistunut löytämään varsin tasokkaita paikkoja.
 
Ylös