Minäkään en ole koskaan ollut täysin vakuuttunut Tylerin sopivuudesta Arweniksi (en muista olenko sitä koskaan kirjoittanut mihinkään). Hän ei vaan ole haltiamainen. Toisen ulkonäön kommentointi on aika asiatonta, mutta esitetään asia niin, että minusta hän eri sovi näyttelemään kolmannen ajan kauneimpana pidettyä Luthienin seuraajaa.
Hänen herkkyyttään ja hiljaista voimaansa on yritetty tuoda leffassa esille, mutta siinäkin on menty vähän metsään. Onneksi soturi Arwenia ei sentään nähty, mutta jotain liian hyökkäävää hänessä on. Hän ei ole se Arwen jonka Frodo kirjassa näkee istumassa Elrondin pöydässä vaan huomattavasti maallisempi olento.
Nykyään halutaan tuoda vahvoja naisia esille vähän kaikessa (en edelleenkään suostu uskomaan, että leffoista voi olla niin kauan, että elkaa olla kyseenalaista puhua niistä "nykyään") ja se on yleisesti hyvä, mutta Arwen saisi olla minusta enemmän myös herkkä, peloissaankin hetkittäin. Ehkä jopa kauhuissaan. Rohkeus löytyy sieltä, että hän tekee vaikka silminnähden pelkää.
Esimerkiksi kohtaus, missä hän ratsastaa Frodon kanssa mustia ratsastajia pakoon (jossa oli kirjassa ihan toinen haltia, mutta minusta oli ihan hyvä veto ottaa hänet siihen) hän oli liian soturimainen ja liian vahva. Ei Luthienin perillinen tietenkään voi olla avuton, mutta voimakkaammat tunteet joka suuntaan olisivat tehneet hänestä huomattavasti kiinnostavamman ja syvemmän hahmon. Enemmän kauhua, enemmän rakkautta, enemmän kiukkua, enemmän epävarmuutta. Vaikka hän onkin haltia ja ihmisten mittapuulla iäkäs (kuinka vanha hän muuten on tuohon aikaan?) niin minusta hänessä olisi saanut olla enemmän nuoruutta ja nuoruuden viattomuutta ja herkkyyttä. Ehkä jopa sellaista arkuutta mitä ylisuojelluilla lapsilla näkee. Olihan hän kansansa iltatähti. Sieltä hän olisi voinut leffan aikana myös kasvaa ja kehittyä. Nyt hän vaikuttaa olevan vain vastapari Aragornille.
Tuijotteluun en ole kiinnittänyt huomiota, mutta kelaan tässä mielessäni leffaa läpi ja ne kohtaukset jotka tuijottelukategoriasta nousevat mieleen ovat minusta ihan ok ja jopa ihan perusteltuja ja onnistuneita. Toki niissäkin saisi välittyä tunne vielä voimakkaammin, mutta minä en näe, että niissä tuijoteltaisiin tyhjään. Jos tyhjään tuijottelu saa vaikuttamaan hidasjärkiseltä niin minä varmaan käyn takaperin tässä asiassa