Kiehtoo

Nyt ollaan jännän äärellä.

En oikein löytänyt mitään tälläistä ketjua, joten päätin pistää pystyyn. Eli tänne kaikkea, mikä kiehtoo, saa miettimään tai herättää mielenkiinnon. Aiheita, jotka eivät ehkä ole riittävän kattavia saadakseen paljoakaan keskustelua aikaiseksi omissa topikeissaan, mutta jotka halutaan kuitenkin mainita. Ja jos joku aihe sitten innostaa keskustelemaan enemmän, voi sen erottaa omaksi keskustelukseen.

Juuri nyt minua kiehtoo suhteellisuus. Joku on pitkä, mutta jos vaihdetaan kohdetta johon verrataan saattaa pitkä ollakin lyhyt jne. Mutta ovatko värit suhteellisia? Punainenhan on aina punainen. Mutta, jos otetaan kaksi eri punaista niin voiko toinen punainen olla toiseen verrattuna sininen vai onko se vain eri punainen. Violetti nyt ainakin on punaiseen verrattuna sininen, vai onko? Ja muitakin tälläisiä mahdollisesti 'suhteettomia' juttuja on.

Tähän perus teinin vastaus: minua kiehtoo asiat, jotka on luokiteltu vaarallisiksi tai kielletyiksi. Mutta ei niistä sen enempää....

Atheonin väripohdintaa jatkan aiheella, joka on kiehtonut siitä asti kun ala-asteen alati sivuraiteille opetuksessaan eksynyt mantsanope siitä mainitsi: eri ihmiset näkevät värit eri tavoin. Eivätkä vain ne, joilla on jokin todettavissa oleva värienerotteluongelma kuten punavihervärisokeus, vaan ihmiset ylipäätään. Se, mikä on toiselle selvä vihreä, saattaa toiselle olla selvä sininen, ja se, mikä toisen silmään näyttää oranssilta, voi toisen silmään olla punainen. Joku voi nähdä tietyn värin paljon kirkkaampana kuin toinen, jonka silmä lähettää verkkokalvolle haaleamman printin (vai verkkokalvo aivoihin? vai aivotko vain tulkitsevat värin haaleammaksi?). Puhumattakaan siitä, miten eri ihmiset kokevat erilaiset värit ja sävyt. Mistä minä tiedän, että vaikkapa se väri jota kutsutaan punaiseksi on muiden ihmisten kokemuksena samanlainen kuin minun? Mitä jos he kokevat sen vaikka samanlaisena kuin minä keltaisen, ja yhteisellä sopimuksella keltaiseksi kutsuttava väri taas lähestyy jonkun aivojen tulkintana vaikkapa minun kokemustani vihreästä? Tietyt pinnat heijastavat kyllä tiettyjä valon allonpituuksia ihan kaikkien silmiin, mutta jokaisen aivot tekevät niistä lopulta omat omalaatuiset tulkintansa, joita on hyvin vaikea vertailla objektiivisesti.

Olen pohtinut pienestä asti voiko olla niin että kun minä katson punaista niin vieressä seisova näkeekin sitä mitä minä kutsun siniseksi mutta on oppinut sen olevan nimeltään punainen ja hänen vieressään seisova taas näkee sitä mikä on minulle keltainen mutta on oppinut että sitä kutsutaan punaiseksi. Tästä taas olen johtanut ajatuksen että mitä jos kaikki ihmiset pitävätkin ihan samasta väristä, mutta koska näkevät värit eri tavalla niin sanovat pitävänsä eri väreistä.

No eihän se raja toki varmasti noin jyrkkä ole värien näkemisellä, mutta hassua että asia tuli puheeksi kun olen melkein koko ikäni pohtinut tätä asiaa. Aina kun olen ottanut sen puheeksi on minua pidetty tyhmänä tai sanottu että ajattelen hassuja tai ajattelen liikaa. Mutta kun tällaiset asiat ovat pyörineet mielessä eikä kukaan ole osannut vastata tällaisiin lapsen kysymyksiin niin ne ovat jääneet pyörimään ja tulevat aina välillä esille.

Jonkun pohdinnan tuloksena tulin kerran siihen johtopäätökseen, että värit olisivat vakio, kuten 1+1=2. Mutta koska on värisokeita henkilöitä, värejä voi nähdä eri kirkkaus- ja haaleusasteisina. Siis niin että eri katsojan silmät välittävät hieman erilaisen viestin. Jotkut autistisethan reagoivat voimakkaisiin väreihin (ja vielä enemmän kaiketi voimakkaisiin ääniin) niistä ärsyyntyen. Näistä värien tunnistamisista olikin juttua tuossa vähän ennen, kun Hobitti-elokuvan lippujen varaus tuli ajankohtaiseksi. Ainakin Finnkinon sivulla varatut ja vapaat paikat näkyvät katsojalla punaisena ja vihreänä, joka vaikeuttaa puna-vihersokeiden varauksia. Sain kuulla, että sininen ja keltainen on myös hankala yhdistelmä tunnistaa.

Mutta väreistä ihan toiseen ajatukseen. Olen pohtinut onko maailmassa olemassa ihmistä, jonka sisäelimet olisivatkin peilikuvana verrattuna muiden sisäelimiin. Perusoletushan on että sydän on enemmän vasemmalla puolella. Entä jos jollain onkin sydän enemmän oikealla ja muut elimet (maksa, haima?) vastaavalla tavalla? En kuitenkaan tarkoita että maha olisi selän puolella ja munuaiset vatsan puolella, vaan nimenomaan tuota peilikuva-ajatusta.

Ainakin terveysalalla työskentelevän mieheni mukaan peilikuvaihmisiä on. Ja saattaa olla enemmänkin kuin on tiedossa, koska eihän sitä poikkeavaa sisäelinjärjestystä saada selville kuin silloin, kun syystä tai toisesta joudutaan syynäämään tarkemmin, mitä ihmisen sisuskaluille kuuluu.

Situs inversus on nimitys Fairy talen kuvailemalle tilanteelle ja se on melko harvinaista. Vain promillen kymmenyksellä populaatiosta on elimet "väärällä" puolella. He ovat tottuneet kertomaan tilastaan oma-aloitteisesti terveystarkastuksissa, jotta lääkäri ei yrittäisi kuunnella sydänääniä vasemmalta puolelta. Myös röntgenkuvauksissa henkilökunta voi epäillä, että laitteisto on pyytämättä kääntänyt PA-kuvan AP-kuvaksi tai päinvastoin.

Minua kiehtoo tuo värien näkeminen ja kokeminen myöskin. Kun sain vahvasti miinusmerkkiset lasit, niin värit alkoivat vääristyä ja voimistua. Lisäksi eri värit näyttävät kolmiulotteisesti nousevan tai syvenevän paperista. Eikä se vääristymä häviä vaikka koskenkin sormella paperia. Olenkin miettinyt että voivatko muutkin nähdä samoin. Sama efekti tulee myös ilman silmälaseja. Värisokeilla ihmisillä usein myös kuvista tunnistettava kuvio usein sotkeentuu eri väreihin kun sitä koskee.

Toinen värien näkemisessä kiehtoo, näin tulevana eläinalan ammattilasena, on eläinten värien näkeminen. Esimerkiksi koirilla värit ovat paljon haaleampia. Mitenhän muilla eläimillä? Ärsyyntyvätkö ne joistain väreistä? Lehmät ainakin ovat oppineet että työntekijöillä on siniset vaatteet(tai no, miltä nyt sininen näyttääkään lehmien silmissä), joten ne eivät myöskään kipaise eläinlääkäriäkään karkuun tämän samanväriset haalarit nähdessään.
Lisäksi itseä kiehtoo myös eläinten kuvioiden hahmottamiskyky. Apinat ovat tietenkin asia erikseen, mutta muut eläimet. Oma koirani tekee leluista yksinkertaisia kuvioita lattialle omaksi huvikseen, enkä ole edes opettanut sille sitä. Saati esineiden noutamista.

Lisäksi minua kiehtoo ihmisten mikroilmeet. Olen monta kertaa ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jonka kanssa ollessa ja keskustellessa, minusta tuntuu ettei hän pidä minusta. Hän ei ole sanonut sitä tai tehnyt mitään, mutta jotenkin on sellainen tunne selkäpiissä. Joten voisiko olla että alitajuisesti luen hänen kasvoiltaa mikroilmeitä. Psykologia on muutenkin mielenkiintoinen aihe.

Näkemiseen liittyvistä harhoista yksi mielenkiintoisimpia on se, että jos henkilölle näytetään videokuvaa ihmisen suunliikkeestä, ja samaan aikaan stereoista tulee samaan tahtiin samankaltaista ääntä, joka kuitenkin jollain tavalla eroaa siitä minkälainen ääni olisi oikeasti, jos se kuvatusta tulisi, korjaa ihmisen mieli ääneen kuulostaman sellaiselta mielessä, miltä se kuulostaisi kuvatusta suusta tullessa. Silmät sulkiessa ääni muuttuisi takaisin sellaiseksi minkälainen se oikeasti olisi, mutta kuvaa katsoessa ääni muuttuisi sen kaltaiseksi, että se menee yhteen suunliikkeen kanssa. Ja tämä harha tapahtuu aina, vaikka kuuntelija tiedostaisikin sen.
Meikäläinen itse on omakohtaisesti asian testannut ja kyllä se on aikamoinen juttu vaan, kun pääsee itse todistamaan aitouden. Helppoahan se tosiaan on jokaisen itse käydä testaamassa, youtubesta varmaan löytyy tällaisia jekutusvideoita.

Eikös se ole Kielo jonkinsortin fakta, että ihmiset tulevat lukeneeksi toisiaan tajuamattaan, vai muistanko väärin? Eipä olisi yllättävää, jos tajuamattasi otatkin paremmin selvää ihmisten reaktioista, kuin mitä nämä toivovat.
Muistanpa sen jutun joskus lukeneeni, jossa eräs herrasmies oli tietoisesti opiskellut niin hyvin lukemaan kaikkia ihmisten pieniäkin nykäyksiä ja ilmeitä, että taidot alkoivat olla sitä luokkaa, että melkeinpä ajatustenluvusta puhuttiin, kun niin hyvin oli selvillä mitä se toinen oikeasti oli mieltä.

Värinäössä on minusta sekin kiehtovaa että kun yleensä ihmisillä on kolmenlaisia tappisoluja, joilla havaitaan värit (värisokeilla joku tappisolujen tyypeistä voi puuttua tai olla viallinen) niin joillakin (naisilla) niitä onkin neljä, mikä saattaa johtaa paljon tarkempaan värinäköön. Tietääkseni tuota värinäön erilaisuutta ei ole pystytty vielä todistamaan, nelitappisia ihmisiä on erittäin vähän. Jollain eläinlajilla (mustekaloilla?) on vielä enemmän erilaisia tappisoluja mutta olen onnistunut unohtamaan millä eikä Google auta minua. Niitä oli jotain tyyliin 16.

Minä puolestaan näen toisella silmällä värit himpun verran sinisempinä kuin toisella, tosin ero on sen verran pieni että huomaan sen lähinnä hyvässä päivänvalossa, esimerkiksi nyt tosi keltaisessa valaistuksessa en huomaa eroa.

Ääneen liittyvät ilmiöt kiehtovat itseäni, lähtien siitä miten ääni syntyy esim soittimissa ja miltä yläsävelsarjat kuulostavat, ja päätyen kaikenlaisiin audioilluusioihin.

kielo sanoi:

Lisäksi eri värit näyttävät kolmiulotteisesti nousevan tai syvenevän paperista.

Click to expand...

Olen joskus yrittänyt selittää tätä samaa jollekulle, joka kuitenkaan ei yhtään ymmärtänyt mitä oikein väitin näkeväni. Silloin kyseessä ei tosin ollut paperi vaan kuntosalini entinen nettivarausjärjestelmä, jossa eri tuntityypit oli merkitty erilaisin taustavärein ja minun silmissäni ruudukko aiheutti välittömästi erikoisen kolmiulotteisuusefektin. En sitten tiedä onko asialla jotain tekemistä sen kanssa, että joskus koen ihan normaalissa kolmiulotteisessa maailmassakin kummallisia 3D-tuntemuksia. Esim. pyykkiä ripustaessa suunnilleen silmien tasolla "leijuvat" pyykkinarut näyttävät minusta usein jotenkin irrallisilta (niin muusta maailmasta kuin toisistaankin), kuin 3D-leffassa taustasta esiin nostetuilta efekteiltä. Liekö sitten joku vika (anteeksi, ominaisuus) tarkennuksessa tahi missä.

Lämpimät värit lähenevät ja kylmät värit loituntuvat eli kyseessä on ihan oikea ilmiö.

Minua kiehtovat kaikki "tarpeettomat" asiat ja toiminnot. Se, kun joku omistautuu suuresti jollekin asialle ilman mitään tuottoisuutta. Keräilee jotain, jolla ei ole rahallista arvoa. Tekee taidetta, esim musiikkia, ja julkaisee sen ilmaiseksi netissä. Rakentaa jonkin ihmeellisen, mekaanisen härvelin, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta tänä tietokoneiden aikakautena, ihan vain siksi että sattuu tykkäämään ihmeellisistä mekaanisista härveleistä. Opettelee puhumaan haltiakieltä. Harjoittelee jotain vaikeaa videopeliä kunnes hallitsee sen täydellisesti.

Kaikki tuollaiset ihmisten tekemät jutut kiehtovat ja piristävät minua valtavasti. Myös "tarpeettomien"* asioiden ajattelu, kuten tuo värien miettiminen, on minusta tärkeää.

(* tämä on kyllä ruma sana kun kuulostaa niin negatiiviselta, mutta en keksinyt muutakaan.)

Ereine sanoi:

Lämpimät värit lähenevät ja kylmät värit loituntuvat eli kyseessä on ihan oikea ilmiö.

Click to expand...

Punainen neliö sinistä taustaa vasten tulikin ensimmäisenä mieleeni, kun ihmettelyä luin.

Eikös se ole Kielo jonkinsortin fakta, että ihmiset tulevat lukeneeksi toisiaan tajuamattaan, vai muistanko väärin?

Click to expand...

Kyllä varmaankin. Ja eikös se ensivaikutelman kokeminen tuntemattomasta ihmisestä perustu juuri näihin alitajuisiin viesteihin?

Ereine sanoi:

Lämpimät värit lähenevät ja kylmät värit loituntuvat eli kyseessä on ihan oikea ilmiö.

Click to expand...

Haa, muutkin näkevät värejä "kolmiulotteisesti"! Ompas mielenkiintoista. Värien ei välttämättä tarvitse olla edes vierekkäin tai päällekkäin, mutta varmaan sen kolmiulotteisuuden näkeminen helpottuu erilaisilla kuvioilla, kuten tuo Pagman mainitsema punainen ja sininen neliö.

Steelsheenin mainitsemista audioilluusioista tuli mieleen (yhdistettynä tähän väri-keskusteluun) synestesia eli että jotkut näkevät tai kokevat eri äänet tai sävelet väreinä tai kuvioina mielessään.
Säveltäjistä Jean Sibelius taisi ainakin nähdä musiikin väreinä, vai johtuiko se siitä että kuunnellessaan musiikkia katseli samalla räsymatton värjeä ja yhdisti ne?
Myös muita aineettoomia asioita voi nähdä mielessään eri väreinä, tuntemuksina tai makuina. Itselläni jotkut sanat ja numerot ovat tietyn värisiä tai omaavat feminiinisen tai maskuliinisen puolen. Onko kontulaisissa tällaisia ihmisiä?

En tiedä onko värien näkeminen kolmiulotteisina mitenkään harvinaista, siihen perustuu aika paljon taidetta ja suuri joukko optisia illuusioita ja ainakin lukemani ammattikirjallisuus esittää sen faktana. Viimeksi luin yhtä väriteoriakirjaa graafisille suunnittelijoille (ei sillä että lukisin kauheasti hyödyllisiä kirjoja mutta välillä innostun) ja siinä kiinnitettiin paljon huomiota värikontrastiin tai siis värien voimakkuuksien väliseen kontrastiin. Siinäkin kylmillä ja lämpimillä väreillä on vaikutuksensa, esimerkiksi mustan tekstin kanssa taustavärin täytyy olla korkeintaan 30-prosenttinen jos sen on viileä, lämmin väri voi olla paljon täydempi (siis vaikka sininen ja keltainen pohjaväri). Sopivalla tavalla samanarvoiset värit alkavat myös ikävästi vilkkumaan silmissä, perusesimerkki siihen on se keskisininen ja -punainen.

Aineettomien asioiden näkeminen tietynvärisinä on kai aika tavallista sekin. Meidän ala-asteen opettajamme teki meille aiheeseen liittyvän testinkin: saimme jokainen palan paperia, otimme väriliidut esiin ja sitten opettaja soitti meille erilaisia sointuja ja intervalleja ja itse kukin hinkkasi paperille sitä väriä, joka kustakin ääniyhdistelmästä nousi mieleen. Lopuksi vertailtiin keskinäisiä värinäkemyksiämme ja sitä, miten meidän valitsemamme värit suhteutuivat siihen, minkä värisinä ihmiset isommissa otoksissa ovat soinnut ja intevallit nähneet.

Minä näen myös kirjaimet ja numerot tietynvärisinä. Siitä on ollut kerran hyötyäkin: peruskoulun fysiikantunneilla oli helppo muistaa, että anodi on positiivinen ja katodi negatiivinen, kun a on mielessäni punainen ja k sininen

Synestesia kiehtoo lähinnä varmaan siksi että itsellä on piirteitä. Päivät ovat tietyn sävyisiä. Maananatai, lauantai, Torstai ovat lämpimiä, Tiistai ja perjantai kylmiä, keskiviikko vihertävä ja sunnuntai valkoinen. Kirjaimissa on sama. Tietyt kirjaimet ja numerot ovat lämpimän värisiä ja ystävällisiä ja toiset taas kylmiä ja ei niin kivoja. Parilliset numerot ovat lämpimämpiä ja parittomat kylmempiä.
Tuota synestesiaan yleisesti liittyvää musiikin näkemistä väreinä en ole huomannut. Kiehtovaa näissä on myös se miten jotkut ihmiset eivät vaan voi käsittää että joku päivä voisi vaikka olla tietyn värinen. Se ei vaan mene ymmärrykseen.

Toinen mikä kiehtoo on ihmisen muisti. Mitä kukakin muistaa. Minä muistan paljon leikkejä ja juttuja lapsuudesta. tarinoita ja unia. Töissä välillä ihmetellään miten voin muistaa asioita noin. Toki osa muistoista on varmasti vääristyneitä ja sekoittuneita (kuten että yhdessä tietyssä kodissa olisi ollut vihreä kokolattiamatto tietyssä huoneessa, mutta sellainen oli kuulemma vielä vanhemmassa kodissa). Olen myöa jutellut muidenkin kanssa jotka eivät vaan muista asioita lapsuudestaan eivätkä ole edes kovin paljon minua vanhempia. Se on ihan hassua. Minä muistan suoraan tilanteita ja tunnetiloja niihin liittyen. muistan ihan satunnaisia leikkejä yksin tai yhdessä ja muistan jopa unia lapsuudesta. Miksi joku muistaa tietynlaisia asioita ja toinen toisenlaisia.

Ihmisten erilaisuus yleensäkin on aika kiehtovaa. Minulla oli opiskeluaikaan kaveri joka ei lukenut mitään satuja tai fantasiaa. Hän ei jaksanut ymmärtää miten jotakuta saattaa kiehtoa asiat joita ei oikeasti ole olemassa. Minua kiinnostaa ihan hirmuisesti tällaiset jyrkät erot eri ihmisten välillä. Yleensä kun niistä yrittää keskustella kyseisten ihmisten kanssa niin keskustelu on aika hedelmätöntä kun kumpikaan ei ymmärrä toista ja saattaa päätyä monesti melkein riitaan, mutta minua se vaan kiinnostaa niin hirmuisesti etten millään meinaa kyllästyä puhumaan siitä. Mutta eihän siitä saa hedelmällistä keskustelua kun kummallekin toisen ajatusmaailma on jotain mitä ei vaan voi ymmärtää. Ehkä minulla siksi on (luullakseni) vähän riidanhakuisen maine. Ainakin päädyn usein väittelemään aiheista joissa ei ole päätä eikä häntää.

kielo sanoi:

Myös muita aineettoomia asioita voi nähdä mielessään eri väreinä, tuntemuksina tai makuina. Itselläni jotkut sanat ja numerot ovat tietyn värisiä tai omaavat feminiinisen tai maskuliinisen puolen. Onko kontulaisissa tällaisia ihmisiä?

Click to expand...

Minä näen numerot yhdestä yhdeksään eri väreinä ja sävyinä, esimerkiksi numero kaksi on ilmiselvästi keltainen. Viikonpäiviä tai kirjaimia en näe värillisinä, mutta kouluaineet taas näen: liikunta on keltainen, kotitalous oranssi, musiikki on sininen ja matikka punainen.
Myös jotkut soinnut ovat minulle värillisiä.

Minua kiehtoo tällä hetkellä yksi musiikkiin liittyvä ilmiö, jonka olen huomannut itsessäni: se on musiikin "leimautuminen". Tietyissä tilanteissa, kun jokin tunne tai tilanne itse on ollut vahva ja mieleenjäävä, ja taustalla on soinut musiikkia, niin musiikki on saanut sen vahvan tunnetilan takia eräänlaisen leiman. Myöhemmin kun kappale on soinut, tuo tilanne ja tunne palaavat mieleen hyvin tarkasti. Esimerkiksi Kisun levyttämä Hasta mañana tuo mieleeni vapun joskus kymmenen vuotta sitten, ja muistan sen päivän vieläkin hyvin tarkasti, vaikka siitä onkin niin kauan.