Kevätmiitti Hämeenkoskella 1.-3.3.2013

Kiitos taasen että olette olemassa Muutama uusikin uskaltautunut mukaan Kiitos jutteluhetkistä, vertaistuesta, peleistä, jne

Kaupassa kävijöille kiitos porkkanoista, unohdin omani kotiin. Kannattais muistaa ottaa naposteltavaa mukaan eikä vain keitettäviä asioita... Enskerralla voisin muistaa myös ottaa vesipullon mukaan saunaan niin siellä jaksais olla pidempään.

Kävelyretki oli hyvä idea, muuten tuskin olisin poistunut sisätiloista viikonloppuna, paitsi ehkä matkalla saunaan ja takaisin. Kasvi on edelleen mysteeri joskin epäilen jotain tulikukkaa.
Palo-ovien lisäksi myös vessan väliovista lähtee kova ääni joten kannattaa kiinnittää yöaikaan huomiota myös niiden sulkemiseen.

Kasa!

Varsin mainio paikka the Miittiä pienemmille miiteille. Hyvät varustelut. Toivottavasti huolivat meidät jatkossakin.
Ovet kyllä kolisivat, minkä huomasin onnekseni vasta la-aamuna myöhäisen nukkumaanmenoaikani vuoksi. Toinen yö meni nukahtamistabletin neljänneksen avulla.
Enemmänkin olisi voinut pelata, muttei yöaikaan, jolloin pää ei toimi.

Oikein siisti ja toimiva miittipaikka. Ei jäänyt vaatteisiinkaan sellaista tavanomaista tunkkaista hajua, joten koko kasaa ei tarvi edes kiireellä pestä. Sähkösaunan puolella ei näyttänyt olevan alalaudetta tai sitä alinta porrasta lainkaan ja se vaikutti jopa pienemmältä istumatilaltaan, kuin valitsemamme luxuspuoli. Taisin lyödä lauantai-iltana saunassaistumisen ennätyksen, kun istumisen aloitti ennen kuin lämpöä oli edes kuuttakymmentä. Oma tunnelmansa oli siinä täpötäydessä saunassa ja hyvissä löylyissä ja siinä lauantain väljemmässä istumissessiossa, jossa kuuma tulee kuin varkain.

Saimme hienon ulkoilukelin lauantaiksi ja kävelymatka oli mukavan mittainen. Itse leirimajan piha-alue olikin kovin pieni, joskin olisi mukava päästä sinne myös toisena vuodenaikana uudelleen. Pelaamiseni pelasin perjantaina, mutta pelasinpa kuitenkin. Oli mukava olla pois koneelta ja pois rasittamasta käsiparkaani. Ainoa miinuspuoli oli kaikuva käytävä, jonka jokaikinen lorina ja kolaus kaikui perimmäiseen huoneeseen saakka. Häiritsevien äänien minimoimiseen voi toki itse vaikuttaa niin halutessaan.

Kiitos kaikille ihanasta miitistä.

Kontulaiset olivat ihania, ruoka hyvää, saunassa juuri oikeanlaiset löylyt ja jutut riittävän huonoja (ainakin aina ajoittain). Retki ja lumiseikkailu oli hauskaa vaikka olittekin niin kovin hitaita kävelijöitä. Eniten harmittaa ettei lauantai iltana/yönä kukaan halunnut pelata mun kanssa kun kaikki vain oli kasassa... pöö!

Mutta ehkä se perjantai yön robosessio riitti tämän miitin yöllisiksi pelailuiksi. Peli meni jotakuinkin näin:
23.20 Pagba: Tule pelaamaan Roborallya, 6 lautaa sinne ja takaisin!
23.20 Shetai: Ootteko te ihan sekaisin... Emmä, se kestää ikuisuuden ja sä voitat sen kuiteski!
23.25 Halti: Tule pelaamaan Roborallya!
23.25 Shetai: Ei nyt kyllä viitti, voisin pelata ennemmin jotain muuta.
23.27 Miccoh: Tule pelaamaan Roborallya!
23.27 Sheta: Noh... okei, mut mä tapatan itteni heti.
01.00 Shetai: Ai kiva... miksei mulle tollasta sääntöä oltu kerrottu. *kiroilua* Mä kostan tämän.
02.00 Shetai: Ei me olla vielä edes puolessa välin... Tää ei lopu koskaan.
03.00 Shetai: Tää nelosen kortti on aika kiva kun pystyn yhdellä vuorolla liikkumaan kokonaisen laudan läpi.
03.30 Shetai: Tuhotkaa se Pagba, se voittaa muuten.
04.30 *Pagba voittaa

Eli se meni aivan niin kuin pitikin. Hyvyyden ja laupeuden voimat voittivat jälleen. Alussa näytti vähän synkältä, kun en oikein päässyt vauhtiin, mutta sitten se alkoi skulata. Lauantainen pvp-sessio oli muuten ajanhukkaa, paitsi että se kävi Maelstorm-harjoittelusta. Myöhemmin väsähdin torkuista huolimatta täysin, enkä ollut henkisesti valmis useamman tunnin kestävään peliin. Olin huoneessani (ja kaikkien muidenkin huoneissa; minusta +30 astetta ei ole sopiva nukkumislämpötila) säätänyt patterin kahdeksaantoista asteeseen. Se ei ollut täysin ihanteellinen lämpötilä lattianrajassa, mutta sain lisäpeitettä viitastani. Edes sisäinen nestekello ei herättänyt minua kuuteen tuntiin.

Morppa kiittää, oli kivaa. Vihdoinkin kun jaksoin, sain aikaiseksi ja ehdin miittaamaan vähän isomminkin niin sain kyllä todeta, että on se vähintäänkin yhtä mukavaa kuin oletin. Paljon uusia hienoja ihmisiä ja mahtavaa oli nähdä vanhojakin tuttuja. Hauskoja uusia pelejäkin tuli vastaan, tarinanselityspelin maratooniversion tarina on edelleen pääkopassa...
Jasille ehdottoman isot kehut paikasta (ja myös siitä, että nyt vaan on ihanaparasJas). Ainut vika minkä minä löysin olivat karmeat tyynyt, mutta vertaistukihieronta pelasti niskan ja pään kuolemalta. Nukkuminen nyt jäi aika vähille, koska liikaa räkää ja tyyny, mutta ei se haitannut. Nukkua ehtii muuallakin, ei siihen kannata miittiaikaa tuhlata. Mutta jos joskus eksyn tuonne uudestaan nukkumaan niin oma tyyny on ehdottomasti mukana. Minua ovet eivät häirinneet, mutta no, a) en herää mihinkään jos nukuttaa b) menin aika myöhään nukkumaan ja heräsin aina ensimmäisenä.
Fairy talelle miljoonat kiitokset kyydeistä! Ja kaikille otuksille seurasta ja haleista ja olemassa olemisesta ja rapsutuksista ja sen sellaisesta. Olette liian mukavaa seuraa, oli aika karua palata tänne asuntolan ihanuuteen... Hyvää teki tämmöinen viikonloppu ettei ollut pakko tehdä yhtään mitään!

Hyvä että miittipaikka herätti näin paljon suosiota, taisin aloittaa tämän topikin kutakuinkin sanoilla "jokohan löytäisimme miittipaikan, jossa voisi olla useamminkin". Eli näillä näkymin syysmiitti pidetään myös tuolla, alustavasti on mietitty syyskuun toisiksi viimeistä ja viimeistä viikonloppua.

Harvinaisen mukavasti meni miitti kyllä. Kuten jo miitissä sanoin, karsin alkuinfoa joidenkin itsestäänselvyyksien osalta ja silti meni ihan hyvin. Jaksoin myös -huih- lautapelata ainakin neljää eri peliä, mikä on keskimäärin neljä peliä enemmän kuin todella monessa miitissä ennen tätä. Dixit, Once upon a time ja Resistance ovat tarpeeksi lyhyitä, että niiden parissa voi viettää hetken yhden erän ajan tai halutessaan pidempään uusintakierroksilla. Alias vie yleensä vähän enemmän aikaa, mutta on vähintään yhtä hauskaa. Hävettää kyllä se yyteriinkaipaamislaulu, oon selkeesti ihan liian nuori heittämään tommosia vihjeitä.

Rora oli ihana uusi tuttavuus, jäin kaihoten katsomaan naamailukirjasta sinne laittamiasi kauniita mekkoja ja korsetteja haaveillen että joskus olisi sekä rahaa että haluamanimallinen vartalo sekä tilaisuus käyttää jotain sinun tekemää

Niska-hartia-selkä-seutu tuntuu melko vetreältä, kiitos hieronnasta.
Kiitos yhteisruoasta. Joskus muistan vuosia sitten miiteissä sanoneeni, että olen onnistunut elämässä, jos joskus olen yhtään Nerwenden kaltainen ihminen, mutta Lathronista ja -vaimosta on kyllä hyvää vauhtia tulossa mun uusi Kontuidoli. (Nerwende, jos luet tätä: mitäs olet ollut niin kauan poissa. NIH.) En käsitä miten te onnistutte aina tekemään kaikkea tosi hienoa, näyttämään valokuvissa hyvältä ja tekemään kaikkea ihan to-ooo-si hienoa.

Kiitos kaikille että sai valokuvata. Onko jollakulla jotain sitä vastaan, jos laitan taas parhaiten valikoituja kuvia tapahtumaraportin liitteeksi seuran sivuille (http://suomentolkienseura.fi/pikkujoulumiitti-takana-shots-shots ) ja/tai henkilökohtaiseen Google Plus -kavalkadiini (https://plus.google.com/photos/111845440603511410846/albums )?

Kiitos miitistä minunkin puolestani. Lathronin vakuutteluista huolimatta olin edelleen lähtiessäni hitusen epäluuloinen ja aristeleva (apua, uusia ihmisiä), mutta olen hyvin hän-mästynyt P) siitä, miten avoimia, vastaanottavaisia ja myötätuntoisia ihmisiä oikein olette. Tutustumiskammoisen oli hyvin helppo sulautua joukkoon, ulkopuolista fiilistä ei juuri tullut, vaikka kaikesta kyllä huomasi, että ihmiset tuntevat toisensa pitkältä aikaa.

Ravioleja oli kiva tehdä porukalla, ja kuten tiedetään, ruoka maistuu aina paremmalta yhdessä syödessä. Mukavaa ja rentoa puuhastelua muutenkin koko viikonloppu. Tuomani Once Upon a Time -pelikin tuntui saavan suosiota, ilmeisesti se kannattaisi ottaa jatkossakin mukaan? Sitä pääsee harmillisen harvoin pelaamaan.

Tulen ehdottomasti kyllä toistekin, toivottavasti vähän paremmissa tunnelmissa. Nyt oli omat fiilikset oman elämän takia vähän apeat ja itkuiset, mutta onneksi oli hyvä ja turvallinen paikka hajota. Lauantai-illan kasa pelasti aikamoisen paljon. Vau, mainospuheet saunoitteluineen pitivät paikkansa. Aikamoista!

Minullakin oli hirveän kiva miitti.

Vähän väsyneeseen mieleen (oon kai tulossa vanhaksi, kun ei jaksa valvoa juurikaan yli yhteen?) nousevia kohokohtia olivat kyllä Once upon a time -maratooni Morpan kanssa, yhteiskokkailuherkut ja Shetain mutakakku, uudet kengät (!), uudet pelit ja pelailu ylipäätänsä (Once upon a time ja Resistance), yhteisvoitto Sanajahdissa, saunominen ja kasa. Kasa taisi kivasti laskea kaikkien stressitasoa. (http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/sylia_silityksia_stressiin) Toivottavasti en angstannut liikaa käännösalan tulevaisuudennäkymistä kellekään.

Oli kiva myös nähdä uusi kasvo rora ja pitkään jo Konnussa pyörinyt Mor(ppa) Nienor kasvokkain. Ja teitä muitakin tietty, doh! Lathroninvaimolle ja Lathroninvaimonmiehelle kiitos kyydistä.

Miittipaikka oli mielestäni ovien kolinaa lukuunottamatta oikein toimiva. Muut yömetelit eivät kantautuneet huoneisiin häiritsevästi. Keittiö oli loistava ja pöytiä riitti syöjille ja pelaajille loistavasti. Noin 20 hengen sauna ei ehkä aina riitä kontulaisille, mutta muuten tilavien pukkareiden ja hyvien löylyjen vuoksi ansaitsee kyllä hyväksyntäni. Tamperelaiset ovat piloille hemmoteltuja etäisyyksien suhteen ja tämä sopii hyvin jatkamaan linjaa. Rippileiri-tunnelma vaikutti luovan enemmän hupia miittaajille kuin ahdistusta.

En pidä useimmista minusta otetuista valokuvista, mutta eipä niiden julkaisemisesta ole mitään oikeaa haittaakaan.

Minullakin oli kivaa!
Once upon a time ja Resistance kyllä nyt saavat minunkin suosioni, kauhean kivaa kun sääntöjä ei tarvitse ajatella kauheasti, vaan voi alkaa lähes suoraan pelaamaan. En yleensä ole miiteissä ihan niin keskittymiskykyinen, että alkaisin mitään massiivista lautapeliä muuten pelaamaan, vaikka säännöt osasta tuttuja onkin. Kivasti siis nyt sai aikaa kulumaan!

Olen kyllä eri mieltä Mor Nienorin kanssa tyynyistä, en tiedä sattuiko minulle sitten oikeasti parempi tyyny vai olenko vaan liian turtunut huomaamaan eroja, mutta minusta se oli yllättävän hyvä tuollaisen leirikeskuksen tyynyksi. Oli myös kiva kun sai lämpöisesti peiton ilman, että piti ensin täyttää Lehtiksen auto omilla huovilla.

Yömeteleistä en tiedä mitään, toivon vaan etten itse pahasti herättänyt huonekavereitani aamuyöllä unille kömpiessä, kiva kuitenkin että pääsin sinne teidän kanssa, jee. Kiitos myös peliseurasta ja mutakakusta ja kaikesta! Ja kyydistä toki molemmille ajajille.

Kiitos teille kaikille ihanaisille.

Paikka oli mielestäni toimiva, kehtaa mennä toistekin!

Kiitos paljon juttuseurasta ja pelailusta ja kasailusta. Ja kiitos Vampire kun luit John Greeniä. Myös Aule saa luvan lukea kirjan joskus loppuun Ja kiitos niille jotka autoitte Astra-poloisen ylös mäkeä

On niin kotoisaa seurassanne. < 3

Miitti oli epic kiva, ja miittipaikka mielestäni erityisen hyvä. Olisi tietysti ollut kiva, jos olisin voinut valvoa enemmän, harmillista
että aamuvuoroviikko sattui juuri miittiviikonlopun jälkeiselle viikolle (nytkin voisin olla nukkumassa, jos olisi iltavuoro!).
Oli eeppisen hienoa, että Morso pääsi vihdoin miittiin, ja rora oli mukava uusi tuttavuus.

Niin omgkivasti oli eeppistä ja sillein, ja saakelin purr, nyt ajattelin ihan kohta tilata Suomalaisesta pari John Greenin
kirjaa, ihan vain siksi, että voisin taas pilata elämäni.

(Anteeksi kun eh... "hieman" huusin kovalla äänellä, mutta kun minua oikeasti
nukutti ihan jumalattomasti, ja käytävällä pienikin ääni kaikui lukuisia kaikumisia,
ja ovet muutenkin halusivat päästellä ihan liikaa ääniä.)

Kiitos kaikille hienosta miitistä myös täältä Itä-Suomesta! Maylle kiitokset kyydistä (uskallan tulla vielä toistekkiin ), Shetaille matkaseurasta ja mutakakusta, Lathronille hyvin järjestetystä ruokailusta (ei syntynyt kaaosta keittiössä, vaikka oli toista kymmentä tekijää), pelikavereille (vaikka pelaaminen jäikin aika vähiin) ja niille, jotka jaksovat kuunnella juttujani.

Paikka oli ihan hyvä, minä nukun hyvin missä vain enkä erää pieniin (enkä suuriin) kolinoihin. Aamulla tosin huoneissa oli vissiin niin huono ilma, ettei nukuttanut kovin pitkään, mutta eihän sitä miitissä kannata nukkua. Vessan koppien ovia tunnustan öisin kolistelleeni, joten pahoittelut siitä herkkäunisille. Toisaalta monissa paikoissa yökukkujille on käytännössä hyvin heikosti tilaa, ainakaan sellaista jossa voi pitää kohtuullisesti meteliä.

Sauna oli sellainen kuin oli, ei mikään huono, muttei kyllä hyväkään. Lauteet olivat melko pienet ja kiuas söi tolkuttomasti puuta pitääkseen saunan edes jotenkin kylpylämpöisenä. Jos tuli ei roihunnut kunnolla kiukaassa, jäähtyivät kivet lähes välittömästi liian kylmiksi hyörystääkseen vettä. Mutta toki miitissä oli kiva saunoa perjantaina luullakseni kaikkien saunassa kävijöiden kanssa. Lauantaina menin saunalle, kun viimeiset olivat lopettamassa, mutta oli se sanapeli aika kivaa.

Oli oikein mukavaa. Oli mukavaa saada toimia lukuisissa konturooleissani: henkimatkanjärjestäjänä, keittiömestarina ja muuten vaan lathrotella menemään. Mukavaa kun sain houkuteltua sekä roran, että mielitiettyni mukaan. Olen myös erityisen iloinen siitä, että valmistamilleni kengille löytyi tuhkimo, Douv. Pahoitteluni niille, jotka olisivat ehkä halunneet isolle ryhmämatkalle, mutta sellaista ei järjestynyt - pikkujoulumiitissä huomasin olevani ihan puhki sen vetämisen jälkeen, joten en niitä välttämättä enää tee. Hihasta saa tulla nykäsemään jos tarvitsee saada asioita tapahtumaan - pienryhmät on jees, mutta sellaiset yli viiden hengen jutut menee raskaiksi.

Ruoka oli hyvää, sitä oli tarpeeksi - kiitos kaikille raviolisteille ja mutakakkuilijoille. Kasaantuminen oli oikein miellyttävää. Sauna oli myös hyvä, vaikka perinteinen haltiahielontakuvio ei päässytkään kaiteiden paljouden takia toteutumaan perinteisessä mittakaavassa. Olen kyllä hirmu huono lähtemään lauta-/seurapelijuttuihin mukaan, mutta jahka lumi sulaa, niin jossain miitissä voisi kehitellä jotain jousiammuntaan, miekkailuun tai muihin fyysisempiin aktiviteetteihin liittyvää puuhaa. Vaikka pakana olenkin, niin ristit, rukoustaulut ja jee-sukset eivät minua häirinneet. Toivottavasti tunne oli molemminpuolinen. Syysmiitin saunatuvan kaltainen tila olisi ollut iso bonus, missä voi yösaunomisen jälkeen rauhassa raukeana kukkua.

Kansa vaatii Jas Gripenin valokuvia!!

Fyysinen väsymys taitaa vaatia yöunien jälkeen aamupäiväunetkin, mutta henkisellä puolella Nalle Puhin sanoin: "Tunnen itseni kokonaan lämpöiseksi ja aurinkoiseksi."

Ylläoleva kertookin kaiken miitistä minun näkökulmastani katsottuna.

Olen samaa mieltä Mayn ja Nalle Puhin kanssa. Paitsi aurinkoinen ja lämpöinen oloni lopahti hetkellisesti, kun olin menossa junaan ja avaamaton soijakaakaopurkkini päätti hajota pohjastaan ja tehdä reppuuni tulvan Toivottavasti purrin autoon ei jäänyt suurta sotkua...

Vaikka kotimatka vähän tökkikin, kaikin puolin miitti oli ihan mahtava. Olin aika väsynyt ja stressaantunut sinne tullessani, mikä näkyi ehkä siten, että olin aika paljon omassa huoneessani yksin tai vähän pienemmällä porukalla. Silti oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa kaikkia teitä loistavia ihmisiä ja tavata uusia tuttavuuksia. Minulla oli taas liian hauskaa, kiitos mm. kaikista keskusteluista, pelaamisesta ja Vampiren legoleikeistä pikantteineen yksityiskohtineen. Paikka oli oikein hyvä mielestäni, harmi vain, että kolisevat ovet aiheuttivat häiriötä. Mutta kuten muutkin ovat sanoneet, niin se on varmasti ratkaistavissa oleva ongelma.

En keksi enää mitään muuta, mitä ei olisi jo sanottu. Oli hyvä viikonloppu, toivottavasti pääsen jatkossa käymään vähän useammin. Kiitos kaikille, olette mahtavia!!!!

Onneksi Pagba on kertonut tuon Gripendril-vitsin titteliehdotuksen muodossa jo ennen kuin olin Lathronista kuullutkaan. Muuten olisin saattanut hämmentyä hävittäjälentokoneista.

https://plus.google.com/photos/111845440603511410846/albums/5851608457473006433

Kiitoksia kaikille minunkin puolestani, miitti oli oikein leppoisa ja siihen mahtui kaikenlaista, vaikka monenlaista jäi mahtumattakin – perjantaina en ennättänyt saunoa, lautapelailua ja sosialiseerausta olisi voinut jaksaa enemmänkin ja lauantaina olisi ollut ihan hauska osallistua kävelylle, mutta taisin vielä koisia. Tuollaisen miittipaikan "huono" puoli on, ettei aamulla pakostakin herää ennen pitkää virkkujen puuhailuihin vaan voi ihan rauhassa torkkua niin myöhään kuin kehtaa. Ainakin jos omaa unenlahjoja siinä määrin, että on autuaan tietämätön mistään paukkuvista ovista.

Erityiskiitos yhteisruokailijoille mainioista kokkauksista, joiden rippeitä söin kohtuuttoman paljon siihen nähden, etten osallistunut työvaiheisiin mitenkään.

Saunan puuhuolto on järjestetty optimaalisesti, sillä pesuhuoneesta pääsee ulos kuistille, jossa on puuliiteri. Tarjolla ei ole koivuhalkoja, vaan jotain muuta puuta, josta en kaupunkilaisena saanut tolkkua. Se rätisi palaessaan niin, että kyseessä saattoi olla jokin havupuu. Koivua se ei ainakaan ollut; etsin tuloksetta tuohta sytykkeeksi ja jouduin tyytymään paperisiin istuinalusiin. Saunarakennus ei sijaitse kovin kaukana päärakennuksesta ja tie sinne on tasainen. Välimatka on ongelma vain lämmitysvaiheessa, koska tulipesä nielee ahnaasti halkoja ja jos täyttöväli venähtää, tuli voi jopa sammua. Jonkun tai mieluiten joidenkin pitää vain ottaa asiakseen puiden lisääminen.

Saunoessa tulta täytyy pitää yllä kaiken aikaa. Kiuas ei onneksi ole yhtä onneton kuin Valkjärvellä, missä sai yhdet hyvät löylyt puolen tunnin välein. Missään vaiheessa kiukaasta ei irronnut liian kovia löylyjä. Kertaalleen yritimme heittää tappolöylyt, mutta saimme aikaan vain runsaasti sihinää. Tiedä sitten, kuinka suuri osuus löylyistä selviytymiselle oli ensimmäistä kertaa käyttämälläni saunahatulla. Kyllä siellä jotkut valittivat saunakestävyyden loppumista, mutta se saattoi johtua ilman vähähappisuudesta (kiuas kulutti kaiken aikaa oksygeeniä) ja nestehukasta. Monikaan ei muistanut varustautua vesipullolla. Toisessa pukukopissa oli minikeittiö vesihanoineen ja kaapissa muovimukeja. Pelkkä vesi tosin huuhtoo kehosta suoloja pois (siksi varustaudun itse mineraalivedellä), joten Jas voisi lisätä "Tuhat ja yksi muistettavaa miittiasiaa"-listalleen perunalastukipon saunalle seuran kustantamana. Tai sitten joku saunojista voisi muistaa tuoda sellaisen. Kramppaamaton saunaseura on mukavampaa.

Kiitos kivasta miitistä. Sai nauraa ja halailla ja rentoutua ja saunoa. Kaikkia oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa.
Paikka oli kaikin puolin kelvollinen, minusta niissä tyynyissäkään ei ollut sen kummemmin mitään vikaa. No, vessojen ovet pamahtivat ikävästi kiinni, minkä takia säikäytin itseni aika monta kertaa, kun ovi kolahti kiinni kuin rajustikin paiskattuna. Käytävän valo myös häiritsi vähän niissä huoneissa, joissa oli ikkunat järvimaiseman lisäksi katonrajassa käytävälle päin, mutta en uskaltanut sammuttaakaan valoja, jos kaikki olisivat sitten vaikka kaatuneet ja kuolleet vessareissulla pimeässä.
Kivoja kuvia Jasilta, toivottavasti Heppulikin muistaa jakaa kameraansa kertyneitä otoksia.