Minä taas olen varsin iloinen, koska ainakin omasta mielestäni tuollainen maanläheinen rakkaus mitä hänellä oli Faramirin kanssa on jotenkin huomattavasti tervehenkisempää kuin se palvova rakkaus mitä hän tunsi Aragornia kohtaan. Mutta toki se on todella raskasta kun ei saa vastakaikua niin suurille tunteille.
Ehkä olen vaan tylsän aikuinen kun ajattelen että parempi näin
Ehkä olen vaan tylsän aikuinen kun ajattelen että parempi näin
Hesari kertoo, että talvisodan aikana Helsingissä otetusta valokuvasta, jossa on ryhmä englantilaisia vapaaehtoisia, on meeeelko varmasti tunnistettu Christopher Lee! Tunnetustihan Lee tuli Suomeen taistellakseen sodassa Suomen puolella - olkoonkin, ettei tainnut sotahommiin lopulta päästäkään.
Edellisen Christopher Lee:n jatkojuttu on elokuun 18. päivältä. Siinä spekuloidaan, että valokuvassa olisikin muita pidempi palomies, mutta toisaalta henkilö vaikuttaa ryhtiä myöten Leeltä.
Toope
Kontulainen
Eowyn haki Aragornin kautta vapautta, ei Aragornia sinänsä. Hänhän löysi Faramirista sen miehen, joka vastasi halujaan.Minä taas olen varsin iloinen, koska ainakin omasta mielestäni tuollainen maanläheinen rakkaus mitä hänellä oli Faramirin kanssa on jotenkin huomattavasti tervehenkisempää kuin se palvova rakkaus mitä hän tunsi Aragornia kohtaan. Mutta toki se on todella raskasta kun ei saa vastakaikua niin suurille tunteille.
Ehkä olen vaan tylsän aikuinen kun ajattelen että parempi näin
Erittäin onnistunut näyttelijäkaarti, olen samaa mieltä. Hieman tolkienistina voisin kritisoida, mutta ehkäpä en!
Itse pidän Liv Tyleria Arwenina osuvana hahmona, hieman eteerisenä ja ylimaallisen eroottisen kauniina. Mutta sitähän haltiat alunperin olivat.En pidä Arwenista, en kirjassa enkä elokuvassa. Liv Tyler on jotenkin sopimaton Arwenin rooliin, mutta en keksi parempaakaan siihen.
Isilmírë
Kuukivi
Liv Tyler on minun silmissäni kaukana eteerisestä, ja hänet on laitettu näyttelemään hahmonsa tavalla, joka saa sen vaikuttamaan vähän hidasälyiseltä - samalla tavalla kuin Mortensenin näyttelemä, tämän tästä tyhjästi tuijottava ja hitaasti silmiään räpyttävä Aragornkin tosin vaikuttaa. Ohjauksessa on ylipäätään ehkä vähän liikaa painotettu sitä ajatusta, että hahmojen pitää tämän tästä tuijottaa jotain vakavina naama kameran lähikuvassa, ja Tylerin kohdalla lisäksi ihan vain sitä, että hahmo on konventionaalisen nätti, vähät siitä onko siinä minkäänlaista luonnetta tai syvyyttä.
Mitä eroottisuuteen tulee, sitä ei Tolkien missään yhteydessä mainitse haltioidensa ominaisuudeksi
Mitä eroottisuuteen tulee, sitä ei Tolkien missään yhteydessä mainitse haltioidensa ominaisuudeksi
Minäkään en ole koskaan ollut täysin vakuuttunut Tylerin sopivuudesta Arweniksi (en muista olenko sitä koskaan kirjoittanut mihinkään). Hän ei vaan ole haltiamainen. Toisen ulkonäön kommentointi on aika asiatonta, mutta esitetään asia niin, että minusta hän eri sovi näyttelemään kolmannen ajan kauneimpana pidettyä Luthienin seuraajaa.
Hänen herkkyyttään ja hiljaista voimaansa on yritetty tuoda leffassa esille, mutta siinäkin on menty vähän metsään. Onneksi soturi Arwenia ei sentään nähty, mutta jotain liian hyökkäävää hänessä on. Hän ei ole se Arwen jonka Frodo kirjassa näkee istumassa Elrondin pöydässä vaan huomattavasti maallisempi olento.
Nykyään halutaan tuoda vahvoja naisia esille vähän kaikessa (en edelleenkään suostu uskomaan, että leffoista voi olla niin kauan, että elkaa olla kyseenalaista puhua niistä "nykyään") ja se on yleisesti hyvä, mutta Arwen saisi olla minusta enemmän myös herkkä, peloissaankin hetkittäin. Ehkä jopa kauhuissaan. Rohkeus löytyy sieltä, että hän tekee vaikka silminnähden pelkää.
Esimerkiksi kohtaus, missä hän ratsastaa Frodon kanssa mustia ratsastajia pakoon (jossa oli kirjassa ihan toinen haltia, mutta minusta oli ihan hyvä veto ottaa hänet siihen) hän oli liian soturimainen ja liian vahva. Ei Luthienin perillinen tietenkään voi olla avuton, mutta voimakkaammat tunteet joka suuntaan olisivat tehneet hänestä huomattavasti kiinnostavamman ja syvemmän hahmon. Enemmän kauhua, enemmän rakkautta, enemmän kiukkua, enemmän epävarmuutta. Vaikka hän onkin haltia ja ihmisten mittapuulla iäkäs (kuinka vanha hän muuten on tuohon aikaan?) niin minusta hänessä olisi saanut olla enemmän nuoruutta ja nuoruuden viattomuutta ja herkkyyttä. Ehkä jopa sellaista arkuutta mitä ylisuojelluilla lapsilla näkee. Olihan hän kansansa iltatähti. Sieltä hän olisi voinut leffan aikana myös kasvaa ja kehittyä. Nyt hän vaikuttaa olevan vain vastapari Aragornille.
Tuijotteluun en ole kiinnittänyt huomiota, mutta kelaan tässä mielessäni leffaa läpi ja ne kohtaukset jotka tuijottelukategoriasta nousevat mieleen ovat minusta ihan ok ja jopa ihan perusteltuja ja onnistuneita. Toki niissäkin saisi välittyä tunne vielä voimakkaammin, mutta minä en näe, että niissä tuijoteltaisiin tyhjään. Jos tyhjään tuijottelu saa vaikuttamaan hidasjärkiseltä niin minä varmaan käyn takaperin tässä asiassa
Hänen herkkyyttään ja hiljaista voimaansa on yritetty tuoda leffassa esille, mutta siinäkin on menty vähän metsään. Onneksi soturi Arwenia ei sentään nähty, mutta jotain liian hyökkäävää hänessä on. Hän ei ole se Arwen jonka Frodo kirjassa näkee istumassa Elrondin pöydässä vaan huomattavasti maallisempi olento.
Nykyään halutaan tuoda vahvoja naisia esille vähän kaikessa (en edelleenkään suostu uskomaan, että leffoista voi olla niin kauan, että elkaa olla kyseenalaista puhua niistä "nykyään") ja se on yleisesti hyvä, mutta Arwen saisi olla minusta enemmän myös herkkä, peloissaankin hetkittäin. Ehkä jopa kauhuissaan. Rohkeus löytyy sieltä, että hän tekee vaikka silminnähden pelkää.
Esimerkiksi kohtaus, missä hän ratsastaa Frodon kanssa mustia ratsastajia pakoon (jossa oli kirjassa ihan toinen haltia, mutta minusta oli ihan hyvä veto ottaa hänet siihen) hän oli liian soturimainen ja liian vahva. Ei Luthienin perillinen tietenkään voi olla avuton, mutta voimakkaammat tunteet joka suuntaan olisivat tehneet hänestä huomattavasti kiinnostavamman ja syvemmän hahmon. Enemmän kauhua, enemmän rakkautta, enemmän kiukkua, enemmän epävarmuutta. Vaikka hän onkin haltia ja ihmisten mittapuulla iäkäs (kuinka vanha hän muuten on tuohon aikaan?) niin minusta hänessä olisi saanut olla enemmän nuoruutta ja nuoruuden viattomuutta ja herkkyyttä. Ehkä jopa sellaista arkuutta mitä ylisuojelluilla lapsilla näkee. Olihan hän kansansa iltatähti. Sieltä hän olisi voinut leffan aikana myös kasvaa ja kehittyä. Nyt hän vaikuttaa olevan vain vastapari Aragornille.
Tuijotteluun en ole kiinnittänyt huomiota, mutta kelaan tässä mielessäni leffaa läpi ja ne kohtaukset jotka tuijottelukategoriasta nousevat mieleen ovat minusta ihan ok ja jopa ihan perusteltuja ja onnistuneita. Toki niissäkin saisi välittyä tunne vielä voimakkaammin, mutta minä en näe, että niissä tuijoteltaisiin tyhjään. Jos tyhjään tuijottelu saa vaikuttamaan hidasjärkiseltä niin minä varmaan käyn takaperin tässä asiassa
Elessar Telcontar
Gondorin kuningas
Jaamarin kanssa olen samaa mieltä siitä että hänessä on jotain hyökkäävää. Ollakseen kansansa Iltatähti, kaunein Kolmannen Ajan lopussa, hän olisi voinut olla ehkäpä enemmän etäinen, ylevä, ja ehkä Valimarin-aikojen haltianeitojen kaltaisempi, mutta joka vaikka tiukan paikan (esimerkiksi elokuvan sormusaaveilta pelastaminen) tullen olisi voinut ottaa ohjakset käsiinsä. En tosin osaa sanoa kuka Arwenia olisi voinut näytellä Liv Tylerin sijasta. Kuitenkin näyttelijäntyö on hyvää. Ehkä Arwenin maineen mielessäni pilaa se kohtaus kun hän ajatuksissaan hyppelee poikansa kanssa, sillä se on mielestäni hieman epämiellyttävä.
Toope
Kontulainen
Mielipiteitä on kaikilla, kuten, hhmmm...
Minusta Liv Tyler oli hyvin osuva valinta rooliin. Haltia on sekä herkän eteerinen ja rakastava, mutta tarpeen tullen tappelee jopa Nazgulia vastaan. Raivonainen kauniissa kuoressa, jos hieman kärjistäen sanoisin. No, itse pidin Tylerin roolista.
Oli vähän pakkokohtaus, koska naishahmoja ei Lotrissa suuresti ole, siksihän Arwenin roolia nostettiin Aragorniin liittyen. Hobittiinhan piti jopa keksiä naishahmo haltiaksi...
Tarinassahan ei oikeasti edes ole käytännössä naishahmoja.
Aldarian
Dúnadan
Arwenin hahmosta ja Liv Tylerista on ollut paljon puhetta myös tuolla "Ärsyttävät kohtaukset trilogiassa" ketjussa. Siellä olen kommentoinut itsekin asiaa mutta pistetään tännekin pari lausetta.
Eli Jaamarin ja Elessar Telcontarin kanssa olen samoilla linjoilla. Minulla ei ole kylläkään oikeastaan mitään Liv Tyleria vastaan osan esittäjänä eikä minua haitannut sekään, että Arwen "ryösti" Glorfindelin osan. Mutta hahmosta itsestään on tehty ensiesiintymiseensä aivan liian "karskin soturimainen", jotta hahmo olisi millään tapaa sopinut kirjan antamiin mielikuviin Arwenista.
Taurielin hahmosta olen kommentoinut oman näkemykseni Hobitti leffa -ketjuissa.
Eli Jaamarin ja Elessar Telcontarin kanssa olen samoilla linjoilla. Minulla ei ole kylläkään oikeastaan mitään Liv Tyleria vastaan osan esittäjänä eikä minua haitannut sekään, että Arwen "ryösti" Glorfindelin osan. Mutta hahmosta itsestään on tehty ensiesiintymiseensä aivan liian "karskin soturimainen", jotta hahmo olisi millään tapaa sopinut kirjan antamiin mielikuviin Arwenista.
Taurielin hahmosta olen kommentoinut oman näkemykseni Hobitti leffa -ketjuissa.
Toope
Kontulainen
Just, tee nykyaikana leffaversio tuosta kirjasta, jossa naishahmot ovat hyvin taustalla. Niitä hahmoja täytyy korostaa elokuvissa.
Minusta onnistuen, eikä liikaa.
Tässä kohtaa voisimme myös kääntää keskustelun siihen, että jos alkuperäisessä tarinassa ei ole naishahmoja niin miksi niitä pitäisi väkisin sinne lisätä? Toki olemassaoleville on hyvä keksiä lisää tekemistä, mutta yleensä vähän väkisin tehdyt lisäykset eivät vaan toimi vaan tuntuvat juuri sellaisilta väkisin tehdyiltä. Kuten sanoinkin ja Aldarian oli kanssani samaa mieltä niin Glorfindelin tiputtaminen tarinasta ja hänen roolinsa antaminen Arwenille, joka tarvitsi ruutuaikaa oli ihan hyvä veto. Ylipäätään minusta on parempi mahdollisuuksien mukaan mieluummin tiputtaa joitain hyvin pieniä hahmoja pois ja antaa heidän rooliaan tällaisialle hahmoille jotka tarvitsevat enemmän tekemistä. Se, että ihan tuulesta temmataan uusia hahmoja tekemään ihan uusia juttuja ei oikein iske minuun.
Mutta niin, niistä naishahmoista. Tämä on hyvin henkilökohtainen mielipiteeni, mutta minusta on ihan sama mitä jonkun hahmon jalkojen välissä on tai kenen kanssa hän tahtoo intiimiä elämää viettää kunhan hänellä on tarinassa perusteltu rooli ja hän sen täyttää. Ja jos nyt jostain tarinasta puuttuu kokonaan tai lähestulkoon tietynlaisen fysiikan tai sukupuoli-identiteetin omaavat hahmot niin sitten puuttuu. Varsinkin kun puhutaan vanhoista tarinoista. Nykypäivänä kun kirjoittaa tarinaa on tietysti asiallista huomioida, ettei yhteiskunta ole tai sen ei missään nimessä pitäisi olla uroskeskeinen. Minusta sukupuoli ei vaan ole tarpeeksi hyvä peruste tunkea tarinaan ylimääräisiä hahmoja tekemään tyhjänpäiväisiä asioita.
Nyt meni kyllä aika kauas näyttelijöistä tämä kommentti. Enemmänkin koskee käsikirjoitusta, mutta näin jatkona jo aloitettuun aiheeseen.
Mutta niin, niistä naishahmoista. Tämä on hyvin henkilökohtainen mielipiteeni, mutta minusta on ihan sama mitä jonkun hahmon jalkojen välissä on tai kenen kanssa hän tahtoo intiimiä elämää viettää kunhan hänellä on tarinassa perusteltu rooli ja hän sen täyttää. Ja jos nyt jostain tarinasta puuttuu kokonaan tai lähestulkoon tietynlaisen fysiikan tai sukupuoli-identiteetin omaavat hahmot niin sitten puuttuu. Varsinkin kun puhutaan vanhoista tarinoista. Nykypäivänä kun kirjoittaa tarinaa on tietysti asiallista huomioida, ettei yhteiskunta ole tai sen ei missään nimessä pitäisi olla uroskeskeinen. Minusta sukupuoli ei vaan ole tarpeeksi hyvä peruste tunkea tarinaan ylimääräisiä hahmoja tekemään tyhjänpäiväisiä asioita.
Nyt meni kyllä aika kauas näyttelijöistä tämä kommentti. Enemmänkin koskee käsikirjoitusta, mutta näin jatkona jo aloitettuun aiheeseen.
Elessar Telcontar
Gondorin kuningas
Olen samaa mieltä Jaamarin kanssa, esim. Hobitti-elokuvien Tauriel muuttaa tarinaa hiukan liikaa. Elokuvanhan on tarkoitus olla suurelle yleisölle, eikä tarkkuudesta pitäville tolkienfaneille ja tolkienisteille. Liian mieskeskeinen elokuva olisi vain huonosti myyvä, ja uskaltaisin sanoa, että varsinkin sellaisille nais(oletetu)ille, jotka eivät ole lukeneet kirjaa.
Jackson on varmasti tuumaillut samoin mutta vain elokuvan tekemisessä.
Aldarian
Dúnadan
Menee tosiaan jo vähän enemmän off topicin puolelle mutta Jaamar tosiaan kiteytti minusta todella hyvin sen mikä tässä on ollut ajatuksenamme. Eli ei suinkaan se, ettei naishahmoilla voisi tai saisi olla enemmän "ruutuaikaa", vaan se että jos sitä keksitään "tyhjästä" tai "pakolla" tai hahmoa hyvin paljon muuttaen, niin se harvoin tekee tarinaa paremmaksi. Minä pidän todella paljon vahvoista naishahmoista, niin kirjoissa kuin elokuvissakin, MUTTA en pidä siitä jos hahmo lisätään tarinaan vain sen takia, että sukupuolikiintiö pitää saada näyttämään paremmalta. Ja Jaamarin tapaan tämä ei minullakaan riipu itse hahmon sukupuolesta. Olipa sitten mies, nainen tai itseään joksi muuksi tituleeraava, niin tuulesta temmattu hahmo, joka ei tuo tarinaan mitään mielekästä ei tarinaa paranna.
Otetaan vastaesimerkiksi Galadriel ja Eowyn. Minusta Jackson on onnistunut tuomaan molemmat hahmot varsin hyvin mukaan leffaan ja sekä Cate Blanchett, että Miranda Otto onnistuvat molemmat rooleissaan. Jälkimmäinen jopa erinomaisesti. Eli siinä on mielestäni hyvä esimerkki hyvin toteutetusta hahmon "adaptaatiosta" leffaan. Arwenin hahmo ei tässä niinkään onnistu. Osaksi toki varmasti sen takia, että tuota Arwenin soturipuolta oli alkuun suunniteltu olevan mukana paljon enemmän mutta (ilmeisesti) negatiivisen palautteen takia ne kohdat sitten poistettiin/leikattiin leffoista. Siksi leffa-Arwen on jäänytkin osittain "torsoksi", eikä SE ole mielestäni Liv Tylerin näyttelemisestä kiinni. Tosin täytyy myöntää, että itse olen kyllä tyytyväinen, että tuo Arwenin soturipuoli poistettiin muista osista. Se ei vaan mitenkään sovi omaan Arwen mielikuvaani. Kuten sanottu, FotR:ssa Glorfindelin korvaaminen Arwenilla oli kyllä ihan järkeenkäyvää mutta siinäkin toteutus mielestäni ontui.
Otetaan vastaesimerkiksi Galadriel ja Eowyn. Minusta Jackson on onnistunut tuomaan molemmat hahmot varsin hyvin mukaan leffaan ja sekä Cate Blanchett, että Miranda Otto onnistuvat molemmat rooleissaan. Jälkimmäinen jopa erinomaisesti. Eli siinä on mielestäni hyvä esimerkki hyvin toteutetusta hahmon "adaptaatiosta" leffaan. Arwenin hahmo ei tässä niinkään onnistu. Osaksi toki varmasti sen takia, että tuota Arwenin soturipuolta oli alkuun suunniteltu olevan mukana paljon enemmän mutta (ilmeisesti) negatiivisen palautteen takia ne kohdat sitten poistettiin/leikattiin leffoista. Siksi leffa-Arwen on jäänytkin osittain "torsoksi", eikä SE ole mielestäni Liv Tylerin näyttelemisestä kiinni. Tosin täytyy myöntää, että itse olen kyllä tyytyväinen, että tuo Arwenin soturipuoli poistettiin muista osista. Se ei vaan mitenkään sovi omaan Arwen mielikuvaani. Kuten sanottu, FotR:ssa Glorfindelin korvaaminen Arwenilla oli kyllä ihan järkeenkäyvää mutta siinäkin toteutus mielestäni ontui.
Isilmírë
Kuukivi
Glorfindelin korvaaminen Arwenilla ontuu minun mielestäni varsinkin siksi, että Arwenista tehtiin soturi, joka hän ei kirjassa missään nimessä ole ja jollaisena edes Glorfindel ei tarinassa esiinny. Ongelmallinen on myös se Jaamarin jo esiin tuoma seikka, ettei Elrond tosiasiassa olisi missään nimessä päästänyt ainokaista tytärtään, kansansa iltatähteä, seikkailemaan yksin erämaahan. Jos siis Arwenin tuominen Glorfindelin tilalle katsottiin niin kovin tarpeelliseksi, se olisi pitänyt tehdä hahmon ominaisluonnetta kunnioittaen: hän olisi tullut vahvan saattueen kanssa ja hänen tarjoamansa apu olisi ollut samantyyppistä kuin Glorfindelin: haltiataikuuteen, ei miekanheilutukseen perustuvaa. Varsinkin kun miekkaa heiluttava haltianainen tekee Eowynin hahmon keskeisimmän sisällön tavallaan tyhjäksi.
Olen myös edelleen sitä mieltä, että Tylerin Arwen oli varsin sieluton. Asiaa olisi ehkä auttanut piirun verran, jos hän olisi vaivautunut tutustumaan hahmonsa taustoihin Tolkienin teosten kautta, mutta toisaalta Hollowood-leffoissa näkee usein muutenkin sitä, että sankarittaren tehtävä on lähinnä näyttää hyvältä, ei niinkään näytellä.
Muoks: En myöskään pidä siitä leffantekijöiden keskuudessa ilmeisen yleiseksi tulleesta ajatuksesta, että "vahva naishahmo" on yhtä kuin nyrkkejä tai aseita heiluttava naishahmo. Tappelua tai ei, jos hahmo jää ohueksi, se on huono. "Vahva naishahmo" tarkoittaa sitä, että naispuolisessakin hahmossa on syvyyttä: sillä on selkeä persoona, oma taustatarina ja tavoitteet, ja se toimii tarinassa itsenäisenä olentona eikä jonkun toisen hahmon lisukkeena, koristeena tai kannustimena.
Olen myös edelleen sitä mieltä, että Tylerin Arwen oli varsin sieluton. Asiaa olisi ehkä auttanut piirun verran, jos hän olisi vaivautunut tutustumaan hahmonsa taustoihin Tolkienin teosten kautta, mutta toisaalta Hollowood-leffoissa näkee usein muutenkin sitä, että sankarittaren tehtävä on lähinnä näyttää hyvältä, ei niinkään näytellä.
Muoks: En myöskään pidä siitä leffantekijöiden keskuudessa ilmeisen yleiseksi tulleesta ajatuksesta, että "vahva naishahmo" on yhtä kuin nyrkkejä tai aseita heiluttava naishahmo. Tappelua tai ei, jos hahmo jää ohueksi, se on huono. "Vahva naishahmo" tarkoittaa sitä, että naispuolisessakin hahmossa on syvyyttä: sillä on selkeä persoona, oma taustatarina ja tavoitteet, ja se toimii tarinassa itsenäisenä olentona eikä jonkun toisen hahmon lisukkeena, koristeena tai kannustimena.
Last edited:
Tuossa kohtauksessa, jossa Arwen pelastaa Frodon ainoa sotaisa kohta minusta (jos muistan oikein) on se kun hän pysähtyyy kahlaamolla ja kääntyy uhmaamaan aaveita. Ja se ei tosiaan sovi Arwenille. Jos hänet olisi laitettu kutsumaan vesimassat olisi kohtaus ollut vramasti parempi eikä hänen olisi tarvinnut käyttäytyä hahmon luonteen vastaisesti.
Last edited:
Husky
Ilmaanhaukkuja
Multa purskahti aikoinaan ensi-illassa tässä kohtaa aivan epäsopivat naurut
Onneksi istuttiin takarivissä ettei kovin moni kuullut, nolotti kyllä vähän.
Incánus
Welho
Minä nauroin.
Multa purskahti aikoinaan ensi-illassa tässä kohtaa aivan epäsopivat naurut
En lähde enempää avaamaan, mutta kolme: Sir Christopher Lee, Sir Ian Mckellen (ihastukseni jo 1980-luvulta) ja creme de la creme Cate Blanchett.
