Kierrätys

Husky

Ilmaanhaukkuja
Tämä on lähinnä mielipidekartoitus. Kun itse olen sen verran kierrätyshenkinen että kammoan ehjien tavaroiden hävittämistä ja mieluummin annan ne tositosihalvalla tai vaikka ilmaisiksi pois kuin heitän menemään, niin mua on monesti hämmentänyt miten paljon ihmiset pyytävät rahaa käytetystä tavarasta.

Tämä kysymys nousi mulla taas pintaan, kun katselin erästä ostetaan-myydään -ryhmää, jossa myyjä pyysi kahdesta käytetystä Ikean hyllystä yht. 50 e, kun samat hyllyt uutena maksavat yht. 70 e. Olenko siis ihan ääliö, kun nyt kalusteita uusiessani annan vanhoja huonekalujani ilmaisiksi pois? (Ei mua siis haittaa vaikka olisinkin aivan pöllö, tavarat menevät tutuille jotka hoitavat noudon ja kuljetuksen. Oma vaivansa nimittäin niissäkin. Siinä lomassa on hyvä syy tavata, jutustella ja vaikka juoda kahvit. Ja itsekin sain vastikään ilmaisiksi yhden tarvitsemani säleverhon joten kierrätys toimii...)

Mutta joo. Minkä arvoiseksi itse arvostatte käytetyn tavaran? Tietenkin on ihan eri asia jos jollain on tarjolla ruotsalaisen huonekalukaupan kenkäteline jonka hinta on uutena 10 e kuin jos joku pyytää hyväkuntoisesta Lohikäärmevuoresta 150e (lähtiskö edes sillä?). Lähinnä mua kiinnostaa juuri tämä käyttötavaran kierrättäminen ja sen arvo ihmisten mielissä. Mun mielestäni esim. bulkkihuonekaluilla ei ole käytön jälkeen oikeastaan minkäänlaista rahallista arvoa. Sen sijaan niillä voi vastaanottajalle olla käyttöarvoa paljonkin. Ystäväni haki juuri äsken multa pienen lipaston (made of mdf-levy, ostettu muutama vuosi sitten muistaakseni 39 eurolla) ja oli siitä ihan ikionnellinen. Mulle riittävä korvaus siitä oli se että esine meni hyvään käyttöön, sitä ei tarvinnut heittää pois tai alkaa kaupata missään huutonetissä, ja että mun ei tarvinnut nähdä mitään vaivaa kuljetuksen järjestämisen suhteen.

Edit. Tässä blogissa ihan hulvattomia esimerkkejä sekä oudoista ja/tai epämääräisen kuntoisista myyntiartikkeleista että uskomattomista hinnoista.
 
Oletin otsikon perusteella topikin käsittelevän pahvin, paperin yms. keräystä ja kierrätystä ja halusin tulla hihkumaan riemuani siitä, että muovinkeräyskokeilu Tampereella (ja Pirkanmaalla?) jatkuu vielä tämän vuoden kesänkin jälkeen. Roskapussit pienenevät merkittävästi, kun muovipakkaukset ja -kääreet (myös kosmetiikan) voi huuhdeltuina viedä keräykseen. Menevät kai pakkausmateriaaliksi jossain vaiheessa nyt, alkuun energiajakeeseen vain.

Käyttökelpoisten tavaroiden poisheittäminen on tyhmää. Itselläni lienee pienehkö hamstrausriski, joten olen yrittänyt opetella antamaan itselleni turhaa tavaraa pois ilmaiseksikin. Ehkä joskus, jos olisi isompi asunto, olisi tilaa varastoida ylimääräisyyksiä siihen asti, että ehtisi viedä ne kirppikselle ja tavaraa olisi tarpeeksi, jotta pöydän vuokraaminen kannattaisi.

Käyttötavara kiertää sillä hinnalla, minkä ihmiset siitä maksavat. Varsinkin kaupallisilla kirppiksillä ymmärrän, että vaikkapa Ikean huonekaluista vaikkapa puolet ostohinnasta. Riippumatta siitä, onko käytetty vähän vai paljon. Kirppiksillä mielestäni olisi pohja-ajatuksena hyvät löydöt etsijille ja pienehkö rahallinen hyvitys ja turhasta eroon pääseminen myyjille. Suoraan tuttaville/facebook-ryhmissä/muilla vastaavilla myyntipaikoilla hintaa ei säätele edes tilanvuokraajan välistä ottama voitto, joten tavara voisi liikkua vaikka posti-/kuljetuskulujen hinnalla.
 
Kappas, tämä onkin erotettu ihan omaksi aiheekseen tuolta... tuolta... öö olikohan se nyt satunnaisista kysymyksistä. Olisin tietty itsekin voinut olla rohkea ja perustaa uuden topicin.

Mutta ihan hyvä, aihe varmaan ainakin ajan mittaan herättää keskustelua. Mulla herää aina nähdessäni (mielestäni) reippaasti ylihinnoiteltua tauhkaa kysymys "voi itku, eikö ton olis voinut hoitaa jollain muulla tavalla".
 
Minä olen käyttötavaroiden suhteen kallistunut enenevässä määrin samalle kannalle kuin Husky: jos minä en tarvitse jotain tavaraa, joka on käytetty mutta kuitenkin ihan ehjä ja käyttökelpoinen, on vain hyvä, jos sille löytyy ilmaispohjalta halukas ottaja ja poiskuljettaja. Raha on bonus, jota joistain tavaroista saa, jos joku niitä oikein kovasti haluaa, mutta itse en edes yrittäisi enää myydä esim. käytettyjä huonekaluja, elleivät ne ole jotain tunnettuja laatumööpeleitä. Kierrätyskeskukset ovat pullollaan vastaavaa tavaraa ihan pilkkahinnalla.
 
Tässä kaupungissa kierrätyskeskus lopetti toimintansa ja tarpeeton tavara on lähestulkoon pakko heittää roskiin, mikä on sääli. En viitsi levittää yhteystietojani kauppojen ilmoitustauluilla, etten houkuttelisi jotain takiaista kimppuuni.
 
Meidän viime muutossamme riitti, kun laitettiin oman kotitalon kolmen rapun ilmoitustauluille viesti poislahjoitettavista huonekaluista. Ne haettiin pois vilauksessa =)
 
Meidän taloyhtiössämme on jätehuoneessa kierrätysnurkka. Sääntönä on, että jos tavara ei viikossa sieltä häviä niin se tulee sitten itse hävittää tavalla tai toisella. Enimmäkseen nurkka toimii hyvin, toki sinne ilmestyy joskus kummallisia esineitä jotka oikeasti eivät kelpaa mihinkään tai kenellekään (viimeksi oli mm. rikkinäinen vappuhuiska :D ), mutta olen mm. dyykannut melkein kaikki kukkaruukkuni kierrätysnurkasta. Jopa sellaisia isoja, jotka uutena maksavat marketissa 20-30 euroa. Olen myös vienyt aika paljon kaikenlaista pikkutavaraa kierrätysnurkkaan ja ilokseni havainnut että ovat kadonneet parissa päivässä :)

Ja sitten ihan off-topiccia, mutta kun tämä on pian ajankohtaista: joulukuusistahan on tunnetusti kerrostalossa hankala hankkiutua eroon. Kerran menin juhannusaattona viemään roskia ja meinasin ihan tosissaan kuolla nauruun, kun jätehuoneen nurkassa törrötti täysin neulaseton kuusenranka.
 
Itse olen lahjoitellut tavaraa ihan ilmaisesksi pois, ei kaikesta tarvitse käydä kauppaa ja saada rahallista voittoa. Annoin vanhan ja ihan hyväkuntoisen sohvakalustoni ilmaiseksi somalitytölle, joka muutti omaan kotiin. Olin ollut aikaisemmin hänen omaohjaajansa ja mielelläni annoin tutulle ihmiselle sen mitä hän kovasti tarvitsi. Itselläni oli viimein varaa ostaa uusi, kiva sohva. Astioita vein SPR:n konttiin, kun muutossa kävi ilmi, ettei kaikki tavara enää mahdu uuteen kotiin. Keittiön säilytystila on selvästi vanhaa niukempi.
Myyjäisiin annoin tuolin ja kasan Aku Ankan kovakantisia kirjoja (kerran pari luettuja). Olen ollut tyytyväinen kun olen oppinut antamaan. Siitä saa itselleen hyvän mielen. Vanhoista joustinpatjoista pääsin eroon, kun vanhempani ostivat mökin ja ostivat sitä sun tätä kirppikseltä ja vanhat patjani kelpasivat ensialkuun heille. Niistä eroon pääseminen olisi muuten maksanut, kun ne oltaisi haettu ja hävitetty jossain hävityskeskuksessa. Eivät olleet jouset kuitenkaan vielä pahassa kunnossa.
Vaatteita olen antanut porukalle, joka vie niitä Venäjälle. Oma vaatevarastoni onkin jo aika minimissä, ei ole enää poisannettavaa.

SPR:n Konteissa on yllättävän paljon hyvänlaatuisia huonekaluja tarjolla, tietysti kausittain mitä kukakin on sinne lahjoittanut. Itse olen kuitenkin enemmän kirppikselle antaja kuin sieltä ostaja. Tavaranostokiintiö on täynnä ihan senkin takia, ettei missään ole enää tilaa uudelle tavaralle. Olenkin päättänyt, että uutta ostankin rikkoutuneiden tilalle (astiat ja vaatteet). Yrittivät tänäänkin kaupata puhelimitse Aku Ankkaa, mutta tilauksen lopetimme syksyllä sen takia, että EI-OLE-TILAA. Pitäsi irtolehdille ostaa säilytyskansiot ja etsiä parempi arkisto (12 kansiollista lehtiä irtonaisina, auts!)
 
Fairy tale sanoi:
Pitäsi irtolehdille ostaa säilytyskansiot ja etsiä parempi arkisto (12 kansiollista lehtiä irtonaisina, auts!)

Sama :D Lopetin Akun tilauksen jo kymmenen vuotta sitten tason laskun takia, mutta edelleen on monta vuosikertaa kansioimatta. Nyt vois kyllä ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain, sillä Aku Ankat ovat kyllä tässä taloudessa sellainen artikkeli josta ei luovuta eikä sitä kierrätetä.
 
Kierrätys on todellakin hyvä asia, yksi ainoa juttu siinä minua kuitenkin häiritsee - se alkuperäisen tavaran hinta, jos se on ollut kallis alunperin. Eipä sillä että itselläni olisi juurikaan varaa edes koskaan hankkia mitään järjettömän kallista eikä sellaista ongelmaa siksi ole, mutta jos ajatellaan jotain oikein kallista ja periaatteessa kulumatonta, niin kuinka paljon käyttäminen sitten alentaa hintaa, tai paremminkin sitä rahallista arvoa? Itse en varmaan koskaan voisi laittaa sellaista kiertoon, kun maksettu hinta kirpaisisi ihan liikaa. Vastaavasti esimerkiksi ilmaiseksi tai halvalla saadusta voin luopua ilman tunnontuskia ilmaiseksi, mutta esimerkiksi useamman satasen tavara on melkein pakko pitää, kun en kuitenkaan raskisi semmoisesta luopua. Harmittaisi aina "hukkaan heitetty raha", varmaankin siksi kun ylimääräistä rahaa ei aivan hirveästi ole saatavissa. Monta kertaa mietin jotakin kallista tuotetta halvalla myyvää, että täytyypä henkilöllä olla paljon rahaa kun voi luopua niin suuresta rahasummasta. Ehkä sinänsä ahne ajattelutapa, mutta ainoa epäkohta mitä mietin toisinaan kierrätysasioissa. Jos itse ostaisin erittäin halvalla jonkun alunperin kalliin jutun joltain toiselta, tuntuisi olo hieman huijarilta. Kuitenkin niin moni asia on hirveän kallis uutena ja jonkunhan ne kalliit asiat täytyy kuitenkin maksaa ennen kuin niitä voidaan kierrättää.

Aloituksesta huolimatta, kierrätän siis itsekkin. Lahjoituskirpputorille on helppo viedä tavaraa kun siitä melkeinpä ohitse tulee melkein joka päivä kuljettua. Kirppareilla myyn erittäin harvoin mitään, sillä harvoin minulla on niin suuria tavaraeriä myytävänä, että kannattaisi maksaa pöytävuokra ja ajomatkat naapurikaupunkiin kerran tai pari myyntiaikana. Huuto.nettiä taas voin käyttää pienempien juttujen kohdalla, kun ei täällä syrjäkylillä suuremmat mene juurikaan kaupaksi. On niin kalliit toimitus- tai noutokulut. Nykyään ostan yleensä huonekaluja sieltä mistä löydän, sillä oikeaa antiikkia ei pysty saamaan uutena :p Viime aikaisia löytöjäni ovat olleet esimerkiksi uusrenessanssinen kirjoituspöytä (edelleen kunnostamaton), uusrokokoo-tuoli, uusrokokoo-sohva ja talonpoikaiskaappi. Ylipäätään antiikin hinnat huimaa toisinaan päätä, joten löytöjä täytyy tehdä jos mielii päästä halvemmalla. Noista neljästä kaksi on ilmaisia ja kahdesta olen maksanut hieman :) Ainoa kotoa löytyvä Ikealainenkin on käytettynä hankittua. Muuta kodin tavaraa olen hankkinut hieman vähemmän käytettynä, mutta kyllä sitäkin ihan kiitettävästi löytyy.

Omalla paikkakunnalla tuli muuten tehtyä mielenkiintoinen "löytö", nimittäin mielenterveysneuvolan kautta saa lahjoittaa hyväkuntoista tavaraa. Se on erittäin hyvä juttu, sillä suuremmat tavaraerät on haettu ihan kotoakin saakka eikä niistä koidu itselle kuluja. Sitä kautta on mennyt useampia huonekaluja ja isot kasat vaatteita yms.
 
Husky sanoi:
Aku Ankat ovat kyllä tässä taloudessa sellainen artikkeli josta ei luovuta eikä sitä kierrätetä.

Näitä Ankkoja on jo kierrätetty. Suuri osa taskukirjoista on iskältä saatuja vanhoja alkuperäisiä. Toinen pikkuveljistäni luovutti jonkun ajan päästä omansa pois tarjoten taskukirjat minulle. Eihän niitä voi pois antaa. Perhekierrätys on kunniassa näiden taskukirjojen ja myös 70-luvun irtolehtien kohdalla. ;)

Itse suosin aikatavalla uutta ja uudentyylistä tavaraa ja siksi minun tulee ostettua tavarat uutena. Innostuin kuitenkin vanhasta tavarasta, kun vanhempani ostivat kesän alussa vapaa-ajan asunnon ja veivät sinne omia vanhoja tavaroita ja ostivat kirppikseltä. Mökille jotenkin sopiikin sellainen "kirjava" tyyli. Värit voivat olla yhtä sekamelskaa jos haluaa ja tavaroiden kirjo myös eri vuosikymmeniltä.

Talon entinen omistaja jätti huoneiden seinille muutamia vanhoja esineitä, esim. "Lallin kirveen" (talo sijaitsee Köyliössä jossa Lalli tappoi piispan järven jäällä kirveellä). Äitini löysi kirppikseltä soikean, puisen kaiverrostaulun jossa lukee Köyliö ja kuvassa on Köyliön kirkko. Sopiva löytö.
 
Aloitusviesti toi mieleen miten äidiltä on saanut useinkin kuulla kuinka olen huono myyjä kun niin halvalla päästän. Hyvänen aika, kyseessä on omat käytöstä jääneet vaatteet/kirjat/elokuvat/pelit, joita myyn kirpputoriyhteisöissä toivossa, että joku niistä hyötyy paremmin kuin minä. Ja sillä pienellä rahalla mitä siitä saa voikin ostaa toisten jäämistöä... Eli mikäpä siinä. Kompaten, joskus näissä yhteisöissä tulee vastaan nämä klassiset ylihinnoittelijat: loppuun asti kulutetuista saappaista pitää saada lähes alkuperäinen hinta. Oli sitten syynä merkki, vuosimalli tai tunnearvo, kulutus laskee hintaa ja ostajalle sitä tunnearvoa ei ole ehtinyt kehittyä. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka antaa, mutta olisi enemmän kuin hienoa jos hinnat arvioitaisiin terveellä järjellä. Tai annetaan vain kaikki ilmaiseksi pois! :D

Ostan vaatteet käytettyinä, mitä nyt sukkahousut/ jotkin muut arkiset pukimet joita ei ole kirpparilla sattunut vastaan voi kipaista kaupasta tuoreena. Kirpparilta tuli opiskelijan kämppään myös astiat ja talousrätit. Tästä on jo tullut niin pinttynyt tapa, etten uutta paljon osta vaikka rahaa olisi. Roskien lajittelussa olen vain laiska, voi häpeää. Lapsuudenkodissa pahvi ja paperiroskat meni kaminaan, pullot kauppaan ja loput roskiin. Tänäpäivänä kierrätänki siis pahvit, paperit ja pullot... Eletroniikkaa ja paristoja en laske tähän listaan, niitä nyt ei kävisi mielessä nakkoa roskiin.

Haaveilen kerrostalokämpästä tilavalla parvekkeella, jossa voisin pitää kukkia ja rehuja, ja omaa pientä kompostia :)
 
Tarvitsin tulevaan työtilaani rosterilavuaaria ja löysinkin sopivan ja hyväkuntoisen Stala-merkkisen altaan kierrätyskeskuksesta. Vähän pölyä päällä, pari pientä kuhmua ja vanhaa tiivistemassaa reunoilla, mutta muuten kaikin puolin ok. Hintaa oli huikeat 20 e. Kävin sen jälkeen K-Raudassa muilla asioilla ja näin samanlaisen altaan siellä, hinta 269 e :o Kierrätys kannattaa, monellakin tavalla. Huvittavaa sinänsä, että hana tulee luultavasti olemaan tuplasti kalliimpi kuin tuo allas. Ja tarvitseehan siihen altaaseen toki hankkia myös jonkinlaiset jalat.
 
Vein kuukausi sitten kierrätyskeskukseen ison nojatuolin ja kahdeksan laatikollista sekalaista tavaraa. Laskujeni mukaan kotoani hävisi n. 600 erillistä esinettä. Noiden kaikkien tavaroiden tilalle ostin yhden (1) pienen sohvan. Arvatkaapa miten noiden tavaroiden poistuminen arjestani näkyy täällä kotonani esim. tilankäytön suhteen? No ei oikeastaan yhtään mitenkään. Olen aina vaan yhtä hämmentynyt siitä, miten paljon mulla on tavaraa joka ei ole mulle tarpeellista, vaikka yritän kaikin voimin päästä kaikesta turhasta eroon ja olla ostamatta enää mitään tarpeetonta (mikä ei siis tarkoita sitä, etten lainkaan hankkisi uutta tai käytettyä tavaraa). Tarpeellisiksi hankinnoiksi luen vaatteet, keittiövälineet ja harrastusvälineet. Tarpeellisia ovat myös tavarat joita kulutetaan koko ajan kuten vaikka hygienia- ja siivousvälineet. Mutta jos kerran pitkälti noudatan näitä hankintaperiaatteita ja lisäksi pyrin turhasta kamasta aktiivisesti eroon, niin miten ihmeessä mulla voi koko ajan olla valtavasti tavaraa jolla en tee mitään?
 
Olin ihmetellyt kun esim Turun suunnalla on muovia kerätty jo pidempään, mutta tänne pääkaupunkiseudulle ei ole moista saatu. Sitten vuoden vaihteessa postiluukusta tuli tälle vuodelle Rosk'n Rollin ilmaiskalenteri, jossa kerrottiin että huhtikuun alkuun mennessä tämän kokoisissa taloissa pitää olla muovinkeräys. Tänään se sitten tuli roskakatokselle :)
 
Eipä tuota muovia täällä kaikkialla kerätä, pienissä yhtiöissä ovat menneet poltettaviin. Lasi- ja metallinkeräys on kyllä näissäkin. Ruokajätekompostori on kyllä meilläkin. Ongelmina ovat pahvijätteen määrän vaihtelu, ja se minne kahvinporot viskaa, ne kun tappaa kompostin otukset. Paperiroskan määrä on kyllä vähentynyt huomattavasti ajan mittaan. Muovia tulee kyllä tasaiseen tahtiin paitsi kun joku hommaa uuden huonekalun tms., että tyhjennyskertojen määrää pitää kenties lisätä kun eri lokerot täyttyvät eri tahtiin.
 
Yksi asia mistä olen iloinen on, että paikallisessa kaupassa saa hedelmäosastolla paperipusseja. Ei sellasia muovi-ikkunallisia paperipusseja, mitä usein on leipätiskeillä, vaan umpinaisia painokuviottomia. Samaan paperipussiin voi laittaa useampia erilaisia juttuja kunhan laittaa ne kaikki punnituslaput siihen. Käytän noita sitten biojätepusseina. Aikoinaan vierailtiin porukalla Ämmässuolla ja näki miten "biomuovipussit" pilkottivat sieltä täältä silppuna sen mullan seasta. Sen reissun jälkeen en enää ostanut niitä "biohajoavia" pusseja, vaan mm. taittelin sanomalehdestä roskapussiksi. Nyt ei tule sanomalehtiä niin käytän noita paperipusseja.

Olen koittanut vähentää ostettavan muovin määrää, mutta suurimmat muovinlähteet näyttäisivät tällä hetkellä olevan lapsen vaipat sekä pakastevihannes- ja leipäpussit. Vaippailu tulee vähenemään ajan kanssa. Kestovaippailu ei vaan lähteny käyntiin meillä vaikka aluksi sitä meinasinkin. Vihanneksia jonkin verran keitin ja pakastin syksyllä satokaudella talveksi, mutta nähtävästi sitä pitäisi tehdä enemmän. Sitten voisi miettiä miten leipien kanssa tekisi. Aika ei luultavasti riitä siihen, että rupeaisi itse tekemään leipää.

Elektroniikan kierrätys on ongelmallista, tai siis osa Suomenkin elektroniikasta päätyy Afrikkaan poltettavaksi jotta saahaan metalleja eroteltua.

Vaatteiden kierrätyksestä on välillä uutisia että ihmiset laittaa keräyskontteihin märkiä, homeisia, korjauskelvottomia ja likaisia vaatteita :( Parsintataidotkin osalta alkaa olla hakusessa. Koitan käyttää vaatteet loppuun asti. Vaatteita löytyy satunnaisesti seitsemältä eri vuosikymmeneltä (plus pari 1800-luvun tapausta), joten en ole hankkimassa lisää ellei ole aivan pakko (olen alkanut miettiä onko järkeä hankkia vuosittain sitä ropeconin työvoimapaitaa, kun alkaa noita paitoja olla tuolla kaapissa aika monta). Historiaharrastukseen tulee kyllä hitaalla tahdilla tehtyä vaatteita, mutta nekin tulevat käyttöön ja olen huomannut että käsin ommeltuja huoltaa ja käyttää eri tavalla kuin arkivaatteita. Lapsellekkaan ei tarvitse vaatteita kauheasti hankkia kun kävin hakemassa omia/suvun vanhoja. Toki kouluikäisenä saatetaan sitten käydä keskustelua 80-90-lukujen vaatteiden kivuudesta (ei hätää, ei olkatoppauksia). Alusvaatteet hankin uusina.
 
Ylös