Kielten opiskelu itsenäisesti

  • Keskustelun aloittaja kielo
  • Aloitettu
K

kielo

Vieras
Jokainen on varmasti koulussa opiskellut ainakin toista kotimaista sekä englanninkieltä riittävät määrät. Lisäksi opintoihinsa on saanut valita muitakin kieliä mikäli niitä on halunnut. Yleisimpinä vaihtoehtoina kouluissa taitaa olla saksa, ranska sekä venäjä.
Mutta miten uuden kielen opiskelu onnistuu myöhemmällä iällä kun koulut on käyty? Onko kukaan kontulaisista opetellut ystävän kanssa tai osallistunut kansalaisopiston kursseille? Tai itsekseen erilaisten harjoitusten kautta? Oletteko edenneet hitaammin vain nopeammin kuin mitä olisitte koulussa opiskelleet kieltä? Mitä kieliä haluaisitte oppia?

Olen suorittanut tosiaan nuo peruskoulun sekä lukion vaatimat opinnot englannista sekä ruotsista. Yläasteella kävi mielessä että jos aloittaisin valinnaisena saksan opinnot, mutta sain kuulla että olisin joutunut jatkavien ryhmään, sillä saksan alkeiden kurssille olisi tullut liian vähän osallistujia. Ei riittänyt rohkeus silloin. Lukiossa olisi ollut taas mahdollisuus opiskella italiaa, ranskaa sekä venäjää, mutta vasta näin jälkiviisaana tajusin että vähäisistäkin venäjän opinnoista olisi ollut huima hyöty työelämää ajatellen. Ainakin täällä Itä-Suomessa.

Nyt itseä on ruennut kutkuttamaan ajatus ainakin saamen- ja tanskankielen opiskelusta. Norjaakin voisi olla metka opetella ja ruotsia haluaisin oppia paremmin. Sitä ymmärtää enemmän kuin mitä puhuu tai kirjoittaa.
Mikäli asuisin yliopistokaupungissa, niin näiden kursseja voisi suorittaa melko varmasti ainakin avoimen yliopiston puolella. Myös kansalaisopisto järjestää joitain kursseja, mutta niiden valikoima on usein suppeampi ja hinnat korkeammat.
Itseopiskelukin on nykyään aika helppoa. Netistä löytyy myös muutamia harjoittelusivustoja, joissa on ääntämysohjeitakin mutta monet ovat valitettavasti maksullisia. Kirjakaupatkin taitavat myydä jonkinlaisia kielikurssipaketteja ja tietenkin oppikirjoissa on myös hyvä puoli, että niissä on useimmissa vastaukset jo valmiiksi takana tai sitten voi ostaa opettajan sekä oppilaan kirjat itselle.

Tanskaa olen opetellut pikkuhiljaa itsekseni ja se vaikuttaa suhteellisen helpolta kuin pohjalla on kahta muutakin kieltä, joiden kanssa on yhteneväisyyksiä. Ainoastaan ääntämykset tuottavat ongelmaa, niiden kanssa saa olla tarkkana.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
kielo sanoi:
Jokainen on varmasti koulussa opiskellut ainakin toista kotimaista sekä englanninkieltä riittävät määrät.
Ei ole, nimimerkillä A-saksa, B-ruotsi ja hännänhuippuna C-englanti, josta luovuin lukioon mennessä eli kahden vuoden opiskelun jälkeen. Suurimman osan osaamastani englannista olen oppinut leffoista, lukemalla hyviä kirjoja sanakirja toisessa kädessä ja tavaamalla läpi pakollisia tenttikirjoja yliopistolla.

Haluaisin oppia japania ja venäjää, mutta kummankaan suhteen en ole päässyt ihmeempiin tuloksiin. Japania luin vuoden verran ammattikorkeassa, mutta sen enempää ei siinä puljussa ollut kyseisen kielen opetusta tarjolla. Yrittelen edelleen itsekseni, mutta ei siitä toistaiseksi ole oikein mitään tullut. En osaa väsätä muuhun elämääni sopivaa opiskelusuunnitelmaa, jonka seuraaminen ei veisi liikaa aikaa ja energiaa mutta joka tarjoaisi toisaalta riittävästi ja säännöllisesti sekä kertausta että uutta asiaa. Kaksi oppikirjaa löytyy hyllystä ja parhaillaan kesken on Mauri Kunnasun kirja Santakuroosu to kobitotachi (eli Mauri Kunnaksen joulupukki), jonka sisällöstä ymmärrän vain sanan sieltä ja toisen täältä mutta jota luenkin lähinnä vain sujuvoittaakseni hiraganan ja katakanan tulkkauskykyäni. Uskon edelleen vakaasti oppivani japanin vähitellen, mutta kyseenalaista on, kumpi tulee tapahtumaan ensin: se, että puhun ja ymmärrän japania sujuvasti vai se, että kuolen vanhuuteen.

Venäjän kanssa on aikalailla sama juttu. Kävin joskus aikuisopiston verkkokurssia, mutta kurssin käyttöliittymä verkossa oli kehnoakin kehnompi enkä lopulta jaksanut tapella sen kanssa. Lainasin kirjastosta jonkin alkeisoppikirjan mutta kun se oli suunnattu oppitunneilla käytettäväksi eikä itsenäiseen käyttöön, siitä ei ollut paljonkaan iloa. Sitten löysin netistä ilmaisen itseopiskelukurssin, mutta jotenkin sekin jäi, kun tuli muita kiireitä. Ehkä saan vielä tartuttua asiaan jonain päivänä.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
kielo sanoi:
Jokainen on varmasti koulussa opiskellut ainakin toista kotimaista sekä englanninkieltä riittävät määrät.
Tähän täytyy huomauttaa myös, etteivät läheskään kaikki ole opiskelleet riittäväst näitä koulussa. Toki heidän olisi pitänyt, mutta kielet olivat lukiossa monelle se suurin kompastuskivi. Useimmiten syynä lienee kuitenkin vain laiskuus, mutta moni on varmasti sitä myöhemmin katunut. On aivan väärin olettaa, että kaikki puhuvat sujuvasti englantia, tai olisivat koskaan osanneetkaan.
 
K

kielo

Vieras
Pahoittelen tuota yleistävää mainintaani, ehkä olisi se pitänyt tarkemmin rajata ja selittää. Jos ajatellaan vanhempia ikäluokkia, niin esimerkiksi oma äitinikään ei osaa kumpaakaan kieltä edes paria sanaa. Minun virheeni, pahoittelen.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Ei mitään pahoitteluja, tuskin kukaan mieltään pahoitti yleistyksistä. Toivottavasti et sinäkään pikunviilauskommenteista ;)

Minun äitini kävi lapsena Helsingin englantilaista koulua päiväkoti-ikäisestä asti, joten hän taas osaa englantia kuin toista äidinkieltä. Sellainen hassu seuraus moisella kouluvalinnalla kuitenkin oli, ettei hän edelleenkään osaa kauheasti suomenkielisiä lastenlauluja ja -loruja. Englanninkelisiä sitten sitäkin enemmän.
 

eowynofmay

Kontulainen
Itse olen huomannut, että etenkin harvinaisemmissa kielissä on vaikea löytää a) live-kursseja b) materiaalia, josta voisi oppia lausumista. Ja itselleni on suurin puute, kun kukaan ei korjaa väärää lausumista. Siispä monen vuoden puolan tahkoamisen jälkeen (tosin totuuden nimissä aika lievällä panostuksella) olen edelleen tasolla: Minä suomi olla. Tai itse asiassa tilanne on jopa pahempi. Osaan niin sujuvasti ja hyvin lausuttuna muutamat paljon käytetyt fraasit, että saan vastaani vuolaan puolankielisen vastauksen. Mutta ilokseni olen oppinut bongaamaan puheesta sanoja ja ilmaisuja, joten olen yleensä edes vähän hajulla siitä MISTÄ keskustellaan. Tämä siis (älkää nyt masentuko) 18 v harrastelun jälkeen... Yleensä homma menee niin, että 10-11 kk en opiskele lainkaan ja sitten on reilun kk:n paniikinomainen kertausjakso.
 
K

kielo

Vieras
Isil, lähinnä turhauduin omalle huolimattomuudelleni :)

Mutta hienoa että täältäkin löytyy ihmisiä, joita kielten opiskelu kiinnostaa. Itse olen huomannut myös tuon lausumis-ongelman. Esimerkiksi tanskan kielessä lausuminen on tarkkaa hommaa, toisin kuin vaikkapa englannin lausuminen antaa anteeksi melko paljon. Onneksi itsekseen saa tahkota niiden kanssa niin paljon kuin jaksaa. Tosiaan olisi helpompaa jos olisi joku pätevämpi henkilö joka korjaisi lausumista.
Mistä tulikin mieleeni eräs briteistä tullut opettaja, jota kävin kyyditsemässä hevosajelulla koulussa. Häntä tuntui hieman huvittavan tapaamisensa suomalaisten tapa puhua englantia, mutta arvosti kovasti sitä että kaikki yrittivät parhaansa vaikkeivat aina osanneetkaan. Kerrottuani myös omista lausumisongelmistani opettajan kanssa puhuessa hän toisti itse sanan, jonka lausuin väärin ja minä toistin sen vielä kerran. Samoin tein itse, kun hän halusi opetella suomalaisia sanoja. Siitä tuli melkoinen kielikylpy, vai pitäisikö sanoa kieliajelu.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Britit ääntävät sanoja hyvinkin eri tavoilla yhteiskuntaluokasta riippuen. Ensimmäinen mieleen tuleva esimerkki on paikannimi Greenwich, jonka brittiläinen työväenluokkainen maahanmuuttajakollegani lausuu "griinwitch", äitini brittiläinen posh-englantia puhuva ystäväperhe taas "grenitch". Hesarissa oli ei-niin-kovin-kauan-sitten juttukin siitä, miten Briteissä aina välillä pohditaan sanojen kirjoitusasun yhdenmukaistamista niiden lausutun muodon kanssa. Vastustus on kovaa lähinnä siksi, että ns. yläluokkaiset ihmiset haluavat pitää kiinni kyvystään erottua "moukista" pitämällä paremman koulutuksensa turvin saamansa kyvyn kirjoittaa ja lausua sanat oikein yksinoikeutenaan.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Brittiläistä Faking It -sarjaa seuratessa tuli myös kuva, että maalaisaateliselle nuorelle miehelle oli juuri puhetyylin opetteleminen vaikeinta, kun hän yritti yhden kuukauden opastuksella käydä kovapintaisesta lähiön kasvattamasta portsarista.

Netissä on palveluita, joissa kieltä voi oppia vapaaehtoisuusperiaatteella syntyperäisiltä ihmisiltä. Kokeilin sitä islannin kanssa, mutta toisessa päässä ollut nuori neito varmaankin piti minua aivan liian vanhana tapauksena. Hän taisi olla lisäarvon perässä.
 

H

Kontulainen
Vapaaehtoisuusperiaate, islanti ja nuori neito kuulostavat kaikki erinomaisilta. Saisinko linkkiä? :D
 

Jasdril

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Ainakin Interpalsissa on "language exchange". Yritin opiskella ruotsia kahden sitä kautta löytyneen tyypin kanssa, ja välillä ehti jo rutiinia muodostuakin.
 

Dracaena

Raseena
Uudenvuodenlupaukseni oli opiskella saksan alkeita ja olenkin jo viikon ajan aloitellut sitä. Vaikka minulla olisikin yliopiston Kielikeskuksen kautta mahdollista opiskella vaikka sun mitä ihan ilmaiseksi (no, oppikirjat pitäisi ostaa), halusin jostain syystä opiskella mieluummin täysin itsenäisesti. Interpalsissa minä olen pyörinyt jo yli kuusi vuotta ja pidän sivustosta enimmäkseen todella paljon, mutta ainakaan kielen alkeiden hyvässä oppimisessa siitä ei ole minulle ollut koskaan apua. Sieltä kyllä löytyy hyvää(kin) seuraa, jonka kanssa käyttää ja ylläpitää kielitaitoa, mutta minun kokemukseni mukaan useimmilla ei ole riittävän hyviä valmiuksia oikeasti opettaa oman kielensä sääntöjä ulkomaisille. Minä olen kaiken lisäksi sellainen, etten opi kieltä pelkästään käyttämällä vaan nimenomaan kielioppisääntöjä, sanalistoja ja fraaseja tankkaamalla. (Samasta syystä en pitänyt Duolingosta ollenkaan – se ei kertonut miksi – ja siinä oli myös se ongelma, että edistymisensä tallentamiseen olisi tarvinnut FB-tunnukset). Ehkä ääntämyksen hiomiseen voisi löytyä joku innokas kuuntelija, mutta en tiedä uskaltaisinko soittaa natiivipuhujalle Skypellä ja sönköttää heikolla kielitaidolla.

Siispä pienen etsiskelyn jälkeen päädyin Youtubeen German Course, Daniel Deutschmann -kanavalle. Katselin jonkin verran muitakin videoita, mutta tämä on ollut toistaiseksi paras. Videoissa selitetään riittävästi teoriaa, jotta ymmärtää, mitä lauseissa tapahtuu, muttei toisaalta takerruta aivan kaikkeen (eräässä videosarjassa opettaja selitti juurta jaksain ääntämystä foneettisten kirjoitusmerkkien kanssa, selittäen myös jokaisen merkin merkityksen). Näissä puhutaan sopivan hitaasti, toistetaan asioita ja keskustelunpätkätkin käännetään englannista saksaan ja taas takaisin englanniksi moneen kertaan. Viihtynen videoiden kanssa hyvän aikaa. Lisäksi Abitreenien sivuilla on myös saksan alkeiden videoita ja tehtäviä (suosittelen muitakin vilkaisemaan, olisiko siellä mieluisesta kielestä sopivantasoista materiaalia), joihin varmasti palaan myös (koska kuten sanoin, minun oppimistapani vastaa aika täydellisesti koulujen tapaa opettaa kieliä, vaikka enemmistölle se ei ilmeisesti ole luontevaa saati motivoivaa).

Pitäisi varmaan venäjääkin taas herätellä... Latasin koneelle Abitreeneistä venäjän mp3-kurssin, mutta saa nähdä, kuinka nopeasti innostun niitä kuuntelemaan. Kiinaakin opiskelin lukioikäisenä kaksi vuotta, mutta olen unohtanut lähes kaiken, joten siinä tapauksessa ei voi oikein puhua edes herättelystä. Kiina on ehkä sellainen kieli, jota voisinkin yliopistolla vielä opiskella, koska minulla on jo itselläni eräs kiinan oppikirja, jota luulisin käytettävän sielläkin. Ja kiina on kaiken kukkuraksi niin vaikea kieli, etten usko itsenäisesti oppivani sitä käytettävyyteen asti. Saksa taas on germaaninen kieli, joten tuskin se voi olla ylivoimaista opittavaa vaikka opettajana onkin vain videoita.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Stand Still Stay Silent -nettisarjiksen fanifoorumilla on hehkutettu niin paljon Memrise-kielikursseja, että päätin kokeilla itsekin. En ole toistaiseksi kovin vaikuttunut, mutta jos tämä oikeasti auttaa minua oppimaan japania, niin kelpaa.
 

Vehka

Oman elämänsä puuskupuh
Vastuuhenkilö
Kummi
Vinkkinä myös kännykkä- ja nettiohjelma Duolingo, joka on täysin ilmainen ja mielestäni todella hyvä uuden kielen aloittamiseen. :) Itse opiskelin sillä puolessa vuodessa saksassa aika hyvätasoiseksi, mutta nyt on jo ehtinyt vähän unohtua, kun rutiini ja alkuinnostus karisivat. Joka tapauksessa on todella mainio, joskin kielivaihtoehtoja on aika rajallisesti - lähinnä näitä tuttuja saksaa, ranskaa, italiaa ja sen sellaista.

Aloitin syksyllä myös kiinan ja opiskelen sitä parhaillaan. Ehdottomasti vaikein opiskelemani kieli! Etenen suunnilleen tahtia sana viikossa ja sekin tuntuu hurjalta, kun ääntäminen on niin hankalaa ja merkkien muistaminen myös. En oikein tiedä, missä vaiheessa sen kanssa helpottaa vai helpottaako ikinä... Mutta hurjan mielenkiintoinen kieli myös!
 

Dracaena

Raseena
Vinkkinä myös kännykkä- ja nettiohjelma Duolingo, joka on täysin ilmainen ja mielestäni todella hyvä uuden kielen aloittamiseen. :) Itse opiskelin sillä puolessa vuodessa saksassa aika hyvätasoiseksi, mutta nyt on jo ehtinyt vähän unohtua, kun rutiini ja alkuinnostus karisivat.
Kuten mainitsin, niin minä en tykännyt siitä ollenkaan, ja ihmettelen, miksi muut hehkuttavat sitä niin paljon. Myönnän, etten edes kovin pitkälle sitä käyttänyt, mutta se johtui siitä, etten saanut tallennettua edistymistäni (pitäisi ilmeisesti kirjautua FB- tai G+-tunnuksilla? Minulla ei ole kumpaakaan) ja jouduin aloittamaan aina "Ich bin eine Frau"sta. Alussa ei ainakaan selitetty kielioppia yhtään ja se oli isoin syy, miksi lopetin sen kokonaan. Olen joskus muulloinkin kokeillut opetella jotain (ei kieliä) mobiilipeleillä, mutta minulle niistä jää mieleen pelkkä pelin sisäinen kikkailu eikä itse opetettava asia, joten siksikään en innostunut Duolingosta. Jos minulle haluaa oikeasti opettaa jotain, ei sitä tarvitse naamioida leikiksi.

Isilmírën mainitsemaa Memrisea sen sijaan voisi vilkaista.

Vehkalle menestystä kiinan kanssa. :) Oman kokemukseni mukaan merkkien opettelu alkaa helpottua rutiinin myötä, mutta ne myös unohtuvat hyvin nopeasti, jos harjoittelun lopettaa. Itse en varmaan enää tunnista kuin kymmenen merkkiä enkä osaa kirjoittaa kuin korkeintaan puolet siitä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Memrise tuntuu perustuvan (ainakin alkuvaiheessa) siihen, että opetellaan ulkoa yksittäisiä sanoja ja ilmaisuja. Näitä päntätään "pelillisesti" niin, että Memrise kertoo sanan ja sen merkityksen, ja sitten tulee tehtäviä joissa joko valitaan sanalle oikea käännös neljästä vaihtoehdosta tai kirjoitetaan itse oikea käännös. Sanoja tulee vähitellen lisää ja kasvavaa sanajoukkoa kerrataan tehtävillä satunnaisjärjestyksessä, kunnes taso on suoritettu. Olen itse toistaiseksi rullannut läpi vain japanin ihan alkeiden ihan ensimmäisen tason, joka opetti ilmaukset konnichiwa, arigatoo gozaimasu, sayoonara, hai ja kudasai. Tai saattoi siinä joku muukin olla seassa, mutta nuo viisi nyt jäivät mieleen kokeillessa palvelua tylsän oppitunnin lomassa ja kun seitsemän vuoden takaisen amk-peruskurssin jäljiltä ainoa mihin tarvitsi tällä tasolla keskittyä oli sanojen englanninkielisten translitteraatioiden muistaminen.
 

Vehka

Oman elämänsä puuskupuh
Vastuuhenkilö
Kummi
Dracaena: Tietokoneversiossa on ainakin aina opeteltavan kokonaisuuden kohdalla pidempi kielioppiselostus ja siihen ei myöskään tarvitse FB:tä tai G+:ssaa. Itse tein niin, että kertailin kännykällä opittuja asioita ja opiskelin ne laajemmat kokonaisuudet ja kielioppiasiat tietokoneella, jolloin se kokonaisuus tuntui tosi toimivalta. Ehkä sinulla ongelmana oli juurikin se, että käytit sitä juurikin pelkästään kännykällä?
 

Micco

Jäsensihteeri, rahastonhoitaja
Suomen Tolkien-seura
Duolingo ei tosiaan minullakaan ole vaatinut Facebook- tai Google-tunnuksia. Siellä on myös jotain kielioppiselostuksia, mutta en osaa sanoa kuinka laajoja ne on, koska en ole kamalasti lukenut niitä. En tiedä kuinka hyvin Duolingo soveltuu aivan uuden kielen opiskeluun, mutta olen havainnut sen hyvin näppäräksi tavaksi kerrata aikoinaan koulussa opeteltuja kieliä eli espanjaa ja ruotsia. Kursseja siellä ei ole vielä suomeksi, joten osa käännöstehtävien vääristä vastauksistani johtuu siitä että en ole osannut jotain englannin kielen yksityiskohtaa vaikka oikeasti olisinkin osannut asian sekä suomeksi että opeteltavana olevalla kielellä. (Mutta ehkä se ei ole niin vakavaa.) Uusia kieliä lisätään koko ajan ja liikkuu myös huhuja joskus tulevaisuudessa ilmestyvistä mm. dothrakin ja Tolkienin haltiakielen kursseista!
 

Dracaena

Raseena
Dracaena: Tietokoneversiossa on ainakin aina opeteltavan kokonaisuuden kohdalla pidempi kielioppiselostus ja siihen ei myöskään tarvitse FB:tä tai G+:ssaa. Itse tein niin, että kertailin kännykällä opittuja asioita ja opiskelin ne laajemmat kokonaisuudet ja kielioppiasiat tietokoneella, jolloin se kokonaisuus tuntui tosi toimivalta. Ehkä sinulla ongelmana oli juurikin se, että käytit sitä juurikin pelkästään kännykällä?
Paljon mahdollista, paitsi että käytin sitä tabletilla, joka on vanha ja useimmat asiat toimivat siinä muutenkin huonosti tai kummallisesti. Viestini kirjoittamisen jälkeen vilkaisinkin nettisivuja ja näin, että FB-tunnukset eivät kai olekaan pakolliset. Tablettiversio vain tuntui tyrkyttävän sitä joka välissä ja koska en missään välissä kirjautunut, syytin tietenkin sitä.

En tiedä kuinka hyvin Duolingo soveltuu aivan uuden kielen opiskeluun, mutta olen havainnut sen hyvin näppäräksi tavaksi kerrata aikoinaan koulussa opeteltuja kieliä eli espanjaa ja ruotsia.
Tämän minäkin voisin allekirjoittaa. En kokeillut ruotsia Duolingolla ollenkaan, mutta saksaa aloittaessa tuntui siltä, että jotain olisi jo kannattanut entuudestaan tietää. Kai minun on pakko antaa Duolingolle uusi mahdollisuus selainversiossa (mutta katson ensin ne mainitsemani videot). En minä siis sen alkupään kokeilun perusteella aikonut sitä kokonaan tuomita, mutta huono ensivaikutelma on huono ensivaikutelma. Kun jotkut olivat innostuneet siitä jo ensivaikutelman perusteella, niin helposti vielä oletti, että se innostuttava asia oli juuri se, joka minua oli ärsyttänyt. :p
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
On aivan väärin olettaa, että kaikki puhuvat sujuvasti englantia, tai olisivat koskaan osanneetkaan.
Jännää muuten, että kirjoitin yo-tutkinnossa englannista jopa magnan. Tämä tapahtui v. 1988, jolloin eximiaa ei vielä ollut. Kuitenkin väitän, että oikeasti opin englantia vasta internetin kautta ja myöhemmin käytännön työssä, jossa jouduin olemaan paljon tekemisissä ulkomaisten päämiesten kanssa. Nykyään luen, puhun ja kirjoitan englantia sujuvasti - mitä en taatusti tehnyt päästessäni ylioppilaaksi. En ole siis varsinaisesti opiskellut, olen vain joutunut käyttämään kieltä ja oppinut sitä siinä samalla. Mutta toisin kuin ilmeisestikin aika monilta muilta täällä, minulta ei kovin hyvin onnistu fiktion lukeminen englanniksi. Se ei vain onnistu. Sanavarastoni on painottunut enemmän ammattikielen suuntaan.

Ruotsista ja saksasta kirjoitin molemmista laudaturit. Hämmentävää, koska en pärjäisi enää kummallakaan kielellä kuin auttavasti. Tosin ainakin ruotsissa oli ko. vuonna ihan mikkihiirikoe verrattuna niihin aikaisempiin, joita treenattiin ennen varsinaisia ylppäreitä. Pystyn lukemaan teknisiä manuaaleja molemmilla kielillä, mutta siinä se melkein onkin. Harjoituksen puutetta varmaan pitkälti, uskoisin että molemmat palautuisivat jo muutaman viikon kertauksella. Omalla alallani näiden molempien osaaminen olisi ihan hyvä juttu.

Italian opiskelu kiinnostaisi. Työväenopiston kurssit tulevat vaan aina tosi äkkiä täyteen. Kaupalliset kurssit maksavat liikaa. No, katsotaan.
 
Ylös