KingReily-fopen pelitopikki.

"Drewmann saa joskus näitä omituisia päähänpistoja. Viime mastoreissusta onkin jo aikaa. En minä ymmärrä mitä liian hurjaa olen taas tehnyt", Micquint juttelee mastossa myös roikkuvien Helenan ja Huckin kanssa. Sitten hän oivaltaa, että sehän onkin oivallinen tilaisuus kertoa eteenpäin hänen keksimiään hurjia tarinoita siitä, mitä kaikkea hän on ennen muinoin hurjina päivinään tehnyt. Nyt kun läsnä on sopivasti kaksi kuulijaa, jotka eivät aivan heti ole lähtemässä karkuun.
 
Fran ei saa unta ja siirtyy laivan perälle naukkailemaan rommia ja katselemaan aaltoja.
Hän hyräili hiljaa
"Vain yksi tähti taivaalla ja sille laulut suo
niin monet yksinäiset sielut nuo.
Vaan mä sulle lauluani en jaa,
tänä iltana vai meri tuuli sen saa."


Sitten hyräily hiipui ja muuttui pian hiljaiseksi kuorsaukseksi.
 
Huck killuu mastossa ja yrittää tottua veren jumputukseen korvissaan. Hän syljeskelee ajankulukseen kannelle, mutta hupi vähenee, kun ihmiset kaikkoavat kannelta nukkumaan, kuka minnekin. Suupieleen roikkumaan jäävä sylki on kovin ärsyttävää, varsinkin kun kädet ovat sidotut eikä sitä saa pyyhityksi pois.

Huck toivoo käsiään vapaaksi myös Micquintin jaaritellessa loputtomasti seikkailuistaan ympäri maailmaa ja meriä, korvia on hankalaa tukkia pelkästään . Hän vilkaisee vieressään roikkuvaa Helenaa, joka näyttää tyyneltä tilanteen huomioon ottaen.

"Hei tähystäjä, ei sulla ois mahiksia tehä mulle samaa temppua kuin sille kaijallekin, jos huonosti käy?", hän kysyy puoliksi pilaillen "meinaan vaan, että kun ei kaikkia kapinallisia hengiltä vielä saatu - NIIN JUST, PUHUN TEISTÄ KAHESTA SIELLÄ ALHAALLA, MEATHOOK JA SÄ LOGANINKUVATUS! - niin mahikset selvitä hengissä yöstä vois olla paremmat tuolla kannella kun täällä roikkuessa. TOIVOTTAVASTI HAISETTE PAHALLE, KUN RUUMIINNE LOJUVAT TÄN LAIVAN HYLYN SEASSA! KURJASTI TEIDÄN NIMITTÄIN KÄY ILMAN KAPTEENIA, SANOKAA MUN SANONEEN! "

Huck sylkäisee vielä mojovan klimpin alas ja toivoo osuneensa toiseen herjansa kohteista.
 
Aamu kuusi:


Aurinko nousee värjäten pilvet kultaisiksi. Sää on pysynyt muuttumattomana. Samanavakka tuuli puhaltaa edelleen kiidättäen merirosvolaivaa. Auringon paahteelta vaikuttaa kuitenkin taittuneen terä, eikä päivästä tule yhtä kuumaa. Drewmann saapastelee kannelle ja hengittää syvään suolaista meri-ilmaa. Hän venyttelee ja kääntyy juuri sopivasti tervehtimään kapteeni Cordellia.
”Hyvä päivä sir. Saa nähdä saadaanko saalista... ja ovatko nuo räkänokat onnistuneet tappamaan toisiaan. Meiltä alkaa loppua miehet kesken. Olisi pitänyt ottaa ne kaksosenrääpäleet”, Drewmann sanoo tuijottaen horisonttiin kapteenin vierellä.
”Ja hankkinut tänne lisää kapinillisiksi käännytettäviä vai? Hmp. Minä en ota laivalleni yhtäkään miestä tai piikaa, ennen kuin se selkänsä kääntäneet pimeässämurhaajat on saatu kitkettyä pois”, Kapteeni murahtaa kääntyen, ”Painu herättämään miehistö ja käske päästämään nuo kaksi alas.”
Drewmann tekee työtä käskettyä ja saapastelee hieman happamana kannen alle.
”Tällä menolla ollaan kaikki hirressä”, Hän murahtaa vielä, mutta saa pian hilpeän tuulensa takaisin.
”Ylös saamarin räkänokat! Pääsettekö omin voimin vai pitääkö teidät potkia kuin koirat?! Taas yksi hommia täynnä oleva päivä, eikä toivoakaan vaihtelusta! Ylös ylös ylös! Mars kannelle kuuraamaan ja kyykkimään! Kai piiatkin tahtovat kykynsä näyttää!” Drewmann huutaa virnuillen ja potkaisee Logania kylkeen. Tämä saa kiittää onneaan siitä, että se on jo parantunut. Muuten potku tuntuisi epäilemättä melko ikävältä. Käytyään vielä karjumassa kokinkin ylös, Perämies on tyytyväisenä saanut todeta kaikkien olevan edelleen elossa.
”Painukaas päästämään Micquint ja Huckleberry alas! Taitaa olla kavereilla vähän verta päässä, mutta sehän vain auttaa ajattelemista! Ne tollot tarvitsevatkin vähän apua” Drewmann nauraa. Uudemmat miehet eivät ole koskaan nähneet Drewmannia yhtä hilpeänä ja pitävätkin sitä omituisena. Mies ainakin kävelee suhteellisen suoraan, joten ei tämä ole ylimääräistä pulloa rommia juonut.
Huckleberry ja Puosu pääsevät viimein alas, eikä Huck ole varma kummasta hänen päänsärkynsä johtuu: liiasta roikkumisesta vai Micquintin tauottomasta tarinoinnista. Nähdessään Helenan Huckleberry ja Micquint ovat varmasti erityisen katkeria. Nainen on päässyt alas melko alkuyöstä ja vain siksi, että häntä on muka tarvittu märssykoriin tähystämään. Ja pah!

”Vaan ei merirosvon elämää voita mikkään!
Sillä meikäläiset rellestää ja rommia juapi!
Tuokaas naikkonen ja rommia tuoppi!
Kultaa ja helyjä rosvoilla maksuksi riittääpi,
ruuma on lastia täynnä, ruuma lastista ratkeaapi
!” Drewmann hyräilee istuen tynnyrin päällä ja katsellen, että hommat hoituvat.
”Voihan pihkura! Eihän meillä ole enää matruusiakaan! Tässähän on paljon pestejä jaettavana. Kukas se alimatruusina kukkoili? Miten on kapteeni, ylennetäänkö Meathook metruusiksi?!” Drewmann huutaa, ”Luotsiltakin lähti henki! Kukas siihen hommaan sopis!?”
”Meathookista tehdään matruusi ja alimatruusin pesti saa lentää nurkkaan. Luotsin pesti voitanee liittää Ruorimiehelle, eli Logan saa hoitaa sen! Flores! Sinähän olet pelkkäkansimies?” Kapteeni huutaa kannen yli. Nainen nyökkää työnsä lomasta.
”Taisit sanoa osaavasi käyttää tykkejä. Saat sitten tykkimiehen pestin. Mitäs me pelkillä kansimiehillä, jos ei edes tykkimiestä löydy. Sinä saat hoitaa sen tästä eteenpäin! Puuttuiko vielä joku? Hoidetaan kaikki kerralla. No menköön näillä. Tietäähän nyt jokainen mies ja nainenkin oman paikkansa miehistössä?! Siinä ei parane olla epäselvyyksiä! Selvittäkää paikkanne ja hoitakaa sen velvoittamat työt!” Kapteeni huutaa tällä kertaa kaikille.
”Flores saa ihan ensimmäisenä painua tarkistamaan tykit! Niiden on parempi olla kunnossa tarvittaessa! Tosipaikassa ei sitten auta itkeä! Huckleberry taisi olla timpurina tällä hetkellä. Timpuri ja tuore matruusi saavatkin hitto sentään viimein korjata tuon hiivatin kaiteen!” Drewmann karjuu jatkaen käskyjen jakelua, ”Kultaa ja helyjä... mmhm..mhm ruuma lastista ratkeaapi!”

________________________________
Kuolleet:


Ei kukaan
 
Helena kuulee outoa vikinää takaansa. "Saapas! Siinäkö sinä otusparka olet? Voi pientä raukkaa, aivan yksin ja isännättä. Taidat olla nälkäinen. Otapa tuosta laivakorppu ja hörppää rommia päälle. Kas niin, joko tuntuu paremmalta? Kyllä minä hoitelen sinut - ei kun sinua. Saat mennä leikkimään Kelpien kanssa, mutta älä vain yritä syödä sitä. Sen liha on näetsen jokseenkin mädäntynyttä."

Helena taputtaa surumielistä apinaa päälaelle ja jatkaa puuhiaan, siis aavan meren tuijottamista.
 
Fran herää aamulla niska kipeänä laivan perälsä. "Jaahas... Vai niin... Vai sillä tavalla." hän mutisee hieroen niskaansa ja katsellen kun muu porukka ryhtyy työhön. Sitten hän itsekin päättää ruveta johonkin hyödylliseen ja siirtyy kuuraamaan kantta. "kun ei noita kansimiehiäkään enää ole." Sitä paitsi siinä työssä saa rauhassa ajatella omiaan kun kädet tekevät automaattista liikettä. Pian Fran onkin uppoutunut täysin omiin maailmoihinsa.
 
Huck on tyytyväinen ylennykseensä ja penkoo kuuliaisena Abercrombielta jääneitä työkaluja. Puutavaraa löytyy kaiteen korjaamiseen, sillä KingReily ei ole kovin suuria vahinkoja kärsinyt. "Pitäisiköhän säästää vähän puuta lautan kasaamiseen, jos täällä meno vielä hullummaksi menee, ei sitä tiiä jos tänäänkin ketkut voittaa äänestyksessä", Huck tuumii ja mittailee lautapinoa katseellaan.

Hän manaili itsekseen kuullessaan Drewmannin määräävän tuoreen matruusin - Meathookin - hänen työtoverikseen, mutta onneksi sitä lahtaria ei vielä näy. "No, tuskin ne ketkut mitään päivänvalossa uskaltavat yrittää, on sen verran väkeä vielä jäljellä. Ja jos yrittääkin, niin huonosti käy sille itselleenkin", Huck naureskelee hiljaa itsekseen. Ohitse kävelee joku apina. Huck yrittää potkaista eläintä, se taisi olla Curlyn pikku maskotti, mutta hän ei osu, vaan potkaisee tyhjää saappaan lentäessä yli laidan ja pojan horjahtaessa keskeneräistä kaidetta vasten. "Ja eikun alusta, samperi soikoon", Huck huokaisee ja käy hakemassa juotavaa kapyysista.
 
Tarkastettuaan tykit Felipa siirtyy kannelle patsastelemaan leveä virne naamallaan. Ylennys on selvästi kihahtanut hänelle hattuun ja hänestä on yhdessä yössä tullut kaikkien alojen asiantuntija. "Fran hoi, ei kai selkä väsy sitä kantta kuuratessa? Toivottavasti saat sen kiiltämään, meinaan tää tykkinainen ei enää meinaa liata käsiään tossa hommassa. Keulassa on muuten vielä likasia saappaanjälkiä, jos et huomannu, että kannattaa varmaan jatkaa sieltä sitte kun hommat loppuu." Epävireisesti vihellellen Felipa istahtaa alas ja alkaa puhdistaa kynnenalusiaan.

Kauaa hän ei kuitenkaan malta istua, vaan jatkaa patsasteluaan kannella edes takaisin ja jakaa asiantuntevia tiedonjyväsiaan myös muille. "Kannattaa Huck sitte korjata se kaide kunnolla, siinä oli heikkoja kohtia muuallakin. Ne pidemmät naulat on parempia tollaseen hommaan. Meneekö se nyt varmasti suoraan? Vähän näyttäis vinolta mun silmään."

"Ootko Helena seurannu varmasti tarkkana niitä laivoja? Ne voi ilmestyä aika yhtäkkiä sinne horisonttiin. Sitten voi käydä huonostikin jos ei ajoissa huomata niitä. Kannattaa kattella kaikkiin suuntiin, meinaan jos vaan tuijottaa yhteen suuntaan niin voi tulla yllätyksiä. Ja ootko varma että tunnistat sitten, kun tulee hyvä saalis näköpiiriin? Älä sitten arvioi väärin niiden kokoa.
 
Huck on saanut kaiteen kuntoon - Felipan hyvistä neuvoista huolimatta. Meathookia vaan ei ole näkynyt. "No, enpä tiiä oisko siitä tässä apua ollutkaan", Huck tuumii ihaillessaan kättensä töitä. "Ois vaan ärissyt ja jutellut sen goleminsa kanssa, ollut niin piraattia, niin piraattia. Luulis näiden vanhapartojen tajuuvan, ettei välttämättä tartte olla silmälappua tai irronneita jalkoja tai käsiä, että voi olla ihan kelpo merirosvo. Vaan ei ne taida oikein tajuta nykyajan meininkiä."

Huck huokaa ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Hän viihtyy laivalla, mutta kulta taskussa polttelee jo kovasti. Ei hän sitä kaikkea rommiin toki kuluttaisi, osan kuitenkin. Huckilla on suurempia tavoitteita. Kannella ilma tuntuu seisovan, vaikka purjeet eivät roiku tyhjinä. Huck päättää käydä ylhäällä mastossa haukkaamassa raitista ilmaa.
 
Helena on turissut aikansa Huckleberryn kanssa, mutta äkkiä hän havahtuu. Horisontissa näkyy jotakin. Onko se lintu? Onko se lento-kone (onko sellaisia olemassakaan?)? Ei, se on, se on,

"Laaaaivaaaa! Aa-duurissa, ei kun styyrpuurissa! Kuuleeko kukaan? Piittaako kukaan? Vai yksiksenikö tässä yskiskelen ja niin kuin vesihiisi hississä (onko sellaisia olemassa?) sihisen? Käy fiastaan hianon miakkkamiähen tie. Vai minne se vie? Mikä polkuni lie? Vaan myö männään ryöstämmään tuo laiva. Vai mikä se on? Hengissä hengittämättä, kylmempi kalaman kättä! Janotta juo se aina, panssaripuku ei paina! No se on kala, tieteskin, mutta panen taas kerran vanhat nahkahousuni pantiksi (enkä vieläkään ole niitä menettänyt) että tuo on äl! aa! ii! (tehkää aaltoja! täällä on liian tyyntä!) vee! (go go go, Sunnydale High! ho! ho! ho! Prove to me that you're no fool, walk across my swimming-pool!) aa! LAIVA!"
 
"Taidat nähdä harhoja, ehkä sunkin kannattais välillä laskeutua täältä mastosta. Tai ainakin suojata pääs paremmin, aurinko ajaa sut hulluksi vielä", Huck murahtaa ja laskeutuu kannelle. Hän vilkaisee Logania ohi kävellessään. "Sun kannattaa miettiä mitä puhut ja kelle. Tai ainakin tarkistaa, että kaikki muutkin pitää yhtä sun juttujes kanssa. Illalla nähdään kuka äänestää ja ketä. Sitäkin sun kannattaa miettiä, ja kelle haluut olla uskollinen, kahden porukan välille on paha revetä, siitä kamus Lihakoukkukaan tuskin tykkää hyvää!"Huck huikkaa ohimennessään.
 
"Minä en nä-e har-ho-ja! Kysy vaikka tuolta kissalta joka irvistelee mastossa! Tai tuolta kaniinilta, joka vilistää pitkin kantta herätyskellonsa kanssa. Itte näet harhoja ja lukko kiinni. Hähhäh. Mutta jos ei rosvoaminen kiinnosta, mikäs siinä. Tehdään pääkallolipusta riippumatto ja laitetaan kukkasia tykinputkiin. Ja ruvetaan onkimaan henkemme pitimiksi. Ryhdytään huviveneilijöiksi ja annetaan laivallekin uusi nimi. Vaikka Merenkuiske, eikö olisi romanttista. Ja sitten me muutamme majakkaan! Joo, jos ei tahti tästä muutu, niin minä lopetan tähystämisen ja rupean vaikka opettamaan teille neideille koruompelua ja pianonsoittoa (onko se jo keksitty? vai pitääkö tyytyä klavieeriin? onko sitäkään keksitty? no, soitetaan sitten vaikka tinapilliä ja pannaan jalalla koreasti!). Ja lauletaan, lauletaan kaikki!"

Kun kuljin joen rantaa
iltana keväimen,
kuulin vanhan laulun,
menneiden vuosien,
jonka pohjoistuuli kantoi.

Ei ruisrääkkä yksin huutanut
suruaan tai riemuaan,
vaan vaunujen äänet kuuluu
ja huudot kapakoista,
ja nauru ja tappelut.

Älkööt haamujen huhuilut
talon liepeillä öiseen aikaan
sinun untasi koskaan viekö.
Antaa haamujen uinailla
tänä yönä helvetissä,
tai missä ne ovatkin.

Kun kuljin raskain sydämin,
kivi tanssi mainingeissa,
ja laulu jatkui jatkumistaan
vaikka valot sammuivat.
Ja pohjoinen huokasi vienosti,
tuli idästä lempeä henkäys,
joka suuteli joen rantaa.

Siis lapsonen uinu turvassa,
kun kuulet tämän laulun,
ei haamujen haudoilta tuulet saa
sulle kurjuutta puhaltaa.

Kirkkaat taivaan enkelit
sinut ottakoot hoivaansa,
ja valvokoot tänä yönä,
kun nukut rauhassa.
 
Fran pudistaa päätään ja ja heittää likavedet laidan yli ennen kuin siirtyy kokin juttusille.
 
Micquint "Hurja" laiskottelee kannella. Onhan Drewmann kadonnut kapteenin hyttiin, joten nyt se vanha räyhääjä ei ole vahtimassa. Kaikki on niin kuin pitääkin. Timpuri tunaroi kaiteen kanssa, Goleemi naukkailee rommia aina kun hänen isäntänsä Meathook katsoo muualle ja tähystäjä kiekuu mastossa. Sitten rauhallisen hetken pilaa Helenan kiljaisu: "Laaaaivaaaa! Aa-duurissa, ei kun styyrpuurissa!" Toivottavasti uusi tykkinainen on pitänyt tykkinsä kunnossa. Micquint katsoo horisonttiin ja siellä todellakin näkyy laiva. Ei mikään pieni purtilo, vaan suuri alus, joka kaiken lisäksi näyttää tulevan lähemmäs.
 
"Mitä minä sanoin? Häh? Hullu-Heluna puhuu taas omiaan, vai? Näkee omiaan, vai? Juu, kyllä minä näen välillä hammajaisia, mutta ei sekään tarkoita sitä, ettei niitä olisi olemassa. Jaa, jaa, tietäisittepä vain, mitä minä olen nähnyt näillä silmilläsi, siis silmilläni. Olen nähnyt rynnäkköalukset tulessa Orionin olkapäillä, olen katsellut pimeydessä leiskuvia c-säteitä Tannhäuserin Portin luona. Mutta, mutta. Kaikki nuo (köh) hetket hukkuvat aikaan kuin kyyneleet (kröhhöh) sateeseen. On aika -- Mutta mitä minä höpisen? NYT ON AIKA PÖTKIÄ PAKOON! Tuo on hiivatin hirmusuuri sotalaiva, ja se jyrää meitin, eikä edes huomaa sitä tehneensä. Ajaa yli, eikä edes vaivaudu lataamaan tykkejä. Kuulkka, kuulkka kaik! Ja on siälä sitä amisjooniakin, joo. Oh, maxi big da force...

Niin, että, tuota, saanko ehdottaa suunnaksi vaikka 42 Wallaby Way, Sydney. Eli: HÄLYTYS! HYÖKKÄYS! HÄLYTYS! Lyhyesti sanottuna: IIIIK!"

(Helena liukuu alas märssykorista ja painuu kannen alle. Meneekö hän painamaan päänsä pensaaseen [kuvaannollisesti sanoen, laivassa ei tiettävästi ole pensaita in corpore] vai etsimään aseita? Sitä emme voi tietää, ehkä hän ei tiedä itsekään. Mutta järkyttynyt hän on. Päin puskeva sotalaiva oli sentään kauhea Yllätys. Helena toivoisi olevansa tällä hetkellä jossakin toisella Maailman laidalla, vaikkapa Galápagos-saarilla leikkimässä laavaleguaanien kanssa, tai kotona Oxfordissa kuuntelemassa naapurissa asuvan hörökorvaisen Shane-pojan esittämiä irlantilaisia kansanlauluja. Mutta ei, täällä hän on, SV KingReilyllä, jonka miehistö hupenee päivä päivältä murhien & teloitusten noidanpyörässä, laivalla, jossa mellastavat goleemit, rottazombiet, natata-apinat ja sisällissota. Eipä käy kateeksi, ei niin.)
 
Helenan mesoamisen myötä harpon kannella minäkin. Laiva on vielä niin kaukana, etten kykene arvioimaan juurikaan sen kokoa, mitä nyt kilpikonnanpyytäjiä ei tällä kertaa selvästikään ole kyseessä. "En kyllä nää millasesta laivasta on oikeen kyse, mutta miten vaan olis epäämättä parempi joo kalppia pois ulottuvilta äkimmiten. Meillä on sentään sapuskaa jokseenki hyvin, setvitään ensin kapina laivan sisällä ja katotaan sitten taas miten merirosvous luontuu. Niin että äänestän nyt sitten Meathookia. Ei kaveri voi olla kopastaan ihan järjissään jos puuläjälle puhelee, eikä tämä kapinointikaan järin järkimiehen puuhaa ole."

++Meathook/Roark
 
"Samaa mieltä kokin kanssa. Ikävää ryövätä laivoja, kun ei voi olla varma tuleeko puukko selkään vai vatsaan. Vatsa on toki kivuliaampi, mutta sitä on vähäsen helpompi vahtia kuin selkää."

++Meathook/Roark
 
"Myös tämän äänen saa Meathook. Pitäähän tälle laivalle joku tolkku saada. Jospa siinä olis jo viiminen kapinallinen ja päästäisiin näistä iän ikusista äänestyksistä."

++Meathook/Roark

Fran potkaisee turhautuneena saavia, mutta se onkin täynnä vettä ja Fran kastelee saappaansa ja housunlahkeensa. Sadatellen hän poistuu paikalta. Mikä lie mennyt tähän yleensä suht rauhalliseen mieheen.
 
"Hop hop, miehet, laskekaahan purjeet niin pötkitään pakoon. Tuo alus näyttää uhkaavalta ja lähestyy vaarallisesti. Minne se tähystäjäkin katosi? Roikkukoon sitten tilanteen selkeydyttyä taas mastossa." Micquint ei ole kovin innoissaan siitä, että reilyläiset eivät näytä välittävän koko asiasta, vaan riitelevät vain keskenään ja laiskottelevat minkä ehtivät. "Tuossa laivassa on jotakin outoa."

Hetken äristyään miehistölle Micquint saa kuin saakin KingReilyn hyvään vauhtiin pois päin uhkaavannäköisestä paatista. Se on kuitenkin vain varsin pieni lohtu, sillä takaa-ajajat saavuttavat KingReilyä kaikesta huolimatta. Laiva on musta ja siinä on likaiset repaleiset suuret purjeet. Sen ilmestyttyä näkyviin taivas on ilmestynyt täyteen harmaita pilviä ja äkkiä kaikkialla on hiljaista ja hyytävän kylmää. Sitä pääsisi karkuun enää ehkä korkeintaan parin tunnin ajan. Jopa Goleemikin kiinnittää siihen huomiota, kun ei enää jaksa ihmetellä miksei sinetöidystä pullosta tule rommia.

Kun alus on tarpeeksi lähellä, Micquint huutaa: "Mikä laiva? Mikä satama?" Laivalta ei kuitenkaan kuulu vastausta. Micquint katsoo sitä kaukoputkella, eikä kannella näy ketään. Alukselta ei edes kantaudu ääniä. Keulaan on kiinnitetty lyhty, jonka liekki liehuu aavemaisesti. "DevilDemon", Micquint lukee laivan nimen päättömän keulakuvan vierestä. "Se on paholaislaiva. Aavelaiva tai joku sellainen. Enpä ole ennen nähnyt moista. Sehän tulee suoraan kohti. Väistetään!"

Ruorimies yrittää kääntää KingReilyä, mutta se on liian myöhäistä, sillä aavelaiva kulkee luonnottoman nopeasti. Kaikki juoksevat ympäri kantta valmistautuen törmäykseen, mutta kuten aavelaivat yleensä, se menee vain KingReilyn läpi ja hetken päästä katoaa sumuun. Kukaan ei hetkeen uskalla sanoa mitään, mutta sitten Micquint jyrähtää: "Ja tästä ei sitten kerrota Drewmannille! Hän ei ikinä uskoisi tätä ja illalla me kaikki roikkuisimme mastossa." Sitten hän katoaa kannen alle ja jättää miehistön sekoamaan kannelle keskenään.
 
Ylös