Kielioppikysymykset

Voiko se sitten päteä myös muihin muotoihin, kuten se joltakulta? Kun molemmat tavut taipuvat. Sanassa jokin taas pelkästään ensimmäinen tavu taipuu, jollekin. Ei sillä että selitys olisi ihan järjettömän kuuloinen, mutta kunhan hämmästelen.
 
Kyllä joku-sanassa taipuvat molemmat osat jo ja ku:

http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=103

(vähän pitää rullata sivua alaspäin)

Samantapaisesti, mutta omalla tavallaan erikoisia taipujia ovat myös jokin ja jompikumpi.

Kuulisin kyllä mielelläni joku-sanan tai jompikumpi-sanan historiasta (tai edes jommastakummasta) joltakulta asiantuntijalta jonkin lausunnon. Joidenkuiden mielestä jostakin tällaisesta on varmaan turha taittaa peistä, mutta joittakuitta (tätä muotoa ei muuten varsinaisesti ole olemassa) sellaisitta olisi elämä varsin kielipuolista. Vai mitä?
 
Kieli-ihmiset huomio.

Esimerkkilauseet:

"Opinnäytetyön tarkoituksena on antaa tietoa siitä, mistä rikoslaissa on kyse."

"Syytetyllä on oikeus tietää, mistä häntä syytetään."

Ensimmäisessä lauseessa tarvitaan se-pronomini, toisessa ei(ei sanota "se, mistä häntä.."). Koskeeko se-pronominin käyttöä ja taivutusta jokin sääntö ja miten se menee? Jotenkin veikkaisin, että se liittyy siihen, että tieto-sana vaatii seurakseen elatiivin, tietää-sana taas ei vaadi selkeästi mitään sijamuotoa.
 
Tietääkö kukaan, millä perusteella Mustameri, Punainenmeri tai Tyynimeri taipuu Mustallamerellä, ei Mustamerellä. Sen sijaan Kaspianmeri, Perämeri tai Suomenlahti taipuu Kaspianmerellä. Liittyykö edellisten yhdyssanojen adjektiivinen alkuosa taivutukseen? Ja onko muuta kuin erisnimiä, joissa yhdyssanan molemmat osat taipuvat?
 
Olórini, kyllä tuo alkuosan adjektiivi nimenomaan liittyy taipumiseen. 'Kaspian', 'Suomen' ja 'Perä' eivät taivu koskeivät muutenkaan voisi: edelliset ovat jo taivutettuja genetiiviin ja 'Perä' ei ole adjektiivi ensinkään.

Muitakin on, toki useita, joita ei tietenkään tule mieleen kun koittaa pähkäillä.. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on oikea muoto Iso-Britannian sijaan.
 
Pepui sanoi:
Olórini, kyllä tuo alkuosan adjektiivi nimenomaan liittyy taipumiseen. 'Kaspian', 'Suomen' ja 'Perä' eivät taivu koskeivät muutenkaan voisi: edelliset ovat jo taivutettuja genetiiviin ja 'Perä' ei ole adjektiivi ensinkään.
Click to expand...

Toisaalta, esim. Pyhäjärveä ei taivuteta "Pyhässäjärvessä", vaikka hyvin voitaisiin. Olisiko kyseessä vain sovittu sääntö, joka heijastelee jotakin menneisyyden taivutustapaa?

Ja kyllä, on olemassa muitakin yhdyssanoja, jotka taipuvat noin, esim. sana vanhapoika. Iso Suomen kielioppi kertoo asiasta tässä, tosin turhan tieteellisin termein peruslukijan kannalta: http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=420
 
Mortal Illusion sanoi:
Pepui sanoi:
Olórini, kyllä tuo alkuosan adjektiivi nimenomaan liittyy taipumiseen. 'Kaspian', 'Suomen' ja 'Perä' eivät taivu koskeivät muutenkaan voisi: edelliset ovat jo taivutettuja genetiiviin ja 'Perä' ei ole adjektiivi ensinkään.
Click to expand...

Toisaalta, esim. Pyhäjärveä ei taivuteta "Pyhässäjärvessä", vaikka hyvin voitaisiin. Olisiko kyseessä vain sovittu sääntö, joka heijastelee jotakin menneisyyden taivutustapaa?
Click to expand...
Veikkaan, että suomalaiset paikannimet ovat monessa kohdin "erisnimiytyneet" enemmän ja siksi kadottaneet tuon kaksoistaivutuksen. Tosin sitäkin joskus tapaa, esim. Tampereella Mustanlahdenkatu, ei Mustalahdenkatu jne.
 
Kyynärpää vai kyynerpää? Onko mahdollisesti aluettaisia eroja tuossa? Minulle se on aina ollut kyynärpää ja heti kun törmäsin toiseen muotoon niin halusin "tarkistaa" asian :D
 
Kyynärpää on sanakirjamuoto, enkä muita ole kuullutkaan käytettävän. Mitä nyt sama kuin mikä Jaamarin silmään pisti.
 
Kyllä se on kyynerpää, sanoi sanakirja sitten mitä tahansa. Ainakin näin olen sen Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneena oppinut.
 
Ensimmäinen jos halutaan kirjoittaa asiallista tai vähän vakavampaa tekstiä ja jälkimmäinen jos kirjoitetaan vaan puhekieltä.
 
A vot, entä kyynäspeä, kyynäspiä? Joku saattaapi tuntea sellaisenkin omakseen?
 
Kointähti sanoi:
Kyllä se on kyynerpää, sanoi sanakirja sitten mitä tahansa. Ainakin näin olen sen Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneena oppinut.
Click to expand...

Kyynärpää on kieliopillisesti oikea, vaikka itsekin sanon aina kyynerpää. Ä kun helposti kuulostaa e:ltä sanan keskellä.
 
Kieliopillisesti mikään ei ole oikeaa, mutta kirjakieleen vakiintunut kirjoitusasu kyynärpää on. Alueellisesti murteissa on esiintynyt vaikka minkälaista vaihtelua, esimerkiksi Tikin mainitsemat savolaismurteiset esiintymät.
 
Jaa, onko Savossakin kyynäspeä/-piä? Minä kun ajattelin lähinnä karjalaismurteita.

http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=kyyn%C3%A4spe%C3%A4&l=1
 
Tik, tuohan on karjalan kielen sanakirja. Toki on niin että vanhastaan kieliraja on kulkenut nykyisten suomen länsimurteiden ja itämurteiden välillä, mutta en kyllä enää kutsuisi karjalan kielen murteita suomen murteiksi, tai sitten voisi viroakin nimittää suomenlahdeneteläpuoliseksisuomeksi... :-D

Ja juu, savolaismurteissa ja kaakkoismurteissa on alueittain ollut käytössä ässällisiä muotoja.
 
Iivari sanoi:
Tik, tuohan on karjalan kielen sanakirja. *** mutta en kyllä enää kutsuisi karjalan kielen murteita suomen murteiksi, tai sitten voisi viroakin nimittää suomenlahdeneteläpuoliseksisuomeksi... :-D
Click to expand...

Tuolla oli kyllä paljon ihan suomalaisia alueita ennen WW II. Impilahtelaisia jopa tunnenkin useampia kappaleita.
 
Toki olikin, mutta Tikin linkkaama sanakirja on nimenomaan karjalan kielen sanakirja, eli itsenäisen kielimuodon sanakirja. Luovutetun Karjalan asukkaat olivat pääasiassa suomenkielisiä, kaakkoismurteita puhuvia, kun taas alueen karjalankieliset olivat aunuksenkarjalan puhujia. Kyseiset kielimuodot ovat keskenään jo aika epäymmärrettäviä, vaikka toki eivät ollenkaan mahdottomia. Sen sijaan pohjoissavolaisen ja varsinaiskarjalan vienanmurteiston puhujan olisi osittain mahdollistakin ymmärtää toisiaan.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös