Kiipeily

Atheon

Kontulainen
Lähiaikoina kiipeilystä, etenkin boulderoinnista, on ollut jonkin verran puhetta täällä käärmeessä. En löytänyt olemassaolevaa ketjua, joten nyt kun ensimmäisen kerran kävin boulderoimassa, niin ajattelin sellaisen luoda. Tätä ennen olen seinäkiipeillyt vain ala- ja yläasteella koulun kanssa, yhteensä ehkä kolme kertaa.

Oli hassua huomata, että ehkä kolmen reitin jälkeen kyynärvarret olivat kuin tukit ihan täynnä maitohappoja ja tärisivät. Toisaalta se oli hieman harmillista, koska minulla oli varsin kivaa ja olisin kiivennyt enemmänkin, mutta nyt palautumisen vaatimat pitkät tauot ja nopea väsyminen jätti kiipeilyn toivomaani vähemmälle. No jäipähän intoa ensi kerrallekin.

Kenkävuokra on tyyristä maksaa joka käynti kerralla, mutta en oikein tiedä, kuinka usein ehdin harrastamaan, enkä tiedä kuinka pitkään intoa riittää, niin en viitsisi omiakaan hankkia, ainakaan vielä. Toinen miinuspuoli kengissä on se, että jos haluaa kiipeilyn onnistuvan hyvin, kenkien tulisi olla pienet. Ikävää, että pitää valita mukavan kiipeiltävyyden ja jalkojen mukavuuden väliltä. :D

Ai niin, hankalin suorittamani reitti taisi olla 5+.
 
Aika äkkiä siihen kenkään kyllä tottuu niin ettei sitä kiipeillessä huomaakaan. Jälkikäteen sitten varpaat huokaisee helpotuksesta kun kengän saa pois jalasta.
Omista kengistä, olen ymmärtänyt että ne saa aika hyvin myytyä poiskin. Ja joku jossain joskus sanoi että jos innostuu uudesta harrastuksesta niin siitä vaan hankkimaan tarvittavat välineet ja vermeet ja jos innostus kestääkin kuukauden taikka kaksi niin välineet vaan myyntiin ja uuden harrastuksen välineitä hommaamaan. Että ei ole kiellettyä panostaa kokeilujaksoihinkin.
Ihan liian vähän pääsen kiipeilemään kyllä. Lähin kiipeilypaikka Hämeenlinnan Hänkki on aika likainen ja vähän kurja, Tampereella kenkiä ei riitä (no viimeksi oli vain yhden jalan kenkiä minun kokoa), Riihimäelle ei oikein tule lähdettyä vaikka siellä on ihan hyvä paikka ja suosikkipaikkani lappeenrannan Boulder Saimaa, joka on siisti, valoisa, hyvin hoidettu ja kengät saa tiskin takaa on vähän liian pitkän matkan päässä. Jos vielä asuisin idässä niin kävisin varmasti paljon useammin kiipeilemässä.
 
FB:n kiipeilykirppikseltä voi löytää ihan pilkkahintaan kiipeilykengät, samoin torista kannattaa katsoa. Helpoilla reiteillä se kengän kokokin voi olla luokkaa miellyttävä, koska otteet ovat sen verran suuria ettei kengän tarvitse kovin tarkka olla. Itse lämppään yleensä salikengissä mukavuusaspektin takia.
Boulderointi on mukavaa, mutta suosittelen myös jo lajin alkuvaiheissa ainakin tutustumaan köysikiipeilyyn. Tapanilasta ja Salmisaaresta löytyy itsevarmistavia laitteita, joten mitään kurssiakaan ei tarvitse heti suorittaa. Minua hieman harmittaa, että boulderoin pari vuotta ensin ja aloitin vasta nyt myös köysikiipeilyn. Kestävyyskunto on nyt jo reilun kuukauden köysittelyn jälkeen parantunut huimasti.
 
Kävin tänään Kaisaniemen f-musiikissa ja hairahduin ostamaan remontin jälkeisestä avajaisalesta blues-oppaan. Nyt pari kertaa kiipeilleenä ja jälkeenpäin sormet ja kyynärvarret väsyneinä aloin pelokkaan toiveikkaasti ajattelemaan, josko kiipeilyharrastus auttaisi kehittymään myös kitaransoiton puolella kun sormet vahvistuvat. Ainakin barreet luulisi onnistuvan helpommin ja sormien luulisi kestävän pidempiä soittosessioita. Toisaalta mietityttää, johtaako kiipeilyn vaatima voiman kehittyminen sormien notkeuden heikkenemiseen ja sitä kautta liikkuvuuden huonontumiseen otelaudalla. Onko kellään pidempään kiipeilleellä kokemuksia?
 
Joskus tuli dokumentti missä tutkittiin ihmisen käsiä ja paljon kiipeilyä harrastavilla oli muistaakseni sormissa enemmän luumassaa kuin muilla. Jos nyt oikein muistin). Harmi että tuo dokumentti on varmaan jo hävinnyt Areenasta. Oli tosi mielenkiintoinen noin muutenkin. Vavasivat ihan leikkauspöydällä jonkun tieteelle lahjoittaman käden ja tutkivat mitä löytyy ja miten käsi toimii.
 
Atheon, en usko että notkeus ja liikkuvuus huonontuvat. Toki kovan treenipäivän jälkeen sormet voivat tuntua kankeilta, varsinkin jos on krimppaillut paljon. Kyllä ne siitä kuitenkin palautuvat ja itse ainakin teen sormille ns. "vastaliikettä" eli ojentelen sormia kuminauhan kanssa. Lisäksi käytän akupunktiosormusta, jolla sormien verenkiertoa saa tehostettua ja sormet rentoutumaan muutenkin.

Onko Jaamar käynyt koittamassa jo Bouldersaimaan uutta köysiseinää? Mietin, että jaksaisikohan sitä Helsingistä asti joku kerta lähteä käymään Lappeenrannassa. Toki siellä asuu sukulaisia, niin ei nyt pelkästään boulderoinnin takia tarvitse lähteä. :D
 
En ole käyny. Edellisestä käynnistä siellä taitaa olla jo kohta vuosi. Valitettavasti tulee aika harvoin käytyä. Ylipäätään koko kiipeilyä olisi kiva harrastaa säännöllisemmin, mutta tuntuu ettei elämässä riitä paukut siihen. Varsinkin kun tuo lähin paikka on vähän mitä on. Minä myös luulen että boulderointi on enemmän minun juttu. Siinä puuttuu ne paineet siitä että joku toinen odottaa ja on minua varten siellä koko ajan kun kiipeän. Luulen että siitä tulisi liikaa paineita suorittaa kapuaminen mahdollisimman nopeasti.
 
Ei ole kokeiltu Bouldersaimaan köysiseinää, mutta sen jo ollessa olemassa olemme käyneet boulderoimassa. Ja tiedoksi, siellä on 2 automaattivarmistusta, joten kenenkään ei tarvitse odotella vaikka kapuaisi kuinka hitaasti. Jos ei nyt tule jonoa odottamaan vuoroaan. Kun viimeksi kävimme, siellä oli joku kiipeilysynttärien viettäjä ja emme päässe kokeilemaan automaattivarmistusta. Ehkä seuraavalla kerralla...
 
Onkos kukaan teistä kokeillut koskaan via ferrata -kiipeilyä? Minä en viihdy ollenkaan kiipeilyhalleissa, mutta tuota via ferrataa on tullut kokeiltua aina kun mahdollista. Lähin paikka taitaa olla Skuleberget Ruotsissa. Unelmien täyttymys oli muutama vuosi sitten kun pääsimme kokeilemaan reittejä Italiassa Dolomiiteilla. Juuri selasin puhelimeni valokuvia ja alkoi niin kovasti tehdä mieli vuorille!
 
Onkos kukaan teistä kokeillut koskaan via ferrata -kiipeilyä? Minä en viihdy ollenkaan kiipeilyhalleissa, mutta tuota via ferrataa on tullut kokeiltua aina kun mahdollista. Lähin paikka taitaa olla Skuleberget Ruotsissa. Unelmien täyttymys oli muutama vuosi sitten kun pääsimme kokeilemaan reittejä Italiassa Dolomiiteilla.

Miun entisen kämppiksen siskon entinen mies oli sukulaisineen mukana tässä pisneksessä. Dolomiiteista tuli mieleen, että on hyvin mahdollista, että osa siellä näkyvistä ferratoista on näiden tyyppien metsästysmaita. Jossakin Cortina d'Ampezzon ympärillä ne kuulemma pitivät turisti-, vaellus- ja kiipeilypisnestä. Ja joistakin köysilaskeutumisjutuista lomalla tuo entinen kämppis puhui.

Ei tämä sinänsä muuten keskustelunaiheeseen mitään auta. Mutta tulipa muuten vain sanottua! Muistikuvat palasivat mieleen, kun kiipeilyt Dolomiiteilla mainittiin.
 
Jossakin Cortina d'Ampezzon ympärillä ne kuulemma pitivät turisti-, vaellus- ja kiipeilypisnestä.
Me ei käyty Cortinassa; siellä oli tuolloin (kesäkuun alussa) vielä sen verran lunta, että reitit oli suljettu.

Kaikki via ferratat missä olemme käyneet ovat muuten olleet maksuttomia (paitsi Ruotsin Skulebergetiin taisi olla pääsymaksu). Italiassahan näitä rakennettiin paljon 1. maailmansodan aikoihin sodankäyntiin liittyen (ellen väärin muista niin koko via ferrata taitaa olla peräti keksitty siellä tuolloin). Dolomiiteilla on edelleen paljon näitä sodanainaisia reittejä ja niiden varrella 1. maailmansotaan liittyvien rakennelmien raunioita. Jännittävää!

Via ferratoista muuten löytyy suht helppoja reittejä tottumattomillekin kiipeilijöille, mutta silti niissä saa fiiliksen kuin olisi oikea vuorikiipeilijä :) Ihan kylmiltään ei tietenkään pidä lähteä. Varusteiksi tarvitaan erityiset via ferrata -kiipeilyvaljaat ja kypärä. Jotkut paikat vuokraavat näitä ja tarjoavat luullakseni myös opetusta. Joka tapauksessa homma on helpompaa ja turvallisempaa kuin "oikea" vuorikiipeily.
 
Onkos kukaan teistä kokeillut koskaan via ferrata -kiipeilyä?
Täytyy tunnustaa etten ole edes kuullut moisesta. haluatko avata tätä vähän enemmän? Mistä on kyse? Ei sillä että lähtisin intoa puhkuen kokeilemaan. Suurin syy että tuskin lähden on tuo paikkojen rajallisuus. Minulle kun jo naapurikaupunki tuntuu olevan tässä elämäntilanteessa liian kaukana että saisin aikaiseksi, mutta olen utelias:D
 
Via ferrata tarkoittaa sananmukaisesti rautaista tietä. Saksankielisellä alueella niitä kutsutaan nimellä Klettersteig. Kyseessä on siis valmis kiipeilyreitti, jossa on tarpeen mukaan askelmia ja jopa tikkaita ja siltoja. Kiipeilijä on koko ajan varmistettuna reitillä olevaan turvakaapeliin. Laitan tähän yhden kuvan josta näkyy aika hyvin mikä on homman nimi:
FB_IMG_1527627144827.jpg
Olen aivan hurahtanut tähän touhuun :) Harmillista kyllä näitä paikkoja ei tosiaan ole kovin lähellä. En ole päässyt pariin vuoteen vuorikiipeilemään, joten polte on jo kova!
 
Nyt taas miltei kahden vuoden tauon jälkeen kiipeily maistuu yhä ja taidotkin ovat ehkä aavistuksen paremmat kuin ensimmäistä kertaa aloittaessa. Silloin kirjoitin selvinneeni 5+:sta ja nyt selvitin hyvin 6A:n väsyneenäkin aika selvästi, vaikken todellakaan helposti. :D

Hauska myös huomata että laatijoiden määrittelemät vaikeusasteet eivät ole linjassa omien ominaisuuksien kanssa. Tänäänkin olin jokaisella otteella pudota eräästä pieniotteisesta 5:sta kun taas se 6A tuntui, muusta haastavemmuudestaan huolimatta, kokonaisuudessaan aavistuksen helpommalta.
 
1.5 vuoden kamppailun jälkeen ostin itselleni hieman isommat kengät. Varmaan tässä ajassa olisi pitänyt jo tapahtua break-in :lol: Mutta jos varpaat ovat jatkuvasti 40 min jälkeen tunnottomat ja neliön muotoiset, niin luovutan huolimatta asiantuntijan opastuksesta... Voihan olla, että minulla on kohta mynnissä liian isot kengät. Ostin sitten samoilla lämpimillä valjaat korkeaa köysiseinää varten.

Että ottaa päähän se, että en uskalla ponnistaa miinuskulmasta kiipeilytatin päälle :urg: Toinen harmistus viime kerralta on hyvin mennyt pienten otteiden rata, josta viimeisen ratkaisevan ponnistuksen kohdalla jänistin. Mieleen ehti juolahtaa ajatus tipahtamisesta sieltä ylhäältä. Jos vaikka jalka olisi lipsahtanut siitä... huoh!
 
Last edited:
Voi kun pääsisikin kiipeilemään säännöllisesti. Minua eivät vaan houkuta ne pimeät ja hikiset hallit risoine patjoineen joita täällä päin on tarjolla. Bouldersaimaa <3, mutta vähän liian pitkä matka ajaa vain kiipeilemään.
 
@eowynofmay kuulostat ihan prolta :o

Minua todella ahdistaa nuo kiipeilykengät. Hirveät kidutusvälineet! Olen miettinyt, että voisiko Fivefingerseillä kiivetä. Luulisi, että voi, ainakin niitä helppoja reittejä mitä itse boulderoin.
 
Ylös