KingReily-fopen pelitopikki.

Meathook sylkäisee maahan ja Goleemi yrittää samaa saaden muljautettua suustaan puisen haiman kannelle. Meathook tunkee puuhaiman takaisn goleemiinsa ja sylkäisee uudestaan kun kerran äsköinen dramaattinen sylkäisy meni kiville.

"Jaa-a, että meinataan laivaa ohjastaa ilman minkäänlaista keskipäällystöä. Ensin lähti matruusi ja nyt sitten äänestetään toista uutta matruusia! Noh, ällistykää tätä (Noh, goleemi, äänestä!)

`Selvä` sanoo goleemi. `Minä äänestän

++Plunkettia`

"Heh, ei ole turha puu-ukkeli tämä minun goleemini. Minä anna myös ääneni.

++Plunkett"

"Illansuussa katsotaan sitten että miten koukuilla sujuu pistoolin kasaus!" Meathook sanoo ja menee goleeminsa kanssa purkamaan pistoolia `ei ei, se menee tuonne` ohjastaa goleemi isäntäänsä "turpa kii!" vastaa Meathook.

"Minä äänestän sitten edelleen Plunkettia, jos nämä ovat vaihtoehdot."

++Plunkett

Helena: "Huokaus! Kyllä niin on kuitenkin, että luotan enemmän Meathookiin kuin Plunkettiin. Fanaattisuutta ymmärrän, mutta en voi sitä kaikin puolin hyväksyä (enkä aio ruveta Saappaan lisäksi hoivaamaan Goleemiakin! Ei riitä korput eikä rommi). Siispä: ++Plunkett."

Paikalle saapuvat myös Saapas-apina, jota Helena on hoivannut (eikä suinkaan potkinut, kuten jotkut eläimiä vihaavat julmurit miehistössä) ja Kelpie-"rotta", jotka esittävät voimistelunäytöksen. Ensin Saapas ja Kelpie istuvat vierekkäin etutassut ojossa, tällaisessa asennossa: "++". Sitten Saapas pitelee Kelpietä tassuista kaarinojassa, näin: "P". Kelpie menee makaamaan Saappaan jalkojen juureen, näin: "L". Sitten he suorittavat yhä monimutkaisimpia kuvioita: "U, N, K, E, T", ja vielä kerran: Saapas pitelee tikkusuorana makaavaa Kelpietä päänsä päällä: "T". Näin ovat eläimetkin äänensä antaneet: ++PLUNKETT.

Huck pudistelee synkkänä päätään äänestyksen edetessä.

"Sanokaa minun sanoneen, tämä laiva on tuhon oma. No, tuskinpa minun tai Franin täytyy sitä murehtia, en usko kenenkään enää estelevän kapinallisia, kun he enemmistöksi näköjään päässeenä nirhivät meistä toisen yöllä, kunnon Ishmaelin jo äänestyksessä hoideltuaan."

"Ja sinäkin noita-akka!" Huck sihahtaa Helenalle. "Kyllähän sinä roistolta vaikutit, mutta että vielä olet oikeastikin sellainen." Felipalle Huckleberry ei suo katsettakaan.

Helena esittää Huckleberrylle moitteettoman hoviniiauksen ja toteaa: "Parahin herra Huckleberry, suokaa anteeksi heikommalle sukupuolelle ominainen tietämättömyyteni, mutta kaikessa lapsellisuudessani olin kuvitellut, että me kaikki olemme - ainakin Hänen Majesteettinsa ja lukuisten muidenkin Hallitsijoiden edustajien silmissä - roistoja, vieläpä mitä viheliäisintä lajia. Kaapparikirjoista tosin saattaisi olla etua, mutta se ei poistane pohjimmaista totuutta.

Ishmaelista en olisi kovin huolissani. Häneen eivät äänestykset ole vaikuttaneet aiemminkaan, mutta Meathook on sentään onneton invalidi, ja koetin parhaani mukaan tasoittaa hänen asemaansa tässä vaarallisessa leikissä.

Huomatkaa myös, että ystävänne Plunkett oli merkittävässä asemassa, kun viaton Smythe-parka tuomittiin katkeraan kuolemaan. Sitä en ole unohtanut, enkä unohda. Ei Plunkett ole mikään puhtoinen pulmunen, kaukana siitä. Jos löydätte jostakin kiven, sen kun heitätte, mikäli tunnette olonne synnittömäksi."

Ilta kuusi:


”MIKÄ HIIVATIN RIEHUNTA TÄÄLLÄ HETI ALKAA, KUN ON HETKEN POISSA!!!!” kajahtavat Drewmannin ensimmäiset sanat tämän palatessa kannelle, ”Mitä hittoa te keripukkiset kalanraadot luulette tekevänne! Onko ruorimies umpikännissä, kun ohjaa siksakkia?! Missä hiivatissa se puosukin kuppaa? Hetkeksi kun jättää vastuuseen, niin miestä ei näy missään ja purtta ollaan upottamassa! Tahdon tästä selonteon!”
Drewmann rähjää minkä keuhkoistaan saa irtoamaan ja tivaa miehistöltä selitystä. Kukaan ei pahemmin suostu käskystä aukomaan suutaan. Turhaa valitusta kyllä tuntuu aina irtoavan, mutta ei silloin kun pitäisi selittää. Lopulta jotkut saavat mutistua jotain typerää aavelaivasta ja demoneista.
”Saamarin satuilevat suolasillit! Ette sitten mitään typerämpää keksineet! Tehän olette pahempia kuin Nassaun satuilevat kalastajapapat! On tainnut rommi pehmittää useammankin pään! Pitäisi uittaa jokaiikka!” Drewmann jatkaa ja toteuttaisikin varmasti uhkauksensa. Kapteeni tulee kuitenkin kannelle katsomaan, mikä on tilanne. Hän ilmaantuu perämiehen taakse ja painaa rauhoittelevasti kätensä tämän olalle. Cordell on yksi niitä harvoja, jotka pystyvät toppuuttelemaan Drewmannia tämän päästettyä temperamenttinsa valloilleen. Perämies jättää suunnitelmansa miehistön uittamisesta tuntiessaan kapteenin käden painavana olkapäällään. Hän aikoo napata rommiryypyn goleemilta, mutta heittää yököttävästi samenneen pullon pian takaisin. Micquintkin uskaltautuu kannelle, mutta saa pian huomata, että olisi pitänyt pysytellä poissa tieltä vielä jonkin aikaa. Drewmann ei ole vielä selvästikään saanut rähjätä tarpeeksi, koska tämä aloittaa taas alusta nähdessään puosun. Karjunnan, joka sisältää mm. nimitykset: ”puosunräähkä”, ”kierosilmäinen lapamato”, ”piipunsavuinen kaksijalkainen puusilmä”, ”roskajoukon typeryyden ilmentymä” ja ”huopahattuinen ymmärrysongelmainen merimakkara”, seasta puosu onnistuu kuitenkin erottamaan olennaisen. Pian muu miehistö saa todistaa, miten turha ylpeys heitetään romukoppaan ja miten Drewmannin kannustus saa ihmeitä aikaan. Kuunneltuaan jonkin aikaa takakenossa Drewmannin rähjäystä, puosu onnistuu alta aikayksikön ripustamaan itse itsensä mastoon. Suurimmalta osalta on mennyt aivan ohitse se, missä välissä ja miten puosu on ripustautunut mutta kaikille on selvää, että mastossa mies nyt kiikkuu. Hurjinkin luopuu ylpeydestään ja käyttäytyy kuin käskytettävä piski, kun on oikea ihminen karjumassa. Kuka tietää vaikka ei olisi ensimmäinen kerta. Nuo kaksi päällystön jäsentä ovat olleet samassa miehistössä jo pidemmän aikaa. Perämies saa viimein rommiryyppynsä ja alkaa kyllästyä karjumiseen.
”Ai se teidän kaksintaistelunnekin. No hoidetaas se pois alta. Ei kukaan jaksa kuolemaa miettiviä miehiä katella. Tiedätte miten homma kulkee. Hop hop! Vauhtia limaiset meritursaat!” Drewmann käskee. Kaksintaistelut ovat todellakin tulleet miehille tutuiks, eikä tynnyreiden siirtely ja pistoolien purkaminen ole suurikaan juttu. Pian kaikki onkin paikoillaan ja Meathook nyökäyttää niskaansa kokille. Plunkett-parka näyttää olevan jo vakituinen pari kaksintaisteluissa. Se edellyttää tietysti hengissä pysymistä ja sen kanssa kokilla on ollut tuuria. Voihan se tietysti taitoakin olla, kuka tietää. Miehistössä on joka tapauksessa selvästi ryhmä ihmisiä, jotka haluavat jostain syystä päästä Plunkettista eroon vaikka mikä olisi.
”Oliko vielä sanottavaa?” Drewmann kysyy pistoolin piippu jo ilmaan osoittaen, ”Ai ei. Sepä mukavaa. Mitäs sitä turhia jaarittelemaan.”
Hän puristaa liipasimesta ja piipusta pöllähtää savua jyrähdyksen saattelemana. Tuuli pyyhkäisee savun heti matkaansa. Taas kerran joku parka merilintu plumpsahtaa surkeasti veteen ja hai kiirehtii nauttimaan alkupalansa.
Ishmael on ehtinyt jo tottua pistoolin kasaamiseen. Meathookia ei ole pahemmin kaksintaisteluissa näkynyt, mutta aseen osat pysyvät sievästi myös hänen koukuissaan. Ensin on kyllä täytynyt vaihtaa niistä ne pienemmät ja näppärämmät versiot ja ei tuo varmaan ihan harjoittelematta luonnistuisi.
Molemmat ovat aseidensa kanssa valmiina samoihin aikoihin. Kaksi asetta jyrähtää melko samalla hetkellä ja kansi peittyy hetkeksi ohueen savuun. Plunkettin luoti on lentänyt hiukkasen liikaa ylös ja uponnut mastopuuhun. Saapas singahti juuri ajoissa pakoon siltä kohdin ja luoti sai siltä vain kolme karvaa hännän päästä.
Meathookin luoti on juuri siellä missä pitääkin, kannelle kaatuneen Plunkettin rinnassa. Puuvillaapaidassa on punaisena kiiltelevä läikkä ja sitä valuu pikkuhiljaa ruumiin ympärille kostealla kannella. Punainen noro kiemurtelee hitaasti laivan liikkeiden suuntaan koristellen kantta. Kuivunut veri tuottaa tuplasti enemmän työtä kannen kuuraajille, joten varsinkin he ovat kiireellä parsimassa Plunkettin ruumista purjekankaan sisään. Helena juoksentelee Saappaan perässä mastossa ja yrittää tarkistaa eläinparan hännän. Fran Sevilla kuuraa kylmällä vedellä verta kannelta ja sangossa oleva vesi muuttuu koko ajan punaisemmaksi haisten pistävästi raudalle. Meathook vaihtaa tavalliset koukkunsa takaisin ja häärii goleeminsa ympärillä. Drewmann heittelee noppia kädessään katsellen, miten Plunkettin ruumis vajoaa hitaasti syvemmälle. Kun se on enää juuri ja juuri näkyvissä, perämies näkee miten selkäevä välähtää vedessä vieden kokin ruumiin mukanaan.
”Siinä on fiksu fisu”, Drewmann hymähtää ja seuraa vielä auringon viimeisten säteiden katoamista, ennen kuin painuu kannen alle jättäen vain ruorimiehen ja tähystäjän kannelle.
____________________

Äänet:

Ishmael Plunkett (Haltiamieli) : 4
Meathook (Roark) : 3

Kuolleet:

Ishmael Plunkett (Haltiamieli)

Helena riistää goleemilta yököttävän näköisen rommipullon ja painuu kannen alle. Juhlimaan Plunkettin teloitustako? Tuskin vain, juoman kuntoa kun ajattelee. Ennemminkin katumusharjoitusta suorittamaan. Voi meitä syntisiä!

Aamu seitsemän:

”Saamarin pussihousuiset peltomyyrät! Ylös nyt samperi ja hommiin! Joka ikinen aamu teille saa olla karjumassa! Yksikään ei saa takamustaan punkasta ennen kuin joku tulee raivoamaan! Painukaa kannelle siitä saamarin vetelykset!” Drewmann karjuu keskellä surkean pienen miehistön makuutilaa ja tyrkkii muutamia onnettomia kylkeen, ”Osaako teistä kurjista rasvaläikistä kukaan kokata?! Uusi kokki tarvitaan jos joku tahtoo ruokaa saada! Hiivatin torakat kun päätitte kokin nirhiä vaikka olisitte joutuneet vielä helvetissäkin yrittämään! Katsotaan osaako kukaan teistä itse tarjoutua hommaan, vai päädytäänkö taas kapteeni määräyksiin. Nyt vauhtia vetelät vesikirput! Onko joka iikka muuten hengissä?!”
Perämies ei taida olla nukkunut parhaiten edellisenä yönä, tai ainakin mies nousi väärällä jalalla. Ketään ei ilmoiteta kuolleeksi. Miehistö purkautuu kiireessä kannelle napattuaan huikan rommia ja yhden laivakorpun. Puosu on onnistunut viettämään jo toisen yön putkeen mastossa kiikkuen. Ensimmäisenä Huckleberry laskee Micquintin alas ja painuu vasta sitten timpurin hommiinsa.
Sää on tuskaisen painostava ja horisontissa jyrähtelee jo. Puuskittainen tuuli työntelee mustia pilviä laivaa kohti. Saatuaan miehet töihin, Drewmann astelee perään laskeskelemaan ukkosen etäisyyttä. Päättäväisesti se on tulossa laivaa kohti. KingReily on käännetty toiseen suuntaan ja parkoon pyritään pääsemään. Salama tekee aavalla merellä nopeasti selvää mastosta, joten ukkosmyrskyä ei pahemmin päänpäälle kaivata.



Kuolleet:

Ei kukaan.

Goleemi vaappuu muutaman metrin Helenan perään kurotellen puista kättään kohti menetettyä rommipulloa, kuin lapsi vietyä tikkaria. "Noh, äläs siitä goleeminkuvatus välitä! Tuommoista pilssivettä jos ämmäparka juo niin se on sille ihan oikein!" Meathook sanoo ja koppaa goleeminsa syliinsä tömistellessään kannella hoitelemassa aamun hommia. Kylläpäs merituuli tuntuu raikkaalta ahavoituneilla kasvoilla kun oli ollut jo niin varma henkensä lähdöstä.

"Kokki on kuollut, eläköön keripukki." Meathook mutisee. `Keripukki, keripukki, aarrre`komppaa goleemi.

Helena katselee inhon sekaisella säälillä ja säälin sekaisella inholla kättään ojentelevaa goleemi-parkaa. Äkkiä koko touhu laivalla alkaa tuntua hänestä mielettömältä. Hänen päässään pyörii ja hän huudahtaa: "Ei! Tämä on barbaarista! Eivät aikuiset miehet tällä tavoin ratkaise välejään... voi, hyvä on! Kiskaistaan vain miekat esiin ja aletaan mäiskiä toisiamme! Sehän ratkaisee kaiken! Minä olen saanut tarpeekseni! Olen saanut tarpeekseni tutisevakoipisista rommin kyllästämistä merirosvoista!!!"

Sitten Helenan silmät muljahtavat nurin kuopissaan. Hän alkaa huojua paikoillaan ja lausuu yksitoikkoisella äänellä: "<i>Kello on kohotettu vetisestä haudastaan. Kuuletteko sen hautajaissoiton?</i>"

Toivuttuaan profetointikohtauksesta Helena kiipeää taas iloisesti märssykoriin kaukoputki mukanaan. Olisipa jonkinlainen kantolaukkku tälle putkelle. Pelkään aina pudottavani sen, kun kiipeilen mastossa Hetkisen tähysteltyään puoleen ja toiseen Helena kiljaisee iloisesti: "Jou hou, tänne päin, lippu korkealle! Te varkaat, kerjäläiset, laiva vasemmalla, kaksi oikealla, kolmas paapuurissa, keskisuuri saattue tyyrpuurissa ja perän puolella espanjalainen kaleeri. Kokan edessä (krunts) alkuasukkaiden soutupaatti (krunts), ei vaan kaksi. Albatrosseja keulamastossa, lokkeja isoraa'assa ja pterodaktyyleja siinä takimmaisessa törröttimessä, mikä lieneekin tekninen termi, reputin kahdesti purjelaivasanaston tasokokeessa, joten en muista. Mutta niin tai näin, nyt olisi varaa valita mitä (krunts) - ohhoh, kolmas kaislavene, tätä ohjasi nähtävästi norjalainen partaukko - ryövätä. Herätkää pahvit!"

Taas kerran horisonttiin ilmestyy valkoisia purjeita. Valkoisia siis, ei liasta mustuneita ja repaleisia. Tällä kertaa Helenalla on ollut niin kiire huojuessaan silmät takaraivoon päin, että itse kapteeni Cordell huomaa laivan ensimmäisenä.
"Kaiva perän puolella! Käännytään ympäri ja seurataan!" Cordell huutaa ruorimiehelle, " Sluuppi se taitaa olla. Yksimastoinen, mutta kevyt. Meillä taitaa olla täyslaidalliset pudonneet kahteen ja puoleen! Tuosta saattaa irrota saman verran, tai enemmänkin! Riippuu miehistöstä ja tykistöstä. Voi olla että saadaan tappelemalla reilusti, mutta varma ei voi olla. Pistäkääs aivonystyrät toimintaan ja keksikää juoni jolla saadaan se ilman, että loputkin miehistöstä on kalanruokaa!"
Drewmann tunkee tutkimansa kartan nahkaiseen suojaputkiloon ja nakkaa sen Micquintille. Saapas kipittää alas köysiä ja yrittää napata putkilon välistä, mutta lentää vain selälleen kannelle väistäessään Drewmannin pistoolin luotia.
"Hiivatin marakatti! Otetaanko tuo nyt vai ei?!" Hän karjaisee, "Antaa kuulua! Ja se SAAMARIN KOKIN PESTI PITÄÄ TÄYTTÄÄ!"

Helena viittaa innokkaasti. "Minäminäminä! Juoni! Temppu! Kikka kaks! Jos ei Hietanen yritä kasapanoksella, niin voisi koettaa tällaista. Lasketaan kaikki purjeet ja annetaan laivan ajelehtia. Mennään kaikki piiloon ja lasketaan sataan. Sitten nämä sluupparit, vai mitä ne ovat, luulevat, että "kas, autiolaiva, miehistö kuollut tauteihin tai tappanut toisensa viimeiseen mieheen, naiseen, lapseen ja apinaan, noustaanpa kannelle ja konfiskoidaan lasti." Sitten kun nämä ovat tutkimassa paikkoja, met tulemme esiin piiloista niin kuin Danny Jonesin väki seinälaudoista, krunts krunts, ja yllätämme nuo kerta kaikkiaan. Kimppuun vain ja onnea! Saapas repii niiltä silmät päästä, Kelpie puree nenät verille ja goleemi ei välitä, vaikka saisi miekasta puupötsiinsä. Osa miehistöstä on valmiina tykkien luona, avaa yllättäin luukut ja pamauttaa naapurilta mastot poikki ja lakaisee shrapnelleilla kannen tyhjäksi. Eiköhän tuosta tokene. Yllätys on puoli voittoa, toinen puoli saavutetaan verellä ja raudalla, ehken vielä käsi-kranaateillakin. Hakkaa päälle! Uraa! Vorwärts! Ululululululuu! Bonga bonga! By Jove! Etc. etc."

Fran katselee laivaa ja pudistelee päätään. Hänestä on tosiaan tullut kumman synkkä ja hiljainen viime aikoina.
"Kannattaako vajavaisella miehistöllä ryhtyä mihinkään uhkarohkeisiin yrityksiin jos vaan ruoka ja rommi riittää? Ollaan kaikki haiden ruokaa tai vankeja. (Mieluummin ensimmäistä jos noista kahdesta on valittava), mutta mieluiten haistelisin vapaata meri-ilmaa saaliitta."

"Siinäpä se! Ei riitä ruoka ja rommikin on loppumassa. Muuten, mitä tulee kokinviran täyttämiseen, ehdottaisin hommaan Goleemia. Häntä (tai "sitä", kuinka vain) tuskin teloitetaan tahi murhataan, joten tietty jatkuvuus ruokahuoltopuolella turvattaisiin, vaikka elämmekin tämmöisessä epävarmassa kvartaalitaloudessa. Enkä millään voi uskoa, että Goleemin sapuskat olisivat Ishmael "Lotina" Plunkettin pöperöitä kehnompia. Ja jos ei ryhdytä rosvoilemaan, omia kenkiämme saamme mussuttaa joka tapauksessa. Kyllä Goleemi ainakin saappaita osaa keittää."

"Ja hei muuten oli laiva tai ei ja otettiin se tai ei niin kapteeni ei kai vieläkään ole pannu äänestyksiä jäihin eli sekin pitäis hoitaa pois jaloista. Ja olipa hetki kuinka huono tahansa niin ilmotan mielipiteeni tässä. Ties vaikka en olis äänestyksen koittaessa enää hengissäkään.
Ääneni saa" ++Huck/douv "Kuulitte ihan oikeen."
Sitten Fran saapastelee pitkin askelin kannen alle vilkaisematta enää keneenkään päin.

"No mistä ihmeestä herra Fran niitä ääniä kaivelee, ei päätä eikä häntää. Koko tyyppi epäilyttää, äänistä ei siis epäilystä."

++Sevilla/Jaamar

Helena keksii mielestään hyvän keinon hankkia suojakotelo itselleen. Hän menee puosun luo ja sanoo: "Mr. Hurja, kärsiskös puhutella? Voisitteko antaa sen nahkaputkilon minulle. Tietääkseni Drewmann kaipaa sitä. Veisin sen hänelle. Säästyisi teiltäkin vaivaa."

Hurja on ollut niin hurjan monta kertaa Drewmannin rankaistavana, että Helena ei millään usko tämän vastustavan pyyntöä. Ja voinhan minä näyttää putkiloa Drewmannille, en minä ketään huijaa, Helena tuumii.

"Ja muuten, mitä tulee käynnissä olevaan äänestykseen, ihmettelen suuresti Sevillan käytöstä. Mitä hänellä on Huckleberryä vastaan? Tässä on jotakin hämärää tai vielä pimeämpää takana. Siispä äänestän: ++F. Sevilla."

"Toivottavasti kapu viheltää pian nämä äänestykset loppuun, ei kourallisella rotanpureksimia piraatteja kohta enää edes soutuveneitä rosvota. Mutta kun pitää äänestää niin äänestetään.

Sevillan puutarhuri! eiku siis:

++Sevilla

Huck on tuijotellut koko päivän kaiteeseen nojaillen aina silloin tällöin esittäen korjailevansa jotain pikkuvikaa tai hiovansa veistään. Minne lie katseensa kantanut, maata ei ainakaan muiden silmien näkyvissä ole. Kaukomaille? Satumaihin?Kuka tietää. Poika ei ole puhunut kenellekään koko päivänä, mutta kun Fran Sevilla antaa äänensä, hän hätkähtää kuin unesta heränneenä ja kääntyy kohti Sevillaa.

"Mitä himskattia? Mä luulin että me ollaan kavereita? Luulin sun olevan ainoita tällä laivalla, joihin voin luottaa ja nyt en sit näköjään voi luottaa enää kehenkään. Ehkä munkin pitää veistää itelleni kaveri puusta niinku Lihakoukun ja alkaa jutella sille. Ja älä mee piiloon sinne kannen alle, kun mä puhun sulle, en lopettanut vielä, kuule, hei!" Satutettu ilme kasvoillaan Huck katselee Franin katoamista kannen alle. "Ja turha luulla, että saisit mut yllytettyä äänestään ittees, mä en oo niitä miehiä, jotka kääntyy kavereita vastaan, vaikka nää tekis mitä!", hän vielä huutaa sylki roiskuen tämän perään.

"Mitä te siinä tuijotatte? Antakaa mun olla yksin." Huck pyyhältää muun miehistön läpi kohti keulaa. Hän yrittää tönäistä Meathookin kumoon ohi kävellessään, mutta isompi mies ei edes horjahda.